Leviticus, the book you skip, #2 of 4, Fire started by God
3.Mooseksen kirja, Raamatun kirja jonka ohittaa, osa 2/4, Jumalan aloittama tuli
Hei kaikki,
Tänään: yliluonnollinen Israel.
Jumala aloitti tulen
Se mikä tekee muinaisesta juutalaisuudesta niin yliluonnollisen, on, että Jumala aloitti tulen tuliuhria varten, ei ihminen.
Ihminen ei voi tulla Jumalan luo minkään oman ponnistelunsa tai kaavansa perusteella. Vanhassa testamentissa silloin kun ihminen oli Jumalan läsnäolossa, hänen täytyi ottaa pois kenkänsä, sillä ne olivat ihmistekoa. Emme voi tulla Hänen läsnäoloonsa minkään sellaisen perusteella, mitä olemme tehneet. Tämä löytyy 2. Moos. 3: 5-6:stä, kun Mooses puhuu Herralle palavan pensaan luona. "... Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."
Tämä nähdään myös Joos. 5: 14-15:ssä, kun Kristus Herran sotajoukkojen komentajana kertoi Joosualle, kuinka vallata Jeriko ja käskee tätä riisumaan kengät jalastaan Hänen läsnäolossaan. (Tässä ei ollut Joosualle puhumassa enkeli, vaan Kristus, mikä huomataan faktoista 1. Hän vastaanotti palvontaa, 2. käski Joosuaa riisumaan kenkänsä ja 3. luvussa kuusi kerronta jatkuu niin, että vaihdetaan luonnollisesta näkökulmasta todelliseen näkökulmaan 'Herra sanoi...' heidän keskustelussaan. Joten heitä menemään kirjat, jotka sanovat tässä olevan enkelin (kuten Angels on Assignment (suom. Toimeksiantoa suorittavat enkelit), sillä liikkeellä on joitakin sellaisia, jotka vievät virheelliseen ymmärrykseen.)
Ihminen ei voi tulla Jumalan luo minkään oman ponnistuksensa kautta. Se on syy Jumalan käskyyn siitä, että kun rakennettiin alttari uhrien antamista varten, kiveä ei voinut kaivertaa tai muuttaa sitä millään tavoin – kivi tuli käyttää sellaisena kuin se löytyi maasta, sillä sen muokkaaminen lisäisi ihmisen ponnistelua pelastukseen. 2. Moos. 20: 25
Tuli Herralta
Ymmärryksellä, että kaikessa Jumalan luo tulemisessa on kyse Hänestä emmekä tuo liittoon mitään, katsomme tuliuhria, joka on 3. Mooseksen kirjan ensimmäisten lukujen aihe. Aivan ensimmäinen näkemämme uhri on, kun Herra Jumala (Kristus) tappoi eläimen ja teki Aadamille ja Eevalle puvut nahkasta, 1. Moos. 3:21. Tämän tarkoituksena oli opettaa heille se, kuinka Hänestä myöhemmin tulisi lopullinen uhri, jotta ihminen voisi tulla Hänen pukemakseen. 1. Moos. 4 tallentaa sen, että Kain torjui tämän armosta pelastumisen ja valitsi tulla Jumalan luo omien ponnistelujensa perusteella, tarjoten uhrina vihanneksia, joiden tuottamiseksi hän oli niin ankarasti ponnistellut. Emme voi tulla Jumalan luo oman työmme, ponnistelujemme, kaavojemme perusteella.
Herra ei hyväksynyt Kainin uhria, koska se tuli Kainin omista ponnisteluista, mutta Hän hyväksyi Aabelin uhrin, joka oli laumasta tulleen viattoman uhrin veri. Sen vuoksi Kain on kaikkien valheuskontojen ja valheellisten ponnistelujen isä, joissa yritetään tulla Jumalan luo omilla ponnisteluillaan. Voimme käyttää esimerkkinä eri puolilla maailma olevia erilaisia uskonnollisia riittejä, jotka määräävät tiettyjä rukouksia, tiettyjä ponnisteluja, jotta voidaan lähestyä Jumalaa, tehdä Häneen vaikutus tai liikuttaa Häntä.
Mooses kirjoitti 1. Mooseksen kirjan, joten hän ymmärsi ja mekin, että tuli saapui taivaasta kuluttamaan Aabelin uhrin, ei Kainin uhria. Siitä hän tiesi, ettei hänen uhriaan hyväksytty. Tämä loi mallin, että Jumala on se, joka lähetti tulen taivaasta aloittamaan tuliuhrin tulen, niin että tuosta uhrista ei jäänyt jäljelle mitään.
Tämä toistuu kautta koko 3. Mooseksen kirjan – älkää antako mitään jäädä tuliuhrista. Sen täytyy tulla täysin kulutetuksi. Tämän Herra kertoi Israelilaisille tuona ensimmäisenä pääsiäisenä 2. Moos. 12:10:ssä: "Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa." Tämä on tietysti esikuva Jeesuksesta ristillä, siitä että Hänen 'tuliuhrinsa' synnistä oli täydellinen, totaalinen, 100%.
Mooses ja Aaron – 3. Moos. 9: 23-24 uuden, Aaronin johtaman pappeuden aivan ensimmäisten uhraamisten tapahtuessa: "Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä ulos, siunasivat he kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle. Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa."
Gideon - Tuom. 6: 20-24:ssä Gideon näkee Herran enkelin (Kristuksen), joka kutsuu hänet johtamaan Israelin midianilaisia vastaan ja tulemaan Israelin tuomariksi. Gideon uhraa liha- ja happamattoman leipäuhrin ja panee sen kivialttarille. 'Herran enkeli' kosketti kalliota sauvallaan kiveä ja syttyi tuli, joka kulutti uhrin ja 'Herran enkeli' lähti. Gideon ei aloittanut tulta, 'Herra enkeli' teki sen. Gideon, tuntien historiansa ja tajuten nähneensä Herran kasvoista kasvoihin, huusi ääneen. Herra puhui hänelle ja vakuutti, ettei hän tulisi kuolemaan. Gideon kutsui Herraa nimellä 'Herra on rauha', Rauhan Jumala, tämän kohtaamisen takia, kun hän ei kuollut.
Simson – noin 50 vuotta myöhemmin Tuom. 13: 16-20:ssa 'Herran enkeli' ilmestyy Maanoah-nimiselle miehelle ja hänen vaimolleen, kertoen heille, että nainen tulee raskaaksi ja synnyttää tuomarin Israelille ja hän tulee olemaan nasiiri sikiämisestään saakka. Nämä tulevan Simsonin vanhemmat uhraavat Herralle kiitoksena tästä profetiasta ja Maanoah, joka ei tajua, kenelle puhui, kysyi Häneltä Hänen nimeään.
Jae 18: "Minkä tähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen." (Hepr: ihmeellinen, käsittämätön, majesteetillinen), ja sitten Hän astui ylös uhrin liekissä taivaaseen ja pois näkyvistä. Muistanet Jes. 9:6 sanovan Messiaasta: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen..."
Maanoah kertoi vaimolleen heidän nähneen Jumalan kasvoista kasvoihin ja varmasti kuolevan. Hänen vaimonsa, joka oli fiksumpi ja jolla oli tervettä järkeä, sanoi jakeessa 23: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, ei hän olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla."
Salomon – 2. Aikak. 7:1-3:ssa, kun Salomon vihki temppelinsä, sanotaan: "Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.'"
Elia – 1. Kun. 18:36-39:ssa meillä on ehkä tunnetuin esimerkki siitä mallista, että Jumala aloittaa tulen tuliuhreille – Elia ja Baalin profeetat. Valitettavasti useimmat pastorit ja pyhäkouluopetus laiminlyövät suuremman totuuden opettamisen ajatellen, että se mitä Elia teki, oli poikkeus sääntöön. Sen seurauksena saatamme ihmetellä, miksi Elia oli niin luottavainen sen suhteen, että hänen suunnitelmansa toimisi, ja monet ovat virheellisesti ajatelleet, että hän vain keksi tuon idean itse tai hänen suuri uskonsa sai Jumalan vastaamaan tulella. Usko ei ole Jumalasta riippumatonta, vaan sen sijaan meidän vastauksemme Hänen paljastamaansa armoon. Elia vain seurasi Hänen Sanaansa 3. Mooseksen kirjasta, jota ei ollut seurattu Israelissa vuosiin.
Elia tiesi tämän kaiken, minkä tähden hän odotti säännönmukaiseen klo 15 iltauhriin, jolloin hän tiesi Jumalan vastaavan tulella, joka kulutti tuliuhrin. Niinpä hän piti hauskaa Baalin profeettojen kanssa syyttäen yhdessä vaiheessa Baalia siitä, että oli tarpeellaan, toisella kertaa, että oli pois matkoilla. Ja kun klo 15 läheni, Elia käski luottavaisesti kaataa vettä uhrin päälle, koska hän halusi näyttää heille, ettei aikonut tehdä mitään taikatemppua, silmänkääntötemppua aloittaakseen tulen vippaskonstilla.
"Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. (Ohjeet 3. Mooseksen kirjassa)'...Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa..."
Aabelista Moosekseen, Gideonista Maanoahiin, Salomonista Eliaan Jumalan malli oli se, että tuli taivaasta kuluttaisi tuliuhrin täydellisesti. Se oli esikuva ristillä olevasta Jeesuksesta, joka otti täysin pois maailman synnin.
Kristitty – Pelastuksensa suhteen kamppailevalle kristitylle, joka pohtii, hylkäisikö Jumala kuitenkin hänet, vaikka hän uskoo Jeesukseen ja rakastaa Jumalaa, 3. Mooseksen kirjasta osoittamamme sekä muutkin Raamatun kohdat antaa suuren rauhan. Jeesuksen uhri ristillä, transaktio Hänen ja Isän välillä, oli loppuunsaatettu työ. Meidän synnistämme ei ole mitään jäljellä. Kuten Paavali kirjoitti 2. Kor. 5:17:ssä: "...se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Ei ole mitään 'kyllä, mutta' tuotavana julki. Ei ole mitään 'et tiedä, mitä tein' pohdittavana. Tuliuhri ei olut vain alkuperäistä syntiä varten, vaan koko syntiä varten. Tietäen, että juridisesti puhuen meidän syntimme huomenna tai ensi kuussa tai ensi vuonna on jo palanut poroksi Jeesuksen uhrissa, johdattaa meidät suurempaan pyhyyteen.
Sen tietäminen, että syntimme ja vielä tulevaisuudessakin olevat syntimme ovat palaneet poroksi Jeesuksen uhrissa, kutsuu meitä ryntäämään eteenpäin kaikin ponnisteluin tuntemaan Häntä enemmän ja paremmin ja vetäytymään Häntä lähelle, sillä meidän ja Isän Jumalan välissä ei ole mitään. Tuo tieto pyyhkii pois pelon meidän ja Jumalan väliltä – jokaisesta asiasta, joka joskus on ollut meidän välissämme, jopa tulevaisuuden synnit, jotka tulemme tekemään, on huolehdittu ja se on annettu anteeksi – joten mene eteenpäin täyttä vauhtia Hänessä!
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
3.Mooseksen kirja, Raamatun kirja jonka ohittaa, osa 2/4, Jumalan aloittama tuli
Hei kaikki,
Tänään: yliluonnollinen Israel.
Jumala aloitti tulen
Se mikä tekee muinaisesta juutalaisuudesta niin yliluonnollisen, on, että Jumala aloitti tulen tuliuhria varten, ei ihminen.
Ihminen ei voi tulla Jumalan luo minkään oman ponnistelunsa tai kaavansa perusteella. Vanhassa testamentissa silloin kun ihminen oli Jumalan läsnäolossa, hänen täytyi ottaa pois kenkänsä, sillä ne olivat ihmistekoa. Emme voi tulla Hänen läsnäoloonsa minkään sellaisen perusteella, mitä olemme tehneet. Tämä löytyy 2. Moos. 3: 5-6:stä, kun Mooses puhuu Herralle palavan pensaan luona. "... Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."
Tämä nähdään myös Joos. 5: 14-15:ssä, kun Kristus Herran sotajoukkojen komentajana kertoi Joosualle, kuinka vallata Jeriko ja käskee tätä riisumaan kengät jalastaan Hänen läsnäolossaan. (Tässä ei ollut Joosualle puhumassa enkeli, vaan Kristus, mikä huomataan faktoista 1. Hän vastaanotti palvontaa, 2. käski Joosuaa riisumaan kenkänsä ja 3. luvussa kuusi kerronta jatkuu niin, että vaihdetaan luonnollisesta näkökulmasta todelliseen näkökulmaan 'Herra sanoi...' heidän keskustelussaan. Joten heitä menemään kirjat, jotka sanovat tässä olevan enkelin (kuten Angels on Assignment (suom. Toimeksiantoa suorittavat enkelit), sillä liikkeellä on joitakin sellaisia, jotka vievät virheelliseen ymmärrykseen.)
Ihminen ei voi tulla Jumalan luo minkään oman ponnistuksensa kautta. Se on syy Jumalan käskyyn siitä, että kun rakennettiin alttari uhrien antamista varten, kiveä ei voinut kaivertaa tai muuttaa sitä millään tavoin – kivi tuli käyttää sellaisena kuin se löytyi maasta, sillä sen muokkaaminen lisäisi ihmisen ponnistelua pelastukseen. 2. Moos. 20: 25
Tuli Herralta
Ymmärryksellä, että kaikessa Jumalan luo tulemisessa on kyse Hänestä emmekä tuo liittoon mitään, katsomme tuliuhria, joka on 3. Mooseksen kirjan ensimmäisten lukujen aihe. Aivan ensimmäinen näkemämme uhri on, kun Herra Jumala (Kristus) tappoi eläimen ja teki Aadamille ja Eevalle puvut nahkasta, 1. Moos. 3:21. Tämän tarkoituksena oli opettaa heille se, kuinka Hänestä myöhemmin tulisi lopullinen uhri, jotta ihminen voisi tulla Hänen pukemakseen. 1. Moos. 4 tallentaa sen, että Kain torjui tämän armosta pelastumisen ja valitsi tulla Jumalan luo omien ponnistelujensa perusteella, tarjoten uhrina vihanneksia, joiden tuottamiseksi hän oli niin ankarasti ponnistellut. Emme voi tulla Jumalan luo oman työmme, ponnistelujemme, kaavojemme perusteella.
Herra ei hyväksynyt Kainin uhria, koska se tuli Kainin omista ponnisteluista, mutta Hän hyväksyi Aabelin uhrin, joka oli laumasta tulleen viattoman uhrin veri. Sen vuoksi Kain on kaikkien valheuskontojen ja valheellisten ponnistelujen isä, joissa yritetään tulla Jumalan luo omilla ponnisteluillaan. Voimme käyttää esimerkkinä eri puolilla maailma olevia erilaisia uskonnollisia riittejä, jotka määräävät tiettyjä rukouksia, tiettyjä ponnisteluja, jotta voidaan lähestyä Jumalaa, tehdä Häneen vaikutus tai liikuttaa Häntä.
Mooses kirjoitti 1. Mooseksen kirjan, joten hän ymmärsi ja mekin, että tuli saapui taivaasta kuluttamaan Aabelin uhrin, ei Kainin uhria. Siitä hän tiesi, ettei hänen uhriaan hyväksytty. Tämä loi mallin, että Jumala on se, joka lähetti tulen taivaasta aloittamaan tuliuhrin tulen, niin että tuosta uhrista ei jäänyt jäljelle mitään.
Tämä toistuu kautta koko 3. Mooseksen kirjan – älkää antako mitään jäädä tuliuhrista. Sen täytyy tulla täysin kulutetuksi. Tämän Herra kertoi Israelilaisille tuona ensimmäisenä pääsiäisenä 2. Moos. 12:10:ssä: "Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa." Tämä on tietysti esikuva Jeesuksesta ristillä, siitä että Hänen 'tuliuhrinsa' synnistä oli täydellinen, totaalinen, 100%.
Mooses ja Aaron – 3. Moos. 9: 23-24 uuden, Aaronin johtaman pappeuden aivan ensimmäisten uhraamisten tapahtuessa: "Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä ulos, siunasivat he kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle. Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa."
Gideon - Tuom. 6: 20-24:ssä Gideon näkee Herran enkelin (Kristuksen), joka kutsuu hänet johtamaan Israelin midianilaisia vastaan ja tulemaan Israelin tuomariksi. Gideon uhraa liha- ja happamattoman leipäuhrin ja panee sen kivialttarille. 'Herran enkeli' kosketti kalliota sauvallaan kiveä ja syttyi tuli, joka kulutti uhrin ja 'Herran enkeli' lähti. Gideon ei aloittanut tulta, 'Herra enkeli' teki sen. Gideon, tuntien historiansa ja tajuten nähneensä Herran kasvoista kasvoihin, huusi ääneen. Herra puhui hänelle ja vakuutti, ettei hän tulisi kuolemaan. Gideon kutsui Herraa nimellä 'Herra on rauha', Rauhan Jumala, tämän kohtaamisen takia, kun hän ei kuollut.
Simson – noin 50 vuotta myöhemmin Tuom. 13: 16-20:ssa 'Herran enkeli' ilmestyy Maanoah-nimiselle miehelle ja hänen vaimolleen, kertoen heille, että nainen tulee raskaaksi ja synnyttää tuomarin Israelille ja hän tulee olemaan nasiiri sikiämisestään saakka. Nämä tulevan Simsonin vanhemmat uhraavat Herralle kiitoksena tästä profetiasta ja Maanoah, joka ei tajua, kenelle puhui, kysyi Häneltä Hänen nimeään.
Jae 18: "Minkä tähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen." (Hepr: ihmeellinen, käsittämätön, majesteetillinen), ja sitten Hän astui ylös uhrin liekissä taivaaseen ja pois näkyvistä. Muistanet Jes. 9:6 sanovan Messiaasta: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen..."
Maanoah kertoi vaimolleen heidän nähneen Jumalan kasvoista kasvoihin ja varmasti kuolevan. Hänen vaimonsa, joka oli fiksumpi ja jolla oli tervettä järkeä, sanoi jakeessa 23: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, ei hän olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla."
Salomon – 2. Aikak. 7:1-3:ssa, kun Salomon vihki temppelinsä, sanotaan: "Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.'"
Elia – 1. Kun. 18:36-39:ssa meillä on ehkä tunnetuin esimerkki siitä mallista, että Jumala aloittaa tulen tuliuhreille – Elia ja Baalin profeetat. Valitettavasti useimmat pastorit ja pyhäkouluopetus laiminlyövät suuremman totuuden opettamisen ajatellen, että se mitä Elia teki, oli poikkeus sääntöön. Sen seurauksena saatamme ihmetellä, miksi Elia oli niin luottavainen sen suhteen, että hänen suunnitelmansa toimisi, ja monet ovat virheellisesti ajatelleet, että hän vain keksi tuon idean itse tai hänen suuri uskonsa sai Jumalan vastaamaan tulella. Usko ei ole Jumalasta riippumatonta, vaan sen sijaan meidän vastauksemme Hänen paljastamaansa armoon. Elia vain seurasi Hänen Sanaansa 3. Mooseksen kirjasta, jota ei ollut seurattu Israelissa vuosiin.
Elia tiesi tämän kaiken, minkä tähden hän odotti säännönmukaiseen klo 15 iltauhriin, jolloin hän tiesi Jumalan vastaavan tulella, joka kulutti tuliuhrin. Niinpä hän piti hauskaa Baalin profeettojen kanssa syyttäen yhdessä vaiheessa Baalia siitä, että oli tarpeellaan, toisella kertaa, että oli pois matkoilla. Ja kun klo 15 läheni, Elia käski luottavaisesti kaataa vettä uhrin päälle, koska hän halusi näyttää heille, ettei aikonut tehdä mitään taikatemppua, silmänkääntötemppua aloittaakseen tulen vippaskonstilla.
"Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. (Ohjeet 3. Mooseksen kirjassa)'...Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa..."
Aabelista Moosekseen, Gideonista Maanoahiin, Salomonista Eliaan Jumalan malli oli se, että tuli taivaasta kuluttaisi tuliuhrin täydellisesti. Se oli esikuva ristillä olevasta Jeesuksesta, joka otti täysin pois maailman synnin.
Kristitty – Pelastuksensa suhteen kamppailevalle kristitylle, joka pohtii, hylkäisikö Jumala kuitenkin hänet, vaikka hän uskoo Jeesukseen ja rakastaa Jumalaa, 3. Mooseksen kirjasta osoittamamme sekä muutkin Raamatun kohdat antaa suuren rauhan. Jeesuksen uhri ristillä, transaktio Hänen ja Isän välillä, oli loppuunsaatettu työ. Meidän synnistämme ei ole mitään jäljellä. Kuten Paavali kirjoitti 2. Kor. 5:17:ssä: "...se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Ei ole mitään 'kyllä, mutta' tuotavana julki. Ei ole mitään 'et tiedä, mitä tein' pohdittavana. Tuliuhri ei olut vain alkuperäistä syntiä varten, vaan koko syntiä varten. Tietäen, että juridisesti puhuen meidän syntimme huomenna tai ensi kuussa tai ensi vuonna on jo palanut poroksi Jeesuksen uhrissa, johdattaa meidät suurempaan pyhyyteen.
Sen tietäminen, että syntimme ja vielä tulevaisuudessakin olevat syntimme ovat palaneet poroksi Jeesuksen uhrissa, kutsuu meitä ryntäämään eteenpäin kaikin ponnisteluin tuntemaan Häntä enemmän ja paremmin ja vetäytymään Häntä lähelle, sillä meidän ja Isän Jumalan välissä ei ole mitään. Tuo tieto pyyhkii pois pelon meidän ja Jumalan väliltä – jokaisesta asiasta, joka joskus on ollut meidän välissämme, jopa tulevaisuuden synnit, jotka tulemme tekemään, on huolehdittu ja se on annettu anteeksi – joten mene eteenpäin täyttä vauhtia Hänessä!
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed