Deconstruction 2/3, Shipwreck
Uskon romuttaminen, osa 2/3 Haaksirikko
Hei kaikki,
Olen selittänyt sen 'uskonsa romuttamisen', jota monet tunnetut kristityt muusikot ja pastorit kertovat tekevänsä. Niiden lisäksi, joista tiedämme, on lukuisia muita poikiamme ja tyttäriämme, lastenlapsia ja ystäviä, jotka myös ovat romuttamassa uskoaan.
Romuttaminen ei ole reformaatiota, mikä on Herraa koskevien ideoiden ja ymmärryksen uudelleen muotoilemista. Se on kaiken sen alas repimistä, mitä heille opetettiin ja sen korvaamista populaarikulttuurin ideoilla.
Oman uskon romuttaminen vaatii kriisin.
Uskonkriisi aloittaa prosessin. Se voi olla traaginen tapahtuma, joka ei sovi siihen, mitä ihminen Jumalasta luulee. Se voi olla rukousvastausten puuttuminen liittyen johonkuhun rakkaaseen, jonka sairaus tai onnettomuus on vienyt. Se voi olla sellaisessa johtajassa ilmenevä moraalinen epäonnistuminen, jonka on asettanut jalustalle.
Ehkä ihminen näkee jotakin, jota eivät hyväksy tai jonka kyseenalaistavat eikä hän löydä mitään vastauksia seurakunnastaan. Ehkä hän kasvoi eristäytyneenä muista maailmankatsomuksista ja yhtäkkiä hänet sysättiin maailmaan collegessa tai ensimmäisessä työpaikassa, mikä haastoi hänen uskomuksensa.
Joskus se alkaa ihmisestä, joka ei kykene sovittamaan yhteen Vanhan testamentin kertomuksia väkivallasta, orjuudesta tai kuolemanrangaistuksesta nykypäivän standardien mukaan vähäpätöisiltä vaikuttavista asioista. Hän tekee virheen siinä, että mittaa tämän päivän standardeilla 3.000 vuotta tai enemmän kauempana olevia kulttuureja sen sijaan, että asettaisi Raamatun kulttuuriseen ja historialliseen asiayhteyteen.
Kristinuskossa ei ole kyse riivaajia vastaan taistelemisesta; kyse on kohtaamisista totuuden kanssa
Paavali kirjoittaa 2. Kor. 10: 3-6:ssa, että hengellinen sodankäyntimme ei oli voimakohtaamisia riivaajien kanssa, vaan totuuden kohtaamisia. Tässä on tuo Raamatun kohta kreikaksi:
"Sillä sodankäyntimme aseet eivät ole lihallisia, vaan jumalallisesti voimallisia linnakkeiden hajottamiseen, väitteiden ja jokaisen sellaisen korkean asia kukistamiseen, joka korottaa itsensä Jumalan tuntemista vastaan ja jokaisen ajatuksen alistamiseen ja vangiksi ottamiseen Kristukselle alamaisuuteen ja alistumiseen."
Tämä tekee selväksi, että taistelumme eivät ole ensisijaisesti riivaajien, vaan omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa. Taistelumme on totuuden, objektiivisen totuuden kohtaamisen taistelu, ja taistelu tuoda subjektiivisen totuuden ajatukset ja tunteet kuuliaisuuteen. Riivaajat voivat voimistaa, houkutella, fokusoida meidät tunteisiimme, mutta ensisijainen taistelu ei ole riivaajien kanssa painiskelu – vaan omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa.
Teemme tämän joka päivä muilla alueilla Kristuksessa kypsymisessä.
Sanotaan vaikka, että katsoimme rakastamamme tai kunnioittamamme kahden ihmisen puhuvan, ja meitä loukkaa toisen tapa puhua toiselle. Kyse ei ole synnistä, vaan jostakin sellaisesta, joka meidän mielestämme olisi pitänyt hoitaa eri tavalla. Tai ehkä tuo toinen henkilö pitäytyy vahvasti johonkin näkemykseen, josta et ole samaa mieltä.
Sellainen mielikuva ja tunne kohoaa, joka tekee meidät vihaiseksi; muodostamme mielipiteen, että hän on väärässä. Olemme häneen pettyneitä. Meillä on nyt kielteinen asenne tuota henkilöä kohtaan. Tunteemme lähtevät laukalla; ajatukset ovat yhtä tunteidemme kanssa. Tuntea on yhtä kuin ajatella, ajatella on yhtä kuin tuntea.
Mutta sitten kohoaa rakkaus. Nousee jumalinen tunne siitä, ettei meille kuule se, kuinka nuo kaksi ihmistä ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Mieleemme nousee hengestämme jumalinen ajatus, joka sanoo, että meidän pitää huolehtia omista asioistamme ja panna syrjään tuota tilannetta koskevat ajatuksemme ja tunteemme.
Tulee jumalinen ajatus, että reagoimme tuolla tavalla, koska äitimme ja isämme toimivat tuolla tavalla toisiaan kohtaan ja se tuo esiin kaikenlaisia muistoja, jotka meidän pitää ottaa hallintaamme. Vangitsemmeko nuo tunteet ja ajatukset Kristukselle vai vaalimmeko niitä ja muodostamme linnakkeen tunteisiimme tuota henkilöä kohtaan? Jos pidämme kiinni tuosta linnakkeesta, riivaaja voi helposti houkutella meidät suurempaan katkeruuteen ja väärään ajatteluun.
Haluamme kasvaa. Näemme, että ongelma on meissä, ei heissä. Me 'annamme anteeksi' vaikka itse asiassa kyse ei ole anteeksiannosta, sillä mukana ei ollut mitään syntiä. Päästämme irti ja tunnustamme itsellemme, ettei kuule mielle, kuinka kaksi muuta ihmistä puhuu toisilleen. Ja Herran rauha palaa sieluumme ajatuksiimme ystäväämme kohtaan.
Olemme juuri menestyksekkäästi kohdanneet totuuden, vanginneet ajatukset ja tunteet ja kasvaneet hieman Jeesuksessa. Taistelumme oli totuuden kanssa, sillä Jeesus on Totuus.
Totuus on aseemme, jonka avulla kasvamme Kristuksessa.
Jeesus sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä ja tie Isän luo. (Uskon) romuttamisessa jumalattomia ajatuksia ja tunteita vaalitaan ja kartutetaan, ei vangita Kristukselle. Ef. 6:11:n totuuden vyö pitää loput Jumalan sota-asusta yhdessä.
Uskon haaksirikko: 1. Tim.1: 19
1: 19 Säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet...
Haaksirikko: 'naugeo', kirjaimellisesti rikkoa laiva. Sana, josta saamme englantiin merenkulkuun viittaavan nautical-sanan. Paavali kärsi haaksirikon, joka on dokumentoitu Apt. 27:en. He ajoivat karille ja laiva hajosi, aallot musersivat sen rannan kuivaa maata vasten. Paavalin käyttämä sanakuva on se, että ihmisen usko ajaa kuivalle maalle. Aallot ja vastainen tuuli hajottavat hänen uskonsa. Mitä ovat se tuuli ja aallot, jotka aikaansaavat hänen uskonsa laivan ajamisen karille?
Ef. 4: 14-15:
"Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus."
Ihmiset, jotka taistelevat sen kanssa mitä populaarikulttuuri sanoo vastaan se, mitä he luulevat tietävänsä Herrasta, tarvitsevat jonkun, joka kulkee heidän kanssaan romuttamisen läpi, niin että he voivat käydä läpi reformaation.
Fil.1: 9-10:ssä Paavali rukoili, että heillä olisi runsaasti tietoa ja käsittämistä. Apt. 17:11:ssa berealaisia kehuttiin siitä, että he tutkivat kirjoituksia nähdäkseen, kertoiko Paavali totuuden.
Juud. jae 22 kehottaa armahtamaan niitä, jotka epäilevät, ja Jeesus antautui keskusteluihin niiden kanssa, joilla oli vaikeita kysymyksiä.
Kristinusko ei ole populaarikulttuurin rakentamaa, se on ilmestys taivaasta. Nämä ihmiset tarvitsevat jotakuta, joka tuntee Herran, auttamaan heitä sovittamaan ne ongelmat, joiden kanssa he painiskelevat, jotta he voisivat saada oman ilmestyksensä Isältä näistä asioista.
Kuinka auttaa jotakuta, joka kamppailee uskonsa kanssa, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Uskon romuttaminen, osa 2/3 Haaksirikko
Hei kaikki,
Olen selittänyt sen 'uskonsa romuttamisen', jota monet tunnetut kristityt muusikot ja pastorit kertovat tekevänsä. Niiden lisäksi, joista tiedämme, on lukuisia muita poikiamme ja tyttäriämme, lastenlapsia ja ystäviä, jotka myös ovat romuttamassa uskoaan.
Romuttaminen ei ole reformaatiota, mikä on Herraa koskevien ideoiden ja ymmärryksen uudelleen muotoilemista. Se on kaiken sen alas repimistä, mitä heille opetettiin ja sen korvaamista populaarikulttuurin ideoilla.
Oman uskon romuttaminen vaatii kriisin.
Uskonkriisi aloittaa prosessin. Se voi olla traaginen tapahtuma, joka ei sovi siihen, mitä ihminen Jumalasta luulee. Se voi olla rukousvastausten puuttuminen liittyen johonkuhun rakkaaseen, jonka sairaus tai onnettomuus on vienyt. Se voi olla sellaisessa johtajassa ilmenevä moraalinen epäonnistuminen, jonka on asettanut jalustalle.
Ehkä ihminen näkee jotakin, jota eivät hyväksy tai jonka kyseenalaistavat eikä hän löydä mitään vastauksia seurakunnastaan. Ehkä hän kasvoi eristäytyneenä muista maailmankatsomuksista ja yhtäkkiä hänet sysättiin maailmaan collegessa tai ensimmäisessä työpaikassa, mikä haastoi hänen uskomuksensa.
Joskus se alkaa ihmisestä, joka ei kykene sovittamaan yhteen Vanhan testamentin kertomuksia väkivallasta, orjuudesta tai kuolemanrangaistuksesta nykypäivän standardien mukaan vähäpätöisiltä vaikuttavista asioista. Hän tekee virheen siinä, että mittaa tämän päivän standardeilla 3.000 vuotta tai enemmän kauempana olevia kulttuureja sen sijaan, että asettaisi Raamatun kulttuuriseen ja historialliseen asiayhteyteen.
Kristinuskossa ei ole kyse riivaajia vastaan taistelemisesta; kyse on kohtaamisista totuuden kanssa
Paavali kirjoittaa 2. Kor. 10: 3-6:ssa, että hengellinen sodankäyntimme ei oli voimakohtaamisia riivaajien kanssa, vaan totuuden kohtaamisia. Tässä on tuo Raamatun kohta kreikaksi:
"Sillä sodankäyntimme aseet eivät ole lihallisia, vaan jumalallisesti voimallisia linnakkeiden hajottamiseen, väitteiden ja jokaisen sellaisen korkean asia kukistamiseen, joka korottaa itsensä Jumalan tuntemista vastaan ja jokaisen ajatuksen alistamiseen ja vangiksi ottamiseen Kristukselle alamaisuuteen ja alistumiseen."
Tämä tekee selväksi, että taistelumme eivät ole ensisijaisesti riivaajien, vaan omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa. Taistelumme on totuuden, objektiivisen totuuden kohtaamisen taistelu, ja taistelu tuoda subjektiivisen totuuden ajatukset ja tunteet kuuliaisuuteen. Riivaajat voivat voimistaa, houkutella, fokusoida meidät tunteisiimme, mutta ensisijainen taistelu ei ole riivaajien kanssa painiskelu – vaan omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa.
Teemme tämän joka päivä muilla alueilla Kristuksessa kypsymisessä.
Sanotaan vaikka, että katsoimme rakastamamme tai kunnioittamamme kahden ihmisen puhuvan, ja meitä loukkaa toisen tapa puhua toiselle. Kyse ei ole synnistä, vaan jostakin sellaisesta, joka meidän mielestämme olisi pitänyt hoitaa eri tavalla. Tai ehkä tuo toinen henkilö pitäytyy vahvasti johonkin näkemykseen, josta et ole samaa mieltä.
Sellainen mielikuva ja tunne kohoaa, joka tekee meidät vihaiseksi; muodostamme mielipiteen, että hän on väärässä. Olemme häneen pettyneitä. Meillä on nyt kielteinen asenne tuota henkilöä kohtaan. Tunteemme lähtevät laukalla; ajatukset ovat yhtä tunteidemme kanssa. Tuntea on yhtä kuin ajatella, ajatella on yhtä kuin tuntea.
Mutta sitten kohoaa rakkaus. Nousee jumalinen tunne siitä, ettei meille kuule se, kuinka nuo kaksi ihmistä ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Mieleemme nousee hengestämme jumalinen ajatus, joka sanoo, että meidän pitää huolehtia omista asioistamme ja panna syrjään tuota tilannetta koskevat ajatuksemme ja tunteemme.
Tulee jumalinen ajatus, että reagoimme tuolla tavalla, koska äitimme ja isämme toimivat tuolla tavalla toisiaan kohtaan ja se tuo esiin kaikenlaisia muistoja, jotka meidän pitää ottaa hallintaamme. Vangitsemmeko nuo tunteet ja ajatukset Kristukselle vai vaalimmeko niitä ja muodostamme linnakkeen tunteisiimme tuota henkilöä kohtaan? Jos pidämme kiinni tuosta linnakkeesta, riivaaja voi helposti houkutella meidät suurempaan katkeruuteen ja väärään ajatteluun.
Haluamme kasvaa. Näemme, että ongelma on meissä, ei heissä. Me 'annamme anteeksi' vaikka itse asiassa kyse ei ole anteeksiannosta, sillä mukana ei ollut mitään syntiä. Päästämme irti ja tunnustamme itsellemme, ettei kuule mielle, kuinka kaksi muuta ihmistä puhuu toisilleen. Ja Herran rauha palaa sieluumme ajatuksiimme ystäväämme kohtaan.
Olemme juuri menestyksekkäästi kohdanneet totuuden, vanginneet ajatukset ja tunteet ja kasvaneet hieman Jeesuksessa. Taistelumme oli totuuden kanssa, sillä Jeesus on Totuus.
Totuus on aseemme, jonka avulla kasvamme Kristuksessa.
Jeesus sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä ja tie Isän luo. (Uskon) romuttamisessa jumalattomia ajatuksia ja tunteita vaalitaan ja kartutetaan, ei vangita Kristukselle. Ef. 6:11:n totuuden vyö pitää loput Jumalan sota-asusta yhdessä.
Uskon haaksirikko: 1. Tim.1: 19
1: 19 Säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet...
Haaksirikko: 'naugeo', kirjaimellisesti rikkoa laiva. Sana, josta saamme englantiin merenkulkuun viittaavan nautical-sanan. Paavali kärsi haaksirikon, joka on dokumentoitu Apt. 27:en. He ajoivat karille ja laiva hajosi, aallot musersivat sen rannan kuivaa maata vasten. Paavalin käyttämä sanakuva on se, että ihmisen usko ajaa kuivalle maalle. Aallot ja vastainen tuuli hajottavat hänen uskonsa. Mitä ovat se tuuli ja aallot, jotka aikaansaavat hänen uskonsa laivan ajamisen karille?
Ef. 4: 14-15:
"Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus."
Ihmiset, jotka taistelevat sen kanssa mitä populaarikulttuuri sanoo vastaan se, mitä he luulevat tietävänsä Herrasta, tarvitsevat jonkun, joka kulkee heidän kanssaan romuttamisen läpi, niin että he voivat käydä läpi reformaation.
Fil.1: 9-10:ssä Paavali rukoili, että heillä olisi runsaasti tietoa ja käsittämistä. Apt. 17:11:ssa berealaisia kehuttiin siitä, että he tutkivat kirjoituksia nähdäkseen, kertoiko Paavali totuuden.
Juud. jae 22 kehottaa armahtamaan niitä, jotka epäilevät, ja Jeesus antautui keskusteluihin niiden kanssa, joilla oli vaikeita kysymyksiä.
Kristinusko ei ole populaarikulttuurin rakentamaa, se on ilmestys taivaasta. Nämä ihmiset tarvitsevat jotakuta, joka tuntee Herran, auttamaan heitä sovittamaan ne ongelmat, joiden kanssa he painiskelevat, jotta he voisivat saada oman ilmestyksensä Isältä näistä asioista.
Kuinka auttaa jotakuta, joka kamppailee uskonsa kanssa, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed