Mikä vahvistaa sinua? Osa 2 Kaikki munat yhdessä korissa
Hei kaikki,
Kun olin pieni poika, meillä oli naapuri nimeltään rouva McCoy. Hänen maatilansa maat vuokrattiin toisille maanviljelijöille lukuun ottamatta kanoja, joita hän piti, ja hän lähti vain harvoin talosta, koska hän ei pystynyt kävelemään hyvin niin myöhäisessä vaiheessa elämäänsä. Mutta hän rakasti kanojaan. Joten hän antoi meidän ’auttaa’ häntä keräämään munat, kun me vierailimme, ja hän antoi jokaiselle meistä kolmesta tai neljästä oman henkilökohtaisen korin, johon laittaa munat. Hän sanoi: ”En halua teidän laittavan kaikkia munia yhteen koriin.”
Totta kai me kaikki tiedämme, että 4-8- vuotiaat pojat ovat erityisen huolellisia ja helläkätisiä särkyvien asioiden kanssa ja näin ollen ovat täydellisiä munien kerääjiä, LOL. Rouva McCoy oli viisas, kun jakoi riskin osiin usean korin välillä!
Kaikki munat yhdessä korissa?
Olen kysynyt, mikä vahvistaa meitä kristittyinä. Mikä vakuuttaa meidät uskossamme ja yksilöinä Kristuksessa? Tunnetko sinä kristittyjä, jotka laittavat kaikki heidän hengelliset ’kananmunansa’ yhteen koriin? Onko heidän hengellinen elämänsä täysin yhden seurakunnan, opetuksen, henkilön tai palvelutyön korissa? Ovatko he ottaneet uskonsa pois suoraan Jeesuksesta pannakseen uskonsa Häneen jonkin uskon virtauksen kautta?
Oletko nähnyt tuon ’korin’ tulevan otetuksi pois, korruptoituvan tai lankeavan armosta, mikä aiheutti tuolle henkilölle valtavan uskonkriisin? Jos he kokivat uskonkriisin, kun niin tapahtui, se johtuu siitä, että he laittoivat kaikki hengelliset ’kananmunansa’ yhteen koriin.
He sanoivat, että he uskoivat Herraan, mutta tuo uskominen suodattui noiden pastorien ja heidän palvelutöidensä kautta.
He eivät tulleet Herran vahvistamiksi, vaan noiden palvelutöiden. He eivät tunteneet Herraa suoranaisesti, mutta tiesivät Hänestä noiden palvelutöiden kautta. He olivat uskovia, mutta eivät tuntijoita. Heidän uskoansa vahvisti ihminen eikä Herra heidän omassa vaelluksessaan Hänen kanssaan.
Siinä ei ole mitään väärää, että on mukana erilaisissa uskon virtauksissa, mutta ne eivät ole meidän pelastuksemme. Meidän pitäisi tulla vahvistetuiksi Isän itsensä ja Herran itsensä kautta, eikä sen uskon virtauksen kautta, jossa me olemme mukana. Ne voivat tehdä oman osansa vahvistaakseen meitä kristittyinä ja ihmisinä, mutta ne eivät ole meidän hengellinen ytimemme.
Mieti tätä Jeesuksen toteamusta Johanneksen evankeliumista 17:3
”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (-33/-38- suomalaisesta käännöksestä)
Tuo toteamus ei mitätöi loppuja kirjoituksista, joissa sanotaan, että jos me uskomme sydämessämme, että Jeesus herätettiin kuolleista ja että Hän on Herra, niin me pelastumme. Se ainoastaan osoittaa syvemmän ikuisen elämän tuntemisen. Todella tuntea Isä on syvää elämää. Kreikaksi sana ’tuntea’ on sana ’ginoskosin’, joka tarkoittaa ’tulla tuntemaan’. Syvä ikuinen elämä on tie, jolla me tulemme tuntemaan Isän ja Hänen Poikansa, jonka Hän lähetti.
Siinä on ero, että uskoo Jeesukseen, ja että tuntee Jeesuksen. Siinä on ero, että uskoo Isä Jumalaan, ja että tuntee Isä Jumalan. Kun me uskomme, me synnymme uudesti ja pelastumme, mutta syvää uskoa on tunteminen.
Kun kukin meistä aluksi syntyi uudesti, me olimme uskovia, emme tuntijoita. Me uskoimme Jeesukseen, rukoilimme rukouksen, tunnustimme uskomme, ’pyysimme Jeesusta sydämeemme’, tai jotain tuollaista. Me uskoimme. Me synnyimme uudesti, jotkut meistä saivat jopa Pyhän Hengen kasteen. Me olimme ja olemme uskovia. Me omaksuimme identiteetiksemme sen, että olemme kristittyjä.
Tie tuntemiseen
Me lähdimme liikkeelle siitä, että löysimme asioita, jotka vahvistivat uskoamme. Palvelutöitä ja seurakuntia, ystäviä ja mediaa, pienoisryhmiä ja erikoispuhujia, mitkä kaikki vahvistivat uskoamme ja vakuuttivat, että se, minkä me uskoimme olevan totta, oli totta. Mutta me emme välittömästi tunteneet Isää tai Herraa. Me uskoimme. Me käytimme lukuisia palvelutöitä ja mediaa auttamaan meitä, että tulisimme tuntemaan Isän ja Herran, mutta monet eivät ole koskaan päässeet uskomista pidemmälle siihen, että oikeasti tuntisivat Isän. Tuntisivat Jeesuksen.
Jopa vuosikausien uskossa olemisen jälkeen he ovat jääneet uskoviksi eivätkä muuttuneet tuntijoiksi, koska he ovat aina etsineet vahvistusta palvelutöistä ja pastoreista, opetuksista ja herätyskeskuksista asettaessaan uskonsa väärin niihin sen sijaan, että olisivat mieluummin käyttäneet aikaa ja nähneet vaivaa siihen, että tuntisivat Isän.
C.S. Lewis havainnoi: ”Kristus itse on Jumalan Sana, eikä Raamattu. Raamattu, kun sitä luetaan oikeassa hengessä ja hyvien opettajien ohjauksessa, johdattaa meidät Hänen luokseen.”
Onko uskosi kirjoitetussa Sanassa vai itse persoonassa, joka ON Sana? Onko uskosi ainoastaan luvuissa ja jakeissa vai Hänessä, josta nuo jakeet virtasivat? Kun sinä ’seisot’ Sanan päällä, seisotko luvun ja jakeen varassa vai Sanan Persoonan varassa? Onko kaikki uskosi Jeesuksen ’korissa’ vai Jeesuksen korissa ja monissa siihen liitetyissä pikkukoreissa?
Me jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Pdf: http://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia---pdf.html