Mental illness and the last days, 2 of 4.
Mielen sairaus ja lopunajat, osa 2/4.
Hei kaikki
Raamatun kirjoittajat eivät käyttäneet moderneja termejä kuten ’mielen sairaus’ tai ’tunne-elämän sairaus’. Kuitenkin jos määrittelemme, mitä tunne-elämän ja mielen sairaus on, voimme etsiä näitä oireita ja löytää lukuisia esimerkkejä kautta koko Raamatun.
Hyvällä mielen ja tunne-elämän terveydellä on kolme pääpiirrettä:
Tuottavat aktiviteetit kuten työ, opiskelu, hoivan antaminen. Toiseksi terveet ihmissuhteet ja kolmanneksi kyky muuttua ja selviytyä vastoinkäymisistä.
Mielen tai tunne-elämän sairauteen kuuluu merkittäviä poikkeamia näistä kolmesta ajattelussa, tunteissa tai käytöksessä. Olen nähnyt tilastoja, joiden mukaan noin 20 % amerikkalaisista on jonkinlainen tunne-elämän tai mielen sairaus.
Mielen ja tunne-elämän sairaudessa on sellaista epäjärjestelmällisyyttä tunteissa, persoonallisuudessa tai mielessä, joka haittaa normaalia toimimista elämässä. Se sisältää normaalin ajattelun, tuntemisen, mielialan, käytöksen, henkilökohtaisten vuorovaikutusten toimintahäiriön. (Merriam-Webster Dictionary -sanakirjan mukaan suomennettuna)
Ehkä ei ole yllättävää, että joidenkin noiden oireiden kuvataan olevan yksi merkeistä Herran paluun ajankohdan lähenemisessä. Katsomme yhteyttä ajatusten ja tunteiden sekä demonisuuden alueen välillä.
2. Tim. 3:1 sanoo, että viimeisinä päivinä…
… joitakin merkkejä tulee olemaan tunne-elämän ja mielen sairaus, käyttämättä kuitenkaan noita sanoja. Oireisiin kuuluu: itserakkaus, panettelijat, ei itsehillintää, väkivaltaisuus, hyvän ja hyvien ihmisten halveksuminen, seksuaaliset vääristymät sekä tarkoituksellinen epäpyhyys.
Ja jakeessa neljä "raa’at, petolliset, väkivaltaiset” (engl. Raamattu). Myös
"itsekeskeiset " Jakeessa 7: "aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen." Nämä ovat älyllisesti epärehellisiä, jotka kun heille esittää tosiasioita, kieltäytyvät myöntämästä 'Olin väärässä', elämäntapana. Tavallisesti heidän ystävänsä ovat sosiaalisessa mediassa, sillä tämä epätasapaino jättää heidät kykenemättömiksi olemaan menestyviä läheisissä ihmisten välisissä suhteissa kuten avioliitossa tai aidoissa henkilökohtaisissa ystävyyksissä.
Haluan lisätä väliin tämän
Kreikan sana 'itsekeskeisyys (engl. Raamatussa itseensä kietoutuneet)' on 'tuphpoo' josta saamme sanan 'taifuuni', joiksi hurrikaaneja Tyynellä merellä kutsutaan. Kreikan sana tarkoittaa 'kietoa itsensä savuun', mikä tarkoittaa, että tämä ihminen esittää savuverhon, joka pyörii hänen ympärillään, naamion, ja myrskyn tavoin puhaltaa vaihtelevasti. Se kuvaa ylpeyttä ja narsismia, elämässä on kysymys vain hänestä itsestään.
Jakeessa neljä 'pettäjiksi' joissakin käännöksissä tai 'raaoiksi' on 'prodotai', joka tarkoittaa jonkun ajamista antautumispisteeseen. Joskin Raamatun käännösversiot kääntävät sen 'petollisiksi', yrittäen tuoda esiin sen merkityksen, että nämä ihmiset eivät luovuta, ennen kuin antaudut, osana heidän petollisuuttaan.
Paavali kirjoittaa 1. Tim. 4: 1-3:ssa, että viimeisinä päivinä monet 'noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja' ja jotkut luopuvat uskosta. Hän sanoo heidän puhuvan valheita ollen samalla tekopyhiä, sillä heidän omatuntonsa on kärventynyt.
Kreikan sana 'villitsevät henget'
On 'planois' ja tarkoittaa 'vaeltelevaa pettäjää', siten viettelijää, mikä merkitsee viettelemisen prosessia. Se on vähitellen tapahtuvaa viettelyä, kunnes henkilö saattaa herätä tultuaan käytetyksi ja ihmetellä: 'Kuinka annoin tämän tapahtua?' Hänet vieteltiin hengellisesti osana petollisuuden ja epäterveen opetuksen, tunteiden ja ajatusten prosessia.
Hän sanoo hänen omatuntonsa olevan 'kärventynyt' (suom. poltinraudalla merkitty), mikä on tarkalleen sitä mitä kreikankielinen sana toteaa – hän on tuntemisen ohittanut, kykenemätön olemaan enää herkkä Pyhälle Hengelle, sillä hän on lähtenyt Totuudesta ja siitä tasapainosta, jonka Totuuden Henki tuo ihmisen elämään.
Epätasapainon polun alku
Paavali kertoo 2. Kor. 1: 8-11:ssa, kuinka hän tuli täydellisen toivottomuuden syvyyksiin, syvään epätoivoon elämässä ja kuinka hän tuli ulos masennuksestaan ja tästä mielentilastaan.
Ensimmäinen hänen sanomansa asia jakeessa kahdeksan on: "me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa (nykyisessä eteläisessä keski-Turkissa)."
Tämä sivuutetaan usein, se, että Paavali haluaa ihmisten tietävän, mitä he kävivät läpi. Hän toteaa tämän kirjeensä avausjakeissa, mikä merkitsee sitä, että heille kertominen siitä, mitä he olivat juuri käyneet läpi, oli hänelle hyvin tärkeää.
Se, että kerromme ihmisille, mitä olemme käymässä lävitse...
Tai mitä olemme käyneet läpi, on avain mielen ja tunne-elämän terveyden palauttamiseen. Masennuksella on taipumus kääntää ihminen sisään päin, pitämään asiat itsensä sisällä. Kun joku tekee itsemurhan, heidän läheisensä ovat usein järkyttyneitä saadessaan selville, että tuo ihminen oli ajatellut henkensä riistämistä jo jonkin aikaa, usein omaten hyvin suunnitellut askelet tuohon pisteeseen.
Herää kysymys usein: "Miksi hän ei kertonut jollekulle, että ajatteli tuolla tavoin?". Tässä näemme terveen piirteen – Paavali haluaa heidän tietävän ja hyvin yksityiskohtaisesti, kuten pian näemme, mitä hän oli käymässä läpi.
Useimmat käännökset kirjoittavat tämän osan jakeesta 8: "kokemamme vaikeudet" tai "kärsimys, jonka kävimme läpi". Kreikan sana 'vaikeus' on 'thlipsis', ja tarkoittaa 'suuri paine'. Paavalin aikana sitä käytettiin kuvaamaan sitä, että kokee olevansa piiritetty, ilman pakotietä, elämän kapeutuessa ihmisen ympärille siihen pisteeseen saakka, että hän ei näe mitään ulospääsytietä. Rajoittunut, supistunut, mikä johtaa toivottomuuteen.
Paavali jatkaa: "...kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin."
Termi, jota Paavali käyttää kuvaamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, sitä että hänen rasituksensa olivat ’ylenpalttiset’ (engl. Raamattu alaspainetut) ja 'yli voimiemme käyvät' on sitä, mitä käytetään, kun oliivit murskataan suurella painolla, jotta niiden öljy, niiden elämän mehu puristetaan niistä ulos. Se kuvaa ihmistä, joka on epätoivon syvyyksissä, vailla toivoa ja tuntee olevansa aivan yksin.
Sana 'voima' on oikein, se on 'dunamis'- sanan muoto, sanan, josta saamme dynamiitin – voiman. Paavalilla ei ollut mitään voimaa päästä ulos tuosta tilanteesta. Se ei välitä niinkään henkilökohtaisen vahvuuden puuttumista kuin voiman puuttumista muuttaa olosuhteet. Hän oli ansassa eikä hänellä ollut mitään kykyä muuttaa elämäänsä.
Itse asiassa, kun hän sanoo 'ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät', sana 'ylenpalttinen' on hyperbolen, mikä tarkoittaa, että hän tunsi, ettei kukaan muu ollut koskaan käynyt läpi sitä mitä hän oli läpi käymässä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti 'heittoa toisten ylitse'.
Nykyään käytämme sanaa 'hyperbole' joka on sama sana, mutta sitä käytetään meidän aikanamme eri lailla. Nykyään se tarkoittaa ylenmääräistä ja on väheksyttävää. Me sanomme jonkun ihmisen olevan 'hyper' tarkoittaen superaktiivista tai innostunutta ylitse sen, mitä hänen on tarvis tai pitäisi olla. Poliitikko saattaa käyttää liioittelevia ilmauksia pointtinsa perille menemiseen siinä määrin, että ne ovat niin äärimmäisiä, että sitä kutsutaan hyperbolaksi, liioitteluksi ja ne tyrmätään sellaisina.
Paavalin aikana se tarkoitti, että hän kärsi sellaista painetta, mitä kukaan ei voinut ymmärtää, niin ylitse toisten (kokeman) menevää, että vain hän saattoi ymmärtää – se oli hänen mielen tilansa tuohon aikaan. Oliko se oikein vai väärin, sillä ei ole merkitystä, hän kirjoittaa läpinäkyvästi siitä tavasta, miltä hänestä tuntui siihen aikaan: että se, mitä hän oli käymässä läpi, oli suurempaa kuin kukaan saattoi ymmärtää – tuo on epätervettä ajattelua ja tunteita.
Hänen elämän mehunsa oltiin puristamassa hänestä ulos. Hän koki olevansa olosuhteiden piirittämä. Hän näki kuoleman ainoana ulospääsytienä. Ei ole mitään viitettä siitä, että jokin riivaaja olisi asiaan sekaantunut, tämä oli vain sitä, miltä Paavalista tuntui ja kuinka hän ajatteli tuohon aikaan. Onneksi hän jatkaa kirjoittamista ja kertoo heille, kuinka hän tuli siitä ulos.
Ensi viikolla kerron, kuinka hän toipui ja eli vielä 10 vuotta, joiden aikana hän kirjoitti suuren osan Uutta testamenttia. Katsomme myös sitä, missä riivaajat tulevat ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Mielen sairaus ja lopunajat, osa 2/4.
Hei kaikki
Raamatun kirjoittajat eivät käyttäneet moderneja termejä kuten ’mielen sairaus’ tai ’tunne-elämän sairaus’. Kuitenkin jos määrittelemme, mitä tunne-elämän ja mielen sairaus on, voimme etsiä näitä oireita ja löytää lukuisia esimerkkejä kautta koko Raamatun.
Hyvällä mielen ja tunne-elämän terveydellä on kolme pääpiirrettä:
Tuottavat aktiviteetit kuten työ, opiskelu, hoivan antaminen. Toiseksi terveet ihmissuhteet ja kolmanneksi kyky muuttua ja selviytyä vastoinkäymisistä.
Mielen tai tunne-elämän sairauteen kuuluu merkittäviä poikkeamia näistä kolmesta ajattelussa, tunteissa tai käytöksessä. Olen nähnyt tilastoja, joiden mukaan noin 20 % amerikkalaisista on jonkinlainen tunne-elämän tai mielen sairaus.
Mielen ja tunne-elämän sairaudessa on sellaista epäjärjestelmällisyyttä tunteissa, persoonallisuudessa tai mielessä, joka haittaa normaalia toimimista elämässä. Se sisältää normaalin ajattelun, tuntemisen, mielialan, käytöksen, henkilökohtaisten vuorovaikutusten toimintahäiriön. (Merriam-Webster Dictionary -sanakirjan mukaan suomennettuna)
Ehkä ei ole yllättävää, että joidenkin noiden oireiden kuvataan olevan yksi merkeistä Herran paluun ajankohdan lähenemisessä. Katsomme yhteyttä ajatusten ja tunteiden sekä demonisuuden alueen välillä.
2. Tim. 3:1 sanoo, että viimeisinä päivinä…
… joitakin merkkejä tulee olemaan tunne-elämän ja mielen sairaus, käyttämättä kuitenkaan noita sanoja. Oireisiin kuuluu: itserakkaus, panettelijat, ei itsehillintää, väkivaltaisuus, hyvän ja hyvien ihmisten halveksuminen, seksuaaliset vääristymät sekä tarkoituksellinen epäpyhyys.
Ja jakeessa neljä "raa’at, petolliset, väkivaltaiset” (engl. Raamattu). Myös
"itsekeskeiset " Jakeessa 7: "aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen." Nämä ovat älyllisesti epärehellisiä, jotka kun heille esittää tosiasioita, kieltäytyvät myöntämästä 'Olin väärässä', elämäntapana. Tavallisesti heidän ystävänsä ovat sosiaalisessa mediassa, sillä tämä epätasapaino jättää heidät kykenemättömiksi olemaan menestyviä läheisissä ihmisten välisissä suhteissa kuten avioliitossa tai aidoissa henkilökohtaisissa ystävyyksissä.
Haluan lisätä väliin tämän
Kreikan sana 'itsekeskeisyys (engl. Raamatussa itseensä kietoutuneet)' on 'tuphpoo' josta saamme sanan 'taifuuni', joiksi hurrikaaneja Tyynellä merellä kutsutaan. Kreikan sana tarkoittaa 'kietoa itsensä savuun', mikä tarkoittaa, että tämä ihminen esittää savuverhon, joka pyörii hänen ympärillään, naamion, ja myrskyn tavoin puhaltaa vaihtelevasti. Se kuvaa ylpeyttä ja narsismia, elämässä on kysymys vain hänestä itsestään.
Jakeessa neljä 'pettäjiksi' joissakin käännöksissä tai 'raaoiksi' on 'prodotai', joka tarkoittaa jonkun ajamista antautumispisteeseen. Joskin Raamatun käännösversiot kääntävät sen 'petollisiksi', yrittäen tuoda esiin sen merkityksen, että nämä ihmiset eivät luovuta, ennen kuin antaudut, osana heidän petollisuuttaan.
Paavali kirjoittaa 1. Tim. 4: 1-3:ssa, että viimeisinä päivinä monet 'noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja' ja jotkut luopuvat uskosta. Hän sanoo heidän puhuvan valheita ollen samalla tekopyhiä, sillä heidän omatuntonsa on kärventynyt.
Kreikan sana 'villitsevät henget'
On 'planois' ja tarkoittaa 'vaeltelevaa pettäjää', siten viettelijää, mikä merkitsee viettelemisen prosessia. Se on vähitellen tapahtuvaa viettelyä, kunnes henkilö saattaa herätä tultuaan käytetyksi ja ihmetellä: 'Kuinka annoin tämän tapahtua?' Hänet vieteltiin hengellisesti osana petollisuuden ja epäterveen opetuksen, tunteiden ja ajatusten prosessia.
Hän sanoo hänen omatuntonsa olevan 'kärventynyt' (suom. poltinraudalla merkitty), mikä on tarkalleen sitä mitä kreikankielinen sana toteaa – hän on tuntemisen ohittanut, kykenemätön olemaan enää herkkä Pyhälle Hengelle, sillä hän on lähtenyt Totuudesta ja siitä tasapainosta, jonka Totuuden Henki tuo ihmisen elämään.
Epätasapainon polun alku
Paavali kertoo 2. Kor. 1: 8-11:ssa, kuinka hän tuli täydellisen toivottomuuden syvyyksiin, syvään epätoivoon elämässä ja kuinka hän tuli ulos masennuksestaan ja tästä mielentilastaan.
Ensimmäinen hänen sanomansa asia jakeessa kahdeksan on: "me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa (nykyisessä eteläisessä keski-Turkissa)."
Tämä sivuutetaan usein, se, että Paavali haluaa ihmisten tietävän, mitä he kävivät läpi. Hän toteaa tämän kirjeensä avausjakeissa, mikä merkitsee sitä, että heille kertominen siitä, mitä he olivat juuri käyneet läpi, oli hänelle hyvin tärkeää.
Se, että kerromme ihmisille, mitä olemme käymässä lävitse...
Tai mitä olemme käyneet läpi, on avain mielen ja tunne-elämän terveyden palauttamiseen. Masennuksella on taipumus kääntää ihminen sisään päin, pitämään asiat itsensä sisällä. Kun joku tekee itsemurhan, heidän läheisensä ovat usein järkyttyneitä saadessaan selville, että tuo ihminen oli ajatellut henkensä riistämistä jo jonkin aikaa, usein omaten hyvin suunnitellut askelet tuohon pisteeseen.
Herää kysymys usein: "Miksi hän ei kertonut jollekulle, että ajatteli tuolla tavoin?". Tässä näemme terveen piirteen – Paavali haluaa heidän tietävän ja hyvin yksityiskohtaisesti, kuten pian näemme, mitä hän oli käymässä läpi.
Useimmat käännökset kirjoittavat tämän osan jakeesta 8: "kokemamme vaikeudet" tai "kärsimys, jonka kävimme läpi". Kreikan sana 'vaikeus' on 'thlipsis', ja tarkoittaa 'suuri paine'. Paavalin aikana sitä käytettiin kuvaamaan sitä, että kokee olevansa piiritetty, ilman pakotietä, elämän kapeutuessa ihmisen ympärille siihen pisteeseen saakka, että hän ei näe mitään ulospääsytietä. Rajoittunut, supistunut, mikä johtaa toivottomuuteen.
Paavali jatkaa: "...kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin."
Termi, jota Paavali käyttää kuvaamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, sitä että hänen rasituksensa olivat ’ylenpalttiset’ (engl. Raamattu alaspainetut) ja 'yli voimiemme käyvät' on sitä, mitä käytetään, kun oliivit murskataan suurella painolla, jotta niiden öljy, niiden elämän mehu puristetaan niistä ulos. Se kuvaa ihmistä, joka on epätoivon syvyyksissä, vailla toivoa ja tuntee olevansa aivan yksin.
Sana 'voima' on oikein, se on 'dunamis'- sanan muoto, sanan, josta saamme dynamiitin – voiman. Paavalilla ei ollut mitään voimaa päästä ulos tuosta tilanteesta. Se ei välitä niinkään henkilökohtaisen vahvuuden puuttumista kuin voiman puuttumista muuttaa olosuhteet. Hän oli ansassa eikä hänellä ollut mitään kykyä muuttaa elämäänsä.
Itse asiassa, kun hän sanoo 'ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät', sana 'ylenpalttinen' on hyperbolen, mikä tarkoittaa, että hän tunsi, ettei kukaan muu ollut koskaan käynyt läpi sitä mitä hän oli läpi käymässä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti 'heittoa toisten ylitse'.
Nykyään käytämme sanaa 'hyperbole' joka on sama sana, mutta sitä käytetään meidän aikanamme eri lailla. Nykyään se tarkoittaa ylenmääräistä ja on väheksyttävää. Me sanomme jonkun ihmisen olevan 'hyper' tarkoittaen superaktiivista tai innostunutta ylitse sen, mitä hänen on tarvis tai pitäisi olla. Poliitikko saattaa käyttää liioittelevia ilmauksia pointtinsa perille menemiseen siinä määrin, että ne ovat niin äärimmäisiä, että sitä kutsutaan hyperbolaksi, liioitteluksi ja ne tyrmätään sellaisina.
Paavalin aikana se tarkoitti, että hän kärsi sellaista painetta, mitä kukaan ei voinut ymmärtää, niin ylitse toisten (kokeman) menevää, että vain hän saattoi ymmärtää – se oli hänen mielen tilansa tuohon aikaan. Oliko se oikein vai väärin, sillä ei ole merkitystä, hän kirjoittaa läpinäkyvästi siitä tavasta, miltä hänestä tuntui siihen aikaan: että se, mitä hän oli käymässä läpi, oli suurempaa kuin kukaan saattoi ymmärtää – tuo on epätervettä ajattelua ja tunteita.
Hänen elämän mehunsa oltiin puristamassa hänestä ulos. Hän koki olevansa olosuhteiden piirittämä. Hän näki kuoleman ainoana ulospääsytienä. Ei ole mitään viitettä siitä, että jokin riivaaja olisi asiaan sekaantunut, tämä oli vain sitä, miltä Paavalista tuntui ja kuinka hän ajatteli tuohon aikaan. Onneksi hän jatkaa kirjoittamista ja kertoo heille, kuinka hän tuli siitä ulos.
Ensi viikolla kerron, kuinka hän toipui ja eli vielä 10 vuotta, joiden aikana hän kirjoitti suuren osan Uutta testamenttia. Katsomme myös sitä, missä riivaajat tulevat ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed