Reconciling the God of the Old with the God of the NT, 4 of 4
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 4/4
Hei kaikki,
Tähän mennessä olemme käsitelleet sitä, kuinka Isän tunteminen on ajan myötä tapahtuva ilmestyksen prosessi. Mooseksen laki oli yhtä ilmestyksen tasoa, mutta Jeesus on viimeinen ilmestys. Olemme käsitelleet sitä, kuinka laki annettiin näyttämään ihmiskunnalle, mitä synti ja mitä vanhurskaus oli. Se näytti myös, ettei ihminen, riippumatta siitä kuinka paljon hän yritti, koskaan kykenisi saavuttamaan lain vaatimaa täydellisyyttä.
Herra käsittelee jokaista meistä kulttuurimme mukaisesti.
Mk. 4: 33-34:ssa sanotaan, että Herra puhui kansalle 'sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan'. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen."
Herra ei koskaan muutu. Hän paljastaa meille asioita 'sen mukaan kuin kykenemme kuulemaan'. Ja jos haluamme jatkaa opetuslapseuden prosessia – opetuslapsi tarkoittaa 'oppijaa' - Hän tulee selittämään meille asioita.
On kristittyjä, jotka uskovat, että parantumiset ja kielillä puhuminen ovat lakanneet. Se on heidän seurakuntansa kulttuuria. Herra ei potkaiset heitä ulos valtakunnasta, Hän antaa heille sen osan Itsestään, jonka he kykenevät kuulemaan (ottamaan vastaan), sen mukaan, mitä he kykenevät vastaan ottamaan. Jos ha haluavat rajoittaa Häntä ja omaa Hänen tuntemistaan tuolla tavalla, Hän käyttää sitä, mitä he Hänelle antavat. Herra toimii heidän seurakuntakulttuurinsa puitteissa.
Kun Hän käsitteli Israelia, se tapahtui sen ilmestyksen pohjalta, joka heillä oli – Mooseksen lain. Selvä ilmestys synnistä ja vanhurskaudesta. Hän rajoitti kanssakäymisensä heidän kanssaan tuohon asiayhteyteen.
Tällä tavoin asia on kulttuurin kannalta. Uudessa testamentissa Ef. 6: 5-7 kehottaa orjia ja orjanomistajia elämään Kristukselle. Filemonin kirje käsittelee karannutta orjaa nimeltä Onesimus. Hän karkasi pois omistajaltaan Kolossassa, Filemonilta suureen Rooman kaupunkiin. Siellä hän kohtasi Paavalin, joka johdatti hänet Herran tykö ja lähetti hänet takaisin Filemonin luo korjaamaan tilanteen ja käsiteltäväksi. Paavali kehotti Filemonia olemaan laupias, vastaanottamaan hänet vastaan veljenä Kristuksessa. Paavali käytti sanaleikkiä jakeissa 10-11, sillä Onesimus merkitsee 'hyödyllinen'. Paavali sanoi, että hän ei ollut aiemmin hyödyllinen, mutta nyt on.
Merkitsevätkö nämä kohdat sitä, että Jumala hyväksyy orjuuden? Ei, tietenkään ei. Mutta Hän käsittelee ihmistä ihmisen tietämyksen ja kulttuurin mukaisesti. Vaikka miehet ja naiset ovat vapaita Kristuksessa, he, kuten me nykyään, elävät kulttuureissa, jotka eivät tunnusta tuota vapautta.
Tapa heidät kaikki! Orjuus, ja muuta
Sen tietäminen, että Mooseksen laki annettiin näyttämään ihmiskunnalle sen syntisyys, ja kuinka Herran täytyi käsitellä Israelia tuon lain mukaisesti, antaa meille syvällistä ymmärrystä myös sen suhteen, kuinka Herra suhtautui sodankäyntiin.
Meidän on vaikea kuvitella sodankäynnin julmuutta Lähi-idässä 3.500 vuotta sitten. Mutta jopa nykyaikaisemmilla monarkioilla kuten myös niitä vanhemmilla, oli politiikkana se, että jokainen, joka oli sukua entiselle kuninkaalle tai kuningattarelle, usein murhattiin. Se varmisti uudelle hallitsijalle, ettei hänen perhettään tai sukulinjaansa valtaistuimella tultaisiin uhkaamaan. Uusi kuningas murhasi miehiä, naisia, lapsia, kokonaisia perheitä.
Tapa pyyhkiä maan tasalle kokonaisia kyliä ja kaupunkeja oli normaali, se että valloittavat joukot ottivat omakseen surmattujen omaisuudet ilman, että siihen puututtaisiin. Lain aikakausi jätti vain vähän tilaa laupeudelle.
Tapa, jossa vastakkain olevat armeijat valitsivat mestarin edustamaan itseään kuolemaan asti johtavassa taistelussa, kuten oli laita Daavidin ja Goljatkin kohdalla, oli yleinen tapa. Jumala toimi kulttuurin ja tapojen puitteissa. Israelin kanssa toimiminen ei tarkoita, että tuo olisi ilmestys Herran luonteesta, se tarkoittaa, että Hän käsitteli ihmistä niiden kulttuurin puitteissa, joista Hän löysi ihmisiä, jotka olivat halukkaita tuntemaan Hänet.
Kun Kristus tuli tähän maailmaan
Hepr. 10: 5-7:ssa meille kerrotaan, mitä Kristus sanoi, kun Hän jätti taivaan tullakseen hedelmöitetyksi Marian kohtuun:
" Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä (Isä) et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen-kirjakääröön (Vanha testamentti) on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
Mikä oli tarkoituksena? Seuraavat jakeet paljastavat sen: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista"." (jakeet14-17)
Tässä on se ilmestys, että Hän ei ollut mielistynyt Israelin syntiensä tähden antamiin uhreihin Hänelle. Mutta se oli tarpeen ja Hänen täytyi käsitellä Israelia tuon lain mukaisesti, mutta Hän ei ollut siihen mielistynyt.
Mieti sitä, että jos aviomiehen on pakko käyttää kuolettavaa voimaa jotakuta sellaista kohtaan, joka yrittää vahingoittaa hänen perhettään, miestä ei miellytä se, mitä hänen täytyy tehdä. Mutta hän tekee sen, koska se on tarpeen. Tuo on sitä, kuinka Isä oli Israelin kanssa taistelussa, sekä Mooseksen lain vaatimusten kohdalla.
Hän odotti, kunnes tuli päivä, jolloin Hän saattoi kirjoittaa lakinsa ihmiskunnan sydämiin ja mieliin, mikä tarkoittaa sitä uudestisyntymistä, jonka Jeesus toi. Mieti sitä, että laki oli ulkonaista, se annettiin ihmisille, jotka eivät olleet uudestisyntyneitä ja joiden kuitenkin odotettiin vaeltavan vanhurskaudessa. Isän suuri suunnitelma oli muuttaa ihmisen luonto ydintä myöten Pyhän Hengen uudeksi luomaksi ihmiseksi, joka sitten kykeni vastaanottamaan Jumalan tavat ja toimimaan niiden mukaisesti, koska olisi ihmisen luonnon mukaista tehdä niin.
Se on nyt meidän luontomme, rakastaa toisiamme ja antaa toisillemme anteeksi. Sen tähden kamppailemme niin. Henkemme haluaa toimia sen uuden Kristuksen luonnon mukaisesti, joka meissä on. Kun uudistamme mielemme siihen ajattelutapaan, taistelemme maailman luonnon ja omien vanhojen ajatustemme kanssa, jotka tuovat vihaa ja raivoa ja kostoa niille, jotka ovat meitä vahingoittaneet.
Sen takia olen sanonut niin usein: armo on rankempaa kuin laki. Laki mittaa vain ulkoista suoritusta, mutta armo mittaa sydämen motiiveja. Mutta voimme tehdä sen.
Se, mitä Jeesus teki, oli, että Hän salli hengen ihmisemme tulla Pyhän Hengen uudelleen synnyttämäksi, ja siten kykeneväksi vaeltamaan Jumalan kanssa, tulemaan sisällämme olevan Kristuksen hallitsemaksi ulkopuolella olevan Mooseksen lain sijasta. Isä kaipasi päivää, jolloin ihmisen henki voidaan luoda uudeksi, jotta Hänen tiensä ja tapansa ovat osa henkemme luontoa. Nyt vaellamme Jumalan kanssa huolimatta sielussamme ja ruumiissamme olevista epätäydellisyyksistä, Hänen lapsinaan, oppien kompastellessamme alati eteenpäin Hänen teidensä valossa.
Tämä uusi liitto, jossa Hänen tiensä ovat automaattisesti kirjoitettuina meidän henkeemme, kun synnymme uudesti, on korkeinta ja parasta mitä meillä on Isästä Jumalasta. Tulevat maailmanajat, olen jo maininnut, käsittävät vain sen, että Isä jatkaa armonsa ylenpalttista runsauden ja hyvyytensä osoittamista meitä kohtaan. Ef. 2: 7
Meillä ei ehkä ole kaikkia vastauksia siihen, miksi sitä tai tätä Israelin käskettiin tehdä Vanhassa testamentissa. Mutta me tiedämme, että Mooseksen laki oli yhdellä tasolla olevaa ilmestystä, mutta Jeesus on korkein ilmestys, jonka Isä saattoi antaa, sillä Hän oli Hänen ainokainen poikansa.
Aloitimme Hepr. 1: 1:llä, mutta jakeet 2-3 täydentävät kuvan:
"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka (Pojan) kautta hän (Isä) myös on maailman luonut ja joka (Poika), ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily ja hänen (Isän) olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla (oik. Isän voiman Sanalla), on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin (Isän) oikealle puolelle korkeuksissa."
Jeesus on korkein ja paras ilmestys Isän todellisesta luonnosta. Täytyipä Hänen sitten menneisyydessä toimia sen mukaan mitä laki ja sen ajan kulttuuri vaativat, Hänen todellinen luontonsa paljastuu Jeesuksessa. "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." Joh. 14:9
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 4/4
Hei kaikki,
Tähän mennessä olemme käsitelleet sitä, kuinka Isän tunteminen on ajan myötä tapahtuva ilmestyksen prosessi. Mooseksen laki oli yhtä ilmestyksen tasoa, mutta Jeesus on viimeinen ilmestys. Olemme käsitelleet sitä, kuinka laki annettiin näyttämään ihmiskunnalle, mitä synti ja mitä vanhurskaus oli. Se näytti myös, ettei ihminen, riippumatta siitä kuinka paljon hän yritti, koskaan kykenisi saavuttamaan lain vaatimaa täydellisyyttä.
Herra käsittelee jokaista meistä kulttuurimme mukaisesti.
Mk. 4: 33-34:ssa sanotaan, että Herra puhui kansalle 'sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan'. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen."
Herra ei koskaan muutu. Hän paljastaa meille asioita 'sen mukaan kuin kykenemme kuulemaan'. Ja jos haluamme jatkaa opetuslapseuden prosessia – opetuslapsi tarkoittaa 'oppijaa' - Hän tulee selittämään meille asioita.
On kristittyjä, jotka uskovat, että parantumiset ja kielillä puhuminen ovat lakanneet. Se on heidän seurakuntansa kulttuuria. Herra ei potkaiset heitä ulos valtakunnasta, Hän antaa heille sen osan Itsestään, jonka he kykenevät kuulemaan (ottamaan vastaan), sen mukaan, mitä he kykenevät vastaan ottamaan. Jos ha haluavat rajoittaa Häntä ja omaa Hänen tuntemistaan tuolla tavalla, Hän käyttää sitä, mitä he Hänelle antavat. Herra toimii heidän seurakuntakulttuurinsa puitteissa.
Kun Hän käsitteli Israelia, se tapahtui sen ilmestyksen pohjalta, joka heillä oli – Mooseksen lain. Selvä ilmestys synnistä ja vanhurskaudesta. Hän rajoitti kanssakäymisensä heidän kanssaan tuohon asiayhteyteen.
Tällä tavoin asia on kulttuurin kannalta. Uudessa testamentissa Ef. 6: 5-7 kehottaa orjia ja orjanomistajia elämään Kristukselle. Filemonin kirje käsittelee karannutta orjaa nimeltä Onesimus. Hän karkasi pois omistajaltaan Kolossassa, Filemonilta suureen Rooman kaupunkiin. Siellä hän kohtasi Paavalin, joka johdatti hänet Herran tykö ja lähetti hänet takaisin Filemonin luo korjaamaan tilanteen ja käsiteltäväksi. Paavali kehotti Filemonia olemaan laupias, vastaanottamaan hänet vastaan veljenä Kristuksessa. Paavali käytti sanaleikkiä jakeissa 10-11, sillä Onesimus merkitsee 'hyödyllinen'. Paavali sanoi, että hän ei ollut aiemmin hyödyllinen, mutta nyt on.
Merkitsevätkö nämä kohdat sitä, että Jumala hyväksyy orjuuden? Ei, tietenkään ei. Mutta Hän käsittelee ihmistä ihmisen tietämyksen ja kulttuurin mukaisesti. Vaikka miehet ja naiset ovat vapaita Kristuksessa, he, kuten me nykyään, elävät kulttuureissa, jotka eivät tunnusta tuota vapautta.
Tapa heidät kaikki! Orjuus, ja muuta
Sen tietäminen, että Mooseksen laki annettiin näyttämään ihmiskunnalle sen syntisyys, ja kuinka Herran täytyi käsitellä Israelia tuon lain mukaisesti, antaa meille syvällistä ymmärrystä myös sen suhteen, kuinka Herra suhtautui sodankäyntiin.
Meidän on vaikea kuvitella sodankäynnin julmuutta Lähi-idässä 3.500 vuotta sitten. Mutta jopa nykyaikaisemmilla monarkioilla kuten myös niitä vanhemmilla, oli politiikkana se, että jokainen, joka oli sukua entiselle kuninkaalle tai kuningattarelle, usein murhattiin. Se varmisti uudelle hallitsijalle, ettei hänen perhettään tai sukulinjaansa valtaistuimella tultaisiin uhkaamaan. Uusi kuningas murhasi miehiä, naisia, lapsia, kokonaisia perheitä.
Tapa pyyhkiä maan tasalle kokonaisia kyliä ja kaupunkeja oli normaali, se että valloittavat joukot ottivat omakseen surmattujen omaisuudet ilman, että siihen puututtaisiin. Lain aikakausi jätti vain vähän tilaa laupeudelle.
Tapa, jossa vastakkain olevat armeijat valitsivat mestarin edustamaan itseään kuolemaan asti johtavassa taistelussa, kuten oli laita Daavidin ja Goljatkin kohdalla, oli yleinen tapa. Jumala toimi kulttuurin ja tapojen puitteissa. Israelin kanssa toimiminen ei tarkoita, että tuo olisi ilmestys Herran luonteesta, se tarkoittaa, että Hän käsitteli ihmistä niiden kulttuurin puitteissa, joista Hän löysi ihmisiä, jotka olivat halukkaita tuntemaan Hänet.
Kun Kristus tuli tähän maailmaan
Hepr. 10: 5-7:ssa meille kerrotaan, mitä Kristus sanoi, kun Hän jätti taivaan tullakseen hedelmöitetyksi Marian kohtuun:
" Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä (Isä) et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen-kirjakääröön (Vanha testamentti) on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
Mikä oli tarkoituksena? Seuraavat jakeet paljastavat sen: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista"." (jakeet14-17)
Tässä on se ilmestys, että Hän ei ollut mielistynyt Israelin syntiensä tähden antamiin uhreihin Hänelle. Mutta se oli tarpeen ja Hänen täytyi käsitellä Israelia tuon lain mukaisesti, mutta Hän ei ollut siihen mielistynyt.
Mieti sitä, että jos aviomiehen on pakko käyttää kuolettavaa voimaa jotakuta sellaista kohtaan, joka yrittää vahingoittaa hänen perhettään, miestä ei miellytä se, mitä hänen täytyy tehdä. Mutta hän tekee sen, koska se on tarpeen. Tuo on sitä, kuinka Isä oli Israelin kanssa taistelussa, sekä Mooseksen lain vaatimusten kohdalla.
Hän odotti, kunnes tuli päivä, jolloin Hän saattoi kirjoittaa lakinsa ihmiskunnan sydämiin ja mieliin, mikä tarkoittaa sitä uudestisyntymistä, jonka Jeesus toi. Mieti sitä, että laki oli ulkonaista, se annettiin ihmisille, jotka eivät olleet uudestisyntyneitä ja joiden kuitenkin odotettiin vaeltavan vanhurskaudessa. Isän suuri suunnitelma oli muuttaa ihmisen luonto ydintä myöten Pyhän Hengen uudeksi luomaksi ihmiseksi, joka sitten kykeni vastaanottamaan Jumalan tavat ja toimimaan niiden mukaisesti, koska olisi ihmisen luonnon mukaista tehdä niin.
Se on nyt meidän luontomme, rakastaa toisiamme ja antaa toisillemme anteeksi. Sen tähden kamppailemme niin. Henkemme haluaa toimia sen uuden Kristuksen luonnon mukaisesti, joka meissä on. Kun uudistamme mielemme siihen ajattelutapaan, taistelemme maailman luonnon ja omien vanhojen ajatustemme kanssa, jotka tuovat vihaa ja raivoa ja kostoa niille, jotka ovat meitä vahingoittaneet.
Sen takia olen sanonut niin usein: armo on rankempaa kuin laki. Laki mittaa vain ulkoista suoritusta, mutta armo mittaa sydämen motiiveja. Mutta voimme tehdä sen.
Se, mitä Jeesus teki, oli, että Hän salli hengen ihmisemme tulla Pyhän Hengen uudelleen synnyttämäksi, ja siten kykeneväksi vaeltamaan Jumalan kanssa, tulemaan sisällämme olevan Kristuksen hallitsemaksi ulkopuolella olevan Mooseksen lain sijasta. Isä kaipasi päivää, jolloin ihmisen henki voidaan luoda uudeksi, jotta Hänen tiensä ja tapansa ovat osa henkemme luontoa. Nyt vaellamme Jumalan kanssa huolimatta sielussamme ja ruumiissamme olevista epätäydellisyyksistä, Hänen lapsinaan, oppien kompastellessamme alati eteenpäin Hänen teidensä valossa.
Tämä uusi liitto, jossa Hänen tiensä ovat automaattisesti kirjoitettuina meidän henkeemme, kun synnymme uudesti, on korkeinta ja parasta mitä meillä on Isästä Jumalasta. Tulevat maailmanajat, olen jo maininnut, käsittävät vain sen, että Isä jatkaa armonsa ylenpalttista runsauden ja hyvyytensä osoittamista meitä kohtaan. Ef. 2: 7
Meillä ei ehkä ole kaikkia vastauksia siihen, miksi sitä tai tätä Israelin käskettiin tehdä Vanhassa testamentissa. Mutta me tiedämme, että Mooseksen laki oli yhdellä tasolla olevaa ilmestystä, mutta Jeesus on korkein ilmestys, jonka Isä saattoi antaa, sillä Hän oli Hänen ainokainen poikansa.
Aloitimme Hepr. 1: 1:llä, mutta jakeet 2-3 täydentävät kuvan:
"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka (Pojan) kautta hän (Isä) myös on maailman luonut ja joka (Poika), ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily ja hänen (Isän) olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla (oik. Isän voiman Sanalla), on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin (Isän) oikealle puolelle korkeuksissa."
Jeesus on korkein ja paras ilmestys Isän todellisesta luonnosta. Täytyipä Hänen sitten menneisyydessä toimia sen mukaan mitä laki ja sen ajan kulttuuri vaativat, Hänen todellinen luontonsa paljastuu Jeesuksessa. "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." Joh. 14:9
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed