Reconciling the God of the Old with the God of the NT, 2 of 4 Right is right
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 2/4 Oikein on oikein
Hei kaikki,
Jäimme viime viikolla siihen, että totesimme Jumalaa koskevan tietämyksen kehittyvän niiden puitteiden sisällä, joka koskee sitä, kuka Hän on. Nuo puitteet eivät koskaan muutu, mutta se muuttuu, kuinka Hän käsittelee ihmisiä siinä kehyksessä, joka Hän on. Meidän täytyy ajatella niin, että ääretön Jumala plus ääretön aika tarkoittaa äärettömiä ilmestyksiä siitä, kuka Hän on.
Vanhassa testamentissa ihmisillä oli tietty määrä ilmestystä, mutta Uudessa testamentissa meillä on selvempi ilmestys siitä, kuka Hän on. Mutta on enemmänkin: Ef. 2:7 kertoo meille, että Isä 'osoittaa tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. ' Lisää ilmestystä Hänen hyvyydestään osoitetaan tulevina maailmanaikoina. Maailmanaikoina. Monikossa. Ihmeellistä.
Hän on rakkaus, valo, ilo, rauha, pitkämielisyys, oikeus ja vanhurskaus ja kaikkia hyviä asioita. Mutta noiden Isän Jumalan piireiden sisällä on kyky soveltaa sitä, kuka Hän on samastuttavalla tavalla jokaiseen Israelin historian vaiheeseen.
Tämä saa sinut tulemaan heitetyksi alas kalliolta
Kun Jeesus oli kotikaupungissaan 'kokoontumisessa' (hepr. synagogue), tuohon aikaan todennäköisimmin jonkun kotina, Hänelle ojennettiin Jesajan kirja. Hän luki 61:1-2:sta.
Itseään koskevasta profetiasta Hän luki: 'Herra on voidellut minut julistamaan evankeliumia opetettavissa oleville (nöyrille), parantamaan ne, joilla on särkynyt sydän… ja julistamaan Herran otollista vuotta." (suomennos tässä). Sitten Hän istuutui ja kaikki tuijottivat Häntä. Hän kertoi heille, että tuo kohta oli nyt täyttynyt.
Jos luet tuon kohdan, havaitset, että Jeesus pysähtyi Jes. 61:2:n kohdalla keskellä virkettä. Jae kaksi kuuluu: "...julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää..." Jeesus istuutui sanottuaan 'julistamaan Herran otollista vuotta', todeten, että tuo osa oli täyttynyt.
Siitä ei pidetty ja hänet yritettiin heittää alas läheiseltä kalliolta. Hän ei voinut kertoa heille, että tulisi olemaan noin 2.000 vuotta, jolloin pakanoille annettaisiin mahdollisuus tuntea Israelin Jumala 'Herran otollisen vuoden' ja 'meidän Jumalamme kostonpäivän' välissä. Mutta Hän kertoi heille sen osan, joka oli paljastettu tuossa hetkessä, tuohon ajankohtaan tultaessa: "...julistamaan Herran otollista vuotta.' Tuo on se maailmanaika, jossa me elämme.
Näemme jälleen kerran ilmestyksen kehittymisen.
Jeesuksen ensimmäinen tuleminen koski Herran otollista vuotta, joten tuo on se osuus Hänen persoonallisuudestaan, jonka me näemme. On olemassa toinen osa Hänen persoonallisuuttaan, 'meidän Jumalamme kostonpäivä', jota me Hänen opetuslapsinaan ja Isän Jumalan lapsina, emme koskaan tule henkilökohtaisesti kokemaan.
Mieti sitä, että lapsi saattaa nähdä vain hyvän ja hellän puolen isästään tai äidistään. Mutta jos joku yrittäisi vahingoittaa lasta, tämä näki kokonaan uuden puolen vanhemmistaan, sellaisen, jonka ei tiennyt olevan olemassa – puolen, joka tappaisi itsepuolustukseksi jokaisen, joka yrittäisi vahingoittaa hänen lastaan. Näin on asian laita meidän, Isän lasten kohdalla ollessamme Hänen rakkautensa emmekä Hänen vihansa vastaanottajia.
Mutta se Jeesus, joka palaa Harmageddonin taistelussa tuhoamaan Israelin ja Jumalan viholliset, ja joka sitten pystyttää maailmanlaajuisen valtakunnan, on se sama Jeesus, joka nähdään evankeliumeissa. Mutta tässä maailmanajassa ilmestys koskee otollista päivää.
Tässä sukupuolisen hämmennyksen ajassa
Populaarikulttuuri haluaisi meidän ajattelevan, että ihmisen pitäisi olla rauhallinen, lempeä, hän ei koskaan halua taistella, haluaa vain tulla toimeen kaikkien kanssa. Mutta se on osittain väärin. Osa siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen, on mahdollisuus tappaa itsepuolustukseksi jokainen, joka uhkaa hänen tai hänen rakkaidensa henkeä.
Juuri hyvyys sekä mahdollisuus tehdä suurta vahinkoa viholliselle vaikuttavat vanhurskauteen. Vanhurskaus on 'oikeudellisuutta'. Jotta aviomies ja isä olisi täydellinen, se, että on
'oikein' kummankin tekijän osalta, täytyy olla paikoillaan. Hänen täytyy rakastaa perhettään koko sydämestään ja sen takia kantaa sisällään väkivallan uhkaa ketä tahansa sellaista kohtaan, joka uhkaa hänen perhettään. Tuo on oikeudellisuutta. Kun aviomies ja –vaimo vannovat valansa toisilleen, osa noista valoista käsittää rakastamisen ja kunnioittamisen, mutta toinen tekijä on, että kumpikin heistä tulee taistelemaan kaikkia niitä voimia vastaan, jotka pyrkisivät tuhoamaan heidän liittonsa.
Sanoakseni asian toisella tavalla, armolla täytyy luonteeltaan olla kääntöpuolena vastuu. Nooaa käskettiin rakentamaan laiva, se on armoa. Jos hän olisi ollut tottelematon, hän olisi kuollut muiden ihmisten kanssa. Tuo on armon vastuuosa. Armo tulee armon antajan sydämestä ja on rajatonta. Mutta heti kun armo on annettu, on tuon armon vastaanottajan vastuulla reagoida asianmukaisesti. Armoon liittyy aina ehtoja tuon armon vastaanottamiseksi.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa. Se on armoa. Ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Tuo on armon ehto. Armo annetaan, mutta ehto on, että sinun täytyy uskoa Jeesuksen, jos haluat vastaanottaa tuon armon hyödyt. Ikuinen elämä löytyy vain uskomisesta Hänen Poikaansa. Sen ulkopuolella et voi vastaanottaa Isän armoa.
Jos joku ei pysty puolustamaan sitä, mihin hän uskoo ja niitä, joita hän rakastaa, se ei ole vahvuutta ja oikeudellisuutta, se on heikkoutta. Itsehillintä ilman moraalista perustaa on heikko. (Sen tietäminen, mikä on oikein ja mikä väärin ja olemista moraalisesti riittävän vahva puolustamaan oikeutta)
Tuo on yksi syy sille, miksi ihmiset kamppailevat ajatuksen kanssa, että Jumala on myös soturi. He ajattelevat, että vahvuus ja moraalisuus tarkoittavat sitä, ettei taistele: "Puhutaan asiasta eikä taistella." Mutta jos Jumala on se, joka sanoo olevansa, mutta Häneltä puuttuu moraalinen voima puolustaa sitä, joka Hän sanoo olevansa, Hän ei ole Jumala.
Ensi viikolla erityisiä esimerkkejä VT:stä. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 2/4 Oikein on oikein
Hei kaikki,
Jäimme viime viikolla siihen, että totesimme Jumalaa koskevan tietämyksen kehittyvän niiden puitteiden sisällä, joka koskee sitä, kuka Hän on. Nuo puitteet eivät koskaan muutu, mutta se muuttuu, kuinka Hän käsittelee ihmisiä siinä kehyksessä, joka Hän on. Meidän täytyy ajatella niin, että ääretön Jumala plus ääretön aika tarkoittaa äärettömiä ilmestyksiä siitä, kuka Hän on.
Vanhassa testamentissa ihmisillä oli tietty määrä ilmestystä, mutta Uudessa testamentissa meillä on selvempi ilmestys siitä, kuka Hän on. Mutta on enemmänkin: Ef. 2:7 kertoo meille, että Isä 'osoittaa tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. ' Lisää ilmestystä Hänen hyvyydestään osoitetaan tulevina maailmanaikoina. Maailmanaikoina. Monikossa. Ihmeellistä.
Hän on rakkaus, valo, ilo, rauha, pitkämielisyys, oikeus ja vanhurskaus ja kaikkia hyviä asioita. Mutta noiden Isän Jumalan piireiden sisällä on kyky soveltaa sitä, kuka Hän on samastuttavalla tavalla jokaiseen Israelin historian vaiheeseen.
Tämä saa sinut tulemaan heitetyksi alas kalliolta
Kun Jeesus oli kotikaupungissaan 'kokoontumisessa' (hepr. synagogue), tuohon aikaan todennäköisimmin jonkun kotina, Hänelle ojennettiin Jesajan kirja. Hän luki 61:1-2:sta.
Itseään koskevasta profetiasta Hän luki: 'Herra on voidellut minut julistamaan evankeliumia opetettavissa oleville (nöyrille), parantamaan ne, joilla on särkynyt sydän… ja julistamaan Herran otollista vuotta." (suomennos tässä). Sitten Hän istuutui ja kaikki tuijottivat Häntä. Hän kertoi heille, että tuo kohta oli nyt täyttynyt.
Jos luet tuon kohdan, havaitset, että Jeesus pysähtyi Jes. 61:2:n kohdalla keskellä virkettä. Jae kaksi kuuluu: "...julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää..." Jeesus istuutui sanottuaan 'julistamaan Herran otollista vuotta', todeten, että tuo osa oli täyttynyt.
Siitä ei pidetty ja hänet yritettiin heittää alas läheiseltä kalliolta. Hän ei voinut kertoa heille, että tulisi olemaan noin 2.000 vuotta, jolloin pakanoille annettaisiin mahdollisuus tuntea Israelin Jumala 'Herran otollisen vuoden' ja 'meidän Jumalamme kostonpäivän' välissä. Mutta Hän kertoi heille sen osan, joka oli paljastettu tuossa hetkessä, tuohon ajankohtaan tultaessa: "...julistamaan Herran otollista vuotta.' Tuo on se maailmanaika, jossa me elämme.
Näemme jälleen kerran ilmestyksen kehittymisen.
Jeesuksen ensimmäinen tuleminen koski Herran otollista vuotta, joten tuo on se osuus Hänen persoonallisuudestaan, jonka me näemme. On olemassa toinen osa Hänen persoonallisuuttaan, 'meidän Jumalamme kostonpäivä', jota me Hänen opetuslapsinaan ja Isän Jumalan lapsina, emme koskaan tule henkilökohtaisesti kokemaan.
Mieti sitä, että lapsi saattaa nähdä vain hyvän ja hellän puolen isästään tai äidistään. Mutta jos joku yrittäisi vahingoittaa lasta, tämä näki kokonaan uuden puolen vanhemmistaan, sellaisen, jonka ei tiennyt olevan olemassa – puolen, joka tappaisi itsepuolustukseksi jokaisen, joka yrittäisi vahingoittaa hänen lastaan. Näin on asian laita meidän, Isän lasten kohdalla ollessamme Hänen rakkautensa emmekä Hänen vihansa vastaanottajia.
Mutta se Jeesus, joka palaa Harmageddonin taistelussa tuhoamaan Israelin ja Jumalan viholliset, ja joka sitten pystyttää maailmanlaajuisen valtakunnan, on se sama Jeesus, joka nähdään evankeliumeissa. Mutta tässä maailmanajassa ilmestys koskee otollista päivää.
Tässä sukupuolisen hämmennyksen ajassa
Populaarikulttuuri haluaisi meidän ajattelevan, että ihmisen pitäisi olla rauhallinen, lempeä, hän ei koskaan halua taistella, haluaa vain tulla toimeen kaikkien kanssa. Mutta se on osittain väärin. Osa siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen, on mahdollisuus tappaa itsepuolustukseksi jokainen, joka uhkaa hänen tai hänen rakkaidensa henkeä.
Juuri hyvyys sekä mahdollisuus tehdä suurta vahinkoa viholliselle vaikuttavat vanhurskauteen. Vanhurskaus on 'oikeudellisuutta'. Jotta aviomies ja isä olisi täydellinen, se, että on
'oikein' kummankin tekijän osalta, täytyy olla paikoillaan. Hänen täytyy rakastaa perhettään koko sydämestään ja sen takia kantaa sisällään väkivallan uhkaa ketä tahansa sellaista kohtaan, joka uhkaa hänen perhettään. Tuo on oikeudellisuutta. Kun aviomies ja –vaimo vannovat valansa toisilleen, osa noista valoista käsittää rakastamisen ja kunnioittamisen, mutta toinen tekijä on, että kumpikin heistä tulee taistelemaan kaikkia niitä voimia vastaan, jotka pyrkisivät tuhoamaan heidän liittonsa.
Sanoakseni asian toisella tavalla, armolla täytyy luonteeltaan olla kääntöpuolena vastuu. Nooaa käskettiin rakentamaan laiva, se on armoa. Jos hän olisi ollut tottelematon, hän olisi kuollut muiden ihmisten kanssa. Tuo on armon vastuuosa. Armo tulee armon antajan sydämestä ja on rajatonta. Mutta heti kun armo on annettu, on tuon armon vastaanottajan vastuulla reagoida asianmukaisesti. Armoon liittyy aina ehtoja tuon armon vastaanottamiseksi.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa. Se on armoa. Ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Tuo on armon ehto. Armo annetaan, mutta ehto on, että sinun täytyy uskoa Jeesuksen, jos haluat vastaanottaa tuon armon hyödyt. Ikuinen elämä löytyy vain uskomisesta Hänen Poikaansa. Sen ulkopuolella et voi vastaanottaa Isän armoa.
Jos joku ei pysty puolustamaan sitä, mihin hän uskoo ja niitä, joita hän rakastaa, se ei ole vahvuutta ja oikeudellisuutta, se on heikkoutta. Itsehillintä ilman moraalista perustaa on heikko. (Sen tietäminen, mikä on oikein ja mikä väärin ja olemista moraalisesti riittävän vahva puolustamaan oikeutta)
Tuo on yksi syy sille, miksi ihmiset kamppailevat ajatuksen kanssa, että Jumala on myös soturi. He ajattelevat, että vahvuus ja moraalisuus tarkoittavat sitä, ettei taistele: "Puhutaan asiasta eikä taistella." Mutta jos Jumala on se, joka sanoo olevansa, mutta Häneltä puuttuu moraalinen voima puolustaa sitä, joka Hän sanoo olevansa, Hän ei ole Jumala.
Ensi viikolla erityisiä esimerkkejä VT:stä. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed