The Lord's Supper, 1 of 3, How important is it?
Herran ehtoollinen, osa 1/3, Kuinka tärkeä se on?
Hei kaikki,
Herran (pyhä) ehtoollinen tai ehtoollinen on toinen vain kahdesta Uuden testamentin rituaalista toisen ollessa vesikasteen. Kaikki muut Vanhan testamentin rituaalit hävisivät täysin Jeesuksen uhrilla. Jotkut saattavat ehdottaa Pyhän Hengen kasteen olevan kolmas, mutta se on hengellä täyttymistä ulkonaisen teon kuten veteen upotetuksi tulemisen tai aterian nauttimisen sijaan, joten sitä ei yleensä sisällytetä Uuden testamentin rituaaliksi.
Onko se yksi uskomme perustoista tavalla, jolla monet sitä nykyään pitävät?
Kun Heprealaiskirjeen kirjoittaja luettelee Hepr. 6: 1-2:ssa "Kristuksen opin periaatteet (perusta, suom. alkeet)", ne ovat: Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet (vesi ja Pyhä Henki), kätten päällepaneminen, kuolleiden ylösnouseminen, ja iankaikkinen tuomio. (Milloin olet kuullut mitään niistä 'uusien uskovien' kurssilla tai saarnassa?)
Herran ehtoollista ei ole sisällytetty perustaan. Kätten päällepanemisesta opettaminen on perustaan kuuluvaa, mutta Herran ehtoollinen ei ole. Sen pitäisi puhua meille äänekkäästi tänään tästä aiheesta. Jos pidät Herran ehtoollista perustavaa laatua olevana oppina, sinun täytyy vaihtaa (ajatuksesi) siihen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo. Sillä tavoin uudistamme mielemme ajattelemaan, kuten Jumala ajattelee. Parannus ON osa uskomme perustaa. Herran ehtoollinen ei ole.
Ymmärräthän, että kannatan lämpimästi Herran ehtoollista ja vietän sitä useita kertoja vuodessa. Mutta mitä tulee perustavaa laatua olevaan opetukseen, Raamattu ei sisällytä sitä perustavanlaatuisiin. Tuo tulee ehkä järkytyksenä joillekuille, mutta hyvänä shokkina alkaa ajatella kuten Jumala ajattelee asiasta.
Pohdipa...
Apt. 2:38:ssa kun kokoontunut joukko kuuli Pietarin selityksen helluntaista ja kysyi, mitä heidän täytyi tehdä pelastuakseen, Pietari sanoi: "Tehkää parannus..." Apt. 3: 19:ssa kun rampa mies parantui ja ihmiset olivat kokoontuneina todistamassa ihmettä, Pietari kehotti heitä: "tehkää siis parannus ja kääntykää". Apt. 8:22:ssa kun Simon noita haluaa vallan kätten päällepanemiseen, jotta ihmiset saisivat Pyhän Hengen, Pietari käski häntä: "Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa". Apt. 11:18:ssa, kun Pietari kertoo johtajille, kuinka Korneliuksen perhekunta uudesti syntyi ja vastaanotti Pyhän Hengen, sanotaan, että kaikki he " ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi"."
Paavali on Mars-kukkualla Ateenassa ja Apt. 17:30:ssa hän kertoo heille, että: "Jumala...tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus..." Apt. 20:21:ssa lopullisessa hyvästissään Efeson johtajille Paavali sanoi olleensa uskollinen ja "todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 26:20:ssa puolustuspuheessaan Agrippan edessä hän sanoo saman asian lisäten parannukseen, että pitäisi tehdä tekoja, jotka osoittavat, että he ovat tehneet parannuksen.
Joten mitäköhän tapahtuisi, jos olisimme enemmän huolissamme parannuksen teosta ja oikein elämisestä kuin siitä, miten ja milloin meidän pitäisi viettää Herran ehtoollista. Miltä Kristuksen ruumis näyttäisi, jos meillä olisi samat prioriteetit, kuin Jumala luettelee Sanassaan? Mitä jos joka sunnuntaiaamun ehtoollisessa olisi yhtäläinen kutsu parannuksen tekemiseen? Tai Herran ehtoollisen viettäminen joka ikisessä jumalanpalveluksessa se korvattaisiin edes puolina kerroissa kehotuksilla parannuksen tekemiseen?
Tuo antoi kiinnostavaa ajattelemisen aihetta. Nyt takaisin asiaan...
Paljon on kirjoitettu siitä, että alkuseurakunta vietti viikoittain Herran ehtoollista, mutta monet noista kirjoituksista rakentuvat virheellisille oletuksille tulkitsemalla muinaisia ilmauksia modernien linssien läpi.
Ne tulkitsevat fraasin 'leivän murtaminen' merkitsevän Herran ehtoollista, mikä on väärin – se on vain yleinen ensimmäisen vuosisadan fraasi, joka tarkoittaa toisten kanssa nautittavaa ateriaa, yhteistä ateriaa. Ei ollut viipaloitua leipää, joten leipää murrettiin jokaisella aterialla – joskus se piti sisällään Herran ehtoollisen, joskus kyse oli vain ateriasta. Jeesus mursi leivät ja kalat, mutta kukaan ei väitä, että tuo leivän murtaminen olisi Herran ehtoollinen – se oli vain ateria. (Matt. 14:19, 15: 36, 26:26)
Apt. 2: 42:ssa sanotaan, että opetuslapset pysyivät (vankkumattomasti) apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Fraasi 'leivän murtaminen' kreikassa tarkoittaa yhteistä ateriaa – he kokoontuivat syömään yhdessä.
Kuitenkin koska (englannissa) käytetään määräistä artikkelia leipä-sanan edellä jakeessa 43 eikä vain puhuta yleisesti leivästä, sen voisi ymmärtää käsittävän Herran ehtoollisen. Mutta jae 46 jättää tuon määräisen artikkelin pois ja puhuu vain yleisesti leivän murtamisesta, mikä viittaa yhteiseen ateriaan. Päättelisimme sen johdosta siitä, että Herran ehtoollinen oli osa sitä, mitä he tekivät, mutta ei joka aterialla. Painopiste oli yhteen kokoontuminen keskinäisen yhteyden, ruoan, rukouksen ja opetuksen merkeissä.
Näemme tämän Apt. 20:11:ssa kun Paavali herätti ikkunasta kuolemaan pudonneen nuoren miehen eloon. Heti kun hänet oli herätetty henkiin, he kaikki mursivat leipää ja Paavali puhui koko yön aamun koittoon asti ja sitten lähti. He eivät viettäneet Herran ehtoollista, teksti sanoo, että he söivät yhdessä myöhäisen aterian.
Apt. 27:35:ssa kuvataan sama leivän murtamisen käytäntö, kun Paavali, myrskyssä olevassa laivassa yhtenä 276:sta ihmisestä, vakuutti näille, että enkeli oli kertonut heille, että he olisivat turvassa ja osoitti sen ottamalla leipää, kiitti Jumalaa, mursi sitä ja söi.
Kotiseurakunnassa
...kun vietetään Herran ehtoollista, se on usein sisällytetty osaksi ateriaa. Toistumistiheyden päättää ryhmä tai isäntä (isännät). Joskus vain epävirallinen kristittyjen kokoontuminen aterialle voi pitää sisällään Herran ehtoollisen, jos he haluavat. Jopa itseksesi tai jonkun muun kanssa – Raamatussa annetaan hyvin harvoja ohjeita muuta kuin, että pitää varmistaa sydämemme olevan oikealla tolalla ja tuo osa alkaa ensi viikolla.
Kun riisumme uskonnolliset silmälasit ja menemme ajassa taaksepäin ensimmäiselle vuosisadalle, ymmärrämme, että Herran ehtoollinen oli osa suurempaa ateriaa uskovien kodeissa kokoontumisessa. Se ei aina tapahtunut 'seurakunnan kokouksen/kirkonmenojen' aikana. Se oli keino muistaa Hänen kuolemaansa ja uhriaan, jota ei ole rajoitettu sen suhteen missä, miten tai miten usein sitä vietetään.
Toinen näkökohta on, että koko Uudessa testamentissa,
...lähtien niistä 30 vuodesta, jotka Apostolien teot kattaa, kaikkeen siihen mitä Paavali, Jaakob, Johannes, Pietari ja Juuda kirjoittivat, yli 70 vuoden aikana, ainoa kerta, jolloin Herran ehtoollisesta opetetaan tai sitä käsitellään, on 1. Kor. 11. Se otettiin esille siinä vain, koska oli riitaa Herran ehtoollisen viettämisessä seurakuntalaisten kesken. Onneksi se pantiin sinne meille ohjeeksi.
Sitä vastoin viestejä anteeksi antamisesta, lieventävien asianhaarojen huomioon ottamisesta, rukouksesta, parannuksen teosta, kasteista ja sen sellaisesta mainitaan tai niistä opetetaan monet kerrat Uudessa testamentissa. Mitä meidän tulee päätellä siitä, että Herran ehtoollinen mainitaan vain kerran, kun taas muita aiheita käsitellään monet kerrat noissa samoissa kirjeissä? Se oli osa sitä, mitä he tekivät, mutta ei ollut keskipiste tai koko pääasia heidän kokoontumisissaan.
Mitkä olivat ne ongelmat, joista Paavali johdatettiin kirjoittamaan korinttilaisille koskien asianmukaista tapaa vastaanottaa Herran ehtoollinen? Tuosta ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Herran ehtoollinen, osa 1/3, Kuinka tärkeä se on?
Hei kaikki,
Herran (pyhä) ehtoollinen tai ehtoollinen on toinen vain kahdesta Uuden testamentin rituaalista toisen ollessa vesikasteen. Kaikki muut Vanhan testamentin rituaalit hävisivät täysin Jeesuksen uhrilla. Jotkut saattavat ehdottaa Pyhän Hengen kasteen olevan kolmas, mutta se on hengellä täyttymistä ulkonaisen teon kuten veteen upotetuksi tulemisen tai aterian nauttimisen sijaan, joten sitä ei yleensä sisällytetä Uuden testamentin rituaaliksi.
Onko se yksi uskomme perustoista tavalla, jolla monet sitä nykyään pitävät?
Kun Heprealaiskirjeen kirjoittaja luettelee Hepr. 6: 1-2:ssa "Kristuksen opin periaatteet (perusta, suom. alkeet)", ne ovat: Parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, kasteet (vesi ja Pyhä Henki), kätten päällepaneminen, kuolleiden ylösnouseminen, ja iankaikkinen tuomio. (Milloin olet kuullut mitään niistä 'uusien uskovien' kurssilla tai saarnassa?)
Herran ehtoollista ei ole sisällytetty perustaan. Kätten päällepanemisesta opettaminen on perustaan kuuluvaa, mutta Herran ehtoollinen ei ole. Sen pitäisi puhua meille äänekkäästi tänään tästä aiheesta. Jos pidät Herran ehtoollista perustavaa laatua olevana oppina, sinun täytyy vaihtaa (ajatuksesi) siihen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo. Sillä tavoin uudistamme mielemme ajattelemaan, kuten Jumala ajattelee. Parannus ON osa uskomme perustaa. Herran ehtoollinen ei ole.
Ymmärräthän, että kannatan lämpimästi Herran ehtoollista ja vietän sitä useita kertoja vuodessa. Mutta mitä tulee perustavaa laatua olevaan opetukseen, Raamattu ei sisällytä sitä perustavanlaatuisiin. Tuo tulee ehkä järkytyksenä joillekuille, mutta hyvänä shokkina alkaa ajatella kuten Jumala ajattelee asiasta.
Pohdipa...
Apt. 2:38:ssa kun kokoontunut joukko kuuli Pietarin selityksen helluntaista ja kysyi, mitä heidän täytyi tehdä pelastuakseen, Pietari sanoi: "Tehkää parannus..." Apt. 3: 19:ssa kun rampa mies parantui ja ihmiset olivat kokoontuneina todistamassa ihmettä, Pietari kehotti heitä: "tehkää siis parannus ja kääntykää". Apt. 8:22:ssa kun Simon noita haluaa vallan kätten päällepanemiseen, jotta ihmiset saisivat Pyhän Hengen, Pietari käski häntä: "Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa". Apt. 11:18:ssa, kun Pietari kertoo johtajille, kuinka Korneliuksen perhekunta uudesti syntyi ja vastaanotti Pyhän Hengen, sanotaan, että kaikki he " ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi"."
Paavali on Mars-kukkualla Ateenassa ja Apt. 17:30:ssa hän kertoo heille, että: "Jumala...tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus..." Apt. 20:21:ssa lopullisessa hyvästissään Efeson johtajille Paavali sanoi olleensa uskollinen ja "todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 26:20:ssa puolustuspuheessaan Agrippan edessä hän sanoo saman asian lisäten parannukseen, että pitäisi tehdä tekoja, jotka osoittavat, että he ovat tehneet parannuksen.
Joten mitäköhän tapahtuisi, jos olisimme enemmän huolissamme parannuksen teosta ja oikein elämisestä kuin siitä, miten ja milloin meidän pitäisi viettää Herran ehtoollista. Miltä Kristuksen ruumis näyttäisi, jos meillä olisi samat prioriteetit, kuin Jumala luettelee Sanassaan? Mitä jos joka sunnuntaiaamun ehtoollisessa olisi yhtäläinen kutsu parannuksen tekemiseen? Tai Herran ehtoollisen viettäminen joka ikisessä jumalanpalveluksessa se korvattaisiin edes puolina kerroissa kehotuksilla parannuksen tekemiseen?
Tuo antoi kiinnostavaa ajattelemisen aihetta. Nyt takaisin asiaan...
Paljon on kirjoitettu siitä, että alkuseurakunta vietti viikoittain Herran ehtoollista, mutta monet noista kirjoituksista rakentuvat virheellisille oletuksille tulkitsemalla muinaisia ilmauksia modernien linssien läpi.
Ne tulkitsevat fraasin 'leivän murtaminen' merkitsevän Herran ehtoollista, mikä on väärin – se on vain yleinen ensimmäisen vuosisadan fraasi, joka tarkoittaa toisten kanssa nautittavaa ateriaa, yhteistä ateriaa. Ei ollut viipaloitua leipää, joten leipää murrettiin jokaisella aterialla – joskus se piti sisällään Herran ehtoollisen, joskus kyse oli vain ateriasta. Jeesus mursi leivät ja kalat, mutta kukaan ei väitä, että tuo leivän murtaminen olisi Herran ehtoollinen – se oli vain ateria. (Matt. 14:19, 15: 36, 26:26)
Apt. 2: 42:ssa sanotaan, että opetuslapset pysyivät (vankkumattomasti) apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Fraasi 'leivän murtaminen' kreikassa tarkoittaa yhteistä ateriaa – he kokoontuivat syömään yhdessä.
Kuitenkin koska (englannissa) käytetään määräistä artikkelia leipä-sanan edellä jakeessa 43 eikä vain puhuta yleisesti leivästä, sen voisi ymmärtää käsittävän Herran ehtoollisen. Mutta jae 46 jättää tuon määräisen artikkelin pois ja puhuu vain yleisesti leivän murtamisesta, mikä viittaa yhteiseen ateriaan. Päättelisimme sen johdosta siitä, että Herran ehtoollinen oli osa sitä, mitä he tekivät, mutta ei joka aterialla. Painopiste oli yhteen kokoontuminen keskinäisen yhteyden, ruoan, rukouksen ja opetuksen merkeissä.
Näemme tämän Apt. 20:11:ssa kun Paavali herätti ikkunasta kuolemaan pudonneen nuoren miehen eloon. Heti kun hänet oli herätetty henkiin, he kaikki mursivat leipää ja Paavali puhui koko yön aamun koittoon asti ja sitten lähti. He eivät viettäneet Herran ehtoollista, teksti sanoo, että he söivät yhdessä myöhäisen aterian.
Apt. 27:35:ssa kuvataan sama leivän murtamisen käytäntö, kun Paavali, myrskyssä olevassa laivassa yhtenä 276:sta ihmisestä, vakuutti näille, että enkeli oli kertonut heille, että he olisivat turvassa ja osoitti sen ottamalla leipää, kiitti Jumalaa, mursi sitä ja söi.
Kotiseurakunnassa
...kun vietetään Herran ehtoollista, se on usein sisällytetty osaksi ateriaa. Toistumistiheyden päättää ryhmä tai isäntä (isännät). Joskus vain epävirallinen kristittyjen kokoontuminen aterialle voi pitää sisällään Herran ehtoollisen, jos he haluavat. Jopa itseksesi tai jonkun muun kanssa – Raamatussa annetaan hyvin harvoja ohjeita muuta kuin, että pitää varmistaa sydämemme olevan oikealla tolalla ja tuo osa alkaa ensi viikolla.
Kun riisumme uskonnolliset silmälasit ja menemme ajassa taaksepäin ensimmäiselle vuosisadalle, ymmärrämme, että Herran ehtoollinen oli osa suurempaa ateriaa uskovien kodeissa kokoontumisessa. Se ei aina tapahtunut 'seurakunnan kokouksen/kirkonmenojen' aikana. Se oli keino muistaa Hänen kuolemaansa ja uhriaan, jota ei ole rajoitettu sen suhteen missä, miten tai miten usein sitä vietetään.
Toinen näkökohta on, että koko Uudessa testamentissa,
...lähtien niistä 30 vuodesta, jotka Apostolien teot kattaa, kaikkeen siihen mitä Paavali, Jaakob, Johannes, Pietari ja Juuda kirjoittivat, yli 70 vuoden aikana, ainoa kerta, jolloin Herran ehtoollisesta opetetaan tai sitä käsitellään, on 1. Kor. 11. Se otettiin esille siinä vain, koska oli riitaa Herran ehtoollisen viettämisessä seurakuntalaisten kesken. Onneksi se pantiin sinne meille ohjeeksi.
Sitä vastoin viestejä anteeksi antamisesta, lieventävien asianhaarojen huomioon ottamisesta, rukouksesta, parannuksen teosta, kasteista ja sen sellaisesta mainitaan tai niistä opetetaan monet kerrat Uudessa testamentissa. Mitä meidän tulee päätellä siitä, että Herran ehtoollinen mainitaan vain kerran, kun taas muita aiheita käsitellään monet kerrat noissa samoissa kirjeissä? Se oli osa sitä, mitä he tekivät, mutta ei ollut keskipiste tai koko pääasia heidän kokoontumisissaan.
Mitkä olivat ne ongelmat, joista Paavali johdatettiin kirjoittamaan korinttilaisille koskien asianmukaista tapaa vastaanottaa Herran ehtoollinen? Tuosta ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed