Making miracles normal for your life, #1 of 3
Tee ihmeistä normaali asia elämässäsi, osa 1/3
Hei kaikki,
Ihmeen määritellään olevan jotakin sellaista, jota ei voi selittää luonnonlaeilla, joten sitä pidetään Jumalan aikaansaamana. Olen myös nähnyt ihmeiden määriteltävän (väärin) joksikin sellaiseksi, joka rikkoo tunnettuja luonnonlakeja.
Ihme määritellään yksittäiseksi tapaukseksi. Jeesus moninkertaisti ruoan määrän. Sokeita silmiä avautui. Näitä on tapahtunut myös meidän aikanamme, mutta ei esiinny tavanomaisesti.
Tämän sarjan aiheessa, tee ihmeistä normaali asia elämässäsi, ei ole kyse 'suurten' ihmeiden näkemisestä koko ajan. Siinä on kyse ihmeiden virtauksessa elämisestä. Elämisestä niin herkkäviritteistä elämää, että Jumalan organisoima elämä on ihmeessä elämistä.
Havaintojeni mukaan ihmeet ovat usein jumalallista ajoitusta, missä Isä organisoi useiden hyvien asioiden yhdistymisen samanaikaisesti hyödyttämään jotakuta. Entä jos tämä olisi elämäntapa? Tämä on armoa tasolla, jota uskosta osattomilla ei ole, eivätkä monet kristitytkään näytä vaeltavan sillä. Voiko ihmeistä tulla meille elämäntapa?
Kristityn elämän vuoristorata
Ihme ei riko luonnonlakeja, Isä vain käyttää korkeampia lakeja, jotka syrjäyttävät alemmat lait. Lentokone nousee ilmaan tällä tavalla; se ei riko painovoimalakia, se käyttää korkeampaa lakia, nostovoiman lakia, syrjäyttämään painovoiman joksikin ajaksi. Mutta lentokone ei ole koskaan vapaa painovoimasta, se vain käyttää korkeampia lakeja lentääkseen ilman halki. Mutta sitten käylentokone laskeutuu ja alempi laki saa vallan. Mutta mitä jos lentokone eläisi korkeammissa laeissa eikä sen koskaan tarvitsisi laskeutua?
Teinivuosinani ja nyt aikuisena näen usein kristittyjen elävän 'suuresta' ihmeestä 'suureen' ihmeeseen niiden välissä ollen syvän laakson. Pohdiskelin teini-ikäisenä: mitä jos voisi elää ihmeiden maailmassa? Silloin ihmeet olisivat elämäntapa, elämäntyyli, odotusarvo jokaiselle päivälle.
Järkeilin, että minun täytyisi aloittaa lyhentämällä aikaa ihmeiden ja laaksojen välillä, jotta voisin astua laaksojen yli ja kulkea vuorenhuipulta vuorenhuipulle. Toivottavasti jonain päivänä voisin vain astua ihmeestä ihmeeseen elämäntapana.
Pohdin myös, merkitsisikö käyrän huippukohdassa eläminen vain sitä, että kasvaisin siihen pisteeseen asti, etteivät laaksot näyttäisi niin syviltä, samalla tavalla kuin Paavali arvosti vaikeuksia ja jopa näytti arvostavan lihassa heikkona olemista, jotta Hänen armonsa voisi tulla hänessä täydelliseksi?
Hänen teidensä tunteminen
Ollessani teini-ikäinen psalmi 103:7 oli jotakin sellaista, mitä kaipasin: " Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa." Jos tuntisin Hänen tiensä, teot (ihmeet) seuraisivat.
Israelin näkemiin tekoihin kuuluivat manna erämaassa, vesi kalliosta, ihmeellinen viiriäissaalis ja muuta. Israelilaiset menivät nälästä janoon ja takaisin nälkään elämäntapana. He näkivät Hänen tekonsa.
Halusin tuntea Hänen tiensä, jotka ovat: "Tiet, joilla Hän itse kulkee" ja "Toimenpiteet ja keinot, joita Hän käyttää tuodakseen julki kunniansa." (Gill's Exposition of the Bible /Gill’s -Raamatun selitys koskien Ps 103:7) Se oli sydämeni. On yhä.
Näin melkein jokaisen kristityn, teini-ikäisten ystävieni ja äitini aikuisten kristittyjen ystävien juoksentelemassa ympäriinsä etsien ihmettä. Heidän kristityn elämänsä oli mannan saamista yhtenä päivänä, nälän näkemistä useina seuraavina päivinä, sitten vettä kalliosta, sitten nääntymistä, sitten viiriäisparvi, jotta he saattoivat syödä jälleen, sitten puutetta – loppumattomassa kierteessä elämäntapana. He elivät vuoristoratamaista kristityn elämäntapaa. En halunnut sitä. Halusin tuntea Isän tiet. Jos tuntisin tiet, teot seuraisivat.
Voimmeko elää vuoren huipulla? Kutsu
Niihin aikoihin, jolloin kyselin, voisinko tuntea Herran tiet kuten Mooses, mikä sitten johtaisi elämiseen ihmeissä vuoristorataa muistuttavan elämäntavan sijaan, meidän lauantai-iltainen 'rukouksen ja ylistyksen' kokouksemme esitteli meille uuden laulun. Vuosi oli 1975, joten kuvittele sointusitran ja kitaran soivan laulaessamme Jes. 55: 6-13 pohjalta:
"Menet iloisena ja rauhan johdattamana, vuoret ja kukkulat murtautuvat esiin edessäsi. Ilon huutoja kuuluu ja kaikki kedon puut taputtavat, taputtavat käsiään. Ja kedon puut taputtavat käsiään. Kedon puut taputtavat käsiään. Kedon puut taputtavat käsiään ja sinä menet iloisena."
Tutkiessani tuota tekstiä näin jotakin mitä en ollut nähnyt koskaan aiemmin: kutsun, joka edelsi kaikkea tuota iloa ja syyn, miksi kaikki nuo puut taputtivat käsiään:
"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."
"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." 55: 6-9 (Menet iloisena ja rauhan johdattamana, vuoret ja kukkulat murtautuvat edessäsi...)
Yhtäkkiä näin sen – jumalattomalle, väärintekijälle esitetään kutsu hylätä tiensä ja palata Herran korkeammille teille! Kyllä, näin sen! Jumala ei lausunut, että Hän on niin korkea ja ylevä, ettemme me pelkät ihmiset kykene samastumaan. Hän käskee hylkäämään omat tiesi ja ajatuksesi, palaamaan Herran luo ja Hänen korkeammille teille ja ajatuksiin! Lue tuo kohta kokonaisuudessaan ja löydät toivon ja ilon ja kyllä, voit tuntea Hänen tiensä ja elää siinä!
Me VOIMME tulla ylös Hänen teilleen ja Hänen ajatuksiinsa – me voimme tuntea Hänen tiensä! Se puolestaan johtaa ihmeisiin. Ihmeet voivat olla normaaleja, elämäntapa, kun kuljemme Hänen korkeammilla teillään ja korkeammissa ajatuksissaan. Emme tavoittele ihmeitä, tavoittelemme Hänen teidensä tuntemista.
Ensi viikolla kerron osan matkastani, joka on avain Isän teillä elämiselle sen sijaan, että eläisi ihmeestä laaksoon ja takaisin ihmeeseen, etsimässä aina seuraavaa suurta juttua, joka pelastaa viimeisimmästä tilanteesta. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Tee ihmeistä normaali asia elämässäsi, osa 1/3
Hei kaikki,
Ihmeen määritellään olevan jotakin sellaista, jota ei voi selittää luonnonlaeilla, joten sitä pidetään Jumalan aikaansaamana. Olen myös nähnyt ihmeiden määriteltävän (väärin) joksikin sellaiseksi, joka rikkoo tunnettuja luonnonlakeja.
Ihme määritellään yksittäiseksi tapaukseksi. Jeesus moninkertaisti ruoan määrän. Sokeita silmiä avautui. Näitä on tapahtunut myös meidän aikanamme, mutta ei esiinny tavanomaisesti.
Tämän sarjan aiheessa, tee ihmeistä normaali asia elämässäsi, ei ole kyse 'suurten' ihmeiden näkemisestä koko ajan. Siinä on kyse ihmeiden virtauksessa elämisestä. Elämisestä niin herkkäviritteistä elämää, että Jumalan organisoima elämä on ihmeessä elämistä.
Havaintojeni mukaan ihmeet ovat usein jumalallista ajoitusta, missä Isä organisoi useiden hyvien asioiden yhdistymisen samanaikaisesti hyödyttämään jotakuta. Entä jos tämä olisi elämäntapa? Tämä on armoa tasolla, jota uskosta osattomilla ei ole, eivätkä monet kristitytkään näytä vaeltavan sillä. Voiko ihmeistä tulla meille elämäntapa?
Kristityn elämän vuoristorata
Ihme ei riko luonnonlakeja, Isä vain käyttää korkeampia lakeja, jotka syrjäyttävät alemmat lait. Lentokone nousee ilmaan tällä tavalla; se ei riko painovoimalakia, se käyttää korkeampaa lakia, nostovoiman lakia, syrjäyttämään painovoiman joksikin ajaksi. Mutta lentokone ei ole koskaan vapaa painovoimasta, se vain käyttää korkeampia lakeja lentääkseen ilman halki. Mutta sitten käylentokone laskeutuu ja alempi laki saa vallan. Mutta mitä jos lentokone eläisi korkeammissa laeissa eikä sen koskaan tarvitsisi laskeutua?
Teinivuosinani ja nyt aikuisena näen usein kristittyjen elävän 'suuresta' ihmeestä 'suureen' ihmeeseen niiden välissä ollen syvän laakson. Pohdiskelin teini-ikäisenä: mitä jos voisi elää ihmeiden maailmassa? Silloin ihmeet olisivat elämäntapa, elämäntyyli, odotusarvo jokaiselle päivälle.
Järkeilin, että minun täytyisi aloittaa lyhentämällä aikaa ihmeiden ja laaksojen välillä, jotta voisin astua laaksojen yli ja kulkea vuorenhuipulta vuorenhuipulle. Toivottavasti jonain päivänä voisin vain astua ihmeestä ihmeeseen elämäntapana.
Pohdin myös, merkitsisikö käyrän huippukohdassa eläminen vain sitä, että kasvaisin siihen pisteeseen asti, etteivät laaksot näyttäisi niin syviltä, samalla tavalla kuin Paavali arvosti vaikeuksia ja jopa näytti arvostavan lihassa heikkona olemista, jotta Hänen armonsa voisi tulla hänessä täydelliseksi?
Hänen teidensä tunteminen
Ollessani teini-ikäinen psalmi 103:7 oli jotakin sellaista, mitä kaipasin: " Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa." Jos tuntisin Hänen tiensä, teot (ihmeet) seuraisivat.
Israelin näkemiin tekoihin kuuluivat manna erämaassa, vesi kalliosta, ihmeellinen viiriäissaalis ja muuta. Israelilaiset menivät nälästä janoon ja takaisin nälkään elämäntapana. He näkivät Hänen tekonsa.
Halusin tuntea Hänen tiensä, jotka ovat: "Tiet, joilla Hän itse kulkee" ja "Toimenpiteet ja keinot, joita Hän käyttää tuodakseen julki kunniansa." (Gill's Exposition of the Bible /Gill’s -Raamatun selitys koskien Ps 103:7) Se oli sydämeni. On yhä.
Näin melkein jokaisen kristityn, teini-ikäisten ystävieni ja äitini aikuisten kristittyjen ystävien juoksentelemassa ympäriinsä etsien ihmettä. Heidän kristityn elämänsä oli mannan saamista yhtenä päivänä, nälän näkemistä useina seuraavina päivinä, sitten vettä kalliosta, sitten nääntymistä, sitten viiriäisparvi, jotta he saattoivat syödä jälleen, sitten puutetta – loppumattomassa kierteessä elämäntapana. He elivät vuoristoratamaista kristityn elämäntapaa. En halunnut sitä. Halusin tuntea Isän tiet. Jos tuntisin tiet, teot seuraisivat.
Voimmeko elää vuoren huipulla? Kutsu
Niihin aikoihin, jolloin kyselin, voisinko tuntea Herran tiet kuten Mooses, mikä sitten johtaisi elämiseen ihmeissä vuoristorataa muistuttavan elämäntavan sijaan, meidän lauantai-iltainen 'rukouksen ja ylistyksen' kokouksemme esitteli meille uuden laulun. Vuosi oli 1975, joten kuvittele sointusitran ja kitaran soivan laulaessamme Jes. 55: 6-13 pohjalta:
"Menet iloisena ja rauhan johdattamana, vuoret ja kukkulat murtautuvat esiin edessäsi. Ilon huutoja kuuluu ja kaikki kedon puut taputtavat, taputtavat käsiään. Ja kedon puut taputtavat käsiään. Kedon puut taputtavat käsiään. Kedon puut taputtavat käsiään ja sinä menet iloisena."
Tutkiessani tuota tekstiä näin jotakin mitä en ollut nähnyt koskaan aiemmin: kutsun, joka edelsi kaikkea tuota iloa ja syyn, miksi kaikki nuo puut taputtivat käsiään:
"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."
"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." 55: 6-9 (Menet iloisena ja rauhan johdattamana, vuoret ja kukkulat murtautuvat edessäsi...)
Yhtäkkiä näin sen – jumalattomalle, väärintekijälle esitetään kutsu hylätä tiensä ja palata Herran korkeammille teille! Kyllä, näin sen! Jumala ei lausunut, että Hän on niin korkea ja ylevä, ettemme me pelkät ihmiset kykene samastumaan. Hän käskee hylkäämään omat tiesi ja ajatuksesi, palaamaan Herran luo ja Hänen korkeammille teille ja ajatuksiin! Lue tuo kohta kokonaisuudessaan ja löydät toivon ja ilon ja kyllä, voit tuntea Hänen tiensä ja elää siinä!
Me VOIMME tulla ylös Hänen teilleen ja Hänen ajatuksiinsa – me voimme tuntea Hänen tiensä! Se puolestaan johtaa ihmeisiin. Ihmeet voivat olla normaaleja, elämäntapa, kun kuljemme Hänen korkeammilla teillään ja korkeammissa ajatuksissaan. Emme tavoittele ihmeitä, tavoittelemme Hänen teidensä tuntemista.
Ensi viikolla kerron osan matkastani, joka on avain Isän teillä elämiselle sen sijaan, että eläisi ihmeestä laaksoon ja takaisin ihmeeseen, etsimässä aina seuraavaa suurta juttua, joka pelastaa viimeisimmästä tilanteesta. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed