The error of 'the courts of heaven'. Generational curse? 4 of 6,
'Taivaan tuomioistuimia' koskeva virhe. Sukupolvien kirous? osa 4/6
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka paholainen heitettiin ulos taivaasta alas maan päälle. Hän ei enää syytä meitä Isämme edessä taivaassa, koska hän ei ole enää taivaassa. Hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta.
Tultuaan heitetyksi alas maan päälle paholainen kävelee pitkin maata ' etsien, kenen hän saisi niellä'. Aadamin ja Eevan kiusaamisesta Jeesuksen kiusauksiin ja omiin kiusauksiimme paholainen on eristetty maan päälle.
Kaikki syytökset ja kiusaukset ovat riivaajilta täällä maan päällä. En voi painottaa tuota asiaa riittävän vahvasti niille, joihin vaikuttaa taivaan tuomioistuimia koskeva virhe. Heidän koko opetuksensa perustuu siihen ajatukseen, että paholaisella on yhtäläinen pääsy Isän luo kuin meillä on. Tuo on isku vasten kasvoja sille, mitä Jeesus teki. Täytyy vain lukea Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku tuon virheen kumoamiseksi.
Paholainen ei ole enää taivaassa, hän on maan päällä. Hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta.
Opetus sukukirouksesta
Mainitsin taivaan tuomioistuimia koskevan opetuksen painotuksen koskien sukupolvien kirousta sallivan sen, että ihminen syyttää kauan kuolleena olleita sukulaisiaan tämänhetkisestä elämästään. Se hengellistää aidot ongelmat, jotka liittyvät kunkin omiin ajatuksiin, kuvitelmiin ja huonoihin päätöksen, keskittäen heidän ponnistelunsa elämänsä muuttamiseen jonkin hengellisen avaimen löytämisellä. Tämä on suorassa ristiriidassa Raamatun kanssa, joka opettaa henkilökohtaista vastuun ottamista ja ahkeraa työntekoa elämämme uudelleen järjestelemiseksi jumaliseksi.
Kaavat kuten taivaan tuomioistuimet näyttävät tarjoavan yksinkertaisen ratkaisun monimutkaisiin ongelmiin, mutta se on huijausta. Efesolaiset, jotka muistat Apt. 19:stä, polttivat okkultismia käsittelevät kirjansa kaduilla, heidän menneisyyttään ei koskaan käsitelty Paavalin kirjeessä heille. Luku 4 oli hyvin suora: lakatkaa tekemästä syntiä, pukekaa yllenne Kristus, selvittäkää asiat, vaeltakaa Hänen kanssaan ja rakastakaa toisianne niin kuin Kristus opetti.
Mistä 'sukupolvien kirousta' koskeva opetus tuli; mitä Raamattu sanoo.
2.Moos. 20:5:ssa Herra on ollut puhumassa siitä, ettei pidä tehdä epäjumalankuvia, sanoen:
" Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;"
Sitten 2. Moos. 34: 7:ssä näemme yksityisen keskustelun Mooseksen ja Herran välillä, kun Mooses oli ylhäällä vuorella kirkkaudessa puhumassa kasvoista kasvoihin Hänen kanssaan (jakeet 5-6). Tässä Herra toistaa 20:5:n, vaikkei sitä ole lausuttu kokonaan, vaan yhteenvetona.
Kuitenkin 5. Moos. 5:9 on lapsille, jotka syntyivät erämaassa niistä, jotka lähtivät Egyptistä ja kuolivat 40 vuoden vaelluksella. Heidän lapsensa ovat astumassa Luvatuun maahan, joten Herra toteaa asian lyhentämättömänä:
" Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat."
Huomaa Herran olevan hyvin tarkka.
Vääryyksien muistaminen koskee niiden perheitä, jotka vihaavat Häntä. Se EI ole israelilaisille. Se EI ole niille, jotka uskovat ja vaeltavat Israelin Jumalan kanssa.
Tämä puhuttiin Moosekselle ja Israelille noin 1.400 eKr. Tultaessa Hesekielin aikaan 591-573 eKr. kansakunta oli vangittu ja siirretty Babyloniaan. Tämä tapahtui, koska he ja heidän isänsä ja heidän isänsä isät olivat langenneet pois Herrasta. He kohtaavat omien syntiensä seuraukset ja heidän esi-isiensä syntien seuraukset.
Pitääkö Jumala syntisten lapsia tilivelvollisena aiempien sukupolvien synneistä?
Hesekiel 18 vastaa tähän painokkaasti EI. Tunnetuin virke tuosta luvusta on: Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
Hes. 18: 1-9:ssä Herra sanoo, että epävanhurskas isä ei aiheuta sitä, että vanhurskas poika kärsisi isänsä synneistä.
Hes.18: 19-22:
"Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa."
Tämä tuhoa kaiken sukukirousta koskevan opetuksen. Jumala ei kosta isien vääryyttä näiden lapsille. Vanhurskas lapsi heidän joukossaan ei ole vastuussa aiempien sukupolvien synneistä.
MUTTA...tuo opetus jatkuu, paholainen on se, joka tuo kirouksen.
Jos Jumala ei pidä poikaa syyllisenä isänsä synteihin, sitten paholaisella ei ole mitään oikeutta hyökätä.
Olemme Uuden testamentin ajoissa. Meillä on Itse Kristus meissä. Meidän henkemme on Pyhän Hengen uudeksi luoma. Jos me teemme samoja syntejä kuin esivanhempamme, se on meidän vikamme, ei heidän. Kasvuympäristön näkökulmasta joku on saattanut kasvaa dysfunktionaalisessa perheessä, mutta jos hän jatkaa tuossa dysfunktiossa, vastuu on hänellä itsellään.
Se mikä ON Raamatussa, on vainaja- ja tietäjähenkien olemassaolon tunnustaminen. (3. Moos. 19:31, 20:6) Nämä ovat riivaajia, jotka 'tuntevat' jonkin perheen. Ne vaikuttavat perheeseen ja niiden vaikutus VOI kuluttaa loppuun useamman sukupolven, yhden toisensa jälkeen, asettaen ansoja vuosien kuluessa syntisille sukupolville.
Heti kun tajuat, ettei ole mitään 'sukupolvien kirousta', jota vastaan taistella, voit seisoa omilla jaloillasi Kristus sinussa ja lakata tekemästä syntiä. Heti kun joku lakkaa syyttämästä toisia siitä, että hänen elämänsä on sekaisin, hän voi alkaa vaeltaa Herran kanssa eheydessä. Kyse on matkasta, vaikeasta matkasta, mutta se voidaan ja se pitää tehdä.
Ensi viikolla kerron omasta 'sukupolvien kirousten murtamisestani', kamppailemisesta taivaallisissa olevien henkien kanssa.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
'Taivaan tuomioistuimia' koskeva virhe. Sukupolvien kirous? osa 4/6
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka paholainen heitettiin ulos taivaasta alas maan päälle. Hän ei enää syytä meitä Isämme edessä taivaassa, koska hän ei ole enää taivaassa. Hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta.
Tultuaan heitetyksi alas maan päälle paholainen kävelee pitkin maata ' etsien, kenen hän saisi niellä'. Aadamin ja Eevan kiusaamisesta Jeesuksen kiusauksiin ja omiin kiusauksiimme paholainen on eristetty maan päälle.
Kaikki syytökset ja kiusaukset ovat riivaajilta täällä maan päällä. En voi painottaa tuota asiaa riittävän vahvasti niille, joihin vaikuttaa taivaan tuomioistuimia koskeva virhe. Heidän koko opetuksensa perustuu siihen ajatukseen, että paholaisella on yhtäläinen pääsy Isän luo kuin meillä on. Tuo on isku vasten kasvoja sille, mitä Jeesus teki. Täytyy vain lukea Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku tuon virheen kumoamiseksi.
Paholainen ei ole enää taivaassa, hän on maan päällä. Hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta.
Opetus sukukirouksesta
Mainitsin taivaan tuomioistuimia koskevan opetuksen painotuksen koskien sukupolvien kirousta sallivan sen, että ihminen syyttää kauan kuolleena olleita sukulaisiaan tämänhetkisestä elämästään. Se hengellistää aidot ongelmat, jotka liittyvät kunkin omiin ajatuksiin, kuvitelmiin ja huonoihin päätöksen, keskittäen heidän ponnistelunsa elämänsä muuttamiseen jonkin hengellisen avaimen löytämisellä. Tämä on suorassa ristiriidassa Raamatun kanssa, joka opettaa henkilökohtaista vastuun ottamista ja ahkeraa työntekoa elämämme uudelleen järjestelemiseksi jumaliseksi.
Kaavat kuten taivaan tuomioistuimet näyttävät tarjoavan yksinkertaisen ratkaisun monimutkaisiin ongelmiin, mutta se on huijausta. Efesolaiset, jotka muistat Apt. 19:stä, polttivat okkultismia käsittelevät kirjansa kaduilla, heidän menneisyyttään ei koskaan käsitelty Paavalin kirjeessä heille. Luku 4 oli hyvin suora: lakatkaa tekemästä syntiä, pukekaa yllenne Kristus, selvittäkää asiat, vaeltakaa Hänen kanssaan ja rakastakaa toisianne niin kuin Kristus opetti.
Mistä 'sukupolvien kirousta' koskeva opetus tuli; mitä Raamattu sanoo.
2.Moos. 20:5:ssa Herra on ollut puhumassa siitä, ettei pidä tehdä epäjumalankuvia, sanoen:
" Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;"
Sitten 2. Moos. 34: 7:ssä näemme yksityisen keskustelun Mooseksen ja Herran välillä, kun Mooses oli ylhäällä vuorella kirkkaudessa puhumassa kasvoista kasvoihin Hänen kanssaan (jakeet 5-6). Tässä Herra toistaa 20:5:n, vaikkei sitä ole lausuttu kokonaan, vaan yhteenvetona.
Kuitenkin 5. Moos. 5:9 on lapsille, jotka syntyivät erämaassa niistä, jotka lähtivät Egyptistä ja kuolivat 40 vuoden vaelluksella. Heidän lapsensa ovat astumassa Luvatuun maahan, joten Herra toteaa asian lyhentämättömänä:
" Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat."
Huomaa Herran olevan hyvin tarkka.
Vääryyksien muistaminen koskee niiden perheitä, jotka vihaavat Häntä. Se EI ole israelilaisille. Se EI ole niille, jotka uskovat ja vaeltavat Israelin Jumalan kanssa.
Tämä puhuttiin Moosekselle ja Israelille noin 1.400 eKr. Tultaessa Hesekielin aikaan 591-573 eKr. kansakunta oli vangittu ja siirretty Babyloniaan. Tämä tapahtui, koska he ja heidän isänsä ja heidän isänsä isät olivat langenneet pois Herrasta. He kohtaavat omien syntiensä seuraukset ja heidän esi-isiensä syntien seuraukset.
Pitääkö Jumala syntisten lapsia tilivelvollisena aiempien sukupolvien synneistä?
Hesekiel 18 vastaa tähän painokkaasti EI. Tunnetuin virke tuosta luvusta on: Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
Hes. 18: 1-9:ssä Herra sanoo, että epävanhurskas isä ei aiheuta sitä, että vanhurskas poika kärsisi isänsä synneistä.
Hes.18: 19-22:
"Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa."
Tämä tuhoa kaiken sukukirousta koskevan opetuksen. Jumala ei kosta isien vääryyttä näiden lapsille. Vanhurskas lapsi heidän joukossaan ei ole vastuussa aiempien sukupolvien synneistä.
MUTTA...tuo opetus jatkuu, paholainen on se, joka tuo kirouksen.
Jos Jumala ei pidä poikaa syyllisenä isänsä synteihin, sitten paholaisella ei ole mitään oikeutta hyökätä.
Olemme Uuden testamentin ajoissa. Meillä on Itse Kristus meissä. Meidän henkemme on Pyhän Hengen uudeksi luoma. Jos me teemme samoja syntejä kuin esivanhempamme, se on meidän vikamme, ei heidän. Kasvuympäristön näkökulmasta joku on saattanut kasvaa dysfunktionaalisessa perheessä, mutta jos hän jatkaa tuossa dysfunktiossa, vastuu on hänellä itsellään.
Se mikä ON Raamatussa, on vainaja- ja tietäjähenkien olemassaolon tunnustaminen. (3. Moos. 19:31, 20:6) Nämä ovat riivaajia, jotka 'tuntevat' jonkin perheen. Ne vaikuttavat perheeseen ja niiden vaikutus VOI kuluttaa loppuun useamman sukupolven, yhden toisensa jälkeen, asettaen ansoja vuosien kuluessa syntisille sukupolville.
Heti kun tajuat, ettei ole mitään 'sukupolvien kirousta', jota vastaan taistella, voit seisoa omilla jaloillasi Kristus sinussa ja lakata tekemästä syntiä. Heti kun joku lakkaa syyttämästä toisia siitä, että hänen elämänsä on sekaisin, hän voi alkaa vaeltaa Herran kanssa eheydessä. Kyse on matkasta, vaikeasta matkasta, mutta se voidaan ja se pitää tehdä.
Ensi viikolla kerron omasta 'sukupolvien kirousten murtamisestani', kamppailemisesta taivaallisissa olevien henkien kanssa.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed