Reconciling the God of the Old with the God of the NT, 1 of 4
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 1/4
Hei kaikki,
Yksi suurimmista ponnisteluista, joka kristityillä on, koskee Vanhan testamentin Jumalan yhteensovittamista Jeesuksen väitteiden kanssa Isän Jumalan hyvyydestä.
Ja sitten on uskovia, jotka pelkäävät pelastuksensa puolesta sen kuvan takia, joka heillä on Vanhan testamentin Jumalasta. He rakastavat Jeesusta, Isää he pelkäävät ja pitävät Hänet välimatkan päässä.
Eräs baptisti kertoi minulle, että hänen pastorinsa opetti Jumalan siunaavan oikealla kädellä ja rankaisevan vasemmalla, eikä koskaan tiennyt, kumpaa oli elämään tulossa. Hän kertoi minulle, kuinka hänet oli vapautunut pelostaan ja hänet oli vallannut valtava rauha pelastuksensa suhteen, koska olin opettanut hänelle, kuinka ymmärtää Vanhaa testamenttia asiayhteydessä.
Tämän toivon tekemäni tällä tarkastelulla. Katsomme, mitä Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat meille siitä, mitä varten Vanha testamentti oli olemassa, ja asetamme asiayhteyteen joitakin vaikeasti ymmärrettäviä kohtia matkan varrella.
Tämä pani Jumalan pelon monien kuudesluokkalaisten sydämeen
Muinoin ollessani kuudesluokkalainen käytettiin yhä ruumiillista kuritusta (selkäsaunoja). Metodina oli puukepin läimäyttäminen kolmesti rikkoneen lapsen takapuoleen. Kuudennella luokalla oli juuri tuollainen lapsi.
Vielä nykyäänkin muistan, kun hänet kutsuttiin luokkahuoneen ulkopuolelle, aivan suljetun oven taakse, ja rangaistus pantiin täytäntöön. Jokainen läimäys kaikui koulun käytävillä. Olen varma, että jokainen meistä parista kymmenestä tuolla luokalla olleesta säpsähti silminnähtävästi jokaisen 'mäjäytyksen' kohdalla, kun keppi löysi kohteensa. Me kaikki käyttäydyimme hyvin loppuvuoden, kukaan meistä ei ollut tarkkaan ottaen tietoinen, missä kulki raja sen välillä, saiko vain jälki-istuntoa koulun jälkeen vai kolme läimäytystä kepillä.
Noin monet näkevät Vanhan testamentin Isän Jumalan. Luokka, pysy hallinnassa tai muuten – etkä oikeastaan tiedä, mitä sellaista saattaisit tehdä, joka Hänen mielessään nousee sille tasolle, että saisit tuon vasemman käden rangaistuksen, josta tuo baptisti puhui.
Äiti, isä, mistä lapset tulevat?
Tuo kysymys omalta nelivuotiaalta on yllättänyt monen vanhemman. Se herättää siihen, että oma suloinen pikku taapero on tullut omaksi pikku persoonakseen, jolla on kaiken laisia kysymyksiä elämästä.
Pohdi vastaustasi tuolle nelivuotiaalle, ja sitten pohdi, kuinka vastaisit samalle lapselle, joka on nyt 12. Pohdi sitten sitä keskustelua, joka sinulla on hänen kanssaan, kun hän aloittaa seurustelun. Se, kuinka vastaat nelivuotiaalle, tulee olemaan hyvin erilaista kuin se keskustelu, joka sinulla on hänen kanssaan, kun hän aloittaa seurustelun.
Miksi niin? Koska hän ei ole kypsynyt ymmärrykseltään ja elämänkokemukseltaan käsittelemään intiimejä yksityiskohtia nelivuotiaana. Hänellä on kaikki samat ruumiinosat, jotka hänellä tulee olemaan teini-ikäisenä, mutta hänellä ei ole kypsyyttä ja kykyä ymmärtää aihetta, eikä hän ole vielä kykenevä selviämään siitä vastuusta, joka tulee tuon tietämisen myötä.
Miksi emme anna ajokortteja nelivuotiaille? Heillä on kaikki samat ruumiinosat, jotka tarvitaan autolla ajamiseen: kädet, jalat, aistit. Mutta heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä käsitellä sitä vastuuta, joka tulee tuon tietämisen myötä.
Se osoittaa, että tieto on vähitellen kehittyvää
Samalla, kun tietäminen kehittyy vähitellen lapsen kasvaessa, ne puitteet, joissa hänen vanhempansa ohjaavat huushollia ja perhettä, eivät koskaan muutu. Heidän rakkautensa ei koskaan muutu. Heidän rakkautensa lastaan kohtaan ei koskaan muutu. Ne perussäännöt, joilla he kotia pyörittävät, eivät koskaan muutu. Noiden ei koskaan muuttuvien puitteiden sisällä lapsi kasvaa tietämisessä ja kypsyydessä.
Nuo vanhemmat keräävät likaiset vaatteet ja panevat ne likapyykkikoriin. He opettavat taaperonsa tekemään samoin, mikä on tuolle lapselle aluksi uutta. He jatkavat (yrittämistä) opettaa tuota lasta tekemään samoin hänen ollessaan 10. He jatkavat yrittämistä, kun lapsi on teini.
Kodin säännöt eivät muutu, mutta tietämisen kehittyminen tuossa kodissa, noiden sääntöjen puitteissa, muuttuu ajan myös. Taapero saattaa kulkea ympäri taloa heittäen likapyykkikoriin kaikenlaista vaatteista leluihin ja perheen lemmikkikissaan, ja tulla äidin luo säteillen tyytyväisyydestä tekemänsä hyvän työn jälkeen. Ja äiti hurraa ja kehuu häntä, ja menee sitten pelastamaan kissan.
Mutta neljä tai viisi vuotta myöhemmin lapsi ei enää heitä kissaa likapyykkikoriin, ehkä hän hoitaa oman pyykkinsä, kun äiti ja isä opettavat häntä tulemaan vastuulliseksi aikuiseksi. Tietäminen on kehittyvää äidin ja isän persoonallisuuden ja kodin sääntöjen puitteissa.
Jumala ei koskaan muutu, mutta Häntä ja Hänen teitään koskeva ilmestystieto on kehittyvää
"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut."
Tässä näemme kehittyvän ilmestyksen Isästä Jumalasta Hänen ei koskaan muuttuvan luonteensa puitteissa. Hän puhui muinoin 'monesti' ja 'monella tapaa'. Näiden kahden sanan kreikan kieli on kiinnostava.
Kääntäjät kamppailevat sanan 'polymeros' kanssa. Osa 'poly' tarkoittaa 'moni', ja 'meros' tarkoittaa 'osat', mutta se pitää sisällään 'osina' eri metodit jonkin ajanjakson kuluessa siitä, kuinka jotakin kommunikoidaan. Jotkut käännökset sanovat 'monenlaisina aikoina, ja 'monin tavoin', kun taas toiset sanovat 'monina annoksina', ja vielä toiset 'monina (erilaisina) osina'.
Kreikan sana, joka on käännetty 'monin tavoin' on 'polytropos'.
'Poly' tarkoittaen 'moni', 'tropos' tarkoittaa 'tavat'. Yhdistettynä sanotaan: "Jumala puhui monissa osissa ajan kuluessa ja monin tavoin menneinä aikoina isille profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä aikoina on puhunut meille Pojassaan (Poikansa välityksellä) ..."
Jumala kohteli ihmiskuntaa kuten tuota nelivuotiasta, joka kysyi, mistä lapset tulevat. Hänen täytyi puhua heille monissa osissa ajan kuluessa, käyttäen erilaisia keinoja, heidän alkukantaisella tasollaan ja kulttuurissaan pronssikaudella. (3300 eKr. – 1100 eKr.).
Paavali kirjoitti toisen ilmestyksen Vanhan testamentin ajoista
Sanoen Israelista 1. Kor. 10: 6:ssa ja 11:ssä: "Nyt kaikki nämä asiat, jotka tapahtuivat heille, ovat esimerkkejä meille, joille on koittanut maailmanaikojen loppu."
Tämä paljastaa, että Jumala teki esimerkin Israelista muun maailman nähtäväksi, joskus ankaruudella, joskus hellyydellä, mutta aina oikeudenmukaisena heidän alkukantaisen ja jumalattoman kulttuuriympäristönsä yhteydessä. He olivat kuin tuo tenava, joka sai selkäänsä esimerkkinä muille tenaville.
Heidät kutsuttiin 2. Moos. 19:6:ssa olemaan kokonainen pappisvaltakunta Jumalalalle, ja heitä kohdeltiin tuon odotuksen mukaisesti. Heille annettiin ilmestys viisaista moraali- ja ruokasäännöistä ja jopa ohjeita siitä, kuinka lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa. Mikään muu kansakunta ei saanut sitä, joten heitä kohdeltiin eri tavalla.
Juuri tuo noiden eroavuuksien yhteensovittaminen toisaalta heidän VT:n kulttuurinsa ja toisaalta meidän Uuden testamentin aikoja elävän katseemme välillä on se, mitä katsomme ensin viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kuinka sovittaa yhteen VT:n Jumala ja UT:n Jumala, osa 1/4
Hei kaikki,
Yksi suurimmista ponnisteluista, joka kristityillä on, koskee Vanhan testamentin Jumalan yhteensovittamista Jeesuksen väitteiden kanssa Isän Jumalan hyvyydestä.
Ja sitten on uskovia, jotka pelkäävät pelastuksensa puolesta sen kuvan takia, joka heillä on Vanhan testamentin Jumalasta. He rakastavat Jeesusta, Isää he pelkäävät ja pitävät Hänet välimatkan päässä.
Eräs baptisti kertoi minulle, että hänen pastorinsa opetti Jumalan siunaavan oikealla kädellä ja rankaisevan vasemmalla, eikä koskaan tiennyt, kumpaa oli elämään tulossa. Hän kertoi minulle, kuinka hänet oli vapautunut pelostaan ja hänet oli vallannut valtava rauha pelastuksensa suhteen, koska olin opettanut hänelle, kuinka ymmärtää Vanhaa testamenttia asiayhteydessä.
Tämän toivon tekemäni tällä tarkastelulla. Katsomme, mitä Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat meille siitä, mitä varten Vanha testamentti oli olemassa, ja asetamme asiayhteyteen joitakin vaikeasti ymmärrettäviä kohtia matkan varrella.
Tämä pani Jumalan pelon monien kuudesluokkalaisten sydämeen
Muinoin ollessani kuudesluokkalainen käytettiin yhä ruumiillista kuritusta (selkäsaunoja). Metodina oli puukepin läimäyttäminen kolmesti rikkoneen lapsen takapuoleen. Kuudennella luokalla oli juuri tuollainen lapsi.
Vielä nykyäänkin muistan, kun hänet kutsuttiin luokkahuoneen ulkopuolelle, aivan suljetun oven taakse, ja rangaistus pantiin täytäntöön. Jokainen läimäys kaikui koulun käytävillä. Olen varma, että jokainen meistä parista kymmenestä tuolla luokalla olleesta säpsähti silminnähtävästi jokaisen 'mäjäytyksen' kohdalla, kun keppi löysi kohteensa. Me kaikki käyttäydyimme hyvin loppuvuoden, kukaan meistä ei ollut tarkkaan ottaen tietoinen, missä kulki raja sen välillä, saiko vain jälki-istuntoa koulun jälkeen vai kolme läimäytystä kepillä.
Noin monet näkevät Vanhan testamentin Isän Jumalan. Luokka, pysy hallinnassa tai muuten – etkä oikeastaan tiedä, mitä sellaista saattaisit tehdä, joka Hänen mielessään nousee sille tasolle, että saisit tuon vasemman käden rangaistuksen, josta tuo baptisti puhui.
Äiti, isä, mistä lapset tulevat?
Tuo kysymys omalta nelivuotiaalta on yllättänyt monen vanhemman. Se herättää siihen, että oma suloinen pikku taapero on tullut omaksi pikku persoonakseen, jolla on kaiken laisia kysymyksiä elämästä.
Pohdi vastaustasi tuolle nelivuotiaalle, ja sitten pohdi, kuinka vastaisit samalle lapselle, joka on nyt 12. Pohdi sitten sitä keskustelua, joka sinulla on hänen kanssaan, kun hän aloittaa seurustelun. Se, kuinka vastaat nelivuotiaalle, tulee olemaan hyvin erilaista kuin se keskustelu, joka sinulla on hänen kanssaan, kun hän aloittaa seurustelun.
Miksi niin? Koska hän ei ole kypsynyt ymmärrykseltään ja elämänkokemukseltaan käsittelemään intiimejä yksityiskohtia nelivuotiaana. Hänellä on kaikki samat ruumiinosat, jotka hänellä tulee olemaan teini-ikäisenä, mutta hänellä ei ole kypsyyttä ja kykyä ymmärtää aihetta, eikä hän ole vielä kykenevä selviämään siitä vastuusta, joka tulee tuon tietämisen myötä.
Miksi emme anna ajokortteja nelivuotiaille? Heillä on kaikki samat ruumiinosat, jotka tarvitaan autolla ajamiseen: kädet, jalat, aistit. Mutta heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä käsitellä sitä vastuuta, joka tulee tuon tietämisen myötä.
Se osoittaa, että tieto on vähitellen kehittyvää
Samalla, kun tietäminen kehittyy vähitellen lapsen kasvaessa, ne puitteet, joissa hänen vanhempansa ohjaavat huushollia ja perhettä, eivät koskaan muutu. Heidän rakkautensa ei koskaan muutu. Heidän rakkautensa lastaan kohtaan ei koskaan muutu. Ne perussäännöt, joilla he kotia pyörittävät, eivät koskaan muutu. Noiden ei koskaan muuttuvien puitteiden sisällä lapsi kasvaa tietämisessä ja kypsyydessä.
Nuo vanhemmat keräävät likaiset vaatteet ja panevat ne likapyykkikoriin. He opettavat taaperonsa tekemään samoin, mikä on tuolle lapselle aluksi uutta. He jatkavat (yrittämistä) opettaa tuota lasta tekemään samoin hänen ollessaan 10. He jatkavat yrittämistä, kun lapsi on teini.
Kodin säännöt eivät muutu, mutta tietämisen kehittyminen tuossa kodissa, noiden sääntöjen puitteissa, muuttuu ajan myös. Taapero saattaa kulkea ympäri taloa heittäen likapyykkikoriin kaikenlaista vaatteista leluihin ja perheen lemmikkikissaan, ja tulla äidin luo säteillen tyytyväisyydestä tekemänsä hyvän työn jälkeen. Ja äiti hurraa ja kehuu häntä, ja menee sitten pelastamaan kissan.
Mutta neljä tai viisi vuotta myöhemmin lapsi ei enää heitä kissaa likapyykkikoriin, ehkä hän hoitaa oman pyykkinsä, kun äiti ja isä opettavat häntä tulemaan vastuulliseksi aikuiseksi. Tietäminen on kehittyvää äidin ja isän persoonallisuuden ja kodin sääntöjen puitteissa.
Jumala ei koskaan muutu, mutta Häntä ja Hänen teitään koskeva ilmestystieto on kehittyvää
"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut."
Tässä näemme kehittyvän ilmestyksen Isästä Jumalasta Hänen ei koskaan muuttuvan luonteensa puitteissa. Hän puhui muinoin 'monesti' ja 'monella tapaa'. Näiden kahden sanan kreikan kieli on kiinnostava.
Kääntäjät kamppailevat sanan 'polymeros' kanssa. Osa 'poly' tarkoittaa 'moni', ja 'meros' tarkoittaa 'osat', mutta se pitää sisällään 'osina' eri metodit jonkin ajanjakson kuluessa siitä, kuinka jotakin kommunikoidaan. Jotkut käännökset sanovat 'monenlaisina aikoina, ja 'monin tavoin', kun taas toiset sanovat 'monina annoksina', ja vielä toiset 'monina (erilaisina) osina'.
Kreikan sana, joka on käännetty 'monin tavoin' on 'polytropos'.
'Poly' tarkoittaen 'moni', 'tropos' tarkoittaa 'tavat'. Yhdistettynä sanotaan: "Jumala puhui monissa osissa ajan kuluessa ja monin tavoin menneinä aikoina isille profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä aikoina on puhunut meille Pojassaan (Poikansa välityksellä) ..."
Jumala kohteli ihmiskuntaa kuten tuota nelivuotiasta, joka kysyi, mistä lapset tulevat. Hänen täytyi puhua heille monissa osissa ajan kuluessa, käyttäen erilaisia keinoja, heidän alkukantaisella tasollaan ja kulttuurissaan pronssikaudella. (3300 eKr. – 1100 eKr.).
Paavali kirjoitti toisen ilmestyksen Vanhan testamentin ajoista
Sanoen Israelista 1. Kor. 10: 6:ssa ja 11:ssä: "Nyt kaikki nämä asiat, jotka tapahtuivat heille, ovat esimerkkejä meille, joille on koittanut maailmanaikojen loppu."
Tämä paljastaa, että Jumala teki esimerkin Israelista muun maailman nähtäväksi, joskus ankaruudella, joskus hellyydellä, mutta aina oikeudenmukaisena heidän alkukantaisen ja jumalattoman kulttuuriympäristönsä yhteydessä. He olivat kuin tuo tenava, joka sai selkäänsä esimerkkinä muille tenaville.
Heidät kutsuttiin 2. Moos. 19:6:ssa olemaan kokonainen pappisvaltakunta Jumalalalle, ja heitä kohdeltiin tuon odotuksen mukaisesti. Heille annettiin ilmestys viisaista moraali- ja ruokasäännöistä ja jopa ohjeita siitä, kuinka lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa. Mikään muu kansakunta ei saanut sitä, joten heitä kohdeltiin eri tavalla.
Juuri tuo noiden eroavuuksien yhteensovittaminen toisaalta heidän VT:n kulttuurinsa ja toisaalta meidän Uuden testamentin aikoja elävän katseemme välillä on se, mitä katsomme ensin viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed