The emotions of the Father, 2 of 3
Isän tunteet, osa 2/3
Hei kaikki,
Päätin viime viikolla siihen, että kerroin Herran ilmestyneen minulle muutama päivä sen jälkeen, kun Isä opetti minulle, kuinka Hän ilmentää tunteitaan Hengen ilmenemismuotojen (lahjat) kautta.
Hän aloitti siitä, mihin Isä päätti ja puhui minulle 1. Kor. 12: 4-7:stä. Mutta ennen kuin kerron, mitä Hän sanoi, sinun täytyy ensin tietää, mitä tiesin ennen kuin Hän opetti minua, joten kerron tuon ensin:
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi."
Tässä se, mitä tiesin tästä kohdasta ennen kuin Herra alkoi opettaa minua
Tiesin, että jakeessa neljä sana 'lahja' on 'charis', joten Herra puhuu hengellisistä (armo-) lahjoista. Näihin kuuluvat profetian lahja, kielillä puhumisen, kielten selittämisen lahja (ilmestykselliset lahjat). Parantumisen, ihmetekojen, erityisen uskon lahjat (voimalliset lahjat). Ja ilmestyslahjat: viisauden sanat (tulevaisuudesta), tiedon sanat (tieto nykyhetkestä tai menneisyydestä), ja henkien erottamisen lahja (sen havaitseminen, onko jonkin tilanteen/asian kohdalla kyse Jumalasta vai paholaisesta).
Näistä asioista tuossa jakeessa neljä puhutaan. Jakeessa viisi sanotaan:
"Ja seurakuntavirat (palvelutehtävät) ovat moninaiset, mutta Herran on sama."
Sana 'seurakuntavirat' on 'diakonia', jota käytettiin tuohon aikaan kuvaamaan 'pöytäpalvelua'. Se käännetään eri muodoissa palvelulahjoiksi. 'Viisitahoinen palveluvirka' sisällytetään näihin lahjoihin (apostoli, profeetta, pastori, opettaja, evankelista) mutta ne eivät ole sen kokonaismäärä.
Paavali luettelee myös sellaisia asioita kuin avustaminen (auttaminen, avun antaminen) ja hallitseminen (sananmukaisesti 'laivan ohjaaminen', mikä tarkoittaa ihmisten auttaminen ohjaamalla heidät (turvaan) 'palvelulahjoina'.
Sekä armolahjat että palvelulahjat ovat vain, Paavali sanoo, tuota samaa mitä Henki ja Herra tekevät, mikä on kaikille hyödyksi. Hän jatkaa jakeessa kuusi:
" ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama."
Sana 'voimavaikutukset' on 'energema', tai energia. On moninaisia energiavaikutuksia (motivaatio), mutta kaikissa näissä asioissa kyse on samasta Jumalassa, joka vaikuttaa. Se, mikä motivoi sinua Jumalassa, on Hengestä. Syntyessäsi sinulla oli tuo motivaatio.
Näitä kutsutaan 'motivaatiolahjoiksi', tai 'energialahjoiksi'. Meidät laittaa liikkeelle ja motivoi se, millaiseksi meidät on luotu. Paavali mainitsee joitakin Room. 12: 1-8:ssa, jossa hän aloittaa sanomalla, että jokaiselle on suotu uskonmäärä ja että hän voi puhua vain sen armon mukaan, joka hänelle on annettu. Hän kehottaa siihen, ettemme ylpistyisi, sillä olemme sellaisia, joiksi meidät on luotu.
Tämä valmistaa näyttämön tälle ajatukselle, että jokaisella meistä on tietty uskonmäärä, joka suoraan liittyy niihin lahjoihin, jotka meihin on luotu. Hän luettelee joitakin alkaen jakeesta kuusi:
"Joitakuita (motivoi) profeetallisuus." Tämä ei ole profetoimisen armolahja, vaan uskonmäärä, energia, joka on luontaista profeetallisille ihmisille. Nämä ihmiset ovat suoria, kohti käypiä, rakastavat vanhurskautta ja vihaavat syntiä ja ovat hyviä arvioimaan ihmisiä ja voivat aistia, jos joku on synnissä. He syntyivät sellaisina. Se on osa sitä, mikä antaa heille energiaa, motivoi heitä.
Paavali kehottaa heitä toimimaan 'uskonsa määrän (mitan, ulottuvuuden, alan) mukaan', mikä tarkoittaa, älä ylitä rajoja. Profeetallisuudesta motivoitunut ihminen haluaa korjata kaikki näkemänsä vääryydet, vaikkei se ole heidän asiansa. Ojentamisen nimissä heillä on tapana mennä liian pitkälle ja he voivat satuttaa ihmisiä pakottamalla jonkin ongelman suhteen, jonka he näkevät tarvitsevan korjaamista. Paavali sanoo, että rajoita itseäsi oman uskosi määrän, ihmissuhteiden ja tietysti rakkauden ja sopivuuden rajojen mukaisesti.
Paavali jatkaa kirjoittamalla saman 'suhteessa uskoosi' jakeissa seitsemästä kahdeksaan koskien 'palvelemista, opettamista ja kehottamista'.
Palvelijalla on taipumus palvella, kunnes uupuu, asettaen perheensä seurakunnan tai toisten jälkeen kakkossijalle. He antavat ruokaan varaamansa rahat johonkin hyvään asiaan, koska he eivät osaa olla riittävän kärsivällisiä käskyketjun suhteen, jolla tarve tyydytetään. He eivät halua mikrofonia, heistä on parempi tyydyttää fyysisiä tarpeita kulissien takana – siivoamalla, järjestämällä tuolit, auttamalla jotakuta käymään lääkärissä, tekemällä sellaisia asioita, joita ei kukaan muu kuin Jumala näe. Mutta älä yritä palvella jokaista, pidä prioriteetit järjestyksessä. Älä laiminlyö itseäsi ja perhettäsi tyydyttääksesi toisten tarpeet.
Opettajat, jotka pitävät tutkimisesta ja rakastavat faktoja ja numeroita, ja kehottajat, jotka haluavat kertoa oman tarinansa, haluavat möläyttää kaiken ääneen ajattelematta, että ehkä kaikki eivät halua kuulla joka ikistä pientä yksityiskohtaa, jota luonnollinen opettaja pitää kiehtovana. Tai ehkä he eivät halua kuulla jokaista yksityiskohtaa siitä, mitä Jumala teki hyväksesi tällä viikolla parinkymmenen minuutin ajan – ehkä minuutin tiivistelmä olisi parempi. Rajoita tätä suhteessa uskoosi, sen mukaisesti kuin sinulla on mahdollisuus.
Opettaja ei tässä tarkoita viisitahoisen viran opettajan palvelulahjaa, vaan kyse on henkilöstä, joka luonnollisesti haluaa välittää asioita toisille. Onpa sitten kyseessä sen näyttäminen nuorelle äidille, kuinka huolehtia vauvasta tai miehestä, joka haluaa opettaa pojalleen, kuinka purkaa osiin moottori. He ovat luonnollisesti motivoituneita välittämään eteenpäin elämäänsä toisille.
Paavali jatkaa sitten jakeissa seitsemän ja kahdeksan ja kehottaa rajaamaan 'antamista', 'hallitsemista (organisoimista)', ja laupeutta.' Hän kehottaa niitä, jotka rakastavat, antamaan, ja tekemään sen yksinkertaisesti. Toisin sanoen, niin että toiset eivät näe, ilman ehtoja, pidä asia yksinkertaisena, sillä taipumus on (helposti) ylpeyden ja huomatuksi tulemisen suuntaan.
'Johtajalle' hän sanoo 'toimellisesti', mikä tarkoittaa, että organisoijalla on tapana ottaa kontolleen enemmän asioita, kuin mistä hän kykenee suoriutumaan hyvin. He tietävät luonnollisesti, kuinka toimisto pitäisi organisoida, kenen pitäisi olla missäkin projektissa, esimerkiksi. Paavali sanoo, että sallikaa tuon motivaation virrata, mutta vain siihen pisteeseen saakka, jossa voit pysyä toimellisena (huolellisena). Älä ota vastuullesi enemmän kuin mistä voit selvitä hyvin.
'Laupeudesta', hän sanoo, että sitä tuli harjoittaa iloiten. Miksi? Koska laupeuden motivoimalla ihmisellä on taipumus ottaa omakseen sen ihmisen ongelmat, jolle hän osoittaa laupeutta. Paavali kehottaa pitämään tunnepuolella etäisyyttä, osoittaa Jumalan laupeutta tuota toista kohtaan, mutta ei siinä määrin, ettet ole iloinen niin tehdessäsi – jos alat tuntea olevasi tunnetasolla osallinen tuon ihmisen elämään, jolle osoitat laupeutta ja puolueeton iloisuutesi katoaa, peräänny, rajoita itseäsi.
Paavali sanoi 1. Kor. 12:6:ssa luetellessaan näitä motivaatio- tai energialahjoja, että kaikki nämä asiat – armolahjat, palvelulahjat ja energialahjat ovat vain Jumalaa, joka toimii jokaisessa. Hän päättää toteamalla uudelleen jakeessa seitsemän: "Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi."
Nyt ymmärrät, mitä ymmärsin, ennen kuin Hän puhui; jatkamme tästä ensi viikolla.
Pointtina on, että näin ja ymmärsin, että pastorin lahja on tasa-arvoinen suhteessa ihmiseen, joka osoittaa laupeutta, mikä on tasa-arvoinen suhteessa profeetalliseen ihmiseen. Kristuksessa ei ole supertähtiä, kaikki ovat vain Hengen ilmoituksia, jotta emme saa mitään ansiota.
On valtaisa synti, että jotkut pastorit luulevat, että muiden pitää palvella heitä. Tai että 'apostolit' luulevat, että heidän pitää hallita kutsunsa tähden toisia ja saada heidät palvelemaan heitä. Johtamiseen/organisointiin suuntautunut henkilö on tasa-arvoinen apostoliin nähden, toimet vain ovat erilaiset. Saman veren pelastamat, kuinka kehtaammekin korottaa yhden toisen yli. Kunnioitamme tehtävää, mutta tajuamme, että kyse on samasta Hengestä, samasta Herrasta, samasta Isästä Jumalasta, joka virtaa kauttamme maailmaamme.
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
Isän tunteet, osa 2/3
Hei kaikki,
Päätin viime viikolla siihen, että kerroin Herran ilmestyneen minulle muutama päivä sen jälkeen, kun Isä opetti minulle, kuinka Hän ilmentää tunteitaan Hengen ilmenemismuotojen (lahjat) kautta.
Hän aloitti siitä, mihin Isä päätti ja puhui minulle 1. Kor. 12: 4-7:stä. Mutta ennen kuin kerron, mitä Hän sanoi, sinun täytyy ensin tietää, mitä tiesin ennen kuin Hän opetti minua, joten kerron tuon ensin:
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi."
Tässä se, mitä tiesin tästä kohdasta ennen kuin Herra alkoi opettaa minua
Tiesin, että jakeessa neljä sana 'lahja' on 'charis', joten Herra puhuu hengellisistä (armo-) lahjoista. Näihin kuuluvat profetian lahja, kielillä puhumisen, kielten selittämisen lahja (ilmestykselliset lahjat). Parantumisen, ihmetekojen, erityisen uskon lahjat (voimalliset lahjat). Ja ilmestyslahjat: viisauden sanat (tulevaisuudesta), tiedon sanat (tieto nykyhetkestä tai menneisyydestä), ja henkien erottamisen lahja (sen havaitseminen, onko jonkin tilanteen/asian kohdalla kyse Jumalasta vai paholaisesta).
Näistä asioista tuossa jakeessa neljä puhutaan. Jakeessa viisi sanotaan:
"Ja seurakuntavirat (palvelutehtävät) ovat moninaiset, mutta Herran on sama."
Sana 'seurakuntavirat' on 'diakonia', jota käytettiin tuohon aikaan kuvaamaan 'pöytäpalvelua'. Se käännetään eri muodoissa palvelulahjoiksi. 'Viisitahoinen palveluvirka' sisällytetään näihin lahjoihin (apostoli, profeetta, pastori, opettaja, evankelista) mutta ne eivät ole sen kokonaismäärä.
Paavali luettelee myös sellaisia asioita kuin avustaminen (auttaminen, avun antaminen) ja hallitseminen (sananmukaisesti 'laivan ohjaaminen', mikä tarkoittaa ihmisten auttaminen ohjaamalla heidät (turvaan) 'palvelulahjoina'.
Sekä armolahjat että palvelulahjat ovat vain, Paavali sanoo, tuota samaa mitä Henki ja Herra tekevät, mikä on kaikille hyödyksi. Hän jatkaa jakeessa kuusi:
" ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama."
Sana 'voimavaikutukset' on 'energema', tai energia. On moninaisia energiavaikutuksia (motivaatio), mutta kaikissa näissä asioissa kyse on samasta Jumalassa, joka vaikuttaa. Se, mikä motivoi sinua Jumalassa, on Hengestä. Syntyessäsi sinulla oli tuo motivaatio.
Näitä kutsutaan 'motivaatiolahjoiksi', tai 'energialahjoiksi'. Meidät laittaa liikkeelle ja motivoi se, millaiseksi meidät on luotu. Paavali mainitsee joitakin Room. 12: 1-8:ssa, jossa hän aloittaa sanomalla, että jokaiselle on suotu uskonmäärä ja että hän voi puhua vain sen armon mukaan, joka hänelle on annettu. Hän kehottaa siihen, ettemme ylpistyisi, sillä olemme sellaisia, joiksi meidät on luotu.
Tämä valmistaa näyttämön tälle ajatukselle, että jokaisella meistä on tietty uskonmäärä, joka suoraan liittyy niihin lahjoihin, jotka meihin on luotu. Hän luettelee joitakin alkaen jakeesta kuusi:
"Joitakuita (motivoi) profeetallisuus." Tämä ei ole profetoimisen armolahja, vaan uskonmäärä, energia, joka on luontaista profeetallisille ihmisille. Nämä ihmiset ovat suoria, kohti käypiä, rakastavat vanhurskautta ja vihaavat syntiä ja ovat hyviä arvioimaan ihmisiä ja voivat aistia, jos joku on synnissä. He syntyivät sellaisina. Se on osa sitä, mikä antaa heille energiaa, motivoi heitä.
Paavali kehottaa heitä toimimaan 'uskonsa määrän (mitan, ulottuvuuden, alan) mukaan', mikä tarkoittaa, älä ylitä rajoja. Profeetallisuudesta motivoitunut ihminen haluaa korjata kaikki näkemänsä vääryydet, vaikkei se ole heidän asiansa. Ojentamisen nimissä heillä on tapana mennä liian pitkälle ja he voivat satuttaa ihmisiä pakottamalla jonkin ongelman suhteen, jonka he näkevät tarvitsevan korjaamista. Paavali sanoo, että rajoita itseäsi oman uskosi määrän, ihmissuhteiden ja tietysti rakkauden ja sopivuuden rajojen mukaisesti.
Paavali jatkaa kirjoittamalla saman 'suhteessa uskoosi' jakeissa seitsemästä kahdeksaan koskien 'palvelemista, opettamista ja kehottamista'.
Palvelijalla on taipumus palvella, kunnes uupuu, asettaen perheensä seurakunnan tai toisten jälkeen kakkossijalle. He antavat ruokaan varaamansa rahat johonkin hyvään asiaan, koska he eivät osaa olla riittävän kärsivällisiä käskyketjun suhteen, jolla tarve tyydytetään. He eivät halua mikrofonia, heistä on parempi tyydyttää fyysisiä tarpeita kulissien takana – siivoamalla, järjestämällä tuolit, auttamalla jotakuta käymään lääkärissä, tekemällä sellaisia asioita, joita ei kukaan muu kuin Jumala näe. Mutta älä yritä palvella jokaista, pidä prioriteetit järjestyksessä. Älä laiminlyö itseäsi ja perhettäsi tyydyttääksesi toisten tarpeet.
Opettajat, jotka pitävät tutkimisesta ja rakastavat faktoja ja numeroita, ja kehottajat, jotka haluavat kertoa oman tarinansa, haluavat möläyttää kaiken ääneen ajattelematta, että ehkä kaikki eivät halua kuulla joka ikistä pientä yksityiskohtaa, jota luonnollinen opettaja pitää kiehtovana. Tai ehkä he eivät halua kuulla jokaista yksityiskohtaa siitä, mitä Jumala teki hyväksesi tällä viikolla parinkymmenen minuutin ajan – ehkä minuutin tiivistelmä olisi parempi. Rajoita tätä suhteessa uskoosi, sen mukaisesti kuin sinulla on mahdollisuus.
Opettaja ei tässä tarkoita viisitahoisen viran opettajan palvelulahjaa, vaan kyse on henkilöstä, joka luonnollisesti haluaa välittää asioita toisille. Onpa sitten kyseessä sen näyttäminen nuorelle äidille, kuinka huolehtia vauvasta tai miehestä, joka haluaa opettaa pojalleen, kuinka purkaa osiin moottori. He ovat luonnollisesti motivoituneita välittämään eteenpäin elämäänsä toisille.
Paavali jatkaa sitten jakeissa seitsemän ja kahdeksan ja kehottaa rajaamaan 'antamista', 'hallitsemista (organisoimista)', ja laupeutta.' Hän kehottaa niitä, jotka rakastavat, antamaan, ja tekemään sen yksinkertaisesti. Toisin sanoen, niin että toiset eivät näe, ilman ehtoja, pidä asia yksinkertaisena, sillä taipumus on (helposti) ylpeyden ja huomatuksi tulemisen suuntaan.
'Johtajalle' hän sanoo 'toimellisesti', mikä tarkoittaa, että organisoijalla on tapana ottaa kontolleen enemmän asioita, kuin mistä hän kykenee suoriutumaan hyvin. He tietävät luonnollisesti, kuinka toimisto pitäisi organisoida, kenen pitäisi olla missäkin projektissa, esimerkiksi. Paavali sanoo, että sallikaa tuon motivaation virrata, mutta vain siihen pisteeseen saakka, jossa voit pysyä toimellisena (huolellisena). Älä ota vastuullesi enemmän kuin mistä voit selvitä hyvin.
'Laupeudesta', hän sanoo, että sitä tuli harjoittaa iloiten. Miksi? Koska laupeuden motivoimalla ihmisellä on taipumus ottaa omakseen sen ihmisen ongelmat, jolle hän osoittaa laupeutta. Paavali kehottaa pitämään tunnepuolella etäisyyttä, osoittaa Jumalan laupeutta tuota toista kohtaan, mutta ei siinä määrin, ettet ole iloinen niin tehdessäsi – jos alat tuntea olevasi tunnetasolla osallinen tuon ihmisen elämään, jolle osoitat laupeutta ja puolueeton iloisuutesi katoaa, peräänny, rajoita itseäsi.
Paavali sanoi 1. Kor. 12:6:ssa luetellessaan näitä motivaatio- tai energialahjoja, että kaikki nämä asiat – armolahjat, palvelulahjat ja energialahjat ovat vain Jumalaa, joka toimii jokaisessa. Hän päättää toteamalla uudelleen jakeessa seitsemän: "Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi."
Nyt ymmärrät, mitä ymmärsin, ennen kuin Hän puhui; jatkamme tästä ensi viikolla.
Pointtina on, että näin ja ymmärsin, että pastorin lahja on tasa-arvoinen suhteessa ihmiseen, joka osoittaa laupeutta, mikä on tasa-arvoinen suhteessa profeetalliseen ihmiseen. Kristuksessa ei ole supertähtiä, kaikki ovat vain Hengen ilmoituksia, jotta emme saa mitään ansiota.
On valtaisa synti, että jotkut pastorit luulevat, että muiden pitää palvella heitä. Tai että 'apostolit' luulevat, että heidän pitää hallita kutsunsa tähden toisia ja saada heidät palvelemaan heitä. Johtamiseen/organisointiin suuntautunut henkilö on tasa-arvoinen apostoliin nähden, toimet vain ovat erilaiset. Saman veren pelastamat, kuinka kehtaammekin korottaa yhden toisen yli. Kunnioitamme tehtävää, mutta tajuamme, että kyse on samasta Hengestä, samasta Herrasta, samasta Isästä Jumalasta, joka virtaa kauttamme maailmaamme.
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed