The 7 churches of The Revelation, 2 of 4
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 2 / 4
Hei kaikki,
Viime viikolla käsittelimme Efesoa, joka oli kokenut suuren innostuksen, joka on dokumentoitu Apt. 19:än. Mutta Herran viesti heille alle 50 vuotta myöhemmin löysi seurakunnan, joka oli täynnä uskonnollisia tekoja, mutta vain vähän innokkuutta. Mutta he kyllä vihasivat nikolaiittojen opetuksia, mitä myös Herra vihaa – Hän käski heidän lakata pelkistä ulkonaisista toimista, muistaa mennyttä innostustaan ja hankkia uudelleen tuo innostus. Muista, he tapasivat kodeissa, joten jopa silloin heidän pienissä ryhmissään jotkut menettivät innostuksensa Herraa kohtaan.
Herran toinen viesti oli Smyrnalle. Ilmestyskirjan 2: 8-11:ssa se on vain neljä jaetta pitkä – siinäpä se. Kuitenkin yksi tärkeimmistä ihmisistä ja lainoista koko kristinuskossa tuli Smyrnasta.
"Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi-sinä olet kuitenkin rikas-ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita."
Smyrna on nykyajan Izmir, noin 35 mailia (n. 56 km) Efesosta pohjoiseen. Smyrna on Homeroksen syntymäpaikka, siinä oli 20.000 paikkaa sisältävä amfiteatteri ja se oli satamakaupunki, jossa oli n. 100.000 asukasta siihen aikaan, kun Ilmestyskirja kirjoitettiin. Siellä oli suuri juutalaisväestö keskellä roomalaisia jumalia ja jumalattaria, ja aivan kuten he toimivat Paavalin palvelutyön suhteen, kiihkeät juutalaiset lietsoivat vainoa kristittyjä vastaan (saatanan synagoga).
Kymmenen vainon päivää on ymmärretty useilla tavoilla, mukaan luettuna Diokletianuksen aikainen kymmenen vuoden hirmuhallinto. Mutta jotkut ovat tunnistaneet numeron kymmenen olevan loppuun saattamisen numero, kuten me sitä tänään käytämme - 'kymppi' on parasta mitä jokin voi olla. Ei ole sattumaa, että sana Smyrna johdetaan sanasta mirha, mitä käytettiin palsamointiin tuohon aikaan – se oli kitkerän makuista, mutta makealta tuoksuvaa – joten tämä rohkaisu Herralta pitää sisällään sen lausuman, että heidän vaivansa ei kesä yli kymmentä vuotta – heidän vaivoilleen tulee olemaan raja. Kyse on pelkästään vainon kaudesta, sen jälkeen tulee lepo. Mutta Hän kyllä mainitsee kuolemaan asti uskollisuuden käyttäen hyväksi Smyrna-sanan mirha-juurta.
Smyrna on tunnetuin Polykarpoksesta, yhdestä tärkeimmistä johtajista, joka eli apostoli Johanneksen aikana ja hänen jälkeensä. Polykarpos eli vuodesta 69 vuoteen 155 jKr. mikä tarkoittaa, että hän syntyi Paavalin ja Pietarin kuoleman jälkeen, mutta oli Johanneksen apostoli ja kärsi marttyyrikuoleman karkeasti ottaen 50 vuotta mentorinsa kuoleman jälkeen.
Siihen aikaan hyvin usein paikalliset hallinnot olivat verenhimoisempia kuin Rooma oli, joten kristityille annettiin usein tilaisuus kieltää uskonsa. Polykarpoksen lausunto, kun hänelle annettiin tuo tilaisuus, on säilynyt pilarina kristityille:
"80 ja kuusi vuotta olen Häntä palvellut. Kuinka voin pilkata Herraani ja Kuningastani?"
Sen myötä hänet sidottiin paaluun ja tulet sytytettiin – mutta hän ei palanut – Herran kirkkaus näkyi hänen kasvoillaan. Lopulta sotilas otti pitkän keihään ja pisti häntä liekkien läpi lopettaen hänen elämänsä. Herran viesti seurakunnalle oli, ettei pitänyt pelätä edes kuoleman uhatessa, ja Hän joka oli kuollut, mutta on elossa ikuisesti, tulee antamaan teille Elämän kruunun. Aamen! Muista myös, että yksi niistä lahjoista, joita itämaan tietäjät toivat Jeesus-vauvalle, oli mirha, mikä viittasi Hänen omaan tulevaisuudessa tapahtuvaan kuolemaansa. (Matt. 2:11)
Pergamo; Ilmestyskirja 2: 12-17
"Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:
13 Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.14 "Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. 17 "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."
Pergamo oli kotipaikka keisarinpalvonnalle (saatanan valtaistuin) ja sen maaherralla oli valta teloittaa tuomiona Rooman vihollisia – mukaan luettuina kristittyjä. Rooman kansalaiset teloitettiin kaksiteräisellä miekalla: sen tähden Herra sanoi, että Hän on se, jolla on kaksiteräinen miekka – todellinen tuomari ja oikeuden toimeenpanija.
Herralla oli ongelmia kaupungin uskovien kanssa mukaan luettuna se, että pidettiin kiinni nikolaiittojen opetuksista, 'voitto ihmisten ylitse' mikä loi johtajien hierarkian ja osallistuminen otettiin pois kansan käsistä.
Oli joitakuita, jotka asettivat kompastuskiviä ihmisille, erityisesti uhraten jumalille ja jumalattarille ja siihen liittyvine seksikäynteineen temppeliprostituoitujen luona. Katsomme ensi viikolla Tyatiraa, jossa oli sama opetus – opetettiin, että ihminen saattoi olla kristitty ja samalla yhä osallistui uhraamiseen epäjumalille ja seksuaaliseen syntiin. Sitä näemme meidän aikanamme – ihmiset opettavat kompromissin maailman kanssa olevan 'okei', sillä Herra rakastaa meitä ja se käy hänelle, Hän tietää, millaisia olemme – ja muita sellaisia juttua, jotka Herra on perin juurin torjunut.
Viimeisellä rivillään Herra lupasi antaa valkoisen kiven niille, jotka voittivat, ja siihen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. Tämä on kulttuuriin liittyvä asia kuten Hänen viestinsä alussa oleva kaksiteräistä miekkaa koskeva viittaus.
Nykyään meillä on käyntikortteja ja ennen vanhaan joku saattoi saada kirjelapun tai kortin, joka oli heille osoitettu. Tuohon aikaan, kun joku osoitti vieraanvaraisuutta jakaen ateriaan ja viettäen yön heidän kodissaan, vieras antoi isännälleen valkoisen kiven. Kivessä oli vieraan osoite ja joskus lyhyt kutsu tai viesti, jonka tarkoituksena oli, että kun isäntä oli vieraan kaupungissa, hän voisi yöpyä vieraan luona.
Jeesus sanoi sille, joka voittaa, että hänellä on koti Hänen luonaan Hänen kodissaan, ja viesti on henkilökohtainen vain juuri hänelle – hellittelyviesti, erityinen nimi tai jumalinen piirre tai viesti, jonka Herra on kirjoittanut siihen vain hänelle. Ympyrä sulkeutuu siihen nähden, mitä Jeesus sanoi Joh. 14: 1-2:ssa – Minun Isäni talossa on monta huonetta, ja Minä menen valmistamaan sijan sinulle…" Ja ...meille...Aamen, mikä siunaus.
Kuinka ihmeellistä onkaan tietää, että meillä on tuo kutsu vierailla Herran luona Hänen kodissaan… pysyvä kutsu ja sitäkin enemmän, voisimme sanoa huonevaraus.
Tyatiraan ja Sardekseen ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 2 / 4
Hei kaikki,
Viime viikolla käsittelimme Efesoa, joka oli kokenut suuren innostuksen, joka on dokumentoitu Apt. 19:än. Mutta Herran viesti heille alle 50 vuotta myöhemmin löysi seurakunnan, joka oli täynnä uskonnollisia tekoja, mutta vain vähän innokkuutta. Mutta he kyllä vihasivat nikolaiittojen opetuksia, mitä myös Herra vihaa – Hän käski heidän lakata pelkistä ulkonaisista toimista, muistaa mennyttä innostustaan ja hankkia uudelleen tuo innostus. Muista, he tapasivat kodeissa, joten jopa silloin heidän pienissä ryhmissään jotkut menettivät innostuksensa Herraa kohtaan.
Herran toinen viesti oli Smyrnalle. Ilmestyskirjan 2: 8-11:ssa se on vain neljä jaetta pitkä – siinäpä se. Kuitenkin yksi tärkeimmistä ihmisistä ja lainoista koko kristinuskossa tuli Smyrnasta.
"Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi-sinä olet kuitenkin rikas-ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita."
Smyrna on nykyajan Izmir, noin 35 mailia (n. 56 km) Efesosta pohjoiseen. Smyrna on Homeroksen syntymäpaikka, siinä oli 20.000 paikkaa sisältävä amfiteatteri ja se oli satamakaupunki, jossa oli n. 100.000 asukasta siihen aikaan, kun Ilmestyskirja kirjoitettiin. Siellä oli suuri juutalaisväestö keskellä roomalaisia jumalia ja jumalattaria, ja aivan kuten he toimivat Paavalin palvelutyön suhteen, kiihkeät juutalaiset lietsoivat vainoa kristittyjä vastaan (saatanan synagoga).
Kymmenen vainon päivää on ymmärretty useilla tavoilla, mukaan luettuna Diokletianuksen aikainen kymmenen vuoden hirmuhallinto. Mutta jotkut ovat tunnistaneet numeron kymmenen olevan loppuun saattamisen numero, kuten me sitä tänään käytämme - 'kymppi' on parasta mitä jokin voi olla. Ei ole sattumaa, että sana Smyrna johdetaan sanasta mirha, mitä käytettiin palsamointiin tuohon aikaan – se oli kitkerän makuista, mutta makealta tuoksuvaa – joten tämä rohkaisu Herralta pitää sisällään sen lausuman, että heidän vaivansa ei kesä yli kymmentä vuotta – heidän vaivoilleen tulee olemaan raja. Kyse on pelkästään vainon kaudesta, sen jälkeen tulee lepo. Mutta Hän kyllä mainitsee kuolemaan asti uskollisuuden käyttäen hyväksi Smyrna-sanan mirha-juurta.
Smyrna on tunnetuin Polykarpoksesta, yhdestä tärkeimmistä johtajista, joka eli apostoli Johanneksen aikana ja hänen jälkeensä. Polykarpos eli vuodesta 69 vuoteen 155 jKr. mikä tarkoittaa, että hän syntyi Paavalin ja Pietarin kuoleman jälkeen, mutta oli Johanneksen apostoli ja kärsi marttyyrikuoleman karkeasti ottaen 50 vuotta mentorinsa kuoleman jälkeen.
Siihen aikaan hyvin usein paikalliset hallinnot olivat verenhimoisempia kuin Rooma oli, joten kristityille annettiin usein tilaisuus kieltää uskonsa. Polykarpoksen lausunto, kun hänelle annettiin tuo tilaisuus, on säilynyt pilarina kristityille:
"80 ja kuusi vuotta olen Häntä palvellut. Kuinka voin pilkata Herraani ja Kuningastani?"
Sen myötä hänet sidottiin paaluun ja tulet sytytettiin – mutta hän ei palanut – Herran kirkkaus näkyi hänen kasvoillaan. Lopulta sotilas otti pitkän keihään ja pisti häntä liekkien läpi lopettaen hänen elämänsä. Herran viesti seurakunnalle oli, ettei pitänyt pelätä edes kuoleman uhatessa, ja Hän joka oli kuollut, mutta on elossa ikuisesti, tulee antamaan teille Elämän kruunun. Aamen! Muista myös, että yksi niistä lahjoista, joita itämaan tietäjät toivat Jeesus-vauvalle, oli mirha, mikä viittasi Hänen omaan tulevaisuudessa tapahtuvaan kuolemaansa. (Matt. 2:11)
Pergamo; Ilmestyskirja 2: 12-17
"Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:
13 Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.14 "Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. 17 "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."
Pergamo oli kotipaikka keisarinpalvonnalle (saatanan valtaistuin) ja sen maaherralla oli valta teloittaa tuomiona Rooman vihollisia – mukaan luettuina kristittyjä. Rooman kansalaiset teloitettiin kaksiteräisellä miekalla: sen tähden Herra sanoi, että Hän on se, jolla on kaksiteräinen miekka – todellinen tuomari ja oikeuden toimeenpanija.
Herralla oli ongelmia kaupungin uskovien kanssa mukaan luettuna se, että pidettiin kiinni nikolaiittojen opetuksista, 'voitto ihmisten ylitse' mikä loi johtajien hierarkian ja osallistuminen otettiin pois kansan käsistä.
Oli joitakuita, jotka asettivat kompastuskiviä ihmisille, erityisesti uhraten jumalille ja jumalattarille ja siihen liittyvine seksikäynteineen temppeliprostituoitujen luona. Katsomme ensi viikolla Tyatiraa, jossa oli sama opetus – opetettiin, että ihminen saattoi olla kristitty ja samalla yhä osallistui uhraamiseen epäjumalille ja seksuaaliseen syntiin. Sitä näemme meidän aikanamme – ihmiset opettavat kompromissin maailman kanssa olevan 'okei', sillä Herra rakastaa meitä ja se käy hänelle, Hän tietää, millaisia olemme – ja muita sellaisia juttua, jotka Herra on perin juurin torjunut.
Viimeisellä rivillään Herra lupasi antaa valkoisen kiven niille, jotka voittivat, ja siihen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. Tämä on kulttuuriin liittyvä asia kuten Hänen viestinsä alussa oleva kaksiteräistä miekkaa koskeva viittaus.
Nykyään meillä on käyntikortteja ja ennen vanhaan joku saattoi saada kirjelapun tai kortin, joka oli heille osoitettu. Tuohon aikaan, kun joku osoitti vieraanvaraisuutta jakaen ateriaan ja viettäen yön heidän kodissaan, vieras antoi isännälleen valkoisen kiven. Kivessä oli vieraan osoite ja joskus lyhyt kutsu tai viesti, jonka tarkoituksena oli, että kun isäntä oli vieraan kaupungissa, hän voisi yöpyä vieraan luona.
Jeesus sanoi sille, joka voittaa, että hänellä on koti Hänen luonaan Hänen kodissaan, ja viesti on henkilökohtainen vain juuri hänelle – hellittelyviesti, erityinen nimi tai jumalinen piirre tai viesti, jonka Herra on kirjoittanut siihen vain hänelle. Ympyrä sulkeutuu siihen nähden, mitä Jeesus sanoi Joh. 14: 1-2:ssa – Minun Isäni talossa on monta huonetta, ja Minä menen valmistamaan sijan sinulle…" Ja ...meille...Aamen, mikä siunaus.
Kuinka ihmeellistä onkaan tietää, että meillä on tuo kutsu vierailla Herran luona Hänen kodissaan… pysyvä kutsu ja sitäkin enemmän, voisimme sanoa huonevaraus.
Tyatiraan ja Sardekseen ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed