What 'is risen' means, "Focus" 1 of 3
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, "Fokus" osa 1/3
Hei kaikki,
Alkukristityt Roomassa haudattiin kaupungin ulkopuolelle katakombeihin. Katakombi on maanalainen hautakammio, joka on tunnelien avulla yhdistetty toisiin ja niitä on ympäri Roomaa ainakin 40. Vaikka jonkin verran pakanoita ja muiden uskontojen kannattajia on haudattu niihin, suuri enemmistö on kristittyjä.
Lukemani arviot katakombeihin haudattujen määrästä vaihtelevat 200.000 ja 600.000 ihmisen välillä, ja useissa katakombeissa voi käydä kiertokäynnillä. Luita ja pääkalloja on kasattu kallioon hakatuille hyllyille ja kummallakin käyntikerralla olen ollut syvästi vaikuttunut ajatellesani kaikkia noita ihmisiä, jotka nyt ovat taivaassa ja sitä, mitä he kävivät elämässä läpi.
Noiden satojen tuhansien kammioiden ja käytävien joukossa on varhaisinta kristillistä taidetta. Samalla tavalla kuin me nykyään kirjoittaisimme ihmisen nimen, hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä sekä lyhyen ajatuksen hautakiveen, hautakammioiden seinät koristeltiin raamatullisella taiteella.
Kuvaukset Aadamista ja Eevasta, Hyvästä paimenesta ja erityisesti leivistä ja kaloista ovat tavallisia. Usein on kuvattu ylösnoussut Herra syömässä leipää, kalaa ja hunajakennoa (Lk 24:42, Jeesus söi hunajakennoa todistaakseen, että oli ylösnoussut). Suuri enemmistö hautakammioiden taiteesta keskittyi ylösnousemukseen ja ylösnousseeseen Herraan.
Kaikessa taiteessa kaikissa noissa mailien pituisissa tunneleissa, kaikissa noissa sadoissa tuhansissa haudoissa on vain kolme ristiä ja ne ajoittuvat lähelle katakombien käytön lopettamista hautapaikkana. Vain kolme ristiä. Pääosa muusta keskittyy ylösnousseeseen Herraan.
Ajattele nykypäivän hautausmaita. Kuinka monia satoja ristejä näemme hautakivissä. Kuinka on kristilliset haudat merkitty taistelukentillä ja on merkitty vuosisatojen ajan? Ristillä. Miksi keskityttiin niin ylösnousemukseen ja me keskitymme ristiin?
Ensimmäinen ei-hautaukseen liittyvä risti nähdään kappelin ovessa Vatikaanissa vuodelta 500 jKr. – lähes 500 vuotta Apt. 2:4:n helluntain. 500 vuoden ajan veljemme ja sisaremme keskittyivät ylösnousemukseen. He olivat suuntautuneita 'elämään', eivät 'kuolemaan' keskittyneitä.
Kuinka huomion keskipiste siirtyi ylösnousemuksesta ristiin?
Kristinuskosta tuli laillinen Rooman valtakunnassa Milanon ediktillä vuonna 313, vain vähän alle 300 vuotta helluntain jälkeen. Siitä tuli valtionuskonto vuonna 380.
Keisari Konstantinuksen äidin Helenan huhuttiin löytäneen ristin palasia Jerusalemin ympärillä tehdyissä kaivauksissa. Konstantinus rakensi suuren kirkon sen paikan päälle, jonka hän oletti olevan Jeesuksen hauta, nimeltään Martyrium. Tuossa syyskuussa heidän juhliessaan kirkoksi kutsutun rakennuksen valmistumista, tuo juhla tuli tunnetuksi 'Ristin korotuksen' juhla ja se on vielä tänäkin päivänä roomalaiskatollinen juhlapäivä.
Ristin korotuksen ja keisarin määräämän juhlan myötä seurakunta kaikkialla valtakunnassa siirsi huomion ylösnousemuksesta 'ristin korotukseen' sen sijaan. Kristillinen kulttuuri on ollut jumissa ristiin siitä lähtien. Alkuseurakunta keskittyi ylösnousemukseen. Me keskitymme ristiin.
Miksi juhlimme ylösnousemusta vain vuoden yhtenä viikonloppuna, kun ensimmäiset 500 vuotta se oli se totuus, joka hallitsi hengellistä elämää ja kasvamista Kristuksessa?
Keskitytkö ristiin vai ylösnousemukseen? Toinen merkitsee itseen keskittymistä ja toinen keskittymistä Hänen voimaansa. Kuuntele lauluja kristillisessä radiossa, seurakunnan valitsemia lausuja ja omaa soittolistaasi. Kuinka monet niistä käsittelevät sitä, kuinka vähäisiä me olemme, kuinka risti meidät pelasti – ja kuinka monet käsittelevät Jumalan voimaa, joka tekee meissä työtä ja joka muuttaa elämäämme ja voimaannuttaa meidät? Kiitos Jumalalle rististä, mutta Jeesus ei pysynyt kuolleena.
Miksi olemme niin keskittyneitä ristiin?
Miksi lopetamme hengellisen kasvumme Kristuksessa kello 15:een sinä torstai-iltapäivänä, jolloin Jeesus kuoli, sen sijaan, että jatkaisimme eteenpäin sunnuntaiaamuun? Alkuseurakunta ei pysähtynyt ristille. He elivät ylösnousemuksen lupauksessa ja voimassa.
He tiesivät, mitä Paavali kirjoitti efesolaisille 1: 18-20:ssa: "...mikä hänen (Isän) voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme- sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista..."
Tuon pitäisi olla meidän fokuksemme, ylösnousemuksen voima, jonka Isä ohjaa elämäämme. Tuo on se muuttava voima; kyse ei ole ristin, vaan ylösnousemuksen voimasta – Ef. 1: 18-20 mukaan. Uudistakaamme ajattelumme siihen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo, sen sijaan, että keskittyisimme 'ristin voimaan', keskittykäämme ylösnousemuksen voimaan, jota meihin ohjaa Isämme ja joka sen tähden toimii meissä.
Tämä sisäinen 'minään' keskittyminen johtuu osin seurakuntakulttuuristamme, joka keskittyy yksistään ristiin ja jättää ylösnousemuksen huomiotta. Entäpä jos menisimme ajattelussamme taaksepäin kristilliseen elämään ennen vuotta 500 jKr? Entäpä jos samalla kun olemme kiitollisia rististä, joka maksoi syntimme, emme pysähtyisi siihen? Entäpä jos keskittyisimme ylösnousseeseen Herraan ja Hänen ylösnousemuksensa voimaan?
On ylösnoussut vai nousi ylös?
Ilmausta "Hän on ylösnoussut" käyttivät enkelit haudalla kuvaamaan Jeesusta. Miksi he käyttivät ilmausta 'on ylösnoussut' sen sijaan, että olisivat sanoneet 'nousi ylös'? Matt. 28: 6, Mk. 16:6, Lk. 24: 6.
Ilmaus 'on ylösnoussut' on aoristin aikamuodossa, mikä tarkoittaa, että Jeesus herätettiin, on ylösnoussut ja tulee aina olemaan ylösnoussut. Toisin sanoen kyse on loppuun saatetusta asiasta, olomuodosta, ei pelkästään tapahtumasta. Kyse on olemassaolon tilasta, ei vain jostakin sellaisesta, joka tapahtui aamun koitteessa tuona sunnuntaina.
Enkelit sanoivat Jeesuksen ruumista voitelemaan tulleille naisille, että Hän oli uudessa olemisen tilassa – loppuunsaatetussa tilassa: kuolleista herätetty. Kyse on loppuun saatetusta työstä, sellaisesta, jota ei tarvitse mitenkään tehdä paremmaksi eikä sitä voi koskaan tehdä paremmaksi. Se tulee ikuisesti olemaan muuttumaton; Jeesus on ikuisesti ylösnousemuksen tilassa.
On myös tärkeä havaita, että kreikankielinen teksti on kirjoitettu passiivisessa aoristissa, mikä tarkoittaa, että Jeesus ei tehnyt omaa ylösnousemustaan. Hänet herätettiin muun kuin Hänen oman voimansa välityksellä.
Tämä käy yhteen Room. 6:4n kanssa: "...Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta..." Isän kirkkaus oli se, mikä herätti Hänen Poikansa kuolleista, ja tuo voima on niin vahva, niin voimallinen, niin ikuinen, että Jeesus on ikuisesti siinä olemassa olon tilassa, joka tunnetaan nimellä ylösnousemus, tunnetaan nimellä 'on ylösnoussut'.
Se, voima, jota Isä käytti herättämään Jeesuksen tuohon 'on ylösnoussut' olemisen tilaan, on se sama voima, joka on sinussa ja minussa, niin että me olemme nyt ja ikuisesti myös 'ylösnousseita' – ikuinen nyt, ikuisesti nyt, Jumalan perheessä nyt, taivaassa nyt kansalaisina. Ihmeellistä armoa!
Siitä, kuinka ylösnousemus muutti suhteen Isän ja Pojan välillä, ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, "Fokus" osa 1/3
Hei kaikki,
Alkukristityt Roomassa haudattiin kaupungin ulkopuolelle katakombeihin. Katakombi on maanalainen hautakammio, joka on tunnelien avulla yhdistetty toisiin ja niitä on ympäri Roomaa ainakin 40. Vaikka jonkin verran pakanoita ja muiden uskontojen kannattajia on haudattu niihin, suuri enemmistö on kristittyjä.
Lukemani arviot katakombeihin haudattujen määrästä vaihtelevat 200.000 ja 600.000 ihmisen välillä, ja useissa katakombeissa voi käydä kiertokäynnillä. Luita ja pääkalloja on kasattu kallioon hakatuille hyllyille ja kummallakin käyntikerralla olen ollut syvästi vaikuttunut ajatellesani kaikkia noita ihmisiä, jotka nyt ovat taivaassa ja sitä, mitä he kävivät elämässä läpi.
Noiden satojen tuhansien kammioiden ja käytävien joukossa on varhaisinta kristillistä taidetta. Samalla tavalla kuin me nykyään kirjoittaisimme ihmisen nimen, hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä sekä lyhyen ajatuksen hautakiveen, hautakammioiden seinät koristeltiin raamatullisella taiteella.
Kuvaukset Aadamista ja Eevasta, Hyvästä paimenesta ja erityisesti leivistä ja kaloista ovat tavallisia. Usein on kuvattu ylösnoussut Herra syömässä leipää, kalaa ja hunajakennoa (Lk 24:42, Jeesus söi hunajakennoa todistaakseen, että oli ylösnoussut). Suuri enemmistö hautakammioiden taiteesta keskittyi ylösnousemukseen ja ylösnousseeseen Herraan.
Kaikessa taiteessa kaikissa noissa mailien pituisissa tunneleissa, kaikissa noissa sadoissa tuhansissa haudoissa on vain kolme ristiä ja ne ajoittuvat lähelle katakombien käytön lopettamista hautapaikkana. Vain kolme ristiä. Pääosa muusta keskittyy ylösnousseeseen Herraan.
Ajattele nykypäivän hautausmaita. Kuinka monia satoja ristejä näemme hautakivissä. Kuinka on kristilliset haudat merkitty taistelukentillä ja on merkitty vuosisatojen ajan? Ristillä. Miksi keskityttiin niin ylösnousemukseen ja me keskitymme ristiin?
Ensimmäinen ei-hautaukseen liittyvä risti nähdään kappelin ovessa Vatikaanissa vuodelta 500 jKr. – lähes 500 vuotta Apt. 2:4:n helluntain. 500 vuoden ajan veljemme ja sisaremme keskittyivät ylösnousemukseen. He olivat suuntautuneita 'elämään', eivät 'kuolemaan' keskittyneitä.
Kuinka huomion keskipiste siirtyi ylösnousemuksesta ristiin?
Kristinuskosta tuli laillinen Rooman valtakunnassa Milanon ediktillä vuonna 313, vain vähän alle 300 vuotta helluntain jälkeen. Siitä tuli valtionuskonto vuonna 380.
Keisari Konstantinuksen äidin Helenan huhuttiin löytäneen ristin palasia Jerusalemin ympärillä tehdyissä kaivauksissa. Konstantinus rakensi suuren kirkon sen paikan päälle, jonka hän oletti olevan Jeesuksen hauta, nimeltään Martyrium. Tuossa syyskuussa heidän juhliessaan kirkoksi kutsutun rakennuksen valmistumista, tuo juhla tuli tunnetuksi 'Ristin korotuksen' juhla ja se on vielä tänäkin päivänä roomalaiskatollinen juhlapäivä.
Ristin korotuksen ja keisarin määräämän juhlan myötä seurakunta kaikkialla valtakunnassa siirsi huomion ylösnousemuksesta 'ristin korotukseen' sen sijaan. Kristillinen kulttuuri on ollut jumissa ristiin siitä lähtien. Alkuseurakunta keskittyi ylösnousemukseen. Me keskitymme ristiin.
Miksi juhlimme ylösnousemusta vain vuoden yhtenä viikonloppuna, kun ensimmäiset 500 vuotta se oli se totuus, joka hallitsi hengellistä elämää ja kasvamista Kristuksessa?
Keskitytkö ristiin vai ylösnousemukseen? Toinen merkitsee itseen keskittymistä ja toinen keskittymistä Hänen voimaansa. Kuuntele lauluja kristillisessä radiossa, seurakunnan valitsemia lausuja ja omaa soittolistaasi. Kuinka monet niistä käsittelevät sitä, kuinka vähäisiä me olemme, kuinka risti meidät pelasti – ja kuinka monet käsittelevät Jumalan voimaa, joka tekee meissä työtä ja joka muuttaa elämäämme ja voimaannuttaa meidät? Kiitos Jumalalle rististä, mutta Jeesus ei pysynyt kuolleena.
Miksi olemme niin keskittyneitä ristiin?
Miksi lopetamme hengellisen kasvumme Kristuksessa kello 15:een sinä torstai-iltapäivänä, jolloin Jeesus kuoli, sen sijaan, että jatkaisimme eteenpäin sunnuntaiaamuun? Alkuseurakunta ei pysähtynyt ristille. He elivät ylösnousemuksen lupauksessa ja voimassa.
He tiesivät, mitä Paavali kirjoitti efesolaisille 1: 18-20:ssa: "...mikä hänen (Isän) voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme- sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista..."
Tuon pitäisi olla meidän fokuksemme, ylösnousemuksen voima, jonka Isä ohjaa elämäämme. Tuo on se muuttava voima; kyse ei ole ristin, vaan ylösnousemuksen voimasta – Ef. 1: 18-20 mukaan. Uudistakaamme ajattelumme siihen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo, sen sijaan, että keskittyisimme 'ristin voimaan', keskittykäämme ylösnousemuksen voimaan, jota meihin ohjaa Isämme ja joka sen tähden toimii meissä.
Tämä sisäinen 'minään' keskittyminen johtuu osin seurakuntakulttuuristamme, joka keskittyy yksistään ristiin ja jättää ylösnousemuksen huomiotta. Entäpä jos menisimme ajattelussamme taaksepäin kristilliseen elämään ennen vuotta 500 jKr? Entäpä jos samalla kun olemme kiitollisia rististä, joka maksoi syntimme, emme pysähtyisi siihen? Entäpä jos keskittyisimme ylösnousseeseen Herraan ja Hänen ylösnousemuksensa voimaan?
On ylösnoussut vai nousi ylös?
Ilmausta "Hän on ylösnoussut" käyttivät enkelit haudalla kuvaamaan Jeesusta. Miksi he käyttivät ilmausta 'on ylösnoussut' sen sijaan, että olisivat sanoneet 'nousi ylös'? Matt. 28: 6, Mk. 16:6, Lk. 24: 6.
Ilmaus 'on ylösnoussut' on aoristin aikamuodossa, mikä tarkoittaa, että Jeesus herätettiin, on ylösnoussut ja tulee aina olemaan ylösnoussut. Toisin sanoen kyse on loppuun saatetusta asiasta, olomuodosta, ei pelkästään tapahtumasta. Kyse on olemassaolon tilasta, ei vain jostakin sellaisesta, joka tapahtui aamun koitteessa tuona sunnuntaina.
Enkelit sanoivat Jeesuksen ruumista voitelemaan tulleille naisille, että Hän oli uudessa olemisen tilassa – loppuunsaatetussa tilassa: kuolleista herätetty. Kyse on loppuun saatetusta työstä, sellaisesta, jota ei tarvitse mitenkään tehdä paremmaksi eikä sitä voi koskaan tehdä paremmaksi. Se tulee ikuisesti olemaan muuttumaton; Jeesus on ikuisesti ylösnousemuksen tilassa.
On myös tärkeä havaita, että kreikankielinen teksti on kirjoitettu passiivisessa aoristissa, mikä tarkoittaa, että Jeesus ei tehnyt omaa ylösnousemustaan. Hänet herätettiin muun kuin Hänen oman voimansa välityksellä.
Tämä käy yhteen Room. 6:4n kanssa: "...Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta..." Isän kirkkaus oli se, mikä herätti Hänen Poikansa kuolleista, ja tuo voima on niin vahva, niin voimallinen, niin ikuinen, että Jeesus on ikuisesti siinä olemassa olon tilassa, joka tunnetaan nimellä ylösnousemus, tunnetaan nimellä 'on ylösnoussut'.
Se, voima, jota Isä käytti herättämään Jeesuksen tuohon 'on ylösnoussut' olemisen tilaan, on se sama voima, joka on sinussa ja minussa, niin että me olemme nyt ja ikuisesti myös 'ylösnousseita' – ikuinen nyt, ikuisesti nyt, Jumalan perheessä nyt, taivaassa nyt kansalaisina. Ihmeellistä armoa!
Siitä, kuinka ylösnousemus muutti suhteen Isän ja Pojan välillä, ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed