Submission and authority 3 of 3, Who is your covering?
Alamaisuus ja auktoriteetti, osa 3/3, Kuka on suojasi?
Hei kaikki,
"Kuka on suojasi" on se uskomus, että kaikkien uskovien täytyy olla jonkin seurakunnan tai seurakunnan johtajan 'suojan' alaisia. Tuo johtaja toimii auktoriteettiasemassa heidän yläpuolellaan niin, että Jumalan siunaukset voivat virrata heille ja he ovat suojassa paholaiselta. Sen tähden hyvin usein epätasapainossa oleva mentorointisuhde perustuu pelkoon. Se saa mentoroitavan henkilön pelkäämään, että häneltä on jäänyt Jumala huomiotta tai on pettänyt Jumalan, mutta myös pelkäämään sitä, mitä paholainen saattaisi tehdä, jos hän tekee väärän päätöksen tai toimii vastoin mentorinsa näkemyksiä.
Onko 'suojaa' koskeva opetus raamatullista?
Tuo opetus on jäänyt osassa yksi mainitusta paimenuusliikkeestä. Se hyväksytään laajasti Raamatun tosiasiana, mutta ei ole raamatullista. Jeesus on sinun 'suojasi', ja sitten sen jälkeen me olemme toistemme 'suoja', ja tulen puhumaan avioliittojärjestyksestä tuonnempana.
Pohdipa sitä mitä 'kuka on suojasi' opetus sanoo. Se sanoo, että jokaisella ihmisellä täytyy olla toinen ihminen tai organisaatio hänen itsensä ja Jumalan välissä. Se jättää huomiotta Kristuksen jokaisessa uskovassa ohjaten alamaisen asemassa olevan ihmisen saamaan opastusta toiselta ihmiseltä hänessä itsesään olevan Kristuksen sijaan ja johtamaan häntä.
Se uskoo, että toinen ihminen (jossa myös on Kristus), ei ole kykenevä tekemään päätöksiä itsensä puolesta; että hän tarvitsee jonkun toisen tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Kuinka ilkeää!
Esimerkki terveestä hengellisestä opastuksesta
Hengellisen johtajan, mentorin, tulisi toimia vahvistaen sen, mitä Herra on ensin pannut sydämellesi. Vartiointi koskee sielua, ei luonnollisen maailman elämää – työpaikka, koti, opiskelupaikka ovat luonnollisia asioita. Pastorin tai muun johtajan opastuksen pitäisi keskittyä hengellisiin asioihin ja sieluun. Tietysti keskusteluun tulevat mukaan luonnolliset asiat, mutta terve mentorointisuhde osoittaa aina mentoiroitavaa Kristukseen hänessä ja sen tekemistä, mitä Hän haluaa.
Apt. 20: 22-23 kertovat meille, että Paavali on lujasti päättänyt mennä Jerusalemiin.
Hän sanoo '…enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.' Hän tiesi, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan. Mutta Apt. 21: 10-11:ssa profeetta Agabus antaa tarkan sanan Paavalille. Hän sanoo, että juutalaisten johtajat tulevat pidättämään hänet ja luovuttamaan hänet roomalaisille.
Nämä yksityiskohdat olivat vahvistus jollekin sellaiselle, joka Paavalilla jo oli sisällään, ytimessä olevalle totuudelle, että vaikeuksia on tulossa. Yksityiskohdat olivat uusia, mutta ytimessä oleva ilmestys oli jotakin sellaista, joka oli jo Paavalissa. Agabuksen lisäämä yksityiskohta oli vahvistus. Pohdi myös sitä, että kun Simeon Lk. 2:25-32:ssa tuli paikalle Hengen vaikutuksesta ja julisti Jeesus-vauvan olevan Messias, kyse ei ollut uudesta tiedosta Marialle ja Joosefille – se vahvisti sen, mitä kummallekin oli Herra kertonut.
Kun Pietari julisti 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika', Jeesus sanoi, ettei kukaan ihminen ollut kertonut hänelle sitä, hän oli saanut tuon sanan Isältä. Jeesus vahvisti tuon ilmestyksen.
Alkuperäinen ilmestys on sisäistä, Isältä tai Herralta Pyhän Hengen välityksellä, SITTEN se vahvistetaan 'kahden tai kolmen todistajan suulla.'
Aviomiehet ja vaimot
Raamatun kohta, jota pahoinpitelevät aviomiehet ja pastorit käyttävät alistamaan vaimojaan tai naisia ovat: 1. Kor. 11: 1-16 koskien huntuja, 1. Kor. 14: 26-40 koskien sitä, että naiset ovat vaiti seurakunnassa ja 1. Tim. 2: 9-15 koskien järjestystä avioliitossa; usein sitä käytetään sanomaan naisille, etteivät he saa puhua seurakunnassa.
1. Kor. 11: 1-16:ssä asiayhteytenä on huntujen käyttäminen. Tuohon aikaan ja tuolla alueella vaimot käyttivät huntua yleisillä paikoilla ja ottivat ne pois ollessaan kotona tai perheen kesken. Huntu vastasi nykyajan vihkisormusta. Meille kerrotaan Apt. 18: 1-9:ssa, että kokoonnuttiin roomalaisen Justuksen talossa, ja paikalla oli juutalaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia, jotka kaikki kokoontuivat yhteen 'seurakunnan' kokousta varten.
Jotkut vaimot riisuivat huntunsa heti tultuaan tuohon talon, sillä he olivat perheensä Kristuksessa parissa. Mutta tuo teko tuotti häpeää heidän aviomiehilleen tuossa kulttuurissa. Paavali sanoi, että hunnun pois ottaminen 'kotiseurakunnassa' tuottaa häpeää heidän miehilleen, heidän perheestään vastuussa oleville enkeleille sekä Herralle. Tuo oli ongelmana Korintissa, eikä mitään muuta opetusta 'hunnusta' ole missään muualla UT:ssa.
Jakeissa 2, 13 ja 16 Paavali kutsuu tavaksi sitä, että vaimot jättävät hunnut ylleen. Se ei ole käsky Jumalalta, se on tapa. Joissakin maissa nykyään tätä kohtaa edelleen sovelletaan, mutta suurimmassa osassa maailmaa se tapa, että vaimot käyttävät huntua avioliittonsa merkkinä, ei ole käytössä.
Asiayhteys 1. Kor. 14: 26-40:ssa on se, kuinka olla vieras jonkun kotona 'seurakunnan kokouksessa'. Tätä tarvittiin, koska kaikki kolme kulttuuria heitettiin yhtäkkiä yhteen niin että vain Kristus heissä oli yhteistä. Paavali toteaa asiayhteyden jakeessa 26; kaikki tehtäköön tavalla, joka rakentaa, säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä. Hän toteaa saman jakeissa 33 ja 40 – kolme kertaa 15 jakeessa toistaen aiheen olevan säädyllisyyden ja hyvän järjestyksen, jotta ei ole mitään väärin ymmärrystä. Kyse ei ole vaimojen pysyttelemisestä hiljaa, kyse on siitä, että kokouksissa, joissa oli useita kulttuureja, toimittiin säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä.
Jakeissa 27-28 käsitellään sitä, että on sana, mutta ei ole ketään tulkitsemassa tai tilaisuutta jakaa tuota Sanaa. Hän sanoo, ettei pidä vaatia sitä, että tulee kuulluksi. Jos ei ole mitään tilaisuutta jakaa Sanaa, puhu se itsellesi ja Jumalalle, et ole tehnyt syntiä. Jakeissa 29-33 hän kehottaa heitä, ettei pidä tiukasti vaatia saada jatkaa puhumista, ja jos he kertovat jotakin, jonka tuntevat olevan Jumalalta, sen arvioivat ainakin kaksi tai kolme muuta. Se saatetaan hyväksyä tai hylätä.
Tuon sanottuaan hän sanoo sitten, että 'profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset', mikä tarkoittaa, että vain siksi, että tunnet tarvetta jakaa jotakin, ei tarkoita sitä, että sinun täytyy, Jumala jättää sinut olemaan vastuussa riippumatta siitä, mitä hengessäsi on. Hän kehottaa vuorottelemaan, Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, joten ole huomaavainen sen suhteen, mihin suuntaan kokous on menossa. Mene virran mukana sen sijaan, että tyrkyttäisit omaa yksityistä suosikkiuskomustasi.
Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, vaan rauhan
Kertoessaan heille vielä kerran, ettei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala, hän kehottaa vaimoja jakeissa 34-35 kysymään miehiltään kotona, jos heillä on kysymyksiä. Aiheena on epäjärjestys kokouksessa, ei kaiken kattava opillinen lausuma vaimojen olemisesta hiljaa.
Hän sanoo lain sanovan, että heidän täytyy olla hiljaa. Mooseksen laissa ei ole mitään, mikä sanoisi noin. Juutalaisuudessa suullista lakia (perinteet) kutsuttiin myös 'laiksi.' Se 'laki', josta Paavali puhuu, on laki synagogaa koskien, missä naiset on erotettu miehistä eikä heillä ole oikeutta puhua.
Mutta nyt he ovat tasa-arvoisia Kristuksessa ja istuvat miestensä kanssa, joten vaimot ovat saamassa kiinni tiedossa ja häiritsevät kokouksen kulkua alituisilla kysymyksillä. Joten hän sanoi, että rauhan tähden, ja jotta asiat tehdään säällisesti ja hyvässä järjestyksessä, kyselkööt miehiltään kotona.
Ihmiset unohtavat tai eivät tiedä, että tämä on kirjoitettu kolmesta kulttuurista yhteen täyteen huoneeseen kodissa kokoontuville miehille ja naisille, jotka kokoontuivat yhteen oppiakseen Jeesuksesta.
Aiheena 1. Tim. 2: 9-15:ssa on avioliiton järjestys eikä 'seurakunnan jumalanpalvelus'. Noina päivinä roomalaiset naiset osoittivat varallisuuttaan ja statustaan nivomalla jalokiviä letteihin ja peruukit olivat yleinen tapa saada lisää tilaa enemmille jalokiville. Paavali kehotti keskittymään sisäiseen kauneuteen, eikä ulkonaisella kauneudella ja varallisuudella rehentelyyn. Tuolla ohjeella ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa, kyse on aviomiehistä ja vaimoista ja kuinka vaimot fokusoivat huomionsa – ulkonainen varallisuuden näyttäminen vai sisäinen ja aito rikkaus Kristuksessa.
Hän sanoi sitten, että hän ei salli vaimojen anastaa auktoriteettia, tai lähemmin kreikan kielisen tekstin mukaisesti, omata herruutta miestensä yli. Jälleen tämä on asiayhteyden mukaan avioliiton järjestystä, eikä sillä ole mitään tekemistä seurakunnassa olemisesta. Voisin lisätä, että monissa avioliitoissa juuri vaimo on 'puhuja'. Näemme tämän Priskillassa ja Aquilassa, jotka Paavali mainitsee kuudesti, joista neljästi Priskilla mainitaan ensin, mikä viittaa siihen, että hän oli pääasiallinen puhuja.
Hän ei anastanut Aquilan auktoriteettia opettaessaan tai puhuessaan, vaan toimi hänen luvallaan, sillä hän tunnisti vaimossaan olevat lahjat. Sama on totta nykyään. Kun pariskunta tunnistaa toistensa lahjat ja vahvuudet, me olemme alamaisia noille Jumalan antamille lahjoille heissä, joten kumpikaan ei anasta auktoriteettia toisen yli.
Nämä sanat Timoteukselle...
...joka valvoi Efesossa olevaa Kristuksen ruumista, eivät korvaa hänen ohjeitaan efesolaisille 5: 21-33:ssa. Toisin sanoen kaikki kolme kirjettä; efesolaiskirje sekä 1. ja 2. Timoteuskirje ovat kristityille Efesossa. Ne ovat toisiinsa nähden johdonmukaisia, sillä Paavali kirjoittaa samoille ja samoista ihmisistä. Ef. 5:21:ssa hän sanoi 'Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle'. Se, mitä hän myöhemmin kirjoitti Timoteukselle, ei korvaa sitä, mitä hän kirjoitti Efesoon, vaan täydentää sitä. Kyse ei ole tottelevaisuudesta, kyse on sydämen tilasta, Jumalan asettaman avioliittojärjestyksen seuraamisesta.
Kristuksessa se merkitsee sitä, että aviomiehet ja vaimot ovat tasa-arvoisia, mutta luomisjärjestys näyttää Jumalan luoneen ensin Aadamin ja sitten Eevan, mikä osoittaa, että aviomieheen tulee olla kuva Kristuksesta ja vaimon kuva seurakunnassa, elävänä vertauskuvana, avioliitossa yhtenä Jumalassa. Ef. 5: 21-33.
Alamaisuus on sydämestä lähtöisin. Totteleminen on teko. Olemme Herralle alamaiset ja tottelemme Häntä – opetuslapseusprosessi merkitsee sitä, että sovelletaan sydämessämme olevaa alamaisuutta usein kapinoivaan ruumiiseemme.
Kyse on prosessista, mutta pidä aina mielessä, että Kristus on sinussa, ja sinun täytyy olla läheisessä yhteydessä pohtimassa sitä, kuinka elät elämääsi. Sinä ja Hän tulette yhteen päättääksenne, missä työskennellä tai missä opiskella tai mikä ura valita, missä asua tai mitä ostaa tai myydä. Mentori, jonka alamainen saatat olla, voi tarjota ideoita ja viisautta, mutta sinun ei tarvitse totella häntä. Hänen ei pitäisi vaatia tottelemista. Avioliitossa ja jokaisessa opetuslapseussuhteessa, toinen toiselle alamaisuudella on moraalin, etiikan, henkilökohtaisen tilan kunnioittamisen rajat ja ohjaa sellaisen Herralle.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Alamaisuus ja auktoriteetti, osa 3/3, Kuka on suojasi?
Hei kaikki,
"Kuka on suojasi" on se uskomus, että kaikkien uskovien täytyy olla jonkin seurakunnan tai seurakunnan johtajan 'suojan' alaisia. Tuo johtaja toimii auktoriteettiasemassa heidän yläpuolellaan niin, että Jumalan siunaukset voivat virrata heille ja he ovat suojassa paholaiselta. Sen tähden hyvin usein epätasapainossa oleva mentorointisuhde perustuu pelkoon. Se saa mentoroitavan henkilön pelkäämään, että häneltä on jäänyt Jumala huomiotta tai on pettänyt Jumalan, mutta myös pelkäämään sitä, mitä paholainen saattaisi tehdä, jos hän tekee väärän päätöksen tai toimii vastoin mentorinsa näkemyksiä.
Onko 'suojaa' koskeva opetus raamatullista?
Tuo opetus on jäänyt osassa yksi mainitusta paimenuusliikkeestä. Se hyväksytään laajasti Raamatun tosiasiana, mutta ei ole raamatullista. Jeesus on sinun 'suojasi', ja sitten sen jälkeen me olemme toistemme 'suoja', ja tulen puhumaan avioliittojärjestyksestä tuonnempana.
Pohdipa sitä mitä 'kuka on suojasi' opetus sanoo. Se sanoo, että jokaisella ihmisellä täytyy olla toinen ihminen tai organisaatio hänen itsensä ja Jumalan välissä. Se jättää huomiotta Kristuksen jokaisessa uskovassa ohjaten alamaisen asemassa olevan ihmisen saamaan opastusta toiselta ihmiseltä hänessä itsesään olevan Kristuksen sijaan ja johtamaan häntä.
Se uskoo, että toinen ihminen (jossa myös on Kristus), ei ole kykenevä tekemään päätöksiä itsensä puolesta; että hän tarvitsee jonkun toisen tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Kuinka ilkeää!
Esimerkki terveestä hengellisestä opastuksesta
Hengellisen johtajan, mentorin, tulisi toimia vahvistaen sen, mitä Herra on ensin pannut sydämellesi. Vartiointi koskee sielua, ei luonnollisen maailman elämää – työpaikka, koti, opiskelupaikka ovat luonnollisia asioita. Pastorin tai muun johtajan opastuksen pitäisi keskittyä hengellisiin asioihin ja sieluun. Tietysti keskusteluun tulevat mukaan luonnolliset asiat, mutta terve mentorointisuhde osoittaa aina mentoiroitavaa Kristukseen hänessä ja sen tekemistä, mitä Hän haluaa.
Apt. 20: 22-23 kertovat meille, että Paavali on lujasti päättänyt mennä Jerusalemiin.
Hän sanoo '…enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.' Hän tiesi, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan. Mutta Apt. 21: 10-11:ssa profeetta Agabus antaa tarkan sanan Paavalille. Hän sanoo, että juutalaisten johtajat tulevat pidättämään hänet ja luovuttamaan hänet roomalaisille.
Nämä yksityiskohdat olivat vahvistus jollekin sellaiselle, joka Paavalilla jo oli sisällään, ytimessä olevalle totuudelle, että vaikeuksia on tulossa. Yksityiskohdat olivat uusia, mutta ytimessä oleva ilmestys oli jotakin sellaista, joka oli jo Paavalissa. Agabuksen lisäämä yksityiskohta oli vahvistus. Pohdi myös sitä, että kun Simeon Lk. 2:25-32:ssa tuli paikalle Hengen vaikutuksesta ja julisti Jeesus-vauvan olevan Messias, kyse ei ollut uudesta tiedosta Marialle ja Joosefille – se vahvisti sen, mitä kummallekin oli Herra kertonut.
Kun Pietari julisti 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika', Jeesus sanoi, ettei kukaan ihminen ollut kertonut hänelle sitä, hän oli saanut tuon sanan Isältä. Jeesus vahvisti tuon ilmestyksen.
Alkuperäinen ilmestys on sisäistä, Isältä tai Herralta Pyhän Hengen välityksellä, SITTEN se vahvistetaan 'kahden tai kolmen todistajan suulla.'
Aviomiehet ja vaimot
Raamatun kohta, jota pahoinpitelevät aviomiehet ja pastorit käyttävät alistamaan vaimojaan tai naisia ovat: 1. Kor. 11: 1-16 koskien huntuja, 1. Kor. 14: 26-40 koskien sitä, että naiset ovat vaiti seurakunnassa ja 1. Tim. 2: 9-15 koskien järjestystä avioliitossa; usein sitä käytetään sanomaan naisille, etteivät he saa puhua seurakunnassa.
1. Kor. 11: 1-16:ssä asiayhteytenä on huntujen käyttäminen. Tuohon aikaan ja tuolla alueella vaimot käyttivät huntua yleisillä paikoilla ja ottivat ne pois ollessaan kotona tai perheen kesken. Huntu vastasi nykyajan vihkisormusta. Meille kerrotaan Apt. 18: 1-9:ssa, että kokoonnuttiin roomalaisen Justuksen talossa, ja paikalla oli juutalaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia, jotka kaikki kokoontuivat yhteen 'seurakunnan' kokousta varten.
Jotkut vaimot riisuivat huntunsa heti tultuaan tuohon talon, sillä he olivat perheensä Kristuksessa parissa. Mutta tuo teko tuotti häpeää heidän aviomiehilleen tuossa kulttuurissa. Paavali sanoi, että hunnun pois ottaminen 'kotiseurakunnassa' tuottaa häpeää heidän miehilleen, heidän perheestään vastuussa oleville enkeleille sekä Herralle. Tuo oli ongelmana Korintissa, eikä mitään muuta opetusta 'hunnusta' ole missään muualla UT:ssa.
Jakeissa 2, 13 ja 16 Paavali kutsuu tavaksi sitä, että vaimot jättävät hunnut ylleen. Se ei ole käsky Jumalalta, se on tapa. Joissakin maissa nykyään tätä kohtaa edelleen sovelletaan, mutta suurimmassa osassa maailmaa se tapa, että vaimot käyttävät huntua avioliittonsa merkkinä, ei ole käytössä.
Asiayhteys 1. Kor. 14: 26-40:ssa on se, kuinka olla vieras jonkun kotona 'seurakunnan kokouksessa'. Tätä tarvittiin, koska kaikki kolme kulttuuria heitettiin yhtäkkiä yhteen niin että vain Kristus heissä oli yhteistä. Paavali toteaa asiayhteyden jakeessa 26; kaikki tehtäköön tavalla, joka rakentaa, säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä. Hän toteaa saman jakeissa 33 ja 40 – kolme kertaa 15 jakeessa toistaen aiheen olevan säädyllisyyden ja hyvän järjestyksen, jotta ei ole mitään väärin ymmärrystä. Kyse ei ole vaimojen pysyttelemisestä hiljaa, kyse on siitä, että kokouksissa, joissa oli useita kulttuureja, toimittiin säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä.
Jakeissa 27-28 käsitellään sitä, että on sana, mutta ei ole ketään tulkitsemassa tai tilaisuutta jakaa tuota Sanaa. Hän sanoo, ettei pidä vaatia sitä, että tulee kuulluksi. Jos ei ole mitään tilaisuutta jakaa Sanaa, puhu se itsellesi ja Jumalalle, et ole tehnyt syntiä. Jakeissa 29-33 hän kehottaa heitä, ettei pidä tiukasti vaatia saada jatkaa puhumista, ja jos he kertovat jotakin, jonka tuntevat olevan Jumalalta, sen arvioivat ainakin kaksi tai kolme muuta. Se saatetaan hyväksyä tai hylätä.
Tuon sanottuaan hän sanoo sitten, että 'profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset', mikä tarkoittaa, että vain siksi, että tunnet tarvetta jakaa jotakin, ei tarkoita sitä, että sinun täytyy, Jumala jättää sinut olemaan vastuussa riippumatta siitä, mitä hengessäsi on. Hän kehottaa vuorottelemaan, Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, joten ole huomaavainen sen suhteen, mihin suuntaan kokous on menossa. Mene virran mukana sen sijaan, että tyrkyttäisit omaa yksityistä suosikkiuskomustasi.
Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, vaan rauhan
Kertoessaan heille vielä kerran, ettei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala, hän kehottaa vaimoja jakeissa 34-35 kysymään miehiltään kotona, jos heillä on kysymyksiä. Aiheena on epäjärjestys kokouksessa, ei kaiken kattava opillinen lausuma vaimojen olemisesta hiljaa.
Hän sanoo lain sanovan, että heidän täytyy olla hiljaa. Mooseksen laissa ei ole mitään, mikä sanoisi noin. Juutalaisuudessa suullista lakia (perinteet) kutsuttiin myös 'laiksi.' Se 'laki', josta Paavali puhuu, on laki synagogaa koskien, missä naiset on erotettu miehistä eikä heillä ole oikeutta puhua.
Mutta nyt he ovat tasa-arvoisia Kristuksessa ja istuvat miestensä kanssa, joten vaimot ovat saamassa kiinni tiedossa ja häiritsevät kokouksen kulkua alituisilla kysymyksillä. Joten hän sanoi, että rauhan tähden, ja jotta asiat tehdään säällisesti ja hyvässä järjestyksessä, kyselkööt miehiltään kotona.
Ihmiset unohtavat tai eivät tiedä, että tämä on kirjoitettu kolmesta kulttuurista yhteen täyteen huoneeseen kodissa kokoontuville miehille ja naisille, jotka kokoontuivat yhteen oppiakseen Jeesuksesta.
Aiheena 1. Tim. 2: 9-15:ssa on avioliiton järjestys eikä 'seurakunnan jumalanpalvelus'. Noina päivinä roomalaiset naiset osoittivat varallisuuttaan ja statustaan nivomalla jalokiviä letteihin ja peruukit olivat yleinen tapa saada lisää tilaa enemmille jalokiville. Paavali kehotti keskittymään sisäiseen kauneuteen, eikä ulkonaisella kauneudella ja varallisuudella rehentelyyn. Tuolla ohjeella ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa, kyse on aviomiehistä ja vaimoista ja kuinka vaimot fokusoivat huomionsa – ulkonainen varallisuuden näyttäminen vai sisäinen ja aito rikkaus Kristuksessa.
Hän sanoi sitten, että hän ei salli vaimojen anastaa auktoriteettia, tai lähemmin kreikan kielisen tekstin mukaisesti, omata herruutta miestensä yli. Jälleen tämä on asiayhteyden mukaan avioliiton järjestystä, eikä sillä ole mitään tekemistä seurakunnassa olemisesta. Voisin lisätä, että monissa avioliitoissa juuri vaimo on 'puhuja'. Näemme tämän Priskillassa ja Aquilassa, jotka Paavali mainitsee kuudesti, joista neljästi Priskilla mainitaan ensin, mikä viittaa siihen, että hän oli pääasiallinen puhuja.
Hän ei anastanut Aquilan auktoriteettia opettaessaan tai puhuessaan, vaan toimi hänen luvallaan, sillä hän tunnisti vaimossaan olevat lahjat. Sama on totta nykyään. Kun pariskunta tunnistaa toistensa lahjat ja vahvuudet, me olemme alamaisia noille Jumalan antamille lahjoille heissä, joten kumpikaan ei anasta auktoriteettia toisen yli.
Nämä sanat Timoteukselle...
...joka valvoi Efesossa olevaa Kristuksen ruumista, eivät korvaa hänen ohjeitaan efesolaisille 5: 21-33:ssa. Toisin sanoen kaikki kolme kirjettä; efesolaiskirje sekä 1. ja 2. Timoteuskirje ovat kristityille Efesossa. Ne ovat toisiinsa nähden johdonmukaisia, sillä Paavali kirjoittaa samoille ja samoista ihmisistä. Ef. 5:21:ssa hän sanoi 'Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle'. Se, mitä hän myöhemmin kirjoitti Timoteukselle, ei korvaa sitä, mitä hän kirjoitti Efesoon, vaan täydentää sitä. Kyse ei ole tottelevaisuudesta, kyse on sydämen tilasta, Jumalan asettaman avioliittojärjestyksen seuraamisesta.
Kristuksessa se merkitsee sitä, että aviomiehet ja vaimot ovat tasa-arvoisia, mutta luomisjärjestys näyttää Jumalan luoneen ensin Aadamin ja sitten Eevan, mikä osoittaa, että aviomieheen tulee olla kuva Kristuksesta ja vaimon kuva seurakunnassa, elävänä vertauskuvana, avioliitossa yhtenä Jumalassa. Ef. 5: 21-33.
Alamaisuus on sydämestä lähtöisin. Totteleminen on teko. Olemme Herralle alamaiset ja tottelemme Häntä – opetuslapseusprosessi merkitsee sitä, että sovelletaan sydämessämme olevaa alamaisuutta usein kapinoivaan ruumiiseemme.
Kyse on prosessista, mutta pidä aina mielessä, että Kristus on sinussa, ja sinun täytyy olla läheisessä yhteydessä pohtimassa sitä, kuinka elät elämääsi. Sinä ja Hän tulette yhteen päättääksenne, missä työskennellä tai missä opiskella tai mikä ura valita, missä asua tai mitä ostaa tai myydä. Mentori, jonka alamainen saatat olla, voi tarjota ideoita ja viisautta, mutta sinun ei tarvitse totella häntä. Hänen ei pitäisi vaatia tottelemista. Avioliitossa ja jokaisessa opetuslapseussuhteessa, toinen toiselle alamaisuudella on moraalin, etiikan, henkilökohtaisen tilan kunnioittamisen rajat ja ohjaa sellaisen Herralle.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed