Toukokuun 2014 uutiskirje
Rakkaat ystävät,
Haluan päivittää tietojanne koskien kevätkonferenssejamme Hollannissa ja Suomessa sekä Chrisiä varten tehtävää remonttia sekä jakaa joitakin ajatuksia kotiseurakunnasta.
Hollannin & Suomen konferenssit – Tämä oli 10. Hollannissa pidetty konferenssimme ja tunsimme olevamme suuressa perheen yhteen kokoontumisessa, vaikka mukana oli edustettuna yli kymmenen maata. Pidämme konferenssin retriittikeskuksessa, mikä tarkoittaa, että syömme kaikki yhdessä ja vietämme aikaa toistemme luona vieraillen kokousten välissä, joten kehittyy aitoja ystävyyssuhteita.
Se mitä rakastan konferensseissamme, on tasapaino Hengen ja Sanan välillä – opetan ja kerron asioita, jotka Isä tai Herra on kertonut minulle joissakin sessioissa, mutta jokaisen konferenssin lauantai-iltapäivä on avointa ylistystä, ja Herra palvelee aina ihmisiä suoraan eri tavoin. Useat näkevät Herran ja/tai enkeleitä tai muita näkyjä, ja jotkut tunsivat kuumuutta ja parantumista tai Herra kosketti heitä toisin tavoin.
Asian laita oli pitkälti samoin Suomen konferenssissa ylistyksen kohokohdan ollessa erään naisen kielillä laulaminen ja sen selittäminen samalla kun yhtäaikaisesti useat muut näkivät näkyjä eri asioista, jotka palvelivat heitä, ja Herra palveli monia.
Koska kyse on konferenssista ja oppimishetkestä, pyydän aina ihmisiä jakamaan näkemäänsä, kuulemaansa, tuntemaansa ja kokemaansa noissa tilanteissa, ja on aina ihmeellistä kuulla, kuinka Hengen palvelutyö koskettaa ihmisiä.
Suomen konferenssimme on kasvanut liian suureksi pitopaikkaansa nähden ja ensi vuonna suunnittelen viettäväni siellä 7-10 päivää vieraillen kotiseurakunnissa konferenssin jälkeen tuossa ihmeellisessä maassa. Vanhojen ystävien tapaamisen ohella minua pyydettiin myös opettamaan neliosainen opetussarja TV7:ssa, sikäläisellä kristillisellä tv-kanavalla, ja sitten palvelemaan heidän suorana lähetettävässä 'Pyhän Hengen illassaan', mikä on aina siunaus. Saatoin tuntea erilaisen hengellisen dynamiikan Suomessa tänä vuonna, ja Hän todella liikehtii Suomessa koko seurakuntaruumiissa!
Chrisin remontti – Olen iloinen voidessani kertoa, että pohjatyöt on sovittu aloitettavaksi kahden viikon sisällä ja rakennetyöt välittömästi sen jälkeen. Chris ei oikeastaan ymmärrä sitä, mitä on tapahtumassa, vaikka hän tajuaakin suuren 'kaivurin' ja sementtimyllyn tulevan pian, joten hän on siitä innoissaan. Pidämme teidät ajan tasalla. Suurkiitos teille, jotka olette auttaneet meitä tässä, sillä Chrisin nostelu ja kävelyttäminen talon toiseen päähän on aikamoinen voimannäyte minulta. Ja hänen nostamisensa pois kylpyammeesta on tullut erityisen vaikeaksi. Kiitos teille!
Monet kotiseurakunnat aloittavat vain kahden ihmisen voimin – ehkä mies ja vaimo tai kaksi ystävää – ja usein kasvaa sillä, että muita kutsutaan syömään, keskustelemaan, rukoilemaan, ylistämään ja tutkimaan Sanaa. Siitä kokoontumiset tulevat säännöllisiksi, koteja ja kokoontumisen johtajia vaihdellaan ja kun he tajuavat oman kasvunsa ja sitoutumisensa toisiinsa, he myös tajuavat Herran tuoneen heidät yhteen olemaan seurakunta.
Avain on tuon ensimmäisen askelen ottaminen ja sen jälkeen kotiseurakunnan elämäntapaan astuminen – ihmissuhteisiin perustuvaan uskoon. Mutta usein tuo ensimmäinen askel kutsua joku päivälliselle on vaikein… mutta lähtekää liikkeelle…
Sen ihmeellisen ilmestyksen, että Jumala asuu ihmisissä rakennuksen sijasta, on täytynyt olla hämmentävä uskoville tuona helluntaipäivänä. He kulkivat talosta taloon ja aterioivat yhdessä keskustellen tästä ihmeellisestä uudesta syntymästä ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä, jotka he olivat kokeneet.
Noin 1½ vuotta myöhemmin, kun vaino aikaansai sen, että kaikki lähtivät Jerusalemista muuttaakseen syrjäisille alueille, koettiin varmasti uutta dynamiikkaa. Vanhat ystävät ja naapurit olivat muuttaneet kauemmaksi ja uudet tuttavat ottivat heidän paikkansa. Kun oli kasvettu liian suureksi kokoontumispaikkoina toimiviin koteihin nähden, moninkertaistuttiin ulospäin ja otettiin ydinryhmä, joka alkoi kokoontua itsenäisesti, mutta ryhmä pysyi suhteessa alkuperäiseen seurakuntaan ja Paavalin kirjeistä voidaan päätellä, että kokoonnuttiin yhä yhteen ainakin toisinaan kokonaisena ryhmänä.
Kaudet ja ydinryhmä
Nämä muutokset heijastavat ihmissuhteisiin perustuvan ja kodeissa kokoontuvan seurakunnan kausiluonnetta. Nuorten perheiden vaikutus lasten ollessa pieniä merkitsee kokoontumisten luonteen olemista lapsiystävällisemmän, ja kun lapset kasvavat teineiksi, muuttuu kokousten luonne ja aihe, jopa ylistys.
Kun jokin kotiseurakunta koostuu enimmäkseen aikuisista ja harvemmista lapsista, keskustelu voi sisältää enemmän aikuisten aiheita, tapaamisajat voivat muuttua ja koko dynamiikka muuttuu. Ihmisiä muuttaa lähelle ja tulee mukaan ja ihmisiä muuttaa pois, mikä on kotiseurakunnan kausiluonteen mukaista.
Avain kautta koko prosessin ovat ihmissuhteet, kasvaminen ja virtaaminen kausien mukaan. Olen usein havainnoinut, että kun jokin kotiseurakunta on uusi tai siihen tulevat ihmiset ovat uudempia, jokainen käyttäytyy mallikelpoisesti ensimmäiset kolme kuukautta. 3-6 kuukauden välillä suojus lasketaan ja ihmiset alkavat oppia tuntemaan toisensa ja silloin eroavaisuudet tulevat esille.
JOS nuo eroavaisuudet työstetään 6-9 kuukauden välillä, JOS tehdään töitä jotta nähdään armo toisissa – Kristuksen työ hänen elämässään – sitten rakastetaan Kristusta tuossa ihmisessä ja opitaan todella rakastamaan häntä sen tuloksena. Se merkitsee, että on kulunut melkein vuosi ennen kuin kotiseurakunta alkaa kehittää ydinryhmää, jonka jäsenet ovat vakaat suhteessaan toisiinsa, jotka ovat työstäneet persoonallisuuksista aiheutuvat konfliktit ja kasvaneet rakkaudessa toisiinsa.
Toisin kuin perinteinen seurakunta, jossa suhde on pastoriin joka on välimatkan päässä tai rakennukseen tai seurakunnan ohjelmiin, ja jos et pidä jostakin, voit siirtyä toiseen seurakuntaan, joka on mielesi mukainen, kotiseurakunta perustuu ihmissuhteisiin, joten me valitsemme työstää eroavaisuudet yhdessä ja siten kasvaa Kristuksessa. Se on vaikeampaa, tuskallisempaa, sillä meidät pakotetaan rakastamaan ja antamaan anteeksi ja sivuuttamaan toistemme puutteet, mikä on paljon sotkuisempaa, mutta hengellisessä syvyydessä paljon rikkaampaa, ja tiedät 'kuka turvaa selustasi' ja ketkä ovat aito hengellinen perheesi.
Hitaasti
Kuten olen aiemmin opettanut ja historioitsijat ovat todenneet, Apt. 2:n helluntain ja kaikkien uskovien paitsi apostolien Jerusalemista lähdön Apt. 8:1:ssä välillä oli noin 1½ vuotta. Herra käytti tuon ajan noiden ydinsuhteiden kehittämiseen ja sen näemme tänään. Kestää noin kauan saada temppeliajattelu pois meistä ja Uuden testamentin Kristus meissä – ajattelu meihin, ja näin ollen niin paljon aikaa, että ihmissuhteista tulee vahvoja.
Se ei merkitse, ettei matkan varrella olisi töyssyjä, sillä kotiseurakunnan kausiluonne merkitsee, että on alituista muutosta, alituista sopeutumista elämän kausiin – kuten olen maininnut aiemmin, lapset kasvavat, uusia vauvoja tulee, lapsia täynnä olevasta seurakunnasta tulee yhtäkkiä tyhjän pesän omaavien ryhmä. Ja päinvastainen on totta – tyhjän pesän omaavien täytyy yhtäkkiä ottaa lapset huomioon, jos perhe, jossa on pieniä lapsia, tekee tuosta kotiseurakunnasta oman kotinsa.
Se merkitsee, että ihmisten ja johdon vaikutukset muuttuvat vuoroveden tavoin ja virtaavat kun dynamiikka ja lapset muuttuvat. Joten totuttautukaa muutokseen ja menkää sinne, missä on elämää. Muuttukaa Elämän mukana älkääkä juuttuko rutiiniin.
Tiedät, että sinusta on tullut 'uskonnollinen' mukavan rutiinin suhteen, jos joku ehdottaa käyttäytymissäännön muuttamista ja sinä tulet levottomaksi, lol! Minulla on tapana sanoa, että vanhassa tavassa harjoittaa seurakunnallista elämää meillä oli tapana rakentaa jokin rakenne ja sitten yrittää puhaltaa elämää siihen – me aloitamme bussiohjelman, nyt tarvitaan vapaaehtoisia – yhtenä esimerkkinä.
Kotiseurakunnassa etsimme elämää, sitten pystytämme vain sen verran rakennetta, että se helpottaa elämää, joten kun elämä muuttuu, niin rakennekin voi. Muistan ensimmäiset 12 viikkoa kun aloitimme CWOWI:n olohuoneessamme; isännöimme joka viikko ja viikolle 11 tultaessa Barb sanoi, että jonkin pitää muuttua. Kotimme avaaminen jok'ikinen viikko vaati paljon työtä, Chrisin ja toisten poikien kuntoon saattaminen ja väsyimme kumpikin rutiiniin, koska loppua ei ollut näköpiirissä.
Viikolle 12 tultaessa tiesimme olevan aika alkaa kiertää talosta talon riippumatta siitä, olivatko kaikki valmiita vai ei, osaksi siksi, että kaikki muut olivat tottuneet rutiiniin ja osaksi meidän uupumuksemme takia. Aluksi luulen meidän kaikkien tunteneen, että olimme kuin peura auton valokiilassa, kiertäminen kodista toiseen oli tuo suuri tuntematon, mutta me kaikki sopeuduimme ja pidimme siitä.
Avain on, ettei pelkää sotkea rutiinia, ettei ole niin lukkiutunut 'näin me teemme' -ajatteluun, että olisi kykenemätön näkemään seurakunnan ja ihmissuhteiden dynamiikan muuttumista tapahtuvan kaikkialla ympärillä.
Kiitos avokätisestä tuestanne! Arvostamme viisautta ja huolenpitoa koskevia rukouksianne seuraavien 2-3 kuukauden aikana tämän remontin kestäessä. Seuraava matka, jonka tekemiseen olemme kokeneet johdatusta, on matkustaa Isoon-Britanniaan syyskuun alkupuolella, joten sen ajankohdan ja nykyhetken välissä tulee olemaan kiirettä. Emme voisi tehdä sitä mitä ympäri maailman teemme ilman teitä.
Kiitos teille! Siunauksin,
John ja Barb