September 2013 Newsletter
Syyskuun 2013 uutiskirje
Rakkaat ystävät,
Kirjoitan tätä 2. syyskuuta, koska Barb ja minä olemme matkoilla 4-18. päivä ja te luette tätä noin kuun puolivälissä. Kirjoittaessani tätä tilanteet ovat kuumenemassa useilla alueilla: Syyria, maailman ja Yhdysvaltain talous, Yhdysvaltain budjetti, Obamacare-terveydenhuoltosuunnitelma ja niin edelleen. Suunnitellessamme tätä matkaa hengessämme oli raskautta syyskuun puolivälin tienoon ja sen jälkeisen ajan kohdalla aina lokakuun puoliväliin saakka ja suuremman vaikeuksien kauden jatkuessa läpi kevään.
Muistanet tänä keväänä yhden Isän minulle puhumista asioista tätä syksyä koskien oli epävarmuus meidän maassamme, ihmiset eivät tiedä mitä tehdä tai minkä puoleen kääntyä – näyttää siltä, että tämä on tapahtumassa Presidentistä alkaen alaspäin lähtien Syyriasta ja ulottuen budjettiin ja Obamacare-suunnitelmaan ja siihen kuinka niin monet perheet nyt osa-aikatyöhön pakotettuna pärjäävät ja moneen muuhun.
Kuitenkin haluan muistuttaa sinulle, että Jeesus ei koskaan tullut jonkun tilanteeseen sanoen ‘Ole peloissasi’. Hän sanoi aina: ’älä pelkää’. Mikään elämässämme tai maailmassa ei yllätä Häntä ja meistä, Hänen ruumiistaan ja Taivaallisen isämme lapsista huolehditaan.
Vanhin poikamme Chris on 33-vuotias ja kuitenkin mieleltään noin 4-vuotias johtuen synnytyksen aikana tulleesta hapenpuutteesta vetosolmuun hänen kaulansa ympärille kietoutuneen napanuoran vuoksi. Hän asui kotona ensimmäiset 24 vuottaan ja tuona aikana Barb ja minä harvoin pääsimme vain kaksistaan ulos. Toisen meistä täytyi aina olla kotona huolehtimassa Chrisistä.
Kun Chris muutti ryhmäkotiin lähes 10 vuotta sitten Barbista ja minusta tuntui hyvin oudolta mennä ulos yhdessä mielijohteesta, vain keskenämme. 24 vuotta oli tullut ja mennyt ja meistä tuntui, kuin olisimme tuhmia teinejä jotka tapaavat salaa. Ajattelimme: ’Voitko uskoa, että pariskunnat jolla ei ole kotonaan vammaista, voivat laatia omat aikataulunsa ja tavata lounaalla tai päivällisellä koska haluavat?’ Se oli niin uutta meille!
Ajattelin tuota, sillä se liittyy elämäämme ennen Kristusta verrattuna nyt Kristuksessa olemiseen. Meillä on aarre näissä saviastioissa. Ajattele sitä – Kristus elää sinussa – maailmankaikkeuden Jumala, kaiken Luoja, elää hengessäsi. On aikoja, jolloin ajattelen tämän olevan vain liian hyvää, olen liian onnellinen, minulla on liian paljon iloa sisälläni. Älä ymmärrä minua väärin, kaikkialla on sellaisia paineita, tarpeita ja taakkoja, joita kannan päivittäin, jotka eivät koskaan poistu mielestäni ja ajatuksistani – mutta hengessäni on semmoinen ilo, semmoinen rauha, semmoinen innostus! Ennen kuin kohtasin Herran, tuntui siltä, kuin minua olisi pidetty vankina, mutta Hänen kanssaan tunsin itseni yhtäkkiä vapaaksi, kuten noina ensimmäisinä vapauden päivinä, jotka Barb ja minä koimme sen jälkeen, kun Chris oli muuttanut ryhmäkotiin. Kristus meissä on jotakin erityistä!
Elantonsa ansaitseminen palvelutyöllä on aina kiinnostavaa, ja meidän täytyy elää keskittyen siihen, että liikumme Isämme asioilla ja samalla Hän varmistaa, että tarpeemme tyydytetään. Hän käyttää ihmisiä kuten sinä elämässämme, mistä olemme hyvin kiitollisia. Joskus säännöllisesti kuukausittain meitä tukeva henkilö kertoo meille, että hänen taloudellinen tilanteensa on muuttunut ja he supistavat tai keskeyttävät tukensa toistaiseksi, mikä on NIIN huomaavaista ja mitä arvostamme, toiset vain lakkaavat antamasta ilman selitystä, mikä on kuin yhtäkkiä samalla rahamäärällä palkkasi alenisi palkkapäivän tullessa ilman ennakkovaroitusta, samalla kun toiset alkavat tukea meitä aivan ensimmäistä kertaa. Meidän työmme on liikkua Isän asioilla ja antaa Hänen selvittää loput, ja Hän pitää aina huolen.
Eniten halajan sitä, että minulla on aikaa puhu puhelimessa/Skypessä/IM:ssä/olla tekstiviestivaihdossa verkostoomme kuuluvien johtajien ja taloudellista ja rukoustukea antavien kanssa säännöllisesti aikataulun mukaisesti. Olisi niin ihanaa kyetä kertomaan jokaiselle, kuinka paljon heidän lahjansa ja rukouksensa merkitsevät meille.
Valitettavasti aika ja matkat ja sen sellaiset asiat rajoittavat äärimmäisen paljon aikaani. Se ei kuitenkaan muuta sitä lämmintä kiintymystä ja arvostusta, jota tunnemme tukijoitamme kohtaan, ja toivon kirjoitusteni ja opetusteni sekä sen koko kotiin ja ihmissuhteisiin perustuvan palvelutyön, josta meidän kohdallamme on kyse, tai minkä tahansa muun saamasi hyödyn siitä, että olen elämässäsi, tulevan ymmärretyksi sinua ja Kristuksen ruumista kohtaan kokemani rakkauden merkiksi.
Kiitos! John ja Barb
Syyskuun 2013 uutiskirje
Rakkaat ystävät,
Kirjoitan tätä 2. syyskuuta, koska Barb ja minä olemme matkoilla 4-18. päivä ja te luette tätä noin kuun puolivälissä. Kirjoittaessani tätä tilanteet ovat kuumenemassa useilla alueilla: Syyria, maailman ja Yhdysvaltain talous, Yhdysvaltain budjetti, Obamacare-terveydenhuoltosuunnitelma ja niin edelleen. Suunnitellessamme tätä matkaa hengessämme oli raskautta syyskuun puolivälin tienoon ja sen jälkeisen ajan kohdalla aina lokakuun puoliväliin saakka ja suuremman vaikeuksien kauden jatkuessa läpi kevään.
Muistanet tänä keväänä yhden Isän minulle puhumista asioista tätä syksyä koskien oli epävarmuus meidän maassamme, ihmiset eivät tiedä mitä tehdä tai minkä puoleen kääntyä – näyttää siltä, että tämä on tapahtumassa Presidentistä alkaen alaspäin lähtien Syyriasta ja ulottuen budjettiin ja Obamacare-suunnitelmaan ja siihen kuinka niin monet perheet nyt osa-aikatyöhön pakotettuna pärjäävät ja moneen muuhun.
Kuitenkin haluan muistuttaa sinulle, että Jeesus ei koskaan tullut jonkun tilanteeseen sanoen ‘Ole peloissasi’. Hän sanoi aina: ’älä pelkää’. Mikään elämässämme tai maailmassa ei yllätä Häntä ja meistä, Hänen ruumiistaan ja Taivaallisen isämme lapsista huolehditaan.
Vanhin poikamme Chris on 33-vuotias ja kuitenkin mieleltään noin 4-vuotias johtuen synnytyksen aikana tulleesta hapenpuutteesta vetosolmuun hänen kaulansa ympärille kietoutuneen napanuoran vuoksi. Hän asui kotona ensimmäiset 24 vuottaan ja tuona aikana Barb ja minä harvoin pääsimme vain kaksistaan ulos. Toisen meistä täytyi aina olla kotona huolehtimassa Chrisistä.
Kun Chris muutti ryhmäkotiin lähes 10 vuotta sitten Barbista ja minusta tuntui hyvin oudolta mennä ulos yhdessä mielijohteesta, vain keskenämme. 24 vuotta oli tullut ja mennyt ja meistä tuntui, kuin olisimme tuhmia teinejä jotka tapaavat salaa. Ajattelimme: ’Voitko uskoa, että pariskunnat jolla ei ole kotonaan vammaista, voivat laatia omat aikataulunsa ja tavata lounaalla tai päivällisellä koska haluavat?’ Se oli niin uutta meille!
Ajattelin tuota, sillä se liittyy elämäämme ennen Kristusta verrattuna nyt Kristuksessa olemiseen. Meillä on aarre näissä saviastioissa. Ajattele sitä – Kristus elää sinussa – maailmankaikkeuden Jumala, kaiken Luoja, elää hengessäsi. On aikoja, jolloin ajattelen tämän olevan vain liian hyvää, olen liian onnellinen, minulla on liian paljon iloa sisälläni. Älä ymmärrä minua väärin, kaikkialla on sellaisia paineita, tarpeita ja taakkoja, joita kannan päivittäin, jotka eivät koskaan poistu mielestäni ja ajatuksistani – mutta hengessäni on semmoinen ilo, semmoinen rauha, semmoinen innostus! Ennen kuin kohtasin Herran, tuntui siltä, kuin minua olisi pidetty vankina, mutta Hänen kanssaan tunsin itseni yhtäkkiä vapaaksi, kuten noina ensimmäisinä vapauden päivinä, jotka Barb ja minä koimme sen jälkeen, kun Chris oli muuttanut ryhmäkotiin. Kristus meissä on jotakin erityistä!
Elantonsa ansaitseminen palvelutyöllä on aina kiinnostavaa, ja meidän täytyy elää keskittyen siihen, että liikumme Isämme asioilla ja samalla Hän varmistaa, että tarpeemme tyydytetään. Hän käyttää ihmisiä kuten sinä elämässämme, mistä olemme hyvin kiitollisia. Joskus säännöllisesti kuukausittain meitä tukeva henkilö kertoo meille, että hänen taloudellinen tilanteensa on muuttunut ja he supistavat tai keskeyttävät tukensa toistaiseksi, mikä on NIIN huomaavaista ja mitä arvostamme, toiset vain lakkaavat antamasta ilman selitystä, mikä on kuin yhtäkkiä samalla rahamäärällä palkkasi alenisi palkkapäivän tullessa ilman ennakkovaroitusta, samalla kun toiset alkavat tukea meitä aivan ensimmäistä kertaa. Meidän työmme on liikkua Isän asioilla ja antaa Hänen selvittää loput, ja Hän pitää aina huolen.
Eniten halajan sitä, että minulla on aikaa puhu puhelimessa/Skypessä/IM:ssä/olla tekstiviestivaihdossa verkostoomme kuuluvien johtajien ja taloudellista ja rukoustukea antavien kanssa säännöllisesti aikataulun mukaisesti. Olisi niin ihanaa kyetä kertomaan jokaiselle, kuinka paljon heidän lahjansa ja rukouksensa merkitsevät meille.
Valitettavasti aika ja matkat ja sen sellaiset asiat rajoittavat äärimmäisen paljon aikaani. Se ei kuitenkaan muuta sitä lämmintä kiintymystä ja arvostusta, jota tunnemme tukijoitamme kohtaan, ja toivon kirjoitusteni ja opetusteni sekä sen koko kotiin ja ihmissuhteisiin perustuvan palvelutyön, josta meidän kohdallamme on kyse, tai minkä tahansa muun saamasi hyödyn siitä, että olen elämässäsi, tulevan ymmärretyksi sinua ja Kristuksen ruumista kohtaan kokemani rakkauden merkiksi.
Kiitos! John ja Barb
RSS Feed