Tammikuun 2014 uutiskirje
January 2014 Newsletter
Rakkaat ystävät,
Kun olen tiedustellut Isältä, mitä Hän tulee tekemään Kristuksen ruumiissa tänä vuonna, Hän sanoo jatkuvasti saavansa aikaan sitä, että ne joilla on korvat, kuulevat, keskittyvät 'ydin' asioihin, siihen mikä on todella tärkeää ja mikä ei, siihen keitä he todella ovat ja keitä eivät ole.
Se alkoi silloin kun olin rukoilemassa erään henkilön puolesta paikallisissa Tulsan kotiseurakunnissa ja Hän puhui tuon minulle koskien siitä, että tuo henkilö oli astumassa aikaan jolloin tulee keskittyä ydinasioihin sekä kertoi joitakin muita yksityiskohtia, jotka kerroin hänelle myöhemmin. Mutta Hänen läsnäolonsa viipyi yhä joten minä viivyin, ja kuulin Hänen sanovan: "Tämä on vuosi, jolloin palataan takaisin perusasioihin, ydinasioihin, leikataan pois häiriötekijät ja keskitytään ydinasioihin."
Kun Hän puhui, olin Hengessä ja näin edessäni puun. Sen oksia oli leikkaamassa irti näkymätön käsi, leikkaisi ne aivan runkoon saakka niin että jäi vain kohoama. Mutta muutamat oksat trimmattiin niin, että jäi 1-2 jalkaa (0,5 m) oksaa, ikään kuin ehkä osa siitä voi kasvaa takaisin jonain muuna ajankohtana ja ihmettelin asiaa sitä katsellessani.
Tuo kohta on minulle mitä kiinnostavin. Hän jätti jonkin verran niin, että vain karsittu oksa säilyi, mutta Hän ei ottanut kaikkea pois. Ei ollut kaunein näky nähdä osassa runkoa olevan lyhyitä oksantynkiä sojottamassa, mutta se antoi toivoa siitä, että osa siitä mikä oli leikattu pois, voi kasvaa jälleen ikään kuin 'oikealla tavalla'.
Mutta kun katsoin oksien putoavan maahan, aloin hämmästellä kerran piilossa olleen rungon suoruutta ja kauneutta ja voimaa, kun se kurottautui ylöspäin taivaalle, vaikka se oli hieman oksantynkien arpeuttama lopun rungosta ollessa leikattu aivan runkoon saakka – mutta runko kurkotti korkealle ylempien lehtien ja oksien pysyessä koskemattomina, se kurkotti kohti aurinkoa.
Hämmästelin kuinka vahva runko oli, enkä saanut silmiäni siitä irti. Sain ajatuksen, että puu oli unohtanut kuinka vahva ja suora ja aito se todella oli, sillä jotenkin ymmärsin puun ylpeilleen oksista ja siitä miltä ne näyttivät.
Tämä oli tärkeä osa. Tiesin jotenkin, että puu (Kristuksen ruumis) ei tiennyt kuinka vahva ja ryhdikäs se todella oli, koska tuohon kohtaan asti sen koko usko oli ollut oksissa ja lehtiverhossa. Mutta heti kun puulta poistettiin verhous, peitteen menettämisen ja kaikkien nähtäville paljastumisen shokin jälkeen, se oli hämmästynyt ja vahva ja tyytyväinen itseensä sen suhteen, kuinka vahva se havaitsi todella olevansa.
Oli kuin runko (Kristuksen ruumis) oli kätkeytynyt sellaisten asioiden taakse, jotka eivät merkitse mitään, jotka ovat vain ulkokuorta, jotakin sellaista mitä ihmiset näkevät, keskittynyt ulkonäköön hengellisesti läpinäkyvään ja todelliseen keskittymisen sijasta. Kasvun julkisivu oli kätkenyt rungon, mutta nyt se pois leikattuna rungon vahvuus ja kauneus olivat hämmästyttävät. Sitten näky hävisi.
Ajatellessani tätä näin saman näyn, mutta toisesta näkökulmasta. Oli kuin elokuvakamera olisi siirtynyt taaksepäin saadakseen laajemman kuvakulman, ja kun tuo tapahtui, tajusin, että katsonut vain yhtä puuta – ensimmäinen näky oli yksi puu, joka oli Kristuksen ruumis.
Mutta nyt tämä näky vetäytyi taaksepäin yhdestä karsitusta puusta, ja perspektiivin muuttuessa tajusin olevani metsässä, jossa on satamäärin puita lähellä toisiaan, kuten metsässä olisi. Jokainen puu oli karsittu, aivan kuten Kristuksen ruumis kokonaisuudessaan oli karsittu ensimmäisessä näyssä. Mutta nyt näin satoja puita jotka kaikki olivat karsittuja, mikä tarkoitti selvästi yksittäisiä Kristuksen ruumiin jäseniä.
Ja jotenkin saatoin kertoa kaikkien näiden puiden, kun ne olivat naapureita samassa metsässä, tuntevan toisensa ja olevan jotenkin suhteessa toisiinsa, ja olivat yhteydessä kun kaikki olivat käyneet läpi samani karsimisen, joten kaikki olivat samanarvoiset eikä mikään pyrkinyt olemaan huomion keskipiste – ne olivat vain tasa-arvoisia puita toisten puiden joukossa. Sitten se hävisi.
Mutta voimme päätellä tästä 'karsimisesta' (mikä ei ole riittävän vahva sana kuvaamaa sitä leikkaamista minkä näin), että siinä on kyse hengellisistä ja luonnollisista asioista. Karsiminen ei ole hauskaa, ellet ole keskittynyt siihen, mikä on todella tärkeää, muutoin tulet suremaan oksien menettämistä. Ja kun meitä karsitaan, siinä on kyse ihmissuhteista Kristuksessa.
Asioita luonnolliselta kantilta katsottaessa karsiminen merkitsee taloudellisia vaikeuksia, elämän paineita ja stressinaiheita – kaiken ylimääräisen pois leikkaamista ja keskittymisen uudelleen kohdistamista siihen, mikä on todella tärkeää. Sama pätee myös hengelliseen karsimiseen. Hengellisessä karsimisessa on kysymys Kristuksen kaltaisen luonteen kehittämisestä, mikä tulee usein vaikeuksien kautta.
Ihmisen ei tarvitse käydä läpi vastoinkäymistä kehittääkseen selvät prioriteetit, jotka ovat yhdenmukaiset Herran ja Hänen valtakuntansa kanssa, sillä hän saattaa pitää jokaista päätöstä mahdollisuutena kasvaa ja usein valitsee luonteen rakentamisen helpon ulospääsyn sijasta.
Esimerkiksi lähes neljänkymmenen palvelusvuoteni kuluessa olen puhunut monille ihmisille budjetin tekemisestä, budjetin, jossa on mukana antaminen, jonkin verran sivuun laittamista itseä varten ja organisoitumista suunnitelmallisesti. Kuitenkin niin monet jättävät toteuttamatta tätä harjoitusta vaikka tietävät, että heidän pitäisi ja että voisivat tehdä sen.
Mutta sellaiset ajat ovat tulossa, jolloin hengelliset ja taloudelliset olosuhteet pakottavat ihmiset sellaisiin päätöksiin, joita heidän itsensä olisi pitänyt tehdä. Isä puhuu siitä, että ne joilla on korvat kuulla, voivat olla kuten tapanamme on sanoa 'mutkaa edellä.' (Valmistautuneita, sillä toiset yllättyvät, jopa sellaiset jotka tiesivät että tuli valmistautua mutta eivät sitä tehneet.)
Rukoilen, että se minkä jaan herättää vastakaikua ja saa hengessäsi todistuksen – tämä takaisin perusasioihin palaaminen, keskittyminen elämän ydinasioihin ja siihen, keitä olemme Hänessä. Olemme vahvempia Hänessä kuin tajuammekaan, ja koskien Kristuksen ruumista kokonaisuutena, tulee tapahtumaan julkisivujen ja todellisen persoonan kätkevien asioiden poisleikkaamista tänä vuonna. Se merkitsee ydinasioiden tunnistamista ja niihin keskittymistä. Rukoilemista!
Barb ja minä haluamme kiittää teitä avokätisestä rukoustuestanne ja rahalahjoistanne. Olemme pieni palvelutyö, teemme vain sitä mitä meidät on kutsuttu tekemään ja toimimme läpinäkyvästi ja sydämestä. Sanat eivät kykene ilmaisemaan kiitollisuuttamme rukouksistanne ja tuestanne. Kiitos teille.
Chrisin remontti – istuimme puhumaan arkkitehtiystävämme kanssa, joka on yksi Tulsan kotiseurakuntien johtajista, ja hän laatii piirrokset Chrisin esteettömään huoneeseen ja kylpyhuoneeseen sekä myös 'kokonaissuunnitelman', jos kykenemme lisäämään yhden toimistohuoneen Barbia varten ja laajentamaan minun toimistoani (nyt se on noin 10x10 ja täynnä laatikoita). Heti kun suunnitelmia on rukattu tarpeellisin osin, rakentaja voi antaa meille hintatarjouksen ja voimme edetä asiassa. Suunnitelmissamme on aloittaa keväällä ja kiitämme teitä, jotka olette antaneet meille apuamme tässä. Uskomme meillä olevan noin puolet siitä mitä tarvitaan, mutta tiedämme enemmän noin kuukauden kuluttua.
Siunauksia teille, pitäkää silmänne Hänessä!
John ja Barb
January 2014 Newsletter
Rakkaat ystävät,
Kun olen tiedustellut Isältä, mitä Hän tulee tekemään Kristuksen ruumiissa tänä vuonna, Hän sanoo jatkuvasti saavansa aikaan sitä, että ne joilla on korvat, kuulevat, keskittyvät 'ydin' asioihin, siihen mikä on todella tärkeää ja mikä ei, siihen keitä he todella ovat ja keitä eivät ole.
Se alkoi silloin kun olin rukoilemassa erään henkilön puolesta paikallisissa Tulsan kotiseurakunnissa ja Hän puhui tuon minulle koskien siitä, että tuo henkilö oli astumassa aikaan jolloin tulee keskittyä ydinasioihin sekä kertoi joitakin muita yksityiskohtia, jotka kerroin hänelle myöhemmin. Mutta Hänen läsnäolonsa viipyi yhä joten minä viivyin, ja kuulin Hänen sanovan: "Tämä on vuosi, jolloin palataan takaisin perusasioihin, ydinasioihin, leikataan pois häiriötekijät ja keskitytään ydinasioihin."
Kun Hän puhui, olin Hengessä ja näin edessäni puun. Sen oksia oli leikkaamassa irti näkymätön käsi, leikkaisi ne aivan runkoon saakka niin että jäi vain kohoama. Mutta muutamat oksat trimmattiin niin, että jäi 1-2 jalkaa (0,5 m) oksaa, ikään kuin ehkä osa siitä voi kasvaa takaisin jonain muuna ajankohtana ja ihmettelin asiaa sitä katsellessani.
Tuo kohta on minulle mitä kiinnostavin. Hän jätti jonkin verran niin, että vain karsittu oksa säilyi, mutta Hän ei ottanut kaikkea pois. Ei ollut kaunein näky nähdä osassa runkoa olevan lyhyitä oksantynkiä sojottamassa, mutta se antoi toivoa siitä, että osa siitä mikä oli leikattu pois, voi kasvaa jälleen ikään kuin 'oikealla tavalla'.
Mutta kun katsoin oksien putoavan maahan, aloin hämmästellä kerran piilossa olleen rungon suoruutta ja kauneutta ja voimaa, kun se kurottautui ylöspäin taivaalle, vaikka se oli hieman oksantynkien arpeuttama lopun rungosta ollessa leikattu aivan runkoon saakka – mutta runko kurkotti korkealle ylempien lehtien ja oksien pysyessä koskemattomina, se kurkotti kohti aurinkoa.
Hämmästelin kuinka vahva runko oli, enkä saanut silmiäni siitä irti. Sain ajatuksen, että puu oli unohtanut kuinka vahva ja suora ja aito se todella oli, sillä jotenkin ymmärsin puun ylpeilleen oksista ja siitä miltä ne näyttivät.
Tämä oli tärkeä osa. Tiesin jotenkin, että puu (Kristuksen ruumis) ei tiennyt kuinka vahva ja ryhdikäs se todella oli, koska tuohon kohtaan asti sen koko usko oli ollut oksissa ja lehtiverhossa. Mutta heti kun puulta poistettiin verhous, peitteen menettämisen ja kaikkien nähtäville paljastumisen shokin jälkeen, se oli hämmästynyt ja vahva ja tyytyväinen itseensä sen suhteen, kuinka vahva se havaitsi todella olevansa.
Oli kuin runko (Kristuksen ruumis) oli kätkeytynyt sellaisten asioiden taakse, jotka eivät merkitse mitään, jotka ovat vain ulkokuorta, jotakin sellaista mitä ihmiset näkevät, keskittynyt ulkonäköön hengellisesti läpinäkyvään ja todelliseen keskittymisen sijasta. Kasvun julkisivu oli kätkenyt rungon, mutta nyt se pois leikattuna rungon vahvuus ja kauneus olivat hämmästyttävät. Sitten näky hävisi.
Ajatellessani tätä näin saman näyn, mutta toisesta näkökulmasta. Oli kuin elokuvakamera olisi siirtynyt taaksepäin saadakseen laajemman kuvakulman, ja kun tuo tapahtui, tajusin, että katsonut vain yhtä puuta – ensimmäinen näky oli yksi puu, joka oli Kristuksen ruumis.
Mutta nyt tämä näky vetäytyi taaksepäin yhdestä karsitusta puusta, ja perspektiivin muuttuessa tajusin olevani metsässä, jossa on satamäärin puita lähellä toisiaan, kuten metsässä olisi. Jokainen puu oli karsittu, aivan kuten Kristuksen ruumis kokonaisuudessaan oli karsittu ensimmäisessä näyssä. Mutta nyt näin satoja puita jotka kaikki olivat karsittuja, mikä tarkoitti selvästi yksittäisiä Kristuksen ruumiin jäseniä.
Ja jotenkin saatoin kertoa kaikkien näiden puiden, kun ne olivat naapureita samassa metsässä, tuntevan toisensa ja olevan jotenkin suhteessa toisiinsa, ja olivat yhteydessä kun kaikki olivat käyneet läpi samani karsimisen, joten kaikki olivat samanarvoiset eikä mikään pyrkinyt olemaan huomion keskipiste – ne olivat vain tasa-arvoisia puita toisten puiden joukossa. Sitten se hävisi.
Mutta voimme päätellä tästä 'karsimisesta' (mikä ei ole riittävän vahva sana kuvaamaa sitä leikkaamista minkä näin), että siinä on kyse hengellisistä ja luonnollisista asioista. Karsiminen ei ole hauskaa, ellet ole keskittynyt siihen, mikä on todella tärkeää, muutoin tulet suremaan oksien menettämistä. Ja kun meitä karsitaan, siinä on kyse ihmissuhteista Kristuksessa.
Asioita luonnolliselta kantilta katsottaessa karsiminen merkitsee taloudellisia vaikeuksia, elämän paineita ja stressinaiheita – kaiken ylimääräisen pois leikkaamista ja keskittymisen uudelleen kohdistamista siihen, mikä on todella tärkeää. Sama pätee myös hengelliseen karsimiseen. Hengellisessä karsimisessa on kysymys Kristuksen kaltaisen luonteen kehittämisestä, mikä tulee usein vaikeuksien kautta.
Ihmisen ei tarvitse käydä läpi vastoinkäymistä kehittääkseen selvät prioriteetit, jotka ovat yhdenmukaiset Herran ja Hänen valtakuntansa kanssa, sillä hän saattaa pitää jokaista päätöstä mahdollisuutena kasvaa ja usein valitsee luonteen rakentamisen helpon ulospääsyn sijasta.
Esimerkiksi lähes neljänkymmenen palvelusvuoteni kuluessa olen puhunut monille ihmisille budjetin tekemisestä, budjetin, jossa on mukana antaminen, jonkin verran sivuun laittamista itseä varten ja organisoitumista suunnitelmallisesti. Kuitenkin niin monet jättävät toteuttamatta tätä harjoitusta vaikka tietävät, että heidän pitäisi ja että voisivat tehdä sen.
Mutta sellaiset ajat ovat tulossa, jolloin hengelliset ja taloudelliset olosuhteet pakottavat ihmiset sellaisiin päätöksiin, joita heidän itsensä olisi pitänyt tehdä. Isä puhuu siitä, että ne joilla on korvat kuulla, voivat olla kuten tapanamme on sanoa 'mutkaa edellä.' (Valmistautuneita, sillä toiset yllättyvät, jopa sellaiset jotka tiesivät että tuli valmistautua mutta eivät sitä tehneet.)
Rukoilen, että se minkä jaan herättää vastakaikua ja saa hengessäsi todistuksen – tämä takaisin perusasioihin palaaminen, keskittyminen elämän ydinasioihin ja siihen, keitä olemme Hänessä. Olemme vahvempia Hänessä kuin tajuammekaan, ja koskien Kristuksen ruumista kokonaisuutena, tulee tapahtumaan julkisivujen ja todellisen persoonan kätkevien asioiden poisleikkaamista tänä vuonna. Se merkitsee ydinasioiden tunnistamista ja niihin keskittymistä. Rukoilemista!
Barb ja minä haluamme kiittää teitä avokätisestä rukoustuestanne ja rahalahjoistanne. Olemme pieni palvelutyö, teemme vain sitä mitä meidät on kutsuttu tekemään ja toimimme läpinäkyvästi ja sydämestä. Sanat eivät kykene ilmaisemaan kiitollisuuttamme rukouksistanne ja tuestanne. Kiitos teille.
Chrisin remontti – istuimme puhumaan arkkitehtiystävämme kanssa, joka on yksi Tulsan kotiseurakuntien johtajista, ja hän laatii piirrokset Chrisin esteettömään huoneeseen ja kylpyhuoneeseen sekä myös 'kokonaissuunnitelman', jos kykenemme lisäämään yhden toimistohuoneen Barbia varten ja laajentamaan minun toimistoani (nyt se on noin 10x10 ja täynnä laatikoita). Heti kun suunnitelmia on rukattu tarpeellisin osin, rakentaja voi antaa meille hintatarjouksen ja voimme edetä asiassa. Suunnitelmissamme on aloittaa keväällä ja kiitämme teitä, jotka olette antaneet meille apuamme tässä. Uskomme meillä olevan noin puolet siitä mitä tarvitaan, mutta tiedämme enemmän noin kuukauden kuluttua.
Siunauksia teille, pitäkää silmänne Hänessä!
John ja Barb
RSS Feed