Understanding free will, 3/3, Suffering.
Vapaan tahdon ymmärtäminen, osa 3/3, kärsiminen
Hei kaikki,
Jumalan kanssa painiminen
Room. 7: 15-25.ssa Paavali ilmaisee kaikkien Jumalaa etsivien kamppailut: "Sisäisessä ihmisessäni iloitsen Jumalan laista. Mutta näen toisen lain toimivan ruumiissani tehden minut synnin lain vangiksi ruumiissani."
Tämä on se kohta, jossa todella tulemme tuntemaan vapaan tahdon vapaudet ja rajoitteet. Juuri tuo painiminen Jumalan kanssa testaa halumme kasvaa Kristuksessa. Kun Jaakob paini Jumalan kanssa 1. Moos. 32:24-30:ssa, he painivat läpi yön. Myös me painimme Jumalan ja itsemme kanssa 'öidemme' läpi, pimeiden aikojemme läpi. Mutta hän tuli toiselle puolelle mukanaan uusi nimi: Israel (Yisrael), mikä tarkoittaa 'Jumala kamppailee'.
Meidän pitäisi panna merkille, että kun Herra muutti Jaakobin nimen, Hän otti oman näkökulmansa: "Jumala kamppailee". Tämä paljastaa Herran halukkuuden kamppailla kanssamme, painia kanssamme. Sen tosiasia, että Hän antoi Jaakobille nimen 'Jumala kamppailee', pitäisi olla suuri helpotus meille. Se tarkoittaa, että Hän ei luovuta. Se tarkoittaa, että Hän ei ole vihainen meidän taas epäonnistuessamme ja palatessamme jälleen Hänen luokseen pahoillamme ja katuvina. Se tarkoittaa, että Hän painii kanssamme halukkaasti työstäen uutta nimeä, uutta luontoa sisällämme – Hän ei luovuttanut Jaakobista. Eikä Jaakob luovuttanut Hänestä. Hän piti kiinni Jumalasta eikä aikonut päästää irti ennen kuin sai siunauksen.
Asia, jonka luulet tekevän sinut kelpaamattomaksi...
...on itse asiassa se asia, joka tekee sinut kelpaavaksi. Luonnollinen ihmisemme (ja seurakuntakulttuuri) kertoo meille, että koska menneisyydessä teimme asian x, emme ole Jumalan kutsun arvoisia. Tai että koska Hän kutsui, me vastasimme, sitten painimme itsemme ojaan, luulemme, että olemme menettäneet Hänen tahtonsa siinä määrin, ettemme enää ole pelastettavissa.
Paavali kehotti 2. Tim. 3-4:ssä olemaan hyvä sotilas Kristuksessa. Tuohon aikaan roomalaiset halusivat sotilaikseen miehet, joilla oli rankin elämä varttuessaan. Haluttiin maanviljelijöitä, karjankasvattajia, taistelijoita ja vastaavia, koska he tiesivät, kuinka kestää vaikeuksia. He olivat tehneet työtä kaikenlaisella ilmalla. Heistä tuli parhaita sotilaita, ei niistä, joilla oli ollut helppoa koko elämänsä ajan. Se, minkä luulet tekevän sinut kelpaamattomaksi, itse asiassa tekee sinut kelpaavaksi Jumalan käyttöön.
Vapaa tahto ja vääjäämättömät väärät päätökset sallivat meidän tutkia, mitä meillä on vapaa tahdon rajojen puitteissa. Ilman vapaata tahtoa emme tuntisi synnin syvyyksiä ja sen tähden emme tuntisi armoa.
Toimistoni seinällä roikkuu teksti Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin v. 1910 puheesta 'Kansalaisuus tasavallassa.' Tämä kohta on nimeltään 'Mies areenalla.'
"Kriitikko ei ole se, jolla on merkitystä; ei liioin miehellä, joka osoittelee sitä, kuinka vahva mies kompastelee, tai missä tekojen tekijä olisi voinut toimia paremmin. Ansio kuuluu sille miehelle, joka tosiasiallisesti on areenalla; jonka kasvoja turmelevat tomu ja hiki ja veri; joka kamppailee urheasti, joka erehtyy, jonka suoritus jää kerta toisensa jälkeen vajaaksi, koska ei ole mitään ponnistelua ilman virheitä ja vajaaksi jäämisiä; mutta joka itse asiassa pyrkii tekemään nuo teot, joka tuntee suuren innostumisen, suuren omistautumisen; joka kuluttaa itsensä arvokkaan asian parissa; joka parhaiten tuntee lopuksi huippusaavutuksen ja joka pahimmillaan, jos hän epäonnistuu, ainakin epäonnistuu oltuaan kovin rohkea, niin että hänen paikkansa ei tule koskaan olemaan niiden kylmien ja arkojen sielujen luona, jotka eivät tunne niin voittoa kuin tappiotakaan."
Kärsiminen
Isä Jumala elää Hengen ajattomassa maailmassa. Sitten Hän loi fyysisen maailmankaikkeuden ja loi ihmiset, jotka voivat toimia sekä Hänen maailmassaan, että luonnollisessa maailmassa sitä hallitakseen. Jotta he voivat niin tehdä merkitsi sitä, että ihmisille annettiin vapaa tahto hallita fyysistä maailmaa.
Tietäen silloin, että ihminen tulisi tekemään valinnan tuntea sekä hyvä että paha tarkoittaa, että Isä voi käyttää sitä auttaakseen ihmistä tuntemaan kaiken sen, mitä Hän on hänelle antanut. Se antaa merkityksen kärsimiselle. Se antaa merkityksen omien tekojemme seurausten kokemiselle. Jos näemme vapaan tahdon jonakin sellaisena, joka koskee elämän valinnoista oppimista, voimme löytää tiemme elämään ja siunaukseen kääntyen pois kirouksesta ja kuolemasta.
Sen tähden Paavali sanoi, että ' Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.' Sen tähden hän kirjoitti filippiläisille, että hän haluaa tuntea ' hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden.' 2. Kor. 12:9, Fil. 3:10
Paavali kuvaa vapaan tahdon hyviä ja vaikeita puolia – vaikeus on osallisuus (jakaminen yhdessä) Hänen kärsimyksissään, loistoa Hänen ylösnousemisensa voima. Paavali halusi tuntea vapaan tahdon koko asteikon, ja osa siitä merkitsee siis kärsimistä. Kumpaakin elementtiä tarvitaan aitoon kasvamiseen ihmisenä ja ihmisenä Kristuksessa.
Vapaa tahto on kykyä valita eri toimintavaihtoehtojen välillä.
Vapaa tahto on siten suoraan yhteydessä moraaliin, vastuullisuuteen, neuvoihin, väitteisiin, keskusteluun ja suostutteluun, syvälliseen tekojen pohdintaan ja rajojen asettamiseen.
Sikäli kun tunnen Raamattua, vain vapaasta tahdosta tehdyistä teoista syytetään tai niitä kiitetään. Usein toisten teot ovat niitä, jotka vahingoittavat elämäämme, joten meitä ei syytetä, kun olemme uhreja. Sen tähden on totta, että usein Jumala ei ole mukana tapahtumassa, mutta Hänet voidaan löytää reaktiossamme tuohon tapahtumaan. Hän pitää meitä tilivelvollisena omasta vapaasta tahdostamme tekemistämme teoista.
Tämä jälleen antaa tarkoituksen kärsimiselle, sillä Hän on uskollinen, niin että kaikki tehdään hyväksi lopussa. Meidän täytyy pitää kiinni siitä totuudesta, että olemme jo ikuisuudessa. Ef. 2:7 mainitsee 'tulevat maailmanajat'. Me emme kuole ja sen jälkeen siirry ikuisuuteen; olemme ikuisuudessa juuri nyt. Mitä sitten tapahtuukaan tässä elämässä, se osittain valmistaa seuraavaa maailmanaikaa varten.
Tämä vuoksi Jaakob kirjoitti osittain 1:2:ssa '... pitäkää pelkkänä Ilona (hengen hedelmä, ei tunne), kun joudutte moninaisiin koettelemuksiin, koetuksiin, kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te (pääsisitte koetuksesta ja) olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.'
Jos arvostamme kasvamista Kristuksessa prioriteettina nro 1, asiana, joka pitää meidät liikkeessä joka päivä, sitten käskemme maailmaa 'tekemään pahimpansa', sillä tunnemme vapaan tahdon, tiedämme kuinka taistella sen puolesta. Tiedämme kuinka antaa Kristuksen asioilla meissä saada kaiken mahdollisen ja tajuamme, että käymme taistelua siitä asemasta käsin, että olemme jo voittaneet, siitä käsin, että istumme Kristuksen kanssa taivaallisissa, Hänen ja Isämme kanssa ikuisesti. Olemme jo voittaneet tämän maailman!
Siunauksin, uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka,
John Fenn/LL
Vapaan tahdon ymmärtäminen, osa 3/3, kärsiminen
Hei kaikki,
Jumalan kanssa painiminen
Room. 7: 15-25.ssa Paavali ilmaisee kaikkien Jumalaa etsivien kamppailut: "Sisäisessä ihmisessäni iloitsen Jumalan laista. Mutta näen toisen lain toimivan ruumiissani tehden minut synnin lain vangiksi ruumiissani."
Tämä on se kohta, jossa todella tulemme tuntemaan vapaan tahdon vapaudet ja rajoitteet. Juuri tuo painiminen Jumalan kanssa testaa halumme kasvaa Kristuksessa. Kun Jaakob paini Jumalan kanssa 1. Moos. 32:24-30:ssa, he painivat läpi yön. Myös me painimme Jumalan ja itsemme kanssa 'öidemme' läpi, pimeiden aikojemme läpi. Mutta hän tuli toiselle puolelle mukanaan uusi nimi: Israel (Yisrael), mikä tarkoittaa 'Jumala kamppailee'.
Meidän pitäisi panna merkille, että kun Herra muutti Jaakobin nimen, Hän otti oman näkökulmansa: "Jumala kamppailee". Tämä paljastaa Herran halukkuuden kamppailla kanssamme, painia kanssamme. Sen tosiasia, että Hän antoi Jaakobille nimen 'Jumala kamppailee', pitäisi olla suuri helpotus meille. Se tarkoittaa, että Hän ei luovuta. Se tarkoittaa, että Hän ei ole vihainen meidän taas epäonnistuessamme ja palatessamme jälleen Hänen luokseen pahoillamme ja katuvina. Se tarkoittaa, että Hän painii kanssamme halukkaasti työstäen uutta nimeä, uutta luontoa sisällämme – Hän ei luovuttanut Jaakobista. Eikä Jaakob luovuttanut Hänestä. Hän piti kiinni Jumalasta eikä aikonut päästää irti ennen kuin sai siunauksen.
Asia, jonka luulet tekevän sinut kelpaamattomaksi...
...on itse asiassa se asia, joka tekee sinut kelpaavaksi. Luonnollinen ihmisemme (ja seurakuntakulttuuri) kertoo meille, että koska menneisyydessä teimme asian x, emme ole Jumalan kutsun arvoisia. Tai että koska Hän kutsui, me vastasimme, sitten painimme itsemme ojaan, luulemme, että olemme menettäneet Hänen tahtonsa siinä määrin, ettemme enää ole pelastettavissa.
Paavali kehotti 2. Tim. 3-4:ssä olemaan hyvä sotilas Kristuksessa. Tuohon aikaan roomalaiset halusivat sotilaikseen miehet, joilla oli rankin elämä varttuessaan. Haluttiin maanviljelijöitä, karjankasvattajia, taistelijoita ja vastaavia, koska he tiesivät, kuinka kestää vaikeuksia. He olivat tehneet työtä kaikenlaisella ilmalla. Heistä tuli parhaita sotilaita, ei niistä, joilla oli ollut helppoa koko elämänsä ajan. Se, minkä luulet tekevän sinut kelpaamattomaksi, itse asiassa tekee sinut kelpaavaksi Jumalan käyttöön.
Vapaa tahto ja vääjäämättömät väärät päätökset sallivat meidän tutkia, mitä meillä on vapaa tahdon rajojen puitteissa. Ilman vapaata tahtoa emme tuntisi synnin syvyyksiä ja sen tähden emme tuntisi armoa.
Toimistoni seinällä roikkuu teksti Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin v. 1910 puheesta 'Kansalaisuus tasavallassa.' Tämä kohta on nimeltään 'Mies areenalla.'
"Kriitikko ei ole se, jolla on merkitystä; ei liioin miehellä, joka osoittelee sitä, kuinka vahva mies kompastelee, tai missä tekojen tekijä olisi voinut toimia paremmin. Ansio kuuluu sille miehelle, joka tosiasiallisesti on areenalla; jonka kasvoja turmelevat tomu ja hiki ja veri; joka kamppailee urheasti, joka erehtyy, jonka suoritus jää kerta toisensa jälkeen vajaaksi, koska ei ole mitään ponnistelua ilman virheitä ja vajaaksi jäämisiä; mutta joka itse asiassa pyrkii tekemään nuo teot, joka tuntee suuren innostumisen, suuren omistautumisen; joka kuluttaa itsensä arvokkaan asian parissa; joka parhaiten tuntee lopuksi huippusaavutuksen ja joka pahimmillaan, jos hän epäonnistuu, ainakin epäonnistuu oltuaan kovin rohkea, niin että hänen paikkansa ei tule koskaan olemaan niiden kylmien ja arkojen sielujen luona, jotka eivät tunne niin voittoa kuin tappiotakaan."
Kärsiminen
Isä Jumala elää Hengen ajattomassa maailmassa. Sitten Hän loi fyysisen maailmankaikkeuden ja loi ihmiset, jotka voivat toimia sekä Hänen maailmassaan, että luonnollisessa maailmassa sitä hallitakseen. Jotta he voivat niin tehdä merkitsi sitä, että ihmisille annettiin vapaa tahto hallita fyysistä maailmaa.
Tietäen silloin, että ihminen tulisi tekemään valinnan tuntea sekä hyvä että paha tarkoittaa, että Isä voi käyttää sitä auttaakseen ihmistä tuntemaan kaiken sen, mitä Hän on hänelle antanut. Se antaa merkityksen kärsimiselle. Se antaa merkityksen omien tekojemme seurausten kokemiselle. Jos näemme vapaan tahdon jonakin sellaisena, joka koskee elämän valinnoista oppimista, voimme löytää tiemme elämään ja siunaukseen kääntyen pois kirouksesta ja kuolemasta.
Sen tähden Paavali sanoi, että ' Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.' Sen tähden hän kirjoitti filippiläisille, että hän haluaa tuntea ' hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden.' 2. Kor. 12:9, Fil. 3:10
Paavali kuvaa vapaan tahdon hyviä ja vaikeita puolia – vaikeus on osallisuus (jakaminen yhdessä) Hänen kärsimyksissään, loistoa Hänen ylösnousemisensa voima. Paavali halusi tuntea vapaan tahdon koko asteikon, ja osa siitä merkitsee siis kärsimistä. Kumpaakin elementtiä tarvitaan aitoon kasvamiseen ihmisenä ja ihmisenä Kristuksessa.
Vapaa tahto on kykyä valita eri toimintavaihtoehtojen välillä.
Vapaa tahto on siten suoraan yhteydessä moraaliin, vastuullisuuteen, neuvoihin, väitteisiin, keskusteluun ja suostutteluun, syvälliseen tekojen pohdintaan ja rajojen asettamiseen.
Sikäli kun tunnen Raamattua, vain vapaasta tahdosta tehdyistä teoista syytetään tai niitä kiitetään. Usein toisten teot ovat niitä, jotka vahingoittavat elämäämme, joten meitä ei syytetä, kun olemme uhreja. Sen tähden on totta, että usein Jumala ei ole mukana tapahtumassa, mutta Hänet voidaan löytää reaktiossamme tuohon tapahtumaan. Hän pitää meitä tilivelvollisena omasta vapaasta tahdostamme tekemistämme teoista.
Tämä jälleen antaa tarkoituksen kärsimiselle, sillä Hän on uskollinen, niin että kaikki tehdään hyväksi lopussa. Meidän täytyy pitää kiinni siitä totuudesta, että olemme jo ikuisuudessa. Ef. 2:7 mainitsee 'tulevat maailmanajat'. Me emme kuole ja sen jälkeen siirry ikuisuuteen; olemme ikuisuudessa juuri nyt. Mitä sitten tapahtuukaan tässä elämässä, se osittain valmistaa seuraavaa maailmanaikaa varten.
Tämä vuoksi Jaakob kirjoitti osittain 1:2:ssa '... pitäkää pelkkänä Ilona (hengen hedelmä, ei tunne), kun joudutte moninaisiin koettelemuksiin, koetuksiin, kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te (pääsisitte koetuksesta ja) olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.'
Jos arvostamme kasvamista Kristuksessa prioriteettina nro 1, asiana, joka pitää meidät liikkeessä joka päivä, sitten käskemme maailmaa 'tekemään pahimpansa', sillä tunnemme vapaan tahdon, tiedämme kuinka taistella sen puolesta. Tiedämme kuinka antaa Kristuksen asioilla meissä saada kaiken mahdollisen ja tajuamme, että käymme taistelua siitä asemasta käsin, että olemme jo voittaneet, siitä käsin, että istumme Kristuksen kanssa taivaallisissa, Hänen ja Isämme kanssa ikuisesti. Olemme jo voittaneet tämän maailman!
Siunauksin, uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka,
John Fenn/LL
RSS Feed