Misunderstood parables, 2/3,
Väärinymmärrettyjä vertauksia, osa 2/3
Hei kaikki,
Joh. 10: 1–18:ssa olevat kolme vertausta ovat etenevä ajatus. Ensimmäisessä Jeesus opettaa tulleensa laillisesti maan päälle ja se, joka tuli toisella tavalla, on varas ja ryöväri. Hän lupaa eräänä päivänä johdattaa lampaansa ulos pois maan päältä äänellään. Toisessa vertauksessa Hän vakuuttaa meille olevansa lammastensa suojelija ja vartija, ja se, joka kiipesi maan päälle toista kautta, haluaa vain 'varastaa, tappaa ja tuhota.' Kolmannessa Hän kertoi meille, ettei Hän ole vain paimen, vaan 'hyvä paimen' joka uhraa elämänsä lammasten puolesta eikä vetäydy taaksepäin, kun Hän näkee 'suden' (paholaisen) tulevan, vaan itse asiassa antaa elämänsä lammasten edestä.
Kolmas vertaus: Joh. 10: 11–18:
11 " Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
Tässä Jeesus ei ole se, joka on tullut ovesta kuten ensimmäisessä vertauksessa. Eikä Hän sano olevansa ovi, kuten toisessa vertauksessa. Tässä on se 'hyvä paimen', joka antaa elämänsä lammasten edestä. Jeesus identifioi uskonnolliset johtajat palkkalaisiksi, ei paimeniksi, jotka pakenevat, kun 'susi' tulee (paholainen), sillä he välittävät enemmän omasta elämästään kuin lammasten elämästä. Mutta Hän ei pakene nähdessään suden, vaan antaa elämänsä uhrina lammasten edestä. Hänen lammastensa.
Jakeessa 16 Jeesus viittaa sinuun ja minuun ja kaikkiin pakanoihin, kun Hän sanoo, että Hänellä on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Tässä vertauksessa lammastarha on Israel ja Hän puhuu siitä, että pakanakansat tulevat Hänen luokseen. Älä tee sitä virhettä, että sekoitat vertaukset, jokaisella on selvästi oma määrittelynsä termeille. Tässä lammastarha on Israel, ja toiset lampaat, jotka eivät ole Israelista, tulevat myös kuulemaan Hänen äänensä, ja meistä kaikista tulee yksi lauma Hänen ollessa se yksi paimen. Selvästi viitaten siihen, että juutalais- ja pakanauskovat ovat yhtä Hänessä. Paavali kirjoittaa tästä Room. 11:ssä, Ef. 2:ssa ja Gal. 3:ssa.
Jeesus opetti usein vertauksia opetusten edetessä sarjana, jossa jokainen rakentui edeltävälle. Toivon, ettet koskaan enää lue Joh. 10: 1–18:a samalla tavalla. Nyt siirrymme toiseen kolmen peräkkäisen opetuksen sarjaan, joka esitetään oppina/rukouksena, vertauksena, oppina, kaikki 13 jakeessa. Ja nämä kolme käsittelevät Isän Jumalan hyvää ja anteliasta luonnetta.
Lk. 11: 1–13, mutta jakeet 2–4 ovat ensimmäinen opetus
2"Isämme, joka olet taivaassa, pyhä (pyhitetty) on sinun Nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi kuten taivaassa, myös maan päällä.
3 Anna meille päivittäin jokapäiväinen leipämme.
4 Anna meille anteeksi syntimme; sillä myös me annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa. Äläkä vie meitä kiusaukseen; vaan vapauta meidät pahasta." (suomennos englannista tässä)
Tulisi panna merkille, että kreikan 'äläkä vie meitä' yhtyy Jaak. 1: 13:een, joka sanoo: "Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Isä meidän -rukouksessa Jeesus käsittelee toivetta, että isä johdattaisi elämäämme niin, että vältämme pahan kokonaan – älä salli meidän elämämme tulla viedyksi tilanteisiin, jotka ovat pahoja. (Usein saatamme itsemme noihin tilanteisiin, mutta Isä ei ole se, joka aiheuttaa ne meille)
Isä meidän -rukous kirjoitettiin aoristin aikamuodossa verbien ollessa käskymuodossa. Aoristin aikamuoto tarkoittaa loppuun saatettua toimintaa, voisimme sanoa sen muodostavan lausunnon rukoilevan henkilön taholta, mutta se on myös subjunktiivin käskymuodossa, mikä tarkoittaa, että modernilla englannilla voisimme sanoa (suomennettuna): 'Pidettäköön sinun nimesi pyhänä, tulkoon sinun valtakuntasi.' Mutta aoristi kommunikoi loppuun saatetun toiminnan myöhemmin rukouksessa. Voisimme sanoa modernilla englannin kielellä (suomennettuna): "Sinä annat meille meidän jokapäiväisen leipämme. Sinä annat meille meidän syntimme anteeksi. Me annamme anteeksi kaikille, jotka ovat meille velassa. Sinä et johdata meitä kiusaukseen."
Ajatukseni: Rukoillessasi sisällytä mukaan tosiasioita koskevia lausuntoja pyyntöjesi ohella. Ensiksikin muista, kenelle puhut. Isä Jumala, sinä olet pyhä ja oikeudenmukainen ja hyvä, sinä olet kaiken palvonnan ja ylistyksen ja kunnian arvoinen. Isä, tulen rohkeasti valtaistuimesi eteen kuten Hepr. 4: 16 käskee tekemään ja pyydän __________. Muista, kenelle puhut.
Näiden kolmen opetuksen teema on taivaallisen Isämme hyvyys. Jeesus jatkaa jakeissa 5–9:
5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' -
8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan."
10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Muista, että Luukas kirjoittaa Lk. 1:3:ssä, että hänen selostuksensa Jeesuksen elämästä on kirjoitettu aikajärjestyksen mukaan, kuten on myös Apostolien teot. Ne ovat yhden teoksen kaksi osaa aikajärjestyksessä lähtien Lk. 1:ssä siitä, kun Gabriel kertoo Johannes Kastajan isälle, että tämä ja Elisabet tulisivat saamaan pojan, joka valmistaisi tien Herralle, siihen saakka, että Paavali elää rauhassa omassa asunnossaan Roomassa Ap. t. 28:ssa. Joten kun luemme Lk. 11: 1–13: a, se kaikki on yhtä tutkielmaa. Matteuksen versio Matt. 6: 9–15:ssä jättää pois Isä meidän -rukousta seuraavat opetukset, jotka Luukas sisällyttää tähän osaksi aikajärjestystä. Sen tähden Luukkaan versio on täydellisempi selostus Jeesuksen ajatuksista ja siitä asiayhteydestä, jossa hän opetti.
Selostettuaan Isä meidän -rukouksen Jeesus opettaa vertauksen korostaakseen Isän hyvyyttä. Monet lukevat uneliaasta ystävästä keskiyöllä ja miehestä, joka toistuvasti jyskyttää oveen ja pysähtyvät siihen. He luulevat tai heille opetetaan, että täytyy jatkaa jyskyttämistä ajatellen, että heidän Isänsä taivaassa on tuo keskiyön unelias ystävä, joka ei oikeasti halua tulla heidän pyyntöjensä vaivaamaksi.
Jeesus esittää pointin jakeessa kahdeksan, että mies ei nouse ylös ja anna ystävälleen tämän haluamaa ystävyyden perusteella, vaan koska tämä on sinnikäs. SEN JÄLKEEN Jeesus sanoo tämän: "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Vertaus ystävästä keskiyöllä ei ole oppitunti Isä meidän -rukouksen Isästä Jumalasta, joka ei oikeastaan halua tulla rukouspyyntöjemme vaivaamaksi. EI! Hän vahvistaa aoristin aikamuodossa, jossa Hän lausui rukouksen: Isä, sinä annat meille meidän syntimme anteeksi, sinä annan meille meidän jokapäiväisen leipämme, sinä et vie meitä pahoihin kiusauksiin… kun pyydän, minulle annetaan, kun etsin, tulen löytämään, kun kolkutan, minulle avataan, sillä kaikki, jotka pyytävät, saavat, ne, jotka etsivät, löytävät, ja niille, jotka kolkuttavat, avataan ovi. Se on kaikki yhtä opetusta.
Jeesus korostaa pointtiaan jopa enemmän opetuksessa kolme, vahvistaen jälleen Isä meidän -rukouksen, joka opettaa meille meidän Isämme Jumalan hyvyyden. Ja se on ensi viikkoa varten, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Väärinymmärrettyjä vertauksia, osa 2/3
Hei kaikki,
Joh. 10: 1–18:ssa olevat kolme vertausta ovat etenevä ajatus. Ensimmäisessä Jeesus opettaa tulleensa laillisesti maan päälle ja se, joka tuli toisella tavalla, on varas ja ryöväri. Hän lupaa eräänä päivänä johdattaa lampaansa ulos pois maan päältä äänellään. Toisessa vertauksessa Hän vakuuttaa meille olevansa lammastensa suojelija ja vartija, ja se, joka kiipesi maan päälle toista kautta, haluaa vain 'varastaa, tappaa ja tuhota.' Kolmannessa Hän kertoi meille, ettei Hän ole vain paimen, vaan 'hyvä paimen' joka uhraa elämänsä lammasten puolesta eikä vetäydy taaksepäin, kun Hän näkee 'suden' (paholaisen) tulevan, vaan itse asiassa antaa elämänsä lammasten edestä.
Kolmas vertaus: Joh. 10: 11–18:
11 " Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
Tässä Jeesus ei ole se, joka on tullut ovesta kuten ensimmäisessä vertauksessa. Eikä Hän sano olevansa ovi, kuten toisessa vertauksessa. Tässä on se 'hyvä paimen', joka antaa elämänsä lammasten edestä. Jeesus identifioi uskonnolliset johtajat palkkalaisiksi, ei paimeniksi, jotka pakenevat, kun 'susi' tulee (paholainen), sillä he välittävät enemmän omasta elämästään kuin lammasten elämästä. Mutta Hän ei pakene nähdessään suden, vaan antaa elämänsä uhrina lammasten edestä. Hänen lammastensa.
Jakeessa 16 Jeesus viittaa sinuun ja minuun ja kaikkiin pakanoihin, kun Hän sanoo, että Hänellä on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Tässä vertauksessa lammastarha on Israel ja Hän puhuu siitä, että pakanakansat tulevat Hänen luokseen. Älä tee sitä virhettä, että sekoitat vertaukset, jokaisella on selvästi oma määrittelynsä termeille. Tässä lammastarha on Israel, ja toiset lampaat, jotka eivät ole Israelista, tulevat myös kuulemaan Hänen äänensä, ja meistä kaikista tulee yksi lauma Hänen ollessa se yksi paimen. Selvästi viitaten siihen, että juutalais- ja pakanauskovat ovat yhtä Hänessä. Paavali kirjoittaa tästä Room. 11:ssä, Ef. 2:ssa ja Gal. 3:ssa.
Jeesus opetti usein vertauksia opetusten edetessä sarjana, jossa jokainen rakentui edeltävälle. Toivon, ettet koskaan enää lue Joh. 10: 1–18:a samalla tavalla. Nyt siirrymme toiseen kolmen peräkkäisen opetuksen sarjaan, joka esitetään oppina/rukouksena, vertauksena, oppina, kaikki 13 jakeessa. Ja nämä kolme käsittelevät Isän Jumalan hyvää ja anteliasta luonnetta.
Lk. 11: 1–13, mutta jakeet 2–4 ovat ensimmäinen opetus
2"Isämme, joka olet taivaassa, pyhä (pyhitetty) on sinun Nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi kuten taivaassa, myös maan päällä.
3 Anna meille päivittäin jokapäiväinen leipämme.
4 Anna meille anteeksi syntimme; sillä myös me annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa. Äläkä vie meitä kiusaukseen; vaan vapauta meidät pahasta." (suomennos englannista tässä)
Tulisi panna merkille, että kreikan 'äläkä vie meitä' yhtyy Jaak. 1: 13:een, joka sanoo: "Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Isä meidän -rukouksessa Jeesus käsittelee toivetta, että isä johdattaisi elämäämme niin, että vältämme pahan kokonaan – älä salli meidän elämämme tulla viedyksi tilanteisiin, jotka ovat pahoja. (Usein saatamme itsemme noihin tilanteisiin, mutta Isä ei ole se, joka aiheuttaa ne meille)
Isä meidän -rukous kirjoitettiin aoristin aikamuodossa verbien ollessa käskymuodossa. Aoristin aikamuoto tarkoittaa loppuun saatettua toimintaa, voisimme sanoa sen muodostavan lausunnon rukoilevan henkilön taholta, mutta se on myös subjunktiivin käskymuodossa, mikä tarkoittaa, että modernilla englannilla voisimme sanoa (suomennettuna): 'Pidettäköön sinun nimesi pyhänä, tulkoon sinun valtakuntasi.' Mutta aoristi kommunikoi loppuun saatetun toiminnan myöhemmin rukouksessa. Voisimme sanoa modernilla englannin kielellä (suomennettuna): "Sinä annat meille meidän jokapäiväisen leipämme. Sinä annat meille meidän syntimme anteeksi. Me annamme anteeksi kaikille, jotka ovat meille velassa. Sinä et johdata meitä kiusaukseen."
Ajatukseni: Rukoillessasi sisällytä mukaan tosiasioita koskevia lausuntoja pyyntöjesi ohella. Ensiksikin muista, kenelle puhut. Isä Jumala, sinä olet pyhä ja oikeudenmukainen ja hyvä, sinä olet kaiken palvonnan ja ylistyksen ja kunnian arvoinen. Isä, tulen rohkeasti valtaistuimesi eteen kuten Hepr. 4: 16 käskee tekemään ja pyydän __________. Muista, kenelle puhut.
Näiden kolmen opetuksen teema on taivaallisen Isämme hyvyys. Jeesus jatkaa jakeissa 5–9:
5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' -
8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan."
10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Muista, että Luukas kirjoittaa Lk. 1:3:ssä, että hänen selostuksensa Jeesuksen elämästä on kirjoitettu aikajärjestyksen mukaan, kuten on myös Apostolien teot. Ne ovat yhden teoksen kaksi osaa aikajärjestyksessä lähtien Lk. 1:ssä siitä, kun Gabriel kertoo Johannes Kastajan isälle, että tämä ja Elisabet tulisivat saamaan pojan, joka valmistaisi tien Herralle, siihen saakka, että Paavali elää rauhassa omassa asunnossaan Roomassa Ap. t. 28:ssa. Joten kun luemme Lk. 11: 1–13: a, se kaikki on yhtä tutkielmaa. Matteuksen versio Matt. 6: 9–15:ssä jättää pois Isä meidän -rukousta seuraavat opetukset, jotka Luukas sisällyttää tähän osaksi aikajärjestystä. Sen tähden Luukkaan versio on täydellisempi selostus Jeesuksen ajatuksista ja siitä asiayhteydestä, jossa hän opetti.
Selostettuaan Isä meidän -rukouksen Jeesus opettaa vertauksen korostaakseen Isän hyvyyttä. Monet lukevat uneliaasta ystävästä keskiyöllä ja miehestä, joka toistuvasti jyskyttää oveen ja pysähtyvät siihen. He luulevat tai heille opetetaan, että täytyy jatkaa jyskyttämistä ajatellen, että heidän Isänsä taivaassa on tuo keskiyön unelias ystävä, joka ei oikeasti halua tulla heidän pyyntöjensä vaivaamaksi.
Jeesus esittää pointin jakeessa kahdeksan, että mies ei nouse ylös ja anna ystävälleen tämän haluamaa ystävyyden perusteella, vaan koska tämä on sinnikäs. SEN JÄLKEEN Jeesus sanoo tämän: "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Vertaus ystävästä keskiyöllä ei ole oppitunti Isä meidän -rukouksen Isästä Jumalasta, joka ei oikeastaan halua tulla rukouspyyntöjemme vaivaamaksi. EI! Hän vahvistaa aoristin aikamuodossa, jossa Hän lausui rukouksen: Isä, sinä annat meille meidän syntimme anteeksi, sinä annan meille meidän jokapäiväisen leipämme, sinä et vie meitä pahoihin kiusauksiin… kun pyydän, minulle annetaan, kun etsin, tulen löytämään, kun kolkutan, minulle avataan, sillä kaikki, jotka pyytävät, saavat, ne, jotka etsivät, löytävät, ja niille, jotka kolkuttavat, avataan ovi. Se on kaikki yhtä opetusta.
Jeesus korostaa pointtiaan jopa enemmän opetuksessa kolme, vahvistaen jälleen Isä meidän -rukouksen, joka opettaa meille meidän Isämme Jumalan hyvyyden. Ja se on ensi viikkoa varten, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed