Relationship between heaven and earth #4,
Taivaan ja maan välinen suhde, osa 4
Hei kaikki,
Olen puhunut siitä kuinka taivas katsoo maata ja aloin viime viikolla kertoa kahdesta niistä kolmesta auktoriteettirakenteesta, jotka hän on antanut ja missä määrin Hän on mukana niissä, jos ylimalkaan on. Ensimmäiset kaksi olivat luomakunta ja perheet. Aloitan antamalla perheitä koskevia loppukommentteja liittyen niiden olemiseen Jumalan pääasiallisena auktoriteettirakenteena maan päällä ja kysyn:
Missä Jumala on kun lapsista tulee uhreja?
Kun aloitamme luomakunnasta, joka on langenneessa tilassa, ja siirrymme perheisiin, jotka syntyvät langenneeseen ja vajavaiseen maailmaan, tajuamme, että me kaikki olemme syntyneet langenneeseen maailmaan. Se tarkoittaa sitä, että asiat menevät väärin lähtien ihmiskehon DNA:sta ja kromosomien epämuodostumisista aina loukkaantumisiin ja sairauksiin, jotka kohtaavat vauvoja ja lapsia. Tässä langenneessa maailmassa viattomat kärsivät ja toisinaan Jumala näyttää olevan kaukana ja vaikuttaa välinpitämättömältä. Nämä vauvat, jotka tulevat langenneeseen ja vajavaiseen maailmaan, syntyvät perheisiin, jotka pitävät heistä huolta ja heidän vanhempiensa sydäntä raastaa niin, että he kysyvät: 'Miksi minä? Miksi me? Miksi meidän lapsemme? Missä sinä olet, Jumala?'
Kaikkein pahimmalta tuntui meistä vanhempina katsoa vammaisen vanhimman poikamme käyvän läpi lukuisia leikkauksia ja aivohalvauksen ollessamme täysin voimattomia auttamaan millään tavoin missään näistä tapauksista puhumattakaan siitä, että olemme voimattomia parantamaan hänen alkuperäisen aivovaurionsa, joka johtuu synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Hän sai aivovaurion synnytyksessä, koska napanuora oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri vetosolmuun – eikä keisarinleikkausta tehty ajoissa. Mitä saatoimme tai saatamme tehdä? Olemme voimattomia. Juuri silloin vanhemmat kääntyvät Jumalan puoleen apua pyytäen – ja useimmiten vaikuttaa siltä, ettei mitään vastausta tule.
Monet meistä on kasvatettu sellaisessa uskovien ryhmmässä, jossa Jumalasta tehdään kaikkiin asioihin absoluuttinen vastaus – kuulemme viestejä, jotka sanovat, että Hän parantaa, Hän siunaa taloudellisesti, Hän pelastaa perheesi, Hän pelastaa ja parantaa ja suojelee – mutta se ei aina ole todellisuutta, kuten nähdään sekä Sanasta että tosielämästä.
Todellisuus on sitä, että Hepr. 11:ssä, joka on paljon ylistetty 'uskon sankarien' esittely, kirjoittaja sanoo luvun keskellä ja lopussa: "Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet" ja "vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Kokemukseni on ollut, että erityisesti sairaiden ja vammaisten lasten vanhemmat ovat niitä, jotka näkevät luvatun saavuttamisen kaukaa – mutta he eivät saa nähdä sitä elämässä todellisuutena. Meidän täytyy valmistautua mielessämme siihen hyvin todelliseen mahdollisuuteen, että me, toisin kuin ne ympärillämme, joilla on 'normaalit' lapset, ja lapsemme saattavat kuolla uskossa ilman että ovat saavuttaneet luvattua. Se tekee meistä 'epänormaaleja' ja ystäviin ja laajempaan sukuun nähden erilaisia – ja usein ihmettelemme, mikä on tarkoitus, mikä on suunnitelma.
Olemme tietenkin saaneet suurimman lupauksen, Jeesuksen Kristuksen, mutta saatamme päätyä olemaan kuin Hepr. 11:ssä olevat; he kuolivat eivätkä olleet saavuttaneet heille luvattua Häneltä. He saivat sen taivaassa, eivät maan päällä. Kun lapsia syntyy ja jokin menee hirvittävällä tavalla väärin ja Jumala näyttää olevan niin kaukana, meidän täytyy tietää, että Hän tulee tasaamaan asiat lopussa ja tulee vaeltamaan meidän ja lapsemme kanssa pimeän laakson halki. Hän ei vie meitä ulos tuosta laaksosta, Hän kulkee kanssamme. Se on uskoa.
Perheet ilman Jumalaa
Koska perheen käsite on delegoitu juttu, se tarkoittaa, että perheet voivat halutessaan jättää Jumalan täysin ulos elämästään ja Hänen täytyy juridisesti kunnioittaa sitä – kaikkien, mutta erityisesti lasten kärsimykseksi – jos ne niin haluavat. Kaikki syntyi Hänen kauttaan ja Häntä varten, mutta kun joku käyttää väärin Hänen tarkoitustaan, tulee vaikeuksia ja murhenäytelmiä.
Sanotaan vaikka, että nuorta tyttöä tai poikaa on käytetty hyväksi hänen ollessaan nuori. Saatamme kysyä: 'Missä Jumala oli? Miksei Hän suojellut häntä?' Ja vastaus on yllä: Hän loi perheen olemaan Jumalan viisauden ja teiden lähde maan päällä, mutta vanhemmat eivät aina vaella siinä mitä Jumala on tarkoittanut. Se merkitsee sitä, että asioita tapahtuu perheissä, joiden ulkopuolelle Jumala on suljettu; Häntä ei oteta lukuun eikä hän ole mukana noiden perheen asioissa.
Se tarkoittaa sitä, että kun tämä lapsi huutaa ahdistuneena ja satutettuna, vaikka Hän näkee tämän kärsimyksen ja kuulee tämän huudot, Hänen täytyy usein odottaa, kunnes lapsi on vanhempi ja tulee
pois pelastuksesta osattoman äidin ja/tai isän auktoriteetin alaisuudesta ennen kuin Hän voi juridisesti tulla mukaan suoraan lapsen elämään. Huolimatta tuosta mitä sanoin, olen puhunut lukuisten aikuisten kanssa, jotka ovat kertoneet, että kun tuota hyväksikäyttöä tapahtui, he huusivat Jumalan puoleen ja Hän antoi heille rauhan tai heille tuli tietoisuus siitä, että jotenkin kaikki tulisi olemaan okei, mutta sitten kului vuosia ennen kuin he saattoivat itse asiassa tuntea Hänet ja vaeltaa Hänen kanssaan. Usein tämä tapahtuu high schoolissa tai collegessa, kun vuosia aiemmin hyväksikäytetty lapsi on viimein pelastuksesta osattoman perheen auktoriteetin alaisuuden ulkopuolella ja Isä voi laillisesti tulla suureksi osaksi hänen elämäänsä.
Hallitukset
Apt.17:26-27:ssa Paavali kertoo meille Jumalan muodostaneen heimot ja perheet ja kansat (kreikaksi ethnos) maan päällä ja säätäneen etukäteen niiden nousun ja laskun ajat, ja jopa niiden rajat. Hän sanoo Jumalan tehneen sen siinä toivossa, että jokainen 'ethnos' etsisi Häntä ja löytäisi Hänet. Se tarkoittaa Isän toivon olevan siinä, että monimuotoisuudessaan jokainen etninen ryhmä löytäisi Hänen osatekijöitään niin, että kautta koko planeetan kokonaisuutena katsottuna ihmiskunta näkisi yhdistetyn luonnoksen Herran persoonasta – että nämä erot ethnoksessa täydentäisivät toisiaan, sen sijaan että olisivat kiistan aiheita.
Sananlaskut 29:2, 1. Tim. 2:1-5 ja muut Raamatun kohdat, jotka kaikki tunnemme, käskevät meitä rukoilemaan johtajien puolesta, että voimme elää rauhassa ja että kun hurskaat hallitsevat, kansa riemuitsee, mutta kun pahat hallitsevat, kansa vaikeroi. Miksei Jumala puutu asiaan, kun pahat hallitukset sortavat Hänen kansaansa? Jälleen asia palautuu auktoriteettiin maan päällä. Hän asetti hallitukset vaeltamaan Hänen kanssaan tuomaan Hänen tiensä maan päälle ja kun ne tekevät niin ainakin jossain määrin, on rauha ja kukoistus. Kun ne eivät tee niin, kansa kärsi ja Hän voi tehdä työtä vain yksilöiden kohdalla, jotka vaeltavat Hänen kanssaan (pahojen) hallitusten kontrollissa.
Näetkö yhteisen piirteen näissä kolmessa auktoriteettirakenteessa, missä Jumala TODELLA puuttuu tai tulee mukaan? Vastaus on: yksilöt.
Hän loi maan, asetti miehen ja naisen maan päälle, antoi heille kodin, käski heidän hoitaa tätä planeettaa hyvin, ja kulki heidän kanssaan Puutarhassa. Hän on aina pidättänyt sen tähden oikeuden meidän Luojanamme, koska tuo on ensimmäinen perusta, tulemaan yksilöiden elämään siinä määrin, kuin jokainen yksilö haluaa Hänen olevan mukana elämässään. Mutta nämä yksilöt saattavat olla jonkin sellaisen perheen tai hallituksen auktoriteetin alaisia, jotka eivät päästä Jumalaa sisälle, joten Jumala voi tehdä työtä yksilön elämässä, mutta Hän ei voi suoraan puuttua hallitukseen tai perheeseen.
Rooman valtakunnan historia
Kun tutkimme Rooman valtakunnan historiaa ja sitä kuinka kristinusko tuli lailliseksi 300-luvulla jKr., noin 300 vuotta ristin jälkeen, näemme, että se tapahtui tavallisista ihmisistä ylöspäin, oli niin monen Jumalan kanssa vaeltavan vyöryn kaltainen yksilöiden paine, että lopulta pahan hallituksen täytyi reagoida. Kun tutkit Neuvostoliiton romahdusta, näet kyseessä olleen samanlaisen tarinan vyöryn kaltaisesta yksilöiden paineesta (monet ovat kirjoittaneet Neuvostoliitossa tapahtuneesta 'herätyksestä' ensisijaisena muutoksen laukaisseena tekijänä), joka kohosi lukumäärällisesti ja äänekkyydessään siihen pisteeseen asti, että hallituksen täytyi reagoida.
Kansakunnissa joissa johtajat valitaan, ihmiset voivat julkaista sosiaalisessa mediassa sellaisia juttuja kuten 'Jumalan tahto tapahtui' ja muuta sellaista uskaliaan tietämättöminä luullen, ettei Jumalan tahto tapahtunut aiemmassa hallinnossa, tajuamatta, että Jumala toimii yksilöiden välityksellä muuttaakseen perheitä, ja siitä edelleen muuttaakseen hallituksia, ja siitä edelleen muuttaakseen kulttuuria ja sosiaalisia normeja. Jumala ei suoraan sekaannu jumalattomaan hallintoon, mutta Hän on mukana niiden yksilöiden elämässä, jotka vaeltavat Hänen kanssaan ja jotka toimivat muuttaakseen hallitustaan.
Lähetyskäskyssä Jeesus ei koskaan sanonut, että ihmiset tulee saada 'syntymään uudesti', tuo ilmaus tulee Joh. 3:sta, kahdenkeskisestä keskustelusta, joka Jeesuksella oli kahden kesken Nikodeemuksen kanssa yöllä, eikä se ollut koskaan osa mitään Hänen opettamaansa. Hän kyllä sanoi, että opettakaa antamalla toisten tarkkailla (elämässämme) kaikkia niitä asioita, joita Hän käski meidän tehdä ja totella. Tuo on yksilöiden muuttamista, jotka ovat osa perheitä, joista hallitukset muodostuvat. Kuten Jeesus sanoi minulle helmikuussa 2001 erään näyssä tapahtuneen ilmestymisensä aikana: "Niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nytkin. Minä toimin ihmissuhteissa." Aamen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
Taivaan ja maan välinen suhde, osa 4
Hei kaikki,
Olen puhunut siitä kuinka taivas katsoo maata ja aloin viime viikolla kertoa kahdesta niistä kolmesta auktoriteettirakenteesta, jotka hän on antanut ja missä määrin Hän on mukana niissä, jos ylimalkaan on. Ensimmäiset kaksi olivat luomakunta ja perheet. Aloitan antamalla perheitä koskevia loppukommentteja liittyen niiden olemiseen Jumalan pääasiallisena auktoriteettirakenteena maan päällä ja kysyn:
Missä Jumala on kun lapsista tulee uhreja?
Kun aloitamme luomakunnasta, joka on langenneessa tilassa, ja siirrymme perheisiin, jotka syntyvät langenneeseen ja vajavaiseen maailmaan, tajuamme, että me kaikki olemme syntyneet langenneeseen maailmaan. Se tarkoittaa sitä, että asiat menevät väärin lähtien ihmiskehon DNA:sta ja kromosomien epämuodostumisista aina loukkaantumisiin ja sairauksiin, jotka kohtaavat vauvoja ja lapsia. Tässä langenneessa maailmassa viattomat kärsivät ja toisinaan Jumala näyttää olevan kaukana ja vaikuttaa välinpitämättömältä. Nämä vauvat, jotka tulevat langenneeseen ja vajavaiseen maailmaan, syntyvät perheisiin, jotka pitävät heistä huolta ja heidän vanhempiensa sydäntä raastaa niin, että he kysyvät: 'Miksi minä? Miksi me? Miksi meidän lapsemme? Missä sinä olet, Jumala?'
Kaikkein pahimmalta tuntui meistä vanhempina katsoa vammaisen vanhimman poikamme käyvän läpi lukuisia leikkauksia ja aivohalvauksen ollessamme täysin voimattomia auttamaan millään tavoin missään näistä tapauksista puhumattakaan siitä, että olemme voimattomia parantamaan hänen alkuperäisen aivovaurionsa, joka johtuu synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Hän sai aivovaurion synnytyksessä, koska napanuora oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri vetosolmuun – eikä keisarinleikkausta tehty ajoissa. Mitä saatoimme tai saatamme tehdä? Olemme voimattomia. Juuri silloin vanhemmat kääntyvät Jumalan puoleen apua pyytäen – ja useimmiten vaikuttaa siltä, ettei mitään vastausta tule.
Monet meistä on kasvatettu sellaisessa uskovien ryhmmässä, jossa Jumalasta tehdään kaikkiin asioihin absoluuttinen vastaus – kuulemme viestejä, jotka sanovat, että Hän parantaa, Hän siunaa taloudellisesti, Hän pelastaa perheesi, Hän pelastaa ja parantaa ja suojelee – mutta se ei aina ole todellisuutta, kuten nähdään sekä Sanasta että tosielämästä.
Todellisuus on sitä, että Hepr. 11:ssä, joka on paljon ylistetty 'uskon sankarien' esittely, kirjoittaja sanoo luvun keskellä ja lopussa: "Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet" ja "vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Kokemukseni on ollut, että erityisesti sairaiden ja vammaisten lasten vanhemmat ovat niitä, jotka näkevät luvatun saavuttamisen kaukaa – mutta he eivät saa nähdä sitä elämässä todellisuutena. Meidän täytyy valmistautua mielessämme siihen hyvin todelliseen mahdollisuuteen, että me, toisin kuin ne ympärillämme, joilla on 'normaalit' lapset, ja lapsemme saattavat kuolla uskossa ilman että ovat saavuttaneet luvattua. Se tekee meistä 'epänormaaleja' ja ystäviin ja laajempaan sukuun nähden erilaisia – ja usein ihmettelemme, mikä on tarkoitus, mikä on suunnitelma.
Olemme tietenkin saaneet suurimman lupauksen, Jeesuksen Kristuksen, mutta saatamme päätyä olemaan kuin Hepr. 11:ssä olevat; he kuolivat eivätkä olleet saavuttaneet heille luvattua Häneltä. He saivat sen taivaassa, eivät maan päällä. Kun lapsia syntyy ja jokin menee hirvittävällä tavalla väärin ja Jumala näyttää olevan niin kaukana, meidän täytyy tietää, että Hän tulee tasaamaan asiat lopussa ja tulee vaeltamaan meidän ja lapsemme kanssa pimeän laakson halki. Hän ei vie meitä ulos tuosta laaksosta, Hän kulkee kanssamme. Se on uskoa.
Perheet ilman Jumalaa
Koska perheen käsite on delegoitu juttu, se tarkoittaa, että perheet voivat halutessaan jättää Jumalan täysin ulos elämästään ja Hänen täytyy juridisesti kunnioittaa sitä – kaikkien, mutta erityisesti lasten kärsimykseksi – jos ne niin haluavat. Kaikki syntyi Hänen kauttaan ja Häntä varten, mutta kun joku käyttää väärin Hänen tarkoitustaan, tulee vaikeuksia ja murhenäytelmiä.
Sanotaan vaikka, että nuorta tyttöä tai poikaa on käytetty hyväksi hänen ollessaan nuori. Saatamme kysyä: 'Missä Jumala oli? Miksei Hän suojellut häntä?' Ja vastaus on yllä: Hän loi perheen olemaan Jumalan viisauden ja teiden lähde maan päällä, mutta vanhemmat eivät aina vaella siinä mitä Jumala on tarkoittanut. Se merkitsee sitä, että asioita tapahtuu perheissä, joiden ulkopuolelle Jumala on suljettu; Häntä ei oteta lukuun eikä hän ole mukana noiden perheen asioissa.
Se tarkoittaa sitä, että kun tämä lapsi huutaa ahdistuneena ja satutettuna, vaikka Hän näkee tämän kärsimyksen ja kuulee tämän huudot, Hänen täytyy usein odottaa, kunnes lapsi on vanhempi ja tulee
pois pelastuksesta osattoman äidin ja/tai isän auktoriteetin alaisuudesta ennen kuin Hän voi juridisesti tulla mukaan suoraan lapsen elämään. Huolimatta tuosta mitä sanoin, olen puhunut lukuisten aikuisten kanssa, jotka ovat kertoneet, että kun tuota hyväksikäyttöä tapahtui, he huusivat Jumalan puoleen ja Hän antoi heille rauhan tai heille tuli tietoisuus siitä, että jotenkin kaikki tulisi olemaan okei, mutta sitten kului vuosia ennen kuin he saattoivat itse asiassa tuntea Hänet ja vaeltaa Hänen kanssaan. Usein tämä tapahtuu high schoolissa tai collegessa, kun vuosia aiemmin hyväksikäytetty lapsi on viimein pelastuksesta osattoman perheen auktoriteetin alaisuuden ulkopuolella ja Isä voi laillisesti tulla suureksi osaksi hänen elämäänsä.
Hallitukset
Apt.17:26-27:ssa Paavali kertoo meille Jumalan muodostaneen heimot ja perheet ja kansat (kreikaksi ethnos) maan päällä ja säätäneen etukäteen niiden nousun ja laskun ajat, ja jopa niiden rajat. Hän sanoo Jumalan tehneen sen siinä toivossa, että jokainen 'ethnos' etsisi Häntä ja löytäisi Hänet. Se tarkoittaa Isän toivon olevan siinä, että monimuotoisuudessaan jokainen etninen ryhmä löytäisi Hänen osatekijöitään niin, että kautta koko planeetan kokonaisuutena katsottuna ihmiskunta näkisi yhdistetyn luonnoksen Herran persoonasta – että nämä erot ethnoksessa täydentäisivät toisiaan, sen sijaan että olisivat kiistan aiheita.
Sananlaskut 29:2, 1. Tim. 2:1-5 ja muut Raamatun kohdat, jotka kaikki tunnemme, käskevät meitä rukoilemaan johtajien puolesta, että voimme elää rauhassa ja että kun hurskaat hallitsevat, kansa riemuitsee, mutta kun pahat hallitsevat, kansa vaikeroi. Miksei Jumala puutu asiaan, kun pahat hallitukset sortavat Hänen kansaansa? Jälleen asia palautuu auktoriteettiin maan päällä. Hän asetti hallitukset vaeltamaan Hänen kanssaan tuomaan Hänen tiensä maan päälle ja kun ne tekevät niin ainakin jossain määrin, on rauha ja kukoistus. Kun ne eivät tee niin, kansa kärsi ja Hän voi tehdä työtä vain yksilöiden kohdalla, jotka vaeltavat Hänen kanssaan (pahojen) hallitusten kontrollissa.
Näetkö yhteisen piirteen näissä kolmessa auktoriteettirakenteessa, missä Jumala TODELLA puuttuu tai tulee mukaan? Vastaus on: yksilöt.
Hän loi maan, asetti miehen ja naisen maan päälle, antoi heille kodin, käski heidän hoitaa tätä planeettaa hyvin, ja kulki heidän kanssaan Puutarhassa. Hän on aina pidättänyt sen tähden oikeuden meidän Luojanamme, koska tuo on ensimmäinen perusta, tulemaan yksilöiden elämään siinä määrin, kuin jokainen yksilö haluaa Hänen olevan mukana elämässään. Mutta nämä yksilöt saattavat olla jonkin sellaisen perheen tai hallituksen auktoriteetin alaisia, jotka eivät päästä Jumalaa sisälle, joten Jumala voi tehdä työtä yksilön elämässä, mutta Hän ei voi suoraan puuttua hallitukseen tai perheeseen.
Rooman valtakunnan historia
Kun tutkimme Rooman valtakunnan historiaa ja sitä kuinka kristinusko tuli lailliseksi 300-luvulla jKr., noin 300 vuotta ristin jälkeen, näemme, että se tapahtui tavallisista ihmisistä ylöspäin, oli niin monen Jumalan kanssa vaeltavan vyöryn kaltainen yksilöiden paine, että lopulta pahan hallituksen täytyi reagoida. Kun tutkit Neuvostoliiton romahdusta, näet kyseessä olleen samanlaisen tarinan vyöryn kaltaisesta yksilöiden paineesta (monet ovat kirjoittaneet Neuvostoliitossa tapahtuneesta 'herätyksestä' ensisijaisena muutoksen laukaisseena tekijänä), joka kohosi lukumäärällisesti ja äänekkyydessään siihen pisteeseen asti, että hallituksen täytyi reagoida.
Kansakunnissa joissa johtajat valitaan, ihmiset voivat julkaista sosiaalisessa mediassa sellaisia juttuja kuten 'Jumalan tahto tapahtui' ja muuta sellaista uskaliaan tietämättöminä luullen, ettei Jumalan tahto tapahtunut aiemmassa hallinnossa, tajuamatta, että Jumala toimii yksilöiden välityksellä muuttaakseen perheitä, ja siitä edelleen muuttaakseen hallituksia, ja siitä edelleen muuttaakseen kulttuuria ja sosiaalisia normeja. Jumala ei suoraan sekaannu jumalattomaan hallintoon, mutta Hän on mukana niiden yksilöiden elämässä, jotka vaeltavat Hänen kanssaan ja jotka toimivat muuttaakseen hallitustaan.
Lähetyskäskyssä Jeesus ei koskaan sanonut, että ihmiset tulee saada 'syntymään uudesti', tuo ilmaus tulee Joh. 3:sta, kahdenkeskisestä keskustelusta, joka Jeesuksella oli kahden kesken Nikodeemuksen kanssa yöllä, eikä se ollut koskaan osa mitään Hänen opettamaansa. Hän kyllä sanoi, että opettakaa antamalla toisten tarkkailla (elämässämme) kaikkia niitä asioita, joita Hän käski meidän tehdä ja totella. Tuo on yksilöiden muuttamista, jotka ovat osa perheitä, joista hallitukset muodostuvat. Kuten Jeesus sanoi minulle helmikuussa 2001 erään näyssä tapahtuneen ilmestymisensä aikana: "Niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nytkin. Minä toimin ihmissuhteissa." Aamen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
RSS Feed