You might be a legalistic believer if...#1,
Saatat olla lakihenkinen uskova, jos… osa 1
Hei kaikki,
Siinä ryhmäkodissa, jossa vanhin poikamme Chris asuu suurimman osan viikkoa, on toinen kristitty ja tämä tyttö ja Chris ovat parhaat ystävykset. Näillä 'henkisesti jälkeenjääneillä' aikuisilla, käyttääkseni vanhaa ilmausta, alkoi synkata Hengessä vuosia sitten heti heidän tavatessaan ryhmäkodissa ilman, että kukaan vanhemmista tai henkilökunnan jäsenistä olisi asiaan vaikuttanut. (Chris on henkisesti noin nelivuotias, vaikka on lähes 37. Hänen ystävänsä samoin.)
Kun tyttö on harmistunut (tapahtuu usein vielä tänäänkin), Chris tarttuu hänen käteensä sanoen "Kaikki on ok _____, Jeesus on meidän kanssa", ja hän myös koskettaa tytön käsivartta sanoen "Jeesuksen nimessä!" kun tyttö on kaatunut ja satuttanut itseään, mitä tapahtuu melko usein tytön tilan tähden.
Kun viemme Chrisin takaisin ryhmäkotiin hänen viikoittaisen kaksipäiväisen kotivierailunsa jälkeen, käymme tavallisesti sitä ennen aterioimassa – McDonalds'illa tai Pizza Hutissa esimerkiksi – ja usein Chris vaatii, että viemme tytölle ranskalaisia tai pizzaa. Kun olemme palanneet ryhmäkotiin, työnnän Chrisin pöydän ääreen ja tyttö istuutuu hänen viereensä ja Chris kertoo hänelle kanssamme viettämästään ajasta. Tyttö nyökkäilee myöntävästi kuunnellen tarkasti hänen joka sanaansa ja syö aina välillä yhden ranskalaisen ikään kuin he olisivat kahden kesken treffeillä hampurilaisravintolassa. Se on niin suloista ja viatonta ja puhdasta.
Me pohdimme, mitä taivas tuo tullessaan, kun he voivat rakentaa ystävyytensä pohjalle ilman vaurioituneiden 'maallisten ruumiiden' esteitä.
Chrisistä on kiva katsoa kristillisiä tv-ohjelmia kuten "Evankeliumi-Bill" sekä "Raamatun tarinoita animaationa" ja hän katselee kuvaraamattuja – hän ei osaa lukea. Hän ei ole koskaan kirjoittanut yhtään mitään muistikirjaan Herrasta, hänellä ei ole mitään vakituista rukousaikaa, hän käy seurakunnassa vain satunnaisesti, kun viemme hänen kotiseurakuntaverkostomme tilaisuuksiin tai joku henkilökunnasta vie toisinaan asukkaat paikalliseen seurakuntaan.
Samaa voi sanoa Chrisin parhaasta ystävästä. Kuitenkin he ovat kaksi hengellisesti mitä lahjakkainta, puhdassydämisintä, aidosti rakastavaa ihmistä, jota koskaan voi tavata – he saattavat meidät muut 'normaalit' kristityt häpeään niin monin tavoin. Chris sanoi minulle eräänä päivänä: "Tiedätkö mitä Jeesus sanoi minulle isi? Hän aikoo kävellä kanssani vuorten halki, jep, niin Hän sanoi, Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani eräänä päivänä. Jahuu! Se on niin siistiä!" (nauraessaan itsekseen) Kuitenkaan Chrisillä ei ole mitään rakennetta hengelliselle elämälleen.
Kun Chris ja tyttö olivat eräänä päivänä syömässä loppuja ranskanperunoita, talon johtaja, joka myös on uskova, veti minut sivuun ja kertoi minulle tämän tarinan kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hetken kauneuden ja viattomuuden vuoksi. Chrisin ystävällä oli ollut jokin terveysongelma ja hänestä täytyi ottaa röntgenkuva. Johtajan selittäessä tytölle, että hänen sydämestään haluttiin ottaa kuva, tytön silmät täyttyivät ihmetyksestä ja suuresta innosta kun hän aivan viattomasti ja vilpittömästi kysyi: "Näkeekö siinä Jeesuksen?"
Tuo on se suuri kysymys, eikö olekin? Jos meidän sydäntämme katsottaisiin, nähtäisiinkö Jeesus? Chris ja hänen ystävänsä eivät mittaa vaellustaan Herran kanssa hengellisellä kurinalaisuutta osoittavilla harjoituksilla, sillä heillä ei sellaisia ole. He vain vaeltavat Herran kanssa. He pysyvät lapsina eivätkä vain ole tulleet sisään Jumalan valtakuntaan, vaan he myös vaeltavat Hänen kanssaan siellä. Vain me ns. 'normaalit' ihmiset olemme niitä, jotka monimutkaistamme lapsen kaltaisen uskon kaikentyyppisillä rasitteilla, joten tässä viisi kohtaa, jotka saattavat auttaa identifioimaan lakihenkisyyden ja uskonnollisuuden sen sijaan, että vain vaeltaisi Isän ja Herramme kanssa. Näiden kolmen viikon aikana jaettavan viiden kohdan jälkeen kerron kirjoitussarjassa, kuinka päästä irti lakihenkisyydestä ja 'uskonnollisuudesta'.
Saatat olla lakihenkinen uskova jos...
1) Hengellinen kurinalaisuus määrittelee hengellisyytesi ja sen mitä mieltä olet hengellisestä tilastasi
Tämä kristitty mittaa itseään sen kautta, mitä hän tekee. Asetat sellaisia ankaria sääntöjä ja/tai hengellisiä tavoitteita itsellesi kuten esimerkiksi kello viideltä herääminen rukoilemaan. Tai ehkä 'koet johdatusta' paastota joka torstai. Tai ehkä joku seurakunnassa tai pienryhmä yhdessä lukee läpi Johanneksen evankeliumia luku kerrallaan joka päivä. Voi olla niin, että siirryt aktiviteetista toiseen, rukouskävelystä koko kaupunkia koskevaan rukouskokoukseen ja jos ei ole mitään missä olisit mukana, tunnet olosi innottomaksi, vailla suuntaa olevaksi ja melko tyhjäksi. Mittaat sitä, missä olet Herran kanssa, omalla hengellisellä aktiviteetillasi ja sillä kurinalaisuudella, jota aktiviteetti vaatii.
Jokaisen hengellisen harjoituksen alussa tunnet olosi todella hyväksi kristittynä vaeltamisen suhteen, mutta muutaman päivän kuluttua ollessasi väsynyt tai kun tulee yhä vaikeammaksi nousta ylös viideltä aamulla tai seurakuntaa tai kaupunkia koskevia rukouskokouksia on alituiseen ja ne ovat tylsiä, ja nukut ensimmäisen aamun pitkään tai sinulta jää väliin joku rukouskokous, tunnet olosi hirveäksi. Olet varma, että olet tuottanut pettymyksen Jumalalle ja Hän on sinuun harmistunut – ja sinusta tuntuu pahalta kun ajattelet vaellustasi Hänen kanssaan.
Eräs henkilö tuli luokseni sanoen olevansa varma, että Jumala on hänelle vihainen. Kysyin miksi ja hän vastasi, että koska hän oli sitoutunut nousemaan ylös varhain rukoilemaan, mutta koko viikon ajan hän oli vain painanut herätyskellon torkkunappia, koska oli niin väsynyt. Nyt hän oli varma siitä, että Jumala oli vihainen.
Kysyin häneltä, oliko Jumala sanonut hänelle olevansa vihainen. "Ei". Kysyin, miltä hänestä tuntui sisäisesti, hengessä. "Normaalilta. Rauhalliselta. Voin tuntea Hänen läsnäolonsa." Niinpä kysyin, miksi hän luuli Jumalan olevan vihainen, kun kerran Jumala oli yhä sisällä ja hän tunsi rauhaa … Yhtäkkiä hän näki, että kyse oli hänen mielestään, jonka uskonnollinen kasvatus oli myrkyttänyt. Se sai hänet mittaamaan itseään hengellisellä kurinalaisuudella, joka sai hänet tuntemaan itsensä tuomituksi.
Sivuhuomautus
Tuomitseminen ei ole Jumalasta, sillä siinä on kyse sinusta, siitä mitä teit tai et tehnyt, ja tuomitseminen vetää meidät pois Jumalasta. Synnintunto on Jumalasta, siinä on kyse synnistä ja parannuksenteosta ja asioiden saattamisesta oikealle tolalle Hänen suhteensa, ja se vetää meidät Jumalan luo. Kristityt eivät tunne tuomitsemista hengessään, mutta he saavat synnintunnon.
Minulta on loppunut kirjoitustila tältä päivältä, mutta muista, että Jeesus tuli, jotta voisimme syntyä Jumalan perheeseen – emme sääntökokoelmaan ja rakenteeseen, vaan perheeseen. Hän haluaa kommunikoida kanssamme kahden kesken, ei sellaisessa suhteessa, joka suodattuu sääntöjoukon, määräysten ja suoritukseen perustuvien suuntaviivojen läpi, jotka me asetamme ajatellen, että se on sitä mitä Hän haluaa – Hän ei halua. Kuten Paavali sanoi lukuisat kerrat, ainoa, millä on merkitystä, on uusi luomus Kristuksessa… ja tuolta pohjalta Hän vaeltaa meidän kanssamme… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Saatat olla lakihenkinen uskova, jos… osa 1
Hei kaikki,
Siinä ryhmäkodissa, jossa vanhin poikamme Chris asuu suurimman osan viikkoa, on toinen kristitty ja tämä tyttö ja Chris ovat parhaat ystävykset. Näillä 'henkisesti jälkeenjääneillä' aikuisilla, käyttääkseni vanhaa ilmausta, alkoi synkata Hengessä vuosia sitten heti heidän tavatessaan ryhmäkodissa ilman, että kukaan vanhemmista tai henkilökunnan jäsenistä olisi asiaan vaikuttanut. (Chris on henkisesti noin nelivuotias, vaikka on lähes 37. Hänen ystävänsä samoin.)
Kun tyttö on harmistunut (tapahtuu usein vielä tänäänkin), Chris tarttuu hänen käteensä sanoen "Kaikki on ok _____, Jeesus on meidän kanssa", ja hän myös koskettaa tytön käsivartta sanoen "Jeesuksen nimessä!" kun tyttö on kaatunut ja satuttanut itseään, mitä tapahtuu melko usein tytön tilan tähden.
Kun viemme Chrisin takaisin ryhmäkotiin hänen viikoittaisen kaksipäiväisen kotivierailunsa jälkeen, käymme tavallisesti sitä ennen aterioimassa – McDonalds'illa tai Pizza Hutissa esimerkiksi – ja usein Chris vaatii, että viemme tytölle ranskalaisia tai pizzaa. Kun olemme palanneet ryhmäkotiin, työnnän Chrisin pöydän ääreen ja tyttö istuutuu hänen viereensä ja Chris kertoo hänelle kanssamme viettämästään ajasta. Tyttö nyökkäilee myöntävästi kuunnellen tarkasti hänen joka sanaansa ja syö aina välillä yhden ranskalaisen ikään kuin he olisivat kahden kesken treffeillä hampurilaisravintolassa. Se on niin suloista ja viatonta ja puhdasta.
Me pohdimme, mitä taivas tuo tullessaan, kun he voivat rakentaa ystävyytensä pohjalle ilman vaurioituneiden 'maallisten ruumiiden' esteitä.
Chrisistä on kiva katsoa kristillisiä tv-ohjelmia kuten "Evankeliumi-Bill" sekä "Raamatun tarinoita animaationa" ja hän katselee kuvaraamattuja – hän ei osaa lukea. Hän ei ole koskaan kirjoittanut yhtään mitään muistikirjaan Herrasta, hänellä ei ole mitään vakituista rukousaikaa, hän käy seurakunnassa vain satunnaisesti, kun viemme hänen kotiseurakuntaverkostomme tilaisuuksiin tai joku henkilökunnasta vie toisinaan asukkaat paikalliseen seurakuntaan.
Samaa voi sanoa Chrisin parhaasta ystävästä. Kuitenkin he ovat kaksi hengellisesti mitä lahjakkainta, puhdassydämisintä, aidosti rakastavaa ihmistä, jota koskaan voi tavata – he saattavat meidät muut 'normaalit' kristityt häpeään niin monin tavoin. Chris sanoi minulle eräänä päivänä: "Tiedätkö mitä Jeesus sanoi minulle isi? Hän aikoo kävellä kanssani vuorten halki, jep, niin Hän sanoi, Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani eräänä päivänä. Jahuu! Se on niin siistiä!" (nauraessaan itsekseen) Kuitenkaan Chrisillä ei ole mitään rakennetta hengelliselle elämälleen.
Kun Chris ja tyttö olivat eräänä päivänä syömässä loppuja ranskanperunoita, talon johtaja, joka myös on uskova, veti minut sivuun ja kertoi minulle tämän tarinan kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hetken kauneuden ja viattomuuden vuoksi. Chrisin ystävällä oli ollut jokin terveysongelma ja hänestä täytyi ottaa röntgenkuva. Johtajan selittäessä tytölle, että hänen sydämestään haluttiin ottaa kuva, tytön silmät täyttyivät ihmetyksestä ja suuresta innosta kun hän aivan viattomasti ja vilpittömästi kysyi: "Näkeekö siinä Jeesuksen?"
Tuo on se suuri kysymys, eikö olekin? Jos meidän sydäntämme katsottaisiin, nähtäisiinkö Jeesus? Chris ja hänen ystävänsä eivät mittaa vaellustaan Herran kanssa hengellisellä kurinalaisuutta osoittavilla harjoituksilla, sillä heillä ei sellaisia ole. He vain vaeltavat Herran kanssa. He pysyvät lapsina eivätkä vain ole tulleet sisään Jumalan valtakuntaan, vaan he myös vaeltavat Hänen kanssaan siellä. Vain me ns. 'normaalit' ihmiset olemme niitä, jotka monimutkaistamme lapsen kaltaisen uskon kaikentyyppisillä rasitteilla, joten tässä viisi kohtaa, jotka saattavat auttaa identifioimaan lakihenkisyyden ja uskonnollisuuden sen sijaan, että vain vaeltaisi Isän ja Herramme kanssa. Näiden kolmen viikon aikana jaettavan viiden kohdan jälkeen kerron kirjoitussarjassa, kuinka päästä irti lakihenkisyydestä ja 'uskonnollisuudesta'.
Saatat olla lakihenkinen uskova jos...
1) Hengellinen kurinalaisuus määrittelee hengellisyytesi ja sen mitä mieltä olet hengellisestä tilastasi
Tämä kristitty mittaa itseään sen kautta, mitä hän tekee. Asetat sellaisia ankaria sääntöjä ja/tai hengellisiä tavoitteita itsellesi kuten esimerkiksi kello viideltä herääminen rukoilemaan. Tai ehkä 'koet johdatusta' paastota joka torstai. Tai ehkä joku seurakunnassa tai pienryhmä yhdessä lukee läpi Johanneksen evankeliumia luku kerrallaan joka päivä. Voi olla niin, että siirryt aktiviteetista toiseen, rukouskävelystä koko kaupunkia koskevaan rukouskokoukseen ja jos ei ole mitään missä olisit mukana, tunnet olosi innottomaksi, vailla suuntaa olevaksi ja melko tyhjäksi. Mittaat sitä, missä olet Herran kanssa, omalla hengellisellä aktiviteetillasi ja sillä kurinalaisuudella, jota aktiviteetti vaatii.
Jokaisen hengellisen harjoituksen alussa tunnet olosi todella hyväksi kristittynä vaeltamisen suhteen, mutta muutaman päivän kuluttua ollessasi väsynyt tai kun tulee yhä vaikeammaksi nousta ylös viideltä aamulla tai seurakuntaa tai kaupunkia koskevia rukouskokouksia on alituiseen ja ne ovat tylsiä, ja nukut ensimmäisen aamun pitkään tai sinulta jää väliin joku rukouskokous, tunnet olosi hirveäksi. Olet varma, että olet tuottanut pettymyksen Jumalalle ja Hän on sinuun harmistunut – ja sinusta tuntuu pahalta kun ajattelet vaellustasi Hänen kanssaan.
Eräs henkilö tuli luokseni sanoen olevansa varma, että Jumala on hänelle vihainen. Kysyin miksi ja hän vastasi, että koska hän oli sitoutunut nousemaan ylös varhain rukoilemaan, mutta koko viikon ajan hän oli vain painanut herätyskellon torkkunappia, koska oli niin väsynyt. Nyt hän oli varma siitä, että Jumala oli vihainen.
Kysyin häneltä, oliko Jumala sanonut hänelle olevansa vihainen. "Ei". Kysyin, miltä hänestä tuntui sisäisesti, hengessä. "Normaalilta. Rauhalliselta. Voin tuntea Hänen läsnäolonsa." Niinpä kysyin, miksi hän luuli Jumalan olevan vihainen, kun kerran Jumala oli yhä sisällä ja hän tunsi rauhaa … Yhtäkkiä hän näki, että kyse oli hänen mielestään, jonka uskonnollinen kasvatus oli myrkyttänyt. Se sai hänet mittaamaan itseään hengellisellä kurinalaisuudella, joka sai hänet tuntemaan itsensä tuomituksi.
Sivuhuomautus
Tuomitseminen ei ole Jumalasta, sillä siinä on kyse sinusta, siitä mitä teit tai et tehnyt, ja tuomitseminen vetää meidät pois Jumalasta. Synnintunto on Jumalasta, siinä on kyse synnistä ja parannuksenteosta ja asioiden saattamisesta oikealle tolalle Hänen suhteensa, ja se vetää meidät Jumalan luo. Kristityt eivät tunne tuomitsemista hengessään, mutta he saavat synnintunnon.
Minulta on loppunut kirjoitustila tältä päivältä, mutta muista, että Jeesus tuli, jotta voisimme syntyä Jumalan perheeseen – emme sääntökokoelmaan ja rakenteeseen, vaan perheeseen. Hän haluaa kommunikoida kanssamme kahden kesken, ei sellaisessa suhteessa, joka suodattuu sääntöjoukon, määräysten ja suoritukseen perustuvien suuntaviivojen läpi, jotka me asetamme ajatellen, että se on sitä mitä Hän haluaa – Hän ei halua. Kuten Paavali sanoi lukuisat kerrat, ainoa, millä on merkitystä, on uusi luomus Kristuksessa… ja tuolta pohjalta Hän vaeltaa meidän kanssamme… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed