Does Satan get permission from God? 1/3,
Saako paholainen luvan Jumalalta? 1/3
Hei kaikki,
Olen saanut monia sähköposteja, joissa kysytään, meneekö paholainen Jumalan luo saadakseen luvan tuoda koettelemuksia ja vaivoja elämäämme. Kysytään Job 1:stä, missä paholaisella ja Jumalalla on keskustelu Job-miehestä. Kysytään myös Jeesuksen lausumasta Lk. 22: 31-32:ssa, että paholainen haluaa seuloa Pietaria kuin vehnää.
Saako paholainen luvan Jumalalta vaivata meitä? (hänellä ollessa suora oikeus sen tekemiseen?)
Tämä sarja käsittelee tuota keskustelua paholaisen ja Jumalan välillä, sitä, onko sitä olemassa meidän aikanamme, niin että voimme ymmärtää paholaisen strategiat.
Raamatun tulkitsemisen sääntö: tulkitsemme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin valossa
Tässä keskustelussa meitä kiinnostavat kaksi pääasiallista jaetta ovat Jaak. 1: 13 ja 1. Kor. 10: 13 in siinä järjestyksessä.
"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa (pahalla)." (Sama kreikan sana käännetään englanniksi kiusaamisena, koettelemisena, koettamisena.)
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala (Isä) on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
Nämä kaksi kohtaa ovat ymmärryksemme ankkurit.
Ensin koskien kohtaa Jaak. 1: 13. Kyse on Jumalan luonteenpiirteestä iankaikkisesti. Jumala ei ole pahan kiusattavissa/koeteltavissa/testattavissa.
Jumala koettelee, mutta ei pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa. Miksi näin? Koska Hänellä ei ole fyysistä ruumista. Kiusaus edellyttää fyysistä maallista ruumista, jonka voi saattaa kiusaukseen. Jeesus tuli ihmiseksi ja Häntä kiusattiin, mutta Isä ei ole koskaan kokenut sitä, millaista on kun on väsynyt, nälkäinen, täytyy käydä vessassa, on seksuaalisia kiusauksia, ruokaan liittyviä kiusauksia, on tilanteita, joissa Hänen pitää valita oikean ja väärän välillä – Hän on rakkaus, ilo, rauha ja vastaavaa – Hän ei koskaan ole ollut kiusattavissa.
Joten katsomme VT:tä kuten Job 1:stä, joka kertoo meille paholaisen ja Jumalan välisestä keskustelusta, ymmärtäen, että mitä tahansa paholainen sanoo yrittääkseen saada Jumalan olemaan Jobia vastaan, sillä ei ole mitään vaikutusta. Hänellä ei ole vähimmässäkään määrin kiusausta aiheuttaa pahaa Jobille.
No sitten 1. Kor. 10: 13. Se toteaa Jumalan roolin olevan suojelijan ja paholaisen suunnitelmien rajoittajan. Tämä toteaa, että Jumala, joka ei koskaan ole pahan kiusattavissa, tulee silloin, kun koettelemus, koetus ja kiusaus tulee elämäämme, rajoittamaan sitä, mitä paholainen voi tehdä JA valmistaa pääsyn siitä meille! (Kyse on tässä samasta 'kiusausta' koskevasta sanasta, jota käytetään Jaak. 1:13:ssa, joten tiedämme, että kirjoittajat puhuvat samoista asioista)
Yhteenveto: Jumala ei kiusaa meitä pahalla ja Hän puuttuu asiaan rajoittaakseen mitä tahansa koetusta, koettelemusta tai kiusausta siinä määrin, että voimme sen kestää JA valmistaa meille pääsyn siitä.
Kun Barb ja hänen paras ystävänsä Margaret olivat viisivuotiaita (kesällä 1963), heidän äideillään oli tapana antaa heille rahaa ja he kävelivät naapurustonsa läpi kauppaan. Matka oli vähän yli puoli mailia (1 km). (Margaret on yhä hyvä ystävä)
Kauppa oli aivan valo-ohjatun risteyksen toisella puolella. Vuonna 1963 siellä oli virvoitusjuoma-annostelija, looseja joissa istua syömässä jäätelöä ja voileipiä, ja sitä hoiti yksi mies, paikan omistaja. Tytöillä oli tapana ostaa voileipä, pussillinen perunalastuja, virvoitusjuomaa ja lopulla rahalla karkkia. Nykyään monet voivat ajatella, että oli tyhmää heidän äitiensä sallia tuollaiset säännölliset kävelyretket tyttärilleen.
Kun Barb ja minä olimme naimisissa ja meillä oli omia poikia, Barb oli kauhuissaan muistaessaan, että hänen äitinsä oli antanut hänelle tuollaisen vapauden viisivuotiaana! Hän kysyi äidiltään, kuinka tämä oli saattanut tehdä noin!
Hänen äitinsä vastasi, että ensiksikin kyse oli harjoittelusta, koska tyttöjen oli tarkoitus kävellä kouluun ensimmäistä kertaa elämässään siitä syksystä alkaen. Toiseksi äiti kertoi, ettei tämä ollut koskaan yksin, sillä hänen äidillään oli ystäviä koko heidän reittinsä varrella ja jokainen soitti hänelle tyttöjen kulkiessa hänelle.
Yhtäkkiä Barb muisti, että kauppaa hoitanut mies oli useimmiten puhelimessa, kun he tulivat liikennevaloihin risteyksen toisella puolella. Mies laski luurin ja astui ulos kaupasta tervehtimään tyttöjä ja auttoi heidät yli kiireisen kadun. Koko ajan, Barb tajusi, hänen äitinsä tarkkaili ja oli ihmisiä, joille hän oli antanut tehtäväksi opastaa tyttöjä polun varrella, mutta lasten tietämättä.
Tämä vastaa meidän koulutustamme. Isä ei jätä meitä, mutta Hänellä on omassa maailmassaan enkeleitä ja meidän maailmassamme ihmisiä, joita Hän käyttää viemään meitä eteenpäin matkalla. Hän ei kiusaa meitä pahalla. Hän kyllä koettelee meitä edessämme olevilla päätöksillä. Jeesus pyysi rikasta nuorukaista seuraamaan Häntä – päätös. Eräs mies halusi seurata Jeesusta, mutta halusi ensin sanoa hyvästit perheelleen – päätös. Martta joutui riitoihin siskonsa Marian kanssa, koska hän palveli Marian istuessa – päätös. Tuolla tavalla me kasvamme.
Mutta Hän ei koskaan kiusaa meitä pahalla, vaan vain opastaa meitä matkan varrella valmiina puuttumaan asiaan asettamalla rajoja tai lopettamalla sen, mitä pahalla on mielessään JA valmistaa ulospääsyn.
Entäpä sitten tuo keskustelu paholaisen ja Jumalan välillä Jobin kirjan 1. luvussa – ensi viikolla!
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Saako paholainen luvan Jumalalta? 1/3
Hei kaikki,
Olen saanut monia sähköposteja, joissa kysytään, meneekö paholainen Jumalan luo saadakseen luvan tuoda koettelemuksia ja vaivoja elämäämme. Kysytään Job 1:stä, missä paholaisella ja Jumalalla on keskustelu Job-miehestä. Kysytään myös Jeesuksen lausumasta Lk. 22: 31-32:ssa, että paholainen haluaa seuloa Pietaria kuin vehnää.
Saako paholainen luvan Jumalalta vaivata meitä? (hänellä ollessa suora oikeus sen tekemiseen?)
Tämä sarja käsittelee tuota keskustelua paholaisen ja Jumalan välillä, sitä, onko sitä olemassa meidän aikanamme, niin että voimme ymmärtää paholaisen strategiat.
Raamatun tulkitsemisen sääntö: tulkitsemme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin valossa
Tässä keskustelussa meitä kiinnostavat kaksi pääasiallista jaetta ovat Jaak. 1: 13 ja 1. Kor. 10: 13 in siinä järjestyksessä.
"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa (pahalla)." (Sama kreikan sana käännetään englanniksi kiusaamisena, koettelemisena, koettamisena.)
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala (Isä) on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
Nämä kaksi kohtaa ovat ymmärryksemme ankkurit.
Ensin koskien kohtaa Jaak. 1: 13. Kyse on Jumalan luonteenpiirteestä iankaikkisesti. Jumala ei ole pahan kiusattavissa/koeteltavissa/testattavissa.
Jumala koettelee, mutta ei pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa. Miksi näin? Koska Hänellä ei ole fyysistä ruumista. Kiusaus edellyttää fyysistä maallista ruumista, jonka voi saattaa kiusaukseen. Jeesus tuli ihmiseksi ja Häntä kiusattiin, mutta Isä ei ole koskaan kokenut sitä, millaista on kun on väsynyt, nälkäinen, täytyy käydä vessassa, on seksuaalisia kiusauksia, ruokaan liittyviä kiusauksia, on tilanteita, joissa Hänen pitää valita oikean ja väärän välillä – Hän on rakkaus, ilo, rauha ja vastaavaa – Hän ei koskaan ole ollut kiusattavissa.
Joten katsomme VT:tä kuten Job 1:stä, joka kertoo meille paholaisen ja Jumalan välisestä keskustelusta, ymmärtäen, että mitä tahansa paholainen sanoo yrittääkseen saada Jumalan olemaan Jobia vastaan, sillä ei ole mitään vaikutusta. Hänellä ei ole vähimmässäkään määrin kiusausta aiheuttaa pahaa Jobille.
No sitten 1. Kor. 10: 13. Se toteaa Jumalan roolin olevan suojelijan ja paholaisen suunnitelmien rajoittajan. Tämä toteaa, että Jumala, joka ei koskaan ole pahan kiusattavissa, tulee silloin, kun koettelemus, koetus ja kiusaus tulee elämäämme, rajoittamaan sitä, mitä paholainen voi tehdä JA valmistaa pääsyn siitä meille! (Kyse on tässä samasta 'kiusausta' koskevasta sanasta, jota käytetään Jaak. 1:13:ssa, joten tiedämme, että kirjoittajat puhuvat samoista asioista)
Yhteenveto: Jumala ei kiusaa meitä pahalla ja Hän puuttuu asiaan rajoittaakseen mitä tahansa koetusta, koettelemusta tai kiusausta siinä määrin, että voimme sen kestää JA valmistaa meille pääsyn siitä.
Kun Barb ja hänen paras ystävänsä Margaret olivat viisivuotiaita (kesällä 1963), heidän äideillään oli tapana antaa heille rahaa ja he kävelivät naapurustonsa läpi kauppaan. Matka oli vähän yli puoli mailia (1 km). (Margaret on yhä hyvä ystävä)
Kauppa oli aivan valo-ohjatun risteyksen toisella puolella. Vuonna 1963 siellä oli virvoitusjuoma-annostelija, looseja joissa istua syömässä jäätelöä ja voileipiä, ja sitä hoiti yksi mies, paikan omistaja. Tytöillä oli tapana ostaa voileipä, pussillinen perunalastuja, virvoitusjuomaa ja lopulla rahalla karkkia. Nykyään monet voivat ajatella, että oli tyhmää heidän äitiensä sallia tuollaiset säännölliset kävelyretket tyttärilleen.
Kun Barb ja minä olimme naimisissa ja meillä oli omia poikia, Barb oli kauhuissaan muistaessaan, että hänen äitinsä oli antanut hänelle tuollaisen vapauden viisivuotiaana! Hän kysyi äidiltään, kuinka tämä oli saattanut tehdä noin!
Hänen äitinsä vastasi, että ensiksikin kyse oli harjoittelusta, koska tyttöjen oli tarkoitus kävellä kouluun ensimmäistä kertaa elämässään siitä syksystä alkaen. Toiseksi äiti kertoi, ettei tämä ollut koskaan yksin, sillä hänen äidillään oli ystäviä koko heidän reittinsä varrella ja jokainen soitti hänelle tyttöjen kulkiessa hänelle.
Yhtäkkiä Barb muisti, että kauppaa hoitanut mies oli useimmiten puhelimessa, kun he tulivat liikennevaloihin risteyksen toisella puolella. Mies laski luurin ja astui ulos kaupasta tervehtimään tyttöjä ja auttoi heidät yli kiireisen kadun. Koko ajan, Barb tajusi, hänen äitinsä tarkkaili ja oli ihmisiä, joille hän oli antanut tehtäväksi opastaa tyttöjä polun varrella, mutta lasten tietämättä.
Tämä vastaa meidän koulutustamme. Isä ei jätä meitä, mutta Hänellä on omassa maailmassaan enkeleitä ja meidän maailmassamme ihmisiä, joita Hän käyttää viemään meitä eteenpäin matkalla. Hän ei kiusaa meitä pahalla. Hän kyllä koettelee meitä edessämme olevilla päätöksillä. Jeesus pyysi rikasta nuorukaista seuraamaan Häntä – päätös. Eräs mies halusi seurata Jeesusta, mutta halusi ensin sanoa hyvästit perheelleen – päätös. Martta joutui riitoihin siskonsa Marian kanssa, koska hän palveli Marian istuessa – päätös. Tuolla tavalla me kasvamme.
Mutta Hän ei koskaan kiusaa meitä pahalla, vaan vain opastaa meitä matkan varrella valmiina puuttumaan asiaan asettamalla rajoja tai lopettamalla sen, mitä pahalla on mielessään JA valmistaa ulospääsyn.
Entäpä sitten tuo keskustelu paholaisen ja Jumalan välillä Jobin kirjan 1. luvussa – ensi viikolla!
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed