Doctrines of demons, 1 of 3
Riivaajien opit, osa 1/3
Hei kaikki,
Olin etsinyt Isää saadakseni erottelukykyä, koska hengessäni koen, että amerikkalaiseen ja maailman kulttuuriin vaikuttaisi enemmän kuin ajatukset ja eroavaisuudet politiikan ja moraalin alueilla. Olin rukoillut Hengessä ja ajatellut näitä asioita kysellen ja tunnustellen nähdäkseni ja ymmärtääkseni.
Isä ohjasi minut 1. Tim. 4: 1–3:een, sitten kysyi minulta kysymyksen:
"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan."
Näihin asioihin uskominen on osa viettelyn (villitsemisen) prosessia; vähittäinen harhaanjohdetuksi tulemisen prosessi.
Ensimmäinen Isän sanoma asia oli: "Huomaa, että hän kirjoitti riivaajien opeista. Riivaajat voivat opettaa."
Tuo vangitsi huomioni.
Olin lukenut nuo sanat monet kerrat, mutten ollut koskaan pohtinut, mitä siinä sanotaan – että riivaajat opettava. Vau! Yhtäkkiä sisälläni ryöppysi ilmestysten sarja – riivaajat opettavat! Sen tähden jotkut poliittiset eroavaisuudet tai kun puhuu jollekulle, joka ei vaella Herran kanssa, tuntuvat vaikeammilta, enemmän näiden ihmisten ajatteluun sementoituneelta.
Sen tähden jotkut terveen opin jättäneet kristityt tulevat niin epätasapainoisiksi, kun he hyväksyvät 'kristillisiä' opetuksia, jotka ilmiselvästi eivät ole raamatullisia eivätkä loogisia, eivät lainkaan Herramme näköisiä. Se selittää, miksi joissakin tapauksissa he raivostuvat, jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan, sillä heidät on johdettu harhaan ajattelemaan, että heillä on korkeampi ilmestys kuin kenelläkään muulla. He ovat uskoneet eivät vain virheellisesti, vaan joissakin tapauksissa riivaajien oppeja, heidät on johdettu harhaan hyväksymään toinen Jeesus, toinen evankeliumi, toinen Henki.
Kyse ei ollut pelkistä ajatuksista; on ihmisiä, jotka ovat kuulleet ja uskoneet riivaajien opetuksia. Mutta ajatus siitä, että jossain tuolla yhteiskunnassamme, populaarikulttuurissa, riivaajat opettavat, oli todellisuus, jota en ollut koskaan pohtinut.
Siirtyessäni siitä eteenpäin huomasin kaksi Paavalin antamaa esimerkkiä:
Selibaatti käskynä sekä käsky olla syömättä tiettyjä ruokia.
Pyörittelin noita kahta mielessäni kysyen Isältä, mitä niillä oli yhteistä, jotta ne leimattiin riivaajien opetuksiksi. Hän vastasi heti: "Kumpikin on luonnon vääristelyä." Vau, sitä se oli! Välittömästi muistin, kuinka eräässä aiemmassa ilmestymisessään Herra oli kertonut minulle näin: "Jos kykenet vastaanottamaan tämän: enimmäkseen me toimimme maan päällä kutsusta, vaikka säilytämme oikeutemme Luojana."
Olen pitkään opettanut, että sen takia Raamatussa olevat ihmeet ovat ihmeitä, jossa luonto on mukana: Jumala valitsi luonnon, Nooan vedenpaisumuksen, tuomitsemaan ihmiskunnan. Egyptin vitsaukset, meren jakaantuminen, vettä kalliosta. Myöhemmin Joosuan ja Jesajan kohdalla aurinko pysähtyi paikalleen ja varjo kulki taaksepäin. Jeesuksen kohdalla tuulen ja aaltojen tyynnyttäminen, veden päällä kävely, kaksi Ilmestyskirjassa mainittua komeettaa tai asteroidia – ne kaikki liittyvät siihen, että Luoja näyttää luomakunnan kautta, että Hän itse asiassa on Jumala.
Hän jatkoi: "Selibaatti ja käsky pidättäytyä tietyistä ruoista ovat kategorioiden otsikkoja, monien demonisten opetusten seuraavan noista ydinopeista." Siinä se, siinä kaikki, mitä Hän sanoi. Mutta ilmestystä pyöri mielessäni.
Selibaatin kategorian alla
Ensimmäinen useimpien ihmisten ajattelema asia, joka koskee selibaatin määräämistä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko. Mutta kyse on kategorian otsikosta: tuosta 'suuresta' demoniopetuksesta seuraavat vähemmät demonit, jotka opettavat asioita, jotka sisältävät kaikenlaisia seksuaalisia vääristymiä, erityisesti sitä, mikä on vastoin luontoa.
Tiedämme kuitenkin tämän riivaajista: ne houkuttelevat, mutta halu tehdä syntiä on ihmisen lihassa. Jaak. 1: 14-15 sanoo: "Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee (riivaajat houkuttelevat); kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."
(Huomaa: On olemassa 'kypsymisaika' jolloin himo (halu tehdä syntiä) ja riivaajat kasvavat ihmisessä. Paavali kirjoitti Room. 13:14:ssa: pukekaa yllenne Jeesus älkääkä edeltä käsin mieti kuinka täyttää lihan himo.)
Kuka tahansa meistä voisi tehdä vaikka millaisen joukon syntejä, sillä maalliset ruumiimme ovat siihen taipuvaisia. Ja on syntejä, joita teemme, ja joissa ei ole mukana riivaajia lainkaan – me vain valitsemme tehdä syntiä. Voisimme sanoa sen tällä tavoin: uskosta osattomat tekevät syntiä, koska se on heidän luontonsa*; kristityt valitsevat tehdä syntiä. *Ef. 2: 3
Mutta paholainen kyllä kiusasi Jeesusta niissä kolmessa kategoriassa, jotka meille annetaan: henki (palvo minua), sielu (heittäydy alas ja osoita, kuka olet) ja ruumia (muuta kivet leiväksi). Riivaajilla on suuri osa ihmisten houkuttelemisessa synnin tekemiseen.
Mutta 1. Tim. 4: 1–5:ssä näemme toisen houkuttelemisen tason; riivaajien opetukset. Tästä selibaattikategoriasta seuraavat opetukset, joihin liittyy sukupuolen hämmennystä, kuten näemme populaarikulttuurissa ympäri maailman. Kun ihmiset uskovat vääriä opetuksia yhdistettynä siihen, että he ovat antautuneet himoilleen, tuosta demonisesta opetuksesta tulee linnake, jonka tunnusmerkkinä on viha ja hyväksytyksi tulemisen halu – koska paholainen on vihainen ja haluaa tulla hyväksytyksi tämän maailman jumalana sekä palvotuksi. Nuo riivaajat haluavat tulla osoitetuksi olevansa oikeassa ja haluavat kaikkien tunnustavan niiden olevan oikeassa.
Riivaajien opit ja ruoka
Paavalin aikana pakanatemppeleissä oli enemmän lihaa ja viiniä, kuin mitä tarvittiin tuloksena ihmisten antamista uhreista. Heidän käytäntönsä oli myydä tuo liha ja viini ravintoloille ja myymälöille, jotka olivat temppelikompleksin vieressä.
Olen ollut Korintissa ja nähnyt, että keskustemppelin rauniota reunustavat kahdelta puolelta L-kirjaimen muodossa ravintoloiden ja myymälöiden rauniot, moniin niistä myytiin ylijäänyt ruoka pakanatemppelistä. Paavali kirjoitti korinttilaisille 1. Kor. 8: ssa ja 10: ssä ja myös Room. 14: ssä kysymyksestä, joka koski kristittyjä ja aiemmin pakanatemppelissä uhratun ruoan syömistä.
Jokaisessa näistä kirjeistä Paavali kirjoitti, että ihmisen itsensä täytyy päättää, syökö ja juoko noita ruokia ja juomia. Joitakuita pakanalliset juuret häiritsevät, niin kuin joitakuita nykyään häiritsevät joulun ja pääsisäisen pakanalliset juuret ja joitakuita ei. Paavali sanoi roomalaisille: jokainen olkoon omassa mielessään varma, äläkä yritä pakottaa uskomuksiasi toisille. Room. 14:1-13 esimerkiksi.
Vapaa valinta seurata omaa omaatuntoaan ruokavalion suhteen eroaa paljon riivaajan opetuksesta... joka vaatii, etteivät ihmiset syö lihaa. Tai vaativat ihmisten olevan vegetaristeja. Demonisesta opetuksesta, joka käskee pidättymään lihasta, tulee se opetus, että myös eläimet ovat ihmisiä ja ne nostetaan lasten tasolle. Ne eivät ole. Ne ovat eläimiä.
Useimmat 1. Tim. 4: 1–5:n käännökset käyttävät sanaa 'oppi' vaikka se voidaan kääntää 'opetukseksi'. Kumpikin pitää paikkansa, mutta käyttämällä sanaa 'oppi' heijastetaan syvempää perustavaa laatua olevaa opetusta, jonka pohjalle muut vähäpätöisemmät opetukset rakennetaan. Se tarkoittaa, että vahvimmat riivaajat pohjustavat pääasiallisen ytimen, ja vähäpätöisemmät riivaajat rakentavat sen pohjalle.
Nuo Paavalin meille hahmottelemat kaksi oppia, joiden pohjalle vähäpätöisemmät riivaajat rakentavat opetuksensa, tarjoavat sen ymmärryksen, että tosiaankin populaarikulttuurissa on meneillään enemmänkin kuin vain mielipide-eroja. Mutta Jumala on oikeiden oppien lähde, ja käsittelemme niitä seuraavaksi, mukaan luettuina joitakin, joita et ole ehkä pohtinut tai joita et ole edes kuullut opetettavan aiemmin. Sen jälkeen päätämme ihmisen oppeihin.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Riivaajien opit, osa 1/3
Hei kaikki,
Olin etsinyt Isää saadakseni erottelukykyä, koska hengessäni koen, että amerikkalaiseen ja maailman kulttuuriin vaikuttaisi enemmän kuin ajatukset ja eroavaisuudet politiikan ja moraalin alueilla. Olin rukoillut Hengessä ja ajatellut näitä asioita kysellen ja tunnustellen nähdäkseni ja ymmärtääkseni.
Isä ohjasi minut 1. Tim. 4: 1–3:een, sitten kysyi minulta kysymyksen:
"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan."
Näihin asioihin uskominen on osa viettelyn (villitsemisen) prosessia; vähittäinen harhaanjohdetuksi tulemisen prosessi.
Ensimmäinen Isän sanoma asia oli: "Huomaa, että hän kirjoitti riivaajien opeista. Riivaajat voivat opettaa."
Tuo vangitsi huomioni.
Olin lukenut nuo sanat monet kerrat, mutten ollut koskaan pohtinut, mitä siinä sanotaan – että riivaajat opettava. Vau! Yhtäkkiä sisälläni ryöppysi ilmestysten sarja – riivaajat opettavat! Sen tähden jotkut poliittiset eroavaisuudet tai kun puhuu jollekulle, joka ei vaella Herran kanssa, tuntuvat vaikeammilta, enemmän näiden ihmisten ajatteluun sementoituneelta.
Sen tähden jotkut terveen opin jättäneet kristityt tulevat niin epätasapainoisiksi, kun he hyväksyvät 'kristillisiä' opetuksia, jotka ilmiselvästi eivät ole raamatullisia eivätkä loogisia, eivät lainkaan Herramme näköisiä. Se selittää, miksi joissakin tapauksissa he raivostuvat, jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan, sillä heidät on johdettu harhaan ajattelemaan, että heillä on korkeampi ilmestys kuin kenelläkään muulla. He ovat uskoneet eivät vain virheellisesti, vaan joissakin tapauksissa riivaajien oppeja, heidät on johdettu harhaan hyväksymään toinen Jeesus, toinen evankeliumi, toinen Henki.
Kyse ei ollut pelkistä ajatuksista; on ihmisiä, jotka ovat kuulleet ja uskoneet riivaajien opetuksia. Mutta ajatus siitä, että jossain tuolla yhteiskunnassamme, populaarikulttuurissa, riivaajat opettavat, oli todellisuus, jota en ollut koskaan pohtinut.
Siirtyessäni siitä eteenpäin huomasin kaksi Paavalin antamaa esimerkkiä:
Selibaatti käskynä sekä käsky olla syömättä tiettyjä ruokia.
Pyörittelin noita kahta mielessäni kysyen Isältä, mitä niillä oli yhteistä, jotta ne leimattiin riivaajien opetuksiksi. Hän vastasi heti: "Kumpikin on luonnon vääristelyä." Vau, sitä se oli! Välittömästi muistin, kuinka eräässä aiemmassa ilmestymisessään Herra oli kertonut minulle näin: "Jos kykenet vastaanottamaan tämän: enimmäkseen me toimimme maan päällä kutsusta, vaikka säilytämme oikeutemme Luojana."
Olen pitkään opettanut, että sen takia Raamatussa olevat ihmeet ovat ihmeitä, jossa luonto on mukana: Jumala valitsi luonnon, Nooan vedenpaisumuksen, tuomitsemaan ihmiskunnan. Egyptin vitsaukset, meren jakaantuminen, vettä kalliosta. Myöhemmin Joosuan ja Jesajan kohdalla aurinko pysähtyi paikalleen ja varjo kulki taaksepäin. Jeesuksen kohdalla tuulen ja aaltojen tyynnyttäminen, veden päällä kävely, kaksi Ilmestyskirjassa mainittua komeettaa tai asteroidia – ne kaikki liittyvät siihen, että Luoja näyttää luomakunnan kautta, että Hän itse asiassa on Jumala.
Hän jatkoi: "Selibaatti ja käsky pidättäytyä tietyistä ruoista ovat kategorioiden otsikkoja, monien demonisten opetusten seuraavan noista ydinopeista." Siinä se, siinä kaikki, mitä Hän sanoi. Mutta ilmestystä pyöri mielessäni.
Selibaatin kategorian alla
Ensimmäinen useimpien ihmisten ajattelema asia, joka koskee selibaatin määräämistä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko. Mutta kyse on kategorian otsikosta: tuosta 'suuresta' demoniopetuksesta seuraavat vähemmät demonit, jotka opettavat asioita, jotka sisältävät kaikenlaisia seksuaalisia vääristymiä, erityisesti sitä, mikä on vastoin luontoa.
Tiedämme kuitenkin tämän riivaajista: ne houkuttelevat, mutta halu tehdä syntiä on ihmisen lihassa. Jaak. 1: 14-15 sanoo: "Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee (riivaajat houkuttelevat); kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."
(Huomaa: On olemassa 'kypsymisaika' jolloin himo (halu tehdä syntiä) ja riivaajat kasvavat ihmisessä. Paavali kirjoitti Room. 13:14:ssa: pukekaa yllenne Jeesus älkääkä edeltä käsin mieti kuinka täyttää lihan himo.)
Kuka tahansa meistä voisi tehdä vaikka millaisen joukon syntejä, sillä maalliset ruumiimme ovat siihen taipuvaisia. Ja on syntejä, joita teemme, ja joissa ei ole mukana riivaajia lainkaan – me vain valitsemme tehdä syntiä. Voisimme sanoa sen tällä tavoin: uskosta osattomat tekevät syntiä, koska se on heidän luontonsa*; kristityt valitsevat tehdä syntiä. *Ef. 2: 3
Mutta paholainen kyllä kiusasi Jeesusta niissä kolmessa kategoriassa, jotka meille annetaan: henki (palvo minua), sielu (heittäydy alas ja osoita, kuka olet) ja ruumia (muuta kivet leiväksi). Riivaajilla on suuri osa ihmisten houkuttelemisessa synnin tekemiseen.
Mutta 1. Tim. 4: 1–5:ssä näemme toisen houkuttelemisen tason; riivaajien opetukset. Tästä selibaattikategoriasta seuraavat opetukset, joihin liittyy sukupuolen hämmennystä, kuten näemme populaarikulttuurissa ympäri maailman. Kun ihmiset uskovat vääriä opetuksia yhdistettynä siihen, että he ovat antautuneet himoilleen, tuosta demonisesta opetuksesta tulee linnake, jonka tunnusmerkkinä on viha ja hyväksytyksi tulemisen halu – koska paholainen on vihainen ja haluaa tulla hyväksytyksi tämän maailman jumalana sekä palvotuksi. Nuo riivaajat haluavat tulla osoitetuksi olevansa oikeassa ja haluavat kaikkien tunnustavan niiden olevan oikeassa.
Riivaajien opit ja ruoka
Paavalin aikana pakanatemppeleissä oli enemmän lihaa ja viiniä, kuin mitä tarvittiin tuloksena ihmisten antamista uhreista. Heidän käytäntönsä oli myydä tuo liha ja viini ravintoloille ja myymälöille, jotka olivat temppelikompleksin vieressä.
Olen ollut Korintissa ja nähnyt, että keskustemppelin rauniota reunustavat kahdelta puolelta L-kirjaimen muodossa ravintoloiden ja myymälöiden rauniot, moniin niistä myytiin ylijäänyt ruoka pakanatemppelistä. Paavali kirjoitti korinttilaisille 1. Kor. 8: ssa ja 10: ssä ja myös Room. 14: ssä kysymyksestä, joka koski kristittyjä ja aiemmin pakanatemppelissä uhratun ruoan syömistä.
Jokaisessa näistä kirjeistä Paavali kirjoitti, että ihmisen itsensä täytyy päättää, syökö ja juoko noita ruokia ja juomia. Joitakuita pakanalliset juuret häiritsevät, niin kuin joitakuita nykyään häiritsevät joulun ja pääsisäisen pakanalliset juuret ja joitakuita ei. Paavali sanoi roomalaisille: jokainen olkoon omassa mielessään varma, äläkä yritä pakottaa uskomuksiasi toisille. Room. 14:1-13 esimerkiksi.
Vapaa valinta seurata omaa omaatuntoaan ruokavalion suhteen eroaa paljon riivaajan opetuksesta... joka vaatii, etteivät ihmiset syö lihaa. Tai vaativat ihmisten olevan vegetaristeja. Demonisesta opetuksesta, joka käskee pidättymään lihasta, tulee se opetus, että myös eläimet ovat ihmisiä ja ne nostetaan lasten tasolle. Ne eivät ole. Ne ovat eläimiä.
Useimmat 1. Tim. 4: 1–5:n käännökset käyttävät sanaa 'oppi' vaikka se voidaan kääntää 'opetukseksi'. Kumpikin pitää paikkansa, mutta käyttämällä sanaa 'oppi' heijastetaan syvempää perustavaa laatua olevaa opetusta, jonka pohjalle muut vähäpätöisemmät opetukset rakennetaan. Se tarkoittaa, että vahvimmat riivaajat pohjustavat pääasiallisen ytimen, ja vähäpätöisemmät riivaajat rakentavat sen pohjalle.
Nuo Paavalin meille hahmottelemat kaksi oppia, joiden pohjalle vähäpätöisemmät riivaajat rakentavat opetuksensa, tarjoavat sen ymmärryksen, että tosiaankin populaarikulttuurissa on meneillään enemmänkin kuin vain mielipide-eroja. Mutta Jumala on oikeiden oppien lähde, ja käsittelemme niitä seuraavaksi, mukaan luettuina joitakin, joita et ole ehkä pohtinut tai joita et ole edes kuullut opetettavan aiemmin. Sen jälkeen päätämme ihmisen oppeihin.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed