Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 3/4
Hei kaikki,
Kuuluessani suuren megaseurakunnan henkilöstöön sen Raamattukoulun johtajana noin vuonna 1998 tai 1999 tunnettu opettaja oli vierailevana puhujana viikon mittaisen konferenssin aikana. Asemani vuoksi Barb ja minä istuimme eturivissä muutaman paikan päässä pastorista. Yhdessä kohdassa puhuja pyysi seurakuntaa tulemaan eteen ja jättämään 100 dollaria käteisenä tai shekkinä, joka oli osoitettu tuolle lavalla puhuvalle naiselle uskon asiana. Kun sanon 'pyysi', olen kohtelias. Pikemminkin huusi, kehotti, patisti, saarnasi, kaikkea tuota mukana annos tuomiota niille, jotka eivät toimineet sen mukaisesti. Se oli siksi, että saisi Jumalalta sen, mitä halusi: parantumisen, taloudellisen läpimurron, läheisen pelastumisen tai jotakin muuta.
Barb ja minä olimme kauhuissamme naisen harjoittamasta manipulaatiosta, ja olimme vielä kauhistuneempia, kun seurakunnan henkilöstön vanhemmat jäsenet nousivat ja tekivät, kun nainen pyysi. Suureksi häpeäkseni myös minä nousin ja jätin shekin lavalle tekona, joka osoittautuisi viimeiseksi 'ihmispelon' teoksi elämässäni. Mulkoilin pastoria kävellessäni takaisin paikalleni ja halusin hänen panevan pisteen tuolle järjettömyydelle. Mutta samanaikaisesti koin hänen ja välittömän pomoni (apulaispastorin) taholta painetta noudattaa kehotusta.
Jonkin aikaa tuon kokoussarjan jälkeen sain pelätyn puhelun pastorilla. Kun näin puhujan nimen toimiston puhelimessani, jähmetyin pelosta, mutta juuri silloin Herra puhui minulle: "Minä olen se, joka asetti sinut tänne ja vain Minä voin siirtää sinut pois." Kaikki pelko potkujen saamisesta lähti, tuli rauha ja vastasin puhelimeen. (Minua ei erotettu)
Ydinopetus tästä: 'Anna 100 dollaria saadaksesi rukousvastauksen', juontaa juurensa aiemmasta Uskon Sanan liikkeen opetuksesta koskien satakertaista tuottoa.
Tuo ilmaus on Mk. 4: 1–20:stä, kylväjävertauksesta (istuttaja). Jakeissa yhdestä kahdeksaan Jeesus opettaa vertauksen siemeniä kylvävästä kylväjästä. Jotkut putosivat polun sivuun ja linnut tulivat ja söivät nuo siemenet. Toiset siemenet putosivat kallioperälle, mutta koska siinä ei ollut maata, heti kun ne itivät, ne kuivuivat ja lakastuivat. Jotkut putosivat ohdakkeiden (rikkaruohojen) joukkoon ja rikkaruohot tukahduttivat siemenet, joten ne eivät koskaan kasvaneet siihen pisteeseen, että olisivat tuottaneet satoa. Ja jakeessa kahdeksan jotkut siemenet putosivat hyvään maahan ja tuottivat mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisesti satoa.
Hän meni yksityiskohtiin opetuslasten kanssa yksityisessä keskusteluissa jakeissa 13–20 selittäen, että maa edustaa ihmissydäntä ja niitä eri olosuhteita, jotka Sana (Jeesus on se Sana) löytää, kun se (Hänet) istutetaan sydämeen. Hyvä maa tuotti Hänen nyt toisen kerran jakeessa 20 sanoman mukaan: "…mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (hedelmän)". Luvun loppu aina jakeeseen 34 liittyy tähän vertaukseen mukaan luettuna ohje kuulla tarkasti ja kuinka se, millä mittaamme (miten arvostamme Jumalan asioita), on se, millä meille mitataan (miten Hän meille antaa). (jae 24)
Uskon Sanan (Engl. Word of Faith, WOF) opettajat irrottivat 'satakertaisen tuoton' asiayhteydestä ja muuttivat sen opetukseksi antamisesta – anna saadaksesi – että jos annat 10 dollaria, Jumala tulee antamaan sinulle takaisin 100 tai 1.000 dollaria. Selvästi se on väärin. Tätä Jeesus tarkoitti ilmauksella: " mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (tuoton)".
Tämä oli yleinen arvio sadosta maataloudessa.
Viljelijöillä oli tapana puhua 30, 60 tai satakertaisen tuoton saamisesta satona kunakin vuonna. Tuo 'satakertainen tuotto' ei ole matemaattinen väittämä, vaan sen sijaan lausuma valmistumisesta, kypsyydestä, parhaasta, jonka voi saada kussakin tilanteessa. Pohdi sitä, että jos siemen putoaa kallioiseen maahan ja vain orastaa, se on parasta, mitä se on voinut tehdä siinä tilanteessa. Jos siemen putoaa ohdakkeiden ja rikkaruohojen joukkoon ja kasvaa, mutta tukahtuu, se on parasta, mitä tuo siemen on voinut tehdä siinä tilanteessa.
Hyvä sydän on kuin hyvää maata ja tuottaa satakertaisesti – ei kirjaimellista määrää, mutta kypsän ja valmiin sadon. Se tuotti korkeimman ja parhaimman mitä saattoi, koska sillä oli hyvä maa. Nykyään käytämme 10: ä tai 100: aa samalla tavalla. Esimerkiksi: numerolla yhdestä kymmeneen, kuinka arvioisit vuorovaikutuksesi tiimimme jäsenen kanssa tänään? Tai: Kuinka nätti hän on (tai kuinka komea hän on)? Kuusi vai kahdeksan? Mitä pidät tuotteestamme asteikolla yhdestä sataan arvioituna? Et tarkoita kirjaimellisesti, että kyseessä olisi numero kymmenen tai 10 matemaattisen kaavan tavalla, vaan sen sijaan se edustaa korkeinta ja parhainta. Sillä tavalla Jeesus käytti prosentteja.
Luin kerran jostain maanviljelijästä, jonka satoon iskivät rakeet. Kyse ei ollut täydellisestä kadosta, sillä hän kykeni korjaamaan riittävästi satoa maksaakseen pankille sen, mitä hän oli velkaa ja elättämään itsensä seuraavan vuoden ajan. Mutta kaikkialla hänen ympärillään maanviljelijät menettivät täysin satonsa, eivätkä kyenneet hoitamaan lainanmaksujaan. Maanviljelijän ollessa hyvin tyytymätön satoonsa, eräs ystävä huomautti, että hän oli paljon paremmassa tilanteessa kuin kukaan muu maanviljelijä tuolla alueella ja sanoi, että hän oli saanut satakertaisen tuoton – hän sai parhaan tuoton annettuihin olosuhteisiin nähden.
Anna kun sanon asian toisin. Joskus siksi, että tilanne on kivikkoinen, saat vain 30-kertaisen tuoton – mutta se on paras, mihin pystyit tilanne huomioon ottaen. Joskus 'rikkaruohot' ovat saattaneet kasvaa ja häiritä jotakin liikeasiaa tai perhetilannetta, mikä antaa sinulle vain 60-kertaisesti sen mitä halusit. Mutta tuon tilanteen takia 60-kertainen oli paras, mihin saatoit päästä. Jumalan armosta sait siitä enimmän osan, jonka saattoi saada tuon tilanteen vuoksi.
Tämänkaltaisia asioita tapahtuu koko ajan elämässämme – Jumalan armo vaikeissa tilanteissa – ja meidän täytyy alkaa nähdä, että vaikkemme usein saa täydellisenä sitä 'satoa', jonka halusimme, saimme Hänen armostaan sen täyteyden, jonka kykenimme saamaan tilanne huomioon ottaen. Se saattaa olla vain 30- tai 60-kertainen, mutta se oli korkein ja paras mahdollinen lopputulos tuon tietyn tilanteen takia.
Voiko paholainen kuulla sinun rukouskielesi? (Ja onko olemassa rukouskieltä, jolla puhumme paholaiselle?)
1.Kor. 13: 1: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta..." Room. 8: 26–27:ssa meille kerrotaan, että heikkoutemme on, ettemme osaa rukoilla, niin kuin meidän tulisi, joten Pyhä Henki liittyy meihin, jotta rukoilemme 'Jumalan tahdon mukaan', kielillä puhuen.
Avainkohta tuossa jakeessa on, että kielet ovat Isälle. Ne eivät ole paholaiselle. Esirukouksessa tapahtuu kiihkeää kielillä puhumista, jonka aikana tiedät rukoilevasi voimakkaasti jonkun puolesta, ja Isä käyttää tuota rukousta Hänelle auttamaan painostuksen alla olevaa vapautumaan demonisista voimista ja vahvistumaan hengellisesti ja tunne-elämässään, mutta rukous on Isälle. Muistan nähneeni kerran tunnetun TV-saarnaajan tuoneen jonkun lavalle vapautumista varten ja käskeneen väkijoukkoa ojentamaan kätensä naista kohti ja rukoilemaan kielillä 'paholaista vastaan'. Ehei, ei Uusi testamentti noin sano. Kielet menevät Isälle. Paholainen ei kilju kuullessaan rukouskielesi äänen. Hän ei ole peloissaan. Hänelle se on kieli siinä missä mikä tahansa muu ihmisten tai enkelten – joista hän tuli – kieli.
Saatamme kysyä: Ymmärtääkö paholainen amerikkalaisen, saksalaisen, kiinalaisen, espanjalaisen tai italialaisen sanat? Kyllä, sillä paholainen ja hänen käskyläisensä ovat kaikkialla planeettaa. Joten ymmärtääkö hän myös enkelten, joiden joukosta hän lankesi, kieliä? Kyllä, tietysti. Jos muutan Saksaan ja minun täytyy puhua saksaa, vartuin Amerikan englantia puhuen ja tulen muistamaan sen. Joten mitä väliä on sillä, jos paholainen ymmärtää sen, mitä Isälle rukoilen, tapahtui se sitten äidinkielelläni tai taivaan antamalla kielellä, jota en ole koskaan oppinut?
Kysyin Herralta Hänen ilmestyessään näyssä, kun Hän opetti joitakin näitä asioita: "Miksi kielet? Se on niin kiistanalaista ja väärinymmärrettyä." Hän vastasi (lyhennetty): "Jos voit ottaa tämän vastaan, maapallo delegoitiin ihmiselle, joten enimmäkseen Isä ja Minä toimimme kutsusta maan päällä. Vaikka säilytämme oikeutemme Luojana. Mutta ihminen ei tiedä, kuinka rukoilla, niin kuin hänen pitäisi. Isän täytyi löytää tie ohittaa ihmisen tietämättömyys saadakseen tahtonsa tapahtumaan maan päällä. Hän tekee tämän antamalla ihmiselle kielen, jota hän ei ole koskaan oppinut, ohittaen hänen tietämättömyytensä ja täyttäen tuon kielen Hänen tahdollaan ja Hänen tunteillaan ja Hänen haluillaan hänen hengessään. Sitten hän rukoilee sen Isälle tehden silmukan valmiiksi ja tehden oikeustoimesta laillisen. Sillä totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: Kukaan ei kykene syyttämään meitä tuona päivänä. Kaikki tullaan paljastamaan tehdyksi oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti."
Tuossa saattaa olla paljon ajateltavaa, riittävästi tälle päivälle, päätän tämän opetussarjan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed