Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 2/4, Häät, ulos pimeyteen.
Hei kaikki,
Matt. 22:1–14:n vertauksessa hääjuhlasta vieraat ovat kokoontuneina, mutta yksi vieras ei ole pukeutunut häävaatteisiin. Kun häneltä kysyttiin syytä, hän oli sanaton. Annetaan määräys siitä, että hänet heitetään ulos pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jeesus päättää sanoen: Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Vertaus alkaa: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa." Jeesus puhuu ilmiselvästi Isästä ja Itsestään. Jae kolme sanoo: Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita (oli aika aloittaa), mutta nämä eivät tahtoneet tulla." Ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana, että isäntä muistutti lähestyvästä suuresta päivästä. Jakeet neljästä viiteen kertovat meille kuninkaan lähettäneen lisää palvelijoita ja kertoi kutsutuille kaikesta ruoasta ja huolenpidosta, jota heitä varten oli tehty: "Mutta he eivät siitä välittäneet." Kirjaimellisesti: "Hei eivät kiinnittäneet huomiota kutsuun", ja menivät takaisin maatiloilleen ja töihinsä.
Jakeissa kuudesta seitsemään sanotaan, että jotkut noista ihmisistä jopa kohtelivat viestintuojia hirvittävällä tavalla ja jopa tappoivat joitakuita. Kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa surmaamaan ne, jotka olivat murhanneet hänen palvelijansa sekä tuhosi heidän kaupunkinsa. Tämä on ilmiselvä viittaus siihen kohteluun jota (Vanhan testamentin) profeetat olivat saaneet Israelin epäuskoisten juutalaisten käsissä. Joten kuningas ohjeistaa jakeissa 8–10 palvelijansa kutsumaan niitä, noita ei ollut alun perin kutsuttu (pakanat vertauksessa) ja hän sanoi, että sekä hyvät että pahat kutsutiin.
Jakeissa 11–12 kuningas havaitsee siellä jonkun, joka on ilman häävaatteita ja kysyi, kuinka hän pääsi sinne. Mies oli sanaton.
Häävaatteet itämailla
Ajan tapana oli, että häitä isännöivä kuningas tai isäntä 'tavallisissa' häissä tarjosi kevyen pellavaisen päällystakin kaikille vieraille. Tämä tapa on säilynyt modernissa muodossa Kiinassa, jossa morsian ja sulhanen tarjoavat vieraille usein häätakit tai muita lahjoja osoittaakseen arvostuksensa sille, että nämä tulevat heidän häihinsä. Jeesuksen aikana kuninkaat ja 'tavallisissa' häissä isäntä, tarjosivat kevyen pellavatakin, jotta kaikki vieraat olisivat asianmukaisesti pukeutuneita ja tasaveroisia kaikkien ollessa pukeutuneita samalla tavoin sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tarjotun häävaatteen käyttäminen osoitti häissä, ettei ollut mitään arvoasteikkoa, mitään sosiaalista asemaa, kuningas tai isäntä teki kaikista tasa-arvoisa onnellista päivää varten, joten kaikki saattoivat vapaasti kierrellä ja seurustella toistensa kanssa.
Mies ilman tuollaista häävaatetta pisti silmään, mikä teki selväksi sen, että hän oli yrittänyt tulla häihin omasta halustaan. Tämä on symboloi ihmistä, joka yrittää työllään päästä taivaaseen Karitsan hääaterialle. Miehelle annettiin tilaisuus tunnustaa, mutta hän oli vaiti. "Niin sanokoot Herran lunastetut" psalmi 107:2 toteaa, mutta tuo mies oli hiljaa. Hän ei ollut lunastettu, kuitenkin hän yritti päästä (taivaaseen) hääjuhlaan omin neuvoin. Room. 10: 9–10 joka tuli kauan Jeesuksen Matteuksessa olevan vertauksen jälkeen, sanoo myös, että uskomme sydämellämme, mutta pelastumisen tunnustaminen tehdään suullamme. Mies oli hiljaa, mikä tarkoittaa, ettei ollut pelastunut.
Ulos pimeyteen
Sitten kuningas pidätti hänet ja heitätti 'ulos pimeyteen' missä on itku ja hammasten kiristys. Noina aikoina kuten monissa osissa maailmaa tänään, ei ole mitään katuvaloja. Hääjuhla oli täysin valaistu monine öljylamppuineen, mutta ne eivät valaisseet katuja. Termi 'ulos pimeyteen' oli ensimmäisen vuosisadan termi, jota käytettiin, kun joku potkaistiin pois liikeyrityksestä tai kodista, mikä tarkoittaa 'potkaistiin kadulle' tai 'heitettiin pellolle', voisimme sanoa. He olivat olleet valoisassa paikassa ja havaitsivat olevansa heitetty ulos pimeyteen, ilmaus 'itku ja hammasten kiristys' kuvaa sitä, että tuo ihminen oli aika vihainen. Päivitä asia nykyajan ilmauksiin ja ajattele ihmistä, joka heitetään ulos pubista, baarista tai ravintolasta ja joka on ulkona kadulla kiroillen ja syljeskellen kohtalostaan vihastuneena. Mutta hänen omat tekonsa saivat toiset heittämään hänet ulos.
Vertauksessa se on kuva uskosta osattomasta, joka on ulkopuolella katsomassa sisälle niitä, jotka kernaasti hyväksyivät sekä kutsun ETTÄ häävaatteet, jotka isäntä oli tarjonnut.
Saatat muistaa, että 1. Moos. 3:21:ssä Herra Jumala teki nahasta puvut Aadamille ja Eevalle peittäen heidän (syntinsä) alastomuutensa. Ef. 5: 27 sanoo, että aviomiesten tulee rakastaa vaimojaan kuten Kristus seurakuntaansa, jotta Hän saisi asettaa eteensä seurakunnan, jonka vaatteissa 'ei olisi tahraa eikä ryppyä'. Ilm. 19: 7–14:ssä sanotaan taivaassa Karitsan hääaterialla olevista uskovista: " Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Nämä samat pyhät jakeessa 14 yhä pukeutuneina häävaatteisiinsa seuraavat Herraa hevosilla Harmageddoniin Hänen palatessaan.
Monet ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut
Mainitsin edellä tavan, että isäntä lähettää muistutuksen ennen hääjuhlan päivää. Kun kutsu on hyväksytty, on ymmärretty vieraiden saapuvan ja heille annettavan häävaatteet. Tämä tarkoittaa, että valittuja ovat ne, jotka hyväksyvät JA toimivat osallistumisen ehdon mukaisesti. He valitsevat hyväksyä kutsun ja heidät on sen tähden valittu päästettäväksi sisään - kun taas mies, joka kieltäytyi häävaatteista ja kieltäytyi tunnustamasta, heitettiin ulos. Monet ovat kutsutut, mutta harvat kutsutuista noudattavat kutsun vaatimuksia. Aidot Jeesukseen uskovat ovat sekä hyväksyneet kutsun ETTÄ noudattavat annettua ehtoa. Pohdi kuuluisaa Joh. 3: 16:a: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Kutsu on olemassa, sillä Jumala kutsui meidät antamalla Poikansa. Vaatimus on se, että uskomme tuohon Poikaan. Kutsu annetaan, mutta harvat toimivat kutsussa olevan vaatimuksen mukaisesti.
Risti autiomaassa
Israelin aloittaessa marssinsa autiomaan poikki Herra antaa heille hyvin tarkat ohjeet siitä, kuinka heidän on määrä kulkea. Heidän yleinen suuntansa on itään pain, koska ovat tulleet Egyptistä ja menevät itään Israeliin. 4. Moos. 1: 50:ssä Hän sanoo 'leiriytykööt asumuksen (telttamajan) ympärille' sukulippujen taakse leeviläisten ollessa keskellä. Telttamaja sekä pilvi päivällä ja tulipatsas yöllä oli aivan leirin keskellä. Luvussa kaksi on Jumalan ohjeet siitä, mikä heimo kulkee milläkin telttamajan sivulla heidän marssiessaan eteenpäin. Jakeissa kolmesta yhdeksään Herra sanoo: "itäpuolella kohti auringonnousua' (suomennos tässä) tulevat olemaan Juuda, Isaskar ja Sebulon, yhteensä 186.400. Tämä on väestön enemmistö, mikä tekee siitä pitkän rivistön heidän marssiessaan heimolippujen takana.
Pohjoinen ja eteläinen sivu olivat karkeasti ottaen samankokoisia. Eteläiset heimot olivat Ruuben, Simeon ja Gad yhteensä 151.450. Pohjoinen oli Dan, Asser ja Naftali yhteensä 157.600. Nämä olivat kuin kaksi pilaria tai käsivartta, jotka lähtivät keskellä olevasta telttamajasta, samalla kun Juuda, Isaskar ja Sebulon olivat pitkä 186.400 vahvuinen jalka, joka ulottui kauaksi itään. Lännessä oli kaikkein vähiten, se koostui Efraimista ja puolikkaista Manassen ja Beljaminen heimoista, yhteensä 108.100. Jos katsot tätä ilmasta käsin, se muodostaa täydellisen ristin Juudan johtaessa tietä kohti, kuten Herra sanoi, auringonnousua.
Toinen risti...
Lähes 1.000 vuotta myöhemmin Juuda löytää itsensä vankeudesta Babylonissa Nebukadnessarin vangittua ja siirrettyä suurimman osan väestöstä sinne. Heihin lukeutuivat Daniel ja Hesekiel. Jotkut lankeavat nopeasti pois uskostaan, samalla kun toiset pysyvät uskollisina. Hes. 9: 4: ssä Herra käskee Hesekieliä tekemään merkin niiden otsiin, jotka valittavat nähdessään veljiensä synnit, merkaten heidät Jumalalle kuuluviksi. Sana 'merkki' on 'tav' tai 'taw' ja se ilmaistiin eri tavoin vuosisatojen aikana, mutta usein + tai X.
Myöhemmin Rooma käytti merkkejä otsalla (tai ranteessa), kun otettiin orjia, joilta vietiin pois heidän nimensä ja heidän päähänsä tai ranteeseensa tatuoitiin numero. Ilmestyskirjan 666 kommunikoi sen, että ne, jotka ottavat vastaan tuon merkin, ovat tuon taloudellisen ja poliittisen järjestelmän orjia. Room. 16: 22–23:sta saamme tietää, kuka otti Paavalin sanelun kirjeeksi roomalaisille: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen... Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä."
Paavali kirjoitti roomalaisille Korintista, sillä nimi Erastus löydettiin sieltä maininnalla, että hän oli itse asiassa kaupungin kamreeri. Nimi 'Tertius' on latinalainen numero kolme, ja Kvartus on latinalainen numero neljä, mikä osoittaa, että Kristuksessa sosioekonominen asema ei merkitse mitään, sillä suuren apostolin kanssa työskentelivät kamreeri ja kaksi orjaa – ihmeellistä armoa.
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed