The Name 3 of 3, Unbelief
Nimi, osa 3/3, Epäusko
Hei kaikki,
Tämä osa käsittelee epäuskoa, sitä mitä se on, kuinka päästä siitä eroon.
Sanaa 'epäusko' käytetään useita kertoja Uudessa testamentissa ja se yhdistetään sydämen kovuuteen. Se on 'apistian' ja tarkoittaa uskottomuutta ja epäuskoa – uskottomuutta tottelemattomuuden kautta.
Epäusko EI ole pientä uskoa. Pietari itse asiassa käveli veden päällä, mutta hermostui ja alkoi vajota. Jeesus kysyi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Tuo ei ole epäuskoa, se on elämän tuuliin ja myrskyihin hermostumista, kun irrotamme katseemme Herrasta. Matt. 14:31
Kun jättää menemättä sinne, minne Jumala on johdattamassa, jättää kasvamatta Hänessä ja ihmisenä
Epäusko tarkoittaa uskon poissaoloa ja siihen liittyy tekijänä se, että on uskoton sen suhteen, mihin suuntaan Herra yrittää johdattaa. Sitä käytetään Hepr. 3: 19:ssä, kun puhutaan epäuskoisesta ja uskottomasta Israelista, kun israelilaiset kieltäytyvät menemästä Luvattuun maahan. He eivät epäonnistuneet uskon puutteen, vaan epäuskon takia, jakeessa sanotaan.
Tuttuus synnyttää halveksuntaa
Tuo on amerikkalainen sanonta, enkä ole varma, kuinka se kääntyy – kiitos ja anteeksi kaikille vapaaehtoisille ympäri maailman, jotka käännätte viikoittaiset ajatukseni monille muille kielille.
Mk. 6: 1-6:ssa Jeesus on takaisin kotikaupungissaan. Ihmiset hämmästelivät Hänen sanojaan ja puhuivat niistä 'voimallisista teoista', joista he olivat kuulleet. Tässä heidän epäuskonsa nousee pintaan:
"Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme? Ja he loukkaantuivat häneen."
Tässä näemme Jeesuksen olevan vanhin viidestä veljeksestä ja vähintään kahdesta sisaresta. He tunsivat Hänet rakentajana (puuseppänä), Marian poikana, vanhimpana sisaruksena vähintään kuudelle sisarukselle ja he olivat loukkaantuneita. Rakentajana/puuseppänä olo tuohon aikaan tarkoitti, että hän rakensi huonekaluja ja kodin tavaroita enemmän kuin koteja. Miltä sinusta tuntuisi, jos kotonasi olisi Jeesuksen tekemä pöytä? Hän oli kaikkien tuntema, joten on järkevää olettaa, että hän oli tehnyt huonekaluja, joita oli kaupungin monissa kodissa. He kaikki tunsivat hänet.
Jos annamme Marialle kaksi vuotta lasten väliin, sitten 30-vuotiaana Jeesuksella olisi ollut sisaruksia iältään 28, 26, 24, 22,20 ja 18. Tuo 'eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme' viittaa siihen, että he eivät ole naimisissa, joten he olivat teini-ikäisiä tai nuorempia, ainakin riittävän nuoria ollakseen yhä sinkkuja toisin sanoen. Perhe oli yhä kaupungissa, kaikkien tuntemana, lasten ollessa kaikkien tuntemia – tuo tuttuus myötävaikutti heidän epäuskoonsa.
"Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti."
Tässä kohdassa meidän tulee pysähtyä. Olemmeko korottaneet jonkun jalustalle, mutta heti kun hän on tullut meille tutuksi ja näemme hänen olevan vain normaalin ihmisen, putoaako hän pois tuolta jalustalta? Teemme noin seurakuntien kohdalla. Uuden työpaikan kohdalla. Uuden ystävän tai mahdollisen kumppanin kohdalla. Vähentääkö tuttuus (myönteistä) näkemystämme hänestä, kuten se vähensi Jeesuksen kotikaupungin ihmisten silmissä?
He antoivat historian määrittää heidän kohtalonsa. He eivät kyenneet jättämään sitä minkä he tiesivät luonnollisessa ja tavoittelemaan ja tarttumaan ikuiseen.
Kun ei uskota ylösnoussutta Herraa ja sitä mitä Jumala on tekemässä elämässäsi
MK. 16: 14 ylösnousseesta Herrasta: "Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta."
Hän odotti heidän uskovan haudalla olleiden naisten sanoja ja sitä, mitä Hän oli aiemmin kertonut heille siitä, mitä tulisi tapahtumaan.
Yhteenveto epäuskosta: Kreikaksi sydämen kovettaminen, ei pitäydy Herran johdatukseen koskien henkilökohtaista kasvua ja elämää. Tuttuus tai teologinen erimielisyys jonkun kanssa tekee tämän sopimattomaksi omassa mielessämme, joten lankeamme epäuskoon koskien sitä, että Jumala tekee työtä hänessä. Puute siinä, että uskoisi niitä ihmeitä, joita Jumala on elämässä tehnyt.
On helppo tarkistaa sydämemme, jotta näemme, oman epäuskomme tason. Israel epäonnistui luvattuun maahan pääsemisessä epäuskonsa takia. Tutki sitä. Heitä pelotti edessä oleva ankara työ, he luulivat, etteivät voisi tehdä sitä, kun Jumala sanoi, että he kykenevät. Sellaisen tahon täytyy siirtää fokus siihen, että menee rohkeasti sinne, minne Jumala johdattaa, vaikka kaikki ei ole etukäteen selvillä, vaikka se näyttää mahdottomalta.
Jeesuksen vanhat naapurit tunsivat Hänet 30 vuoden ajan Marian vanhimpana poikana, yhteisön luottopuuseppänä. He antoivat tuttuuden peittää sen uskon, joka heillä olisi saattanut olla, niin kuin pilvi peittää auringon. Heidän täytyisi kasvaa aikuisiksi, panna syrjään luonnollinen tieto tajutakseen Herran uuden työn.
Opetuslasten olisi pitänyt ajatella kaikkea sitä, mitä he olivat nähneet, kaikkea sitä, mitä he olivat tehneet, kaikkea sitä, mitä heille oli kerrottu ja uskoa. Sen sijaan he olivat hengellisesti vapaalla vaihteella ja jättivät huomiotta historiansa Herran kanssa. Herran nuhtelu ikään kuin herätti heidät ja sai heidät ajattelemaan, muistamaan, pohdiskelemaan tulevaisuutta.
Ympyrä tulee täyteen
Kahdella edellisellä viikolla käsiteltiin uskoa Jeesuksen nimeen. Tämä viimeinen osa käsittelee epäuskoa. Emme voi yrittää omata uskoa tuohon nimeen, jos olemme myös hengellisesti vapaalla vaihteella, ehkäpä menneisyyden seurakuntakuvioissa tapahtuneiden kipeiden kokemusten vuoksi, vaikka Herran ihmeitä ja huolenpitoa olikin nähtävissä koko ajan.
Kyseessä näyttää olevan valintatilanne. Israel ei mennyt luvattuun maahan, koska he valitsivat uskoa omiin puutteisiinsa ja heidän eteensä asetettuun työhön koskien luvatun maan puhdistamista vihollisista. Jeesuksen kotikaupungin naapurit eivät nähneet ihmeitä, koska he tiesivät liian paljon Hänestä, valiten tuntea Hänet puuseppänä ja Marian poikana sen suuremman tarkoituksen sijaan, joka Hänen elämällään oli.
On aina meidän valintamme uskoa tuohon nimeen, joka on kaikkia muita nimiä korkeammalla. Mutta meidän täytyy myös tarkistaa sydämemme. Jätä jättiläiset huomiotta ja tajua, että vaatii ankaraa työtä astua siihen kutsuun, joka Jumalalla on elämällesi. Päätä, ettei jonkun tai jonkin seurakunnan tuttuudella ole mitään merkitystä ja valitse uskoa ja nähdä ja antaudu niille korkeammille asioille, joita Jumala on tekemässä.
Muista ne ihmeet, jotka Hän on tehnyt menneisyydessä, mutta älä elä menneisyydessä. Täysin uusi maailma odottaa, jatka eteenpäin, vaikket tunnekaan tulevaisuutta.
Luovu tekosyistä epäuskolle. Luovu tekosyistä koskien jonkun menneisyyttä, omaasi tai jonkun toisen. Ja usko. Keskitä huomiosi tuohon Nimeen. Siihen, että meille on uskottu käyttää tuota nimeä paholaista vastaan, tuomaan parantuminen toisille. Keskitä huomiosi niihin tosiasioihin, jotka on selostettu Room. 8:32:ssa ja anna sydämessäsi soida:
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Isä suunnitteli ja Hänen Poikansa teki maailmankaikkeuden luomisen työn. Sitten tuo Poika tuli ihmiseksi ja kuoli meidän puolestamme. Nyt Isä on antanut meille tuon saman Pojan asumaan sydämessämme Isän Hengen kautta. Meillä on koko maailmankaikkeus ja sen Luoja hengessämme. Tajuammeko sen?
Kaikki me todellakin voimme Kristuksessa, joka asuu meissä. Todellakin suurempi on Hän, joka on meissä, kuin se, joka on maailmassa. todellakin meille on annettu etuoikeus käyttää tuota Nimeä riivaajia vastaan ja julistaa parantumista ja pelastusta jokaiselle, joka sen haluaa.
Ja Hän tulee vahvistamaan Sanansa sitä seuraavin merkein...
Uusi opetussarja ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Nimi, osa 3/3, Epäusko
Hei kaikki,
Tämä osa käsittelee epäuskoa, sitä mitä se on, kuinka päästä siitä eroon.
Sanaa 'epäusko' käytetään useita kertoja Uudessa testamentissa ja se yhdistetään sydämen kovuuteen. Se on 'apistian' ja tarkoittaa uskottomuutta ja epäuskoa – uskottomuutta tottelemattomuuden kautta.
Epäusko EI ole pientä uskoa. Pietari itse asiassa käveli veden päällä, mutta hermostui ja alkoi vajota. Jeesus kysyi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Tuo ei ole epäuskoa, se on elämän tuuliin ja myrskyihin hermostumista, kun irrotamme katseemme Herrasta. Matt. 14:31
Kun jättää menemättä sinne, minne Jumala on johdattamassa, jättää kasvamatta Hänessä ja ihmisenä
Epäusko tarkoittaa uskon poissaoloa ja siihen liittyy tekijänä se, että on uskoton sen suhteen, mihin suuntaan Herra yrittää johdattaa. Sitä käytetään Hepr. 3: 19:ssä, kun puhutaan epäuskoisesta ja uskottomasta Israelista, kun israelilaiset kieltäytyvät menemästä Luvattuun maahan. He eivät epäonnistuneet uskon puutteen, vaan epäuskon takia, jakeessa sanotaan.
Tuttuus synnyttää halveksuntaa
Tuo on amerikkalainen sanonta, enkä ole varma, kuinka se kääntyy – kiitos ja anteeksi kaikille vapaaehtoisille ympäri maailman, jotka käännätte viikoittaiset ajatukseni monille muille kielille.
Mk. 6: 1-6:ssa Jeesus on takaisin kotikaupungissaan. Ihmiset hämmästelivät Hänen sanojaan ja puhuivat niistä 'voimallisista teoista', joista he olivat kuulleet. Tässä heidän epäuskonsa nousee pintaan:
"Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme? Ja he loukkaantuivat häneen."
Tässä näemme Jeesuksen olevan vanhin viidestä veljeksestä ja vähintään kahdesta sisaresta. He tunsivat Hänet rakentajana (puuseppänä), Marian poikana, vanhimpana sisaruksena vähintään kuudelle sisarukselle ja he olivat loukkaantuneita. Rakentajana/puuseppänä olo tuohon aikaan tarkoitti, että hän rakensi huonekaluja ja kodin tavaroita enemmän kuin koteja. Miltä sinusta tuntuisi, jos kotonasi olisi Jeesuksen tekemä pöytä? Hän oli kaikkien tuntema, joten on järkevää olettaa, että hän oli tehnyt huonekaluja, joita oli kaupungin monissa kodissa. He kaikki tunsivat hänet.
Jos annamme Marialle kaksi vuotta lasten väliin, sitten 30-vuotiaana Jeesuksella olisi ollut sisaruksia iältään 28, 26, 24, 22,20 ja 18. Tuo 'eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme' viittaa siihen, että he eivät ole naimisissa, joten he olivat teini-ikäisiä tai nuorempia, ainakin riittävän nuoria ollakseen yhä sinkkuja toisin sanoen. Perhe oli yhä kaupungissa, kaikkien tuntemana, lasten ollessa kaikkien tuntemia – tuo tuttuus myötävaikutti heidän epäuskoonsa.
"Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti."
Tässä kohdassa meidän tulee pysähtyä. Olemmeko korottaneet jonkun jalustalle, mutta heti kun hän on tullut meille tutuksi ja näemme hänen olevan vain normaalin ihmisen, putoaako hän pois tuolta jalustalta? Teemme noin seurakuntien kohdalla. Uuden työpaikan kohdalla. Uuden ystävän tai mahdollisen kumppanin kohdalla. Vähentääkö tuttuus (myönteistä) näkemystämme hänestä, kuten se vähensi Jeesuksen kotikaupungin ihmisten silmissä?
He antoivat historian määrittää heidän kohtalonsa. He eivät kyenneet jättämään sitä minkä he tiesivät luonnollisessa ja tavoittelemaan ja tarttumaan ikuiseen.
Kun ei uskota ylösnoussutta Herraa ja sitä mitä Jumala on tekemässä elämässäsi
MK. 16: 14 ylösnousseesta Herrasta: "Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta."
Hän odotti heidän uskovan haudalla olleiden naisten sanoja ja sitä, mitä Hän oli aiemmin kertonut heille siitä, mitä tulisi tapahtumaan.
Yhteenveto epäuskosta: Kreikaksi sydämen kovettaminen, ei pitäydy Herran johdatukseen koskien henkilökohtaista kasvua ja elämää. Tuttuus tai teologinen erimielisyys jonkun kanssa tekee tämän sopimattomaksi omassa mielessämme, joten lankeamme epäuskoon koskien sitä, että Jumala tekee työtä hänessä. Puute siinä, että uskoisi niitä ihmeitä, joita Jumala on elämässä tehnyt.
On helppo tarkistaa sydämemme, jotta näemme, oman epäuskomme tason. Israel epäonnistui luvattuun maahan pääsemisessä epäuskonsa takia. Tutki sitä. Heitä pelotti edessä oleva ankara työ, he luulivat, etteivät voisi tehdä sitä, kun Jumala sanoi, että he kykenevät. Sellaisen tahon täytyy siirtää fokus siihen, että menee rohkeasti sinne, minne Jumala johdattaa, vaikka kaikki ei ole etukäteen selvillä, vaikka se näyttää mahdottomalta.
Jeesuksen vanhat naapurit tunsivat Hänet 30 vuoden ajan Marian vanhimpana poikana, yhteisön luottopuuseppänä. He antoivat tuttuuden peittää sen uskon, joka heillä olisi saattanut olla, niin kuin pilvi peittää auringon. Heidän täytyisi kasvaa aikuisiksi, panna syrjään luonnollinen tieto tajutakseen Herran uuden työn.
Opetuslasten olisi pitänyt ajatella kaikkea sitä, mitä he olivat nähneet, kaikkea sitä, mitä he olivat tehneet, kaikkea sitä, mitä heille oli kerrottu ja uskoa. Sen sijaan he olivat hengellisesti vapaalla vaihteella ja jättivät huomiotta historiansa Herran kanssa. Herran nuhtelu ikään kuin herätti heidät ja sai heidät ajattelemaan, muistamaan, pohdiskelemaan tulevaisuutta.
Ympyrä tulee täyteen
Kahdella edellisellä viikolla käsiteltiin uskoa Jeesuksen nimeen. Tämä viimeinen osa käsittelee epäuskoa. Emme voi yrittää omata uskoa tuohon nimeen, jos olemme myös hengellisesti vapaalla vaihteella, ehkäpä menneisyyden seurakuntakuvioissa tapahtuneiden kipeiden kokemusten vuoksi, vaikka Herran ihmeitä ja huolenpitoa olikin nähtävissä koko ajan.
Kyseessä näyttää olevan valintatilanne. Israel ei mennyt luvattuun maahan, koska he valitsivat uskoa omiin puutteisiinsa ja heidän eteensä asetettuun työhön koskien luvatun maan puhdistamista vihollisista. Jeesuksen kotikaupungin naapurit eivät nähneet ihmeitä, koska he tiesivät liian paljon Hänestä, valiten tuntea Hänet puuseppänä ja Marian poikana sen suuremman tarkoituksen sijaan, joka Hänen elämällään oli.
On aina meidän valintamme uskoa tuohon nimeen, joka on kaikkia muita nimiä korkeammalla. Mutta meidän täytyy myös tarkistaa sydämemme. Jätä jättiläiset huomiotta ja tajua, että vaatii ankaraa työtä astua siihen kutsuun, joka Jumalalla on elämällesi. Päätä, ettei jonkun tai jonkin seurakunnan tuttuudella ole mitään merkitystä ja valitse uskoa ja nähdä ja antaudu niille korkeammille asioille, joita Jumala on tekemässä.
Muista ne ihmeet, jotka Hän on tehnyt menneisyydessä, mutta älä elä menneisyydessä. Täysin uusi maailma odottaa, jatka eteenpäin, vaikket tunnekaan tulevaisuutta.
Luovu tekosyistä epäuskolle. Luovu tekosyistä koskien jonkun menneisyyttä, omaasi tai jonkun toisen. Ja usko. Keskitä huomiosi tuohon Nimeen. Siihen, että meille on uskottu käyttää tuota nimeä paholaista vastaan, tuomaan parantuminen toisille. Keskitä huomiosi niihin tosiasioihin, jotka on selostettu Room. 8:32:ssa ja anna sydämessäsi soida:
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Isä suunnitteli ja Hänen Poikansa teki maailmankaikkeuden luomisen työn. Sitten tuo Poika tuli ihmiseksi ja kuoli meidän puolestamme. Nyt Isä on antanut meille tuon saman Pojan asumaan sydämessämme Isän Hengen kautta. Meillä on koko maailmankaikkeus ja sen Luoja hengessämme. Tajuammeko sen?
Kaikki me todellakin voimme Kristuksessa, joka asuu meissä. Todellakin suurempi on Hän, joka on meissä, kuin se, joka on maailmassa. todellakin meille on annettu etuoikeus käyttää tuota Nimeä riivaajia vastaan ja julistaa parantumista ja pelastusta jokaiselle, joka sen haluaa.
Ja Hän tulee vahvistamaan Sanansa sitä seuraavin merkein...
Uusi opetussarja ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed