Seers, Prophets, personal prophecy, 3 of 3, Seers/prophets
Näkijöitä, profeettoja, henkilökohtaista profetiaa, osa 3/3, näkijät/profeetat
Hei kaikki,
Mikä on Näkijä? Mikä on profeetta?
Meille kerrotaan tämä 1. Sam. 9: 9: ssä: "...sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi."
Näkijät/profeetat ovat varustettuja näkemään Herran maailmaan ajoittain, sen mukaan kuin Herran tahdon mukaan on tarvis. 1. Sam. 3:ssa Herra kutsui Samuelia nimeltä: "Samuel, Samuel" ja nuori poika luuli Eeli-papin kutsuvan häntä. Eelin kerrottua hänelle, että kyse oli Herrasta, jae 10 sanoo: "Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niin kuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!"" Jakeessa 15 sanotaan, että Samuel ei uskaltanut kertoa Eelille Herran ilmestystä. Jae 21 sanoo, että siitä lähtien Herra ilmestyi Samuelille Herran Sanana.
Samuel oli ensimmäinen näkijöistä/profeetoista Israelin kansalle. Hän oli viimeinen tuomari. Aiempiin tuomareihin kuuluivat Debora, Gideon, Simson ja muita. Samuel oli viimeinen tuomari ja ensimmäinen uuden Israelin valtion näkijä/profeetta. Hän asetti Saulin heidän ensimmäiseksi kuninkaakseen. Hän valmisti tietä kaikille häntä seuraaville Israelin profeetoille, sillä Herra ilmestyi myös heille 'Herran Sanana'.
Mutta näkijöiden kohdalla ei ole kyse vain Herran ilmestymisestä heille, heidän lahjansa nähdä Herran maailmaan näkyy myös Elisan palvelutyössä, kuten nähdään 2. Kun. 6: 13–17: ssa. Elisa ja hänen avustajansa olivat kaupungissa, jota piirittivät vihollisarmeijan sotavaunut ja Elisan avustaja oli hyvin peloissaan. Elisa rukoili, että Herra avaisi myös hänen silmänsä näkemään sen, mitä hän itse näki, mikä oli heitä myös ympäröivä enkeliarmeija. Elisa näki enkeliarmeijan sekä luonnollisen maailman kaupunkia piirittävän kuninkaan armeijan.
Ollessani teini-ikäinen tai 16 tai 17, Isä kertoi minulle, että Hän oli kutsunut minut olemaan näkijä, käyttäen tuota nimitystä, ja se oli kutsumukseni ennen opettajan pastorin ja apostolin kutsumusta. (Ensi viikolla apostolin ja hänen palvelutyönsä määrittelyä). Näin on kohdallani useimmiten, on kuin päällekkäin kaksi ulottuvuutta, silmieni ollessa täysin auki näen luonnollisen maailman ja Herran maailman.
Mikä määrittää Uuden testamentin näkijän/profeetan?
Perusta, jolle rakennamme, on Ef. 3: 1–6 joka sanoo osaksi: "Paljastaakseen salaisuuden...joka pidettiin salassa aikakausilta ja sukupolvilta, mutta on nyt Hänen pyhien apostoliensa ja profeettojensa paljastama Hengen kautta; että pakanat tulisivat olemaan kanssa perillisiä, samasta ruumiista ja ovat yhdessä osallisia siihen lupaukseen joka evankeliumin kautta on Kristuksessa." (suomennos tässä)
Tämä kertoo meille, että apostolien ja profeettojen ensimmäinen tehtävä ja jakaa ilmestystä Herralta koskien sitä armoa, joka on annettu (meille) ei-juutalaisille. Tämän vuoksi profeetat ja opettajat ovat läheistä sukua, kuten nähdään Ap.t. 13: 1–3:ssa: "Ja oli tiettyjä profeettoja ja opettajia kokoontuneena...paastoamista ja rukoilemista varten..." (suomennos tässä) Profeetan päätehtävä ei ole antaa profeetallisia sanoja, vaan jakaa ilmestystä koskien Kristuksen salaisuuksia. Opettaminen ja profeettana oleminen ovat läheistä sukua apostoleille ja profeetoille, koska heille on annettu tehtäväksi paljastaa syvempiä salaisuuksia Jeesuksen työstä ja Hänen teistään, sekä antaa tuota ilmestystä Kristuksen ruumiille.
JOS joku kutsuu itseään apostoliksi ja profeetaksi, hänen peruspalvelutyönsä on opettaa ja jakaa ilmestystä koskien sitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Jos hänellä ei ole noita syvempiä salaisuuksia, jos heillä on ainoastaan 'profeetallisia' unia, näkyjä ja sanoja – sinun täytyy asettaa kyseenalaiseksi, onko hän aito profeetta (tai apostoli).
Kuinka se, että joku profetoi, eroaa siitä, että on profeetta?
Ap. t. 11: 27–28 kertoo meille: "Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä..." Tämä osoittaa meille, että profeetalla on ennussanoja asioista, joita tapahtuu luonnossa, tässä tapauksessa nälänhädästä.
Ap. t. 21: 10–11: ssa meille kerrotaan tästä Agabuksesta: "...hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain (roomalaisten) käsiin'."
Tässä me näemme profeetalla olevan myös ennussanoja hallitusten toimista mukaan luettuina toisinaan siitä, miten ne liittyvät yksilöihin. Profeetta näinä Uuden testamentin aikoina ennen kaikkea opettaa ja/tai jakaa salaisuuksista koskien Kristusta meissä ja Hänen ristintyötään, ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan. He näkevät Hengen maailmaan. Heillä on ennussanoja koskien luontoa, hallituksia sekä yksilöitä.
Vertaa tätä Paavalin 1. Kor. 14: 3:n yksinkertaisen profetoimisen määritelmään: "Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi." Voimme nähdä näkijäksi/profeetaksi kutsutulla paljon suuremman syvyyden. Valitettavasti jotkut ovat tehneet itsestään kuuluisia ajatellessaan, että koska he profetoivat säännöllisesti, he ovat profeettoja. Kun ihminen antaa ensi kertaa yksinkertaisen profetian, se voi olla pelkästään sitä, että sanotaan jollekulle: "Tunnen, että Herra rakastaa sinua." Mutta jos heillä on paljon kokemusta, heidän profetoimisensa voi olla pidempää ja yksityiskohtaisempaa – ei siksi, että he olisivat profeettoja, vaan koska he ovat kokeneempia tuon lahjan käyttämisessä. Jotkut ovat ajatelleet, että koska he säännöllisesti toimivat yksinkertaisen profetoimisen lahjassa, he ovat profeettoja – mutta itse asiassa he ovat vain kokeneempia tuossa lahjassa.
Muista myös, että muut Hengen ilmenemismuodot liittyvät lahjoihin. Niin että ihminen, joka voi nähdä mininäyn jostakin ihmisestä tai tilanteesta rukoillessaan jonkun puolesta, mikä on henkien erottamista, voi myös antaa tälle rohkaisevan profetian. Hän ei ole profeetta, Henki vain liikkui hänen kauttaan palvelemaan siinä, mitä tuon ihmisen kohdalla tarvittiin. Profeetan pääasiallinen palvelutyö on opettaminen ja siitä kertominen, mitä Kristus teki puolestamme, nähdä Hengessä, ja antaa ennussanoja luonnosta ja hallituksista.
Viisautta koskien henkilökohtaista profetiaa
Voimme oppia henkilökohtaisesta profetiasta tästä sananvaihdosta Agabuksen ja Paavalin välillä Ap. t. 21:ssä. Ensiksi Agabus sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki." Yksinkertainen profetia on hyvin usein jotakin sellaista, jonka havaitsee hengessään ja pukee sen sitten sanoiksi. Kyse on ennemminkin sen tulkitsemisesta, mitä kokee hengessään siitä, mitä Herra sanoo. Profeetta kuulee Itseään Pyhää Henkeä. Näin tapahtuu minulle enimmäkseen, ja kuten olen opettanut aiemmin Ap. t:n esimerkeistä, silloin kun Pyhä Henki Itse puhuu, se on hyvä tarkkaa, ytimekästä ja suoraa. (Ap. t. 8:29; 10: 19) Ei ole mitään epämääräisyyttä tai epäselvyyttä silloin, kun kuulet Pyhän Hengen Itsensä puhuvan sinulle. Agabus kuuli Pyhän Hengen tarkat sanat Paavalille.
Agabus antoi Paavalille hyvin tarkat yksityiskohdat, sen että juutalaiset tulisivat pidättämään hänet ja luovuttamaan roomalaisille Jerusalemissa. Vaikeudet, jotka Paavalia odottivat, eivät olleet hänelle uutta tietoa, vaikka tarkat yksityiskohdat olivat uusia, mikä näytti profeetallisen henkilökohtaisen sanan pelkästään vahvistavan jotakin sellaista, jonka Herra on jo ihmiselle näyttänyt.
Aiemmin, edellisessä luvussa Ap. t. 20: 22–24:ssä Paavali sanoi tämän: "… Minun on pakko mennä Jerusalemiin, tietämättä, mitä tulee minulle siellä tapahtumaan, vaikka Pyhä Henki todistaa jokaisessa kaupungissa, että pidättäminen ja vaikeudet odottavat minua. Mutta mikään näistä asioista ei liikuta minua, koska en pidä elämääni itselleni rakkaana..." (suomennos tässä)
Paavali totesi, että kaikkialla, minne hän meni, Pyhä Henki todisti, että jos hän menisi kaupunkiin (Jerusalemiin), pidättäminen ja vaikeudet odottaisivat häntä. Mutta hän sanoi, ettei tiennyt yksityiskohtia. Lähdettyään heidän luotaan Apt. 20:ssa luki 21 alkaa sillä, että Paavali purjehtii Tyroksen kaupunkiin ja tapaa opetuslapsia jakeen neljä todetessa: "Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin."
Tähän hetkeen asti minne tahansa Paavali menikin, hänen tapaamillaan opetuslapsilla oli todistus hengessään, 'paha tunne' siitä, että hän meni Jerusalemiin – mutta kuten Paavali itse myönsi: 'En tiedä, mitä minulle tulee siellä tapahtumaan.' Se tarkoittaa, että kaikki nuo vaikutelmat, kaikilla noilla ihmisillä, oli vain epämääräinen todistus hengessään, että vaikeudet odottivat häntä. Vasta profeetta Agabus antoi tarkkaa informaatiota noista 'pahoista asioista' – juutalaiset tulisivat pidättämään hänet ja luovuttamaan roomalaisille.
Paavalin Agabukselta saama henkilökohtainen profetia koski hänen tulevaisuuttaan, mutta se oli vain tarkkaa informaatiota niistä asioista, jotka Paavali jo tunsi. Henkilökohtainen profetia ei ole uutta informaatiota, se on vahvistus niille asioille, jotka Herra on sinulle jo paljastanut, ja vahvistavana sanana siinä on enemmän informaatioita. Jopa silloin, kun Paavali kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä Ap.t. 9:5:ssä, Herra sanoi hänelle: "Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan." (ei suom. käännöksessä tässä kohdassa, mutta 26:14: ssä) Tutkain eli piikkisauva oli teräväpäinen keppi, jota käytettiin ‘lehmän' takana tökkimään sitä lapaan tai takamukseen sen pitämiseksi polulla. Jeesus, Hänen ollessaan terävä kaksipäinen miekka, Jumalan Sana, oli ilmiselvästi tökkinyt Paavalia jonkin aikaa siitä, että Hän on Messias ja Paavali oli vastustellut. Joten jopa tämä Jeesuksen tapaaminen oli tarkennusta siihen tökkimiseen, jota Paavali oli saanut Elävältä Sanalta sen sijaan, että olisi ollut täysin uutta tietoa. Jeesus vahvisti hänelle – kuinka monia meistä Herra on 'tökkinyt' jonkin aikaa, ennen kuin lopulta olemme antaneet periksi ja uskoneet?
Ensi viikolla, apostolit… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Näkijöitä, profeettoja, henkilökohtaista profetiaa, osa 3/3, näkijät/profeetat
Hei kaikki,
Mikä on Näkijä? Mikä on profeetta?
Meille kerrotaan tämä 1. Sam. 9: 9: ssä: "...sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi."
Näkijät/profeetat ovat varustettuja näkemään Herran maailmaan ajoittain, sen mukaan kuin Herran tahdon mukaan on tarvis. 1. Sam. 3:ssa Herra kutsui Samuelia nimeltä: "Samuel, Samuel" ja nuori poika luuli Eeli-papin kutsuvan häntä. Eelin kerrottua hänelle, että kyse oli Herrasta, jae 10 sanoo: "Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niin kuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!"" Jakeessa 15 sanotaan, että Samuel ei uskaltanut kertoa Eelille Herran ilmestystä. Jae 21 sanoo, että siitä lähtien Herra ilmestyi Samuelille Herran Sanana.
Samuel oli ensimmäinen näkijöistä/profeetoista Israelin kansalle. Hän oli viimeinen tuomari. Aiempiin tuomareihin kuuluivat Debora, Gideon, Simson ja muita. Samuel oli viimeinen tuomari ja ensimmäinen uuden Israelin valtion näkijä/profeetta. Hän asetti Saulin heidän ensimmäiseksi kuninkaakseen. Hän valmisti tietä kaikille häntä seuraaville Israelin profeetoille, sillä Herra ilmestyi myös heille 'Herran Sanana'.
Mutta näkijöiden kohdalla ei ole kyse vain Herran ilmestymisestä heille, heidän lahjansa nähdä Herran maailmaan näkyy myös Elisan palvelutyössä, kuten nähdään 2. Kun. 6: 13–17: ssa. Elisa ja hänen avustajansa olivat kaupungissa, jota piirittivät vihollisarmeijan sotavaunut ja Elisan avustaja oli hyvin peloissaan. Elisa rukoili, että Herra avaisi myös hänen silmänsä näkemään sen, mitä hän itse näki, mikä oli heitä myös ympäröivä enkeliarmeija. Elisa näki enkeliarmeijan sekä luonnollisen maailman kaupunkia piirittävän kuninkaan armeijan.
Ollessani teini-ikäinen tai 16 tai 17, Isä kertoi minulle, että Hän oli kutsunut minut olemaan näkijä, käyttäen tuota nimitystä, ja se oli kutsumukseni ennen opettajan pastorin ja apostolin kutsumusta. (Ensi viikolla apostolin ja hänen palvelutyönsä määrittelyä). Näin on kohdallani useimmiten, on kuin päällekkäin kaksi ulottuvuutta, silmieni ollessa täysin auki näen luonnollisen maailman ja Herran maailman.
Mikä määrittää Uuden testamentin näkijän/profeetan?
Perusta, jolle rakennamme, on Ef. 3: 1–6 joka sanoo osaksi: "Paljastaakseen salaisuuden...joka pidettiin salassa aikakausilta ja sukupolvilta, mutta on nyt Hänen pyhien apostoliensa ja profeettojensa paljastama Hengen kautta; että pakanat tulisivat olemaan kanssa perillisiä, samasta ruumiista ja ovat yhdessä osallisia siihen lupaukseen joka evankeliumin kautta on Kristuksessa." (suomennos tässä)
Tämä kertoo meille, että apostolien ja profeettojen ensimmäinen tehtävä ja jakaa ilmestystä Herralta koskien sitä armoa, joka on annettu (meille) ei-juutalaisille. Tämän vuoksi profeetat ja opettajat ovat läheistä sukua, kuten nähdään Ap.t. 13: 1–3:ssa: "Ja oli tiettyjä profeettoja ja opettajia kokoontuneena...paastoamista ja rukoilemista varten..." (suomennos tässä) Profeetan päätehtävä ei ole antaa profeetallisia sanoja, vaan jakaa ilmestystä koskien Kristuksen salaisuuksia. Opettaminen ja profeettana oleminen ovat läheistä sukua apostoleille ja profeetoille, koska heille on annettu tehtäväksi paljastaa syvempiä salaisuuksia Jeesuksen työstä ja Hänen teistään, sekä antaa tuota ilmestystä Kristuksen ruumiille.
JOS joku kutsuu itseään apostoliksi ja profeetaksi, hänen peruspalvelutyönsä on opettaa ja jakaa ilmestystä koskien sitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Jos hänellä ei ole noita syvempiä salaisuuksia, jos heillä on ainoastaan 'profeetallisia' unia, näkyjä ja sanoja – sinun täytyy asettaa kyseenalaiseksi, onko hän aito profeetta (tai apostoli).
Kuinka se, että joku profetoi, eroaa siitä, että on profeetta?
Ap. t. 11: 27–28 kertoo meille: "Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä..." Tämä osoittaa meille, että profeetalla on ennussanoja asioista, joita tapahtuu luonnossa, tässä tapauksessa nälänhädästä.
Ap. t. 21: 10–11: ssa meille kerrotaan tästä Agabuksesta: "...hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain (roomalaisten) käsiin'."
Tässä me näemme profeetalla olevan myös ennussanoja hallitusten toimista mukaan luettuina toisinaan siitä, miten ne liittyvät yksilöihin. Profeetta näinä Uuden testamentin aikoina ennen kaikkea opettaa ja/tai jakaa salaisuuksista koskien Kristusta meissä ja Hänen ristintyötään, ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan. He näkevät Hengen maailmaan. Heillä on ennussanoja koskien luontoa, hallituksia sekä yksilöitä.
Vertaa tätä Paavalin 1. Kor. 14: 3:n yksinkertaisen profetoimisen määritelmään: "Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi." Voimme nähdä näkijäksi/profeetaksi kutsutulla paljon suuremman syvyyden. Valitettavasti jotkut ovat tehneet itsestään kuuluisia ajatellessaan, että koska he profetoivat säännöllisesti, he ovat profeettoja. Kun ihminen antaa ensi kertaa yksinkertaisen profetian, se voi olla pelkästään sitä, että sanotaan jollekulle: "Tunnen, että Herra rakastaa sinua." Mutta jos heillä on paljon kokemusta, heidän profetoimisensa voi olla pidempää ja yksityiskohtaisempaa – ei siksi, että he olisivat profeettoja, vaan koska he ovat kokeneempia tuon lahjan käyttämisessä. Jotkut ovat ajatelleet, että koska he säännöllisesti toimivat yksinkertaisen profetoimisen lahjassa, he ovat profeettoja – mutta itse asiassa he ovat vain kokeneempia tuossa lahjassa.
Muista myös, että muut Hengen ilmenemismuodot liittyvät lahjoihin. Niin että ihminen, joka voi nähdä mininäyn jostakin ihmisestä tai tilanteesta rukoillessaan jonkun puolesta, mikä on henkien erottamista, voi myös antaa tälle rohkaisevan profetian. Hän ei ole profeetta, Henki vain liikkui hänen kauttaan palvelemaan siinä, mitä tuon ihmisen kohdalla tarvittiin. Profeetan pääasiallinen palvelutyö on opettaminen ja siitä kertominen, mitä Kristus teki puolestamme, nähdä Hengessä, ja antaa ennussanoja luonnosta ja hallituksista.
Viisautta koskien henkilökohtaista profetiaa
Voimme oppia henkilökohtaisesta profetiasta tästä sananvaihdosta Agabuksen ja Paavalin välillä Ap. t. 21:ssä. Ensiksi Agabus sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki." Yksinkertainen profetia on hyvin usein jotakin sellaista, jonka havaitsee hengessään ja pukee sen sitten sanoiksi. Kyse on ennemminkin sen tulkitsemisesta, mitä kokee hengessään siitä, mitä Herra sanoo. Profeetta kuulee Itseään Pyhää Henkeä. Näin tapahtuu minulle enimmäkseen, ja kuten olen opettanut aiemmin Ap. t:n esimerkeistä, silloin kun Pyhä Henki Itse puhuu, se on hyvä tarkkaa, ytimekästä ja suoraa. (Ap. t. 8:29; 10: 19) Ei ole mitään epämääräisyyttä tai epäselvyyttä silloin, kun kuulet Pyhän Hengen Itsensä puhuvan sinulle. Agabus kuuli Pyhän Hengen tarkat sanat Paavalille.
Agabus antoi Paavalille hyvin tarkat yksityiskohdat, sen että juutalaiset tulisivat pidättämään hänet ja luovuttamaan roomalaisille Jerusalemissa. Vaikeudet, jotka Paavalia odottivat, eivät olleet hänelle uutta tietoa, vaikka tarkat yksityiskohdat olivat uusia, mikä näytti profeetallisen henkilökohtaisen sanan pelkästään vahvistavan jotakin sellaista, jonka Herra on jo ihmiselle näyttänyt.
Aiemmin, edellisessä luvussa Ap. t. 20: 22–24:ssä Paavali sanoi tämän: "… Minun on pakko mennä Jerusalemiin, tietämättä, mitä tulee minulle siellä tapahtumaan, vaikka Pyhä Henki todistaa jokaisessa kaupungissa, että pidättäminen ja vaikeudet odottavat minua. Mutta mikään näistä asioista ei liikuta minua, koska en pidä elämääni itselleni rakkaana..." (suomennos tässä)
Paavali totesi, että kaikkialla, minne hän meni, Pyhä Henki todisti, että jos hän menisi kaupunkiin (Jerusalemiin), pidättäminen ja vaikeudet odottaisivat häntä. Mutta hän sanoi, ettei tiennyt yksityiskohtia. Lähdettyään heidän luotaan Apt. 20:ssa luki 21 alkaa sillä, että Paavali purjehtii Tyroksen kaupunkiin ja tapaa opetuslapsia jakeen neljä todetessa: "Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin."
Tähän hetkeen asti minne tahansa Paavali menikin, hänen tapaamillaan opetuslapsilla oli todistus hengessään, 'paha tunne' siitä, että hän meni Jerusalemiin – mutta kuten Paavali itse myönsi: 'En tiedä, mitä minulle tulee siellä tapahtumaan.' Se tarkoittaa, että kaikki nuo vaikutelmat, kaikilla noilla ihmisillä, oli vain epämääräinen todistus hengessään, että vaikeudet odottivat häntä. Vasta profeetta Agabus antoi tarkkaa informaatiota noista 'pahoista asioista' – juutalaiset tulisivat pidättämään hänet ja luovuttamaan roomalaisille.
Paavalin Agabukselta saama henkilökohtainen profetia koski hänen tulevaisuuttaan, mutta se oli vain tarkkaa informaatiota niistä asioista, jotka Paavali jo tunsi. Henkilökohtainen profetia ei ole uutta informaatiota, se on vahvistus niille asioille, jotka Herra on sinulle jo paljastanut, ja vahvistavana sanana siinä on enemmän informaatioita. Jopa silloin, kun Paavali kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä Ap.t. 9:5:ssä, Herra sanoi hänelle: "Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan." (ei suom. käännöksessä tässä kohdassa, mutta 26:14: ssä) Tutkain eli piikkisauva oli teräväpäinen keppi, jota käytettiin ‘lehmän' takana tökkimään sitä lapaan tai takamukseen sen pitämiseksi polulla. Jeesus, Hänen ollessaan terävä kaksipäinen miekka, Jumalan Sana, oli ilmiselvästi tökkinyt Paavalia jonkin aikaa siitä, että Hän on Messias ja Paavali oli vastustellut. Joten jopa tämä Jeesuksen tapaaminen oli tarkennusta siihen tökkimiseen, jota Paavali oli saanut Elävältä Sanalta sen sijaan, että olisi ollut täysin uutta tietoa. Jeesus vahvisti hänelle – kuinka monia meistä Herra on 'tökkinyt' jonkin aikaa, ennen kuin lopulta olemme antaneet periksi ja uskoneet?
Ensi viikolla, apostolit… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed