Seers, Prophets, personal prophecy: Part 1: 'What is prophecy?'. 1/3
Näkijöitä, profeettoja, henkilökohtaista profetiaa, osa 1: 'Mitä profetoiminen on?' 1/3
Hei kaikki,
Suuri hämmennys vallitsee liittyen näkijöihin, profeettoihin, profetoimiseen, henkilökohtaiseen profetiaan. Tässä osassa yksi kerron siitä, kuinka voimme tuntea ihmiset heidän henkensä mukaan – ja niistä ongelmista, joita se voi aiheuttaa.
Viehättyminen jonkun hengestä
"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan (vaan hengen mukaan); jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2. Kor. 5: 16–17.
Maailmassa annamme tunnustusta tai kunnioitusta tai tunnemme jonkun ihmisen maailman standardin mukaan: koulutus, taloudellinen asema, ammatti, varallisuus jne. Kristuksessa on vain yksi standardi: olla uudesti-syntynyt. Jonkun tuntemisen maalliset mittapuut ovat toissijaisia, minkä takia Paavali sanoi, että tästä hetkestä lähtien emme tunne jotakuta ihmistä maailmallisten standardien, vaan Hengen mukaan.
Sellaiset ihmiset, jotka ovat hämmentyneet tästä Uuden testamentin todellisuudesta, että ihmiset tunnetaan heidän henkensä mukaan, ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa. Moni nainen on tyrkyttänyt itseään jollekulle pastorille, koska hänen henkensä identifioituu joihinkin pastorin hengessä oleviin lahjoihin, ja nainen tulkitsee sen niin, että Jumala kertoo naiselle pastorin olevan hänen tuleva aviomiehensä. Kyseessä ei tarvitse olla pastorin – tätä tapahtuu kouluista seurakuntiin, liikeyrityksistä satunnaisiin kohtaamisiin julkisilla paikoilla. Viehättymistä jonkun hengestä erehdytään usein pitämään Jumalan johdatuksena ihmissuhteeseen. Erehdytään – tarkoittaen, että kyse ei ole Jumalasta, kyse on vain siitä, että heidän henkensä on viehättynyt toisen hengestä.
Ollessani Raamattukoulun johtaja opin tuntemaan suuren ja laajasti kunnioitetun evankelistan, T.L. Osbornin. Koulumme oli hänen palvelutyönsä päämajan rakennuksessa, ja pidän tuota erityisenä ajanjaksona. Hänellä oli tapana puhua meidän kappelijumalanpalveluksissamme ja minulla oli jopa etuoikeus tavata häntä hänen kotonaan. Eräänä päivänä hänen puhuttuaan kappelissa eräs opiskelija tuli luokseni itkien, eikä tuo nuori nainen tiennyt miksi itki. Kysyin häneltä, mihin hän tunsi olevansa kutsuttu, ja hän vastasi: 'lähetystyöhön.' Selitin hänelle, että hänen hengessään olevat lahjat todistivat T.L. Osbornin hengessä olevista lahjoista, lähetystyöstä, ja naisen henkeä elähdytti kuulla kaikista Osbornin seikkailuista ja niistä ihmisistä, jotka tämä oli voittanut Herralle. Hän tunsi T.L:n kummassakin heissä olevan Kristuksen mukaan.
Toinen esimerkki:
Ollessani 16 opin tuntemaan erään tytön 10. luokan saksan tunneilla. Opettaja jakoi meidät usein pareiksi ja olin pari hänen kanssaan. Opimme tuntemaan toisemme läksyjen tekemisen välissä. Tyttö oli roomalaiskatolinen, minä olin episkopaali (anglikaani), jotka jakavat yhteisen sunnuntaiaamun liturgian. Eräänä päivänä hän sanoi minulle: "Tunnen Jumalan liturgian takana." Hän johdatti minut Herran luo.
Olimme tuolloin 10. luokalla, iältämme 16. Hänen poikaystävänsä ja tuleva aviomiehensä johdatti hänet Herran luo, hän johdatti minut Herran luo ja sitten minä johdatin tyttöystäväni ja tulevan vaimoni Barbin Herran luo. Kumpikin meistä otti high schoolin kolmannella vuosikurssilla toisen vuoden saksankurssin, joten ystävyytemme Herrassa jatkoi rakentumistaan. High schoolin neljännellä vuosikurssilla minut äänestettiin koulun tanssiaisten kuninkaaksi, hänet kuningattareksi. Olen aina rakastanut hänen henkeään. Tulen aina olemaan hänelle kiitollinen siitä, että hän kertoi minulle Jeesuksesta, ja olemme kaikki yhä säännöllisesti yhteydessä vielä tänäkin päivänä. Olen alusta asti rakastanut hänen henkeään. Ihailen hänen sieluaan ja meillä on siitä lähtien ollut tuo veli - sisko -suhde. En minä eikä hän koskaan ajattelisi mennä toisen hengen rakastamista ja arvostamista pidemmälle.
Mutta jotkut ihmiset kehittävät ystävyyden jonkun toisen kanssa töissä, tai pastori ylistyksenjohtajan kanssa, tai kaksi naapurusta, ja erehtyvät pitämään toisen hengestä (tai sielusta) viehättymistä rakkautena, Jumalan viestinä, Jumalan tahtona, että Jumala on kertonut, että tuo toinen on kumppanini… eikä kyse ole lainkaan siitä. Kyse on vain sen havaitsemisesta, kuka toinen on hengessään. Usein joku sitoutuu tunteidensa puolesta sanoen, että 'Jumala kertoi minulle' että tuo toinen on aviomieheni/vaimoni', ja ihmettelee, miksi Jumala ei kertonut tuolle toiselle osapuolelle. Olemme henki, sielu ja ruumis. Älä ylitä tuota rajaa. Havaitse, jos olet viehättynyt tuon toisen hengestä, ehkä hengestä ja sielusta… mutta jos on jo olemassa muita rajoja, älä ylitä niitä.
Ajatusta siitä, että henkemme voi havaita sen, mitä toisen ihmisen hengessä on, ei opeteta kovin paljon, ja se, mitä on liikkeellä, on toisinaan melkoisen karmaisevaa ja outoa.
Ihmiset voivat havaita ja olla viehättyneitä toisen ihmisen hengen piirteistä ja erehtyä pitämään tuota viehättymistä rakkautena.
Entäpä jos jonkun pastorin seurakunnassa on naimaton nainen, joka tulee hänen luokseen neuvoja saadakseen. Entäpä jos tuo pastori havaitsee hengessään tuon naisen hengessä olevat piirteet – millaiseksi Jumala hänet teki, millaisia lahjoja antoi – ja tuntee viehättymistä naista kohtaan tuon takia. Ehkä nainen on myös sievä katsella. Pastori saattaa manipuloida naista ja kontrolloida häntä, saada tämän tapaamaan häntä yksin iltaisin toimistossaan, tai jopa tuoda seksiä suhteeseen sen varjolla, että nainen tarvitsee sitä eheytyäkseen aiemmista suhteistaan… ja monia muita tuon kaltaisia pahoja asioita tapahtuu Kristuksen ruumiissa. Jeesus määritteli aviorikoksen Matt. 5: 28:ssa johonkuhun toiseen kohdistuvan himon kuvittelemiseksi. Vuosien kuluessa olen nähnyt monia pastoreita monilukuisissa aviorikoksissa – mielensä kuvitelmissa, jotka koskeva heidän seurakunnassaan tai ylistystiimissään olevia naisia – ja olen vetänyt jokusen kuilun reunalta takaisin.
Tämä voi tapahtua missä tahansa liikeyrityksessä, teollisuudessa tai ystävyyssuhteessa sekä seurakunnassa. Maailmamme on niin turmeltunut, että jotkut ehdottavat Magdalan Marian ja Jeesuksen olleen pariskunta – jopa varhaiset kristilliset harhaopilliset kirjoitukset ehdottavat sitä. Ihmisten mielet ovat niin turmeltuneet, että he eivät voi kuvitella naisen, josta karkotettiin seitsemän riivaajaa, rakastaneen Jeesusta tiukasti hengellisellä tasolla, he ajattelevat, että suhteen on täytynyt kehittyä fyysiseksi, mutta niin ei ollut. Emmekö me rakasta Jeesusta hengestämme käsin? Se on puhtautta. Meidän henkemme todistaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa, että me olemme Isän lapsia ja että Kristus on meissä. Sen tähden Paavali kirjoittaa 1. Tim. 5:2:ssa, että meidän tulee kohdella vanhempia naisia äiteinä ja nuorempia sisarina – Paavali sanoo, että rakastakaa heidän henkeään, osoittakaa heille asiaan kuuluvaa kunnioitusta älkääkä ylittäkö rajoja.
Vuosia sitten olin puhuja eräässä 'apostolisessa' konferenssissa, ja samalla kun odotin puhevuoroani sivuhuoneessa, jotkut heistä, jotka auttoivat tarjoamaan vettä ja välipalaa, halusivat panna kätensä minun päälleni ja profetoida minulle. Annoin heidän tehdä niin, ja se mitä he aluksi sanoivat, osui oikeaan – että pian minä alkaisin toimia toisentyyppisessä palvelutyössä ja vastaavaa. Mutta kun kiitin heitä ja aloin nousta 'rukoiltavan istuimelta', he kehottivat minua istuutumaan takaisin 'ja näkemään, mitä muuta Herra saattaisi sanoa.'
Tein niin ja sallin heidän jatkaa. Se, mitä he seuraavaksi sanoivat, ei ollut Herralta, vaan asioita, joita heidän henkensä havaitsivat minun hengessäni olevista lahjoista. Kaikkea sitä, mihin he sanoivat, että Jumala tulisi minut tulevaisuudessa viemään, minä olin jo tekemässä. He eivät tienneet, että tuohon aikaan olin suuren raamattukoulun johtaja ja opetin kursseja lähes päivittäin, valvoin suurta henkilöstöä megaseurakunnassa ja tuurasin pastoria sunnuntaisin ja keskiviikkoisin silloin, kun hän matkusti palvelutyössään. Heidän 'profeetalliset sanansa' jotka he kaikki sijoittivat tulevaisuuteen, sanoivat, että pian minut johdatettaisiin asemaan, missä tulisin opettamaan, pian olisin hallinnollisessa asemassa, valvoisin pian suurta henkilöstöä ja budjettia… kaikki olivat sellaisia asioita, joita olin parhaillaan tekemässä. Kuinka heiltä jäi se huomaamatta?
Ensimmäisen kerran kun he rukoilivat, kyse oli Herrasta. Toisen kerran he havaitsivat hengessään asioista minun hengestäni – he alkoivat tuntea minut kuten Paavali edellä totesi, hengen mukaan, sillä henki on uusi luomus Kristuksessa. Monet nk. profeetat rakentavat palvelutyönsä ei profeetallisuudelle, vaan ihmisen hengen havainnoimiselle ja kääntävät sen 'näin sanoo Herraksi'. Ja aloitamme siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed