The Mosaic law wasn't made for the righteous, 3/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3
Hei kaikki,
Pohdi näitä jakeita päättäessämme tämän opetussarjan:
"Synnin voima on laki." 1. Kor. 15: 56b
"Laki saa aikaan vihaa." Room. 4: 15a
Jos elät uskonnollisen lakihenkisyyden alaisuudessa, tunnet nämä totuudet
Koska laki jatkuvasti osoittaa synnin, se antaa voiman tehdä noita syntejä ja se tekee sinut vihaiseksi. Tai vihan alkuvaiheen – turhautumisen, jo sei mitään muuta, riippuen siitä, missä määrin olet hyväksynyt lakihenkisyyden. Vihainen, koska ei ikinä voi olla riittävän hyvä lain antajalle. Vihainen itselleen, koska luulee, että itsessä on jotakin vikaa, kun ei vastaa odotettuja standardeja.
Siinä välissä, kun lakihenkisyys vahvistaa syntiä samalla kun tekee ihmisestä vihaisen, hän möhlii elämässään ja sitten suuttuu Jumalalle. Itse asiassa elämme Uuden testamentin aikoja ja jos Isä ja Jeesus esitetään Vanhan testamentin vanhentuneen lakihenkisyyden esitystavan välityksellä, ihminen saattaa kävellä pois tuosta esitystavasta samalla kun hän kaipaa sydämessään saada tuntea Isänsä ja Herran.
Eräs vanhan ajan Raamatun opettaja huomautti, että niissä hänen vierailemistaan seurakunnista, joissa saarnattiin eniten esiaviollisesta seksistä, oli eniten raskaana olevia teinityttöjä. Eniten alkoholin pahuudesta julistavilla oli eniten ihmisiä, jotka kamppailivat alkoholismin kanssa. Uskonnollisen lakijärjestelmän alaisuudessa eläminen antaa voiman synnille. Se tekee ihmisistä vihaisia. Mitä tiukempi, sitä enemmän vihaa. Jos lapsi varttuu hyvin ankaran isän alaisuudessa, joka näkee vain väärän, lapsi alkaa tehdä väärin ja isän ja pojan väliin tulee vihaa. Myöhempinä vuosina lapsi saattaa sanoa yrittäneensä saada vanhempansa huomiota tai hyväksyntää. Mutta juuri tuo lakihenkinen näkökulma vanhemmuuteen antoi itse asiassa voiman hänen synnilleen.
Olemme käsitelleet sitä tosiasiaa, että lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä varten ja että laki oli ohjaaja, joka johdatti meidät Kristuksen luo. Ohjaaja Paavalin yhteydessä oli mestarikäsityöläinen, niin kuin nykyään voisi olla mestarillinen puuseppä, mekaanikko, sähkömies, putkimies. Harjoittelija tulee oman ammattinsa mestarin opastuksen alaisuuteen. Hänen pointtinsa Gal. 3:ssa oli se, että kun olemme valmistuneet opiskelijana, oppipoikana olemisesta, emme enää tarvitse ohjaajaa – Mooseksen lakia.
Paavalin aikoina heti kun poika on valmistunut ohjaajan (kasvattajan) alaisuudesta, hän saa perheyrityksen täydet etuoikeudet. Silloin hänet tunnustetaan täysimääräiseksi pojaksi, isänsä liikekumppaniksi. Tuo oli sitä, mitä Paavali sanoi Gal. 3: 25–29:ssä: "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä (perhettä) Kristuksessa Jeesuksessa."
Alleviivattu fraasi yllä on sanaleikki, joka häviää käännöksissä englanniksi ja useimmissa käännöksissä. Kaste on tietysti täysi upottaminen veteen. Fraasi 'olette Kristuksen päälle pukeneet' on kirjaimellisesti; olette nyt upotettuja Kristukseen. Kreikaksi se kuuluu näin: "te, jotka olette upotetut (upotettuja veteen) Kristuksessa, olette nyt upotetut Kristukseen". Sen tähden hän sanoo, että tästä eteenpäin ei ole mitään rotua, sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa, jolla olisi merkitystä, sillä meidät kaikki on upotettu Kristukseen ja olemme sen tähden yhtä Hänessä.
Kun olemme nyt valmistuneet ja saaneet täyden asemamme Isän perheessä, mitä tuo armo voi tehdä hyväksemme?
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Titus 2: 11–13
Armo opettaa (kasvattaa) meitä. Armo ei ole vain ansiotonta suosiota ja sitten jatkat eteenpäin elämässäsi. Ei, armo voimaannuttaa meidät elämään Kristuksessa. Heti kun olemme armossa, me kaikki aloitamme erilaisen 'koulun', sillä sana 'opetuslapsi' tarkoittaa 'oppijaa.' Laki pelkästään näytti meille, että olemme syntisiä opettaen meille, että Kristus oli tulossa, joka vapauttaisi meidät. Nyt Kristuksessa, aivan kuten poika, joka on valmistunut harjoittelusta ja on nyt täysi kumppani perheyrityksessä, me varjostamme (so. seuraamme läheisesti) Isää ja Poikaa heidän työssään. TUOTA on opetuslapseus.
Jumala antoi 613 lakia Moosekselle, mutta useimmat olivat melko epämääräisiä. Kysyin kerran Isältä, miksi Hän teki Mooseksen lain niin epämääräiseksi ja Hän sanoi: "Jotta heidän täytyisi vaeltaa kanssani tietääkseen, kuinka soveltaa teitäni elämäänsä." Fariseukset tekivät 800 lakia lisää yrittäen selvittää tarkan yksityiskohtaisesti mitä Jumala haluaisi jokaisessa tilanteessa elämässä. Se on lakihenkisyyttä. Armo opettaa meitä, kuinka soveltaa Isän teitä lain Hengessä, ei kirjaimessa. Paavali sanoi 'kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.' 2. Kor. 3:6. Kuinka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Kuinka olla himoitsematta lähimmäisensä autoa? Se, kuinka soveltaa tuota elämään, on sitä, mistä UT:n armoa koskevassa ilmestyksessä on kysymys. Kykenee vaeltamaan Itsensä Jumalan kanssa, jotta Hän voi ohjata elämäämme syvemmälle Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
"…on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta…" Hepr. 13: 9
Sydämemme ei saa vahvistusta lakihenkisestä elämisestä. Sydämemme saa vahvistusta Kristuksessa armon kera, ja tuo armo opettaa meitä elämään vanhurskaasti.
"Älkää kääntäkö Jumalan armoa synnin tekemisen lisenssiksi." Juud. jae 4 (Käytän modernia sanaa lisenssi, jonka juuri on kreikan irstautta tarkoittavasta sanassa Kirjaimellisesti: "Älkää kääntäkö Jumalan armoa irstaudeksi", joka määritellään moraalisesti pidäkkeettömäksi elämäksi, erityisesti seksuaalisesti.) Kun hän kirjoitti, ettei pidä kääntää Jumalan armoa luvaksi tehdä syntiä, se tarkoittaa myös sitä, että meillä on vastuu armon taloudenhoitajina.
Sitä voi verrata vanhempaan, joka antaa teinilleen päiväksi auton avaimet. Armon myötä tulee odotus käyttää tuota autoa laillisesti, oikein, tietoisena, että auto ei ole nuoren oma. Armo kantaa aina mukanaan vastuun olla tilivelvollinen. Aina. Armo on ansiotonta suosiota ja voimaannuttamista, mutta se on myös vastuuta sille, joka tuon armon antaa.
Tämä asettaa meille vastuun elää sisältä käsin ulospäin sen sijaan, että tottelisimme ulkonaisia säännöstöjä.
Hepr. 10: 15–17 paljastaa tämän: " Tämä on se liitto, jonka minä… teen heidän kanssaan… Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä."
Hänen täytyi tehdä meidät upouusiksi, Hänen Henkensä uudesti luoduiksi tehdäkseen sen. Vanha testamentti osoitti, että Hän ei voinut antaa käskyjä ja sitten odottaa syntisten tottelevan. Tuon pulmatilanteen korjaamiseksi Hän ristin ja ylösnousemuksen mahdollistamana loi kokonaan uudelleen ihmisten henget Oman Henkensä kautta, niin että näiden silkka luonto oli tehdä jumalisia asioita. Joten nyt meidän silkassa luonnossamme ovat Jumalan lait. Ei lain kirjain, vaan lain Henki – tarkoitus.
Henkeeni kirjoitettu laki käskee rakastamaan iäkästä naapuriani niin kuin itseäni. Mutta kuinka tehdä niin? Yhtäkkiä tunnen kehotusta auttaa häntä kokoamaan vähän polttopuita talven varalta, kun hän hitaasi ja työläästi liikkuu oveaan lähemmäksi. TUO lain soveltaminen on sitä, mitä Isä on tehnyt. Hän on kirjoittanut lakinsa, tiensä, Itsensä meidän sydämillemme, jotta Hän voi kehottaa meitä soveltamaan käskyä suhteessa naapuriin ja hänen polttopuihinsa, ja ehkä jonakin toisena päivänä tekemään jotakin mukavaa työtoverin hyväksi, ja jollain toisella kerralla antaa ansaittua suurempi juomaraha tarjoilijalle. Heti kun tajuamme olevamme vapautettuja ulkonaisesta lakihenkisyydestä, voimme elää sisältä käsin ulospäin ja kysyä innokkaasti Isältä ja Herralta, kuinka he haluavat heidän teitään sovellettavan elämässämme.
Miten jännittävä onkaan meidän elämämme Kristuksessa, ja siinä on niin paljon vapautta – ja vastuuta, joka liittyy tuohon vapauteen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3
Hei kaikki,
Pohdi näitä jakeita päättäessämme tämän opetussarjan:
"Synnin voima on laki." 1. Kor. 15: 56b
"Laki saa aikaan vihaa." Room. 4: 15a
Jos elät uskonnollisen lakihenkisyyden alaisuudessa, tunnet nämä totuudet
Koska laki jatkuvasti osoittaa synnin, se antaa voiman tehdä noita syntejä ja se tekee sinut vihaiseksi. Tai vihan alkuvaiheen – turhautumisen, jo sei mitään muuta, riippuen siitä, missä määrin olet hyväksynyt lakihenkisyyden. Vihainen, koska ei ikinä voi olla riittävän hyvä lain antajalle. Vihainen itselleen, koska luulee, että itsessä on jotakin vikaa, kun ei vastaa odotettuja standardeja.
Siinä välissä, kun lakihenkisyys vahvistaa syntiä samalla kun tekee ihmisestä vihaisen, hän möhlii elämässään ja sitten suuttuu Jumalalle. Itse asiassa elämme Uuden testamentin aikoja ja jos Isä ja Jeesus esitetään Vanhan testamentin vanhentuneen lakihenkisyyden esitystavan välityksellä, ihminen saattaa kävellä pois tuosta esitystavasta samalla kun hän kaipaa sydämessään saada tuntea Isänsä ja Herran.
Eräs vanhan ajan Raamatun opettaja huomautti, että niissä hänen vierailemistaan seurakunnista, joissa saarnattiin eniten esiaviollisesta seksistä, oli eniten raskaana olevia teinityttöjä. Eniten alkoholin pahuudesta julistavilla oli eniten ihmisiä, jotka kamppailivat alkoholismin kanssa. Uskonnollisen lakijärjestelmän alaisuudessa eläminen antaa voiman synnille. Se tekee ihmisistä vihaisia. Mitä tiukempi, sitä enemmän vihaa. Jos lapsi varttuu hyvin ankaran isän alaisuudessa, joka näkee vain väärän, lapsi alkaa tehdä väärin ja isän ja pojan väliin tulee vihaa. Myöhempinä vuosina lapsi saattaa sanoa yrittäneensä saada vanhempansa huomiota tai hyväksyntää. Mutta juuri tuo lakihenkinen näkökulma vanhemmuuteen antoi itse asiassa voiman hänen synnilleen.
Olemme käsitelleet sitä tosiasiaa, että lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä varten ja että laki oli ohjaaja, joka johdatti meidät Kristuksen luo. Ohjaaja Paavalin yhteydessä oli mestarikäsityöläinen, niin kuin nykyään voisi olla mestarillinen puuseppä, mekaanikko, sähkömies, putkimies. Harjoittelija tulee oman ammattinsa mestarin opastuksen alaisuuteen. Hänen pointtinsa Gal. 3:ssa oli se, että kun olemme valmistuneet opiskelijana, oppipoikana olemisesta, emme enää tarvitse ohjaajaa – Mooseksen lakia.
Paavalin aikoina heti kun poika on valmistunut ohjaajan (kasvattajan) alaisuudesta, hän saa perheyrityksen täydet etuoikeudet. Silloin hänet tunnustetaan täysimääräiseksi pojaksi, isänsä liikekumppaniksi. Tuo oli sitä, mitä Paavali sanoi Gal. 3: 25–29:ssä: "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä (perhettä) Kristuksessa Jeesuksessa."
Alleviivattu fraasi yllä on sanaleikki, joka häviää käännöksissä englanniksi ja useimmissa käännöksissä. Kaste on tietysti täysi upottaminen veteen. Fraasi 'olette Kristuksen päälle pukeneet' on kirjaimellisesti; olette nyt upotettuja Kristukseen. Kreikaksi se kuuluu näin: "te, jotka olette upotetut (upotettuja veteen) Kristuksessa, olette nyt upotetut Kristukseen". Sen tähden hän sanoo, että tästä eteenpäin ei ole mitään rotua, sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa, jolla olisi merkitystä, sillä meidät kaikki on upotettu Kristukseen ja olemme sen tähden yhtä Hänessä.
Kun olemme nyt valmistuneet ja saaneet täyden asemamme Isän perheessä, mitä tuo armo voi tehdä hyväksemme?
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Titus 2: 11–13
Armo opettaa (kasvattaa) meitä. Armo ei ole vain ansiotonta suosiota ja sitten jatkat eteenpäin elämässäsi. Ei, armo voimaannuttaa meidät elämään Kristuksessa. Heti kun olemme armossa, me kaikki aloitamme erilaisen 'koulun', sillä sana 'opetuslapsi' tarkoittaa 'oppijaa.' Laki pelkästään näytti meille, että olemme syntisiä opettaen meille, että Kristus oli tulossa, joka vapauttaisi meidät. Nyt Kristuksessa, aivan kuten poika, joka on valmistunut harjoittelusta ja on nyt täysi kumppani perheyrityksessä, me varjostamme (so. seuraamme läheisesti) Isää ja Poikaa heidän työssään. TUOTA on opetuslapseus.
Jumala antoi 613 lakia Moosekselle, mutta useimmat olivat melko epämääräisiä. Kysyin kerran Isältä, miksi Hän teki Mooseksen lain niin epämääräiseksi ja Hän sanoi: "Jotta heidän täytyisi vaeltaa kanssani tietääkseen, kuinka soveltaa teitäni elämäänsä." Fariseukset tekivät 800 lakia lisää yrittäen selvittää tarkan yksityiskohtaisesti mitä Jumala haluaisi jokaisessa tilanteessa elämässä. Se on lakihenkisyyttä. Armo opettaa meitä, kuinka soveltaa Isän teitä lain Hengessä, ei kirjaimessa. Paavali sanoi 'kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.' 2. Kor. 3:6. Kuinka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Kuinka olla himoitsematta lähimmäisensä autoa? Se, kuinka soveltaa tuota elämään, on sitä, mistä UT:n armoa koskevassa ilmestyksessä on kysymys. Kykenee vaeltamaan Itsensä Jumalan kanssa, jotta Hän voi ohjata elämäämme syvemmälle Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
"…on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta…" Hepr. 13: 9
Sydämemme ei saa vahvistusta lakihenkisestä elämisestä. Sydämemme saa vahvistusta Kristuksessa armon kera, ja tuo armo opettaa meitä elämään vanhurskaasti.
"Älkää kääntäkö Jumalan armoa synnin tekemisen lisenssiksi." Juud. jae 4 (Käytän modernia sanaa lisenssi, jonka juuri on kreikan irstautta tarkoittavasta sanassa Kirjaimellisesti: "Älkää kääntäkö Jumalan armoa irstaudeksi", joka määritellään moraalisesti pidäkkeettömäksi elämäksi, erityisesti seksuaalisesti.) Kun hän kirjoitti, ettei pidä kääntää Jumalan armoa luvaksi tehdä syntiä, se tarkoittaa myös sitä, että meillä on vastuu armon taloudenhoitajina.
Sitä voi verrata vanhempaan, joka antaa teinilleen päiväksi auton avaimet. Armon myötä tulee odotus käyttää tuota autoa laillisesti, oikein, tietoisena, että auto ei ole nuoren oma. Armo kantaa aina mukanaan vastuun olla tilivelvollinen. Aina. Armo on ansiotonta suosiota ja voimaannuttamista, mutta se on myös vastuuta sille, joka tuon armon antaa.
Tämä asettaa meille vastuun elää sisältä käsin ulospäin sen sijaan, että tottelisimme ulkonaisia säännöstöjä.
Hepr. 10: 15–17 paljastaa tämän: " Tämä on se liitto, jonka minä… teen heidän kanssaan… Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä."
Hänen täytyi tehdä meidät upouusiksi, Hänen Henkensä uudesti luoduiksi tehdäkseen sen. Vanha testamentti osoitti, että Hän ei voinut antaa käskyjä ja sitten odottaa syntisten tottelevan. Tuon pulmatilanteen korjaamiseksi Hän ristin ja ylösnousemuksen mahdollistamana loi kokonaan uudelleen ihmisten henget Oman Henkensä kautta, niin että näiden silkka luonto oli tehdä jumalisia asioita. Joten nyt meidän silkassa luonnossamme ovat Jumalan lait. Ei lain kirjain, vaan lain Henki – tarkoitus.
Henkeeni kirjoitettu laki käskee rakastamaan iäkästä naapuriani niin kuin itseäni. Mutta kuinka tehdä niin? Yhtäkkiä tunnen kehotusta auttaa häntä kokoamaan vähän polttopuita talven varalta, kun hän hitaasi ja työläästi liikkuu oveaan lähemmäksi. TUO lain soveltaminen on sitä, mitä Isä on tehnyt. Hän on kirjoittanut lakinsa, tiensä, Itsensä meidän sydämillemme, jotta Hän voi kehottaa meitä soveltamaan käskyä suhteessa naapuriin ja hänen polttopuihinsa, ja ehkä jonakin toisena päivänä tekemään jotakin mukavaa työtoverin hyväksi, ja jollain toisella kerralla antaa ansaittua suurempi juomaraha tarjoilijalle. Heti kun tajuamme olevamme vapautettuja ulkonaisesta lakihenkisyydestä, voimme elää sisältä käsin ulospäin ja kysyä innokkaasti Isältä ja Herralta, kuinka he haluavat heidän teitään sovellettavan elämässämme.
Miten jännittävä onkaan meidän elämämme Kristuksessa, ja siinä on niin paljon vapautta – ja vastuuta, joka liittyy tuohon vapauteen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed