The Mosaic law wasn't made for the righteous, 2/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin Raamatun kohdasta, jonka mukaan
'lakia ei ole pantu vanhurskaalle'. Tuon jakeen loppuosa on: 'vaan jumalattomille syntisille, laittomille ja tottelemattomille...' (suomennos tässä)
Kerroin lain tarkoituksen olevan Room. 3:19:n sen, että Jumala antoi lain osoittaakseen ihmiskunnalle, että olemme syntisiä. Paavali selitti, ettei hän olisi tuntenut himoitsemista, jollei laki sanoisi 'älä himoitse'. Paavalin pointti Room. 7:ssä on, että laki on hyvä, koska se määrittelee synnin meille – mikä tarkoittaa, ettei sitä tehty vanhurskaille, vaan syntisille osoittamaan heille, mitä synti on. Hän kirjoitti galatalaisille sanoen, että jos Jumala olisi voinut antaa lain, joka antaisi ikuisen elämän, sitten vanhurskaus olisi tullut lain kautta.
Jatkamme siitä
Jaak. 2: 10:ssä hän sanoi " Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." Jos juutalainen rikkoi yhtä 613 laista, hänen täytyi yhä mennä uhraamaan riippumatta siitä, kuinka pieni rikkomus oli. Syyllisyys on syyllisyyttä, olipa sitten kyse polttopuun keräämisestä sapattina tai murhasta. Jos rikot yhtä, olet rikkonut niitä kaikkia.
Jokainen, joka on elänyt jonkin tyyppisen 'lain' tai lakihenkisyyden alaisuudessa, pystyy samastumaan tuohon lausumaan. Olipa sinulla sitten hyvin tiukka vanhempi, joka odotti sinulta täydellisiä suorituksia tai seurakunta, jossa sinun odotettiin 'suorittavan', mutta sait osaksesi syyllisyyden ja tuomion, tunnet lakihenkisyyden. Lakihenkisyydelle on tyypillistä se, ettei se koskaan näe sitä hyvää, mitä teet, se näkee vain sen, minkä teit väärin. Viime viikolla kerroin siitä, kuinka isäni nykäisi minut unesta illalla klo 11 (23.00) saadakseen minut tyhjentämään roska-astian, mutta hän ei nähnyt sitä, että olin tehnyt läksyni, siivonnut huoneeni, ruokkinut koiran ja auttanut veljeäni korjaamaan yhden lelun. Hän näki vain sen, että olin rikkonut tuota yhtä 'lakia', joten olin syyllinen kaikkien rikkomiseen. En ollut täydellinen poika.
Pastori saattaa jättää huomiotta antamisesi, vapaaehtoisena toimimisesi, sen, että olet hyvä ihminen, joka yrittää elää pyhää elämää parhaan kykynsä mukaan, ja nähdä vain sen, että et ollut paikalla keskiviikkoillan kokouksessa ja tuomitsee sinut osallistumattomuudesta. Tuo on lain alla elämistä. Jos rikot yhtä sääntöä, olet syyllinen kaikkeen. Mitään hyvää ei tunnusteta, huomio kohdistuu siihen, mitä teitä väärin tuon lain mukaan – vanhempiesi lain, seurakuntasi lain.
Laki on hyvä vain näyttämään meille sen, että olemme tehneet syntiä. Gal. 3: 11–12:ssa Paavali sanoo lain vain tuomitsevan ihmisen, sen tähden 'laki ei perustaudu uskoon'. Tämän vuoksi et voi olla vahva uskossa, omata Jumalan rauhaa ja tuntea olevasi Häntä lähellä samalla kun elätä lakihenkistä kristillistä elämää. Lakihenkisen ulkonaisen rakenteen mukaan eläminen ei ole uskoa. Usko virtaa sisällä olevasta hengestä.
Paavali jatkaa kirjoittaen Gal. 3:ssa, että laki oli silloin toiminut opettajana, tutorina, vieden meidät mukanaan ja osoittaen, ettemme voi koskaan olla täydellisiä, osoittaen meidät Kristuksessa löydettävään täydellisyyteen. Kun opiskelija tekee kokeen, tavoite on 100 %. Mutta jossakin vaiheessa lastentarhan ja ylioppilaaksipääsyn välissä teininä tai nuorena parikymppisinä, se mitä saavutetaan, on vähemmän kuin 100 %. Tapahtuuko asia testaamalla, osallistumalla, käytöksellä, jossain muodossa tai jollain tavalla tapahtuu epäonnistuminen, kun ollaan opetettavana. Tuota kutsutaan UT:ssä 'lain kiroukseksi'. Teet syntiä, olet syyllinen etkä pääse siitä eroon. Olet ansassa. On kirous elää tuolla tavoin, ettei ole koskaan täydellinen, hyvää ei koskaan nähdä tai tunnusteta, ohjaaja on 'käyttänyt punakynää' koepaperiisi.
Gal. 3: 13: Koska kukaan ei ole täydellinen ja Jeesus oli ensimmäinen ihminen, joka eli täydellisesti, Hän on arvollinen ja kykenevä poistamaan lain noudattamatta jättämisen rangaistuksen - kirouksen ollessa rangaistus tottelemattomuudesta. Joten jos sinulla on Kristus, sinulla on parannuskeino. Lakia ei tehty vanhurskaita varten.
Jakeissa 24–26 Paavali kirjoittaa lain olevan sen tähden ohjaajan (kasvattajan), mutta sen jälkeen, kun usko Kristukseen on tullut, emme ole enää kasvattajan alaisia, koska meistä on tehty Jumalan omia lapsia. Modernilla tavalla asian ilmaisten voisimme sanoa lapsen olevan koulussa oppimassa isänsä ammatin, mutta kun hän valmistuu koulusta, hänet toivotetaan tervetulleeksi perheyritykseen ja hän jättää taakseen tämän koulutuksen, mutta käyttää niitä oppeja, jotka hän oppi ollessaan kasvattajan auktoriteetin alaisena. Laki näytti meille, kuinka tarvitsemme Jeesusta, mutta heti kun meillä on Jeesus, emme tarvitse lakia näyttämään meille tietä – meillä on Hänet!
Kristityt, jotka palaavat takaisin lain alle
Ap. t. 15:ssä apostolien ja johtajien tavatessa Jerusalemissa pohtimaan Paavalin väitteitä siitä, että Jumala oli vuodattamassa Henkeään pakanoille, vaikka he eivät noudattaneet Mooseksen lakia, he pohtivat, tulisiko heidän vaatia näitä tulemaan 'messiaanisiksi uskoviksi' – noudattamaan Mooseksen lakia. Pietari vastusti tätä voimakkaasti todeten jakeessa 10: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?" Hän muistutti heitä myös siitä, että Jumala Itse vuodatti Henkensä Korneliuksen roomalaisen perhekunnan ylle Ap. t. 10:ssä. Miksi he taistelisivat Jumalaa vastaan?
Miksi koetella Jumalaa panemalla heidän niskaansa ikeen, jota emme me eivätkä isämme kyenneet kantamaan? Oletko lakihenkisyyden alaisuudessa elävä kristitty? Et kykene sitä kantamaan ja koettelet Jumalan kärsivällisyyttä, sillä Hän antoi Poikansa parannuskeinoksi ulkonaiseen lakiin, mikä muutti meidän todellisen luontomme niin, että haluamme vaeltaa Jumalan kanssa kuuliaisina. Kuuliaisuus siirtyy sisältä käsin ulospäin elämiseen ulkopuolelta sisäänpäin tapahtuvan tottelemisen sijaan.
Gal. 3: 1:ssä Paavali kutsuu niitä Galatiassa, jotka aloitettuaan Hengessä uskon kautta Kristukseen kääntyivät takaisin Mooseksen lakiin 'älyttömiksi' ja sanoi, että heidät oli 'lumottu' (manipuloitu) niiden toimesta, jotka veivät heidät takaisin Mooseksen lain alaisuuteen. Paavali kysyy jakeessa viisi: Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?
Paavalin suuri ilmestys, jonka Jumala vahvisti tekemällä hämmästyttäviä ihmeitä hänen palvelutyössään, josta puhuttiin Ap. t. 15:ssä, oli se, että Kristus täytti lain. Ap. t. 15:n väittely on kuitenkin herätetty henkiin ja siitä on väitelty siitä lähtien: Missä määrin, jos lainkaan, tulisi kristityn elää lain mukaan? Kuinka kristitty tasapainottaa lain ja armon? Lyhyt vastaus on, että laki ei ole enää ohjaajamme, armo on.
Kuinka sitten teet niin ja vaellat tuossa vapaudessa, tasapainottaen lain ja armon, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin Raamatun kohdasta, jonka mukaan
'lakia ei ole pantu vanhurskaalle'. Tuon jakeen loppuosa on: 'vaan jumalattomille syntisille, laittomille ja tottelemattomille...' (suomennos tässä)
Kerroin lain tarkoituksen olevan Room. 3:19:n sen, että Jumala antoi lain osoittaakseen ihmiskunnalle, että olemme syntisiä. Paavali selitti, ettei hän olisi tuntenut himoitsemista, jollei laki sanoisi 'älä himoitse'. Paavalin pointti Room. 7:ssä on, että laki on hyvä, koska se määrittelee synnin meille – mikä tarkoittaa, ettei sitä tehty vanhurskaille, vaan syntisille osoittamaan heille, mitä synti on. Hän kirjoitti galatalaisille sanoen, että jos Jumala olisi voinut antaa lain, joka antaisi ikuisen elämän, sitten vanhurskaus olisi tullut lain kautta.
Jatkamme siitä
Jaak. 2: 10:ssä hän sanoi " Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." Jos juutalainen rikkoi yhtä 613 laista, hänen täytyi yhä mennä uhraamaan riippumatta siitä, kuinka pieni rikkomus oli. Syyllisyys on syyllisyyttä, olipa sitten kyse polttopuun keräämisestä sapattina tai murhasta. Jos rikot yhtä, olet rikkonut niitä kaikkia.
Jokainen, joka on elänyt jonkin tyyppisen 'lain' tai lakihenkisyyden alaisuudessa, pystyy samastumaan tuohon lausumaan. Olipa sinulla sitten hyvin tiukka vanhempi, joka odotti sinulta täydellisiä suorituksia tai seurakunta, jossa sinun odotettiin 'suorittavan', mutta sait osaksesi syyllisyyden ja tuomion, tunnet lakihenkisyyden. Lakihenkisyydelle on tyypillistä se, ettei se koskaan näe sitä hyvää, mitä teet, se näkee vain sen, minkä teit väärin. Viime viikolla kerroin siitä, kuinka isäni nykäisi minut unesta illalla klo 11 (23.00) saadakseen minut tyhjentämään roska-astian, mutta hän ei nähnyt sitä, että olin tehnyt läksyni, siivonnut huoneeni, ruokkinut koiran ja auttanut veljeäni korjaamaan yhden lelun. Hän näki vain sen, että olin rikkonut tuota yhtä 'lakia', joten olin syyllinen kaikkien rikkomiseen. En ollut täydellinen poika.
Pastori saattaa jättää huomiotta antamisesi, vapaaehtoisena toimimisesi, sen, että olet hyvä ihminen, joka yrittää elää pyhää elämää parhaan kykynsä mukaan, ja nähdä vain sen, että et ollut paikalla keskiviikkoillan kokouksessa ja tuomitsee sinut osallistumattomuudesta. Tuo on lain alla elämistä. Jos rikot yhtä sääntöä, olet syyllinen kaikkeen. Mitään hyvää ei tunnusteta, huomio kohdistuu siihen, mitä teitä väärin tuon lain mukaan – vanhempiesi lain, seurakuntasi lain.
Laki on hyvä vain näyttämään meille sen, että olemme tehneet syntiä. Gal. 3: 11–12:ssa Paavali sanoo lain vain tuomitsevan ihmisen, sen tähden 'laki ei perustaudu uskoon'. Tämän vuoksi et voi olla vahva uskossa, omata Jumalan rauhaa ja tuntea olevasi Häntä lähellä samalla kun elätä lakihenkistä kristillistä elämää. Lakihenkisen ulkonaisen rakenteen mukaan eläminen ei ole uskoa. Usko virtaa sisällä olevasta hengestä.
Paavali jatkaa kirjoittaen Gal. 3:ssa, että laki oli silloin toiminut opettajana, tutorina, vieden meidät mukanaan ja osoittaen, ettemme voi koskaan olla täydellisiä, osoittaen meidät Kristuksessa löydettävään täydellisyyteen. Kun opiskelija tekee kokeen, tavoite on 100 %. Mutta jossakin vaiheessa lastentarhan ja ylioppilaaksipääsyn välissä teininä tai nuorena parikymppisinä, se mitä saavutetaan, on vähemmän kuin 100 %. Tapahtuuko asia testaamalla, osallistumalla, käytöksellä, jossain muodossa tai jollain tavalla tapahtuu epäonnistuminen, kun ollaan opetettavana. Tuota kutsutaan UT:ssä 'lain kiroukseksi'. Teet syntiä, olet syyllinen etkä pääse siitä eroon. Olet ansassa. On kirous elää tuolla tavoin, ettei ole koskaan täydellinen, hyvää ei koskaan nähdä tai tunnusteta, ohjaaja on 'käyttänyt punakynää' koepaperiisi.
Gal. 3: 13: Koska kukaan ei ole täydellinen ja Jeesus oli ensimmäinen ihminen, joka eli täydellisesti, Hän on arvollinen ja kykenevä poistamaan lain noudattamatta jättämisen rangaistuksen - kirouksen ollessa rangaistus tottelemattomuudesta. Joten jos sinulla on Kristus, sinulla on parannuskeino. Lakia ei tehty vanhurskaita varten.
Jakeissa 24–26 Paavali kirjoittaa lain olevan sen tähden ohjaajan (kasvattajan), mutta sen jälkeen, kun usko Kristukseen on tullut, emme ole enää kasvattajan alaisia, koska meistä on tehty Jumalan omia lapsia. Modernilla tavalla asian ilmaisten voisimme sanoa lapsen olevan koulussa oppimassa isänsä ammatin, mutta kun hän valmistuu koulusta, hänet toivotetaan tervetulleeksi perheyritykseen ja hän jättää taakseen tämän koulutuksen, mutta käyttää niitä oppeja, jotka hän oppi ollessaan kasvattajan auktoriteetin alaisena. Laki näytti meille, kuinka tarvitsemme Jeesusta, mutta heti kun meillä on Jeesus, emme tarvitse lakia näyttämään meille tietä – meillä on Hänet!
Kristityt, jotka palaavat takaisin lain alle
Ap. t. 15:ssä apostolien ja johtajien tavatessa Jerusalemissa pohtimaan Paavalin väitteitä siitä, että Jumala oli vuodattamassa Henkeään pakanoille, vaikka he eivät noudattaneet Mooseksen lakia, he pohtivat, tulisiko heidän vaatia näitä tulemaan 'messiaanisiksi uskoviksi' – noudattamaan Mooseksen lakia. Pietari vastusti tätä voimakkaasti todeten jakeessa 10: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?" Hän muistutti heitä myös siitä, että Jumala Itse vuodatti Henkensä Korneliuksen roomalaisen perhekunnan ylle Ap. t. 10:ssä. Miksi he taistelisivat Jumalaa vastaan?
Miksi koetella Jumalaa panemalla heidän niskaansa ikeen, jota emme me eivätkä isämme kyenneet kantamaan? Oletko lakihenkisyyden alaisuudessa elävä kristitty? Et kykene sitä kantamaan ja koettelet Jumalan kärsivällisyyttä, sillä Hän antoi Poikansa parannuskeinoksi ulkonaiseen lakiin, mikä muutti meidän todellisen luontomme niin, että haluamme vaeltaa Jumalan kanssa kuuliaisina. Kuuliaisuus siirtyy sisältä käsin ulospäin elämiseen ulkopuolelta sisäänpäin tapahtuvan tottelemisen sijaan.
Gal. 3: 1:ssä Paavali kutsuu niitä Galatiassa, jotka aloitettuaan Hengessä uskon kautta Kristukseen kääntyivät takaisin Mooseksen lakiin 'älyttömiksi' ja sanoi, että heidät oli 'lumottu' (manipuloitu) niiden toimesta, jotka veivät heidät takaisin Mooseksen lain alaisuuteen. Paavali kysyy jakeessa viisi: Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?
Paavalin suuri ilmestys, jonka Jumala vahvisti tekemällä hämmästyttäviä ihmeitä hänen palvelutyössään, josta puhuttiin Ap. t. 15:ssä, oli se, että Kristus täytti lain. Ap. t. 15:n väittely on kuitenkin herätetty henkiin ja siitä on väitelty siitä lähtien: Missä määrin, jos lainkaan, tulisi kristityn elää lain mukaan? Kuinka kristitty tasapainottaa lain ja armon? Lyhyt vastaus on, että laki ei ole enää ohjaajamme, armo on.
Kuinka sitten teet niin ja vaellat tuossa vapaudessa, tasapainottaen lain ja armon, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed