What 'is risen' means, 3 of 4, no longer the only Son
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, osa 3/4, ei enää ainoa Poika
Hei kaikki,
Viime viikolla päätin siihen, kuinka ylösnousemus muutti suhteen Isän ja Pojan välillä ikuisesti. "Tänä päivänä olen sinut synnyttänyt", Isä sanoi.
Lainaus on Apostolien tekojen 13: 33:stä, missä Paavali lausuu yhden rivin psalmista kaksi: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." Mutta koko psalmi kaksi antaa meille kokonaiskuvan. Ensimmäiset neljä jaetta näyttävät olosuhteet:
Jakeet 1-4: "Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa (Isää) ja hänen voideltuansa (Kristusta) vastaan: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". Hän, joka taivaassa asuu (Isä), nauraa; Herra pilkkaa heitä."
Sitten jakeet 5-12 vaihtuvat siihen, että Isä puhuu Pojalleen ja Poika puhuu Isälle:
Jae 5: Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni" (Jerusalem). Minä ilmoitan, mitä Herra (Isä) on säätänyt.
"Hän (Isä) lausui minulle (Jeesus): "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät." Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa (Jeesus) pelolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle (tapa kumartua jalkojen ääressä), ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat."
Kun luet psalmin kaksi tajuten, että kyse on Isästä, joka puhuu Pojalleen, asettaa oman elämämme oikeisiin mittasuhteisiin. Tuo 'tänä päivänä olen sinut synnyttänyt' on ylösnousemuksen päivä, ja se oli alku sille, että Herra Jeesus sai maan kansat perinnöksekseen, ja omaisuudeksi tämän planeetan. Ihmeellinen suunnitelma, ihmeellistä armoa.
Perintö ja omaisuuden haltuunotto
Nämä kaksi osaa, jotka Jeesus sai Isältä, ovat tärkeitä omalle tarinallemme. Saamme perinnön, joka on hengellinen. Sitten me nöyrät perimme maan, jonka haltuunotto (omaisuutena) tapahtuu luonnollisessa.
Kun synnyimme uudesti, synnyimme valtakuntaan. Itse asiassa ainutlaatuisessa prosessissa Ef. 1 kertoo meille, että Isä käytti Jeesusta voidakseen laillisesti adoptoida meidät. SEN JÄLKEEN, heti kun hyväksyimme tuon adoption, me myös synnyimme perheeseen. Meillä on paras kummastakin maailmasta. Laillisesti adoptoituja ja sitten Isän perheeseen syntyneitä. Ihmeellistä armoa.
Kun synnymme uudesti, alamme oppia perinnöstämme, mikä on koko elämän mittainen prosessi. "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan." "… kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa." Ef. 1: 11, Kol. 1:12.
Uudistamme mielen Room. 12:1-3 mukaan, kreikan sanan ollessa 'metamorfosis', joka kuvaa ajatustemme muodonmuutosta ajattelemaan Jumalan tavoin jokaista itsemme ja elämämme aspektia. Joskus näytämme olevan enemmän toukka kuin perhonen, mutta mielen uudistaminen oppimaan perinnöstämme on koko elämän mittainen prosessi.
Kun Isä antoi maan kansat Jeesukselle perinnöksi, se pitää sisällään myös sinut ja minut. Ihmeellistä. Jeesus peri sinut ja sinä puolestasi perit Hänet.
"Ja maa omaksesi"
Saadessamme kuulla perinnöstämme, alamme ottaa haltuumme osaamme maailmastamme. Sävyisyys tarkoittaa oppimiskykyistä ja nöyrää. Opimme, kasvamme, alamme ottaa takaisin sitä, minkä paholainen oli varastanut. Sen sijaan, että perheemme yllä olisi kirouksia, alamme vaatia siunauksen olevan perheemme yllä. Alamme tehdä hyviä päätöksiä. Alamme ajatella johdonmukaisesti emmekä tunteiden pohjalta, perustuen ilmestykseen Isältä tulevasta totuudesta.
Alamme ottaa haltuumme maatamme, meidän osaamme maailmasta. Sitä Jeesus on tekemässä, yhden ihmisen kerrallaan syntyessä valtakuntaan. Me teemme vain sitä mitä Herra tekee, sillä Hänen valtansa ulottuu käsittämään meidät ja meidän elämämme ja ne, joita rakastamme ja joista välitämme. Perintö ja omaksi saaminen. Sen Isä antoi Jeesukselle ylösnousemuksen päivänä ja siten myös sinulle ja minulle. Meitä ei voi erottaa Hänestä ja tuon ylösnousemuksen päivän vaikutuksista, sillä olemme yhtä Hänen kanssaan; Hän on meissä ja me Hänessä.
Sen tähden 'on ylösnoussut' on niin tärkeä. Se on olemassaolon tila. Ikuinen olemisen olotila Jeesukselle ja sinulle ja minulle. Ihmeellistä armoa.
Ylösnousemuksen päivän jälkeen Jeesusta ei koskaan kutsuta Jumalan ainoaksi Pojaksi
Koska Apt. 13:33 ja psalmi 2 näyttävät meille, että ylösnousemuksen päivä aloitti sen päivän, jolloin Jeesus saa maan kansojen perintönsä (juutalaiset ja ei-juutalaiset yhtä lailla), ja ottaa haltuunsa maan, Häntä kutsutaan 'esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa' tuosta päivästä lähtien.
Joh. 3:16 kertoo meille, että kun Hän lähti taivaasta, Hän oli "(Hänen eli Isän) ainokainen Poika", mutta kun Hänet herätettiin kuolleista, kyse oli esikoisesta monien veljien joukossa.
"Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut (ottavan vastaan Hänen Poikansa), hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Room. 8: 29
"Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen." Kol. 1: 18
"vaan te olette käyneet… taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala (Isä), ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö." Hepr. 12: 22-23
"ja Jeesukselta Kristukselta …, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija..." Ilm. 1: 5
Hän on kuolleitten esikoinen, monesko sinä olet?
Sinut ja minut on sisällytetty niihin, jotka seuraavat kuolleitten esikoista. On aikoja, jolloin tunnemme olevamme enemmän toukan kuin perhosen kaltaisia, mutta nuo päivät eivät muuta sitä tosiasiaa, että olemme syntyneet kuolleista. Eräänä päivänä tulemme saamaan kirkastetun ruumiin kuten Jeesus - taivaallisesta materiaalista tehdyn. Mutta toistaiseksi opimme vaeltamaan siinä mitä Hänelle annettiin – perinnössä ja omistamisessa. Hän 'on ylösnoussut' ja me olemme Hänessä… ihmeellistä.
Päätämme ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/LL
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, osa 3/4, ei enää ainoa Poika
Hei kaikki,
Viime viikolla päätin siihen, kuinka ylösnousemus muutti suhteen Isän ja Pojan välillä ikuisesti. "Tänä päivänä olen sinut synnyttänyt", Isä sanoi.
Lainaus on Apostolien tekojen 13: 33:stä, missä Paavali lausuu yhden rivin psalmista kaksi: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." Mutta koko psalmi kaksi antaa meille kokonaiskuvan. Ensimmäiset neljä jaetta näyttävät olosuhteet:
Jakeet 1-4: "Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa (Isää) ja hänen voideltuansa (Kristusta) vastaan: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". Hän, joka taivaassa asuu (Isä), nauraa; Herra pilkkaa heitä."
Sitten jakeet 5-12 vaihtuvat siihen, että Isä puhuu Pojalleen ja Poika puhuu Isälle:
Jae 5: Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni" (Jerusalem). Minä ilmoitan, mitä Herra (Isä) on säätänyt.
"Hän (Isä) lausui minulle (Jeesus): "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät." Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa (Jeesus) pelolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle (tapa kumartua jalkojen ääressä), ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat."
Kun luet psalmin kaksi tajuten, että kyse on Isästä, joka puhuu Pojalleen, asettaa oman elämämme oikeisiin mittasuhteisiin. Tuo 'tänä päivänä olen sinut synnyttänyt' on ylösnousemuksen päivä, ja se oli alku sille, että Herra Jeesus sai maan kansat perinnöksekseen, ja omaisuudeksi tämän planeetan. Ihmeellinen suunnitelma, ihmeellistä armoa.
Perintö ja omaisuuden haltuunotto
Nämä kaksi osaa, jotka Jeesus sai Isältä, ovat tärkeitä omalle tarinallemme. Saamme perinnön, joka on hengellinen. Sitten me nöyrät perimme maan, jonka haltuunotto (omaisuutena) tapahtuu luonnollisessa.
Kun synnyimme uudesti, synnyimme valtakuntaan. Itse asiassa ainutlaatuisessa prosessissa Ef. 1 kertoo meille, että Isä käytti Jeesusta voidakseen laillisesti adoptoida meidät. SEN JÄLKEEN, heti kun hyväksyimme tuon adoption, me myös synnyimme perheeseen. Meillä on paras kummastakin maailmasta. Laillisesti adoptoituja ja sitten Isän perheeseen syntyneitä. Ihmeellistä armoa.
Kun synnymme uudesti, alamme oppia perinnöstämme, mikä on koko elämän mittainen prosessi. "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan." "… kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa." Ef. 1: 11, Kol. 1:12.
Uudistamme mielen Room. 12:1-3 mukaan, kreikan sanan ollessa 'metamorfosis', joka kuvaa ajatustemme muodonmuutosta ajattelemaan Jumalan tavoin jokaista itsemme ja elämämme aspektia. Joskus näytämme olevan enemmän toukka kuin perhonen, mutta mielen uudistaminen oppimaan perinnöstämme on koko elämän mittainen prosessi.
Kun Isä antoi maan kansat Jeesukselle perinnöksi, se pitää sisällään myös sinut ja minut. Ihmeellistä. Jeesus peri sinut ja sinä puolestasi perit Hänet.
"Ja maa omaksesi"
Saadessamme kuulla perinnöstämme, alamme ottaa haltuumme osaamme maailmastamme. Sävyisyys tarkoittaa oppimiskykyistä ja nöyrää. Opimme, kasvamme, alamme ottaa takaisin sitä, minkä paholainen oli varastanut. Sen sijaan, että perheemme yllä olisi kirouksia, alamme vaatia siunauksen olevan perheemme yllä. Alamme tehdä hyviä päätöksiä. Alamme ajatella johdonmukaisesti emmekä tunteiden pohjalta, perustuen ilmestykseen Isältä tulevasta totuudesta.
Alamme ottaa haltuumme maatamme, meidän osaamme maailmasta. Sitä Jeesus on tekemässä, yhden ihmisen kerrallaan syntyessä valtakuntaan. Me teemme vain sitä mitä Herra tekee, sillä Hänen valtansa ulottuu käsittämään meidät ja meidän elämämme ja ne, joita rakastamme ja joista välitämme. Perintö ja omaksi saaminen. Sen Isä antoi Jeesukselle ylösnousemuksen päivänä ja siten myös sinulle ja minulle. Meitä ei voi erottaa Hänestä ja tuon ylösnousemuksen päivän vaikutuksista, sillä olemme yhtä Hänen kanssaan; Hän on meissä ja me Hänessä.
Sen tähden 'on ylösnoussut' on niin tärkeä. Se on olemassaolon tila. Ikuinen olemisen olotila Jeesukselle ja sinulle ja minulle. Ihmeellistä armoa.
Ylösnousemuksen päivän jälkeen Jeesusta ei koskaan kutsuta Jumalan ainoaksi Pojaksi
Koska Apt. 13:33 ja psalmi 2 näyttävät meille, että ylösnousemuksen päivä aloitti sen päivän, jolloin Jeesus saa maan kansojen perintönsä (juutalaiset ja ei-juutalaiset yhtä lailla), ja ottaa haltuunsa maan, Häntä kutsutaan 'esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa' tuosta päivästä lähtien.
Joh. 3:16 kertoo meille, että kun Hän lähti taivaasta, Hän oli "(Hänen eli Isän) ainokainen Poika", mutta kun Hänet herätettiin kuolleista, kyse oli esikoisesta monien veljien joukossa.
"Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut (ottavan vastaan Hänen Poikansa), hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Room. 8: 29
"Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen." Kol. 1: 18
"vaan te olette käyneet… taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala (Isä), ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö." Hepr. 12: 22-23
"ja Jeesukselta Kristukselta …, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija..." Ilm. 1: 5
Hän on kuolleitten esikoinen, monesko sinä olet?
Sinut ja minut on sisällytetty niihin, jotka seuraavat kuolleitten esikoista. On aikoja, jolloin tunnemme olevamme enemmän toukan kuin perhosen kaltaisia, mutta nuo päivät eivät muuta sitä tosiasiaa, että olemme syntyneet kuolleista. Eräänä päivänä tulemme saamaan kirkastetun ruumiin kuten Jeesus - taivaallisesta materiaalista tehdyn. Mutta toistaiseksi opimme vaeltamaan siinä mitä Hänelle annettiin – perinnössä ja omistamisessa. Hän 'on ylösnoussut' ja me olemme Hänessä… ihmeellistä.
Päätämme ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed