Mitä ajatella Israelista? Osa 1/3
Hei kaikki,
Mitä kristittyjen pitäisi ajatella nykyajan Israelin valtiosta?
Meidän täytyy tehdä ero perustellun Israelin kritisoimisen ja sen välillä, että vihaa tuota maata, koska se on juutalainen.
On joitakuita itseään kristityiksi kutsuvia, jotka vihaavat nykyajan Israelin valtiota. Mutta Israelin rakastaminen sen hengellisen arvon tähden ei tarkoita, ettei voi olla eri mieltä nykyajan valtion harjoittamasta politiikasta.
Kyse on samasta ajattelutavasta politiikan alueella silloin kun jonkun ollessa on eri mieltä jonkun rodulliseen vähemmistöön kuuluvan viranhaltijan toimintatavasta, häntä syytetään rasistiksi. Joillakuilla on vaikeuksia ymmärtää, että voi vastustaa jotakin harjoitettua politiikkaa ilman, että vastustaa tuota politiikkaa tukevaa ihmistä. Heidän tekopyhyytensä ja kypsymättömyytensä paljastuu siinä, että he eivät ole yhtä mieltä pomonsa, työtovereidensa tai yrityksen toimintatavasta kaikessa, ja kuitenkin he jatkavat siellä työskentelyä. He eivät ole yhtä mieltä puolisonsa kanssa kaikesta, kuitenkin he pysyvät naimisissa. He eivät ole yhtä mieltä kaikkien kanssa lähisuvussaan, kuitenkin ovat väleissä heistä kaikkien kanssa. He eivät ole yhtä mieltä siitä hallituspolitiikasta, jota harjoitetaan siinä maassa, jonka kansalaisia he ovat ja/tai jossa he asuvat, ja kuitenkin he pysyvät siellä.
Mutta kun on kyse Israelista, he vihaavat Israelia, ja jos olet eri mieltä heidän kanssaan, he katkaisevät välit sinuun, poistavat sinut kavereistaan jne. Joten tutkitaanpa Raamattua. Sillä Paavalin aikoina Israel vainosi seurakuntaa, ja hänen täytyi vastata samoihin kysymyksiin, joilla meillä nykyään on siitä, kuinka sovittaa yhteen Israelin vajavainen minuus sen tosiasian kanssa, että Jeesus oli juutalainen, palaa Jerusalemiin, ja tulee hallitsemaan maailmaa Jerusalemin kaupungista käsin.
Ja lisään tämän kokemuksesta: ihmistä, jolla on epälooginen ja kiihkeä viha Israelia kohtaan, sitovat usein henget – ihmistä, joka ei siis ole vain eri mieltä nykyisestä Israelin politiikasta, vaan joka vihaa. Kun viha ylittää logiikan, eikä voi rakastaa sitä hengellistä ja korkeampaa tarkoitusta, joka tuolla kansakunnalla on, tuota ihmistä sitoo yleensä riivaaja, joka houkuttelee häntä vihaan.
Enemmän kuin rakkaus tai viha, yhtä tai eri mieltä oleminen; ota askel taaksepäin ja kunnioita ja osoita arvostusta Jumalan asioita kohtaan, sillä Isä on määrännyt Israelin jatkavan olemassaoloaan kansakuntan Jer. 31: 31–36:
31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
35 Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat-Herra Sebaot on hänen nimensä:
36 Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.
Muistetaan myös, että Dan. 12: 1 mukaan arkkienkeli Mikael on vastuussa Israelin maasta. Niinpä jo sei pidä nykyvaltion harjoittamasta politiikasta, tulisi vähintäänkin kunnioittaa Isän ikuista tarkoitusta tuolle kansakunnalle sekä sitä tosiasiaa, että kaikkein voimallisin enkeli on vastuussa tuon valtion vartioimisesta. Piittaamattomuus Jumalan asioita koskeva kunnioitusta ja arvostusta kohtaan sijoittaa ihmisen samalle puolelle kuin Lk. 18: 1–8:n väärämielinen tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä ihmistä.
Jos rakastaa Isää ja meidän Herraamme, meidän Elämämme virratessa Isästä, meissä sisällä täytyy myös olla rakkaus Isän ikuista Israelin tarkoitusta kohtaan, vaikka saattaisikin olla eri mieltä nykyajan valtion harjoittaman politiikan kanssa. Hänen ikuinen suunnitelmansa on yhä paikoillaan ja toiminnassa ihmisen vajavaisuuksien ja haurauden kautta, ja voimme rakastaa sitä.
On useita asioita, joita tulee pohtia, kun kristityt keskustelevat Israelista ja juutalaisuudesta
Etninen Israel – Jumalan liitto Abrahamin kanssa turvasi heidän asemansa ainutlaatuisena kansana, erityisesti 1. Moos. 32:sta eteenpäin, kun Jaakobin nimi muutettiin Israeliksi, tai 'häneksi, joka painii Jumalan kanssa'. Jos ei hyväksy Abrahamin liittoa Jumalan kanssa, sitten 1. Moos. 32: 24–29 on todistus, sillä siitä kohdasta lähtien he olivat kansa, Israelin lapset.
Israelista tuli kansakunta juuri Egyptistä lähdettyään – 2. Moos. 19:6:ssa Jumala tarkensi, että heidän tuli olla pappisvaltakunta Hänelle, ja osoittaa maan kansakunnille Hänen tiensä.
Israel Luvatussa maassa - 1. Moos. 12: 1–7: ssa, jossa Herra ilmestyi (jälleen) Abrahamille, kun tämä saavutti maan sanoen, että Jumala oli antanut sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen. 1. Moos. 15:7:ssa Jumala sanoi jälleen erityisesti, että se maa, johon Abraham asettui, oli heitä varten. Toistettu 5. Moos. 29: 13:ssa. (Ap. t. 7:2/1. Moos. 12: 1,7)
Israel luotu taivaallisella tarkoituksella – 1. Moos. 12: 1–3:ssa ja luvussa 15 Jumala kertoo Abrahamille, juutalaisen kansan isälle, että hänessä kaikki maan kansat ovat siunattuja. Israel luotiin olemaan siunaus kaikille ihmisille, eikä tuo tarkoitus riipu siitä, että jok’ikinen yksittäinen juutalainen vaeltaisi Jumalan kanssa.
Halki vuosisatojen monet juutalaiset ihmiset eivät ole olleet uskollisia Jumalan kanssa vaelluksessa, kuitenkin Hänen korkeampi tarkoituksensa tuota maata ja kanssa varten on ollut toiminnassa.
Tämä on tärkeä ymmärtää - Jumalan uskollisuus lupaukselleen Israelille ei riipu heidän uskollisuudestaan Hänelle. Ajassa, jota kutsumme 'suureksi ahdistukseksi' on kyse siitä, että uskoton Israel tulee uskomaan Jeesukseen Messiaanaan. Lähtien kahdesta todistajasta, jotka pysäyttävät sateen ja muuttavat veden vereksi, Elia edustaen profeettoja ja Mooses lakia, aina 144.000 juutalaiseen evankelistaan, jotka matkustavat ympäri maata sekä Jeesuksen paluuseen Öljymäelle, tämän maailmanajan viimeisissä vuosissa on kyse siitä, että Israel tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Hänen paluunsa tapahtuessa Sak. 13: 6 sanoo joidenkuiden kysyvän Häneltä: ""Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?" vastaa hän: "Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa."
Eikö tämä ole samaa uskollisuutta, jota Hän osoittaa meille? Eikö Hän ole ollut meille uskollinen, kun me olemme olleet uskottomia Hänelle? Eikö Hän ole ollut parempi sinulle, kuin olet ollut itsellesi? Samoin on myös sen liiton kohdalla, joka tehtiin Abrahamin ja hänen lihan mukaan määritettyjen jälkeläistensä kanssa – Hän on ollut uskollinen heille halki vuosisatojen. Heidän kutsuaan ja tarkoitustaan kansakuntana ei ole heidän uskottomuutensa muuttanut tai tehnyt tyhjäksi.
Joten niiden syiden joukossa, joiden tähden kristityn pitäisi rakastaa Israelia ovat, että Jumala valitsi heidät, Jumala perusti heidät, antoi heille maan, josta he Jumalan toimesta pitävät vallassa osaa ja heillä on suurempi jumalallinen tarkoitus. Myös se tosiasia, että Jeesus on juutalainen ja palaa Israeliin, ovat syitä rakastaa Israelia.
Ensi viikolla: Israelissa oleva jäännös, kaksi tehty yhdeksi, ja lisää. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed