Why the wilderness? 3 of 3
Miksi autiomaa? 3/3
Hei kaikki,
Oletko koskaan ollut autiomaassa? Siellä ei ole juuri muuta kuin kiviä, hiekkaa ja muutamia kasveja. Se on kellanruskea väriltään ja tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Se on vaisu. Kuin kulhollinen puuroa. Ei ole mitään visuaalista, mikä kääntää huomioisi muualle, eikä ole muita ääniä kuin satunnainen linnunlaulu. Sen kauneus on sen karuudessa. Kuiva aavikkokokemus on hiljaisuuden paikka, jossa voi olla yksin, katsella ympärilleen, mietiskellä, ja olla yksin ajatustensa kanssa.
Hiljaisuus on jo pitkään ollut juutalaisuuden kulmakivi. Papit suorittivat toimituksiaan temppelissä hiljaisuudessa. Kun he uhrasivat eläimen tai viljaa, he tekivät sen hiljaisuudessa. Kun taas toisissa uskonnoissa keskitytään veisaamiseen, gongeihin, lauluihin, rukouksiin ja muuhun tällaiseen kun näiden papit suorittavat toimituksia. Rabbi Abahu sanoi, että kun Jumala antoi Käskyt Moosekselle, kaikki olivat hiljaa, jopa maailma hiljentyi. Sanoista paastoaminen on pitkään ollut osana juutalaisuutta ja kristillisyyttä - erityisesti munkit tunnetaan hiljaisuuden valan harjoittamisesta.
Kun profeetta Elija oli luolassa kohdattuaan Baalin profeetat, hän ei kohdannut Jumalaa myrskytuulessa, tulessa tai maanjäristyksessä, vaan 'hiljaisessa tuulen hyminässä'. Hepreassa kol demamah dakah tarkoittaa kirjaimellisesti "tyynen hiljaisuuden ääntä". Voit kuulla Häntä vain silloin, kun et ole itse äänessä. Kun et ole ylistämässä. Kun et ole rukoilemassa.
Monet ovat huomanneet, että heidät on luotu kuulemaan Hänen äänensä tietynlaisessa paikassa ja tietyssä mielentilassa. Ehkä puutarhatöiden parissa, ehkä luonnossa, ehkä kuumassa suihkussa tai kylvyssä. Näyttää siltä, että Herra kohtaa meidät siellä, ja tietämättömyydessämme saatamme ajatella, että Hän pitää tietystä paikasta. Mutta totuus on, että se on se paikka, missä siirrymme neutraaliin tilaan, kun muut häiriötekijät on suljettu pois. Ensin olemme tietoisia Hänen läsnäolostaan, sitten Hänen sanoistaan.
Kuulemisen kaksi osaa
Kun olen kotona toimistossa, kuulen monesti Barbin kutsuvan minua jostain muualta talosta. Mutta en pysty ymmärtämään, mitä hän sanoo – kuulen hänen äänensä ja tiedän, että hän sanoo jotain, mutta en saa sanoista selvää. Minun täytyy mennä häntä lähemmäksi, jotta ymmärrän, mitä hän sanoo. Hepreaksi, puhuja on 'Medaber', ja se mitä puhutaan on 'Medubar'.
Kuinka monta kertaa havaitsemme hengessämme johdatuksen, mutta järkemme väittelee sitä vastaan ja teemme oman mielemme mukaan, vain tajutaksemme myöhemmin, että kyseessä oli Herra? Kuulemme äänen ja ehkä ymmärrämme ohjeistuksen perusteet, mutta päätämme tehdä oman mielemme mukaan. Molempia osia tarvitaan: ensin kuullaan, että Hän puhuu, ja sitten havaitaan, mitä Hän kommunikoi. Herran kanssa, Hän voi ladata kokonaisen luvun, jota meidän on vaikea sanoittaa, koska ilmestys on niin laaja ja se yhdistää niin monia 'pisteitä' elämässämme.
Mutta kaikki alkoi hiljaisuudella. Se on siinä hiljaisuudessa, missä tiedämme, että meitä rakastetaan, meistä pidetään kiinni ja missä tulemme kuulluiksi. Emme ole yksin. Mutta tietoisuus tästä on hienovarainen: se on hengessämme se tyyni, hiljainen ääni, joka on toisinaan pelkkää syvää sisäistä rauhaa. Mutta se riittää, jos annamme sen riittää. On niin suuri rikkaus, syvyys Hänen läsnäolon havaitsemisessa, kun sen kerran havaitsee, se on kuin astuisi suuren kartanon porteista. On liikaa asioita tutkittavaksi kerralla, ja haluamme vain istua, liota ja ottaa kaiken sisään – sellainen on Hänen läsnäolonsa hengessämme, jonka havaitsemme hiljaisuuden keskellä.
Ajattele tätä...
Jumala puhui universumin olevaksi. Siksi rukoukset ovat tärkeitä. Mutta Hänen sanojensa ja meidän sanojemme välillä on hiljaisuuden hetkiä. Laitamme pisteen virkkeen lopuksi merkitsemään hiljaisuutta, puheen lopettamista. Laitamme huutomerkin merkitsemään virkkeen loppua tai korostamaan tärkeää kohtaa ja tunnetta. Mutta pisteen tai huutomerkin jälkeen tulee hiljaisuus. Sanat ovat tärkeitä rukoukselle, mutta hiljaisuus on yhtä lailla tärkeää. Ilman hiljaisuutta sanojen välillä, emme tietäisi sanojen merkitystä.
Pimeys yötaivaalla tähtien välillä antaa niille selkeyttä ja syvyyttä. Urheilutapahtumassa aikalisä on pelitilanteiden välinen hiljaisuus, joka antaa tilaa ajatella ja suunnitella sekä määrittää pelin seuraavan vaiheen. Hidastamme puhettamme vakavissa hetkissä, kuten häissä ja hautajaisissa, salliaksemme hiljaisia hetkiä mietiskelyyn. Meillä ei voi olla sanoja, jos meillä ei ole myös hiljaisuutta niiden välillä. Sanojen puuttuessa, tunnemme hiljaisuuden. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala." Psalmi 46:11.
Sanaa 'selah' käytetään 71 kertaa 39 psalmissa, ja se on ollut suuren väittelyn lähteenä merkityksensä vuoksi. Sitä käytettiin merkitsemään taukoa samalla tavalla kuin fermataa käytetään nykyään nuottikirjoituksessa. Fermataa kutsutaan linnun silmäksi tai kykloopin silmäksi, koska se on piste, jolla on kaari yllä. Se tarkoittaa, että pidetään tauko nuotin jälkeen esittäjän tai muusikon harkinnan mukaan.
Sanan 'selah' juuressa on vastaavasti merkitys 'pysähtyä', 'keskeyttää' tai 'roikkua'. Ilman selah-merkkiä jakeen lopussa ihminen siirtyisi sokeasti seuraavaan jakeeseen pysähtymättä hetkeksi hiljaisuuteen pohtimaan juuri esitettyä ajatusta. Kuinka usein tunnemme tai koemme Herran johdatuksen ja vain jatkamme tekemisiämme, ottamatta aikaa selah-hetkelle, tauolle, pitäen kiinni tuosta viimeisestä sanasta, viimeisestä ilmestyksestä minkä saimme? Ota vastaan rhema, palaa siihen ja pureskele sitä lisää, ja saa siitä kaikki hengellinen ravinto.
Rukous on kulkuneuvo, joka kuljettaa pyyntömme. Hiljaisuus kuljettaa meidät Hänen läsnäoloonsa.
Kulttuuri opettaa meille, että hiljaisuus on tyhjyys, joka pitää täyttää.” Mediassa 'hiljaisuus' on ehdoton tabu. Hiljaisuus on täytettävä sanoilla ja/tai kuvilla. Hiljaisuus on tyhjyyttä. Hiljaisuus liitetään yksinäisyyteen. Siksi rukouksemme taipuvat sekoittumaan kaikkiin muihin ympäröiviin ääniin, ja on vaikeaa erottaa Paimenen ääntä niiden joukosta. Meidän täytyy lopettaa näiden muiden äänien kuunteleminen, kunnes pääsemme siihen pisteeseen, että Hänen äänensä on ainoa ääni hiljaisuudessa.
Kristuksessa, hiljaisuudella on sisältöä. Hiljaisuus vaatii kaksi osaa: kielen hiljentämisen ja sitten sielun hiljentämisen. Kielen hiljentäminen avaa oven sielun hiljenemiselle. Se avaa myös oven rakkaudelle, empatialle, reflektiolle ja henkilökohtaisen suunnan muuttamiselle. Ne kuuluvat yhteen kuten edellä mainittiin: et voi määritellä sanoja muuten kuin niiden välissä vallitsevan hiljaisuuden kautta, etkä myöskään omaa vaellustasi Jumalan kanssa ilman hiljaisuuden jaksoja. Mutta liian usein hiljaisuus unohdetaan. Kerromme Jumalalle mitä me haluamme. Me julistamme, me sodimme, me toteamme, me, me, me. Miten ihmeessä voimme koskaan olettaa kuulevamme Isältä ja Herralta, kun olemme aina itse äänessä? Opettele hiljaisuutta.
Eräs rabbi sanoi: "Huuto, jota pidätellään, on kaikista voimakkain." Toinen havaitsi: "Sanoista paastoaminen sisältää suuremman voiman muutokseen kuin ruuasta paastoaminen." Autiomaassa, ota huomioon hiljaisuuden hetket. Rukouselämässäsi pidä huoli, että annat hiljaisuudelle yhtä lailla aikaa. Tämä on se tapa, jolla olen elänyt jo vuosikymmeniä, ja olen vakuuttunut, että se on yksi syy siihen, miksi ilmestyksiä virtaa jatkuvasti. Silloin kun olen tuntenut tarvitsevani lisää ilmestystä, pyydän Isältä sitä, mitä Paavali pyysi Häneltä efesolaisille kirjeen 1:17–19:ssa: "Isä, pyydän että annat minulle viisauden ja ilmestyksen Hengen Sinun tuntemisessa, ja valaiset ymmärrykseni silmät, tuntemaan sen kutsun syvyyden mihin olet minut kutsunut."
Autiomaassa pilvi on aivan siinä. Hänen ihmeensä ovat aivan siinä. Näe ne. Ajattele niitä. Ehkäpä, kuten papit, ota aikaa suorittaaksesi tehtäväsi hiljaisuudessa, pohdiskele sydämessäsi, sillä autiomaa ei ole sitä varten, että se koettelee sinua pahuudella, vaan osoittakseen sen, mitä Hän tietää olevan sinussa, niin että sinäkit voit myös tietää sen. SITTEN tulet voimassa ulos autiomaasta vahvempana kuin ennen. Autiomaa on vain hetki ikuisessa elämässäsi, älä tee siitä koko elämää.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
Miksi autiomaa? 3/3
Hei kaikki,
Oletko koskaan ollut autiomaassa? Siellä ei ole juuri muuta kuin kiviä, hiekkaa ja muutamia kasveja. Se on kellanruskea väriltään ja tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Se on vaisu. Kuin kulhollinen puuroa. Ei ole mitään visuaalista, mikä kääntää huomioisi muualle, eikä ole muita ääniä kuin satunnainen linnunlaulu. Sen kauneus on sen karuudessa. Kuiva aavikkokokemus on hiljaisuuden paikka, jossa voi olla yksin, katsella ympärilleen, mietiskellä, ja olla yksin ajatustensa kanssa.
Hiljaisuus on jo pitkään ollut juutalaisuuden kulmakivi. Papit suorittivat toimituksiaan temppelissä hiljaisuudessa. Kun he uhrasivat eläimen tai viljaa, he tekivät sen hiljaisuudessa. Kun taas toisissa uskonnoissa keskitytään veisaamiseen, gongeihin, lauluihin, rukouksiin ja muuhun tällaiseen kun näiden papit suorittavat toimituksia. Rabbi Abahu sanoi, että kun Jumala antoi Käskyt Moosekselle, kaikki olivat hiljaa, jopa maailma hiljentyi. Sanoista paastoaminen on pitkään ollut osana juutalaisuutta ja kristillisyyttä - erityisesti munkit tunnetaan hiljaisuuden valan harjoittamisesta.
Kun profeetta Elija oli luolassa kohdattuaan Baalin profeetat, hän ei kohdannut Jumalaa myrskytuulessa, tulessa tai maanjäristyksessä, vaan 'hiljaisessa tuulen hyminässä'. Hepreassa kol demamah dakah tarkoittaa kirjaimellisesti "tyynen hiljaisuuden ääntä". Voit kuulla Häntä vain silloin, kun et ole itse äänessä. Kun et ole ylistämässä. Kun et ole rukoilemassa.
Monet ovat huomanneet, että heidät on luotu kuulemaan Hänen äänensä tietynlaisessa paikassa ja tietyssä mielentilassa. Ehkä puutarhatöiden parissa, ehkä luonnossa, ehkä kuumassa suihkussa tai kylvyssä. Näyttää siltä, että Herra kohtaa meidät siellä, ja tietämättömyydessämme saatamme ajatella, että Hän pitää tietystä paikasta. Mutta totuus on, että se on se paikka, missä siirrymme neutraaliin tilaan, kun muut häiriötekijät on suljettu pois. Ensin olemme tietoisia Hänen läsnäolostaan, sitten Hänen sanoistaan.
Kuulemisen kaksi osaa
Kun olen kotona toimistossa, kuulen monesti Barbin kutsuvan minua jostain muualta talosta. Mutta en pysty ymmärtämään, mitä hän sanoo – kuulen hänen äänensä ja tiedän, että hän sanoo jotain, mutta en saa sanoista selvää. Minun täytyy mennä häntä lähemmäksi, jotta ymmärrän, mitä hän sanoo. Hepreaksi, puhuja on 'Medaber', ja se mitä puhutaan on 'Medubar'.
Kuinka monta kertaa havaitsemme hengessämme johdatuksen, mutta järkemme väittelee sitä vastaan ja teemme oman mielemme mukaan, vain tajutaksemme myöhemmin, että kyseessä oli Herra? Kuulemme äänen ja ehkä ymmärrämme ohjeistuksen perusteet, mutta päätämme tehdä oman mielemme mukaan. Molempia osia tarvitaan: ensin kuullaan, että Hän puhuu, ja sitten havaitaan, mitä Hän kommunikoi. Herran kanssa, Hän voi ladata kokonaisen luvun, jota meidän on vaikea sanoittaa, koska ilmestys on niin laaja ja se yhdistää niin monia 'pisteitä' elämässämme.
Mutta kaikki alkoi hiljaisuudella. Se on siinä hiljaisuudessa, missä tiedämme, että meitä rakastetaan, meistä pidetään kiinni ja missä tulemme kuulluiksi. Emme ole yksin. Mutta tietoisuus tästä on hienovarainen: se on hengessämme se tyyni, hiljainen ääni, joka on toisinaan pelkkää syvää sisäistä rauhaa. Mutta se riittää, jos annamme sen riittää. On niin suuri rikkaus, syvyys Hänen läsnäolon havaitsemisessa, kun sen kerran havaitsee, se on kuin astuisi suuren kartanon porteista. On liikaa asioita tutkittavaksi kerralla, ja haluamme vain istua, liota ja ottaa kaiken sisään – sellainen on Hänen läsnäolonsa hengessämme, jonka havaitsemme hiljaisuuden keskellä.
Ajattele tätä...
Jumala puhui universumin olevaksi. Siksi rukoukset ovat tärkeitä. Mutta Hänen sanojensa ja meidän sanojemme välillä on hiljaisuuden hetkiä. Laitamme pisteen virkkeen lopuksi merkitsemään hiljaisuutta, puheen lopettamista. Laitamme huutomerkin merkitsemään virkkeen loppua tai korostamaan tärkeää kohtaa ja tunnetta. Mutta pisteen tai huutomerkin jälkeen tulee hiljaisuus. Sanat ovat tärkeitä rukoukselle, mutta hiljaisuus on yhtä lailla tärkeää. Ilman hiljaisuutta sanojen välillä, emme tietäisi sanojen merkitystä.
Pimeys yötaivaalla tähtien välillä antaa niille selkeyttä ja syvyyttä. Urheilutapahtumassa aikalisä on pelitilanteiden välinen hiljaisuus, joka antaa tilaa ajatella ja suunnitella sekä määrittää pelin seuraavan vaiheen. Hidastamme puhettamme vakavissa hetkissä, kuten häissä ja hautajaisissa, salliaksemme hiljaisia hetkiä mietiskelyyn. Meillä ei voi olla sanoja, jos meillä ei ole myös hiljaisuutta niiden välillä. Sanojen puuttuessa, tunnemme hiljaisuuden. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala." Psalmi 46:11.
Sanaa 'selah' käytetään 71 kertaa 39 psalmissa, ja se on ollut suuren väittelyn lähteenä merkityksensä vuoksi. Sitä käytettiin merkitsemään taukoa samalla tavalla kuin fermataa käytetään nykyään nuottikirjoituksessa. Fermataa kutsutaan linnun silmäksi tai kykloopin silmäksi, koska se on piste, jolla on kaari yllä. Se tarkoittaa, että pidetään tauko nuotin jälkeen esittäjän tai muusikon harkinnan mukaan.
Sanan 'selah' juuressa on vastaavasti merkitys 'pysähtyä', 'keskeyttää' tai 'roikkua'. Ilman selah-merkkiä jakeen lopussa ihminen siirtyisi sokeasti seuraavaan jakeeseen pysähtymättä hetkeksi hiljaisuuteen pohtimaan juuri esitettyä ajatusta. Kuinka usein tunnemme tai koemme Herran johdatuksen ja vain jatkamme tekemisiämme, ottamatta aikaa selah-hetkelle, tauolle, pitäen kiinni tuosta viimeisestä sanasta, viimeisestä ilmestyksestä minkä saimme? Ota vastaan rhema, palaa siihen ja pureskele sitä lisää, ja saa siitä kaikki hengellinen ravinto.
Rukous on kulkuneuvo, joka kuljettaa pyyntömme. Hiljaisuus kuljettaa meidät Hänen läsnäoloonsa.
Kulttuuri opettaa meille, että hiljaisuus on tyhjyys, joka pitää täyttää.” Mediassa 'hiljaisuus' on ehdoton tabu. Hiljaisuus on täytettävä sanoilla ja/tai kuvilla. Hiljaisuus on tyhjyyttä. Hiljaisuus liitetään yksinäisyyteen. Siksi rukouksemme taipuvat sekoittumaan kaikkiin muihin ympäröiviin ääniin, ja on vaikeaa erottaa Paimenen ääntä niiden joukosta. Meidän täytyy lopettaa näiden muiden äänien kuunteleminen, kunnes pääsemme siihen pisteeseen, että Hänen äänensä on ainoa ääni hiljaisuudessa.
Kristuksessa, hiljaisuudella on sisältöä. Hiljaisuus vaatii kaksi osaa: kielen hiljentämisen ja sitten sielun hiljentämisen. Kielen hiljentäminen avaa oven sielun hiljenemiselle. Se avaa myös oven rakkaudelle, empatialle, reflektiolle ja henkilökohtaisen suunnan muuttamiselle. Ne kuuluvat yhteen kuten edellä mainittiin: et voi määritellä sanoja muuten kuin niiden välissä vallitsevan hiljaisuuden kautta, etkä myöskään omaa vaellustasi Jumalan kanssa ilman hiljaisuuden jaksoja. Mutta liian usein hiljaisuus unohdetaan. Kerromme Jumalalle mitä me haluamme. Me julistamme, me sodimme, me toteamme, me, me, me. Miten ihmeessä voimme koskaan olettaa kuulevamme Isältä ja Herralta, kun olemme aina itse äänessä? Opettele hiljaisuutta.
Eräs rabbi sanoi: "Huuto, jota pidätellään, on kaikista voimakkain." Toinen havaitsi: "Sanoista paastoaminen sisältää suuremman voiman muutokseen kuin ruuasta paastoaminen." Autiomaassa, ota huomioon hiljaisuuden hetket. Rukouselämässäsi pidä huoli, että annat hiljaisuudelle yhtä lailla aikaa. Tämä on se tapa, jolla olen elänyt jo vuosikymmeniä, ja olen vakuuttunut, että se on yksi syy siihen, miksi ilmestyksiä virtaa jatkuvasti. Silloin kun olen tuntenut tarvitsevani lisää ilmestystä, pyydän Isältä sitä, mitä Paavali pyysi Häneltä efesolaisille kirjeen 1:17–19:ssa: "Isä, pyydän että annat minulle viisauden ja ilmestyksen Hengen Sinun tuntemisessa, ja valaiset ymmärrykseni silmät, tuntemaan sen kutsun syvyyden mihin olet minut kutsunut."
Autiomaassa pilvi on aivan siinä. Hänen ihmeensä ovat aivan siinä. Näe ne. Ajattele niitä. Ehkäpä, kuten papit, ota aikaa suorittaaksesi tehtäväsi hiljaisuudessa, pohdiskele sydämessäsi, sillä autiomaa ei ole sitä varten, että se koettelee sinua pahuudella, vaan osoittakseen sen, mitä Hän tietää olevan sinussa, niin että sinäkit voit myös tietää sen. SITTEN tulet voimassa ulos autiomaasta vahvempana kuin ennen. Autiomaa on vain hetki ikuisessa elämässäsi, älä tee siitä koko elämää.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
RSS Feed