Why the wilderness? 1 of 3
Miksi autiomaa? 1/3
Hei kaikki,
'Käyn läpi autiomaakautta' on tavanomainen ilmaisu. Joskus ihmiset sanovat: 'Jumala ei puhu minulle' tai 'minusta tuntuu, että Herra on jättänyt minut'. Joskus ihminen voi tuntea olevansa autiomaassa, jos hän ei ole käyttänyt Hengen lahjoja tai saanut hengellisiä unia jonkin aikaa. Kaikki nämä ja muutkin asiat voivat liittyä tunteeseen, että on hengellisessä autiomaassa.
Vertaamme omaa autiomaata Israeliin autiomaassa
Tunnemme olevamme kuivassa paikassa yrittäen päästä hengelliseen Luvattuun maahan, jossa on täyttymys, tarkoitus ja suunta, joka antaa meille rauhan ja läheisyyden Jumalan kanssa. 1. Korinttolaiskirjeen 10:1-13:ssa Paavali osoittaa, että koko Israel oli saman Jumalan pilven alla, he kulkivat kaikki yhdessä saman meren läpi, söivät kaikki samaa mannaa, joivat kaikki samasta kalliosta, ja se kallio oli Kristus. Silti Jumala ei ollut mielistynyt joihinkin heistä, koska he langesivat seksuaaliseen syntiin, epäjumalanpalvontaan ja himoon suhteellisen yltäkylläistä elämää kohtaan, joka heillä oli ollut Egyptissä. Kysymys siis kuuluu: miksi autiomaa ja mitä meidän pitäisi siltä odottaa? Ehkäpä myös: mikä pitäisi olla asenteemme, kun olemme hengellisessä autiomaassa?
Viitattuaan Israelin autiomaavaellukseen, Paavali sanoi jakeessa 6 ja uudelleen jakeessa 11: ”...tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille...” Kreikankielinen sana ”varoittaa” tarkoittaa ”kiinnittää huomiota, lievä nuhtelu, varoitus (ottaa huomioon).” Toisin sanoen: huomaa, tutki, opi ja äläkä toista heidän virheitään, kun olet omassa autiomaassasi.
Tarkastele Israelin autiomaakokemusta...
Herra antoi Israelille kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lait, kun Israel oli autiomaassa. Tuolloin, noin vuonna 1400 eKr., mikään kansa ei omistanut tuota autiomaata. Tämä kertoo meille, että Jumalan sana ei ollut tarkoitettu yhdellekään tietylle kansalle. Se oli tarkoitettu kaikille. Jokaiselle, joka ottaisi Hänet vastaan. Voimme myös sanoa, että Jeesus (lihaksi tullut Jumalan Sana) riippui ristillä maan ja taivaan välissä. Tuossa ei-kenenkään omistamassa välitilassa Hän maksoi hinnan kaikkien puolesta.
Sillä jos Jumala olisi antanut Sanansa Israelille vasta heidän asettauduttuaan Israelin maahan, he olisivat voineet sanoa, ettei mikään muu kansa ole oikeutettu saamaan Jumalan Sanaa. Jos vain juutalaiset olisivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he olisivat voineet omia Hänet yksinomaan itselleen. Mutta Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa olivat osallisina sekä juutalaiset että pakanat (roomalaiset). Siksi Hän, joka on Elävä Sana keskellä omaa autiomaataan, on tarkoitettu kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Ota myös huomioon...
Jos Jumalan Sana olisi annettu Israelille heidän omassa maassaan, kaikilla muilla kansoilla olisi ollut tekosyy olla ottamatta Herraa vastaan. He olisivat voineet oikeutetusti sanoa, että Hän on vain Israelin ’jumala’. Mutta näin ei tapahtunut, joten kenelläkään ei ole tekosyytä. Autiomaa ei ole syy menettää uskoa Jumalaan, sillä Israelin olemassaolon suurimmat ihmeet tapahtuivat, kun he vaelsivat autiomaassa. Hän halkaisi meren, muutti juomakelvottoman veden makeaksi, sai veden pulppuamaan kalliosta, varusti heille pilven päivälle ja tulen yölle, antoi mannaa ja viiriäisiä, eivätkä heidän vaatteensa tai kenkänsä kuluneet, sekä paljon muuta – kun Israel vielä oli autiomaassa.
Meidänkin on etsittävä Hänen ihmeitään omassa autiomaassamme. Jotkut heistä nurisivat siitä, miten Herra piti heistä huolta (manna) – älkäämme olko tällaisia!
Tämä malli, jossa Herra antaa Sanansa autiomaassa, on syy siihen, miksi niin usein ihminen lähestyy Jumalaa ja tuntee olevansa hengellisesti vahva noina aikoina. Vaikka he ovat autiomaassa, sisäisesti he ovat vahvoja. He huomaavat 'pienet' ihmeet, kuten huolenpidon (joskus tuskin havaittavan), sekä ajoituksen, armon ja monia muita merkkejä siitä, että Hän on heidän kanssaan, ja he saavat lohdutuksen.
Vuosia sitten vedin raamattupiiriä vankilassa. Raamattupiiriin osallistuvat miehet olivat tehneet erittäin vakavia rikoksia ja istuivat elinkautista. He olivat itse luomassaan autiomaassa ja pysyisivät siellä kuolemaansa saakka. Mutta nämä miehet olivat vapaampia kuin monet ihmiset, jotka elivät normaalia elämää vankilan muurien ulkopuolella. He olivat vapaita hengessään ja sielussaan. Herra oli heille niin läsnä, niin armollinen, ja he todella ilmensivät Herran iloa ja rauhaa vankilan ja vaikean vankilakulttuurin keskellä.
Paavali arvosti autiokokemuksiaan: ”Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi (kypsyy, valmistuu, tulee täysinäiseksi) heikkoudessa'. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” 2. Korinttilaisille 12:9
Jokaisen ihmisen autiomaakokemus on ainutlaatuinen ja syvästi henkilökohtainen
Kukaan muu ei voi sitä omia. Tämä todistaa, että olemme vain kulkemassa läpi, mikä on tärkeää muistaa. Autiomaassa kulkeminen on väliaikaista, vain yksi jakso elämässä. Kun vanhin poikamme Chris sai 17-vuotiaana aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti toimintakyvyn vasemmasta kädestä ja suuresta osasta vasemmasta jalastaan. Herra sanoi Barbille: ”Tee tästä hetki, älä koko elämää.” Tämä tarkoitti, että taivaan näkökulmasta se on vain ohikiitävä hetki. Hän halusi Barbin näkevän asiat tästä laajemmasta näkökulmasta keskellä kriisiä.
Meidän ei pidä jäädä sellaiseen tilaan, jossa sanoisimme olevamme olosuhteiden uhreja – tai että autiomaamme johtui muiden ihmisten synneistä. Ei, meidän ei pidä sanoa näin. "Jospa egyptiläiset olisivat vain päästäneet meidät menemään vapaaehtoisesti”, ei päde. ”Jospa pastorilla ei olisi ollut salasuhdetta ylistyksenjohtajan kanssa, niin en olisi niin vihainen heille ja Jumalalle.” ”Jos pastori ei olisi tehnyt syntiä, en tuntisi, että koko hengellinen maailmani on romahtanut.” Ei.
Riippumatta siitä, kuka teki mitä ja milloin, muista sanonta: ”Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa kuin ennen, arvaa kumpi on siirtynyt?” Israelin piti kulkea autiomaan läpi päästäkseen Luvattuun maahan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen sai opetuslapset pakenemaan järkytyksen ja hämmennyksen vallassa. Mutta ylösnousemuksen päivä koitti. Autiomaa on osa elämää maan päällä, mutta autiomaat ovat ajanjaksoja.
Pietari kirjoitti 2. Pietarin kirjeessä 1:4: ”...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi*...” Katsomme Jumalan lupauksia vastattuina rukouksina, joten teemme kaikkemme pysyäksemme lujina ‘uskossa’. Karkotamme demoneja, pyydämme Isältä enkeleitä, ehkä paastoamme ja rukoilemme odottaessamme lupauksen täyttymistä. *Kreikka: koinos, kumppanuus, osallisuus
Mutta Hän sanoi, että Hän antaa ne ennen kaikkea, jotta voisimme olla osallisia Hänen jumalallisesta luonteestaan. Kokemukseni mukaan useimmissa tapauksissa, mitä nopeammin keskityn olemaan enemmän Kristuksen kaltainen ja kasvamaan, sillä välin kun odotan innokkaasti Hänen lupauksensa täyttymistä, sitä nopeammin siihen lupaukseen vastataan. Sen sijaan että omaksuisin virheellisen ajatuksen siitä, että kaikki on minusta kiinni – että minun on taisteltava, seistävä lujana, nuhdeltava, paastottava ja rukoiltava saadakseni vastauksen – pysähdyn ja lähestyn Häntä. Teen kaikkeni tuona aikana kehittääkseni Kristuksen luonnetta ja hengen hedelmää odottaessani lupauksen täyttymistä. Sovita sydämesi Hänen korkeampaan tarkoitukseensa antaa sinulle lupaus, jotta voit olla osallinen jumalallisesta luonteesta, ja autiomaassa vietetty aika lyhenee hyvin nopeasti.
Ensi viikolla; Hellyys autiomaassa. Siihen asti, siunausta!
John Fenn/EF
Miksi autiomaa? 1/3
Hei kaikki,
'Käyn läpi autiomaakautta' on tavanomainen ilmaisu. Joskus ihmiset sanovat: 'Jumala ei puhu minulle' tai 'minusta tuntuu, että Herra on jättänyt minut'. Joskus ihminen voi tuntea olevansa autiomaassa, jos hän ei ole käyttänyt Hengen lahjoja tai saanut hengellisiä unia jonkin aikaa. Kaikki nämä ja muutkin asiat voivat liittyä tunteeseen, että on hengellisessä autiomaassa.
Vertaamme omaa autiomaata Israeliin autiomaassa
Tunnemme olevamme kuivassa paikassa yrittäen päästä hengelliseen Luvattuun maahan, jossa on täyttymys, tarkoitus ja suunta, joka antaa meille rauhan ja läheisyyden Jumalan kanssa. 1. Korinttolaiskirjeen 10:1-13:ssa Paavali osoittaa, että koko Israel oli saman Jumalan pilven alla, he kulkivat kaikki yhdessä saman meren läpi, söivät kaikki samaa mannaa, joivat kaikki samasta kalliosta, ja se kallio oli Kristus. Silti Jumala ei ollut mielistynyt joihinkin heistä, koska he langesivat seksuaaliseen syntiin, epäjumalanpalvontaan ja himoon suhteellisen yltäkylläistä elämää kohtaan, joka heillä oli ollut Egyptissä. Kysymys siis kuuluu: miksi autiomaa ja mitä meidän pitäisi siltä odottaa? Ehkäpä myös: mikä pitäisi olla asenteemme, kun olemme hengellisessä autiomaassa?
Viitattuaan Israelin autiomaavaellukseen, Paavali sanoi jakeessa 6 ja uudelleen jakeessa 11: ”...tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille...” Kreikankielinen sana ”varoittaa” tarkoittaa ”kiinnittää huomiota, lievä nuhtelu, varoitus (ottaa huomioon).” Toisin sanoen: huomaa, tutki, opi ja äläkä toista heidän virheitään, kun olet omassa autiomaassasi.
Tarkastele Israelin autiomaakokemusta...
Herra antoi Israelille kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lait, kun Israel oli autiomaassa. Tuolloin, noin vuonna 1400 eKr., mikään kansa ei omistanut tuota autiomaata. Tämä kertoo meille, että Jumalan sana ei ollut tarkoitettu yhdellekään tietylle kansalle. Se oli tarkoitettu kaikille. Jokaiselle, joka ottaisi Hänet vastaan. Voimme myös sanoa, että Jeesus (lihaksi tullut Jumalan Sana) riippui ristillä maan ja taivaan välissä. Tuossa ei-kenenkään omistamassa välitilassa Hän maksoi hinnan kaikkien puolesta.
Sillä jos Jumala olisi antanut Sanansa Israelille vasta heidän asettauduttuaan Israelin maahan, he olisivat voineet sanoa, ettei mikään muu kansa ole oikeutettu saamaan Jumalan Sanaa. Jos vain juutalaiset olisivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he olisivat voineet omia Hänet yksinomaan itselleen. Mutta Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa olivat osallisina sekä juutalaiset että pakanat (roomalaiset). Siksi Hän, joka on Elävä Sana keskellä omaa autiomaataan, on tarkoitettu kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Ota myös huomioon...
Jos Jumalan Sana olisi annettu Israelille heidän omassa maassaan, kaikilla muilla kansoilla olisi ollut tekosyy olla ottamatta Herraa vastaan. He olisivat voineet oikeutetusti sanoa, että Hän on vain Israelin ’jumala’. Mutta näin ei tapahtunut, joten kenelläkään ei ole tekosyytä. Autiomaa ei ole syy menettää uskoa Jumalaan, sillä Israelin olemassaolon suurimmat ihmeet tapahtuivat, kun he vaelsivat autiomaassa. Hän halkaisi meren, muutti juomakelvottoman veden makeaksi, sai veden pulppuamaan kalliosta, varusti heille pilven päivälle ja tulen yölle, antoi mannaa ja viiriäisiä, eivätkä heidän vaatteensa tai kenkänsä kuluneet, sekä paljon muuta – kun Israel vielä oli autiomaassa.
Meidänkin on etsittävä Hänen ihmeitään omassa autiomaassamme. Jotkut heistä nurisivat siitä, miten Herra piti heistä huolta (manna) – älkäämme olko tällaisia!
Tämä malli, jossa Herra antaa Sanansa autiomaassa, on syy siihen, miksi niin usein ihminen lähestyy Jumalaa ja tuntee olevansa hengellisesti vahva noina aikoina. Vaikka he ovat autiomaassa, sisäisesti he ovat vahvoja. He huomaavat 'pienet' ihmeet, kuten huolenpidon (joskus tuskin havaittavan), sekä ajoituksen, armon ja monia muita merkkejä siitä, että Hän on heidän kanssaan, ja he saavat lohdutuksen.
Vuosia sitten vedin raamattupiiriä vankilassa. Raamattupiiriin osallistuvat miehet olivat tehneet erittäin vakavia rikoksia ja istuivat elinkautista. He olivat itse luomassaan autiomaassa ja pysyisivät siellä kuolemaansa saakka. Mutta nämä miehet olivat vapaampia kuin monet ihmiset, jotka elivät normaalia elämää vankilan muurien ulkopuolella. He olivat vapaita hengessään ja sielussaan. Herra oli heille niin läsnä, niin armollinen, ja he todella ilmensivät Herran iloa ja rauhaa vankilan ja vaikean vankilakulttuurin keskellä.
Paavali arvosti autiokokemuksiaan: ”Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi (kypsyy, valmistuu, tulee täysinäiseksi) heikkoudessa'. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” 2. Korinttilaisille 12:9
Jokaisen ihmisen autiomaakokemus on ainutlaatuinen ja syvästi henkilökohtainen
Kukaan muu ei voi sitä omia. Tämä todistaa, että olemme vain kulkemassa läpi, mikä on tärkeää muistaa. Autiomaassa kulkeminen on väliaikaista, vain yksi jakso elämässä. Kun vanhin poikamme Chris sai 17-vuotiaana aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti toimintakyvyn vasemmasta kädestä ja suuresta osasta vasemmasta jalastaan. Herra sanoi Barbille: ”Tee tästä hetki, älä koko elämää.” Tämä tarkoitti, että taivaan näkökulmasta se on vain ohikiitävä hetki. Hän halusi Barbin näkevän asiat tästä laajemmasta näkökulmasta keskellä kriisiä.
Meidän ei pidä jäädä sellaiseen tilaan, jossa sanoisimme olevamme olosuhteiden uhreja – tai että autiomaamme johtui muiden ihmisten synneistä. Ei, meidän ei pidä sanoa näin. "Jospa egyptiläiset olisivat vain päästäneet meidät menemään vapaaehtoisesti”, ei päde. ”Jospa pastorilla ei olisi ollut salasuhdetta ylistyksenjohtajan kanssa, niin en olisi niin vihainen heille ja Jumalalle.” ”Jos pastori ei olisi tehnyt syntiä, en tuntisi, että koko hengellinen maailmani on romahtanut.” Ei.
Riippumatta siitä, kuka teki mitä ja milloin, muista sanonta: ”Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa kuin ennen, arvaa kumpi on siirtynyt?” Israelin piti kulkea autiomaan läpi päästäkseen Luvattuun maahan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen sai opetuslapset pakenemaan järkytyksen ja hämmennyksen vallassa. Mutta ylösnousemuksen päivä koitti. Autiomaa on osa elämää maan päällä, mutta autiomaat ovat ajanjaksoja.
Pietari kirjoitti 2. Pietarin kirjeessä 1:4: ”...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi*...” Katsomme Jumalan lupauksia vastattuina rukouksina, joten teemme kaikkemme pysyäksemme lujina ‘uskossa’. Karkotamme demoneja, pyydämme Isältä enkeleitä, ehkä paastoamme ja rukoilemme odottaessamme lupauksen täyttymistä. *Kreikka: koinos, kumppanuus, osallisuus
Mutta Hän sanoi, että Hän antaa ne ennen kaikkea, jotta voisimme olla osallisia Hänen jumalallisesta luonteestaan. Kokemukseni mukaan useimmissa tapauksissa, mitä nopeammin keskityn olemaan enemmän Kristuksen kaltainen ja kasvamaan, sillä välin kun odotan innokkaasti Hänen lupauksensa täyttymistä, sitä nopeammin siihen lupaukseen vastataan. Sen sijaan että omaksuisin virheellisen ajatuksen siitä, että kaikki on minusta kiinni – että minun on taisteltava, seistävä lujana, nuhdeltava, paastottava ja rukoiltava saadakseni vastauksen – pysähdyn ja lähestyn Häntä. Teen kaikkeni tuona aikana kehittääkseni Kristuksen luonnetta ja hengen hedelmää odottaessani lupauksen täyttymistä. Sovita sydämesi Hänen korkeampaan tarkoitukseensa antaa sinulle lupaus, jotta voit olla osallinen jumalallisesta luonteesta, ja autiomaassa vietetty aika lyhenee hyvin nopeasti.
Ensi viikolla; Hellyys autiomaassa. Siihen asti, siunausta!
John Fenn/EF
RSS Feed