It isn’t about us going to heaven 2 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2
Hei kaikki,
Olen jakanut siitä, kuinka Uudessa Testamentissa keskiössä on Jumalan tahto toteutuu elämässämme, ei "Herra, sädetä minut ylös!". Kun Ilmestyskirja päättyy, me näemme taivaan tulevan maahan, ei sitä, että maa sädetetään ylös taivaaseen. Valtaosa Uudesta testamentista keskittyy siihen, että taivasten valtakunta tulee maan päälle. Olkoon meillä sama ajatus ja mielenlaatu. (Ilm. 21:2)
"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Näin Jeesus aloitti opetuksensa rukouksen muodosta, mitä kutsumme Isä meidän -rukoukseksi.
Kaikki muu kyseisessä rukouksessa kumpuaa ja virtaa tästä yhdestä kohdasta: "pyhitetty olkoon sinun nimesi".
Palataanpa Eedenin puutarhaan, hetkeen jolloin Aadam nimesi eläimet. (1. Moos. 2:18-20) Rabbit opettavat, että Aadamin antamat nimet kertoivat siitä, että hän tunsi kunkin luontokappaleen luonteen, olemuksen, lajin ja tarkoituksen. Teemme samoin tänään. Yksi tunnetumpi esimerkki on kuinka dinosaurus nimettiin "Tyrannosaurus Rexiksi" eli "hirmuliskojen kuninkaaksi", tiivistäen sen koko olemuksen pelkkien luiden perusteella.
Kun Jeesus sanoi "pyhitetty olkoon sinun nimesi", kyse ei ollut vain tietystä nimestä, vaan yhteenvedosta, joka kuvaa Hänen koko olemustaan. Ihmiset takertuvat väittelemään Jumalan nimestä, eivätkä tyydy "Isään" tai edes "Jeesukseen", ja menettävät täysin asian ytimen: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" kiteyttää Hänen luonteensa ja pyhyytensä. Isä-nimen käyttö kokoaa yhteen täydellisesti Hänen luonteensa, olemuksensa, rakastavan hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa.
Samalla tavalla meitä kutsutaan kristityiksi, mikä nähdään ensimmäisen kerran Apostolien teoissa 11:26. Nimitys "kristitty" tarkoittaa kirjaimellisesti "Kristuksen heimolainen", mutta käytännössä se tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa. Tämä tunniste kertoo, että Kristuksen piirteet ovat meissä ja meidät on erotettu Hänen käyttöönsä. Sanoja "pyhitys" ja "erotettu" sekä "pyhä" pidetään usein synonyymeinä. Sanoisin sen näin: Pyhä on kuulumista taivaalliselle. Pyhyys on pyhänä olemisen tila.
Puhtaus, ei täydellisyys
Olet pyhä olematta täydellinen. Puhtaus on hengessämme; sielumme uudistuu päivittäin ajattelemaan enemmän Hänen tavallaan, ja ruumiimme on annettu eläväksi uhriksi. "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (maanpäälliset kehot), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Korinttilaiskirje 4:7 toteaa tämän mysteerin. Kyse ei ole meistä. Kyse on Hänestä. Ota silmäsi pois itsestäsi.
Kun Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa (5:38–48) antaessaan suuren ohjeistuksensa siitä, kuinka vaeltaa rakkaudessa niiden kanssa jotka eivät rakasta meitä, Hän päätti sanomalla Kuningas Jaakon käännöksessä: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Suom.huom.: siteerattu Raamatun käännöstä 33/38) Sana "täydellinen" vuoden 1611 englannissa tarkoitti "kypsää, loppuun saatettua" – ei sitä, mitä nykypäivänä tarkoitamme sanalla "virheetön". (Suom. huom.: Suomen kielen sana "täydellinen" on johdettu sanasta "täysi".) Kreikan kielen sana "teleios" tarkoittaa "täysinäistä" eli "loppuun saatettua", tai "kypsää". "Ole täysinäinen/kypsä rakkaudessa, kuten taivaallinen Isä on täysinäinen/kypsä rakkaudessa." Hän liikuttaa meitä aina kohti suurempaa rakkautta pyhyyden puitteissa.
Isän armo on niin käsittämätön, että kun meillä on ilmestys omien syntiemme syvyydestä, me hädin tuskin kykenemme vastaanottamaan sitä. Ihmisluonnolle on tyypillistä tuijottaa menneitä tai nykyisiä syntejään ja päätellä olevansa tuomittu kadotukseen, Uuden testamentin realiteeteista huolimatta. Uskotaan omia pelkoj ja epäilyjä sen sijaan, että uskoisivat Jumalaan. Tämä prosessi on osa Kristuksessa kasvamista, jonka jokaisen meistä täytyy tehdä. Kyllä, Hänen armonsa on käsittämätöntä. Ja kyllä, olemme tehneet syntiä ja tulemme tekemään syntiä, ja ehkä olemme sanoneet asioita Hänelle kuin kiukutteleva taapero kiukunpuuskassa vanhemmilleen, ja tämä on saanut meidät pelkäämään että olemme rikkoneet Häntä vastaan yli armon. Mutta pyhyys on siitä, kuinka Hän loi meidät uudeksi ja asetti meidät perheeseensä. Kyse ei ole meidän puutteistamme.
Hän suunnitteli meidät, kun olimme vielä ainoastaan Hänen mielessään ennen aikojen alkua. 2. Timoteuskirje 1:9 sanoo Isästä: "hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
On liian myöhäistä kiistellä asiasta
Tämä on kuin joku kertoisi minulle, että Pyhän Hengen kaste tai parantuminen kuulu tähän päivään. Liian myöhäistä, olen jo vastaanottanut Pyhän Hengen, avannut sokean silmät, avannut kuuron korvat ja puhekyvyn. Vaellan jo siinä, josta toiset sanovat ettei se kuulu tähän päivään. Samoin on, jos joku sanoo tehneensä liikaa syntiä ja olevansa tuomittu kadotukseen, vaikka rakastaa Jeesusta koko sydämestään. Liian myöhäistä. Hän on jo uudelleenluonut henkesi, tarkoittaen että Kristus on sinussa. Liian myöhäistä. Hän on jo tehnyt sinusta yhden lapsistaan, osaksi kuninkaallista perhettä. Liian myöhäistä. Hän näki kaikki synnit, mitä voimme ikinä tehdä, ja silti ikuisuudessa antoi meille Kristuksen. Vau.
Tämä totuus avautuu meille, kun ymmärrämme: "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen."
Näissä vertauksissa Jeesus on mies, joka löytää aarteen pellosta (maailmasta).
Jeesus on kauppias, joka matkusti kauas ja löysi "kallisarvoisen" helmen. Myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen. ME olemme se kallisarvoinen helmi, jonka Hän osti verellään. Näetkö, on liian myöhäistä meille. Hän pelasti jo meidät ennen ikuisia aikoja.
1. Korinttilaiskirjeessä 6:9 Paavali toteaa, etteivät epävanhurskaat (ne, jotka eivät tunne Jeesusta) peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa luettelemalla epävanhurskaan elämäntapoja, jotta he varmasti tiesivät mistä hän puhuu. Siveetön elämäntapa, avionrikkojat, hekumoitsijat, miehimykset, varkaat, juomarit, kiristäjät ja pilkkaajat (pilkallinen elämä) eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa:
"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä" (todistaen että hän puhui elämäntavasta, ei yksittäisistä synneistä, joita oli tehty Kristuksen tuntemisen jälkeen). "Mutta te olette vastaanottaneet peson (pesty puhtaaksi), te olette pyhitetyt (tehty pyhäksi), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jae 11: Pesty, erotettu, vanhurskautetut. Vanhurskauttaminen on hieno sana. Vanhurskauttaminen ei tarkoita vain sitä, että rikkomukset pyyhitään pois. Se on oikeudellinen termi sille, kun tuomari julistaa, ettei syytteitä ole ollut alun perinkään. Paavali kirjoitti, että olemme NYT vanhurskautettuja.
Jotkut juuttuvat siihen, mitä ovat tehneet, senkin jälkeen kun ovat tulleet tuntemaan Herran. Hengessään he ovat kypsiä, mutta se aarre on raskautetun sielun ja synnin tekoon tottuneeen kehon sisällä. Tämä on se prosessi, mitä Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä 12:1-3, missä hän kehottaa tekemään ruumiistamme elävän uhrin, niin että me käymme läpi muutoksen ajattelutapamme muuttuessa, ja sitten voimme näyttää todeksi (elää todeksi) sen hyvän, otollisen, täysinäisen (täydellisen) Jumalan tahdon.
"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi (kreikaksi: Isä iloitsi) antaa teille valtakunnan." Luukas 12:32
Jeesuksen toteamuksella ei ollut mitään tekemistä meidän puutteidemme kanssa. Ei! Isä tietää sen kaiken, näki sen kaiken, toteutti huolenpitonsa siinä kaikessa, ja SILTI näki hyväksi antaa meille valtakunnan. Puhtaus, ei täydellisyys. Täydellisyys on tulossa, ja Hänellä on pitkän tähtäimen näkökulma. Se ON sitä, että raivaamme tiemme etsiäksemme Hänen tahtonsa toteutumista maan päällä kuin taivaassa, juuri nyt elämässämme. Taivasten valtakunta on meissä nyt. Eletään se todeksi, näyttäen ihmisille ympärillämme Isän ja Herran tiet.
Päätän tämän siihen, mitä olen vuosikymmenet sanonut: Kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Mutta Isä viisaudessaan on tehnyt asian niin, että vanhurskaus todistetaan ihmissuhteiden puitteissa. Se on näissä ihmissuhteissa, joissa näemme Isän tahdon toteutuvan niin maan päällä kuin taivaassa.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2
Hei kaikki,
Olen jakanut siitä, kuinka Uudessa Testamentissa keskiössä on Jumalan tahto toteutuu elämässämme, ei "Herra, sädetä minut ylös!". Kun Ilmestyskirja päättyy, me näemme taivaan tulevan maahan, ei sitä, että maa sädetetään ylös taivaaseen. Valtaosa Uudesta testamentista keskittyy siihen, että taivasten valtakunta tulee maan päälle. Olkoon meillä sama ajatus ja mielenlaatu. (Ilm. 21:2)
"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Näin Jeesus aloitti opetuksensa rukouksen muodosta, mitä kutsumme Isä meidän -rukoukseksi.
Kaikki muu kyseisessä rukouksessa kumpuaa ja virtaa tästä yhdestä kohdasta: "pyhitetty olkoon sinun nimesi".
Palataanpa Eedenin puutarhaan, hetkeen jolloin Aadam nimesi eläimet. (1. Moos. 2:18-20) Rabbit opettavat, että Aadamin antamat nimet kertoivat siitä, että hän tunsi kunkin luontokappaleen luonteen, olemuksen, lajin ja tarkoituksen. Teemme samoin tänään. Yksi tunnetumpi esimerkki on kuinka dinosaurus nimettiin "Tyrannosaurus Rexiksi" eli "hirmuliskojen kuninkaaksi", tiivistäen sen koko olemuksen pelkkien luiden perusteella.
Kun Jeesus sanoi "pyhitetty olkoon sinun nimesi", kyse ei ollut vain tietystä nimestä, vaan yhteenvedosta, joka kuvaa Hänen koko olemustaan. Ihmiset takertuvat väittelemään Jumalan nimestä, eivätkä tyydy "Isään" tai edes "Jeesukseen", ja menettävät täysin asian ytimen: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" kiteyttää Hänen luonteensa ja pyhyytensä. Isä-nimen käyttö kokoaa yhteen täydellisesti Hänen luonteensa, olemuksensa, rakastavan hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa.
Samalla tavalla meitä kutsutaan kristityiksi, mikä nähdään ensimmäisen kerran Apostolien teoissa 11:26. Nimitys "kristitty" tarkoittaa kirjaimellisesti "Kristuksen heimolainen", mutta käytännössä se tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa. Tämä tunniste kertoo, että Kristuksen piirteet ovat meissä ja meidät on erotettu Hänen käyttöönsä. Sanoja "pyhitys" ja "erotettu" sekä "pyhä" pidetään usein synonyymeinä. Sanoisin sen näin: Pyhä on kuulumista taivaalliselle. Pyhyys on pyhänä olemisen tila.
Puhtaus, ei täydellisyys
Olet pyhä olematta täydellinen. Puhtaus on hengessämme; sielumme uudistuu päivittäin ajattelemaan enemmän Hänen tavallaan, ja ruumiimme on annettu eläväksi uhriksi. "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (maanpäälliset kehot), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Korinttilaiskirje 4:7 toteaa tämän mysteerin. Kyse ei ole meistä. Kyse on Hänestä. Ota silmäsi pois itsestäsi.
Kun Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa (5:38–48) antaessaan suuren ohjeistuksensa siitä, kuinka vaeltaa rakkaudessa niiden kanssa jotka eivät rakasta meitä, Hän päätti sanomalla Kuningas Jaakon käännöksessä: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Suom.huom.: siteerattu Raamatun käännöstä 33/38) Sana "täydellinen" vuoden 1611 englannissa tarkoitti "kypsää, loppuun saatettua" – ei sitä, mitä nykypäivänä tarkoitamme sanalla "virheetön". (Suom. huom.: Suomen kielen sana "täydellinen" on johdettu sanasta "täysi".) Kreikan kielen sana "teleios" tarkoittaa "täysinäistä" eli "loppuun saatettua", tai "kypsää". "Ole täysinäinen/kypsä rakkaudessa, kuten taivaallinen Isä on täysinäinen/kypsä rakkaudessa." Hän liikuttaa meitä aina kohti suurempaa rakkautta pyhyyden puitteissa.
Isän armo on niin käsittämätön, että kun meillä on ilmestys omien syntiemme syvyydestä, me hädin tuskin kykenemme vastaanottamaan sitä. Ihmisluonnolle on tyypillistä tuijottaa menneitä tai nykyisiä syntejään ja päätellä olevansa tuomittu kadotukseen, Uuden testamentin realiteeteista huolimatta. Uskotaan omia pelkoj ja epäilyjä sen sijaan, että uskoisivat Jumalaan. Tämä prosessi on osa Kristuksessa kasvamista, jonka jokaisen meistä täytyy tehdä. Kyllä, Hänen armonsa on käsittämätöntä. Ja kyllä, olemme tehneet syntiä ja tulemme tekemään syntiä, ja ehkä olemme sanoneet asioita Hänelle kuin kiukutteleva taapero kiukunpuuskassa vanhemmilleen, ja tämä on saanut meidät pelkäämään että olemme rikkoneet Häntä vastaan yli armon. Mutta pyhyys on siitä, kuinka Hän loi meidät uudeksi ja asetti meidät perheeseensä. Kyse ei ole meidän puutteistamme.
Hän suunnitteli meidät, kun olimme vielä ainoastaan Hänen mielessään ennen aikojen alkua. 2. Timoteuskirje 1:9 sanoo Isästä: "hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
On liian myöhäistä kiistellä asiasta
Tämä on kuin joku kertoisi minulle, että Pyhän Hengen kaste tai parantuminen kuulu tähän päivään. Liian myöhäistä, olen jo vastaanottanut Pyhän Hengen, avannut sokean silmät, avannut kuuron korvat ja puhekyvyn. Vaellan jo siinä, josta toiset sanovat ettei se kuulu tähän päivään. Samoin on, jos joku sanoo tehneensä liikaa syntiä ja olevansa tuomittu kadotukseen, vaikka rakastaa Jeesusta koko sydämestään. Liian myöhäistä. Hän on jo uudelleenluonut henkesi, tarkoittaen että Kristus on sinussa. Liian myöhäistä. Hän on jo tehnyt sinusta yhden lapsistaan, osaksi kuninkaallista perhettä. Liian myöhäistä. Hän näki kaikki synnit, mitä voimme ikinä tehdä, ja silti ikuisuudessa antoi meille Kristuksen. Vau.
Tämä totuus avautuu meille, kun ymmärrämme: "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen."
Näissä vertauksissa Jeesus on mies, joka löytää aarteen pellosta (maailmasta).
Jeesus on kauppias, joka matkusti kauas ja löysi "kallisarvoisen" helmen. Myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen. ME olemme se kallisarvoinen helmi, jonka Hän osti verellään. Näetkö, on liian myöhäistä meille. Hän pelasti jo meidät ennen ikuisia aikoja.
1. Korinttilaiskirjeessä 6:9 Paavali toteaa, etteivät epävanhurskaat (ne, jotka eivät tunne Jeesusta) peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa luettelemalla epävanhurskaan elämäntapoja, jotta he varmasti tiesivät mistä hän puhuu. Siveetön elämäntapa, avionrikkojat, hekumoitsijat, miehimykset, varkaat, juomarit, kiristäjät ja pilkkaajat (pilkallinen elämä) eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa:
"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä" (todistaen että hän puhui elämäntavasta, ei yksittäisistä synneistä, joita oli tehty Kristuksen tuntemisen jälkeen). "Mutta te olette vastaanottaneet peson (pesty puhtaaksi), te olette pyhitetyt (tehty pyhäksi), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jae 11: Pesty, erotettu, vanhurskautetut. Vanhurskauttaminen on hieno sana. Vanhurskauttaminen ei tarkoita vain sitä, että rikkomukset pyyhitään pois. Se on oikeudellinen termi sille, kun tuomari julistaa, ettei syytteitä ole ollut alun perinkään. Paavali kirjoitti, että olemme NYT vanhurskautettuja.
Jotkut juuttuvat siihen, mitä ovat tehneet, senkin jälkeen kun ovat tulleet tuntemaan Herran. Hengessään he ovat kypsiä, mutta se aarre on raskautetun sielun ja synnin tekoon tottuneeen kehon sisällä. Tämä on se prosessi, mitä Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä 12:1-3, missä hän kehottaa tekemään ruumiistamme elävän uhrin, niin että me käymme läpi muutoksen ajattelutapamme muuttuessa, ja sitten voimme näyttää todeksi (elää todeksi) sen hyvän, otollisen, täysinäisen (täydellisen) Jumalan tahdon.
"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi (kreikaksi: Isä iloitsi) antaa teille valtakunnan." Luukas 12:32
Jeesuksen toteamuksella ei ollut mitään tekemistä meidän puutteidemme kanssa. Ei! Isä tietää sen kaiken, näki sen kaiken, toteutti huolenpitonsa siinä kaikessa, ja SILTI näki hyväksi antaa meille valtakunnan. Puhtaus, ei täydellisyys. Täydellisyys on tulossa, ja Hänellä on pitkän tähtäimen näkökulma. Se ON sitä, että raivaamme tiemme etsiäksemme Hänen tahtonsa toteutumista maan päällä kuin taivaassa, juuri nyt elämässämme. Taivasten valtakunta on meissä nyt. Eletään se todeksi, näyttäen ihmisille ympärillämme Isän ja Herran tiet.
Päätän tämän siihen, mitä olen vuosikymmenet sanonut: Kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Mutta Isä viisaudessaan on tehnyt asian niin, että vanhurskaus todistetaan ihmissuhteiden puitteissa. Se on näissä ihmissuhteissa, joissa näemme Isän tahdon toteutuvan niin maan päällä kuin taivaassa.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
RSS Feed