God making examples of others; 3/4, Visitations, Leaders
Jumala tekee toisista esimerkkejä, Ilmestyksiä, Johtajia, osa 3/4
Hei kaikki,
Modernit yhteiskunnat hakevat esimerkkejä siitä, kuinka elää, kaikista vääristä paikoista. Popkulttuuri on ilmeinen esimerkki. Niinpä näyttää siltä, ettei olla ajan tasalla, jos kristityt katsovat muinaisten aikojen miehiin ja naisiin esimerkkeinä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta noiden muinaisten ihmisten elämiä tosiaan esitetään Raamatussa, niin että aina voi oppia jotain uutta.
Daavidin elämä Goljatista Batsebaan, poikansa Absalomin kapinasta Salomoniin, käydään läpi ja on kaikkien luettavissa. Hänen tunteidensa vuoristorata näissä eri elämänjaksoissa on kaikkien nähtävänä psalmeissa. Toisten riemuvoitoista ja epäonnistumisista on kirjoitettu yksityiskohtaisesti esimerkeiksi meille. Lähtien Abrahamista, joka sai lapsen Haagarin kanssa, Israeliin autiomaassa, Malakian ajan pappeihin, jotka vääristelivät kirjoituksia sopimaan omiin himoihinsa, tuo kaikki on siellä esimerkkeinä hyvistä, pahoista ja rumista.
Vuosia sitten Herra opetti minulle tuomiosta muutamissa ilmestyksissään.
Noina aikoina kysyin Ananiaasta ja Safirasta, joiden kuolema Apt. 5: 1–11:ssa pani Jumalan pelon kaikkiin esimerkkinä siitä, mitä ei pidä tehdä.
"Miksi olit niin Ankara Ananiasta ja Safiraa kohtaan?" kysyin. "Muista, ruumiini oli keskittynyt tuohon aikaan Jerusalemiin (paitsi ne, jotka olivat hajaantuneet helluntain jälkeen). Se, mitä he pyrkivät tuomaan siihen, ei voitu sallia."
Seurakunnan yhtenäisyys tuona ensimmäisenä vuotena oli niin vahva, että tekopyhyys oli ennen kuulumatonta. Toisin sanoen, kunnes Ananias & Safira päättivät valehdella kaikille lahjoituksestaan. Herra tuomitsi heidät heti paikalla, kolmen tunnin sisällä kumpikin kaatui kuolleena maahan sen jälkeen, kun oli vahvistanut valheen suoraan päin Pietarin kasvoja. Herra sanoi minulle:
"Muista poikani. Tuomion taso vastaa aina voitelun tasoa."
Juuri tuolloin pyysin Häntä määrittelemään 'voitelun'. Hän sanoi: "Sinä voisit ajatella sitä Jumalan ilmeisenä läsnäolona." Pohdin välittömästi ei vain Hänen läsnäoloaan jossakin jumalanpalveluksessa, vaan myös ihmisen elämässä. Ilmeinen läsnäolo siunauksen, armon, ajoituksen muodossa. Tulin ymmärtämään 'voitelun' olevan enemmän kuin Hänen sellainen läsnäolonsa, jonka voi tuntea jossakin jumalanpalveluksessa, sen voi kokea omassa elämässä. Ilmeinen tarkoittaa 'ilmiselvää, näkyvää tai tiettäväksi tehtyä.'
Hän jatkoi: "Monet huutavat Isän puoleen herätyksen lähettämiseksi, mutta Minä kerron sinulle totuuden sanoessani, että jos Isä toisi herätyksen tähän maahan, halki maan olisi monia, monia Ananiaita ja Safiroja (kuolleina)."
Herra teki heistä esimerkkejä tuohon aikaan, kuitenkin myöhemmin Apt. 7:ssä Hän salli Saul Tarsolaisen vainota uskovia ja osallistua Stefanoksen teloitukseen. Apt. 8:1–3 sanoo, että Saul 'tuhosi' (1992 suomennos) seurakuntaa mennen sisälle taloihin ja pidättäen miehiä ja naisia ja lähettäen heitä vankilaan. Kreikan 'tuhoamiseksi' käännetty sana on 'elymaineto' – voit nähdä englannin (ja suomen, suom. huom.) sanan 'eliminoida' tuossa sanassa. Uskovat kokoontuivat silloin kodeissa, kuten tekevät nykyäänkin suurimmassa osassa maailmaa, joten se, että mentiin sisällä koteihin ja kiskottiin ihmisiä pois vankilaan, eliminoi tuon (koti-) seurakunnan ja tuhosi kokonaisia perheitä.
Mutta Herra pysäytti vainon ilmestyessään Saulille (Paavalille) Damaskoksen ulkopuolella estäen vainon leviämisen samalla kuin salli evankeliumin levitä Jerusalemin ulkopuolelle. Paavali sanoi Herran tehneen hänestä esimerkin hänelle osoitetun armon kautta ja malliksi niille, jotka tulisivat myöhemmin uskomaan Herraan.
Onko menneisyydessämme asioita, jotka saavat meidät pelkäämään sitä, että joskus palaisimme tuohon (noihin) syntiin (synteihin)? Rajoittiko Herra meitä tai pysäytti meidät valiten osoittaa meille pelastuksensa ja tehden noista asioista esimerkkejä virheistä, joita ei koskaan toistettaisi?
Hepr. 10: 32–33 sanoo: "Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi (Herrasta) tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina..."
Noiden päivien on määrä olla maille esimerkkinä, että emme koskaan palaa ja että näemme sen keskellä Hänen armonsa.
Tutki, miksi heistä tehtiin esimerkkejä kaikkien nähtäville moderni esimerkki antamalla
Vuosina 1995–96 tuli julkisuuteen silloisen presidentti Clintonin suhde Valkoisen talon harjoittelijan kanssa. Kysyin Isältä, miksi Hän salli tuon yksityisen skandaalin tulevan paljastetuksi.
"Sallin hänen suhteensa tulevan nähtäville... koska hän edustaa sukupolvensa syntejä, jotka ovat nimeltä mainiten himo ja ahneus. Sallin sen, jotta joku voisi nähdä hänen elämänsä ja sanoa: 'Näetkö, hän on aivan kuten minä', ja jatkaisi tiellään, tai 'Näetkö, hän on aivan kuten minä', ja tekisi parannuksen ja muuttaisi tapansa."
Näiden virheiden sallittiin paljastuvan ja vaikutus oli se, että tuli nuhdelluksi kaikkien edessä, kuten Paavali neuvoi, jotta toiset voisivat pelätä – ja oppisivat heidän esimerkeistään.
Tämä tapahtuu, kun jonkun pastorin synti paljastetaan – palvelemaan esimerkkinä toisille. 1. Tim. 5: 19–20:ssa Paavali kirjoittaa: " Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät."
Sen tähden nähdessämme jonkun pastorin aviorikoksen paljastuvan tai hengellisen hyväksikäytön, meidän ei tuli juoruta siitä eikä vaahdota somessa hyökäten tuota ihmistä vastaan henkilökohtaisesti. Jumalan tarkoitus on tehdä esimerkki 'että muutkin pelkäisivät'. Synnin julkisen paljastumisen asiayhteys rajoittuu johtajiin – hän ei sano, että tulee paljastaa seurakunnan jäsenen synti koko seurakunnalle. Paavali kirjoittaa erityisesti johtajista.
Uutiset Ananiaan ja Safiran kuolemasta olisivat päässeet päivän paikallisiin uutisjuttuihin kuten jonkun pastorin epäonnistuminen päätyy uutisiin meidän aikanamme. Asetammeko ne esimerkeiksi silmiemme eteen ja mietiskelemme Herran tuomiota ja tutkimme omaa elämäämme? Sanommeko me koskaan jotakin sellaista, mitä vanhempieni sukupovella oli tapana säännöllisesti sanoa: "On Jumalan armoa, etten ole samassa tilanteessa"?
Ensi viikolla, ilmestys, josta harvoin kerron koskien sitä, kuinka Herra opettaa meitä omasta elämästämme olevin esimerkein. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Jumala tekee toisista esimerkkejä, Ilmestyksiä, Johtajia, osa 3/4
Hei kaikki,
Modernit yhteiskunnat hakevat esimerkkejä siitä, kuinka elää, kaikista vääristä paikoista. Popkulttuuri on ilmeinen esimerkki. Niinpä näyttää siltä, ettei olla ajan tasalla, jos kristityt katsovat muinaisten aikojen miehiin ja naisiin esimerkkeinä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta noiden muinaisten ihmisten elämiä tosiaan esitetään Raamatussa, niin että aina voi oppia jotain uutta.
Daavidin elämä Goljatista Batsebaan, poikansa Absalomin kapinasta Salomoniin, käydään läpi ja on kaikkien luettavissa. Hänen tunteidensa vuoristorata näissä eri elämänjaksoissa on kaikkien nähtävänä psalmeissa. Toisten riemuvoitoista ja epäonnistumisista on kirjoitettu yksityiskohtaisesti esimerkeiksi meille. Lähtien Abrahamista, joka sai lapsen Haagarin kanssa, Israeliin autiomaassa, Malakian ajan pappeihin, jotka vääristelivät kirjoituksia sopimaan omiin himoihinsa, tuo kaikki on siellä esimerkkeinä hyvistä, pahoista ja rumista.
Vuosia sitten Herra opetti minulle tuomiosta muutamissa ilmestyksissään.
Noina aikoina kysyin Ananiaasta ja Safirasta, joiden kuolema Apt. 5: 1–11:ssa pani Jumalan pelon kaikkiin esimerkkinä siitä, mitä ei pidä tehdä.
"Miksi olit niin Ankara Ananiasta ja Safiraa kohtaan?" kysyin. "Muista, ruumiini oli keskittynyt tuohon aikaan Jerusalemiin (paitsi ne, jotka olivat hajaantuneet helluntain jälkeen). Se, mitä he pyrkivät tuomaan siihen, ei voitu sallia."
Seurakunnan yhtenäisyys tuona ensimmäisenä vuotena oli niin vahva, että tekopyhyys oli ennen kuulumatonta. Toisin sanoen, kunnes Ananias & Safira päättivät valehdella kaikille lahjoituksestaan. Herra tuomitsi heidät heti paikalla, kolmen tunnin sisällä kumpikin kaatui kuolleena maahan sen jälkeen, kun oli vahvistanut valheen suoraan päin Pietarin kasvoja. Herra sanoi minulle:
"Muista poikani. Tuomion taso vastaa aina voitelun tasoa."
Juuri tuolloin pyysin Häntä määrittelemään 'voitelun'. Hän sanoi: "Sinä voisit ajatella sitä Jumalan ilmeisenä läsnäolona." Pohdin välittömästi ei vain Hänen läsnäoloaan jossakin jumalanpalveluksessa, vaan myös ihmisen elämässä. Ilmeinen läsnäolo siunauksen, armon, ajoituksen muodossa. Tulin ymmärtämään 'voitelun' olevan enemmän kuin Hänen sellainen läsnäolonsa, jonka voi tuntea jossakin jumalanpalveluksessa, sen voi kokea omassa elämässä. Ilmeinen tarkoittaa 'ilmiselvää, näkyvää tai tiettäväksi tehtyä.'
Hän jatkoi: "Monet huutavat Isän puoleen herätyksen lähettämiseksi, mutta Minä kerron sinulle totuuden sanoessani, että jos Isä toisi herätyksen tähän maahan, halki maan olisi monia, monia Ananiaita ja Safiroja (kuolleina)."
Herra teki heistä esimerkkejä tuohon aikaan, kuitenkin myöhemmin Apt. 7:ssä Hän salli Saul Tarsolaisen vainota uskovia ja osallistua Stefanoksen teloitukseen. Apt. 8:1–3 sanoo, että Saul 'tuhosi' (1992 suomennos) seurakuntaa mennen sisälle taloihin ja pidättäen miehiä ja naisia ja lähettäen heitä vankilaan. Kreikan 'tuhoamiseksi' käännetty sana on 'elymaineto' – voit nähdä englannin (ja suomen, suom. huom.) sanan 'eliminoida' tuossa sanassa. Uskovat kokoontuivat silloin kodeissa, kuten tekevät nykyäänkin suurimmassa osassa maailmaa, joten se, että mentiin sisällä koteihin ja kiskottiin ihmisiä pois vankilaan, eliminoi tuon (koti-) seurakunnan ja tuhosi kokonaisia perheitä.
Mutta Herra pysäytti vainon ilmestyessään Saulille (Paavalille) Damaskoksen ulkopuolella estäen vainon leviämisen samalla kuin salli evankeliumin levitä Jerusalemin ulkopuolelle. Paavali sanoi Herran tehneen hänestä esimerkin hänelle osoitetun armon kautta ja malliksi niille, jotka tulisivat myöhemmin uskomaan Herraan.
Onko menneisyydessämme asioita, jotka saavat meidät pelkäämään sitä, että joskus palaisimme tuohon (noihin) syntiin (synteihin)? Rajoittiko Herra meitä tai pysäytti meidät valiten osoittaa meille pelastuksensa ja tehden noista asioista esimerkkejä virheistä, joita ei koskaan toistettaisi?
Hepr. 10: 32–33 sanoo: "Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi (Herrasta) tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina..."
Noiden päivien on määrä olla maille esimerkkinä, että emme koskaan palaa ja että näemme sen keskellä Hänen armonsa.
Tutki, miksi heistä tehtiin esimerkkejä kaikkien nähtäville moderni esimerkki antamalla
Vuosina 1995–96 tuli julkisuuteen silloisen presidentti Clintonin suhde Valkoisen talon harjoittelijan kanssa. Kysyin Isältä, miksi Hän salli tuon yksityisen skandaalin tulevan paljastetuksi.
"Sallin hänen suhteensa tulevan nähtäville... koska hän edustaa sukupolvensa syntejä, jotka ovat nimeltä mainiten himo ja ahneus. Sallin sen, jotta joku voisi nähdä hänen elämänsä ja sanoa: 'Näetkö, hän on aivan kuten minä', ja jatkaisi tiellään, tai 'Näetkö, hän on aivan kuten minä', ja tekisi parannuksen ja muuttaisi tapansa."
Näiden virheiden sallittiin paljastuvan ja vaikutus oli se, että tuli nuhdelluksi kaikkien edessä, kuten Paavali neuvoi, jotta toiset voisivat pelätä – ja oppisivat heidän esimerkeistään.
Tämä tapahtuu, kun jonkun pastorin synti paljastetaan – palvelemaan esimerkkinä toisille. 1. Tim. 5: 19–20:ssa Paavali kirjoittaa: " Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät."
Sen tähden nähdessämme jonkun pastorin aviorikoksen paljastuvan tai hengellisen hyväksikäytön, meidän ei tuli juoruta siitä eikä vaahdota somessa hyökäten tuota ihmistä vastaan henkilökohtaisesti. Jumalan tarkoitus on tehdä esimerkki 'että muutkin pelkäisivät'. Synnin julkisen paljastumisen asiayhteys rajoittuu johtajiin – hän ei sano, että tulee paljastaa seurakunnan jäsenen synti koko seurakunnalle. Paavali kirjoittaa erityisesti johtajista.
Uutiset Ananiaan ja Safiran kuolemasta olisivat päässeet päivän paikallisiin uutisjuttuihin kuten jonkun pastorin epäonnistuminen päätyy uutisiin meidän aikanamme. Asetammeko ne esimerkeiksi silmiemme eteen ja mietiskelemme Herran tuomiota ja tutkimme omaa elämäämme? Sanommeko me koskaan jotakin sellaista, mitä vanhempieni sukupovella oli tapana säännöllisesti sanoa: "On Jumalan armoa, etten ole samassa tilanteessa"?
Ensi viikolla, ilmestys, josta harvoin kerron koskien sitä, kuinka Herra opettaa meitä omasta elämästämme olevin esimerkein. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed