It isn’t about us going to heaven 1 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2
Hei Kaikki,
”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;]”, Luukkaan evankeliumista 11:2, Isä-meidän -rukous. Lopun rukouksen aiheena on ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Isä meidän -rukouksen koko tarkoitus on, että Isän tahto tapahtuu elämässämme sen kautta, että se tapahtuu meissä.
Isä meidän -rukous on enemmän toteamus kuin pyyntö
Isä meidän -rukouksen verbit on kirjoitettu aoristimuotoon, mikä tarkoittaa, että ne esitetään suoritettuina toimina tai toteamuksina. Näiden verbien yhteydessä käytettiin imperatiivia, tarkoittaen pyyntöä. Nykyään rukoilemme rukouksen vain pyyntönä, mikä muuttaa sen, mitä Jeesus itse asiassa sanoi.
Katso mitä Jeesus sanoi ja mitä aikamuotoa Hän käytti:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa vilpitöntä, sydämestä tulevaa toteamusta, johon yhdistyy palava jano olla itsekin pyhä.
”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa lujaa, sydämestä tulevaa toteamusta, joka heijastaa sellaisen opetuslapsen vilpitöntä sydämen kaipuuta, joka haluaa Jumalan tahdon olevan ensisijaista elämässään. Nämä avauslauseet kuvaavat ihmistä, joka rukoilee sellaisella intensiteetillä, joka heijastaa sammumatonta intoa nähdä Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.
”Tapahtukoon sinun tahtosi” käyttää samaa muotoa – se heijastaa sellaisen opetuslapsen hartainta halua, joka on täysin luovuttanut oman tahtonsa Hänelle. Oletko koskaan kokenut niin suurta sydämen kaipuuta Jumalan puoleen, että olet esittänyt Isälle toteamuksia sydämestäsi sekä rakkaudestasi Häntä kohtaan, mutta samalla huutanut Hänen puoleensa kaivaten enemmän? Kyse on tästä: ”Isä, sinun tahtosi tapahtuu elämässäni, anna valtakuntasi tulla elämääni entistäkin enemmän.” Tämä heijastaa palavaa intoa Jumalan tahdoa ja Hänen teitään kohtaan elämässämme.
”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme” on sekä aoristissa että imperatiivissa. Suomeksi sanottuna se on toteamus, joka on esitetty jatkuvan täyttymyksen näkökulmasta. Voisimme sanoa: ”Sinä annat meille leipämme, päivittäin.” Tämä on linjassa Jeesuksen opetuksen kanssa Matteuksen evankeliumissa (6:24–34), jossa Jeesus sanoo pakanoiden (ihmisten, jotka eivät ole liittosuhteessa) etsivän ruokaa, vaatteita ja suojaa, mutta kun me etsimme Isää ja Hänen vanhurskauttaan, nämä asiat tulevat myös meille Häneltä (Isältä). Hän TODELLA pitää meistä huolen päivittäin. Mutta ”tapahtukoon teille uskonne mukaan”. Jos olet uskossa heikko, et ehkä näe Hänen huolenpitoaan ja joudut elämään ihmeestä toiseen. On paljon parempi elää ihmeiden keskellä osana jokapäiväistä elämää.
Tämä on linjassa 2. Pietarinkirjeen 1:3–4 kanssa, jossa todetaan: ”... on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta...”. Olen käyttänyt tätä NIIN monta kertaa yllättävissä tilanteissa – hätätapauksessa tai odottamattoman laskun edessä – ja todennut heti: ”Isä, näytä huolenpitosi! 2. Piet. 1:3–4 sanoo, että kaikki elämään ja jumalisuuteen tarvittava ON JO lahjoitettu kauttasi, joten Isä, näytä huolenpitosi!” Tällainen elämäntapa tuo levon, sillä tiedät, ettei sinua yllättänyt asia ole yllättänyt Häntä. Saat lapsenomaisen innostuksen odottaa ja nähdä, miten Hän (Isä) on jo pitänyt huolen.
Ja kyllä, tiukoissa paikoissa olen sanonut juuri näin Hänelle. Hän ja Jeesus sanoivat Isä meidän -rukouksessa ja Pietarin kautta, että kaikki on jo annettu, joten olen tiukan paikan tullen näin rohkea. Toisinaan, kuten yllättävän laskun kohdalla, tilanne on vähemmän intensiivinen ja pikemminkin pohdiskeleva: ”Isä, tämä ei yllättänyt sinua, vaikka minut se todellakin yllätti. Miten olet jo maksanut tämän? Pyydän, näytä huolenpitosi, Sinun tapasi täyttää tämä tarve.” Olen nöyrällä ja pohdiskelevalla mielellä, etsiskellen mielessäni omaa suunnitelma A:ta, B:tä, ja niin edelleen, mutta olen päättäväinen siinä, että näen Hänen suunnitelmansa toteutuvan.
“ ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme” on samanlainen: ”Sinä annat meille syntimme anteeksi sen mukaan, kuten me annamme anteeksi niille ketkä ovat meille velkaa.” Kreikan kielen sana ”velka” tai ”olla velkaa” ei ensisijaisesti tarkoita syntiä, vaikka tässä kontekstissa se on sitä, mutta se on myös paljon muutakin. Jeesus sanoi, että meidän tulee todeta Isän antavan syntimme anteeksi samalla kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa. Tämä sisältää synnin, mutta myös ne tunnealueen ”olen pahoillani” - tunnustukset joita kaipaamme: ne anteeksipyynnöt ja tunnustukset, joita odotamme niiltä, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, missä he tunnustavat sen vahingon jonka he meille aiheuttivat.
Sana ”velka” tarkoittaa kaikkea tätä Jeesuksen toteamuksessa. ”Annat meille anteeksi meidän syntimme samalla kun me annamme anteeksi kaikille jotka ovat meille mitään velkaa.” Tämä ei tarkoita taloudellisten velkojen perumista, sillä se ei ollut asiayhteys, vaan kyse on tunne-elämän velasta, kuten meitä kohtaan tehdyn vääryyden tunnustamisen velasta.
Jälleen kerran, tämä on kirjoitettu aoristissa, mikä tarkoittaa tosiasian toteamista – Isä on todella antanut syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.
”Äläkä saata meitä kiusaukseen” ja ”päästä meidät pahasta” on jälleen kirjoitettu aoristissa, eli ne ovat toteamuksia. Tämä on linjassa muun Uuden testamentin kanssa: Isä ei kiusaa meitä pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, kuten todetaan Jaakob 1:13. Hän päästää meidät pahasta, kuten 1. Kor. 10:13 sanoo. Kun vihollinen hyökkää kuin tulva, Isä pystyttää suojan, jotta meitä ei koetella yli voimiemme, ja valmistaa tien ulos. ”Sinä et saata meitä kiusaukseen ja Sinä päästät meidät pahasta” on tarkempi käännös tästä aoristi-imperatiivista.
Matteus 6:9–13 kirjaa myös Isä meidän -rukouksen ja hänet johdatettiin lisäämään loppuun:
”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.” Tämäkin on aoristinen (toteamus), kuten lauseen tarkka käännös osoittaa. Se ei ole pyyntö Isän valtakunnasta, vaan toteamus, painokas toteamus. Se painottaa Isän valtakuntaa, Isän kunniaa ja Isän voimaa. Sana ”amen” tarkoittaa hepreaksi ”vakaata”. Kreikan kielen ”amen” tarkoittaa vakaata, lujaa ja luotettavaa. Joskus se käännetään ”niin olkoon”. Pidän merkityksestä ”luotettava”, eli nämä rukouksen toteamukset ovat luotettavia. Näin Jeesus lopetti ohjeistuksensa.
Ajatukseni tässä kaikessa on, että tämä rukousmalli merkitsee Isän tahdon toteutumista maan päällä, ilmaistuna ensin elämässämme. Ei tempausta. Ei sitä milloin kuu on punainen tai kun kalenterit osuvat yhteen. Vaan nyt, Isän tahto ja valtakunta tapahtuu meissä, nyt. Tiedostamme taivaallisen kansalaisuutemme ja täten meillä on aina mielessämme välitön kotiinmeno kuoleman kohdatessa, mutta ensisijaisesti mielessämme on Isän tahto, joka toteutuu meidän elämissämme juuri nyt maan päällä.
Jotkut uskovat ovat niin taivaallisiin asioihin uppoutuneita etteivät he ole maan päällä hyödyksi.
On hauskaa spekuloida, ja internet ruokkii tätä halua (himoa) tietää uusimmat uutiset taivaasta. Osa tästä on täysin normaalia ihmisluontoa, jopa Vanhan testamentin profeetat, jotka saivat vain lupauksia tulevasta pelastuksesta, etsivät uutterasti lisää tietoa (1. Pietari 1:9-12).
Mutta kun tämä halu saada lisää tietoa taivaaseen menemisestä vie pois meidän Tärkeimmästä tehtävästämme, Isän tahdon toteutumisesta päivittäin meissä maan päällä, silloin se on ongelma. Niin kauan kuin elämme, meidän tulee elää Isän valtakunnan tahdon toteutumiseksi maan päällä.
Toki elämme siinä varmuudessa että Jeesus on edeltä valmistanut meille paikan taivaassa, mutta missään Uudessa testamentissa ei opeteta että meidän tulisi kohdistaa tähän kaikki huomiomme.
Sen sijaan se, mitä meille opetetaan, on opetuslapseuden prosessi: jatkuvaa oppimista, kasvamista, Kristuksen kaltaiseksi tulemista tässä ja nyt. Jos luet evankeliumeja, valtaosa Jeesuksen opetuksista käsitteli sitä, miten elää todeksi Jumalan valtakuntaa maan päällä vaeltamalla rakkaudessa vahvan moraalin ja hengellisen selkärangan tukemana.
Jeesus aloitti Isä meidän -rukouksen sanomalla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Aloitamme pyhyydestä ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2
Hei Kaikki,
”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;]”, Luukkaan evankeliumista 11:2, Isä-meidän -rukous. Lopun rukouksen aiheena on ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Isä meidän -rukouksen koko tarkoitus on, että Isän tahto tapahtuu elämässämme sen kautta, että se tapahtuu meissä.
Isä meidän -rukous on enemmän toteamus kuin pyyntö
Isä meidän -rukouksen verbit on kirjoitettu aoristimuotoon, mikä tarkoittaa, että ne esitetään suoritettuina toimina tai toteamuksina. Näiden verbien yhteydessä käytettiin imperatiivia, tarkoittaen pyyntöä. Nykyään rukoilemme rukouksen vain pyyntönä, mikä muuttaa sen, mitä Jeesus itse asiassa sanoi.
Katso mitä Jeesus sanoi ja mitä aikamuotoa Hän käytti:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa vilpitöntä, sydämestä tulevaa toteamusta, johon yhdistyy palava jano olla itsekin pyhä.
”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa lujaa, sydämestä tulevaa toteamusta, joka heijastaa sellaisen opetuslapsen vilpitöntä sydämen kaipuuta, joka haluaa Jumalan tahdon olevan ensisijaista elämässään. Nämä avauslauseet kuvaavat ihmistä, joka rukoilee sellaisella intensiteetillä, joka heijastaa sammumatonta intoa nähdä Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.
”Tapahtukoon sinun tahtosi” käyttää samaa muotoa – se heijastaa sellaisen opetuslapsen hartainta halua, joka on täysin luovuttanut oman tahtonsa Hänelle. Oletko koskaan kokenut niin suurta sydämen kaipuuta Jumalan puoleen, että olet esittänyt Isälle toteamuksia sydämestäsi sekä rakkaudestasi Häntä kohtaan, mutta samalla huutanut Hänen puoleensa kaivaten enemmän? Kyse on tästä: ”Isä, sinun tahtosi tapahtuu elämässäni, anna valtakuntasi tulla elämääni entistäkin enemmän.” Tämä heijastaa palavaa intoa Jumalan tahdoa ja Hänen teitään kohtaan elämässämme.
”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme” on sekä aoristissa että imperatiivissa. Suomeksi sanottuna se on toteamus, joka on esitetty jatkuvan täyttymyksen näkökulmasta. Voisimme sanoa: ”Sinä annat meille leipämme, päivittäin.” Tämä on linjassa Jeesuksen opetuksen kanssa Matteuksen evankeliumissa (6:24–34), jossa Jeesus sanoo pakanoiden (ihmisten, jotka eivät ole liittosuhteessa) etsivän ruokaa, vaatteita ja suojaa, mutta kun me etsimme Isää ja Hänen vanhurskauttaan, nämä asiat tulevat myös meille Häneltä (Isältä). Hän TODELLA pitää meistä huolen päivittäin. Mutta ”tapahtukoon teille uskonne mukaan”. Jos olet uskossa heikko, et ehkä näe Hänen huolenpitoaan ja joudut elämään ihmeestä toiseen. On paljon parempi elää ihmeiden keskellä osana jokapäiväistä elämää.
Tämä on linjassa 2. Pietarinkirjeen 1:3–4 kanssa, jossa todetaan: ”... on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta...”. Olen käyttänyt tätä NIIN monta kertaa yllättävissä tilanteissa – hätätapauksessa tai odottamattoman laskun edessä – ja todennut heti: ”Isä, näytä huolenpitosi! 2. Piet. 1:3–4 sanoo, että kaikki elämään ja jumalisuuteen tarvittava ON JO lahjoitettu kauttasi, joten Isä, näytä huolenpitosi!” Tällainen elämäntapa tuo levon, sillä tiedät, ettei sinua yllättänyt asia ole yllättänyt Häntä. Saat lapsenomaisen innostuksen odottaa ja nähdä, miten Hän (Isä) on jo pitänyt huolen.
Ja kyllä, tiukoissa paikoissa olen sanonut juuri näin Hänelle. Hän ja Jeesus sanoivat Isä meidän -rukouksessa ja Pietarin kautta, että kaikki on jo annettu, joten olen tiukan paikan tullen näin rohkea. Toisinaan, kuten yllättävän laskun kohdalla, tilanne on vähemmän intensiivinen ja pikemminkin pohdiskeleva: ”Isä, tämä ei yllättänyt sinua, vaikka minut se todellakin yllätti. Miten olet jo maksanut tämän? Pyydän, näytä huolenpitosi, Sinun tapasi täyttää tämä tarve.” Olen nöyrällä ja pohdiskelevalla mielellä, etsiskellen mielessäni omaa suunnitelma A:ta, B:tä, ja niin edelleen, mutta olen päättäväinen siinä, että näen Hänen suunnitelmansa toteutuvan.
“ ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme” on samanlainen: ”Sinä annat meille syntimme anteeksi sen mukaan, kuten me annamme anteeksi niille ketkä ovat meille velkaa.” Kreikan kielen sana ”velka” tai ”olla velkaa” ei ensisijaisesti tarkoita syntiä, vaikka tässä kontekstissa se on sitä, mutta se on myös paljon muutakin. Jeesus sanoi, että meidän tulee todeta Isän antavan syntimme anteeksi samalla kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa. Tämä sisältää synnin, mutta myös ne tunnealueen ”olen pahoillani” - tunnustukset joita kaipaamme: ne anteeksipyynnöt ja tunnustukset, joita odotamme niiltä, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, missä he tunnustavat sen vahingon jonka he meille aiheuttivat.
Sana ”velka” tarkoittaa kaikkea tätä Jeesuksen toteamuksessa. ”Annat meille anteeksi meidän syntimme samalla kun me annamme anteeksi kaikille jotka ovat meille mitään velkaa.” Tämä ei tarkoita taloudellisten velkojen perumista, sillä se ei ollut asiayhteys, vaan kyse on tunne-elämän velasta, kuten meitä kohtaan tehdyn vääryyden tunnustamisen velasta.
Jälleen kerran, tämä on kirjoitettu aoristissa, mikä tarkoittaa tosiasian toteamista – Isä on todella antanut syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.
”Äläkä saata meitä kiusaukseen” ja ”päästä meidät pahasta” on jälleen kirjoitettu aoristissa, eli ne ovat toteamuksia. Tämä on linjassa muun Uuden testamentin kanssa: Isä ei kiusaa meitä pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, kuten todetaan Jaakob 1:13. Hän päästää meidät pahasta, kuten 1. Kor. 10:13 sanoo. Kun vihollinen hyökkää kuin tulva, Isä pystyttää suojan, jotta meitä ei koetella yli voimiemme, ja valmistaa tien ulos. ”Sinä et saata meitä kiusaukseen ja Sinä päästät meidät pahasta” on tarkempi käännös tästä aoristi-imperatiivista.
Matteus 6:9–13 kirjaa myös Isä meidän -rukouksen ja hänet johdatettiin lisäämään loppuun:
”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.” Tämäkin on aoristinen (toteamus), kuten lauseen tarkka käännös osoittaa. Se ei ole pyyntö Isän valtakunnasta, vaan toteamus, painokas toteamus. Se painottaa Isän valtakuntaa, Isän kunniaa ja Isän voimaa. Sana ”amen” tarkoittaa hepreaksi ”vakaata”. Kreikan kielen ”amen” tarkoittaa vakaata, lujaa ja luotettavaa. Joskus se käännetään ”niin olkoon”. Pidän merkityksestä ”luotettava”, eli nämä rukouksen toteamukset ovat luotettavia. Näin Jeesus lopetti ohjeistuksensa.
Ajatukseni tässä kaikessa on, että tämä rukousmalli merkitsee Isän tahdon toteutumista maan päällä, ilmaistuna ensin elämässämme. Ei tempausta. Ei sitä milloin kuu on punainen tai kun kalenterit osuvat yhteen. Vaan nyt, Isän tahto ja valtakunta tapahtuu meissä, nyt. Tiedostamme taivaallisen kansalaisuutemme ja täten meillä on aina mielessämme välitön kotiinmeno kuoleman kohdatessa, mutta ensisijaisesti mielessämme on Isän tahto, joka toteutuu meidän elämissämme juuri nyt maan päällä.
Jotkut uskovat ovat niin taivaallisiin asioihin uppoutuneita etteivät he ole maan päällä hyödyksi.
On hauskaa spekuloida, ja internet ruokkii tätä halua (himoa) tietää uusimmat uutiset taivaasta. Osa tästä on täysin normaalia ihmisluontoa, jopa Vanhan testamentin profeetat, jotka saivat vain lupauksia tulevasta pelastuksesta, etsivät uutterasti lisää tietoa (1. Pietari 1:9-12).
Mutta kun tämä halu saada lisää tietoa taivaaseen menemisestä vie pois meidän Tärkeimmästä tehtävästämme, Isän tahdon toteutumisesta päivittäin meissä maan päällä, silloin se on ongelma. Niin kauan kuin elämme, meidän tulee elää Isän valtakunnan tahdon toteutumiseksi maan päällä.
Toki elämme siinä varmuudessa että Jeesus on edeltä valmistanut meille paikan taivaassa, mutta missään Uudessa testamentissa ei opeteta että meidän tulisi kohdistaa tähän kaikki huomiomme.
Sen sijaan se, mitä meille opetetaan, on opetuslapseuden prosessi: jatkuvaa oppimista, kasvamista, Kristuksen kaltaiseksi tulemista tässä ja nyt. Jos luet evankeliumeja, valtaosa Jeesuksen opetuksista käsitteli sitä, miten elää todeksi Jumalan valtakuntaa maan päällä vaeltamalla rakkaudessa vahvan moraalin ja hengellisen selkärangan tukemana.
Jeesus aloitti Isä meidän -rukouksen sanomalla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Aloitamme pyhyydestä ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
RSS Feed