The Emotions of the Father 3 of 3 but there will be a 4th,
Isän tunteet, osa 3/3, mutta on tulossa vielä neljäs osa
Hei kaikki,
Herra opetti minulle ilmestyksessä 1. Kor. 12: 4-7:stä. Viime viikolle kerroin siitä perustiedosta, joka minulla oli ennen tuota ilmestystä. Avainkohtia ovat, että kaikki Pyhän Hengen ilmenemismuodot, armolahjat, palvelulahjat ja motivaatiolahjat ovat kaikki vain Pyhän Hengen ilmentymiä, jotka annetaan yhteiseksi hyödyksi.
Tuon tosiaankin täytyy olla se ilmestys, joka jokaisella ihmisellä on. Se, että olemme kaikki tasa-arvoiset Kristuksessa, kaikki saman veren pelastamia, vain omaten eri tehtäviä. Jos sinulla on se, et aseta ketään jalustalle ylitse hänen tehtävänsä Kristuksessa- kunnioita sitä, aivan – mutta älä ajattele hänestä ylitse sen tosiasian, että olemme kaikki saman Jeesuksen veren pelastamia. Ole varma siitä, kuka olet, mutta älä ole ylimielinen, sillä me kaikki olemme tasa-arvoisia Hänessä.
Mitä Herra sanoi
"Sinun täytyy lakata ajattelemasta niitä lahjoina, vaan Hengen ilmenemisinä. Sinun täytyy lakata ajattelemasta niiden olevan seurakunnan neljän seinän sisällä, jossakin jumalanpalveluksessa, ja tajua, että olen jokaisessa persoonassa, ja että kaikki tehtiin minun kauttani ja minua varten."
"Maailma antaa lahjoille erilaiset leimat, mutta kyse on yhä siitä, että Minä liikun kansassani." Pyysin esimerkkiä ja Hän sanoi: "Pohdi apostoli Paavalia. Hän meni johonkin kaupunkiin tehdäkseen opetuslapsia, ja ollakseen osin opettaja, osin evankelista, osin pastori, osin profeetta, palvellen kaikkia. Mutta Korintissa hän työskenteli jonkin aikaa teltantekijänä. Tutki ensimmäisen vuosisadan teltantekijää ja havaitset, että heidän tehtäviinsä kuului liikeyrityksen perustaminen, materiaalien hankkiminen, valmistaminen, markkinointi ja myynti. Se, mitä maailma kutsuu (joskus) yrittäjäksi, on seurakunnassa apostoli. Sama lahja hänessä apostolina teki hänet kykeneväksi olemaan yrittäjä."
Sitten puhuimme omasta elämästäni, ja Hän vei minut niiden eri työpaikkojen läpi, joita minulla oli ollut, kuinka minussa olevat lahjat, joita käytettiin palvelutyössä, tekivät minut myös kykeneväksi työskentelemään eri yrityksissä ja työtehtävissä. Ja osoitettiin, että oli ollut työtehtäviä, jotka eivät olleet lahjojeni mukaisia, mikä selitti sen, miksen pitänyt niistä enkä ollut hyvä niissä.
Kerron kahdesta:
Olin Boulderissa, Coloradossa Coloradon yliopiston kampuksella toimivan paIvelutyön kampuspastori. Meillä oli kampuksella jumalanpalveluksia ja raamattupiirejä. Isännöimme sellaisten artistien konsertteja kuten The 2nd Chapter of Acts, Barry McGuire, jne. ajalla 1982-83 niiden tiedoksi, jotka tietävät, keitä nuo ihmiset ovat, lol. Isännöimme lupaavia opettajia kuten Andrew Wommack ja niin edelleen.
Luulin, että minulta puuttui evankeliointityötä. Tunsin stressiä siitä, että kampuksen pastorin pitäisi olla evankelista. Joten laitoin kaiuttimen ja mikrofonin ulkoalueelle, johon opiskelijat kokoontuivat lounasta syömään, laitoin mikrofonin päälle ollakseni valmis kertomaa heille Jeesuksesta – enkä kyennyt ajattelemaan yhtään mitään. Mieleni oli tyhjä. En kyennyt ajattelemaan ainuttakaan asiaa. Olin niin häpeissäni, että kokosin tavarat ja lähdin kolmen minuutin sisällä. Olin täynnä syyllisyyttä, tuomiota, hämmennystä.
Seuraavana sunnuntaina vierailulla olleella pastorilla oli sana minulle. Hän profetoi sanoen: "Olen kutsunut sinut kansaani varten, ja tulet opettamaan monia. Sinua ei ole kutsuttu maailmaa varten, vaan rakentamaan kansaani. Ajoittain jotkut tulevat luokseni palvelutehtäväsi kautta, mutta se ei ole sinun fokuksesi. Sinut on kutsuttu minun kansaani varten, lepää siinä, poikani." Huh, olin rauhassa ja olen ollut siitä lähtien.
Tuohon liittyy suoraan se asia, että en ole myyntimies.
Tultuani Tulsaan vuonna 1992 ennen kuin eräs seurakunta palkkasi minut, sain vakuutusalan toimilupani ja menin firmaan, joka myi vaihtoehtoisia vakuutuksia ja muita rahoitustuotteita viranhaltijoille. Saatoimme aidosti parantaa viranhaltijoiden tilannetta verrattuna heidän peruseläketurvaansa. Osasin selittää asiat hyvin, opettaa ne hyvin, mutta en saanut ihmisiä allekirjoittamaan sopimuksia.
Kumpikin noista liittyy toisiinsa – kummassakin on kyse myyntityöstä. Toinen on evankelistaksi kutsuttu, toista kutsutaan vakuutusten myymiseksi. Sama lahja, tai pikemminkin saman lahjan puuttuminen.
Sitä vastoin osaan opettaa ihmiselle Sanaa, voin opettaa häntä tekemään pizza. Voin opettaa hänelle, miten purkaa osiin wc-istuin tai asentaa vesijohdot tai pystyttää talokehikko. Kyse on samasta opettamisen lahjasta, vain eri tehtävästä.
Kun Herra ja minä tarkastelimme työpaikkojani (Barb sanoo, että minulla oli 39 työpaikkaa vuodesta 1980 vuosiin 1994 ollessani samalla palvelutyössä, vain jotta saimme katon päämme päälle, joskus työskentelin kahdessa työpaikassa. Näin itsessäni olevien lahjojen olevan samat, ne vain toimiva eri tavoilla eri tehtävissä. Mutta lahjat olivat samat. Ei ollut väliä sillä, millaisen tittelin ihminen jollekin tehtävälle antoi, Kristus minussa ei koskaan muuttunut, lahjat olivat ne samat, jotka Hän loi minussa.
Yhtäkkiä kaikessa oli järkeä, tuolla hetkellä minut 'irrotettiin tavallisesta seurakunta-ajattelusta' tai vähintäänkin oli kyse sen alkamisesta.
Muistin turhautuneita miehiä, jotka olivat töissä päällikköinä ajatellen samanaikaisesti ajatellen, että heidät oli kutsuttu olemaan pastoreita ja että he jättivät ottamatta huomioon Jumalan tai mikä pahempaa, tuottivat Hänelle pettymyksen. He olivat väärässä.
Tajusin, että he olivat pastoreita, heidän 'laumansa' olivat ne ihmiset, joiden kanssa he työskentelivät, ne, jotka tulivat heidän luokseen ongelmineen ja kysymyksineen. He olivat miehiä ja naisia, jotka olivat pastoreita, jotka rakastivat ihmisiä, joiden kanssa työskentelivät, he merkitsivät Herran mahtavaa läsnäoloa tuossa työpaikassa riippumatta siitä, puhuivatko he koskaan Jeesuksesta vai eivät. He rakastivat työpaikkaansa, ei sen itsensä tähden, vaan niiden ihmisten takia, joita he auttoivat ja joista he huolehtivat töissä. He olivat pastoreita, koska Kristus heissä oli antanut heille tuon lahjan, mutta ihminen antaa heidän työlleen leiman ja he uskovat tuota leimaa ennemmin kuin Kristusta heissä.
Muistin miehiä, joista oli mukava auttaa ihmisiä tekemällä 'hanttihommia' ajatellen, etteivät he olleet palvelutyössä. Usein he auttoivat myös seurakunnassa korjaillen eri asioita rakennuksessa. Eräs mies ei ajatellut olevansa palvelutyössä, ja jos olisin tiennyt silloin, mitä tiesin tässä ilmestyksessä, olisin kertonut hänelle suoremmin, että hän oli palvelutyössä, sillä hän kantaa Kristusta sisällään kaikkialla, minne meneekin. Sama Kristuksen lahja hänessä, joka motivoi hänet korjaamaan asioita seurakunnan rakennuksessa motivoi häntä myös korjaamaan juttuja ihmisten kodeissa – seurakunnan jäsenten, naapurien, kenen tahansa.
Aloin nähdä, että kaikki meidän asiamme ovat pyhiä,
Ei ole mitään, mikä on maallista, sillä meillä on Kristus meissä. Lakkasin välittämästä titteleistä ja saatoin nähdä tehtävänkuvaukset vain leimoina Jumalan lahjoista jokaisessa ihmisessä.
Koulun vahtimestari, joka rakastaa työtään, koululaisten kanssa tekemisissä olemista, joka välittää ajatuksia ja viisautta heille kykynsä mukaan. Hän on palvelutyössä.
Ilmestyksessä Herra mainitsi psalmin 68:19
Se on Paavalin Ef. 4:8:ssa olevan ajatuksen valmiiksi saattamista: " Hän nousi korkeuteen, otti vankeja saaliikseen ja antoi lahjoja ihmisille, niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä." – tuo viimeinen lause on täydennys Paavalin 4:8:ssa olevaan viittaukseen.
Näin, että jokaisessa meissä on Kristus meissä. Tasa-arvoisena, mutta eri tehtävissä. Riippumatta ihmisen antamista leimoista kyse on Kristuksesta meissä, joka ilmentää Itseään olipa sitten kyse organisoimisesta tai opettamisesta, jollekulle sairastavalle ruoan viemisestä, jollekulle profetoimisesta. Rahan antamisesta vaivihkaa jollekulle tämän tarpeiden täyttämiseksi tai sinkkuvanhemman vessan korjaamisesta – kyse on kokonaan Kristuksesta meissä – kuka välittää mistään leimoista?!
Enemmän siitä, mitä Hän sanoi ensi viikolla, olen kirjoittanut nyt aika pitkästi. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Isän tunteet, osa 3/3, mutta on tulossa vielä neljäs osa
Hei kaikki,
Herra opetti minulle ilmestyksessä 1. Kor. 12: 4-7:stä. Viime viikolle kerroin siitä perustiedosta, joka minulla oli ennen tuota ilmestystä. Avainkohtia ovat, että kaikki Pyhän Hengen ilmenemismuodot, armolahjat, palvelulahjat ja motivaatiolahjat ovat kaikki vain Pyhän Hengen ilmentymiä, jotka annetaan yhteiseksi hyödyksi.
Tuon tosiaankin täytyy olla se ilmestys, joka jokaisella ihmisellä on. Se, että olemme kaikki tasa-arvoiset Kristuksessa, kaikki saman veren pelastamia, vain omaten eri tehtäviä. Jos sinulla on se, et aseta ketään jalustalle ylitse hänen tehtävänsä Kristuksessa- kunnioita sitä, aivan – mutta älä ajattele hänestä ylitse sen tosiasian, että olemme kaikki saman Jeesuksen veren pelastamia. Ole varma siitä, kuka olet, mutta älä ole ylimielinen, sillä me kaikki olemme tasa-arvoisia Hänessä.
Mitä Herra sanoi
"Sinun täytyy lakata ajattelemasta niitä lahjoina, vaan Hengen ilmenemisinä. Sinun täytyy lakata ajattelemasta niiden olevan seurakunnan neljän seinän sisällä, jossakin jumalanpalveluksessa, ja tajua, että olen jokaisessa persoonassa, ja että kaikki tehtiin minun kauttani ja minua varten."
"Maailma antaa lahjoille erilaiset leimat, mutta kyse on yhä siitä, että Minä liikun kansassani." Pyysin esimerkkiä ja Hän sanoi: "Pohdi apostoli Paavalia. Hän meni johonkin kaupunkiin tehdäkseen opetuslapsia, ja ollakseen osin opettaja, osin evankelista, osin pastori, osin profeetta, palvellen kaikkia. Mutta Korintissa hän työskenteli jonkin aikaa teltantekijänä. Tutki ensimmäisen vuosisadan teltantekijää ja havaitset, että heidän tehtäviinsä kuului liikeyrityksen perustaminen, materiaalien hankkiminen, valmistaminen, markkinointi ja myynti. Se, mitä maailma kutsuu (joskus) yrittäjäksi, on seurakunnassa apostoli. Sama lahja hänessä apostolina teki hänet kykeneväksi olemaan yrittäjä."
Sitten puhuimme omasta elämästäni, ja Hän vei minut niiden eri työpaikkojen läpi, joita minulla oli ollut, kuinka minussa olevat lahjat, joita käytettiin palvelutyössä, tekivät minut myös kykeneväksi työskentelemään eri yrityksissä ja työtehtävissä. Ja osoitettiin, että oli ollut työtehtäviä, jotka eivät olleet lahjojeni mukaisia, mikä selitti sen, miksen pitänyt niistä enkä ollut hyvä niissä.
Kerron kahdesta:
Olin Boulderissa, Coloradossa Coloradon yliopiston kampuksella toimivan paIvelutyön kampuspastori. Meillä oli kampuksella jumalanpalveluksia ja raamattupiirejä. Isännöimme sellaisten artistien konsertteja kuten The 2nd Chapter of Acts, Barry McGuire, jne. ajalla 1982-83 niiden tiedoksi, jotka tietävät, keitä nuo ihmiset ovat, lol. Isännöimme lupaavia opettajia kuten Andrew Wommack ja niin edelleen.
Luulin, että minulta puuttui evankeliointityötä. Tunsin stressiä siitä, että kampuksen pastorin pitäisi olla evankelista. Joten laitoin kaiuttimen ja mikrofonin ulkoalueelle, johon opiskelijat kokoontuivat lounasta syömään, laitoin mikrofonin päälle ollakseni valmis kertomaa heille Jeesuksesta – enkä kyennyt ajattelemaan yhtään mitään. Mieleni oli tyhjä. En kyennyt ajattelemaan ainuttakaan asiaa. Olin niin häpeissäni, että kokosin tavarat ja lähdin kolmen minuutin sisällä. Olin täynnä syyllisyyttä, tuomiota, hämmennystä.
Seuraavana sunnuntaina vierailulla olleella pastorilla oli sana minulle. Hän profetoi sanoen: "Olen kutsunut sinut kansaani varten, ja tulet opettamaan monia. Sinua ei ole kutsuttu maailmaa varten, vaan rakentamaan kansaani. Ajoittain jotkut tulevat luokseni palvelutehtäväsi kautta, mutta se ei ole sinun fokuksesi. Sinut on kutsuttu minun kansaani varten, lepää siinä, poikani." Huh, olin rauhassa ja olen ollut siitä lähtien.
Tuohon liittyy suoraan se asia, että en ole myyntimies.
Tultuani Tulsaan vuonna 1992 ennen kuin eräs seurakunta palkkasi minut, sain vakuutusalan toimilupani ja menin firmaan, joka myi vaihtoehtoisia vakuutuksia ja muita rahoitustuotteita viranhaltijoille. Saatoimme aidosti parantaa viranhaltijoiden tilannetta verrattuna heidän peruseläketurvaansa. Osasin selittää asiat hyvin, opettaa ne hyvin, mutta en saanut ihmisiä allekirjoittamaan sopimuksia.
Kumpikin noista liittyy toisiinsa – kummassakin on kyse myyntityöstä. Toinen on evankelistaksi kutsuttu, toista kutsutaan vakuutusten myymiseksi. Sama lahja, tai pikemminkin saman lahjan puuttuminen.
Sitä vastoin osaan opettaa ihmiselle Sanaa, voin opettaa häntä tekemään pizza. Voin opettaa hänelle, miten purkaa osiin wc-istuin tai asentaa vesijohdot tai pystyttää talokehikko. Kyse on samasta opettamisen lahjasta, vain eri tehtävästä.
Kun Herra ja minä tarkastelimme työpaikkojani (Barb sanoo, että minulla oli 39 työpaikkaa vuodesta 1980 vuosiin 1994 ollessani samalla palvelutyössä, vain jotta saimme katon päämme päälle, joskus työskentelin kahdessa työpaikassa. Näin itsessäni olevien lahjojen olevan samat, ne vain toimiva eri tavoilla eri tehtävissä. Mutta lahjat olivat samat. Ei ollut väliä sillä, millaisen tittelin ihminen jollekin tehtävälle antoi, Kristus minussa ei koskaan muuttunut, lahjat olivat ne samat, jotka Hän loi minussa.
Yhtäkkiä kaikessa oli järkeä, tuolla hetkellä minut 'irrotettiin tavallisesta seurakunta-ajattelusta' tai vähintäänkin oli kyse sen alkamisesta.
Muistin turhautuneita miehiä, jotka olivat töissä päällikköinä ajatellen samanaikaisesti ajatellen, että heidät oli kutsuttu olemaan pastoreita ja että he jättivät ottamatta huomioon Jumalan tai mikä pahempaa, tuottivat Hänelle pettymyksen. He olivat väärässä.
Tajusin, että he olivat pastoreita, heidän 'laumansa' olivat ne ihmiset, joiden kanssa he työskentelivät, ne, jotka tulivat heidän luokseen ongelmineen ja kysymyksineen. He olivat miehiä ja naisia, jotka olivat pastoreita, jotka rakastivat ihmisiä, joiden kanssa työskentelivät, he merkitsivät Herran mahtavaa läsnäoloa tuossa työpaikassa riippumatta siitä, puhuivatko he koskaan Jeesuksesta vai eivät. He rakastivat työpaikkaansa, ei sen itsensä tähden, vaan niiden ihmisten takia, joita he auttoivat ja joista he huolehtivat töissä. He olivat pastoreita, koska Kristus heissä oli antanut heille tuon lahjan, mutta ihminen antaa heidän työlleen leiman ja he uskovat tuota leimaa ennemmin kuin Kristusta heissä.
Muistin miehiä, joista oli mukava auttaa ihmisiä tekemällä 'hanttihommia' ajatellen, etteivät he olleet palvelutyössä. Usein he auttoivat myös seurakunnassa korjaillen eri asioita rakennuksessa. Eräs mies ei ajatellut olevansa palvelutyössä, ja jos olisin tiennyt silloin, mitä tiesin tässä ilmestyksessä, olisin kertonut hänelle suoremmin, että hän oli palvelutyössä, sillä hän kantaa Kristusta sisällään kaikkialla, minne meneekin. Sama Kristuksen lahja hänessä, joka motivoi hänet korjaamaan asioita seurakunnan rakennuksessa motivoi häntä myös korjaamaan juttuja ihmisten kodeissa – seurakunnan jäsenten, naapurien, kenen tahansa.
Aloin nähdä, että kaikki meidän asiamme ovat pyhiä,
Ei ole mitään, mikä on maallista, sillä meillä on Kristus meissä. Lakkasin välittämästä titteleistä ja saatoin nähdä tehtävänkuvaukset vain leimoina Jumalan lahjoista jokaisessa ihmisessä.
Koulun vahtimestari, joka rakastaa työtään, koululaisten kanssa tekemisissä olemista, joka välittää ajatuksia ja viisautta heille kykynsä mukaan. Hän on palvelutyössä.
Ilmestyksessä Herra mainitsi psalmin 68:19
Se on Paavalin Ef. 4:8:ssa olevan ajatuksen valmiiksi saattamista: " Hän nousi korkeuteen, otti vankeja saaliikseen ja antoi lahjoja ihmisille, niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä." – tuo viimeinen lause on täydennys Paavalin 4:8:ssa olevaan viittaukseen.
Näin, että jokaisessa meissä on Kristus meissä. Tasa-arvoisena, mutta eri tehtävissä. Riippumatta ihmisen antamista leimoista kyse on Kristuksesta meissä, joka ilmentää Itseään olipa sitten kyse organisoimisesta tai opettamisesta, jollekulle sairastavalle ruoan viemisestä, jollekulle profetoimisesta. Rahan antamisesta vaivihkaa jollekulle tämän tarpeiden täyttämiseksi tai sinkkuvanhemman vessan korjaamisesta – kyse on kokonaan Kristuksesta meissä – kuka välittää mistään leimoista?!
Enemmän siitä, mitä Hän sanoi ensi viikolla, olen kirjoittanut nyt aika pitkästi. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed