NT evangelism not what you think, 2 of 2
UT:n evankelioiminen ei ole sitä, mitä luulet, osa 2/ 2
Hei kaikki,
Paavali voitti monia Herralle – kuinka hän teki sen?
Olen hahmotellut evankeliuminen leviämistä niiden viiden ihmissuhteiden piirin parissa, joiden välityksellä keskivertoihminen voi tuoda toisen Jeesuksen luo: perhe, ystävät, naapurit, työtoverit, rauhan lapsi. Paavali voitti ihmisiä enimmäkseen rauhan lapsen kautta menemällä ensin synagogiin, jotka olivat jo täynnä Israelin Jumalaan uskovia ihmisiä.
Ap.t. 17: 1–3:ssa meille kerrotaan siitä, kun Paavali lähti Filippistä ja tuli Tessalonikaan: "...jossa oli juutalaisten synagoga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa *ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa… osoitti, että Kristuksen piti kärsimän..." *Ap.t. 13: 5, 14–15; Ap.t. 14:1; Ap.t. 17: 1, 10, 17: Ap.t. 17:4; Ap.t. 18: 4–8; Ap.t. 18: 19; Ap.t. 19: 8.
Näemme tämän toistuvasti Paavalin palvelutyössä
Hän meni ensin niiden luo, jotka jo uskoivat Israelin Jumalaan. ME ajattelemme, että evankelioimisessa on kyse sellaisten tavoittamisesta, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, ja se voikin olla osa siitä. Mutta Paavali ei toiminut niin. Hän löysi rauhan lapsia – ihmisiä, jotka hyväksyivät hänet, koska hän oli juutalainen ja myös uskoi Israelin Jumalaan – SEN JÄLKEEN hän kertoi Jeesuksesta.
Ainoa kerta, jolloin hän meni sellaisten ihmisten luo, joilla ei ollut uskoa Israelin Jumalaan, oli Ap. t. 17: 15–34:ssa Mars-kukkulalla Ateenassa, jolloin hän kertoi Jeesuksesta pakanakreikkalaisille. Enimmäkseen hänet torjuttiin muutamaa ihmistä lukuun ottamatta jakeen 34 mukaan. Meillä ei ole kirjettä Paavalilta Ateenan seurakunnalle. Pohdi sitä.
Moderni versiomme seurata hänen esimerkkiään olisi todistaa ihmisille, jotka ehkä ovat käyneet kirkossa koko elämänsä. Ehkä he eivät ole koskaan käyneet seurakunnassa, mutta ovat kuulleet Jeesuksesta ja hyväksyvät sinut – olet joko tuttava, joka kannattaa tuntea paremmin, tai ehkä työtoveri tai naapuri. Joten sen sijaan, että tuntisit tulevasi tuomituksi siitä, ettet todista täysin pakanoille, harkitse ihmistä, jolla on perusymmärrys Jumalasta, ei vielä tunne Häntä, mutta kylläkin tuntee sinut. Anna hänen tarkkailla sitä, mitä Hän on käskenyt sinun noudattaa.
Roomalaisissa, kreikkalaisissa ja juutalaisissa kulttuureissa oli säännöllisesti yhteisaterioita kodeissa
Kutsuttiin sukua, ystäviä, naapureita ja työtovereita sekä rauhan lapsi. Heprean sana 'synagoga' tarkoittaa 'kokoontuminen'. Juutalaisille ja yhtä lailla ei-juutalaisille uskoville nämä kokoontumiset olivat ensimmäisiä 'seurakuntia'. Aito seurakunta, uskovat, kokoontui jakamaan, kuten Ap. t. 2: 42 sanoo: Jakamaan apostolien opetusta, yhteyttä, ruokaa ja rukousta. Tällä tavoin evankeliumi levisi niin kauas niin nopeasti, yksi perhe-/yhteisöateria kerrallaan. Tämä on sitä, mitä nyt näemme Pyhän Hengen tekevän ympäri maailman tänään, sillä jokainen perhe kokoontuu ateriaa varten.
Monet seurakunnat kotona alkavat tuosta ydinperheestä tai yksilöstä, joka kutsuu sukua, ystäviä, naapureita ja työtovereita kotiinsa aterialle, kertoo siitä, mitä Herra on tekemässä heidän elämässään, ehkäpä rukoillaan, ehkäpä pidetään Raamattupiiriä, ehkäpä on ylistystä...'seurakunnasta' tulee elävä, hengittävä, yhteisö ja uskon perhe.
Uuden testamentin evankelista
Mutta entäpä ne pakanat? Ap. t. 21: 8:ssa Filippusta kutsutaan 'evankelista Filippukseksi'. Ap. t. 8:1:ssä meille kerrotaan siitä vainosta, joka seurasi luvussa seitsemän käsiteltyä Stefanuksen teloittamista: "...Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit." Ja jakeissa 5–8: " Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta... kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."
Huolimaton lukija saattaa katsoa tätä tekstikohtaa ja ajatella Filippuksen saarnanneen täysin pakanoille, mutta asetetaanpa asia historialliseen yhteyteensä. Ensiksikin samarialaiset olivat juutalaista sekakansaa, ja koska he eivät olleet puhtaan juutalaisia, fariseukset ja muuta vihasivat heitä suuresti. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta Lk. 10: 29–37: ssa osoittaa tämän vihamielisen vastakkainasettelun. Joh. 4:n samarialainen nainen kysyi Jeesukselta teologisia kysymyksiä huomauttaen, että heidän pappinsa kutsuivat Samarian vuorta pyhäksi Jerusalemin sijaan, ja kysyi, kuka oli oikeassa. Juuri tässä Jeesus kertoi, ettei paikalla ollut merkitystä, sillä Jumala on Henki (jae 24), ja niiden, jotka Häntä palvovat, täytyy tehdä se hengessä (sydämestäsi käsin) ja totuudessa (puhtaat motiivit).
Samarialaiset tunsivat Israelin Jumalan
He olivat hämmentyneitä sen suhteen, mikä pappeus, mikä vuori, mitä liturgia oli se oikea. Sen lisäksi tämän luvun avaussanoissa meille kerrotaan jokaisen uskovat lähteneen Jerusalemista ja menneen Juudeaan (maaseutu kaupungin ympärillä) ja Samariaan (välittömästi Jerusalemista pohjoiseen), asettuen perheineen sinne. Se tarkoittaa, että Filippuksen saarnaamisen tarkoitus oli tukea ja selittää tämä yhtäkkinen alueelle tuleva ihmistulva.
Evankelistan palvelutyö tukee niin muodoin seurakuntaa, mutta sitä ei löydy seurakunnasta. Niillä monilla uusilla uskovilla, jotka olivat parantuneet, vapautuneet ja tulleet eivät vain uskoviksi, vaan saaneet Pyhän Hengen puhuen kielillä, oli välitön paikallinen tuki ja hengelliset perheet. Nämä rauhan lapset Filippus oli tuonut Herran luo, he saattoivat sopeutua näihin yhteisaterioihin perheidensä, ystäviensä, naapuriensa ja työtoveriensa joukossa.
Merkit ja ihmeet
Näemme myös, että aidon evankelistan palvelutyössä on merkkejä ja ihmeitä. Kuulemme lähetystyöntekijöistä, jotka voittavat monia Jeesukselle, sekä ihmeellisistä merkeistä ja ihmeistä, mutta usein ihmettelemme, miksi ME emme näe tuota elämässämme. Me kyllä näemme ihmeiden jatkuvan kotiseurakuntien parissa kuten tuolloin muinoin, sillä Gal. 3: 5:ssa Paavali kysyy, tapahtuvatko heidän keskellään tehdyt ihmeet Hengen kautta vai Vanhan testamentin Mooseksen lain kuulemisen kautta. Galatian alue on pohjoiseen keski-Turkista, ja hän kirjoitti kirjeensä vuoden 56 tai 58 tienoilla, lähes 30 vuotta helluntain jälkeen, ja ihmeet olivat yhä tavallisia seurakuntien parissa.
Mutta me emme tavallisesti näe 'suuria' ihmeitä, sillä ne ovat merkkejä ja ihmeitä, jotka vahvistavat Jeesusta koskevat väitteet. Tuo on korkein ja paras Jumalan Hengen vuodatus evankelioimisessa. Jopa Mk. 16:20 sanoo kreikaksi: "Ja he lähtivät liikkeelle Herran toimiessa Sanan kanssa sen vahvistaen merkkien seuratessa. " (suomennos tässä) (Useimmat englanninkieliset Raamatut lisäävät 'heidän'(kanssaan), mikä antaa vaikutelman, että Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti Sanan merkkien seuratessa. Mutta itse asiassa se sanoo 'Herran toimiessa Sanan kanssa sen vahvistaen merkkien seuratessa.' – ei toiminut heidän, vaan Sanan kanssa. Jotta he uskoisivat Häneen eivätkä johonkuhun ihmiseen.)
Evankelistan palvelutyö EI ole seurakunnan kokoontumisissa
Heidän palvelutyönsä on seurakunnan ulkopuolella. Ap. t. 8: 14–17: ssa näemme Filippoksen kastavan uudet uskovat ja sitten hän jatkoi eteenpäin enkelin opastaessa häntä menemään etelässä olevalle autiomaan tielle, jossa Pyhä Henki käski häntä kertomaan Jeesuksesta etiopialaiselle eunukille. Heti kun samarialaiset oli voitettu Herralle ja kastettu, Filippoksen osuus oli täytetty. Pietari ja Johannes tulivat ja panivat kätensä ihmisten päälle, jotta he saisivat Pyhän Hengen ja he saivat.
Paavali kirjoittaa 1. Kor. 12: 27–31: ssa näin: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia..." Tämä antaa asiayhteyden. Ensiksikin hän sisällyttää kaikki Kristuksen ruumiiseen. Sitten hän rajoittaa fokustaan: Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia (lahjoja). Tämä kertoo meille, että hän puhuu lahjoista, jotka löytyvät Kristuksen ruumiista jossakin tietyssä kaupungissa tai tietyllä alueella.
Joten asiayhteydestä näemme, että Paavali ei sano seuraavien lahjojen löytyvän mistä tahansa yksittäisestä kotiseurakunnasta, mutta kollektiivisesti ne voidaan löytää 'seurakunnasta'. Sijoittamalla sen 'seurakuntaan' tiedämme, että kotiseurakuntia valvoivat vanhemmat pariskunnat ja yksilöt, jotka Paavali identifioi Ap. t. 20: 28:ssa 'pastoreiksi' tai 'paimeniksi', joten heidät ymmärretään sisällytetyksi tähän. Sitten hän kirjoittaa: "ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä..."
Puitteiden ollessa seurakunta kollektiivina ymmärrämme jälleen, että pastorit/vanhimmat valvovat sitä, ja sitten hän mainitsee apostolit, profeetat, opettajat ja muut, mutta ei evankelistaa. Syy on kuten yllä: evankelistan palvelutyö on paikallisseurakunnan ulkopuolella.
Tämä on ollut paljon normaalia pidempi "Ajatuksia", mutta tärkeä tietää. Lähetyskäskyssä on kyse siitä, että on riittävän lähellä ihmisiä, jotta he voivat tarkkailla (katsella ja tehdä) meissä sitä, mitä Jeesus on käskenyt noudattaa. Nämä ihmiset ovat joko perhettä, ystäviä, naapureita, työtovereita tai rauhan lapsia. Täysin vieraat ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssamme päivän, viikon, kuukauden tai vuoden aikana eivät kuulu noihin ryhmiin. Mutta he katselevat meitä, sitä kuinka käyttäydymme, he kuulevat, mitä suustamme tulee ulos, sillä emme koskaan tiedä, voisiko tuosta täydellisestä pakanasta tulle rauhan lapsi, joka etsii vastauksia elämään, jollaisen hän näkee sinulla olevan.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
UT:n evankelioiminen ei ole sitä, mitä luulet, osa 2/ 2
Hei kaikki,
Paavali voitti monia Herralle – kuinka hän teki sen?
Olen hahmotellut evankeliuminen leviämistä niiden viiden ihmissuhteiden piirin parissa, joiden välityksellä keskivertoihminen voi tuoda toisen Jeesuksen luo: perhe, ystävät, naapurit, työtoverit, rauhan lapsi. Paavali voitti ihmisiä enimmäkseen rauhan lapsen kautta menemällä ensin synagogiin, jotka olivat jo täynnä Israelin Jumalaan uskovia ihmisiä.
Ap.t. 17: 1–3:ssa meille kerrotaan siitä, kun Paavali lähti Filippistä ja tuli Tessalonikaan: "...jossa oli juutalaisten synagoga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa *ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa… osoitti, että Kristuksen piti kärsimän..." *Ap.t. 13: 5, 14–15; Ap.t. 14:1; Ap.t. 17: 1, 10, 17: Ap.t. 17:4; Ap.t. 18: 4–8; Ap.t. 18: 19; Ap.t. 19: 8.
Näemme tämän toistuvasti Paavalin palvelutyössä
Hän meni ensin niiden luo, jotka jo uskoivat Israelin Jumalaan. ME ajattelemme, että evankelioimisessa on kyse sellaisten tavoittamisesta, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, ja se voikin olla osa siitä. Mutta Paavali ei toiminut niin. Hän löysi rauhan lapsia – ihmisiä, jotka hyväksyivät hänet, koska hän oli juutalainen ja myös uskoi Israelin Jumalaan – SEN JÄLKEEN hän kertoi Jeesuksesta.
Ainoa kerta, jolloin hän meni sellaisten ihmisten luo, joilla ei ollut uskoa Israelin Jumalaan, oli Ap. t. 17: 15–34:ssa Mars-kukkulalla Ateenassa, jolloin hän kertoi Jeesuksesta pakanakreikkalaisille. Enimmäkseen hänet torjuttiin muutamaa ihmistä lukuun ottamatta jakeen 34 mukaan. Meillä ei ole kirjettä Paavalilta Ateenan seurakunnalle. Pohdi sitä.
Moderni versiomme seurata hänen esimerkkiään olisi todistaa ihmisille, jotka ehkä ovat käyneet kirkossa koko elämänsä. Ehkä he eivät ole koskaan käyneet seurakunnassa, mutta ovat kuulleet Jeesuksesta ja hyväksyvät sinut – olet joko tuttava, joka kannattaa tuntea paremmin, tai ehkä työtoveri tai naapuri. Joten sen sijaan, että tuntisit tulevasi tuomituksi siitä, ettet todista täysin pakanoille, harkitse ihmistä, jolla on perusymmärrys Jumalasta, ei vielä tunne Häntä, mutta kylläkin tuntee sinut. Anna hänen tarkkailla sitä, mitä Hän on käskenyt sinun noudattaa.
Roomalaisissa, kreikkalaisissa ja juutalaisissa kulttuureissa oli säännöllisesti yhteisaterioita kodeissa
Kutsuttiin sukua, ystäviä, naapureita ja työtovereita sekä rauhan lapsi. Heprean sana 'synagoga' tarkoittaa 'kokoontuminen'. Juutalaisille ja yhtä lailla ei-juutalaisille uskoville nämä kokoontumiset olivat ensimmäisiä 'seurakuntia'. Aito seurakunta, uskovat, kokoontui jakamaan, kuten Ap. t. 2: 42 sanoo: Jakamaan apostolien opetusta, yhteyttä, ruokaa ja rukousta. Tällä tavoin evankeliumi levisi niin kauas niin nopeasti, yksi perhe-/yhteisöateria kerrallaan. Tämä on sitä, mitä nyt näemme Pyhän Hengen tekevän ympäri maailman tänään, sillä jokainen perhe kokoontuu ateriaa varten.
Monet seurakunnat kotona alkavat tuosta ydinperheestä tai yksilöstä, joka kutsuu sukua, ystäviä, naapureita ja työtovereita kotiinsa aterialle, kertoo siitä, mitä Herra on tekemässä heidän elämässään, ehkäpä rukoillaan, ehkäpä pidetään Raamattupiiriä, ehkäpä on ylistystä...'seurakunnasta' tulee elävä, hengittävä, yhteisö ja uskon perhe.
Uuden testamentin evankelista
Mutta entäpä ne pakanat? Ap. t. 21: 8:ssa Filippusta kutsutaan 'evankelista Filippukseksi'. Ap. t. 8:1:ssä meille kerrotaan siitä vainosta, joka seurasi luvussa seitsemän käsiteltyä Stefanuksen teloittamista: "...Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit." Ja jakeissa 5–8: " Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta... kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."
Huolimaton lukija saattaa katsoa tätä tekstikohtaa ja ajatella Filippuksen saarnanneen täysin pakanoille, mutta asetetaanpa asia historialliseen yhteyteensä. Ensiksikin samarialaiset olivat juutalaista sekakansaa, ja koska he eivät olleet puhtaan juutalaisia, fariseukset ja muuta vihasivat heitä suuresti. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta Lk. 10: 29–37: ssa osoittaa tämän vihamielisen vastakkainasettelun. Joh. 4:n samarialainen nainen kysyi Jeesukselta teologisia kysymyksiä huomauttaen, että heidän pappinsa kutsuivat Samarian vuorta pyhäksi Jerusalemin sijaan, ja kysyi, kuka oli oikeassa. Juuri tässä Jeesus kertoi, ettei paikalla ollut merkitystä, sillä Jumala on Henki (jae 24), ja niiden, jotka Häntä palvovat, täytyy tehdä se hengessä (sydämestäsi käsin) ja totuudessa (puhtaat motiivit).
Samarialaiset tunsivat Israelin Jumalan
He olivat hämmentyneitä sen suhteen, mikä pappeus, mikä vuori, mitä liturgia oli se oikea. Sen lisäksi tämän luvun avaussanoissa meille kerrotaan jokaisen uskovat lähteneen Jerusalemista ja menneen Juudeaan (maaseutu kaupungin ympärillä) ja Samariaan (välittömästi Jerusalemista pohjoiseen), asettuen perheineen sinne. Se tarkoittaa, että Filippuksen saarnaamisen tarkoitus oli tukea ja selittää tämä yhtäkkinen alueelle tuleva ihmistulva.
Evankelistan palvelutyö tukee niin muodoin seurakuntaa, mutta sitä ei löydy seurakunnasta. Niillä monilla uusilla uskovilla, jotka olivat parantuneet, vapautuneet ja tulleet eivät vain uskoviksi, vaan saaneet Pyhän Hengen puhuen kielillä, oli välitön paikallinen tuki ja hengelliset perheet. Nämä rauhan lapset Filippus oli tuonut Herran luo, he saattoivat sopeutua näihin yhteisaterioihin perheidensä, ystäviensä, naapuriensa ja työtoveriensa joukossa.
Merkit ja ihmeet
Näemme myös, että aidon evankelistan palvelutyössä on merkkejä ja ihmeitä. Kuulemme lähetystyöntekijöistä, jotka voittavat monia Jeesukselle, sekä ihmeellisistä merkeistä ja ihmeistä, mutta usein ihmettelemme, miksi ME emme näe tuota elämässämme. Me kyllä näemme ihmeiden jatkuvan kotiseurakuntien parissa kuten tuolloin muinoin, sillä Gal. 3: 5:ssa Paavali kysyy, tapahtuvatko heidän keskellään tehdyt ihmeet Hengen kautta vai Vanhan testamentin Mooseksen lain kuulemisen kautta. Galatian alue on pohjoiseen keski-Turkista, ja hän kirjoitti kirjeensä vuoden 56 tai 58 tienoilla, lähes 30 vuotta helluntain jälkeen, ja ihmeet olivat yhä tavallisia seurakuntien parissa.
Mutta me emme tavallisesti näe 'suuria' ihmeitä, sillä ne ovat merkkejä ja ihmeitä, jotka vahvistavat Jeesusta koskevat väitteet. Tuo on korkein ja paras Jumalan Hengen vuodatus evankelioimisessa. Jopa Mk. 16:20 sanoo kreikaksi: "Ja he lähtivät liikkeelle Herran toimiessa Sanan kanssa sen vahvistaen merkkien seuratessa. " (suomennos tässä) (Useimmat englanninkieliset Raamatut lisäävät 'heidän'(kanssaan), mikä antaa vaikutelman, että Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti Sanan merkkien seuratessa. Mutta itse asiassa se sanoo 'Herran toimiessa Sanan kanssa sen vahvistaen merkkien seuratessa.' – ei toiminut heidän, vaan Sanan kanssa. Jotta he uskoisivat Häneen eivätkä johonkuhun ihmiseen.)
Evankelistan palvelutyö EI ole seurakunnan kokoontumisissa
Heidän palvelutyönsä on seurakunnan ulkopuolella. Ap. t. 8: 14–17: ssa näemme Filippoksen kastavan uudet uskovat ja sitten hän jatkoi eteenpäin enkelin opastaessa häntä menemään etelässä olevalle autiomaan tielle, jossa Pyhä Henki käski häntä kertomaan Jeesuksesta etiopialaiselle eunukille. Heti kun samarialaiset oli voitettu Herralle ja kastettu, Filippoksen osuus oli täytetty. Pietari ja Johannes tulivat ja panivat kätensä ihmisten päälle, jotta he saisivat Pyhän Hengen ja he saivat.
Paavali kirjoittaa 1. Kor. 12: 27–31: ssa näin: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia..." Tämä antaa asiayhteyden. Ensiksikin hän sisällyttää kaikki Kristuksen ruumiiseen. Sitten hän rajoittaa fokustaan: Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia (lahjoja). Tämä kertoo meille, että hän puhuu lahjoista, jotka löytyvät Kristuksen ruumiista jossakin tietyssä kaupungissa tai tietyllä alueella.
Joten asiayhteydestä näemme, että Paavali ei sano seuraavien lahjojen löytyvän mistä tahansa yksittäisestä kotiseurakunnasta, mutta kollektiivisesti ne voidaan löytää 'seurakunnasta'. Sijoittamalla sen 'seurakuntaan' tiedämme, että kotiseurakuntia valvoivat vanhemmat pariskunnat ja yksilöt, jotka Paavali identifioi Ap. t. 20: 28:ssa 'pastoreiksi' tai 'paimeniksi', joten heidät ymmärretään sisällytetyksi tähän. Sitten hän kirjoittaa: "ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä..."
Puitteiden ollessa seurakunta kollektiivina ymmärrämme jälleen, että pastorit/vanhimmat valvovat sitä, ja sitten hän mainitsee apostolit, profeetat, opettajat ja muut, mutta ei evankelistaa. Syy on kuten yllä: evankelistan palvelutyö on paikallisseurakunnan ulkopuolella.
Tämä on ollut paljon normaalia pidempi "Ajatuksia", mutta tärkeä tietää. Lähetyskäskyssä on kyse siitä, että on riittävän lähellä ihmisiä, jotta he voivat tarkkailla (katsella ja tehdä) meissä sitä, mitä Jeesus on käskenyt noudattaa. Nämä ihmiset ovat joko perhettä, ystäviä, naapureita, työtovereita tai rauhan lapsia. Täysin vieraat ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssamme päivän, viikon, kuukauden tai vuoden aikana eivät kuulu noihin ryhmiin. Mutta he katselevat meitä, sitä kuinka käyttäydymme, he kuulevat, mitä suustamme tulee ulos, sillä emme koskaan tiedä, voisiko tuosta täydellisestä pakanasta tulle rauhan lapsi, joka etsii vastauksia elämään, jollaisen hän näkee sinulla olevan.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed