When Christians Die with Unrepented Sin #3
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 3
Hei kaikki,
Kuulitteko teksasilaispastorista, joka väitti Pyhän Hengen kertoneen hänelle, että jokainen joka antaisi 52 dollaria hänen helikopterinsa uusia potkurinlapoja varten, saisi oman liikenneläpimurtonsa
”52 päivässä tai 52 viikossa”? Minun täytyy ihmetellä, pääsevätkö edes jotkut pastorit taivaaseen! Ja jos pääsevät, selviääkö tämänkaltainen temppu taivaan tarkasta tutkinnasta?
Ensimmäiset asiat ensin: Meneekö kristitty joka kuolee suoraan taivaaseen?
Hämmennys tämän kysymyksen ympärillä juontaa juurensa keskiajalle, jolloin imeväiskuolleisuus oli suurta ja ihmistä pidettiin vanhana jos hän eli 40 vuoden ikään. Aloitettiin rahankeruusuunnitelma, joka opetti, että kuolleille on taivaan ja helvetin välillä välitila, jossa kuolleet odottavat vapautusta – ja tietysti uhrilahjasta saatoit rukoilla ja lähettää kuolleen rakkaasi pois sieltä eteenpäin taivaaseen.
Ja samalla kun tuo opetus saattaa kuulostaa turmeltuneelta, kyse on samasta periaatteesta, jota pastorit käyttävät manipuloidakseen ihmisiä tänään esimerkiksi kun näitä käsketään antamaan 52 dollari pastorin helikopterin potkurinlapoja varten saadakseen oman liikenneläpimurtonsa.
http://www.rawstory.com/rs/2013/06/19/texas-pastor-donate-to-fix-my-helicopter-and-get-a-new-car-from-god/
Tai voisin mainita 100 dollarin tuomisen puhujalavalle puhujan jalkojen juuren ja parannut tai saat taloudellisen läpimurron. Tai laita tämä liina tyynysi alle ja rukoile tämä rukous 7 päivän ajan ja 8 päivänä lähetä rukouspyyntösi parhaan uhrilahjasi kanssa taholle... Kun sananjulistajat tekevät tämänkaltaisia asioita voimme ymmärtää hämmennyksen uskovien joukossa tänä päivänä.
Raamattu sanoo... kristityt menevät taivaaseen heti paikalla
Paavali vertaa ja asettaa vastakkain maallisen ja taivaallisen todeten, että me vaikeroimme ja kaipaamme olla puettu korkeuksista - ei niin, että haluamme kuolla vaan me vain haluamme olla ”...pukeutuneita taivaalliseen taloomme.” 2 Kor. 5: 1 - 10 (suomennokset tässä)
Hän vertaa kehojamme telttoihin ja koteihin sanoen, “... jos teltta, joka on maallinen kotimme, tuhoutuu, meillä on rakennus Herralta, talo, jota ei ole käsin tehty, ikuinen taivaissa. (Kirkastettu ruumiisi tulee kestämään ikuisesti – ikuinen taivaissa)
Mutta hän suuntaa lukijansa toivoa kohti sanoen tämän: “Sen tähden ollen rohkeat ja tietäen, ettävaikka olemme kotona (läsnä) ruumiissa, olemme poissa Herran luota (sillä me vaellamme uskon, emme näkemisen mukaan), olemme rohkeita, sanon, mutta meidän olisi parempi olla pois ruumiista ja olla läsnä Herran luona.” jakeet 6-8
(Ja siltä varalta, että tunnet jonkun, joka uskoo, ettei sellaista asiaa kuin synti ole enää olemassa,vaan kaikki on armoa ja rakkautta, eikä ole tilivelvollisuutta, jae 10 sanoo: Sillä meidän kaikkien täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin että jokainen meistä voi saada sen, minkä ansaitsemme ruumiissamme ollessamme tehneistä asioista, olivatpa ne hyviä tai pahoja.”)
Joten tämä osoittaa, että kristitty, joka kuolee, menee suoraan taivaaseen – mutta entäpä nuo ratkaisemattomat synnit?
Vau, nuo ihmiset olivat lihallisia!
Hän kirjoitti korinttolaiskristittyjen menevän taivaaseen kuollessaan, mutta näitkö millaisia uskovia he olivat? He saavat esimerkkieni ylinopeuden ajajan, pornoriippuvaisen, katkeran naisen ja itsemurhan näyttävän hengellisiltä jättiläisiltä heihin verrattuna.
Korintissa olevien ongelmien joukossa olivat äitipuolensa kanssa makaava mies, uskovat (jotka tapasivat kodeissa) olivat klikkiytyneitä rikkaiden ihmisten kieltäytyessä syömästä ja nauttimasta Herran Ehtoollista köyhien ihmisten kanssa, vaimot löysivät vapautensa Kristuksessa ja pöyhkeilivät sillä kieltäytyen pukeutumasta asianmukaisesti niin kuin paikallinen tapa vaati ja siten häpäisten itsensä, aviomiehensä ja uskonsa, kaksi veljestä samasta (koti-) seurakunnasta haastaen toisensa oikeuteen sen sijaan että olisivat olleet riittävän kypsiä ratkaisemaan asian keskenään, ja paljonmuuta.
Mutta nuo asiat eivät ole niitä, jotka hän ensiksi käsitteli – ensimmäiset heidän keskellään olevat synnit, joihin hän puuttui ennen kuin kertoi heille kristittyjen, jotka kuolevat, menevän suoraan Herran luo, on lihallisuus, se että eletään kuin uudestisyntymättömät ihmiset, tai ”pelkät ihmiset” kuten hän asian ilmaisi (englanniksi).
“Ja en voinut puhua teille hengellisinä ihmisinä, vaan lihallisina ihmisinä, pikkulapsina Kristuksessa.Annoin teille maitoa juoda, en kiinteää ruokaa, sillä ette olleet kykeneviä vastaanottamaan mitään muuta ettekä ole vieläkään kykeneviä, sillä olette yhä lihallisia. Koska joukossanne on kateutta ja riitaa, ettekö ole lihallisia ja elä kuin pelkät (uudestisyntymättömät) ihmiset?” (suomennos tässä)
Hengellinen lojaalius ja riita
Tässä hän puhuu ihmisistä, jotka väittävät olevansa jossakin hengellisessä leirissä – Minä olen Paavalin puolta tai minä olen Apolloksen puolta – kyse ei ollut siitä pitääkö yhdestä palvelutyöstä enemmän kuin toisesta vaan sen sijaan, että antaa tilanteen mennä siihen pisteeseen saakka, että on kateutta ja riitaa heidän joukossaan.
Mutta mitä jos nuo jotka elävät kuin pelkät uudestisyntymättömät ihmiset (riidellen ja toisiaan kadehtien) kuolevat ennen kuin kasvavat aikuisiksi Kristuksessa?
Hän kertoo heille: ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko (teot) on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi.” (3:11-15)
Joten tästä näemme, että kristityt jotka kuolevat lihallisuutta rakennettuna sydämessään Jeesus-perustalle tulevat pelastumaan, mutta ikään kuin tulen läpi – heidän riitaansa ja kateuttansaverrataan puuhun, heiniin ja olkiin tässä, jotka eivät selviä Herran tarkasta tutkinnasta.
Myöhemmin hän puhuisi rakkaudessa vaeltamisesta – selvästi rakkautta koskevat asiat ovat kulta, hopea, jalokivet, joihin tuli ei koske.
Ajattele asiasta tällä tavoin
Niinpä olen vastannut peruskysymykseen siitä, mitä tapahtuu kristityille, jotka kuolevat ja heillä on syntiä, jota ei ole ratkaistu – he menevät taivaaseen – kuitenkin lihan teot palavat poroksi, vaikka he tulevat pelastumaan. Niinpä kuvittele uskova, joka on yhä täynnä vihaa ja kipua ja katkeruutta menneisyyttään kohtaan ja kuitenkin hän rakastaa Jeesusta – hän selviää läpi, mutta kaikki tuo kipu ja ratkaisematon katkeruus eivät selviä – mitä armoa onkaan olla lopultakin vapaa! Mitä rakkautta onkaan se, ettei tuollaisia asioita sallita Hänen täydelliseen rakkauden ja rauhan valtakuntaansa! Asioita, jotka piinaavat tai aikaansaavat sen, että me piinaamme, niitä ei sallita taivaassa – mitä armoa se onkaan!
Niinpä kuvittele tuo nainen, joka teki itsemurhan. Ne, jotka murhaavat itsensä, eivät ole terveitä mieleltään ja emootioiltaan, kuitenkin murha on synti, joka voidaan antaa anteeksi (kysypä tuotaMoosekselta). Sen emotionaalisen vahingon, joka sai heidät olemaan ajattelematta oikein ja päättämään elämänsä, tulee Herra polttamaan poroksi ja sallimaan vain heidän tulla taivaaseen puhtaimmassa ja eheimmässä tilassaan – mitä rakkautta ja armoa onkaan akanoiden polttaminen!
Paavali ei pitänyt itseään vielä ‘täydellisenä’ tai kypsänä, niinpä meillä kaikilla tulee olemaan ratkaisemattomia asioita sydämessämme ja mielessämme kun kuolemme. Mutta kaikki se, mikä ei ole Herrasta, tullaan armollisesti polttamaan poroksi, niin että astumme sisään taivaaseen ilman tuota taakkaa: Se, kuka todella olemme Kristuksessa, suodattuu läpi, vapaana pelosta ja huolesta ja synneistä!
Ajattelen suuremman kysymyksen olevan...
Kun kerran olemme selvittäneet sen, että kristityt, joilla on ratkaisemattomia syntejä, menevät suoraan taivaaseen vaikka sitten menettäen kaiken muun kuin pelastuksensa tai vastaanottavat palkinnon, se saa meidät yhä kummastelemaan tuota ’kristittyä’ joka harrastaa irtosuhteita, baareissa notkumista tai muutoin elää kuin maailma.
Jos Kristus on todellakin heissä, kuinka he voivat elää ilman ilmeistä edistymistä vaelluksessaan Herran kanssa?
Niinpä minun täytyy kysyä: Voiko ihmisellä olla kokemus Pyhän Hengestä, mutta olla uudestisyntymätön? Voiko ihminen väittää olevansa uudestisyntynyt, vaikka käydä uudestisyntyneessä seurakunnassa, muttei vaella Herran kanssa osittain siksi että hän ei ole aidosti uudestisyntynyt?
Ihmisillä saattaa olla aito kokemus Pyhästä Hengestä, mutta eivät ole uudestisyntyneitä.
Pohdi Lyydian henkilöä Apt. 16:14:ssä. Paavali ja hänen ryhmänsä meni rukoilemaan paikkaan, jossa juutalaisnaiset kokoontuivat Filippin joen rannalla, toivoen voivansa kertoa heille Jeesuksesta. Meille kerrotaan, että Lyydia oli ’Jumalan palvoja’ (suomennos englannista) ja kuunteli Paavalia.
Huomaa – hän oli Jumalan palvoja, muttei uudestisyntynyt. SEN JÄLKEEN teksti sanoo ’ Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.’ Vasta sitten hän uskoi ja kastettiin. Tuohon hetkeen asti hän palvoi Israelin Jumalaa, muttei uskonut Jeesukseen. Tunnetko sinä ihmisiä, jotka palvovat samaa Jumalaa, meidän Israelin Jumalaamme, mutta eivät ole uudestisyntyneitä? Lyydia oli yksi noista ihmisistä ennen kuin tapasi Paavalin.
Jeesus kertoi myös kaivolla olevalle naiselle Joh. 4:22:ssa, ettei tämä tiennyt, mitä palvoi – kuitenkin hän oli selvästi hengellinen nainen ja samarialaisena ajatteli palvovansa ainoaa oikeaa Jumalaa. Kuitenkaan hän ei tiennyt mitä hän palvoi, Jeesus sanoi. Luuletko maailmassa olevan ihmisiä, jotka palvovat luulemansa mukaan Jumalaa, mutta todellisuudessa he eivät tiedä, mitä palvovat? Ilmiselvästi kyllä.
Oletatko seurakuntiemme penkeissä olevan ihmisiä, jotka ovat Jumalan palvojia, ehkä he jopa tuntevat Pyhän Hengen läsnäolon, laulavat laulut, lahjoittavat rahaa, eivätkä kuitenkaan avaa sydäntään Hänelle?
Pohdi Juudasta
Juudas oli yksi alkuperäisestä 12:sta, mikä tarkoittaa, että hän meni tiimissä muiden kanssa laskemaan kätensä sairaiden päälle, karkottamaan riivaajia ja puhdistamaan spitaalisia. Hän oli paikalla kuulemassa niiden toisten 70 lähetetyn raportointia, kun he kaikki riemuitsivat, että riivaajat olivat alamaiset Jeesuksen nimelle. Lk. 9:1-2, 10:1, 17.
Juudas vietti samat 3 ja ½ vuotta Jeesuksen kanssa kuin muutkin ja näki kaikki Hänen ihmeensä – kuitenkin hän hylkäsi Herran ja petti Hänet.
Kun olin äskettäin uudestisyntynyt kristitty, eräs sukuni jäsen meni nuorisoryhmän retriittiin eräänä viikonloppuna ja tuli takaisin palavana Jumalaa kohtaan. Hän sanoi, ettei tiennyt mitä hänelle oli tapahtunut, mutta että hän tunsi jotakin mitä ei ollut koskaan aiemmin tuntenut – rauhaa, lepoa,iloa. Mutta se ei ’kiinnittynyt’. Ei ollut mitään muutosta. Hän koki selvästi Pyhän Hengen kosketuksen, mutta...
Tähän päivään mennessä noin 40 vuotta myöhemmin hän ei tunne Jumalaa tai vaella Hänen kanssaan. Hän ei ole kasvattanut lapsiaan tuntemaan Herraa, ei käy seurakunnassa, kuitenkin kunnioittaa minua ja sitä, mitä teen. Hänellä oli yksi ainoa viikonloppua, jona hän koki Pyhän Hengen ollessaan 14, mutta ei uudestisyntynyt.
Raamatussa on muita esimerkkejä ihmisistä, joilla oli kokemuksia Herran ja Pyhän Hengen kanssa, mutta olivat muuttumattomia, mutta kirjoitustilani loppuu tältä päivältä. Ensi viikolla haluan myös käsitellä sitä Herran jatkuvaa puhdistusprosessia elämässämme, joka puhdistaa meidät synneistä, joista emme edes tiedä, sekä muita asioita. Siis pysy linjalla.
Ensi viikkoon. siunauksin
John Fenn
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 3
Hei kaikki,
Kuulitteko teksasilaispastorista, joka väitti Pyhän Hengen kertoneen hänelle, että jokainen joka antaisi 52 dollaria hänen helikopterinsa uusia potkurinlapoja varten, saisi oman liikenneläpimurtonsa
”52 päivässä tai 52 viikossa”? Minun täytyy ihmetellä, pääsevätkö edes jotkut pastorit taivaaseen! Ja jos pääsevät, selviääkö tämänkaltainen temppu taivaan tarkasta tutkinnasta?
Ensimmäiset asiat ensin: Meneekö kristitty joka kuolee suoraan taivaaseen?
Hämmennys tämän kysymyksen ympärillä juontaa juurensa keskiajalle, jolloin imeväiskuolleisuus oli suurta ja ihmistä pidettiin vanhana jos hän eli 40 vuoden ikään. Aloitettiin rahankeruusuunnitelma, joka opetti, että kuolleille on taivaan ja helvetin välillä välitila, jossa kuolleet odottavat vapautusta – ja tietysti uhrilahjasta saatoit rukoilla ja lähettää kuolleen rakkaasi pois sieltä eteenpäin taivaaseen.
Ja samalla kun tuo opetus saattaa kuulostaa turmeltuneelta, kyse on samasta periaatteesta, jota pastorit käyttävät manipuloidakseen ihmisiä tänään esimerkiksi kun näitä käsketään antamaan 52 dollari pastorin helikopterin potkurinlapoja varten saadakseen oman liikenneläpimurtonsa.
http://www.rawstory.com/rs/2013/06/19/texas-pastor-donate-to-fix-my-helicopter-and-get-a-new-car-from-god/
Tai voisin mainita 100 dollarin tuomisen puhujalavalle puhujan jalkojen juuren ja parannut tai saat taloudellisen läpimurron. Tai laita tämä liina tyynysi alle ja rukoile tämä rukous 7 päivän ajan ja 8 päivänä lähetä rukouspyyntösi parhaan uhrilahjasi kanssa taholle... Kun sananjulistajat tekevät tämänkaltaisia asioita voimme ymmärtää hämmennyksen uskovien joukossa tänä päivänä.
Raamattu sanoo... kristityt menevät taivaaseen heti paikalla
Paavali vertaa ja asettaa vastakkain maallisen ja taivaallisen todeten, että me vaikeroimme ja kaipaamme olla puettu korkeuksista - ei niin, että haluamme kuolla vaan me vain haluamme olla ”...pukeutuneita taivaalliseen taloomme.” 2 Kor. 5: 1 - 10 (suomennokset tässä)
Hän vertaa kehojamme telttoihin ja koteihin sanoen, “... jos teltta, joka on maallinen kotimme, tuhoutuu, meillä on rakennus Herralta, talo, jota ei ole käsin tehty, ikuinen taivaissa. (Kirkastettu ruumiisi tulee kestämään ikuisesti – ikuinen taivaissa)
Mutta hän suuntaa lukijansa toivoa kohti sanoen tämän: “Sen tähden ollen rohkeat ja tietäen, ettävaikka olemme kotona (läsnä) ruumiissa, olemme poissa Herran luota (sillä me vaellamme uskon, emme näkemisen mukaan), olemme rohkeita, sanon, mutta meidän olisi parempi olla pois ruumiista ja olla läsnä Herran luona.” jakeet 6-8
(Ja siltä varalta, että tunnet jonkun, joka uskoo, ettei sellaista asiaa kuin synti ole enää olemassa,vaan kaikki on armoa ja rakkautta, eikä ole tilivelvollisuutta, jae 10 sanoo: Sillä meidän kaikkien täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin että jokainen meistä voi saada sen, minkä ansaitsemme ruumiissamme ollessamme tehneistä asioista, olivatpa ne hyviä tai pahoja.”)
Joten tämä osoittaa, että kristitty, joka kuolee, menee suoraan taivaaseen – mutta entäpä nuo ratkaisemattomat synnit?
Vau, nuo ihmiset olivat lihallisia!
Hän kirjoitti korinttolaiskristittyjen menevän taivaaseen kuollessaan, mutta näitkö millaisia uskovia he olivat? He saavat esimerkkieni ylinopeuden ajajan, pornoriippuvaisen, katkeran naisen ja itsemurhan näyttävän hengellisiltä jättiläisiltä heihin verrattuna.
Korintissa olevien ongelmien joukossa olivat äitipuolensa kanssa makaava mies, uskovat (jotka tapasivat kodeissa) olivat klikkiytyneitä rikkaiden ihmisten kieltäytyessä syömästä ja nauttimasta Herran Ehtoollista köyhien ihmisten kanssa, vaimot löysivät vapautensa Kristuksessa ja pöyhkeilivät sillä kieltäytyen pukeutumasta asianmukaisesti niin kuin paikallinen tapa vaati ja siten häpäisten itsensä, aviomiehensä ja uskonsa, kaksi veljestä samasta (koti-) seurakunnasta haastaen toisensa oikeuteen sen sijaan että olisivat olleet riittävän kypsiä ratkaisemaan asian keskenään, ja paljonmuuta.
Mutta nuo asiat eivät ole niitä, jotka hän ensiksi käsitteli – ensimmäiset heidän keskellään olevat synnit, joihin hän puuttui ennen kuin kertoi heille kristittyjen, jotka kuolevat, menevän suoraan Herran luo, on lihallisuus, se että eletään kuin uudestisyntymättömät ihmiset, tai ”pelkät ihmiset” kuten hän asian ilmaisi (englanniksi).
“Ja en voinut puhua teille hengellisinä ihmisinä, vaan lihallisina ihmisinä, pikkulapsina Kristuksessa.Annoin teille maitoa juoda, en kiinteää ruokaa, sillä ette olleet kykeneviä vastaanottamaan mitään muuta ettekä ole vieläkään kykeneviä, sillä olette yhä lihallisia. Koska joukossanne on kateutta ja riitaa, ettekö ole lihallisia ja elä kuin pelkät (uudestisyntymättömät) ihmiset?” (suomennos tässä)
Hengellinen lojaalius ja riita
Tässä hän puhuu ihmisistä, jotka väittävät olevansa jossakin hengellisessä leirissä – Minä olen Paavalin puolta tai minä olen Apolloksen puolta – kyse ei ollut siitä pitääkö yhdestä palvelutyöstä enemmän kuin toisesta vaan sen sijaan, että antaa tilanteen mennä siihen pisteeseen saakka, että on kateutta ja riitaa heidän joukossaan.
Mutta mitä jos nuo jotka elävät kuin pelkät uudestisyntymättömät ihmiset (riidellen ja toisiaan kadehtien) kuolevat ennen kuin kasvavat aikuisiksi Kristuksessa?
Hän kertoo heille: ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko (teot) on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi.” (3:11-15)
Joten tästä näemme, että kristityt jotka kuolevat lihallisuutta rakennettuna sydämessään Jeesus-perustalle tulevat pelastumaan, mutta ikään kuin tulen läpi – heidän riitaansa ja kateuttansaverrataan puuhun, heiniin ja olkiin tässä, jotka eivät selviä Herran tarkasta tutkinnasta.
Myöhemmin hän puhuisi rakkaudessa vaeltamisesta – selvästi rakkautta koskevat asiat ovat kulta, hopea, jalokivet, joihin tuli ei koske.
Ajattele asiasta tällä tavoin
Niinpä olen vastannut peruskysymykseen siitä, mitä tapahtuu kristityille, jotka kuolevat ja heillä on syntiä, jota ei ole ratkaistu – he menevät taivaaseen – kuitenkin lihan teot palavat poroksi, vaikka he tulevat pelastumaan. Niinpä kuvittele uskova, joka on yhä täynnä vihaa ja kipua ja katkeruutta menneisyyttään kohtaan ja kuitenkin hän rakastaa Jeesusta – hän selviää läpi, mutta kaikki tuo kipu ja ratkaisematon katkeruus eivät selviä – mitä armoa onkaan olla lopultakin vapaa! Mitä rakkautta onkaan se, ettei tuollaisia asioita sallita Hänen täydelliseen rakkauden ja rauhan valtakuntaansa! Asioita, jotka piinaavat tai aikaansaavat sen, että me piinaamme, niitä ei sallita taivaassa – mitä armoa se onkaan!
Niinpä kuvittele tuo nainen, joka teki itsemurhan. Ne, jotka murhaavat itsensä, eivät ole terveitä mieleltään ja emootioiltaan, kuitenkin murha on synti, joka voidaan antaa anteeksi (kysypä tuotaMoosekselta). Sen emotionaalisen vahingon, joka sai heidät olemaan ajattelematta oikein ja päättämään elämänsä, tulee Herra polttamaan poroksi ja sallimaan vain heidän tulla taivaaseen puhtaimmassa ja eheimmässä tilassaan – mitä rakkautta ja armoa onkaan akanoiden polttaminen!
Paavali ei pitänyt itseään vielä ‘täydellisenä’ tai kypsänä, niinpä meillä kaikilla tulee olemaan ratkaisemattomia asioita sydämessämme ja mielessämme kun kuolemme. Mutta kaikki se, mikä ei ole Herrasta, tullaan armollisesti polttamaan poroksi, niin että astumme sisään taivaaseen ilman tuota taakkaa: Se, kuka todella olemme Kristuksessa, suodattuu läpi, vapaana pelosta ja huolesta ja synneistä!
Ajattelen suuremman kysymyksen olevan...
Kun kerran olemme selvittäneet sen, että kristityt, joilla on ratkaisemattomia syntejä, menevät suoraan taivaaseen vaikka sitten menettäen kaiken muun kuin pelastuksensa tai vastaanottavat palkinnon, se saa meidät yhä kummastelemaan tuota ’kristittyä’ joka harrastaa irtosuhteita, baareissa notkumista tai muutoin elää kuin maailma.
Jos Kristus on todellakin heissä, kuinka he voivat elää ilman ilmeistä edistymistä vaelluksessaan Herran kanssa?
Niinpä minun täytyy kysyä: Voiko ihmisellä olla kokemus Pyhän Hengestä, mutta olla uudestisyntymätön? Voiko ihminen väittää olevansa uudestisyntynyt, vaikka käydä uudestisyntyneessä seurakunnassa, muttei vaella Herran kanssa osittain siksi että hän ei ole aidosti uudestisyntynyt?
Ihmisillä saattaa olla aito kokemus Pyhästä Hengestä, mutta eivät ole uudestisyntyneitä.
Pohdi Lyydian henkilöä Apt. 16:14:ssä. Paavali ja hänen ryhmänsä meni rukoilemaan paikkaan, jossa juutalaisnaiset kokoontuivat Filippin joen rannalla, toivoen voivansa kertoa heille Jeesuksesta. Meille kerrotaan, että Lyydia oli ’Jumalan palvoja’ (suomennos englannista) ja kuunteli Paavalia.
Huomaa – hän oli Jumalan palvoja, muttei uudestisyntynyt. SEN JÄLKEEN teksti sanoo ’ Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.’ Vasta sitten hän uskoi ja kastettiin. Tuohon hetkeen asti hän palvoi Israelin Jumalaa, muttei uskonut Jeesukseen. Tunnetko sinä ihmisiä, jotka palvovat samaa Jumalaa, meidän Israelin Jumalaamme, mutta eivät ole uudestisyntyneitä? Lyydia oli yksi noista ihmisistä ennen kuin tapasi Paavalin.
Jeesus kertoi myös kaivolla olevalle naiselle Joh. 4:22:ssa, ettei tämä tiennyt, mitä palvoi – kuitenkin hän oli selvästi hengellinen nainen ja samarialaisena ajatteli palvovansa ainoaa oikeaa Jumalaa. Kuitenkaan hän ei tiennyt mitä hän palvoi, Jeesus sanoi. Luuletko maailmassa olevan ihmisiä, jotka palvovat luulemansa mukaan Jumalaa, mutta todellisuudessa he eivät tiedä, mitä palvovat? Ilmiselvästi kyllä.
Oletatko seurakuntiemme penkeissä olevan ihmisiä, jotka ovat Jumalan palvojia, ehkä he jopa tuntevat Pyhän Hengen läsnäolon, laulavat laulut, lahjoittavat rahaa, eivätkä kuitenkaan avaa sydäntään Hänelle?
Pohdi Juudasta
Juudas oli yksi alkuperäisestä 12:sta, mikä tarkoittaa, että hän meni tiimissä muiden kanssa laskemaan kätensä sairaiden päälle, karkottamaan riivaajia ja puhdistamaan spitaalisia. Hän oli paikalla kuulemassa niiden toisten 70 lähetetyn raportointia, kun he kaikki riemuitsivat, että riivaajat olivat alamaiset Jeesuksen nimelle. Lk. 9:1-2, 10:1, 17.
Juudas vietti samat 3 ja ½ vuotta Jeesuksen kanssa kuin muutkin ja näki kaikki Hänen ihmeensä – kuitenkin hän hylkäsi Herran ja petti Hänet.
Kun olin äskettäin uudestisyntynyt kristitty, eräs sukuni jäsen meni nuorisoryhmän retriittiin eräänä viikonloppuna ja tuli takaisin palavana Jumalaa kohtaan. Hän sanoi, ettei tiennyt mitä hänelle oli tapahtunut, mutta että hän tunsi jotakin mitä ei ollut koskaan aiemmin tuntenut – rauhaa, lepoa,iloa. Mutta se ei ’kiinnittynyt’. Ei ollut mitään muutosta. Hän koki selvästi Pyhän Hengen kosketuksen, mutta...
Tähän päivään mennessä noin 40 vuotta myöhemmin hän ei tunne Jumalaa tai vaella Hänen kanssaan. Hän ei ole kasvattanut lapsiaan tuntemaan Herraa, ei käy seurakunnassa, kuitenkin kunnioittaa minua ja sitä, mitä teen. Hänellä oli yksi ainoa viikonloppua, jona hän koki Pyhän Hengen ollessaan 14, mutta ei uudestisyntynyt.
Raamatussa on muita esimerkkejä ihmisistä, joilla oli kokemuksia Herran ja Pyhän Hengen kanssa, mutta olivat muuttumattomia, mutta kirjoitustilani loppuu tältä päivältä. Ensi viikolla haluan myös käsitellä sitä Herran jatkuvaa puhdistusprosessia elämässämme, joka puhdistaa meidät synneistä, joista emme edes tiedä, sekä muita asioita. Siis pysy linjalla.
Ensi viikkoon. siunauksin
John Fenn
RSS Feed