Things the Father, Lord, or angels have said to me, 3 of 4
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 3/4
Hei kaikki,
Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?
Kun menin naimisiin Barbin kanssa, hänen vanhempansa siunasivat meitä aika ajoin rahalahjoilla ja myöhemmin antamalla meille auton. He eivät vielä tuolloin tunteneet Herraa. Eräänä noista kerroista, kun enkelini oli tuonut minulle viestin, kysyin häneltä: "Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?"
Hänen vastauksensa oli yksinkertainen ja suora. Hänen kasvoiltaan näkyi ilme "Miten et tätä vielä tiedä?", kun hän vastasi: "Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen!" Barbin vanhemmat uskoivat Herraan ennen kuolemaansa, ja olemme ymmärtäneet, että kaikki ne hyvät asiat, joita he tekivät meille ja muille, menivät heidän edellään ja laskettiin heidän hyväkseen – sellainen on Isän hyvyys, että Hän tekee näin usein.
Ajatus siitä ettei tulla kuninkaan, ITSE Kuninkaan, eteen tyhjin käsin, ei ole uusi. Jopa nykyajan kulttuureissa toisten luona vierailtaessa tuodaan usein lahja isännälle tai emännälle. Room. 12:1:ssä meitä kehotetaan: "...antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne". Vanhan testamentin aikoina vapaaehtoisia uhrilahjoja pidettiin lahjoina Jumalalle. Jeesus viittasi tähän Matt. 5:23-24:ssä sanoessaan, että jos et ole sopinut toisen kanssa, "jätä lahjasi alttarille ja mene tekemään sovinto...". (suomennos tässä)
Jopa tänä päivänä valtionpäämiehet antavat toisilleen lahjoja, tai yksi hallitus antaa lahjan toiselle.
“Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.” Meidän ei pidä vain lisätä Jeesusta kiireiseen elämäämme ja aikatauluumme, vaan meidän tulee antaa itsemme lahjana Hänelle kiitoksena Hänen Suuresta Uhristaan meidän pelastukseksemme. Elämämme koettelemukset ja vaikeudet, kun ylitämme ne ja tulemme enemmän Kristuksen kaltaisiksi, muuttuvat jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi, jotta emme tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.
Elämämme ja kasvumme Kristuksessa kirjataan taivaassa
Daavid kirjoitti Psalmissa 56:8, että hänen kyyneleensä säilytetään Jumalan leilissä ja ovat kirjoitetut Hänen kirjaansa. Malakian 3:16 mainitsee "muistokirjan", ja juutalaisuudessa on ymmärrys, että jokaisen ihmisen elämä on kirjoitettu tällaiseen kirjaan. Lisäksi on elävien kirja, johon on kirjoitettu uskovaisten nimet.
Pietari sanoo 1. Pietarin kirjeen 2:5:ssä, että olemme eläviä kiviä, ja Ilmestyskirjan 21:14 mukaan taivaallisen kaupungin perustuskiviin on kirjoitettu apostolien nimet. Herra muuttaa elämämme Hänessä jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi. 1. Korinttilaiskirjeen 3:11-12:ssa Paavali sanoo, että ainoa perustus on Jeesus Kristus, mutta meistä jokainen rakentaa elämämme tuolle perustukselle joko kullasta, hopeasta ja kalliista kivistä tai puusta, heinistä ja oljista.
Sitten hän kehottaa lihallisia ja kateellisia korinttolaisia lopettamaan hajaantumisen pieniin riitaisiin ryhmiin. Hän kutsuu kateutta, riitaa ja hajaantumista puuksi, heiniksi ja oljiksi, jotka poltetaan pois heidän seistessään Herran edessä – mutta he tulevat silti pelastumaan, kuten hän sanoo jakeessa 15.
Meidän tulisi pyrkiä ylittämään ja kasvamaan pois pikkumaisista riidoista, hajaannuksista ja muista lihan teoista, sillä kun tämän teemme, meidän voittomme muuttaa nämä lihan teot rakkaudeksi, iloksi, rauhaksi ja asioiksi, jotka ovat taivaassa – kullaksi, hopeaksi ja kalliiksi kiviksi. Älkäämme tulko tyhjin käsin Kuninkaan eteen.
Miksi enkelit kuuntelevat meitä?
Monta kertaa, kun olen palvellut kokoussalissa tai konferenssissa, näen yhden enkelin jokaista paikalla olevaa henkilöä kohti. Tämä tapahtuu säännöllisesti kotiseurakunnassa, jopa kuuden, kymmenen tai kahdenkymmenen ihmisen keskuudessa. Ensimmäisellä kerralla, kun tämä tapahtui, palvelin seurakunnassa, jossa oli noin 60 ihmistä, ja siellä oli noin 60 enkeliä seisomassa käytävillä, takana ja täyttämässä jokaisen paikan, jossa pystyi seisomaan – samalla kun seurakunta istui penkeissä.
Kysyin enkeliltäni, miksi he tekevät näin, ja hän vastasi: "Me opimme! Me opimme teidän näkökulmastanne!" Tämä muistutti minua yhdestä niistä ensimmäisistä kerroista, kun Herra "esitteli minut" enkelilleni, ja kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuu, että minä tulen johtamaan häntä tulevassa maailmassa (1. Korinttilaiskirje 6:2-3). Hänen kasvoiltaan näkyi välitön kauhu siitä, että saatoin kysyä tällaista: "Se on oikein! Se on sopivaa!" (sitten pehmentyen) "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Pelastajana."
Enkeli estää onnettomuuden
Sinä päivänä olin toimittanut hautajaiset ja ajoin kotiin. Tie oli kaksikaistainen maantie Missourin Ozark-vuoristossa. Tie mutkitteli ylös ja alas ja ympäriinsä, ja päädyin ajamaan ison matkailuauton taakse, joka vaivoin kapusi jyrkkää mäkeä ylös.
Käännyin toiselle kaistalle katsomaan, oliko vastaantulevia autoja, sitten takaisin, ja sitten taas käännyin. Kun näin tien olevan vapaan, painoin kaasua, mutta yhtäkkiä enkelini syöksyi vasemmalta molemmat kädet ojennettuina ja kämmenet minua kohti: "SEIS! ÄLÄ OHITA JUURI NYT!" Palasin heti hitaan matkailuauton taakse.
Halusin kuitenkin tietää miksi, joten käännyin tarpeeksi nähdäkseni matkailuauton ohitse. Näin miehen autossa kääntymässä ajotielle, ja hän katsoi vain vasemmalle tarkistaakseen liikenteen siitä suunnasta, minne hän oli kääntymässä – hän ei koskaan katsonut oikealle nähdäkseen, ohittiko joku hitaampaa liikennettä. Se joku olisin ollut minä, ja olisimme törmänneet nokkakolarissa.
Olin NIIN helpottunut ja sanoin: "Kiitos Isä tuosta suojeluksesta", ja aloin miettiä kun matelimme eteenpäin, kuinka monta onnettomuutta tapahtuu, joista emme koskaan tiedä maan päällä mitään, koska ihmiset eivät ole totelleet Herran tai heidän enkelinsä kehoitusta olla tekemättä sitä tai tätä. Ja mietin, kuinka monta elämää Hän on pelastanut, koska ihmiset, vaikka eivät ehkä nähneet enkeliään, tunsivat sen raskauden olla tekemättä jotain, tai aistivat sisällään, että tähän suuntaan meneminen ei tunnu oikealta, tai he eivät saaneet rauhaa tuosta tai tästä matkasta?
Huumorintaju
Enkelit pitävät meitä huvittavina, vaikka heidän uskollisuutensa on Isälle, ja he pyyhkäisisivät meidät pois hetkessä, jos Hän niin käskisi. Heillä ei ole tunnesidettä meihin, tai paremminkin sanottuna, heidän tunnesiteensä on Isän tahdon alaisuudessa. Vaihdoin lentokonetta Dallasissa, Teksasissa, ja kun lentokone rullasi hitaasti porttia kohti, näin yhtäkkiä enkelini lentokoneen käytävässä. "Varo päätäsi poistuessasi", hän sanoi.
Ajattelin, että olipa outoa, mutta kun olet Hengessä, kaikki tuntuu niin normaalilta. Ajattelin "okei" ja suuntasin nopeasti huomioni koneeseen, joka pysähtyi, nousin ja otin matkalaukkuni ylälokerosta ja seisoin jonossa odottamassa ovien avautumista.
Matkallani lentokoneen etuosaan lentoemäntä ja lentäjä seisoivat ovella kiittämässä matkustajia siitä, että he lensivät heidän kanssaan, kun matkustajat kääntyivät vasemmalle poistuakseen koneesta. Kun he sanoivat minulle “Kiitos”, käänsin pääni ja sanoin heille: “Kiitos, ja mukavaa iltaa.” Käännyin vasemmalle poistuakseni koneesta – ja löin heti pääni lentokoneen ovenkarmiin niin, että kaaduin selälleni lattialle.
Niskalihakseni olivat kramppimaisesti jännittyneet, ja kun polvistuin maahan yrittäessäni kerätä itseni, läimäytin oikealla kädelläni niskaani ja sanoin ääneen: “Jeesuksen nimessä parane!” Sitten kampesin itseni jaloilleni. Lentäjä ja lentoemäntä vaativat, että pysyn alhaalla ja annan heidän soittaa ensiapua, mutta kerroin heille olevani kunnossa ja sanoin: “Kiitos kuitenkin”, ja kävelin matkustajasillalle.
Siinä leveässä kohdassa, jossa matkustajasilta kääntyy oikealle yhdystyäkseen terminaalirakennukseen, oli enkelini, joka nauroi kippurassa ja pudisteli päätään nauraessaan vahingolleni. Hän sanoi naurun lomasta: "Sanoin sinulle, että varo päätäsi!"
On ollut useita kertoja, kun Barb ja minä olemme kuulleet tai aistineet tai jotenkin tienneet, että Herra ja/tai enkelimme nauravat meille, koska teimme tai sanoimme jotain, mikä heidän mielestään oli hassua. Olen varma, että monet lukijat ovat kokeneet samoin, mutta eivät ehkä ole kuulleet kenenkään muun kertovan tällaisesta ennen kuin nyt, ja ovat siksi ajatelleet, että ehkä se oli vain heidän mielikuvitustaan, kun he ajattelivat Herran tai enkelin nauraneen heille tai heidän kanssaan.
Lisää ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 3/4
Hei kaikki,
Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?
Kun menin naimisiin Barbin kanssa, hänen vanhempansa siunasivat meitä aika ajoin rahalahjoilla ja myöhemmin antamalla meille auton. He eivät vielä tuolloin tunteneet Herraa. Eräänä noista kerroista, kun enkelini oli tuonut minulle viestin, kysyin häneltä: "Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?"
Hänen vastauksensa oli yksinkertainen ja suora. Hänen kasvoiltaan näkyi ilme "Miten et tätä vielä tiedä?", kun hän vastasi: "Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen!" Barbin vanhemmat uskoivat Herraan ennen kuolemaansa, ja olemme ymmärtäneet, että kaikki ne hyvät asiat, joita he tekivät meille ja muille, menivät heidän edellään ja laskettiin heidän hyväkseen – sellainen on Isän hyvyys, että Hän tekee näin usein.
Ajatus siitä ettei tulla kuninkaan, ITSE Kuninkaan, eteen tyhjin käsin, ei ole uusi. Jopa nykyajan kulttuureissa toisten luona vierailtaessa tuodaan usein lahja isännälle tai emännälle. Room. 12:1:ssä meitä kehotetaan: "...antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne". Vanhan testamentin aikoina vapaaehtoisia uhrilahjoja pidettiin lahjoina Jumalalle. Jeesus viittasi tähän Matt. 5:23-24:ssä sanoessaan, että jos et ole sopinut toisen kanssa, "jätä lahjasi alttarille ja mene tekemään sovinto...". (suomennos tässä)
Jopa tänä päivänä valtionpäämiehet antavat toisilleen lahjoja, tai yksi hallitus antaa lahjan toiselle.
“Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.” Meidän ei pidä vain lisätä Jeesusta kiireiseen elämäämme ja aikatauluumme, vaan meidän tulee antaa itsemme lahjana Hänelle kiitoksena Hänen Suuresta Uhristaan meidän pelastukseksemme. Elämämme koettelemukset ja vaikeudet, kun ylitämme ne ja tulemme enemmän Kristuksen kaltaisiksi, muuttuvat jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi, jotta emme tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.
Elämämme ja kasvumme Kristuksessa kirjataan taivaassa
Daavid kirjoitti Psalmissa 56:8, että hänen kyyneleensä säilytetään Jumalan leilissä ja ovat kirjoitetut Hänen kirjaansa. Malakian 3:16 mainitsee "muistokirjan", ja juutalaisuudessa on ymmärrys, että jokaisen ihmisen elämä on kirjoitettu tällaiseen kirjaan. Lisäksi on elävien kirja, johon on kirjoitettu uskovaisten nimet.
Pietari sanoo 1. Pietarin kirjeen 2:5:ssä, että olemme eläviä kiviä, ja Ilmestyskirjan 21:14 mukaan taivaallisen kaupungin perustuskiviin on kirjoitettu apostolien nimet. Herra muuttaa elämämme Hänessä jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi. 1. Korinttilaiskirjeen 3:11-12:ssa Paavali sanoo, että ainoa perustus on Jeesus Kristus, mutta meistä jokainen rakentaa elämämme tuolle perustukselle joko kullasta, hopeasta ja kalliista kivistä tai puusta, heinistä ja oljista.
Sitten hän kehottaa lihallisia ja kateellisia korinttolaisia lopettamaan hajaantumisen pieniin riitaisiin ryhmiin. Hän kutsuu kateutta, riitaa ja hajaantumista puuksi, heiniksi ja oljiksi, jotka poltetaan pois heidän seistessään Herran edessä – mutta he tulevat silti pelastumaan, kuten hän sanoo jakeessa 15.
Meidän tulisi pyrkiä ylittämään ja kasvamaan pois pikkumaisista riidoista, hajaannuksista ja muista lihan teoista, sillä kun tämän teemme, meidän voittomme muuttaa nämä lihan teot rakkaudeksi, iloksi, rauhaksi ja asioiksi, jotka ovat taivaassa – kullaksi, hopeaksi ja kalliiksi kiviksi. Älkäämme tulko tyhjin käsin Kuninkaan eteen.
Miksi enkelit kuuntelevat meitä?
Monta kertaa, kun olen palvellut kokoussalissa tai konferenssissa, näen yhden enkelin jokaista paikalla olevaa henkilöä kohti. Tämä tapahtuu säännöllisesti kotiseurakunnassa, jopa kuuden, kymmenen tai kahdenkymmenen ihmisen keskuudessa. Ensimmäisellä kerralla, kun tämä tapahtui, palvelin seurakunnassa, jossa oli noin 60 ihmistä, ja siellä oli noin 60 enkeliä seisomassa käytävillä, takana ja täyttämässä jokaisen paikan, jossa pystyi seisomaan – samalla kun seurakunta istui penkeissä.
Kysyin enkeliltäni, miksi he tekevät näin, ja hän vastasi: "Me opimme! Me opimme teidän näkökulmastanne!" Tämä muistutti minua yhdestä niistä ensimmäisistä kerroista, kun Herra "esitteli minut" enkelilleni, ja kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuu, että minä tulen johtamaan häntä tulevassa maailmassa (1. Korinttilaiskirje 6:2-3). Hänen kasvoiltaan näkyi välitön kauhu siitä, että saatoin kysyä tällaista: "Se on oikein! Se on sopivaa!" (sitten pehmentyen) "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Pelastajana."
Enkeli estää onnettomuuden
Sinä päivänä olin toimittanut hautajaiset ja ajoin kotiin. Tie oli kaksikaistainen maantie Missourin Ozark-vuoristossa. Tie mutkitteli ylös ja alas ja ympäriinsä, ja päädyin ajamaan ison matkailuauton taakse, joka vaivoin kapusi jyrkkää mäkeä ylös.
Käännyin toiselle kaistalle katsomaan, oliko vastaantulevia autoja, sitten takaisin, ja sitten taas käännyin. Kun näin tien olevan vapaan, painoin kaasua, mutta yhtäkkiä enkelini syöksyi vasemmalta molemmat kädet ojennettuina ja kämmenet minua kohti: "SEIS! ÄLÄ OHITA JUURI NYT!" Palasin heti hitaan matkailuauton taakse.
Halusin kuitenkin tietää miksi, joten käännyin tarpeeksi nähdäkseni matkailuauton ohitse. Näin miehen autossa kääntymässä ajotielle, ja hän katsoi vain vasemmalle tarkistaakseen liikenteen siitä suunnasta, minne hän oli kääntymässä – hän ei koskaan katsonut oikealle nähdäkseen, ohittiko joku hitaampaa liikennettä. Se joku olisin ollut minä, ja olisimme törmänneet nokkakolarissa.
Olin NIIN helpottunut ja sanoin: "Kiitos Isä tuosta suojeluksesta", ja aloin miettiä kun matelimme eteenpäin, kuinka monta onnettomuutta tapahtuu, joista emme koskaan tiedä maan päällä mitään, koska ihmiset eivät ole totelleet Herran tai heidän enkelinsä kehoitusta olla tekemättä sitä tai tätä. Ja mietin, kuinka monta elämää Hän on pelastanut, koska ihmiset, vaikka eivät ehkä nähneet enkeliään, tunsivat sen raskauden olla tekemättä jotain, tai aistivat sisällään, että tähän suuntaan meneminen ei tunnu oikealta, tai he eivät saaneet rauhaa tuosta tai tästä matkasta?
Huumorintaju
Enkelit pitävät meitä huvittavina, vaikka heidän uskollisuutensa on Isälle, ja he pyyhkäisisivät meidät pois hetkessä, jos Hän niin käskisi. Heillä ei ole tunnesidettä meihin, tai paremminkin sanottuna, heidän tunnesiteensä on Isän tahdon alaisuudessa. Vaihdoin lentokonetta Dallasissa, Teksasissa, ja kun lentokone rullasi hitaasti porttia kohti, näin yhtäkkiä enkelini lentokoneen käytävässä. "Varo päätäsi poistuessasi", hän sanoi.
Ajattelin, että olipa outoa, mutta kun olet Hengessä, kaikki tuntuu niin normaalilta. Ajattelin "okei" ja suuntasin nopeasti huomioni koneeseen, joka pysähtyi, nousin ja otin matkalaukkuni ylälokerosta ja seisoin jonossa odottamassa ovien avautumista.
Matkallani lentokoneen etuosaan lentoemäntä ja lentäjä seisoivat ovella kiittämässä matkustajia siitä, että he lensivät heidän kanssaan, kun matkustajat kääntyivät vasemmalle poistuakseen koneesta. Kun he sanoivat minulle “Kiitos”, käänsin pääni ja sanoin heille: “Kiitos, ja mukavaa iltaa.” Käännyin vasemmalle poistuakseni koneesta – ja löin heti pääni lentokoneen ovenkarmiin niin, että kaaduin selälleni lattialle.
Niskalihakseni olivat kramppimaisesti jännittyneet, ja kun polvistuin maahan yrittäessäni kerätä itseni, läimäytin oikealla kädelläni niskaani ja sanoin ääneen: “Jeesuksen nimessä parane!” Sitten kampesin itseni jaloilleni. Lentäjä ja lentoemäntä vaativat, että pysyn alhaalla ja annan heidän soittaa ensiapua, mutta kerroin heille olevani kunnossa ja sanoin: “Kiitos kuitenkin”, ja kävelin matkustajasillalle.
Siinä leveässä kohdassa, jossa matkustajasilta kääntyy oikealle yhdystyäkseen terminaalirakennukseen, oli enkelini, joka nauroi kippurassa ja pudisteli päätään nauraessaan vahingolleni. Hän sanoi naurun lomasta: "Sanoin sinulle, että varo päätäsi!"
On ollut useita kertoja, kun Barb ja minä olemme kuulleet tai aistineet tai jotenkin tienneet, että Herra ja/tai enkelimme nauravat meille, koska teimme tai sanoimme jotain, mikä heidän mielestään oli hassua. Olen varma, että monet lukijat ovat kokeneet samoin, mutta eivät ehkä ole kuulleet kenenkään muun kertovan tällaisesta ennen kuin nyt, ja ovat siksi ajatelleet, että ehkä se oli vain heidän mielikuvitustaan, kun he ajattelivat Herran tai enkelin nauraneen heille tai heidän kanssaan.
Lisää ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
RSS Feed