Things the Father, Lord, or angels have told me 1 of 4
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 1/4
Hei kaikki,
Koin johdatusta jakaa joitakin asioita, joita minulle on opetettu ja jotka ovat vaikuttaneet elämääni. En etene välttämättä aikajärjestyksessä, vaikka aloitankin teinivuosistani.
Yksi ensimmäisistä asioista, joita tutkin 16-vuotiaana, oli Jeesuksen palvelutyö. Panin merkille, että minne tahansa Hän meni, Hän sai korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset, mitä missään tilanteessa oli mahdollista saavuttaa. En katsonut sitä, mitä Hän sanoi tai teki, vaan enemmän sitä asiayhteyttä, jossa Hän puhui tai toimi, ja erityisesti ihmisiä Hänen ympärillään. Joskus ihmiset rajoittivat Häntä hyvin paljon. Esimerkiksi kun Hänen kotikaupunkinsa torjui Hänet, Mark. 6:5-6 sanoo:
”Ja Hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja Hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja Hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.”
Kun mietin tätä, ja miten samat olosuhteet toistuvat meidän aikanamme, ajattelin tarkalleen näin: "Vaikka toisten epäusko rajoitti Häntä, Jeesus pystyi silti tekemään 100-prosenttia siitä, mitä Hän pystyi tekemään kyseisessä tilanteessa. Ratkaisu epäuskoon on tasapainoinen ja Hengen johdattama opetus sekä valmius muutokseen." Isä puuttui ajatuksiini ja sanoi:
"Jeesus on 100-prosenttia minun Sanani, siksi Hän myös sai 100-prosenttiset lopputulokset minne tahansa Hän meni, sen mukaan miten he Hänen sallivat. Näin ollen (Hengen innoittaman) Sanan määrä mikä sallitaan missä tahansa tilanteessa, on suoraan verrannollinen lopputuloksiin."
Opiskelin näihin aikoihin koulussa kemiaa, ja lausetta 'suoraan verrannollinen lopputuloksiin' käytettiin usein. Se tarkoittaa, että tekijät ja lopputulos ovat suoraan verrannollisia. Tämä tarkoittaa, että on kaksi muuttujaa, jotka ovat suorassa yhteydessä toisiinsa, ja lopputulos (kemiassa) on ennakoitavissa.
Tässä yhteydessä Jeesus on yksi muuttuja, sillä Joh. 3:34 sanoo, että Isä antoi Hänelle Hengen 'ilman rajoitusta'. Jeesukselle kaikki oli mahdollista, koska Hänellä oli Henki ilman rajoitusta (meille taas kerrotaan, että meillä on Henki rajoituksin, 1. Kor. 12:11). Toinen muuttuja oli Hänen yleisönsä, joka tässä tapauksessa oli täynnä epäuskoa. Ei vailla uskoa, vaan täynnä epäuskoa. Häntä rajoitettiin voimakkaasti, mutta silti Hän sai korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset siinä tilanteessa.
Tämä asetti elämäni suunnan tavalla, jota en siihen aikaan ymmärtänyt. Se tarkoitti esimerkiksi sitä, että jos opettaisin ihmisiä, jotka eivät usko parantumiseen, minun täytyisi rajoittaa opetustani jättämällä tämä mainitsematta – tai opettaisin siitä, mutta se haastaisi heidät. Silti, tuossa kuvitteellisessa tilanteessa, jonka kuvittelin 16-vuotiaana, Isä toimisi kauttani saavuttaakseen korkeimman ja parhaimman lopputuloksen. Tämä tarkoitti, etten koskaan vain kokoaisi viestiä kasaan itse, vaan odottaisin johdatusta siitä, mitä Isä halusi minun opettavan tai tekevän – ja siten saavuttaisin ne korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset, joita Hän tahtoi, missä tahansa tilanteessa.
Päätin silloin sydämessäni, että olisin kuin Jeesus, tehden vain sitä, mitä Hän näki Isän tekevän, jakamalla sitä, mitä Isä Hänelle opetti.* Päätin saavuttaa 100-prosenttisen lopputuloksen missä tahansa tilanteessa, aivan kuten Herra teki (ja yhä tekee). Näin myös Mark. 4:33:ssa lukevan, että Jeesus "...puhui ihmisille sen mukaan, miten he kykenivät vastaanottamaan." (suomennos tässä)
Tässä on hieno tasapaino rajan työntämisen ja ylittämisen välillä. Sen mukaan, miten he kykenivät vastaanottamaan. Keskeinen kohta! *Joh. 5:19, 30
Jotain, mitä on hauska ajatella, mistä Barb ja minä usein keskustelemme tulevaisuuteen liittyen:
Olin 16-vuotias, tai ehkä juuri täyttänyt 17:
Isä: ”Kun saat kirkastetun ruumiin, tulet huomaamaan, ettei se ole luonnonlakien alainen.”
Minä: ”Mitä tarkoitat?”
Isä: ”Jos haluat kävellä, voit kävellä, jos haluat juosta, voit juosta. Jos haluat kellua, voit kellua, jos haluat lentää, voit lentää. Jos haluat olla jossain, voit olla siellä ajatuksen nopeudella."
Vuosia myöhemmin, tuomitsin itseäni synnistä mihin olin pyytänyt anteeksiantoa.
Lainasin 1. Joh. 1:9, joka sanoo: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." Ajaessani aurinkoisena päivänä, kiitin Isää anteeksiantamisesta, tarkalleen sanoen: "Kiitos Isä, että olet uskollinen minulle, kiitos Isä, että olet uskollinen antamaan minulle anteeksi...". Isä keskeytti kiitokseni:
"En ole uskollinen sinulle. Olen uskollinen Poikani työlle ristillä."
Vau, tämä muutti minut. Ymmärsin, että kyse ei ollut syntini anteeksiantamisesta. Ei ollut mitään taivaallista kolikonheittoa, missä selviäisi antaisiko Hän anteeksi. Tuntemani tuska oli seurausta siitä, että omassa hengessäni oli jonkinlainen 'nirhauma', ja henkeni tarvitsi aikaa toipuakseen synnin tahrasta. Vaikka synti itsessään annettiin heti anteeksi, 'nirhauma', joka jäi viipymään, oli sitä varten että ottaisin opikseni. Aivan kuten Isä jättää mieleemme muistot elämästämme ennen Kristusta, jotta muistaisimme ja arvostaisimme Hänen armoaan, emmekä palaa sinne, missä olemme ennen olleet. Jos henkilö toistuvasti aiheuttaa 'nirhauman' henkeensä (paras tapa kuvata tätä), hän menettää herkkyytensä kyseiselle synnille ja pääsee siihen pisteeseen, josta Paavali kirjoitti, syntisistä, 'jotka ovat tuntonsa turruttaneet.' Tuo herkkyys voidaan palauttaa, mutta pidättäytymällä kyseisestä synnistä ja keskittymällä Hengessä vaeltamiseen.
Taas vuosia myöhemmin, kiitin Häntä...
Kiitin Häntä jälleen siitä, että Hän oli uskollinen Jeesuksen työlle ristillä, antamaan synnit anteeksi, kuten 1. Joh 1:9 :ssä sanotaan. Tuomitsin taas itseäni (Olen itseni pahin vihollinen, olen aina ollut, vaikka olen pehmentynyt hieman vuosien varrella). Sanoin Isälle: "Isä, tiedän paremmin, olen NIIN pahoillani, tässä elämänvaiheessa tiedän paremmin kuin että tekisin syntiä, olen NIIN pahoillani Isä." Yhtäkkiä Isä keskeytti ja sanoi tämän 1. Johannes 1:9:stä:
"Huomaa, että hän sanoi 'me'. Jos 'me' tunnustamme syntimme." Havahduin heti, hämmästyneenä siitä, että ikääntynyt apostoli Johannes, noin vuonna 95 jkr., vähän ennen kuolemaansa, kirjoitti: Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät KAIKESTA vääryydestä”.
Jopa tuolloin hän teki syntiä . Hän olisi voinut kirjoittaa: "Jos te tunnustatte syntinne...", mutta sen sijaan hän kirjoitti: "Jos me tunnustamme syntimme." Vau. Tämä muutti minut.
Jälleen kerran ymmärsin, että Isä katsoi kokonaiskuvaa. Hän kutsui meidät jokaisen kutsumaan Häntä Isäksi, tietäen, että näissä hauraissa ja syntialttiissa ruumiissa, tekisimme syntiä koko elämämme, aivan kuten suuri apostoli kirjoitti. Jos me tunnustamme syntimme...
Noin vuonna 1989 Jeesus sanoi tämän...
Tämä tapahtui kun Jeesus oli ilmestynyt täysin toiseen aiheen takia. Hän kääntyi lähteäkseen, mutta kääntyikin takaisin. Tavallisesti Hän lähtee kääntymällä pois, ottaa yhden askeleen, sitten toisen askeleen, ja lopulta ottaessa kolmatta askelta, Hän vain katoaa. Tiedän että tällöin Hän laskee jalan jonkun toisen huoneeseen, jumalanpalvelukseen tai vastaavaan.
Tällä kertaa Hän otti yhden askeleen, sitten pysähtyi ja kääntyi ympäri. "Tiedäthän, ihmiset pelastuvat Efesolaiskirje 2:6 varten." Tiesin, mitä Efesolaiskirje 2:6 sanoo: "(Isä) on herättänyt meidät ja asettanut meidät istumaan yhdessä Hänen kanssaan taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Joten kysyin: "Mitä tarkoitat?"
Hän vastasi osittain: "Ihmiset pelastuvat monista syistä, kuten kun heillä on kriisi tai trauma, he etsivät minua, tai he etsivät totuutta ja Isä vetää heidät luokseni. Efesolaiskirje 2:6 edustaa vanhurskauttanne ja auktoriteettianne minussa." Sitten Hän käänsi päätään hieman ja hymyili leveästi: "Mutta Isä ja minä pelastimme teidät jaetta 7 varten!" Ja Hän kääntyi ja käveli pois, kadoten kolmannella askeleella.
Jae 7 jatkaa: "Jotta tulevina aikoina Hän (Isä) voisi osoittaa meille armonsa ylenpalttisen rikkauden, joka on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä) Tulevina aikoina... Isä ja Herra katsovat kokonaiskuvaa, kun meillä on kirkastetut ruumiit, jotka eivät voi tehdä syntiä, ja siksi meillä ei ole halua tehdä syntiä. Henkemme, sielumme ja ruumiimme tulevat yhdeksi vanhurskaudessa ikuisesti.
Ihmeellistä armoa, rukoilen, että tämä osa antaa teille tuon tunteen Isän rakkaudesta ja armosta meitä kohtaan, erityisesti jos olette kuten minä, itsenne pahin vihollinen... Jatkan ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 1/4
Hei kaikki,
Koin johdatusta jakaa joitakin asioita, joita minulle on opetettu ja jotka ovat vaikuttaneet elämääni. En etene välttämättä aikajärjestyksessä, vaikka aloitankin teinivuosistani.
Yksi ensimmäisistä asioista, joita tutkin 16-vuotiaana, oli Jeesuksen palvelutyö. Panin merkille, että minne tahansa Hän meni, Hän sai korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset, mitä missään tilanteessa oli mahdollista saavuttaa. En katsonut sitä, mitä Hän sanoi tai teki, vaan enemmän sitä asiayhteyttä, jossa Hän puhui tai toimi, ja erityisesti ihmisiä Hänen ympärillään. Joskus ihmiset rajoittivat Häntä hyvin paljon. Esimerkiksi kun Hänen kotikaupunkinsa torjui Hänet, Mark. 6:5-6 sanoo:
”Ja Hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja Hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja Hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.”
Kun mietin tätä, ja miten samat olosuhteet toistuvat meidän aikanamme, ajattelin tarkalleen näin: "Vaikka toisten epäusko rajoitti Häntä, Jeesus pystyi silti tekemään 100-prosenttia siitä, mitä Hän pystyi tekemään kyseisessä tilanteessa. Ratkaisu epäuskoon on tasapainoinen ja Hengen johdattama opetus sekä valmius muutokseen." Isä puuttui ajatuksiini ja sanoi:
"Jeesus on 100-prosenttia minun Sanani, siksi Hän myös sai 100-prosenttiset lopputulokset minne tahansa Hän meni, sen mukaan miten he Hänen sallivat. Näin ollen (Hengen innoittaman) Sanan määrä mikä sallitaan missä tahansa tilanteessa, on suoraan verrannollinen lopputuloksiin."
Opiskelin näihin aikoihin koulussa kemiaa, ja lausetta 'suoraan verrannollinen lopputuloksiin' käytettiin usein. Se tarkoittaa, että tekijät ja lopputulos ovat suoraan verrannollisia. Tämä tarkoittaa, että on kaksi muuttujaa, jotka ovat suorassa yhteydessä toisiinsa, ja lopputulos (kemiassa) on ennakoitavissa.
Tässä yhteydessä Jeesus on yksi muuttuja, sillä Joh. 3:34 sanoo, että Isä antoi Hänelle Hengen 'ilman rajoitusta'. Jeesukselle kaikki oli mahdollista, koska Hänellä oli Henki ilman rajoitusta (meille taas kerrotaan, että meillä on Henki rajoituksin, 1. Kor. 12:11). Toinen muuttuja oli Hänen yleisönsä, joka tässä tapauksessa oli täynnä epäuskoa. Ei vailla uskoa, vaan täynnä epäuskoa. Häntä rajoitettiin voimakkaasti, mutta silti Hän sai korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset siinä tilanteessa.
Tämä asetti elämäni suunnan tavalla, jota en siihen aikaan ymmärtänyt. Se tarkoitti esimerkiksi sitä, että jos opettaisin ihmisiä, jotka eivät usko parantumiseen, minun täytyisi rajoittaa opetustani jättämällä tämä mainitsematta – tai opettaisin siitä, mutta se haastaisi heidät. Silti, tuossa kuvitteellisessa tilanteessa, jonka kuvittelin 16-vuotiaana, Isä toimisi kauttani saavuttaakseen korkeimman ja parhaimman lopputuloksen. Tämä tarkoitti, etten koskaan vain kokoaisi viestiä kasaan itse, vaan odottaisin johdatusta siitä, mitä Isä halusi minun opettavan tai tekevän – ja siten saavuttaisin ne korkeimmat ja parhaimmat lopputulokset, joita Hän tahtoi, missä tahansa tilanteessa.
Päätin silloin sydämessäni, että olisin kuin Jeesus, tehden vain sitä, mitä Hän näki Isän tekevän, jakamalla sitä, mitä Isä Hänelle opetti.* Päätin saavuttaa 100-prosenttisen lopputuloksen missä tahansa tilanteessa, aivan kuten Herra teki (ja yhä tekee). Näin myös Mark. 4:33:ssa lukevan, että Jeesus "...puhui ihmisille sen mukaan, miten he kykenivät vastaanottamaan." (suomennos tässä)
Tässä on hieno tasapaino rajan työntämisen ja ylittämisen välillä. Sen mukaan, miten he kykenivät vastaanottamaan. Keskeinen kohta! *Joh. 5:19, 30
Jotain, mitä on hauska ajatella, mistä Barb ja minä usein keskustelemme tulevaisuuteen liittyen:
Olin 16-vuotias, tai ehkä juuri täyttänyt 17:
Isä: ”Kun saat kirkastetun ruumiin, tulet huomaamaan, ettei se ole luonnonlakien alainen.”
Minä: ”Mitä tarkoitat?”
Isä: ”Jos haluat kävellä, voit kävellä, jos haluat juosta, voit juosta. Jos haluat kellua, voit kellua, jos haluat lentää, voit lentää. Jos haluat olla jossain, voit olla siellä ajatuksen nopeudella."
Vuosia myöhemmin, tuomitsin itseäni synnistä mihin olin pyytänyt anteeksiantoa.
Lainasin 1. Joh. 1:9, joka sanoo: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." Ajaessani aurinkoisena päivänä, kiitin Isää anteeksiantamisesta, tarkalleen sanoen: "Kiitos Isä, että olet uskollinen minulle, kiitos Isä, että olet uskollinen antamaan minulle anteeksi...". Isä keskeytti kiitokseni:
"En ole uskollinen sinulle. Olen uskollinen Poikani työlle ristillä."
Vau, tämä muutti minut. Ymmärsin, että kyse ei ollut syntini anteeksiantamisesta. Ei ollut mitään taivaallista kolikonheittoa, missä selviäisi antaisiko Hän anteeksi. Tuntemani tuska oli seurausta siitä, että omassa hengessäni oli jonkinlainen 'nirhauma', ja henkeni tarvitsi aikaa toipuakseen synnin tahrasta. Vaikka synti itsessään annettiin heti anteeksi, 'nirhauma', joka jäi viipymään, oli sitä varten että ottaisin opikseni. Aivan kuten Isä jättää mieleemme muistot elämästämme ennen Kristusta, jotta muistaisimme ja arvostaisimme Hänen armoaan, emmekä palaa sinne, missä olemme ennen olleet. Jos henkilö toistuvasti aiheuttaa 'nirhauman' henkeensä (paras tapa kuvata tätä), hän menettää herkkyytensä kyseiselle synnille ja pääsee siihen pisteeseen, josta Paavali kirjoitti, syntisistä, 'jotka ovat tuntonsa turruttaneet.' Tuo herkkyys voidaan palauttaa, mutta pidättäytymällä kyseisestä synnistä ja keskittymällä Hengessä vaeltamiseen.
Taas vuosia myöhemmin, kiitin Häntä...
Kiitin Häntä jälleen siitä, että Hän oli uskollinen Jeesuksen työlle ristillä, antamaan synnit anteeksi, kuten 1. Joh 1:9 :ssä sanotaan. Tuomitsin taas itseäni (Olen itseni pahin vihollinen, olen aina ollut, vaikka olen pehmentynyt hieman vuosien varrella). Sanoin Isälle: "Isä, tiedän paremmin, olen NIIN pahoillani, tässä elämänvaiheessa tiedän paremmin kuin että tekisin syntiä, olen NIIN pahoillani Isä." Yhtäkkiä Isä keskeytti ja sanoi tämän 1. Johannes 1:9:stä:
"Huomaa, että hän sanoi 'me'. Jos 'me' tunnustamme syntimme." Havahduin heti, hämmästyneenä siitä, että ikääntynyt apostoli Johannes, noin vuonna 95 jkr., vähän ennen kuolemaansa, kirjoitti: Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät KAIKESTA vääryydestä”.
Jopa tuolloin hän teki syntiä . Hän olisi voinut kirjoittaa: "Jos te tunnustatte syntinne...", mutta sen sijaan hän kirjoitti: "Jos me tunnustamme syntimme." Vau. Tämä muutti minut.
Jälleen kerran ymmärsin, että Isä katsoi kokonaiskuvaa. Hän kutsui meidät jokaisen kutsumaan Häntä Isäksi, tietäen, että näissä hauraissa ja syntialttiissa ruumiissa, tekisimme syntiä koko elämämme, aivan kuten suuri apostoli kirjoitti. Jos me tunnustamme syntimme...
Noin vuonna 1989 Jeesus sanoi tämän...
Tämä tapahtui kun Jeesus oli ilmestynyt täysin toiseen aiheen takia. Hän kääntyi lähteäkseen, mutta kääntyikin takaisin. Tavallisesti Hän lähtee kääntymällä pois, ottaa yhden askeleen, sitten toisen askeleen, ja lopulta ottaessa kolmatta askelta, Hän vain katoaa. Tiedän että tällöin Hän laskee jalan jonkun toisen huoneeseen, jumalanpalvelukseen tai vastaavaan.
Tällä kertaa Hän otti yhden askeleen, sitten pysähtyi ja kääntyi ympäri. "Tiedäthän, ihmiset pelastuvat Efesolaiskirje 2:6 varten." Tiesin, mitä Efesolaiskirje 2:6 sanoo: "(Isä) on herättänyt meidät ja asettanut meidät istumaan yhdessä Hänen kanssaan taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Joten kysyin: "Mitä tarkoitat?"
Hän vastasi osittain: "Ihmiset pelastuvat monista syistä, kuten kun heillä on kriisi tai trauma, he etsivät minua, tai he etsivät totuutta ja Isä vetää heidät luokseni. Efesolaiskirje 2:6 edustaa vanhurskauttanne ja auktoriteettianne minussa." Sitten Hän käänsi päätään hieman ja hymyili leveästi: "Mutta Isä ja minä pelastimme teidät jaetta 7 varten!" Ja Hän kääntyi ja käveli pois, kadoten kolmannella askeleella.
Jae 7 jatkaa: "Jotta tulevina aikoina Hän (Isä) voisi osoittaa meille armonsa ylenpalttisen rikkauden, joka on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä) Tulevina aikoina... Isä ja Herra katsovat kokonaiskuvaa, kun meillä on kirkastetut ruumiit, jotka eivät voi tehdä syntiä, ja siksi meillä ei ole halua tehdä syntiä. Henkemme, sielumme ja ruumiimme tulevat yhdeksi vanhurskaudessa ikuisesti.
Ihmeellistä armoa, rukoilen, että tämä osa antaa teille tuon tunteen Isän rakkaudesta ja armosta meitä kohtaan, erityisesti jos olette kuten minä, itsenne pahin vihollinen... Jatkan ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
RSS Feed