Issues the church misunderstands: Love, judging 3 of 3
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 3/3
Hei kaikki,
Päätän tämän sarjan tarjoamalla historiallisemman näkökulman uskoomme. Sillä se, mikä oli, se tulee jälleen olemaan. Ihmiset tulevat parveilemaan opetusten luo koskien sitä, kuinka Jumala haluaa meidän tulevan siunatuiksi (Hän haluaa), mutta entäpä Jumalan kanssa vaeltamisen raskas puoli?
Kuuliaisuus on rankkaa lihalle
"Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.", Jeesus sanoi Joh. 14:15:ssä.
" Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16: 33
"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä." Joh. 15:18
Pietari käyttää 1. kirjeessään sanaa 'kärsiä' tai 'kärsiminen' 15 kertaa ja niistä neljä viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja yhdeksän kristittyjen vainosta kärsimiseen. Yksi kerta koskee kärsimistä siksi, että teit väärin ja ansaitsit sen. Yksi kerta kuvaa kristittyä kuolemassa tämän maailman lihallisille synneille. (4:1)
Suurin osa 1. Piet. käsittelee vainon kärsimistä vain siitä syystä, että olemme kristittyjä. Moderni länsimainen kristillisyys ei ole tottunut sellaiseen vainoon, jota useimmat lopuista veljistämme muissa maissa kärsivät joka päivä.
Pietari kirjoitti 1. Piet. Roomasta vain vuodesta kahteen ennen marttyyrikuolemaansa.
Hän vahvistaa tämän tulleen kirjoitetuksi Roomasta sanomalla 5:13:ssa: "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus." Babylon oli koodi, jota yleisesti käytettiin kuvaamaan Roomaa, sillä se oli kaupan, vainon ja kulttuurin lähde tuohon aikaan. (Myös Johannes kutsuu Roomaa 'Babyloniksi' Ilmestyskirjassa) Kristittyjä tapettiin kaupungissa vain siksi, että he olivat kristittyjä.
Muista, että Raamatun tulkitsemisen perussääntö on, että Raamatun tekstissä on täytynyt olla järkeä alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille. Tuohon aikaan asiayhteys oli se, että jos olit kristitty, olit hengenvaarassa. Jakeiden irrottaminen asiayhteydestään johtaa virheisiin, jopa siinä määrin, että jotkut tulevat taistelemaan 'kynsin hampain' puolustaakseen virhettä, johon he uskovat totuutena.
Tämä on perusjae koskien 'vereen vetoamista':
(kreikaksi) "Ja he ovat voittaneet hänet (paholaisen) karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Ilm.12: 10-11 (suomennos tässä)
Tämä on jae marttyyreistä. "He voittivat paholaisen Karitsan veren kautta, Karitsan, joka heidät pelasti..." Heidän pelastuksensa ostettiin Hänen verellään. Se on AINOA tapa, jolla kallisarvoisesta ja pyhästä Jeesuksen verestä opetetaan kaikkialla UT:ssä. Sitä EI KOSKAAN opeteta irrotettavaksi tuosta mitä pyhimmästä ja kerran tapahtuneesta käytöstä sen ostaessa meidän pelastuksemme olemaan jonkinlainen talismani paholaista vastaan. Meitä KYLLÄ opetetaan käyttämään Jeesuksen nimeä ottaaksemme auktoriteetin riivaajien yli. Jopa VT:ssä Jeesuksen uhrin esikuvana eläimen verta käytettiin VAIN peittämään tuon ihmisen synti.
"...ja oman todistuksensa sanalla"
...joka tarkoitti kieltäytymistä Kristuksen kieltämisestä, kun Rooman viranomaiset antoivat heille valinnan mahdollisuuden palvoa keisaria ja kieltää uskonsa kuolemanrangaistuksen uhalla. Mutta koska me lännessä emme ole kärsineet tästä elämä vai kuolema –vainosta, jakeet irrotetaan nykyään asiayhteydestä sanomaan jotakin sellaista, mitä vain pehmeä ja itseensä keskittynyt usko voisi tehdä. " Ja he ovat voittaneet hänet karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Vain lukekaa se kuten näiden sanojen alkuperäiset lukijat, jotka pelkäsivät henkensä edestä, olisivat sen lukeneet.
Mitä usko oli heille, sitä se on meille – kokonaan
Luemme UT:tä ja voimme oikeutetusti sanoa, että aivan kuten veljemme 2.000 vuotta sitten olivat Jeesuksen veren puhdistamia, niin olemme mekin. Aivan kuten he rukoilivat toisten puolesta, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat perhe- ja työongelmien kanssa, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat synnin ja anteeksiantamattomuuden sekä rakkaudessa vaeltamisen kanssa, niin teemme mekin. Kaikista näistä kirjoitetaan Uudessa testamentissa.
Jos kaikki tuo on samaa meille kuin se oli heille, niin on myös viestin loppuosa: Aivan kuten he kärsivät vainoa, niin tulemme mekin kärsimään. Aivan kuten he elivät vaikeaa elämää, niin tulemme mekin elämään. Emme voi valikoida, mitä jakeita tai mitä osaa viestistä haluamme soveltaa ja minkä jättää huomiotta. Pointtini tämän opetussarjan päätöksessä on saada meidät pohtimaan sitä, että meitä, jotka kuulumme Kristukselle, tämän maailman henki vihaa. Meillä täytyy olla oikea näkökulma koko Sanaan.
Maailmaa nähnyt pastorituttava lounasti kanssani yhtenä päivänä. Hän kertoi minulle kokemuksesta eräässä aasialaisessa maassa. Hänen isäntänsä oli kertonut hänelle: "Te Yhdysvalloissa julistatte eri evankeliumia kuin me." Tuttavani kysyi, mitä hän tarkoitti ja mies vastasi: "Te opetatte, että jos uskotte Jeesukseen, tulet parantumaan, työsi tulee olemaan siunattu, rahasi tulevat olemaan siunatut, perheesi tulee olemaan siunattu. Me opetamme, että jos uskot Jeesukseen, saatat menettää terveytesi, saatat menettää työpaikkasi, saatat menettää rahasi, saatat menettää perheesi, saatat menettää henkesi."
Kumpi on lähempänä sitä, mitä Jeesus opetti ja mitä loput UT:stä opettaa? Hän tahtoo meidän olevan siunattuja, aivan. Mutta vaikeudet kuuluvat asiaan. Usko Kristukseen on vakavaa. Annoimme itsemme Hänelle, emme lisänneet Häntä itseemme. Hän kertoo meille, mitä tehdä, me emme kerro Hänelle, mitä tehdä.
Joitakin juttuja pohdiskeltavaksi tässä vuoden lopussa miettiessämme vaellustamme Hänen kanssaan tulevana vuonna. Olemmeko pelkkiä uskovia, vai olemmeko opetuslapsia (aina oppimassa)? Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin!
John Fenn/LL
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 3/3
Hei kaikki,
Päätän tämän sarjan tarjoamalla historiallisemman näkökulman uskoomme. Sillä se, mikä oli, se tulee jälleen olemaan. Ihmiset tulevat parveilemaan opetusten luo koskien sitä, kuinka Jumala haluaa meidän tulevan siunatuiksi (Hän haluaa), mutta entäpä Jumalan kanssa vaeltamisen raskas puoli?
Kuuliaisuus on rankkaa lihalle
"Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.", Jeesus sanoi Joh. 14:15:ssä.
" Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16: 33
"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä." Joh. 15:18
Pietari käyttää 1. kirjeessään sanaa 'kärsiä' tai 'kärsiminen' 15 kertaa ja niistä neljä viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja yhdeksän kristittyjen vainosta kärsimiseen. Yksi kerta koskee kärsimistä siksi, että teit väärin ja ansaitsit sen. Yksi kerta kuvaa kristittyä kuolemassa tämän maailman lihallisille synneille. (4:1)
Suurin osa 1. Piet. käsittelee vainon kärsimistä vain siitä syystä, että olemme kristittyjä. Moderni länsimainen kristillisyys ei ole tottunut sellaiseen vainoon, jota useimmat lopuista veljistämme muissa maissa kärsivät joka päivä.
Pietari kirjoitti 1. Piet. Roomasta vain vuodesta kahteen ennen marttyyrikuolemaansa.
Hän vahvistaa tämän tulleen kirjoitetuksi Roomasta sanomalla 5:13:ssa: "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus." Babylon oli koodi, jota yleisesti käytettiin kuvaamaan Roomaa, sillä se oli kaupan, vainon ja kulttuurin lähde tuohon aikaan. (Myös Johannes kutsuu Roomaa 'Babyloniksi' Ilmestyskirjassa) Kristittyjä tapettiin kaupungissa vain siksi, että he olivat kristittyjä.
Muista, että Raamatun tulkitsemisen perussääntö on, että Raamatun tekstissä on täytynyt olla järkeä alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille. Tuohon aikaan asiayhteys oli se, että jos olit kristitty, olit hengenvaarassa. Jakeiden irrottaminen asiayhteydestään johtaa virheisiin, jopa siinä määrin, että jotkut tulevat taistelemaan 'kynsin hampain' puolustaakseen virhettä, johon he uskovat totuutena.
Tämä on perusjae koskien 'vereen vetoamista':
(kreikaksi) "Ja he ovat voittaneet hänet (paholaisen) karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Ilm.12: 10-11 (suomennos tässä)
Tämä on jae marttyyreistä. "He voittivat paholaisen Karitsan veren kautta, Karitsan, joka heidät pelasti..." Heidän pelastuksensa ostettiin Hänen verellään. Se on AINOA tapa, jolla kallisarvoisesta ja pyhästä Jeesuksen verestä opetetaan kaikkialla UT:ssä. Sitä EI KOSKAAN opeteta irrotettavaksi tuosta mitä pyhimmästä ja kerran tapahtuneesta käytöstä sen ostaessa meidän pelastuksemme olemaan jonkinlainen talismani paholaista vastaan. Meitä KYLLÄ opetetaan käyttämään Jeesuksen nimeä ottaaksemme auktoriteetin riivaajien yli. Jopa VT:ssä Jeesuksen uhrin esikuvana eläimen verta käytettiin VAIN peittämään tuon ihmisen synti.
"...ja oman todistuksensa sanalla"
...joka tarkoitti kieltäytymistä Kristuksen kieltämisestä, kun Rooman viranomaiset antoivat heille valinnan mahdollisuuden palvoa keisaria ja kieltää uskonsa kuolemanrangaistuksen uhalla. Mutta koska me lännessä emme ole kärsineet tästä elämä vai kuolema –vainosta, jakeet irrotetaan nykyään asiayhteydestä sanomaan jotakin sellaista, mitä vain pehmeä ja itseensä keskittynyt usko voisi tehdä. " Ja he ovat voittaneet hänet karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Vain lukekaa se kuten näiden sanojen alkuperäiset lukijat, jotka pelkäsivät henkensä edestä, olisivat sen lukeneet.
Mitä usko oli heille, sitä se on meille – kokonaan
Luemme UT:tä ja voimme oikeutetusti sanoa, että aivan kuten veljemme 2.000 vuotta sitten olivat Jeesuksen veren puhdistamia, niin olemme mekin. Aivan kuten he rukoilivat toisten puolesta, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat perhe- ja työongelmien kanssa, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat synnin ja anteeksiantamattomuuden sekä rakkaudessa vaeltamisen kanssa, niin teemme mekin. Kaikista näistä kirjoitetaan Uudessa testamentissa.
Jos kaikki tuo on samaa meille kuin se oli heille, niin on myös viestin loppuosa: Aivan kuten he kärsivät vainoa, niin tulemme mekin kärsimään. Aivan kuten he elivät vaikeaa elämää, niin tulemme mekin elämään. Emme voi valikoida, mitä jakeita tai mitä osaa viestistä haluamme soveltaa ja minkä jättää huomiotta. Pointtini tämän opetussarjan päätöksessä on saada meidät pohtimaan sitä, että meitä, jotka kuulumme Kristukselle, tämän maailman henki vihaa. Meillä täytyy olla oikea näkökulma koko Sanaan.
Maailmaa nähnyt pastorituttava lounasti kanssani yhtenä päivänä. Hän kertoi minulle kokemuksesta eräässä aasialaisessa maassa. Hänen isäntänsä oli kertonut hänelle: "Te Yhdysvalloissa julistatte eri evankeliumia kuin me." Tuttavani kysyi, mitä hän tarkoitti ja mies vastasi: "Te opetatte, että jos uskotte Jeesukseen, tulet parantumaan, työsi tulee olemaan siunattu, rahasi tulevat olemaan siunatut, perheesi tulee olemaan siunattu. Me opetamme, että jos uskot Jeesukseen, saatat menettää terveytesi, saatat menettää työpaikkasi, saatat menettää rahasi, saatat menettää perheesi, saatat menettää henkesi."
Kumpi on lähempänä sitä, mitä Jeesus opetti ja mitä loput UT:stä opettaa? Hän tahtoo meidän olevan siunattuja, aivan. Mutta vaikeudet kuuluvat asiaan. Usko Kristukseen on vakavaa. Annoimme itsemme Hänelle, emme lisänneet Häntä itseemme. Hän kertoo meille, mitä tehdä, me emme kerro Hänelle, mitä tehdä.
Joitakin juttuja pohdiskeltavaksi tässä vuoden lopussa miettiessämme vaellustamme Hänen kanssaan tulevana vuonna. Olemmeko pelkkiä uskovia, vai olemmeko opetuslapsia (aina oppimassa)? Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin!
John Fenn/LL
RSS Feed