Grace abuse #1
Armon väärinkäyttö osa 1
Hei kaikki,
Näinä aikoina saan eniten sähköpostia erityisesti kotiseuraverkostomme sisältä liittyen ’armoa’ koskevan opetuksen eräisiin äärimuotoihin. Joidenkuiden uskomukset hyperarmosta voivat pitää sisällään seuraavaa:
1) Evankeliumit eivät ole tätä päivää varten, ne ovat Vanhaa Testamenttia, joten niillä ei ole merkitystä. (Ne ovat ’laki’)
2) 1. Johanneksen kirjettä ei kirjoitettu meille nykyaikana eläville, erityisesti 1. Joh:9 – ei minun tarvitse tunnustaa syntiä.
3) Liittyen kohtaan 2; Syntiä ei ole olemassa enää Jeesuksen/ristin ansiosta, on vain armo.
4) Sen tähden minun ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään, ei tarvitse pyytää anteeksi tai tunnustaa syntiä/vääryyttä, sillä ei ole enää sellaista asiaa kuin synti, koska Jeesus hoiti sen.
5) Helvettiä joko ei ole olemassa, se on ymmärretty väärin tai kaikki halki historian eläneet ihmiset tulevat eräänä päivänä päätymään taivaaseen – armon tähden.
"Kaikki valittavat säätä, mutta kukaan ei tee asialle mitään” - Charles Dudley Warner
Tavallinen tilanne, josta kuulen, on se, että joku on kiertänyt kehää hyperarmouskovaisen kanssa keskustelussa, joka on päättynyt pattitilanteeseen, loukattuihin tunteisiin, ärsyyntymiseen ja usein rikkoutuneisiin ihmissuhteisiin.
Mutta Jeesuksen malli ei ollut kulkea ympäriinsä fariseusten tai saddukeusten kanssa, vaan sen sijaan vain opettaa sitä mitä Sana sanoo ja antaa heidän päättää. Joten tässä on se, mitä Sana sanoo armosta. Sinä ratkaiset sen oikeellisuuden.
Armo ja totuus
Paavalin kirjoitus seuraa kaikkialla Uudessa Testamentissa näkemäämme mallia, jossa selitetään jotakin sellaista, minkä evankeliumit toteavat, tässä tapauksessa Joh. 14: Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme, täynnä armoa ja totuutta. Myös jae 17: Laki tuli Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta.
Armo on vastaanottamamme Jumalan mielisuosio ja pitää sisällään ristintyön. Totuus on armon sovellus. Totuus on ’elintärkeä’ tai elävä armon osoitus elämässämme. Siten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
Ajattele asiaa näin – sinulla saattaa olla armo jotakuta kohtaan, mutta jollet osoita heille armoa käytännössä, he tietävät ainoastaan armon ajatuksen, koska olet kertonut heille, että sinulla on armoa heitä kohtaan. He eivät tiedä, kerrotko totuuden vai et.
Mutta kun toimit tuon armon pohjalta, paljastat sen totuudenmukaisuuden. Sen jälkeen tuo toinen ihminen voi elää siinä armossa ja totuudessa suhteessaan sinuun, sillä hän tuntee sydämesi. Siten armo ja totuus ovat Kristuksen Jeesuksen ruumiillistuma ja tapa, jolla tunnemme Hänet ja Isän. Hän kantoi sitä armoa, joka Isällä on meitä kohtaan, omassa sydämessään ja eli sen totuutta ihmiskunnan edessä koko matkan ristille osoittaakseen asian olevan niin.
Näemme tämän saman mallin, että armo (näkymätön Jumalan sydämessä) on yhdistettynä totuuteen (ilmestys ja sovellus tuosta armosta elämässämme) koko Uudessa Testamentissa. Tai ilmaistakseni asian toisin, totuus on juurtunut sisälle armoon ja on olennaisesti sen osa, sillä Jumalan mielisuosion omistaminen merkitsee myös kykyä elää tuossa mielisuosiossa.
Jos ainoa asia, jonka joku ihminen armosta näkee, on ansiottoman mielisuosion osuus, hän menee epätasapainoon ajatellen, ettei ole mitään todeksi elettävää totuutta. Elämästä tulee hyvin itsekeskeistä, hyvin ‘minään’ keskittynyttä, hyvin itsekästä. Armo on ristillä tehty oikeudellinen teko, joka mahdollistaa ylösnousemusvoiman totuuden elämisen todeksi jokapäiväisessä elämässä.
Armo opettaa
"Sillä Jumalan armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on tullut tunnetuksi, ja se opettaa meille, ettei meillä ole enää mitään tekemistä jumalattomuuden kanssa tai tämän maailman halujen kanssa, vaan että elämme tässä ja nyt vastuullista, kunniallista ja hurskasta elämää. Ja eläessämme tätä elämää toivomme ja odotamme Suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen loistavaa ilmestymistä. " (Phillipsin Uuden Testamentin englanninnos, suomennos tässä, Tit. 2:11)
Tässä on armo ja totuus: Armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on mielisuosion osuus, ja se opettaa meille totuuden osuuden – elävän ja olennaisen osan jokapäiväistä elämäämme. Armo ja totuus jälleen yhdistettyinä, tällä kertaa ilmaistuna opetuksessa meille elää jumalista elämää. Armo opettaa, mikä merkitsee sitä, että armossa oleva ihminen on opetettavissa.
Yksi merkki jonkun olemisesta epätasapainossa on se, ettei hän ole opetettavissa. Hän on kykenemätön puntaroimaan jonkun toisen näkemyksiä asiasta tuntematta itseään henkilökohtaisesti uhatuksi. Armo opettaa meitä elämään jumalista elämää. Joten jos näet armosta opetettavan lupakirjana moraalittomaan käyttäytymiseen, kyse ei ole armosta – tuo ihminen on johdettu harhaan.
Armo on aina yhteydessä tarkoitukseen
"Hän on pelastanut meidät ja kutsunut meidät pyhään elämään – ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." (2 Tim. 1:9, suomennos tässä)
Huomaa armo - 'Hän on pelastanut meidät...'
Huomaa totuus; '...ja kutsunut meidät pyhään elämään'.
Tässä on loput tästä jakeesta: ”Ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." Tarkoitus on se elävä totuus, armo on Hänen sydämessään.
Jumalan tarkoitus on aina osa Jumalan armoa. Nooa sai armon, laivan rakentaminen oli tarkoitus ja totuus – tuon armon elämistä. Mooses sai armon, totuus ja tarkoitus oli johtaa Israelia.
Sydän vahvistuu armosta
"Älkää riehaantuko sekalaisista ja oudoista opetuksista: Sillä on hyvä, että armo vahvistaa sydämen; eivät seremonialliset ruoat, joista ei ole mitään hengellistä etua niille, jotka niitä syövät.” Hepr. 13:9 (suomennos tässä)
Uudesti syntyneen ihmisen sydämen, hänen henkensä, vahvistaa armo. Tämän jakeen pointti on, että sydäntä eivät vahvista teot, seremoniat, rituaalit. Armo on sydämen vahvistamista, esitetty totuus on, ettei armoa löydy rituaalista ja seremoniasta.
Nämä ainesosat koottuina: Armo & totuus, opetus, tarkoitus, vahvistuneet sydämet
Armoa on, että annat lapsesi hankkia ajokortin. Tuon armon sisälle on juurtuneena totuus – hänen täytyy oppia kuinka käsitellä autoa, hänen täytyy oppia autolla ajamisen tarkoitus, hänen täytyy elämänkokemuksen kautta vahvistua auton ratissa olemisessa. Kaikki nämä ovat armon ainesosia, joita ilmensit antaessasi hänelle luvan hankkia ajokortin.
Kulisseissa, taivaallisissa ‘ikuisina aikoina’ Isä Jumalalla ja Kristuksella oli armo sydämessään vielä luomistaan odottavaa ihmiskuntaa kohtaan. Mutta armon täytyi olla enemmän kuin ilmestys heidän mielisuosiostaan meitä kohtaan, sen täytyi olla voimaannutus elää todeksi armon antamat pelastuksen edut. Armo ja totuus.
Irrota yksi ainesosa ja saat...
Rakkautta ei voi jakaa sen moniin ainesosiin, sillä edes yhden rakkauden ainesosan poistaminen tuhoaa koko sanan merkityksen. Pitkämielisyyden poistaminen, sen että tuskin huomaa kun itselle on tehty vääryyttä, uskollisuuden, lojaalisuuden, omistautumisen, kunnioituksen, läpinäkyvyyden tai minkä tahansa muun rakkauden ainesosan poistaminen merkitsee rakkauden merkityksen ja sen täysivoimaisen vaikutuksen menettämistä.
Jos irrotamme yhden ainesosan ja keskitymme siihen erillään lopuista ainesosista, joudumme vaarallisesti epätasapainoon ja vaarannamme rakkautemme kohteen täysin. Esimerkiksi jos ’läpinäkyvyys’ irrotetaan rakkaudesta, ja tuon läpinäkyvyyden on tarkoitettu olevan miehen ja vaimon välillä, ja toinen puolisosta tulee läpinäkyväksi jonkun toisen ihmisen kanssa. Kun hän jakaa läpinäkyvästi puolisolleen tarkoitettuja asioita ystävän, työtoverin tai vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa, hän rikkoo avioliittonsa rakkautta. Monia rakkaussuhteita ja sydänsuruja on ollut seurauksena siitä, että toinen puoliso on irrottanut yhden rakkauden ainesosan muut laiminlyöden ja jakanut tuon ainesosan jonkun kanssa.
Jos joku irrottaa rakkaudesta ’omistautumisen’ keskittyäkseen siihen, hän ottaa riskin tulla omistautumisensa kohteen orjaksi kykenemättä tekemään muuta kuin antamaan itsestään 100% omistautumisensa kohteelle. Tämä johtaa lopulta vähintään loppuun palamiseen, jollei uupumukseen ja oman hyvinvoinnin tuhoutumiseen, vaikka omistautuminen kohdistuisikin omaan puolisoon, ja varmasti näin käy, jos se kohdistuu työhön tai lapsiin tai harrastukseen tai henkilökohtaiseen syntiin.
Mitä armoon tulee
Samoin armoa ei voi jakaa sen moniin ainesosiin tuhoamatta sanan koko merkitystä. Ansiottomaan mielisuosioon keskittyminen, samalla kun laiminlyödään se totuus, että ihmistä opetetaan elämään jumalista elämää, elämään tarkoituksellisesti ja pysymään vapaana uskonnollisesta rituaaleista ja seremonioista, merkitsee itsensä avaamista ajatukselle, että omaa niin paljon mielisuosiota, ettei syntiä ole olemassa, ei tarvitse tunnustaa syntiä tai virhettä, sekä muita erheitä.
Tässä kirjoitussarjassa on kysymys armon monitahoisten ainesosien ymmärtämisestä, niin että voimme olla tasapainoisia ymmärryksessämme, pyhiä elämässämme ja pidemmälle edenneitä tiellä kohti Hänen kaltaisuuttaan.
Päätän lainauksella n. 150 vuoden takaa, jotta tietäisitte, että tässä ‘armo’ liikkeessä ei ole mitään uutta – se oli olemassa jopa Paavalin aikoina, mutta siitä puhutaan ensi viikolla.
"Ihmiset puhuvat ilmaisesta armosta tuntematta sitä hitusenkaan vertaa omasta kokemuksestaan; sen sijaan, että he eläisivät armon elementissä, heillä ei ole muuta kuin vain pään tietoa, tai pinnallinen käsitys siitä sydämessään; täydellistä irtiottoa maailmasta, lihasta ja paholaisesta ei ole vielä tapahtunut; omatunto nukkuu kuolonunta ja Kristusta pidetään vain sijaisena, jonka syntinen luulee täydentävän hänen oman luulotellun ansionsa vajavaisuuden.
Täten tämän opinkappaleen väärinkäyttö tulee hyvin helpoksi. Kun koko pää, koko sydän on täynnä valheellisia lähtökohtia, kuinka voimme yllättyä siitä, että ne johtavat mitä valheellisimpiin – ei, häpeällisimpiin johtopäätöksiin? Mitä ihmettelemistä on siinä, että sellainen ihminen, joka jaarittelee armosta ilman että on tullut sen kanssa tutuksi vilpittömästä kokemuksesta, johon liittyvät katumuksen kyynelet, omii itselleen Vapahtajan hyväntahtoisuuden tavalla, joka jättää hän sydämensä ja elämänsä muuttumattomaksi." F. W. Krummacher (1796 - 1868)
Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Armon väärinkäyttö osa 1
Hei kaikki,
Näinä aikoina saan eniten sähköpostia erityisesti kotiseuraverkostomme sisältä liittyen ’armoa’ koskevan opetuksen eräisiin äärimuotoihin. Joidenkuiden uskomukset hyperarmosta voivat pitää sisällään seuraavaa:
1) Evankeliumit eivät ole tätä päivää varten, ne ovat Vanhaa Testamenttia, joten niillä ei ole merkitystä. (Ne ovat ’laki’)
2) 1. Johanneksen kirjettä ei kirjoitettu meille nykyaikana eläville, erityisesti 1. Joh:9 – ei minun tarvitse tunnustaa syntiä.
3) Liittyen kohtaan 2; Syntiä ei ole olemassa enää Jeesuksen/ristin ansiosta, on vain armo.
4) Sen tähden minun ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään, ei tarvitse pyytää anteeksi tai tunnustaa syntiä/vääryyttä, sillä ei ole enää sellaista asiaa kuin synti, koska Jeesus hoiti sen.
5) Helvettiä joko ei ole olemassa, se on ymmärretty väärin tai kaikki halki historian eläneet ihmiset tulevat eräänä päivänä päätymään taivaaseen – armon tähden.
"Kaikki valittavat säätä, mutta kukaan ei tee asialle mitään” - Charles Dudley Warner
Tavallinen tilanne, josta kuulen, on se, että joku on kiertänyt kehää hyperarmouskovaisen kanssa keskustelussa, joka on päättynyt pattitilanteeseen, loukattuihin tunteisiin, ärsyyntymiseen ja usein rikkoutuneisiin ihmissuhteisiin.
Mutta Jeesuksen malli ei ollut kulkea ympäriinsä fariseusten tai saddukeusten kanssa, vaan sen sijaan vain opettaa sitä mitä Sana sanoo ja antaa heidän päättää. Joten tässä on se, mitä Sana sanoo armosta. Sinä ratkaiset sen oikeellisuuden.
Armo ja totuus
Paavalin kirjoitus seuraa kaikkialla Uudessa Testamentissa näkemäämme mallia, jossa selitetään jotakin sellaista, minkä evankeliumit toteavat, tässä tapauksessa Joh. 14: Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme, täynnä armoa ja totuutta. Myös jae 17: Laki tuli Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta.
Armo on vastaanottamamme Jumalan mielisuosio ja pitää sisällään ristintyön. Totuus on armon sovellus. Totuus on ’elintärkeä’ tai elävä armon osoitus elämässämme. Siten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
Ajattele asiaa näin – sinulla saattaa olla armo jotakuta kohtaan, mutta jollet osoita heille armoa käytännössä, he tietävät ainoastaan armon ajatuksen, koska olet kertonut heille, että sinulla on armoa heitä kohtaan. He eivät tiedä, kerrotko totuuden vai et.
Mutta kun toimit tuon armon pohjalta, paljastat sen totuudenmukaisuuden. Sen jälkeen tuo toinen ihminen voi elää siinä armossa ja totuudessa suhteessaan sinuun, sillä hän tuntee sydämesi. Siten armo ja totuus ovat Kristuksen Jeesuksen ruumiillistuma ja tapa, jolla tunnemme Hänet ja Isän. Hän kantoi sitä armoa, joka Isällä on meitä kohtaan, omassa sydämessään ja eli sen totuutta ihmiskunnan edessä koko matkan ristille osoittaakseen asian olevan niin.
Näemme tämän saman mallin, että armo (näkymätön Jumalan sydämessä) on yhdistettynä totuuteen (ilmestys ja sovellus tuosta armosta elämässämme) koko Uudessa Testamentissa. Tai ilmaistakseni asian toisin, totuus on juurtunut sisälle armoon ja on olennaisesti sen osa, sillä Jumalan mielisuosion omistaminen merkitsee myös kykyä elää tuossa mielisuosiossa.
Jos ainoa asia, jonka joku ihminen armosta näkee, on ansiottoman mielisuosion osuus, hän menee epätasapainoon ajatellen, ettei ole mitään todeksi elettävää totuutta. Elämästä tulee hyvin itsekeskeistä, hyvin ‘minään’ keskittynyttä, hyvin itsekästä. Armo on ristillä tehty oikeudellinen teko, joka mahdollistaa ylösnousemusvoiman totuuden elämisen todeksi jokapäiväisessä elämässä.
Armo opettaa
"Sillä Jumalan armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on tullut tunnetuksi, ja se opettaa meille, ettei meillä ole enää mitään tekemistä jumalattomuuden kanssa tai tämän maailman halujen kanssa, vaan että elämme tässä ja nyt vastuullista, kunniallista ja hurskasta elämää. Ja eläessämme tätä elämää toivomme ja odotamme Suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen loistavaa ilmestymistä. " (Phillipsin Uuden Testamentin englanninnos, suomennos tässä, Tit. 2:11)
Tässä on armo ja totuus: Armo, joka voi pelastaa jokaisen ihmisen, on mielisuosion osuus, ja se opettaa meille totuuden osuuden – elävän ja olennaisen osan jokapäiväistä elämäämme. Armo ja totuus jälleen yhdistettyinä, tällä kertaa ilmaistuna opetuksessa meille elää jumalista elämää. Armo opettaa, mikä merkitsee sitä, että armossa oleva ihminen on opetettavissa.
Yksi merkki jonkun olemisesta epätasapainossa on se, ettei hän ole opetettavissa. Hän on kykenemätön puntaroimaan jonkun toisen näkemyksiä asiasta tuntematta itseään henkilökohtaisesti uhatuksi. Armo opettaa meitä elämään jumalista elämää. Joten jos näet armosta opetettavan lupakirjana moraalittomaan käyttäytymiseen, kyse ei ole armosta – tuo ihminen on johdettu harhaan.
Armo on aina yhteydessä tarkoitukseen
"Hän on pelastanut meidät ja kutsunut meidät pyhään elämään – ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." (2 Tim. 1:9, suomennos tässä)
Huomaa armo - 'Hän on pelastanut meidät...'
Huomaa totuus; '...ja kutsunut meidät pyhään elämään'.
Tässä on loput tästä jakeesta: ”Ei minkään sellaisen tähden, mitä olemme tehneet, vaan oman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti, joka meille annettiin ennen ikuisia aikoja." Tarkoitus on se elävä totuus, armo on Hänen sydämessään.
Jumalan tarkoitus on aina osa Jumalan armoa. Nooa sai armon, laivan rakentaminen oli tarkoitus ja totuus – tuon armon elämistä. Mooses sai armon, totuus ja tarkoitus oli johtaa Israelia.
Sydän vahvistuu armosta
"Älkää riehaantuko sekalaisista ja oudoista opetuksista: Sillä on hyvä, että armo vahvistaa sydämen; eivät seremonialliset ruoat, joista ei ole mitään hengellistä etua niille, jotka niitä syövät.” Hepr. 13:9 (suomennos tässä)
Uudesti syntyneen ihmisen sydämen, hänen henkensä, vahvistaa armo. Tämän jakeen pointti on, että sydäntä eivät vahvista teot, seremoniat, rituaalit. Armo on sydämen vahvistamista, esitetty totuus on, ettei armoa löydy rituaalista ja seremoniasta.
Nämä ainesosat koottuina: Armo & totuus, opetus, tarkoitus, vahvistuneet sydämet
Armoa on, että annat lapsesi hankkia ajokortin. Tuon armon sisälle on juurtuneena totuus – hänen täytyy oppia kuinka käsitellä autoa, hänen täytyy oppia autolla ajamisen tarkoitus, hänen täytyy elämänkokemuksen kautta vahvistua auton ratissa olemisessa. Kaikki nämä ovat armon ainesosia, joita ilmensit antaessasi hänelle luvan hankkia ajokortin.
Kulisseissa, taivaallisissa ‘ikuisina aikoina’ Isä Jumalalla ja Kristuksella oli armo sydämessään vielä luomistaan odottavaa ihmiskuntaa kohtaan. Mutta armon täytyi olla enemmän kuin ilmestys heidän mielisuosiostaan meitä kohtaan, sen täytyi olla voimaannutus elää todeksi armon antamat pelastuksen edut. Armo ja totuus.
Irrota yksi ainesosa ja saat...
Rakkautta ei voi jakaa sen moniin ainesosiin, sillä edes yhden rakkauden ainesosan poistaminen tuhoaa koko sanan merkityksen. Pitkämielisyyden poistaminen, sen että tuskin huomaa kun itselle on tehty vääryyttä, uskollisuuden, lojaalisuuden, omistautumisen, kunnioituksen, läpinäkyvyyden tai minkä tahansa muun rakkauden ainesosan poistaminen merkitsee rakkauden merkityksen ja sen täysivoimaisen vaikutuksen menettämistä.
Jos irrotamme yhden ainesosan ja keskitymme siihen erillään lopuista ainesosista, joudumme vaarallisesti epätasapainoon ja vaarannamme rakkautemme kohteen täysin. Esimerkiksi jos ’läpinäkyvyys’ irrotetaan rakkaudesta, ja tuon läpinäkyvyyden on tarkoitettu olevan miehen ja vaimon välillä, ja toinen puolisosta tulee läpinäkyväksi jonkun toisen ihmisen kanssa. Kun hän jakaa läpinäkyvästi puolisolleen tarkoitettuja asioita ystävän, työtoverin tai vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa, hän rikkoo avioliittonsa rakkautta. Monia rakkaussuhteita ja sydänsuruja on ollut seurauksena siitä, että toinen puoliso on irrottanut yhden rakkauden ainesosan muut laiminlyöden ja jakanut tuon ainesosan jonkun kanssa.
Jos joku irrottaa rakkaudesta ’omistautumisen’ keskittyäkseen siihen, hän ottaa riskin tulla omistautumisensa kohteen orjaksi kykenemättä tekemään muuta kuin antamaan itsestään 100% omistautumisensa kohteelle. Tämä johtaa lopulta vähintään loppuun palamiseen, jollei uupumukseen ja oman hyvinvoinnin tuhoutumiseen, vaikka omistautuminen kohdistuisikin omaan puolisoon, ja varmasti näin käy, jos se kohdistuu työhön tai lapsiin tai harrastukseen tai henkilökohtaiseen syntiin.
Mitä armoon tulee
Samoin armoa ei voi jakaa sen moniin ainesosiin tuhoamatta sanan koko merkitystä. Ansiottomaan mielisuosioon keskittyminen, samalla kun laiminlyödään se totuus, että ihmistä opetetaan elämään jumalista elämää, elämään tarkoituksellisesti ja pysymään vapaana uskonnollisesta rituaaleista ja seremonioista, merkitsee itsensä avaamista ajatukselle, että omaa niin paljon mielisuosiota, ettei syntiä ole olemassa, ei tarvitse tunnustaa syntiä tai virhettä, sekä muita erheitä.
Tässä kirjoitussarjassa on kysymys armon monitahoisten ainesosien ymmärtämisestä, niin että voimme olla tasapainoisia ymmärryksessämme, pyhiä elämässämme ja pidemmälle edenneitä tiellä kohti Hänen kaltaisuuttaan.
Päätän lainauksella n. 150 vuoden takaa, jotta tietäisitte, että tässä ‘armo’ liikkeessä ei ole mitään uutta – se oli olemassa jopa Paavalin aikoina, mutta siitä puhutaan ensi viikolla.
"Ihmiset puhuvat ilmaisesta armosta tuntematta sitä hitusenkaan vertaa omasta kokemuksestaan; sen sijaan, että he eläisivät armon elementissä, heillä ei ole muuta kuin vain pään tietoa, tai pinnallinen käsitys siitä sydämessään; täydellistä irtiottoa maailmasta, lihasta ja paholaisesta ei ole vielä tapahtunut; omatunto nukkuu kuolonunta ja Kristusta pidetään vain sijaisena, jonka syntinen luulee täydentävän hänen oman luulotellun ansionsa vajavaisuuden.
Täten tämän opinkappaleen väärinkäyttö tulee hyvin helpoksi. Kun koko pää, koko sydän on täynnä valheellisia lähtökohtia, kuinka voimme yllättyä siitä, että ne johtavat mitä valheellisimpiin – ei, häpeällisimpiin johtopäätöksiin? Mitä ihmettelemistä on siinä, että sellainen ihminen, joka jaarittelee armosta ilman että on tullut sen kanssa tutuksi vilpittömästä kokemuksesta, johon liittyvät katumuksen kyynelet, omii itselleen Vapahtajan hyväntahtoisuuden tavalla, joka jättää hän sydämensä ja elämänsä muuttumattomaksi." F. W. Krummacher (1796 - 1868)
Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed