The Lord's Supper, 2 of 3 Attitudes
Herran ehtoollinen, osa 2/3, Asenteet
Hei kaikki,
Tiesitkö Paavalin kirjoittaneen, että väärällä tavalla Herran ehtoolliseen osallistuminen saattoi johtaa 'heikkouteen, sairauteen' tai varhaiseen kuolemaan? Ihmeellistä, mutta totta.
Ajattelepa sitä, että jos vesikaste tehdään 'väärin', vesi saattaa tukkia jonkun kurkkua, mutta hän tokenee siitä. Jos kätten päälle panemisessa käsi asetetaan väärään kohtaan toisen keholla, tuloksena voi olla nolostuminen ja nuhtelu, mutta virhe voidaan korjata.
Mutta Paavali kertoi korinttilaisille, että koska joidenkuiden heistä sydän ei ollut oikealla tolalla heidän vastaanottaessaan Herran ehtoollisen: "...onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois." Vau. Tämä on vakavaa!
Korintin kulttuuri vastaan Jumalan valtakunnan kulttuuri
Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille Korintista, mikä todistetaan Room. 16: 22-23:ssa: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen Herrassa. (Justus) Gaius, minun ja koko seurakunnan majanantaja, tervehtii teitä. Erastus, kaupungin varainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä."
Arkeologisessa kaivauksessa v. 1929 Korintista kaivettiin esiin kaiverrettu kivi, joka mainitsee Erastuksen Korintin rahastonhoitajana. Se todisti Paavalin kirjeen roomalaisille kirjoitetun Korintista.
Tämä on tärkeää meille ja Herran ehtoollisen käsittelyllemme Korintissa olevien ihmisten mainitsemisen takia. He heijastavat osaa siitä kulttuurisesta ja rodullisesta moninaisuudesta, joka siellä oli Kristuksen ruumiissa. Apt. 18: 7-8 kertoo meille, että Kristuksen ruumis piti sisällään juutalaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia, kaikki kokoontuivat alussa yhteen Justus Gaiuksen kotiin.
Nimi 'Tertius' on roomalainen numero kolme,
...ja nimi 'Quartus' on roomalainen numero neljä. Tertius otti vastaan Paavalin sanelun, minkä takia hän kirjoitti: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen…" Vain muutaman harvan kirjeen Paavali kirjoitti henkilökohtaisesti*. Loput hän saneli kokonaan tai osittain, sikäli kun tiedämme. *Gal. 6:11, Filemon 1: 19; sitten Kol. 4: 18, vain tervehdys, 2. Tess. 3: 17 samaten.
Kun roomalaiset tekivät jostakusta Rooman valtakunnan orjan, he ottivat pois ihmisen nimen ja antoivat hänelle numeron, joka tatuoitiin tämän otsaan tai ranteeseen. Näin ollen orjat Kolme (Tertius) ja Neljä (Quartus) työskentelivät Paavalin kanssa, kuten myös Korintin, tuolloin noin 200.000 asukkaan kaupungin, varainhoitaja. Orjat olivat Rooman valloittamista kansoista, joten Kolme ja Neljä eivät olleet roomalaisia, vaan muista kansakunnista, muista roduista.
Kristuksen ruumis on pitkään ollut monirotuinen ja monikulttuurinen, tullen toimeen keskenään hyvin. Yksi esimerkki on Apt. 13:1 Syyrian Antiokiassa ja siinä nimetään viisi profeettaa ja opettajaa: Barnabas (Kypros, Välimeren saari), Simeon Nigeristä (etninen Nigeria), Lukius kyreneläinen (nykyajan Libya Pohjois-Afrikassa), Manaen (Israel), sekä Saulus tarsolainen (Syyria).
Ei sitten mikään yllätys, että orjat Kolme ja Neljä työskentelevät Paavalin ja suuren Korintin kaupungin varainhoitajan kanssa. Kaikki ovat tasa-arvoisia Kristuksessa… ihmeellistä armoa. Mutta kaikki ei ollut hyvin Korintissa. Vaikka Tertiuksella, Quartuksella ja Erastuksella ei ehkä olut mitään ongelmia toistensa kanssa sosioekonomisesti tai rodullisesti, toisilla Korintissa oli.
Ennakkoluuloa seurakunnassa
1.Kor. 11: 17-34:ssa Paavali käsittelee sellaisten ihmisten ryhmää, joka ei halunnut aterioida tai nauttia Herran ehtoollista toisten kanssa. He valitsivat kokoontua erikseen ateriaansa varten jopa juopumiseen asti ennen kuin liittyivät mukaan kokoontumiseen toisten kanssa, jos lainkaan.
Korintti oli merisatama, niin muodoin laivojen ja miehistöjen, omistajien ja kauppiaiden, jotka edustivat kaikenlaisia elämänaloja, sulatusuuni. Kaupungin motto oli 'Tieto ja vapaus', joka tarkoitti 'mikä tahansa käy'. Kun jotkut näistä ihmisistä uudestisyntyivät uskon kautta Kristukseen, he kaikki alkoivat kokoontua roomalaisen Justuksen kodissa*. Mutta se ei tarkoita, että he kaikki olisivat välittömästi vapautuneet epäluuloistaan ja taipumuksistaan. *Apt. 18: 7-8
Jotakin muuta tiedoksi Korintista
Kreikkalaisilla naisilla oli suuri vapaus, roomalaisilla naisilla oli eri asteisia vapauksia ja juutalaiset naiset olivat erotettuina miehistään kokoontumisissa ('synagoga' on hepreaa tarkoittaen 'kokoontuminen').
Suullinen laki (perimätieto/kommentaari) pakotti heidät olemaan hiljaa kokousten aikana, vaikka Mooseksen laissa ei sanottu mitään siitä, että vaimot olisivat hiljaa kokouksissa – osittain sen vuoksi erotettuna olemisen aste vaihteli laajasti ympäri Rooman valtakuntaa.
Kreikkalaiset vaimot eivät useinkaan käyttäneet huntua. Roomalaiset vaimot tavallisesti käyttivät kevyttä 'läpikuultavaa' huntua. Juutalaiset vaimot, sikäli kun historiasta tiedämme, käyttivät tavallisesti huntua, mutta tavat vaihtelivat Rooman valtakunnan alueen mukaan.
Muinainen vihkisormus
Hunnut olivat tapa tuoda julki, että nainen oli naimisissa. Hunnut olivat omana aikanaan sitä, mitä vihkisormus on meidän aikanamme. Vaimot löysivät vapautensa Kristuksessa ja ottivat pois huntunsa, kun tulivat johonkin kotiin (seurakunnan) kokousta varten. He olivat ystävien ja perheen Kristuksessa joukossa, ja he ottivat pois ne omassa kodissaan, joten miksi ei jonkun toisen kotona Kristuksen perheen keskellä? Siinä on teologisesti järkeä, mutta ei paikallisten tapojen näkökulmasta.
Kuvittele meneväsi jonkun kotiin tänään ja ottavasi pois vihkisormuksesi astuessasi ovesta sisään. Vaimo voisi väittää, että hän oli Kristuksessa vapaa tekemään niin – ja hän olisi oikeassa. Mutta se olisi häpeällistä hänen aviomiehelleen ja Herralle.
Kaikki ihmettelisivät, miksi tuottaisit häpeää itsellesi, aviomiehellesi, kaikille paikalla olijoille sosiaalisesti ja kulttuurisesti? Miksi tuottaa häpeää avioliiton pyhyydelle pöyhkeilemällä vapaudellasi Kristuksessa ja siten tuottamalla häpeää Hänelle, joka Pyhän Hengen kautta pitää avioliittosi kasassa?
Ja kuten Paavali toi esiin, jopa enkelit, jotka ovat vastuussa tuosta perheestä, tulevat häväistyksi vaimojen pöyhkeillessä vapaudellaan. Paavali sanoi vaimoille, että he saavat olla vapaita Kristuksessa, mutta heidän tulee pitää se tasapainossa avioliittonsa ja perheensä kunnioittamisen kanssa käyttämällä huntua. Hän pyysi kahdesti vaimoja katsomaan paikallista tapaa ja perinnettä kehottaen heitä pukemaan hunnut sen mukaisesti.
(Oli joskus sellaisia, jotka olivat ns. 'hyperarmossa' ja jotka sanoivat, ettei ole mitään syntiä, mitään tilivelvollisuutta, sillä he olivat vapaita Kristuksessa. He eivät tajunneet, että vapaus Kristuksessa on annettu antamaan meille voimaa elää pyhää elämää, ei käyttämään sitä tekosyynä synnilliseen tai sopimattomaan käytökseen. Kuten Juud. jae 4 sanoo, on jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.)
Nyt tuo näyttämö on valmis. Korinttilaiset olivat rodullisesti ja sosiaalisesti moninainen ihmisryhmä, jonka jäsenillä oli erilaisia uskonnollisia taustoja ennen kuin he tulivat Herran luo. Ensi viikolla menemme niihin seurauksiin, mitä tulee, kun on ennakkoluuloinen ihminen ottaessaan vastaan Herran ehtoollisen. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Herran ehtoollinen, osa 2/3, Asenteet
Hei kaikki,
Tiesitkö Paavalin kirjoittaneen, että väärällä tavalla Herran ehtoolliseen osallistuminen saattoi johtaa 'heikkouteen, sairauteen' tai varhaiseen kuolemaan? Ihmeellistä, mutta totta.
Ajattelepa sitä, että jos vesikaste tehdään 'väärin', vesi saattaa tukkia jonkun kurkkua, mutta hän tokenee siitä. Jos kätten päälle panemisessa käsi asetetaan väärään kohtaan toisen keholla, tuloksena voi olla nolostuminen ja nuhtelu, mutta virhe voidaan korjata.
Mutta Paavali kertoi korinttilaisille, että koska joidenkuiden heistä sydän ei ollut oikealla tolalla heidän vastaanottaessaan Herran ehtoollisen: "...onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois." Vau. Tämä on vakavaa!
Korintin kulttuuri vastaan Jumalan valtakunnan kulttuuri
Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille Korintista, mikä todistetaan Room. 16: 22-23:ssa: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen Herrassa. (Justus) Gaius, minun ja koko seurakunnan majanantaja, tervehtii teitä. Erastus, kaupungin varainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä."
Arkeologisessa kaivauksessa v. 1929 Korintista kaivettiin esiin kaiverrettu kivi, joka mainitsee Erastuksen Korintin rahastonhoitajana. Se todisti Paavalin kirjeen roomalaisille kirjoitetun Korintista.
Tämä on tärkeää meille ja Herran ehtoollisen käsittelyllemme Korintissa olevien ihmisten mainitsemisen takia. He heijastavat osaa siitä kulttuurisesta ja rodullisesta moninaisuudesta, joka siellä oli Kristuksen ruumiissa. Apt. 18: 7-8 kertoo meille, että Kristuksen ruumis piti sisällään juutalaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia, kaikki kokoontuivat alussa yhteen Justus Gaiuksen kotiin.
Nimi 'Tertius' on roomalainen numero kolme,
...ja nimi 'Quartus' on roomalainen numero neljä. Tertius otti vastaan Paavalin sanelun, minkä takia hän kirjoitti: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen…" Vain muutaman harvan kirjeen Paavali kirjoitti henkilökohtaisesti*. Loput hän saneli kokonaan tai osittain, sikäli kun tiedämme. *Gal. 6:11, Filemon 1: 19; sitten Kol. 4: 18, vain tervehdys, 2. Tess. 3: 17 samaten.
Kun roomalaiset tekivät jostakusta Rooman valtakunnan orjan, he ottivat pois ihmisen nimen ja antoivat hänelle numeron, joka tatuoitiin tämän otsaan tai ranteeseen. Näin ollen orjat Kolme (Tertius) ja Neljä (Quartus) työskentelivät Paavalin kanssa, kuten myös Korintin, tuolloin noin 200.000 asukkaan kaupungin, varainhoitaja. Orjat olivat Rooman valloittamista kansoista, joten Kolme ja Neljä eivät olleet roomalaisia, vaan muista kansakunnista, muista roduista.
Kristuksen ruumis on pitkään ollut monirotuinen ja monikulttuurinen, tullen toimeen keskenään hyvin. Yksi esimerkki on Apt. 13:1 Syyrian Antiokiassa ja siinä nimetään viisi profeettaa ja opettajaa: Barnabas (Kypros, Välimeren saari), Simeon Nigeristä (etninen Nigeria), Lukius kyreneläinen (nykyajan Libya Pohjois-Afrikassa), Manaen (Israel), sekä Saulus tarsolainen (Syyria).
Ei sitten mikään yllätys, että orjat Kolme ja Neljä työskentelevät Paavalin ja suuren Korintin kaupungin varainhoitajan kanssa. Kaikki ovat tasa-arvoisia Kristuksessa… ihmeellistä armoa. Mutta kaikki ei ollut hyvin Korintissa. Vaikka Tertiuksella, Quartuksella ja Erastuksella ei ehkä olut mitään ongelmia toistensa kanssa sosioekonomisesti tai rodullisesti, toisilla Korintissa oli.
Ennakkoluuloa seurakunnassa
1.Kor. 11: 17-34:ssa Paavali käsittelee sellaisten ihmisten ryhmää, joka ei halunnut aterioida tai nauttia Herran ehtoollista toisten kanssa. He valitsivat kokoontua erikseen ateriaansa varten jopa juopumiseen asti ennen kuin liittyivät mukaan kokoontumiseen toisten kanssa, jos lainkaan.
Korintti oli merisatama, niin muodoin laivojen ja miehistöjen, omistajien ja kauppiaiden, jotka edustivat kaikenlaisia elämänaloja, sulatusuuni. Kaupungin motto oli 'Tieto ja vapaus', joka tarkoitti 'mikä tahansa käy'. Kun jotkut näistä ihmisistä uudestisyntyivät uskon kautta Kristukseen, he kaikki alkoivat kokoontua roomalaisen Justuksen kodissa*. Mutta se ei tarkoita, että he kaikki olisivat välittömästi vapautuneet epäluuloistaan ja taipumuksistaan. *Apt. 18: 7-8
Jotakin muuta tiedoksi Korintista
Kreikkalaisilla naisilla oli suuri vapaus, roomalaisilla naisilla oli eri asteisia vapauksia ja juutalaiset naiset olivat erotettuina miehistään kokoontumisissa ('synagoga' on hepreaa tarkoittaen 'kokoontuminen').
Suullinen laki (perimätieto/kommentaari) pakotti heidät olemaan hiljaa kokousten aikana, vaikka Mooseksen laissa ei sanottu mitään siitä, että vaimot olisivat hiljaa kokouksissa – osittain sen vuoksi erotettuna olemisen aste vaihteli laajasti ympäri Rooman valtakuntaa.
Kreikkalaiset vaimot eivät useinkaan käyttäneet huntua. Roomalaiset vaimot tavallisesti käyttivät kevyttä 'läpikuultavaa' huntua. Juutalaiset vaimot, sikäli kun historiasta tiedämme, käyttivät tavallisesti huntua, mutta tavat vaihtelivat Rooman valtakunnan alueen mukaan.
Muinainen vihkisormus
Hunnut olivat tapa tuoda julki, että nainen oli naimisissa. Hunnut olivat omana aikanaan sitä, mitä vihkisormus on meidän aikanamme. Vaimot löysivät vapautensa Kristuksessa ja ottivat pois huntunsa, kun tulivat johonkin kotiin (seurakunnan) kokousta varten. He olivat ystävien ja perheen Kristuksessa joukossa, ja he ottivat pois ne omassa kodissaan, joten miksi ei jonkun toisen kotona Kristuksen perheen keskellä? Siinä on teologisesti järkeä, mutta ei paikallisten tapojen näkökulmasta.
Kuvittele meneväsi jonkun kotiin tänään ja ottavasi pois vihkisormuksesi astuessasi ovesta sisään. Vaimo voisi väittää, että hän oli Kristuksessa vapaa tekemään niin – ja hän olisi oikeassa. Mutta se olisi häpeällistä hänen aviomiehelleen ja Herralle.
Kaikki ihmettelisivät, miksi tuottaisit häpeää itsellesi, aviomiehellesi, kaikille paikalla olijoille sosiaalisesti ja kulttuurisesti? Miksi tuottaa häpeää avioliiton pyhyydelle pöyhkeilemällä vapaudellasi Kristuksessa ja siten tuottamalla häpeää Hänelle, joka Pyhän Hengen kautta pitää avioliittosi kasassa?
Ja kuten Paavali toi esiin, jopa enkelit, jotka ovat vastuussa tuosta perheestä, tulevat häväistyksi vaimojen pöyhkeillessä vapaudellaan. Paavali sanoi vaimoille, että he saavat olla vapaita Kristuksessa, mutta heidän tulee pitää se tasapainossa avioliittonsa ja perheensä kunnioittamisen kanssa käyttämällä huntua. Hän pyysi kahdesti vaimoja katsomaan paikallista tapaa ja perinnettä kehottaen heitä pukemaan hunnut sen mukaisesti.
(Oli joskus sellaisia, jotka olivat ns. 'hyperarmossa' ja jotka sanoivat, ettei ole mitään syntiä, mitään tilivelvollisuutta, sillä he olivat vapaita Kristuksessa. He eivät tajunneet, että vapaus Kristuksessa on annettu antamaan meille voimaa elää pyhää elämää, ei käyttämään sitä tekosyynä synnilliseen tai sopimattomaan käytökseen. Kuten Juud. jae 4 sanoo, on jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.)
Nyt tuo näyttämö on valmis. Korinttilaiset olivat rodullisesti ja sosiaalisesti moninainen ihmisryhmä, jonka jäsenillä oli erilaisia uskonnollisia taustoja ennen kuin he tulivat Herran luo. Ensi viikolla menemme niihin seurauksiin, mitä tulee, kun on ennakkoluuloinen ihminen ottaessaan vastaan Herran ehtoollisen. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed