Blog Archives

Mielen sairaus ja lopunajat, Identiteettikriisi, osa 4/6

8/26/2023

Mental illness and the last days, Identity Crises, 4 of 6
Mielen sairaus ja lopunajat, Identiteettikriisi, osa 4/6

Hei kaikki,

On ero sen välillä, onko Jeesukseen uskova vai Jeesuksen opetuslapsi. Määritelmän mukaisesti sana opetuslapsi tarkoittaa 'oppijaa' tai 'opiskelijaa'. Ei jokainen, joka uskoo Jeesukseen, ole Jeesuksen opetuslapsi.

Opetuslapsi: "Sellainen, joka uskoo jonkun ajatuksiin JA yrittää elää samalla tavalla kuin tuo ihminen elää tai eli." Cambridge-sanakirja. (korostus kirjoittajan)

Uskova yksinkertaisesti uskoo, mutta ei välttämättä yritä elää Jeesuksen käskemällä tavalla. Kaikki kristityt aloittavat uskovina ja parhaassa tapauksessa meistä kaikista tulee opetuslapsia. Mutta tämän päivän kulttuurissa jotkut 'uskovat' hyväksyvät syntejä elämäntyylinä siihen pisteeseen asti, että heidän ajattelunsa ja tunteensa ovat epätasapainossa. Heidän ajatuksensa Jeesuksesta on, että Hän hyväksyy kaiken, koska Hän rakastaa jokaista.

Mukaillakseni Juudan kirjeen jaetta neljä, he ovat muuttaneet Jumalan armon synnin tekemisen lupakirjaksi. Se on väärää ajattelua. Se voi johtaa tunne-elämän sairauteen, vääristelemään Kristuksen luonteen sellaiseksi joka antaa luvan heidän synnilleen. Itse asiassa Jumalan armo voimaannuttaa meidät elämään pyhää ja jumalista elämää, mutta jotkut muuttavat sen luvaksi tehdä syntiä.

Jaak. 1: 22 kehottaa meitä olemaan Sanan tekijöitä, ei vain kuulijoita, sillä se joka vain kuulee, mutta ei tee, pettää itseään. Se on sitä mitä näemme kaikkialla ympärillämme tänään, koskien 'uskovia', jotka eivät itse asiassa ole opetuslapsia.

Meille kerrotaan lähetyskäskyssä, että meidän tulee tehdä opetuslapsia, ei uskovia. "Opettaen heitä noudattamaan ja tekemään kaikki, mitä käskin teidän tehdä." (suomennos tässä). Opetuslapsi pääsee lopulta irti väärästä ajattelusta ja tuntemisesta kasvaessaan Kristuksessa, vaihtaen ne oikeaan ajattelemiseen ja tuntemiseen.

Identiteettikriisi; sukupuoli vai luonteenlaatu?

Jumalalla on suunnitelma ja tarkoitus jokaiselle koskaan syntyneelle ihmiselle. Hän teki meidät mieheksi tai naiseksi. Yhteiskunnassa on nyt suuri hämmennys koskien sukupuolta ja luonteenlaatua. Mies voi olla luonteenlaadultaan feminiinisempi, mutta hän on yhä mies. Nainen voi olla luonteenlaadultaan maskuliinisempi, mutta hän on yhä nainen. Populaarikulttuuri sotkee luonteenlaadun sukupuoleen, ja jotkut kristitytkin tekevät niin.

Populaarikulttuuri saattaa sanoa 'synnyin tätä sukupuolta olevaksi, mutta identifioidun toiseen sukupuoleen.' Tuo on luonteenlaadun hämmentämistä. Se on ajattelussa ja tuntemisessa olevaa hämmennystä. Emotionaalisesti tietyllä tavalla tunteminen tai ajatteleminen ei muuta sukupuolta. Saatat identifioitua perhoseksi, mutta et syntynyt perhosena. Lisäksi, minulla ei ole velvollisuutta osallistua sinun emotionaaliseen tai mielen tilanteeseesi. Kuitenkin tämän päivän yhteiskunnassa tuon tapaista ajattelua tyrkytetään melkein jokaisessa median muodossa.

Tässä internetin ja välittömän globaalin informaation ajassa ja aikakaudella

Ihmiset, jotka identifioituvat perhosiksi, voivat löytää toisensa internetin välityksellä. Ryhmäidentiteetti kaappaa yksilöllisen identiteetin. Identifioituminen tiettyyn samalla tavalla hämmentyneiden ihmisten ryhmään antaa uskottavuutta ja tukee hämmennystä siinä määrin, että ihminen ei edes tiedä olevansa hämmentynyt. Hän uskoo valheen, että muu yhteiskunta on hänestä hämmentynyt. He kaikki identifioituvat perhosiksi, sen tähden heidän tunteidensa täytyy olla valideja. Joten he etsivät hyväksyntää muulta yhteiskunnalta.

He ovat menettäneet henkilökohtaisen identifikaationsa, minkä suurempi ryhmäidentiteetti on sulauttanut. Siitä tulee laumamentaliteetti, heimo, joka on sodassa jokaisen kanssa, joka ei ole samaa mieltä heidän hämmennyksensä kanssa. Tunnepohjainen järkeily ottaa vallan: Minusta tuntuu tältä, sen tähden olen.

Jopa uskovat, eivät opetuslapset, vaan uskovat saavat vääriä ajatuksia ja tuntemuksia, eivätkä tajua, että he voivat kontrolloida ajatuksiaan ja tunteitaan ja löytää Jumalan suunnitelman heidän luonteenlaadulleen. Paholainen yrittää hämmentää ihmisten identiteettejä niin varhain elämässä kuin mahdollista.

Paholainen teki sen Eevalle: "Jos syöt, olet kuin Jumala..." Herra teki heidät yhden laisiksi, mutta paholainen tarjosi eri identiteetin. Paholainen yrittää estää ihmisiä tuntemasta Jumalan suunnitelmaa, tarkoitusta ja armoa koskien heidän elämäänsä hämmentämällä heidän ajatteluaan. Jos hän voi hämmentää heidät, vieläpä lapsina, saamalla heidät ajattelemaan, että heidän olisi pitänyt syntyä perhosina, hän voi estää heitä saamasta selville Isän tarkoitusta ja suunnitelmaa heitä koskien.

Kristuksessa yksilöllinen identiteetti tulee ensin, sitten ryhmä.

Yksilöllisesti me teemme päätöksen Kristusta koskien ja yksilöllisesti seisomme Hänen edessään tekemässä tiliä. Kun teemme syntiä, tunnustamme sen Hänelle – tuota on yksilöllinen tilivelvollisuus. Kaikki muu seuraa tuosta totuudesta, että me seisomme yksilöllisesti Hänen edessään tekemässä tiliä.

Sen jälkeen, kun olemme yksilöllisesti identifioituneet Kristukseen, identifioidumme ryhmään samanlaisia ihmisiä, joita kutsutaan kristityiksi. Tämä on tervettä.

Näemme Apt. 11: 26:ssa, jossa sen jälkeen, kun Paavali ja Barnabas olivat kokoontuneet vuoden ajan saman ihmisryhmän kanssa Antiokiassa, opettaen heille Jeesuksesta, että tuo ryhmä tuli tunnetuksi kristittyinä. Tämän pitäisi olla terve ihmissuhteiden verkosto, joka vie ihmisen pidemmälle kypsyyteen Kristuksessa.

Ihmisluonto ei halua siesta kenenkään edessä tekemässä tiliä. Alusta lähtien Aadam syytti Eevaa: "Nainen, jonka minulle annoit, teki sen…" (1. Moos. 3:12) On ihmisluonnon mukaista välttää tilivelvollisuutta, koska se vaatii vastuun ottamista omista teoista ja seurauksista.

Jos menee riittävän kauas pois tilivelvollisuuden tunteesta Jumalalle, sen jälkeen kanssaihmisellemme, luulee olevansa tilivelvollinen vain omalle laumalleen, heimolleen. Luulee olevansa tilivelvollinen vain ryhmälleen, joka identifioituu perhosiksi.

Huomaa henkilökohtaisen indentiteetin kamppailu

Suuri osa Paavalin kirjoituksista käsittelee identiteetin hämmennystä. 1. Kor. 6: 9-10:ssa Paavali luettelee syntejä, jotka olivat tavallisia Kreikan ja Rooman kulttuureissa, mukaan luettuina: "Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, …saa periä Jumalan valtakuntaa."

Heti seuraavassa jakeessa 11 hän jatkaa: "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt (syrjään pantu Jumalan käyttöön), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."

Tuommoisia olitte jotkut teistä – kehen identifioidut? Menneisyyteesi vai nykyisyyteesi? Kun joku 'ottaa Jeesuksen vastaan' tai 'uskoo Jeesukseen' tai 'tekee uskonratkaisun Jeesuksesta', hän muuttaa valtakunnan kansalaisuutta*. Hän luopuu kansalaisuudestaan yhdessä valtakunnassa, pimeyden valtakunnassa siirtyäkseen Isän Pojan valtakuntaan. Vesikaste on muiden asioiden ohella identiteetin julistus. *Kol. 1: 12-13

Pimeyden tullessa pimeämmäksi yhteiskunta tulee näkemään mielen ja tunne elämän sairauksien lisääntymisen. Ero terveiden, toimintakykyisten kristittyjen, jotka ovat Jeesuksen opetuslapsia ja niiden välillä, jotka eivät ole, tulee entistä selvemmäksi.

Ihmisten auttaminen saamaan takaisin terveet tunteet ja ajatukset, jotka alkavat järjestää heidän elämäänsä uudelleen, tulee yhdeksi pääasiallisista tavoista, jolla ihmiset tulevat Herran luo. Minulla on joitakin loppuajatuksia ensi viikolla siitä, kuinka auttaa jotakuta saamaan takaisin tasapainoiset tunteet ja oikean ajattelun.

Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 3/4

8/19/2023

0 Comments

Mental illness and the last days, 3 of 4.
Mielen sairaus ja lopunajat, osa 3/4.

Hei kaikki,

Jätimme Paavalin 2. Kor. 1:en kirjoittamaan tunteistaan. Hän kirjoitti äskettäisestä ajasta, jolloin ei ollut mitään ulospääsytietä, että hänen elämän mehuaan oltiin puristamassa hänestä ulos. Hän halusi ystäviensä Korintissa tietävän, että hän oli tuntenut olevansa niin puristuksessa ja niin suuressa toivottomuudessa. Hän ei ollut hyvässä tilassa tunne-elämänsä ja mielensä kannalta.

Tunteidensa hallitseminen

Hän vei päätökseen pointtinsa jakeessa yhdeksän: “ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, (tämä sallittiin) ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan (Isään), joka kuolleet herättää.”

Hän ei syyttänyt Jumalaa siitä, että Hän salli vainon tulla, sillä vaino liittyi hänen elämässään olevaan kutsuun. Vaino sallitaan, kuten sitä oli Jeesuksen elämässä. Kuten Jeesus sanoi Mk. 13:13:ssa: ‘Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.’

Paavali teki valinnan nähdä olosuhteensa opettavana tilaisuutena, niin että hän saattoi päättää luottaa Häneen, joka herättää kuolleet. Myös meidän täytyy tehdä tuo valinta, käyttää opettavana tilaisuutena sitä, mitä sitten elämä tai paholainen meitä kohtaan heittää, askelena suurempaan kypsyyteen.

Paavali kohtasi voimakasta vainoa, mikä kaikki olisi mennyt pois, jos hän olisi kieltänyt Jeesuksen. Jos hän olisi sanonut, ettei ollut kristitty, että hän palaisi juutalaisiin juuriinsa, hänen elämänsä olisi palannut siihen, mikä oli normaalin juutalaismiehen elämää ensimmäisen vuosisadan Rooman valtakunnassa.

Paavali teki valinnan

ottaa hallintaan tunteensa ja ajatuksensa, ja alkoi kertoa itselleen, mitä hän tuntisi ja mitä ajattelisi. Kun hän päätti luottaa Isään, joka oli jo herättänyt Jeesuksen kuolleista, ja jonka kanssa hän tiesi olevansa taivaassa, hän alkoi kulkea polkua kohti tunne-elämän terveyttä.

Kulttuuri edistää tarkoituksellisesti tunteiden mukaan elämistä.

Kulttuuri edistää tarkoituksellisesti tunteisiin perustuvaa päätöksentekoa. Raamattu opettaa, että otetaan auktoriteetti kehomme, ajatustemme ja tunteidemme yli palvelemaan Jumalaa. Sinun ei ole määrä elää tunteillesi alisteisena, niiden täytyy olla sinulle alamaiset.

Pohdi Jeesuksen ja kirjanoppineen keskustelua Mk. 12:29-31:ssä, missä Jeesus vastaa kysymykseen, mitkä käskyt ovat tärkeimmät: “Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.”

Kreikan sana ‘sydän’ on ‘kardias’, ja tarkoittaa ‘ajatuksia, tunteita, ihmisen keskiosaa.’ Sana ‘mieli’ on ‘dianoias’ ja tarkoittaa ‘syvää ajatusta’, ‘syvien ajatusten pohdiskelua.’

Sana ‘sielu’ on ‘psyches’ ja tarkoittaa ‘henki’ tai ‘henkäys’. Sana voima, joka viittaa fyysisiin kehoihimme, on ‘ischyos’ ja tarkoittaa ‘henkilökohtaista voimaa, ponnistusta, vahvuutta, kykyä.’

Voit nähdä tämän kaikkein tärkeimmän käskyistä,

josta jokainen muu käsky juontuu, vaatii rakkautemme Herraa kohtaan olemaan niin voimakasta, että elämä hallitsemalla ajatuksemme ja tunteemme. Käsky on rakastaa Häntä tunteillasi. Rakasta Häntä ajatuksillasi.

Sen tähden Paavali kirjoitti 2. Kor. 5:ssä, joka juontuu yllä olevasta suurimmasta käskystä ja siitä mitä hän oli oppinut, kuten on kerrottu luvussa 1. Kohdassa 10: 3-6:

“Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi… Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta (ajatuksia/tunteita), kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.”

Kyse on sodasta, Paavali sanoi – sodasta sisällämme. Mutta jokaisen kristityn täytyy taistella ja voittaa tämä sota. Sen on koko elämän mittainen kamppailu, mutta se tulee helpommaksi, sillä nuo pienet voitot, jotka muuttavat ajatuksesi ja tunteesi, kasautuvat. Pian havaitset ajattelevasi ja tuntevasi eri tavalla siitä ja tuosta asiasta menneisyydessäsi. Taistelusi ja muutos liittyen siihen, miten tunnet koskien tätä tai tuota henkilöä nyt elämässäsi.

Nämä voitot kasaantuvat ja vanhurskauden ja rauhan vauhti alkaa tuntua ja näkyä tunteissasi ja ajatuksissasi. Pian vaellat kokonaan uudessa rauhan elämässä Isän ja Herran kanssa.

Tuomme tunteemme ja ajatuksemme Jumalalla meitä kohtaan olevien ajatusten ja tunteiden hallinnan alle. Hän ei vain rakasta sinua, Hän pitää sinusta. Jokainen kristitty oppii hallitsemaan ajatuksensa ja tunteensa, jos hän haluaa kasvaa Kristuksessa.

Et voi vaeltaa Fil. 4: 11-13:ssä, jos et kykene tekemään tätä: “Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna, että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.”

Paavali kirjoitti tuon 10 vuotta hänen korinttilaisille kirjoittamansa toisen kirjeen JÄLKEEN, kirjeen, jossa hän kirjoitti, kuinka hän oli kerran niin suuren paineen alaisena, että koki olevansa kuolemispisteessä ja oli menettänyt elämän toivon. Mutta hän teki päätöksen mielessään ja tunteissaan, että hän luottaisi Isään, joka herättää kuolleet.

Ihmiselle, joka kamppailee tunne-elämänsä tai mielen alueensa suhteen, ei ole mitään muuta tietä ulos tuosta tilasta.

Jos riivaaja on sekaantunut asiaan, Jeesus käski karkottaa riivaajat. Ne viekoittelevat, mutta jokaisen ihmisen täytyy ottaa hallintaan omat tunteensa ja hallita ne. Et ole viekoittelulle alamainen, meidän käsketään karkottaa riivaajat Jeesuksen nimessä. Hei ole mitään rukousta, jolla otettaisiin riivaajat pois; meidän täytyy totella Jeesusta, sillä meille on annettu auktoriteetti käskeä ne pois meistä. Se on niin yksinkertaista.

Monille on täysin uusi käsite se, että Raamattu opettaa meitä hallitsemaan tunteemme ja ajatuksemme. Mutta nuo samat kristityt, jotka sanovat rakastavansa Jumalaa, eivät tottele kaikkeen perustavan laatuisinta ja tärkeintä käskyä: Rakasta Herraa Jumalaasi kaikilla ajatuksillasi, tunteillasi, syvillä ajatuksillasi, henkäykselläsi ja fyysisellä voimallasi. Meidän täytyy kasvaa siihen.

Kun Paavali kirjoitti Room. 12: 1-3, hän kirjoitti henkilökohtaisesta kokemuksesta: “Antakaa ruumiinne eläväksi uhriksi, mikä on vain oikein, ja läpikäykään muodonmuutos ajattelussanne, ja sitten olette kykeneväisiä elämään sen todeksi, osoittamaan hyvän, otollisen, ja täydellisen Jumalan tahdon.” (suomennos tässä)

Tuo muodonmuutos – mikä on kreikan käyttämä sana – tapahtuu vain, kun pyrimme hallitsemaan tunteemme ja ajatuksemme, ja on Raamatussa esitetty ainoa tapa muuttaa elämämme Kristuksessa.

Ensi viikolla: maailma aiheuttaa tarkoituksellisesti identiteettikriisin, mikä johtaa tunne-elämän sairauteen. Ja mitä teemme ‘kristittyjen’ suhteen, jotka sanovat olevansa g*y?’

Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 2/4

8/12/2023

0 Comments

Mental illness and the last days, 2 of 4.
Mielen sairaus ja lopunajat, osa 2/4.

Hei kaikki

Raamatun kirjoittajat eivät käyttäneet moderneja termejä kuten ’mielen sairaus’ tai ’tunne-elämän sairaus’. Kuitenkin jos määrittelemme, mitä tunne-elämän ja mielen sairaus on, voimme etsiä näitä oireita ja löytää lukuisia esimerkkejä kautta koko Raamatun.

Hyvällä mielen ja tunne-elämän terveydellä on kolme pääpiirrettä:

Tuottavat aktiviteetit kuten työ, opiskelu, hoivan antaminen. Toiseksi terveet ihmissuhteet ja kolmanneksi kyky muuttua ja selviytyä vastoinkäymisistä.

Mielen tai tunne-elämän sairauteen kuuluu merkittäviä poikkeamia näistä kolmesta ajattelussa, tunteissa tai käytöksessä. Olen nähnyt tilastoja, joiden mukaan noin 20 % amerikkalaisista on jonkinlainen tunne-elämän tai mielen sairaus.

Mielen ja tunne-elämän sairaudessa on sellaista epäjärjestelmällisyyttä tunteissa, persoonallisuudessa tai mielessä, joka haittaa normaalia toimimista elämässä. Se sisältää normaalin ajattelun, tuntemisen, mielialan, käytöksen, henkilökohtaisten vuorovaikutusten toimintahäiriön. (Merriam-Webster Dictionary -sanakirjan mukaan suomennettuna)

Ehkä ei ole yllättävää, että joidenkin noiden oireiden kuvataan olevan yksi merkeistä Herran paluun ajankohdan lähenemisessä. Katsomme yhteyttä ajatusten ja tunteiden sekä demonisuuden alueen välillä.

2. Tim. 3:1 sanoo, että viimeisinä päivinä…

… joitakin merkkejä tulee olemaan tunne-elämän ja mielen sairaus, käyttämättä kuitenkaan noita sanoja. Oireisiin kuuluu: itserakkaus, panettelijat, ei itsehillintää, väkivaltaisuus, hyvän ja hyvien ihmisten halveksuminen, seksuaaliset vääristymät sekä tarkoituksellinen epäpyhyys.

Ja jakeessa neljä "raa’at, petolliset, väkivaltaiset” (engl. Raamattu). Myös
"itsekeskeiset " Jakeessa 7: "aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen." Nämä ovat älyllisesti epärehellisiä, jotka kun heille esittää tosiasioita, kieltäytyvät myöntämästä 'Olin väärässä', elämäntapana. Tavallisesti heidän ystävänsä ovat sosiaalisessa mediassa, sillä tämä epätasapaino jättää heidät kykenemättömiksi olemaan menestyviä läheisissä ihmisten välisissä suhteissa kuten avioliitossa tai aidoissa henkilökohtaisissa ystävyyksissä.

Haluan lisätä väliin tämän

Kreikan sana 'itsekeskeisyys (engl. Raamatussa itseensä kietoutuneet)' on 'tuphpoo' josta saamme sanan 'taifuuni', joiksi hurrikaaneja Tyynellä merellä kutsutaan. Kreikan sana tarkoittaa 'kietoa itsensä savuun', mikä tarkoittaa, että tämä ihminen esittää savuverhon, joka pyörii hänen ympärillään, naamion, ja myrskyn tavoin puhaltaa vaihtelevasti. Se kuvaa ylpeyttä ja narsismia, elämässä on kysymys vain hänestä itsestään.

Jakeessa neljä 'pettäjiksi' joissakin käännöksissä tai 'raaoiksi' on 'prodotai', joka tarkoittaa jonkun ajamista antautumispisteeseen. Joskin Raamatun käännösversiot kääntävät sen 'petollisiksi', yrittäen tuoda esiin sen merkityksen, että nämä ihmiset eivät luovuta, ennen kuin antaudut, osana heidän petollisuuttaan.

Paavali kirjoittaa 1. Tim. 4: 1-3:ssa, että viimeisinä päivinä monet 'noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja' ja jotkut luopuvat uskosta. Hän sanoo heidän puhuvan valheita ollen samalla tekopyhiä, sillä heidän omatuntonsa on kärventynyt.

Kreikan sana 'villitsevät henget'

On 'planois' ja tarkoittaa 'vaeltelevaa pettäjää', siten viettelijää, mikä merkitsee viettelemisen prosessia. Se on vähitellen tapahtuvaa viettelyä, kunnes henkilö saattaa herätä tultuaan käytetyksi ja ihmetellä: 'Kuinka annoin tämän tapahtua?' Hänet vieteltiin hengellisesti osana petollisuuden ja epäterveen opetuksen, tunteiden ja ajatusten prosessia.

Hän sanoo hänen omatuntonsa olevan 'kärventynyt' (suom. poltinraudalla merkitty), mikä on tarkalleen sitä mitä kreikankielinen sana toteaa – hän on tuntemisen ohittanut, kykenemätön olemaan enää herkkä Pyhälle Hengelle, sillä hän on lähtenyt Totuudesta ja siitä tasapainosta, jonka Totuuden Henki tuo ihmisen elämään.

Epätasapainon polun alku

Paavali kertoo 2. Kor. 1: 8-11:ssa, kuinka hän tuli täydellisen toivottomuuden syvyyksiin, syvään epätoivoon elämässä ja kuinka hän tuli ulos masennuksestaan ja tästä mielentilastaan.

Ensimmäinen hänen sanomansa asia jakeessa kahdeksan on: "me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa (nykyisessä eteläisessä keski-Turkissa)."

Tämä sivuutetaan usein, se, että Paavali haluaa ihmisten tietävän, mitä he kävivät läpi. Hän toteaa tämän kirjeensä avausjakeissa, mikä merkitsee sitä, että heille kertominen siitä, mitä he olivat juuri käyneet läpi, oli hänelle hyvin tärkeää.

Se, että kerromme ihmisille, mitä olemme käymässä lävitse...

Tai mitä olemme käyneet läpi, on avain mielen ja tunne-elämän terveyden palauttamiseen. Masennuksella on taipumus kääntää ihminen sisään päin, pitämään asiat itsensä sisällä. Kun joku tekee itsemurhan, heidän läheisensä ovat usein järkyttyneitä saadessaan selville, että tuo ihminen oli ajatellut henkensä riistämistä jo jonkin aikaa, usein omaten hyvin suunnitellut askelet tuohon pisteeseen.

Herää kysymys usein: "Miksi hän ei kertonut jollekulle, että ajatteli tuolla tavoin?". Tässä näemme terveen piirteen – Paavali haluaa heidän tietävän ja hyvin yksityiskohtaisesti, kuten pian näemme, mitä hän oli käymässä läpi.

Useimmat käännökset kirjoittavat tämän osan jakeesta 8: "kokemamme vaikeudet" tai "kärsimys, jonka kävimme läpi". Kreikan sana 'vaikeus' on 'thlipsis', ja tarkoittaa 'suuri paine'. Paavalin aikana sitä käytettiin kuvaamaan sitä, että kokee olevansa piiritetty, ilman pakotietä, elämän kapeutuessa ihmisen ympärille siihen pisteeseen saakka, että hän ei näe mitään ulospääsytietä. Rajoittunut, supistunut, mikä johtaa toivottomuuteen.

Paavali jatkaa: "...kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin."

Termi, jota Paavali käyttää kuvaamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, sitä että hänen rasituksensa olivat ’ylenpalttiset’ (engl. Raamattu alaspainetut) ja 'yli voimiemme käyvät' on sitä, mitä käytetään, kun oliivit murskataan suurella painolla, jotta niiden öljy, niiden elämän mehu puristetaan niistä ulos. Se kuvaa ihmistä, joka on epätoivon syvyyksissä, vailla toivoa ja tuntee olevansa aivan yksin.

Sana 'voima' on oikein, se on 'dunamis'- sanan muoto, sanan, josta saamme dynamiitin – voiman. Paavalilla ei ollut mitään voimaa päästä ulos tuosta tilanteesta. Se ei välitä niinkään henkilökohtaisen vahvuuden puuttumista kuin voiman puuttumista muuttaa olosuhteet. Hän oli ansassa eikä hänellä ollut mitään kykyä muuttaa elämäänsä.

Itse asiassa, kun hän sanoo 'ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät', sana 'ylenpalttinen' on hyperbolen, mikä tarkoittaa, että hän tunsi, ettei kukaan muu ollut koskaan käynyt läpi sitä mitä hän oli läpi käymässä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti 'heittoa toisten ylitse'.

Nykyään käytämme sanaa 'hyperbole' joka on sama sana, mutta sitä käytetään meidän aikanamme eri lailla. Nykyään se tarkoittaa ylenmääräistä ja on väheksyttävää. Me sanomme jonkun ihmisen olevan 'hyper' tarkoittaen superaktiivista tai innostunutta ylitse sen, mitä hänen on tarvis tai pitäisi olla. Poliitikko saattaa käyttää liioittelevia ilmauksia pointtinsa perille menemiseen siinä määrin, että ne ovat niin äärimmäisiä, että sitä kutsutaan hyperbolaksi, liioitteluksi ja ne tyrmätään sellaisina.

Paavalin aikana se tarkoitti, että hän kärsi sellaista painetta, mitä kukaan ei voinut ymmärtää, niin ylitse toisten (kokeman) menevää, että vain hän saattoi ymmärtää – se oli hänen mielen tilansa tuohon aikaan. Oliko se oikein vai väärin, sillä ei ole merkitystä, hän kirjoittaa läpinäkyvästi siitä tavasta, miltä hänestä tuntui siihen aikaan: että se, mitä hän oli käymässä läpi, oli suurempaa kuin kukaan saattoi ymmärtää – tuo on epätervettä ajattelua ja tunteita.

Hänen elämän mehunsa oltiin puristamassa hänestä ulos. Hän koki olevansa olosuhteiden piirittämä. Hän näki kuoleman ainoana ulospääsytienä. Ei ole mitään viitettä siitä, että jokin riivaaja olisi asiaan sekaantunut, tämä oli vain sitä, miltä Paavalista tuntui ja kuinka hän ajatteli tuohon aikaan. Onneksi hän jatkaa kirjoittamista ja kertoo heille, kuinka hän tuli siitä ulos.

Ensi viikolla kerron, kuinka hän toipui ja eli vielä 10 vuotta, joiden aikana hän kirjoitti suuren osan Uutta testamenttia. Katsomme myös sitä, missä riivaajat tulevat ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 1/4. Viekoittelu.

8/5/2023

0 Comments

Mental illness and the last days, 1 of 4. Enticing.
Mielen sairaus ja lopunajat, osa 1/4. Viekoittelu.

Hei kaikki,

Olen pitkään ollut utelias sen suhteen, missä aivojen kemialliset ja sähköiset järjestelmät päättyvät ja demonisuuden alue alkaa. Tämä opetussarja käsittelee tuota kohtaa, missä inhimilliset ajatukset ja tunteet päättyvät ja demonisuuden alue alkaa, sekä niitä ajatusprosesseja, jotka johtavat tunne-elämän ja mielen sairauteen.

Tunne-elämän ja mielen sairaudet on lueteltu yhtenä lopunaikojen merkkinä, vaikka kirjoittajat eivät käytä meidän nykyaikaisia termejämme – mutta he kuvaavat sitä täydellisesti.

Kaksisuuntainen mielialahäiriökö?

Pohdi kuningas Saulia, joka sen jälkeen, kun hän oli hylännyt Jumalan ohjeet yhden kerran liikaa ja jolle Jumala oli kertonut, että hänen sukulinjansa ei tulisi jatkamaan valtaistuimella, sai ennakoimattomia raivokohtauksia. Nykyään saattaisimme diagnosoida hänet sairaaksi ja määrätä lääkityksen tasoittamaan hänen mielialan vaihtelujaan, mutta Raamattu sanoo, että tilanteeseen oli sotkeutunut myös riivaaja.

Saul tulee kateelliseksi 1. Sam. 18: 8-12:ssa, kun kansa osoittaa kunnioitusta Daavidille Goljatin surmaamisesta. Saul on kateellinen ja vihainen. Daavidin palveltua Saulia tämän edessä lauluin, Saul heitti Daavidia kohti keihään yrittäen tappaa hänet. Miksi kutsuisimme yhdessä sekunnissa tyynestä raivon valtaan siirtymistä? Kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi? Ajoittaiseksi räjähdyshäiriöksi? (Suhteeton raivostuminen tilanteessa kuten rattiraivo)

Miksi tässä tapauksessa riivaajahenki oli sekaantunut tilanteeseen, ja kuinka henki pääsi siihen mukaan? Saul avasi selvästi oven kateellisuutensa ja vihansa kautta, mutta missä kohdassa riivaaja sotkeentui asiaan?

Perustavaa laatua olevaa Raamatun tulkintaa:

Kuningas Jaakon käännös ja useimmat muut versiot sanovat jakeessa 10, että 'paha henki Herralta' tuli Saulin ylle, vaikka hepreankielinen teksti on kirjoitettu permissiivisessä (salliva) verbimuodossa kausatiivisen (aiheuttava) sijaan. Hepreankielinen teksti sanoo kirjaimellisesti: "Saul ollen ahdingossa seuraavana päivänä Herralta tulleesta hengestä..." Jotkut käännökset sanovat Saulin 'profetoineen', vaikka hepreankielinen teksti ei puhu jumalisesta profetoimisesta, mutta pidän englanninkielisestä Revised Versionin tekstistä, joka toteaa, että Saul 'raivosi' riivaajan vaikutuksen alla – hän tuli hulluksi puhuen järjettömyyksiä, se on yksi tapa ymmärtää tuo kohta.

Tämän ohella yksi perustavaa laatua oleva Raamatun tulkinnan sääntö on, että ymmärrämme VT:tä UT:n silmien kautta. Se tarkoittaa, että koska Jaak. 1:13 sanoo, että Jumala ei kiusaa pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, me sivuutamme väärän käännöksen juurikin sellaisena – väärin käännettynä. On monia muita VT:n kohtia, jotka ovat yhtä mieltä Jaak. 1:13:n kanssa kuten Job 37:23 'Kaikkivaltias… ei…polje' ja koko Hesekiel 18.

Tämä esittää Saulin kateuden ja sen aiheuttaman tunne-elämän ahdingon ja vihan sellaisena, että se avasi oven hengelle, Jumala salli sen, koska Saul oli jättänyt Jumalan kanssa vaeltamisen.

Missä Saulin kateuden ja vihan tunteet kohtaavat demonisuuden alueen?

Jaak.1:2:ssa Jaakob kirjoittaa meille, että 'pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte (kompastutte) moninaisiin kiusauksiin (koettelemuksiin, koetuksiin ja kiusauksiin engl. käännöksessä'. (Tässä olevaa kreikan sanaa käytetään ilmaisemaan kaikkia noita kolmea).

Ilo on hengen/Hengen hedelmää, joten hän ei kehota olemaan onnellinen, hän kehottaa vaeltamaan Herran kanssa ja antamaan Hänen ilonsa virrata ulos hengestäsi samalla kun kestät koettelemuksia, koetuksia ja kiusauksia. Sitten hän rohkaisee meitä keskittymään Herraan ja olemaan olematta kahtaalle horjuvia etsiessämme Hänen viisauttaan.

Sitten jakeessa 13 hän haluaa tulla täydellisesti ymmärretyksi koskien sitä, mistä nuo koettelemukset, koetukset ja kiusaukset tulevat: "Älköön kukaan, kiusauksessa (koettelemuksessa, koetuksessa) ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa (koettelee, koettaa)"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa (koeteltavissa, koetettavissa), eikä hän ketään kiusaa (koettele, koeta)."

(Jos sinulla on tuo ymmärrys yhdistettynä siihen ymmärrykseen, että Jeesus on Isän fyysinen ilmentymä, sitten ymmärrät VT:n UT:n silmien kautta, ja tuossa kaikessa on sinulle järkeä.)

Juuri tässä ajatukset ja demonisuuden alue kohtaavat

"Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty (kirjaimellisesti: täysikasvuinen, kypsyy), synnyttää (saa aikaan, saattaa valmiiksi, päätyy) se kuoleman."

SIINÄ kohdassa halu syntiä kohtaan – himo tarkoittaen mitä tahansa haluamista tehdä syntiä – ja houkuttelu yhdistyvät synnyttämään synnin ihmisen elämään.

Tämä on sitä, mitä demonisuuden vaikutus tekee

Halu tehdä syntiä on jokaisessa meissä. Viekoittelu on demonisuuden aluetta. Sana 'viekoitella' tässä on 'deleazo', sanasta 'delear' joka tarkoittaa 'asettaa syötti' (ansa). Ensimmäisen vuosisadan kielenkäytössä se tarkoitti
"houkutella tai viekoitella uhri moraaliseen ansaan, houkutellen heidät heidän itsekkäiden impulssiensa välityksellä."

Tilanne kuningas Saulin kohdalla oli, että hän oli pelkurimaisesti kieltäytynyt kohtaamasta Goljatia, mutta antanut paimenpojan kukistaa hänet. Hänen ihmisiltä kaipaamansa kunnia ja liehakointi menivät Daavidille. Hän oli vihainen, ehkä ensin itselleen ja sitten keskittyi Daavidiin.

Kieltäytymällä 'saattamasta sydäntään oikealle tolalle' hetki kun kateuden ja vihan tunteet ja ajatukset nousivat, hän antoi niille periksi, mikä avasi oven demoniselle vaikutukselle. Kun himo ja viekoittelu tulevat raskaiksi, Jaakob kirjoitti, se minkä ne synnyttävät, on synti.

Tuo synti syntyy, kielioppi viittaa, kypsymisajan jälkeen, kuten raskaus. Kun se on täysin kypsynyt, synti tulee tuottamaan kuoleman – kirjaimellisen kuoleman tai ihmissuhteen, avioliiton, työpaikan tai elämän kuoleman. Synnin lopputulema on kuolema missä tahansa sen monista muodoista.

Mutta ennen tuota synnytysprosessia, joka tuo sen julki, himo ja viekoittelu kehittyvät ihmisen mielessä ja mielikuvituksessa. Tuo on se kypsymisaika, voisimme sanoa, kun halu tehdä syntiä yhdistyy demoniseen viekoitteluun, minkä tuloksena on ajatusten ja tuntemusten pyörre.

Tämä on sitä, minkä Kain kohtasi 1. Moos. 4: 3-16:ssa.

Jakeet 3-4 kertovat meille Aabelin uhranneen veriuhrin saatuaan kuulla vanhemmiltaan, kuinka Herra Jumala teki ensimmäisen veriuhrin ja vaatetti hänen vanhempansa peittääkseen heidän epävanhurskautensa. Aabel oli vanhurskas ja hyväksyi Herran veriuhrin tavan syntien peittämiseen.

Kain ei tehnyt niin. Kain uhrasi omista ponnisteluistaan vihanneksia uhrina sen sijaan, että olisi alistunut lailliseen veriuhriin. Kun hänen vihansa oli yhä hänen sydämessään, Herra Jumala alkoi käsitellä häntä jakeissa 6-7: "Miksi olet vihastunut?" (Ei vastausta). Herra yritti saada Kainin käsittelemään vihan tunteensa ja ajatuksensa. Ensimmäinen askel on, miksi olet vihastunut (se on vailla syytä).

"Miksi hahmosi synkistyy?" (Ei vastausta) "Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi?" (Ei vastausta, ja vielä tässäkin kohdassa Herra tarjoaa hänelle mahdollisuutta tehdä oikein lupaamalla, että hänen oikea uhrinsa tullaan hyväksymään.) mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" (Ei vastausta) Neljä kysymystä Herra asettaa Kainille yrittäen saada hänet käsittelemään tunteensa – mutta sen sijaan Kain jatkoi noiden ajatusten ajattelemista ja noiden tunteiden tuntemista.

Asiat eivät ole muuttuneet – prosessi on sama meille. Koko ajan Herra yritti pysäyttää Kainia hänen oikeudettoman vihastumisensa seurauksilta. Pysyttelemässä vihassa hänen ajatuksensa kehittyivät murhaksi. Synti hallitsi häntä sen sijaan, että hän olisi oppinut hallitsemaan ajatuksiaan, tunteitaan ja vihaansa.

Kuningas Saulin ja Kainin olisi pitänyt käsitellä tunteensa ja ajatuksensa eikä päästää niitä hallitsemattomiksi. Meidän maailmassa enemmän kuin minään muuna aikana näemme ihmisiä, joita ei ole opetettu prosessoimaan ja ajattelemaan asioita perusteellisesti. Terve järki ei ole enää tavanomainen.

Pop-kulttuuri on täynnä ihmisiä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja jos heistä tuntuu joltakin, niin sitten heille tuo tunne on totuus. Kun jokin kulttuuri hyväksyy sen, mikä sille esitetään, olipa sitten kyse himosta tai moraalikysymyksistä tai poliittisista lausumista, ilman että näitä asioita on ajateltu perusteellisesti, meille jää tunne-elämän ja mielen sairauksien epidemia.

Juuri tuo ajatusten prosessointi, joidenkin ottaminen vangiksi Kristuksen kuuliaisuuteen ja toisten huomiotta jättäminen, on sitä, mikä mahdollistaa sen, että teemme viisaita päätöksiä, loogisuus ajattelun kera, joita tukevat vahvat moraaliset näkemykset, johtavat menestyksekkääseen elämään.

Enemmän noista prosesseista ensi kerralla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

0 Comments

Mielen sairaus ja lopunajat, Identiteettikriisi, osa 4/6

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 3/4

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 2/4

Mielen sairaus ja lopunajat, osa 1/4. Viekoittelu.

John Fenn

Arkisto