Know the Word? # 1

Hei kaikki,

En usko koskaan ennen tätä nykyistä sukupolvea olleen sellaista kristittyjen sukupolvea, joka heittelehtii sinne tänne kaikissa opin tuulissa ihmisten arpapelissä ja kavalissa juonissa. Ja tälle on erittäin hyvä syy, josta tässä kirjoitussarjassa on kysymys.

Jos voit kuvitella jonkin uskomuksen, joka perustuu johonkin sellaiseen, minkä Raamattu näyttää toteavan, se on tuolla jossain: Uskotko Jeesuksen palaavan 21. joulukuuta 2012? Joku näyttää sinulle kaavan, joka perustuu Raamatun tekstiin todistaakseen sen. Uskotko, ettei enää ole tilivelvollisuutta tai syntiä? Jollakulla on Raamatun teksti, jolla todistaa se. Uskotko, että naisten pitäisi olla hiljaa kaikissa seurakunnan jumalanpalveluksissa ja/tai pidättyä meikkaamisesta? Myös tuolle on oma uskovien ryhmänsä.


Ja kuinka jouduimme tähän jamaan? Kuinka voimme olla turvassa kuullessamme jonkin opetuksen ja päätellä, onko se Jumalasta vai ihmisestä? Salli minun viedä meidät ajan käytävien halki.

Jokin aika sitten
Oli aika, jolloin pappisseminaarissa ollut mies oli se ainut, jolle oli opetettu Jumalan Sanaa. Mentiin erityisoppilaitokseen opiskelemaan lääketiedettä. Mentiin erityisoppilaitoksen opiskelemaan oikeustiedettä. Mentiin erityisoppilaitokseen, Pappisseminaariin, opiskelemaan Jumalaa. Vain Pastori/Pappi ymmärsi Raamatun tekstiä, koska se oli vain liian vaikeaa tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi. Kulttuuri oli tuollainen.

Niin rajoittava kuin tuo rakenne olikin, sen etuna oli se, että yli tunnustuskuntarajojen koko kristikunta oli pitkälti ytimeltään samalla hengellisellä sivulla. Oli kaikkien protestanttisten tunnustuskuntien totena pitämiä ydinuskomuksia, jotka perustuivat enemmän tai vähemmän Sanaan, ja ne pitivät visusti silmällä noita epäjumalanpalvelua harrastavia roomalaiskatolisia, sillä kaikki tiesivät, ettei Marian ja pyhimysten palvontaa ollut Raamatussa.

Siinä meni se naapurusto!
Sattuipa hauskasti matkalla seurakuntaan eräänä päivänä, joskus 1960-1970 –luvuilla, että karismaattinen uudistus murtautui yli tunnustuskuntarajojen. Ihmiset saivat Pyhän Hengen kasteen ja puhuivat kielillä nopeammin kuin mihin tunnustuskunnat kykenivät sopeutumaan. Kaikkien tunnustuskuntien jäseniä alkoi kokoontua kodeissa ”rukousta ja ylistystä” varten, joihin kokoontumisiin saattoi tulla kuka tahansa niin ikään Pyhällä Hengellä kastettu – jätä seurakuntasi jäsenkortti ovensuuhun.  Cembalo syrjään ja palvotaan Jeesusta!


Kristillinen kirjakauppa
Pian kustantajat ja muusikot alkoivat suunnata markkinointia näille aiemmin tyytyväisinä kirkon penkissä istuville, jotka oli ”pilannut” Pyhän Hengen kaste ja rukous- ja ylistyskokoukset. Kristillisiä kirjakauppoja putkahteli esiin ja niissä oli enemmän Raamatun käännöksiä kuin tiesin olevan olemassa sekä lukuisia kirjantekijöitä, jotka kirjoittivat kaikesta mahdollisesta Jumalaan liittyvästä. Musiikkia löytyi folk rockista/Jeesus-kansan hippikulttuurista aina hard rockiin, ja oli jopa ”Argus”–nimisen yrityksen kristillisiä julisteita, koruja, t-paitoja... varmasti meidän kansamme on vain askeleen päässä täysin kristitystä kansasta!


Jumalan Sanaa eivät enää pappisseminaarilaiset pitäneet vankina, vaan nyt se annettiin tavalliselle ihmiselle. Oletko utelias enkelien suhteen? Voit löytää kirjoja konservatiivisen puolen Billy Grahamista villin puolen Charles & Francis Hunteriin.  Haluatko tietää Pyhän Hengen Kasteesta? Voit lukea John Sherrillin ”He puhuvat uusilla kielillä” tai jos olet episkopaali, lue Isä Dennis Bennettin materiaalia.



Sanan laimentaminen
Pian jokaisella oli ainakin yksi mielipide mistä tahansa Jumalaksi kutsusta aiheesta, koska asiaa kommentoi niin moni ääni. Ihmiset hylkäsivät Sanan itsensä tutkimisen korvaten sen sillä, mitä ihmiset sanoivat Sanasta. 

Lyhyessä ajassa ihmiset siirtyivät vain Jumalan rakastamisesta Jumalan rakastamisen tähden siihen, että halusivat jotakin Häneltä – rahaa, pelastuneen perheen, menestystä, terveyttä – ja nousi esille kaavoja, jotka perustuivat sille mitä ihmiset sanoivat Jumalan sanovan,

Uskon Sana
1980-luvulla nousi esiin Uskon Sana – liike, jolla oli ydinviestinään Jumalan ja Hänen sanansa loukkaamattomuus, integriteetti. Se näytti olevan Jumalan vastaus kaikkeen 1970-luvun hulluuteen ja se toi monet tasapainoon ja opetti heille kuinka verrata opetusta x Sanan koko neuvoon.

1990-luvulle tultaessa Uskon Sanan opetuslapset muuttivat Sanan keinoksi saada rahaa, ja menestysliike alkoi täyttää omia kaavojaan. Vallan otti hienovarainen käsite ”Jos minä teen jutun x, niin sitten Jumala tekee jutun x”.

Nyt ihmiset täyttivät konferenssit ja huusivat ja kiljuivat Jumalalle yrittäen saada Hänet lähettämään alas herätys, ikään kuin me haluaisimme ihmisten pelastuvan enemmän kuin Hän, joka lähetti Poikansa ottamaan pois maailman synnit, haluaa heidän pelastuvan, ja tehden Jumalan meidän vastustajaksemme mielessään.

Matkan varrella maailman kulttuurista tuli iskulauseiden kulttuuri, lyhyiden näkö- ja kuuloräjähdysten kulttuuri niiden kertoessa ihmisille mitä heidän pitäisi ajatella sen sijaan, että rohkaisisi heitä ajattelemaan itse. Tuo kolahti mainiosti seurakuntaan, ja kristityt jättivät maalaisjärkensä ja itsekunnioituksensa ovensuuhun ja sallivat itsensä tulla manipuloiduksi tekemään sellaisia asioita Jumalan nimessä, mitä kukaan täysjärkinen ei tekisi. Ei sinun tarvitse enää ajatella, pastori tekee sen puolestasi! Kaikki on kaavassa. Raamatussa etsittiin Jumalaa, tänään etsimme kaavoja. Surullista.


The Internet
Nyt kaikki nämä äänet purkautuvat internetiin ja vielä useammat ihmiset uskovat, että nuo iskulauseet ovat sitä mitä Sana sanoo, kuitenkin kyse on todellisuudessa vain siitä, mitä joku sanoi Sanan sanovan. Kaikkine vapauksineen ja tietämyksineen ihmisluonne pysyy laiskana ja haluaa Mooseksen puhuvan Jumalalle ja kertomaan meille, mitä Hän sanoin sen sijaan, että me itse panostamme Hänen tuntemiseen läheisesti ja henkilökohtaisesti.


Uusi sukupolvi
On olemassa kansa, jolla on Herran tuntemisen nälkä pelkästään Hänen tuntemisensa tähden, ilman ehtoja, haluamatta Häneltä mitään, vain saada tuntea Hänet. He ovat olleet kokouksissa, jossa ovat tunnistaneet seurakunnan manipuloimisen, nähneet tekopyhyyttä, kokeilleet kaavoja ja jääneet tyhjiksi. He haluavat Hänet!

Hengellinen totuus
Tosiasia on, henkiolennot voivat puhua. Ei Koko-gorillan viittomakieltä, vaan spontaania puhetta. Vain henget voivat tehdä niin – Jumala, enkelit, ihmiset. Se merkitsee, että ensisijainen keino henkiolennon tuntemiseen on puheen kautta.

Hepr. 1:1-3 toteaa Isän puhuneen monin tavoin eri aikoina isille profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Poikansa kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän on luonut maailmankaikkeuden. Isän Sana on Isän kirkkauden säteily, Hänen luonteensa kuva ja ylläpitää kaikkea Isän voiman Sanalla.


Sen ohella että Hän on ilmestynyt evankeliumeissa, Isän Sana on ilmestynyt ihmiskunnalle siitä lähtien, kun Hän on kävellyt Eedenin puutarhassa Aatamin ja Eevan kanssa. Raamattumme on kirjoitusten kokoelma, joka vuosisatojen halki jäljittää Hänen ilmestymisiään ja mukanaoloaan ihmisen elämässä, kuten Pietari kertoo, ihmisten kirjoittamana meitä varten ”siten kun Pyhä Henki on johtanut”( II Piet. 1:21). Nämä kirjoitukset ovat tämän päivän Raamattu.

Tunnet ihmiset heidän sanastaan
Ainoa tapa, jolla tunsin isoisäni, oli hänen sanoistaan ja hänen kanssaan olemiseni kautta. Hän oli silmä-, korva-, nenä- ja kurkkulääkäri, ja pidin kovasti hänen seurastaan. Kun olin vain poikanen, isoisällä oli tapana ottaa minut mukaan sunnuntain potilaskierroksilleen sairaalassa. Me menimme jonkun huoneeseen, meitä tervehdittiin lämpimästi, isoisä tutki potilaan, puhui hetkisen, ja sitten jatkoi eteenpäin. Hänellä oli tapana puhua minulle lääketieteellisistä jutuista, potilaista ja heidän perheistään, miksi potilailla oli joku tauti, ja tärkeistä isoisä-pojanpoika –jutuista. Tunsin hänet hänen sanansa kautta ja tunsin hänet olemalla hänen kanssaan.

Isän suhteen on sama asia. Meidän täytyy tuntea Hänet kirjoitetun Sanan kautta ja Jeesuksen tuntemisen kautta ja Hänen kanssaan olemisen kautta. Isämme asuu meissä, voimme puhua Hänelle, tuntea Hänen läsnäolonsa sisällämme ja kykenemme kommunikoimaan Hänen kanssaan ajatuksen nopeudella.

Ihmiset kysyvät minulta, miksi olen niin etuoikeutettu, että Jeesus ilmestyy minulle opettaakseen minua tai antaakseen profeetallisia sanoja. Ensiksikin kyse on armosta. Toiseksi, tie Jeesuksen sydämeen on rakastaa Isää ennen kaikkea, ja rakastankin.

Mutta jos nuo asiat pannaan syrjään, olen ”turvallinen” heidän ilmestyä minulle tai kertoa minulle asioita, koska olen nojaan Sanaan ja Henkeen. He tietävät, etten mene epätasapainoon tai tule omituiseksi heidän suhteensa. Olen turvallinen. Katso ympärillesi – on monia, monia sellaisia, joilla on hengellisiä kokemuksia, ja tavallisesti se on heille yksittäinen tapahtuma, koska heistä tulee hassahtaneita, mikä osoittaa, ettei Isä voi uskoa heille lisää. He suodattavat kokemuksensa uskonnon tai kulttuurin kautta tai lisäävät siihen jotakin sen sijaan, että vain raportoisivat sen, mitä tapahtui. Olen turvallinen, koska tunnen Sanan ja Hengen enkä yritä tehdä nimeäni tunnetuksi... tuo on suoraa puhetta, mutta vilpitöntä.

Tämä on sitä, mitä haluan jakaa kanssanne tässä kirjoitussarjassa, niin että Isä ja Herra voivat uskoa teille enemmän ja suurempaa ilmestystä ja Hengen asioiden tuntemista – Hänen teidensä tuntemista. Oppikaa, kuinka jättää huomiotta muut äänet ja kuulkaa vain Paimenen ääni. Pysykää mukana ihmiset, tämä voi muuttaa elämänne!

Siunauksin,

John Fenn

Hei kaikki,

olen puhunut Jesaja 55:6-13:sta, joka käskee meitä hylkäämään omat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo; viime viikolla kerroin asennetarkistuksestani pysäköintialueella ja Habakukin itsesäälissä vellomisesta, kun hänellä oli väärä asenne sen tavan suhteen, jolla Herra käsitteli Israelia/Juudaa ja hänen omaa elämäänsä.

Tänään kerron Ruut-nimisestä leskestä.

Päätöksenteon aika: korkeammat vai alemmat tiet?
Joka viikko tässä kirjoitussarjassa olemme nähneet, että on ollut päätöksenteon paikka, jolloin meidän täytyy valita Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten sekä omilla alemmilla teillä ja alemmissa ajatuksissa pysymisen välillä.

Nämä hetket eivät ilmoita tulostaan kuten Hollywood voisi tilanteen esittää – aika pysähtyy ja valokeila osuu näyttelijään hänen pohtiessaan, mihin suuntaan mennä – EI! Päätöksenteon paikka on vain hetki ajassa keskellä hyvin tavallisia päiviä tavallisissa olosuhteissa – mutta se on paikka tehdä päätös menemisestä korkealle tai alhaalle.

Olosuhteet, joita et hallitse
Tunnistat Ruutin nimen ja saatat muistaa hänen olleen Vanhan testamentin nainen, joka eli välittömästi sen jälkeen, jolloin Israel asettui Luvattuun maahan Joosuan alaisuudessa, ja että Ruut päätyi menemään naimisiin Boasin kanssa, mutta tiedätkö, kuka oli Elimelek? Juuri hänen elämänsä ja kuolemansa pani alulle olosuhteet, jotka johtivat siihen, että Ruut on Joosefin, Jeesuksen maan päällisen isän sukulinjassa.

Israelissa oli nälänhätä, koska kansa ei seurannut Herraa, joten Elimelek vei vaimonsa Noomin ja heidän kaksi poikaansa naapuriin Moabiin, nykypäivän Jordaniin, missä oli sadetta – ja he jäivät sinne noin 10 vuodeksi. Noiden 10 vuoden aikana heidän poikansa avioituivat paikallisten moabilaisnaisten kanssa ja jossain vaiheessa kaikki kolme miestä kuolivat: Elimelek ja pojat, mikä jätti jäljelle vain Noomin ja hänen kaksi miniäänsä. Mikä traaginen tarina!

Näiden tapahtumien jälkeen sateet tulivat, joten Noomi päätti palata kotiinsa Betlehemiin ja kertoi miniöilleen, että he olivat vapaat pysymään Moabissa omien perheidensä luona. Toinen miniöistä, Orpa, palasi moabilaisperheensä luo, mutta toinen, Ruut, tarrautui Noomiin lausuen nämä kuuluisat sanat:

”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät. ” (Ruut 1:1-17)

Pikakelaus Boulderiin, Coloradoon
Olin ollut palkaton apulaispastori seurakunnassa, jonka pastori suunnitteli myyvänsä omistamansa liikeyritykset ja jäävänsä eläkkeelle sekä myös jäävänsä eläkkeelle pastorin tehtävästä, jotta me kaksi perustaisimme Raamattukoulun ja lähetystyön koulutuskeskuksen läheisille vuorille sekä ylentävänsä minut seurakunnan palkalliseksi pastoriksi.

Eräänä kesäkuun päivänä 1986 pastori tuli vaimoineen kotiimme ja kertoi, että hän on päättänyt olla myymättä bisneksiään koska ”...laskujen maksamisen jälkeen minulle jää vain noin 750 000 dollaria, eikä pelkällä 750 000 dollarilla voi tehdä mitään Jumalalle”.  Hengessä näin jättiläismäisen käden halkaisevan ilman hänen ja hänen vaimonsa sekä minun ja Barbin välillä, ja tiesin, että tuolla päätöksellä pastori oli valinnut alemman tien ja että Herra oli erottamassa meitä.

Me olimme järkyttyneitä, loukkaantuneita, pettyneitä, hämmästyneitä, hämmentyneitä, ja kun he lähtivät luotamme, me vain tuijotimme hetken toisiamme kuin auton valokeilaan joutunut peura... mitä me nyt teemme? Toivuttuamme päätimme lujasti tehdä sen, mikä on oikein, meni syteen tai saveen, sillä me palvelimme Jumalaa emmekä ihmistä ja tällä hetkellä Jumala halusi

meidän olevan tuossa seurakunnassa; kuitenkin yksityisesti etsisimme Häntä tilanteen suhteen.

Seuraavana aamuna Barbin ollessa suihkussa ja huutaessa Herran puoleen koko tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta ja kysellen, mitä seuraavaksi piti tehdä, Herra puhui hänelle tämän: ”Yritin toimia ihmisten sydämen välityksellä, mutta he eivät ole sallineet sitä, sen tähden Minun täytyy toimia heidät kiertäen. Mutta koska te itse ette ole olleet syyllisiä tapahtuneeseen, tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani, vaikka se tulee merkitsemään teille kiertotietä, mutta jälleen: te tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani.”

Seuraavassa maaliskuussa muutimme ja meistä tuli pastoreita erääseen upeiden ihmisten seurakuntaan kaakkoisessa Coloradossa ja pysyimme siellä lähes kuusi vuotta. Tuo oli pitkä kiertotie! Joskus tapahtuu asioita, joita emme hallitse, kuten Ruutin traagisessa tapauksessa tai meidän normaalissa elämässämme, ja meidän täytyy valita korkeammat tiet.

Tieto siitä, että pysyisimme Herran täydellisessä tahdossa huolimatta suunnittelemattomasta kiertotiestä, toi meille suurta lohtua, ja nuo sanat ovat lohduttaneet meitä läpi vuosien silloin kun ’suunnitelma A’ on heitetty sivuun ja ’suunnitelma B’, jota ei ollut olemassa ennen kuin suunnitelma A viskattiin syrjään, tulee näkyviin.

Tuo päätös oli kesäkuussa 1985 ja meistä tuli toisen seurakunnan pastoreita maaliskuun lopussa 1987 – yhdeksän kuukautta myöhemmin. Tuona aikana jatkoimme ihmisten palvelemista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, hymy kasvoillamme ja hyvällä asenteella – valitsimme korkeammat tiet ja ajatukset tässä epämukavassa ja vaikeassa tilanteessa.

Takaisin Ruutiin
Noomi oli leski, jolla oli huolenpitäjänään vain Ruut. Tuona aikana ei ollut eläkkeitä, ei eläkesäästötilejä, henkivakuutuksia – ei mitään muuta kuin vain Ruut, joka piti hänestä huolta. Mutta Noomilla oli kuolleen miehensä nuori sukulainen, ”rikas ja mahtava mies...nimeltään Boas”. johon hän saattoi olla yhteydessä. (2:1)

Boas (hepr. ’voima’) huomasi Ruutin heti ja viehättyi häneen – ja kertoi Ruutille, että tämä voi tehdä työtä hänen työntekijöidensä vierellä kerätäkseen kaiken haluamansa viljan. Kun Ruut raportoi, että Boas oli huomannut hänet ja ollut hänelle suosiollinen, Noomi otti puhemiehen roolin nähdessään Boasin Jumalan keinona huolehtia Ruutista.

Luvun 3 jakeessa 9 Ruut teki jotakin, mitä satunnainen lukija ei tajua, mutta jos ymmärrät tuota kulttuuria, näet, kuinka rohkea Ruut oli. Rankan keruu- ja puintipäivän jälkeen kaikki miehet nukahtivat työpisteisiinsä mukaan luettuna Boas. Noomi kertoi Ruutille, että näin kävisi, ja kun se tapahtuisi, Ruutin piti nukahtaa Boasin jalkojen juureen ja vetää peitokseen tämän viitta, minkä Ruut tekikin. (3:3-9).

Kosinta
Tiedän Vanhan testamentin tutkimista koskevaan videoraamattukouluuni osallistuvien tietävän tämän asian jo, mutta olkaa kärsivällisiä muiden takia – se, että Ruut veti ylleen peitteeksi Boasin vaatetusta, merkitsi kosintaa. Ruut kosi Boasta tuona yönä, mikä oli rohkeuden ja uskon teko. Ruut ja Noomi olivat hämmästyttäviä naisia! 

Herätessään Boas oli ällistynyt huomatessaan Ruutin käpertyneen jalkopäähänsä ja Ruut vastasi: ”... levitä liepeesi ylleni, sillä sinä olet sukulunastajani.” Tuo oli kosinta, ja vielä tänä päivänä Israelissa sulhaset peittävät morsiamensa vaatteellaan osoittaen tämän olevan nyt sulhasen suojan ja turvan alainen avioliitossa.

Tietysti Boas hyväksyi Ruutin kosinnan ja he menivät naimisiin, tämä juutalainen mies ja moablilainen nainen, joka otti Israelin Jumalan omakseen. Kaikki tuo lähti liikkeelle olosuhteista, joita Ruut ei voinut kontrolloida ja siitä, että hän teki päätöksiä Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten mukaisesti keskellä noita olosuhteita:

Nälänhätä, tämän Israelista tulleen perheen tapaaminen, perheeseen naiduksi tuleminen, Ruutin apen kuolema, hänen aviomiehensä kuolema, hänen anoppinsa päätös palata Israeliin – ja tuo päätöksenteon paikka Ruutille: pysyäkö kotona Moabissa vai seurata Noomia Israelin Jumalan korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.

Mutta odota, on vielä lisää!
Se päätöksenteon paikka, joka vie meidät Jumalan teille ja Hänen ajatuksiinsa, on pukeutunut normaalin elämän valepukuun. Ruutin kirjan loppu kirjaa yksityiskohtaisesti sukulinjan: Ruutilla ja Boasilla oli poika, jonka he nimesivät Obediksi. Obed varttui ja sai pojan nimeltä Iisai, kuningas Daavidin isä.  

Tuo merkitsee sitä, että Ruut oli Daavidin isoisänäiti. Mutta katsotaanpa sukulinjan toista suuntaa hetken ja kysytään, kuinka oli mahdollista, että tavoitellusta israelilaisesta poikamiehestä oli ok rakastua ulkomaalaiseen moabilaiseen naiseen? Vastaus löytyy Matt.1:5:ssä olevasta Joosefin sukuluettelosta.

”Salmonille syntyi Boas Rahabista, Boasille syntyi Obed...”

Aivan oikein: Boasin äiti oli Rahab (entinen) portto Moabin pääkaupungista, Jerikosta.

Meille kerrotaan Joos. 6:25:ssä: ” Mutta portto Rahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin; ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään asti, koska hän oli piilottanut ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa.”

Boasin äiti ja isä olivat Rahab ja Salmon, joten nyt ymmärrämme, miksi hänestä tietty moabilainen nainen, joka oli hänen äitinsä tavoin ottanut Israelin Jumalan ja kansan omakseen, oli viehättävä.

Se ei ole kuin isku kasvoihin
Päätöksenteon paikka, jossa sinun täytyy valita korkeammat tiet ja ajatukset tai pysytellä omilla alemmilla teilläsi ja alemmissa ajatuksissasi, ei ilmoita tulostaan fanfaarilla. Meidän täytyy nähdä viisaus siinä, että teemme korkeamman päätöksen ja näemme päätöksen hedelmän myöhemmin elämän matkalla, kun päätetään valita korkeammat tiet ja ajatukset.

Ja tietysti tarina todella alkaa Jerikossa olevasta prostituoidusta nimeltään Rahab, joka teki korkean päätöksen ajatella Jumalan ajatuksia itsensä kohdalla ja otti riskin suojelemalla muutamia vakoilijoita tuossa tuhoon tuomitussa kaupungissa. Herran armo on sitä, minkä näen:

Hän antoi Rahabille palkkioksi miniän hänen omasta maastaan, Hän hankki Boasille jumalisen naisen, jolla oli hänen äitinsä kaltainen vahvuus, luonne ja rohkeus. Hän hankki Ruutille jumalisesta perheestä jumalisen aviomiehen, jonka Ruut tiesi rakastavan häntä, vaikka hän olikin ulkomaalainen. Ja Noomi sen jälkeen otettaisiin myös tuohon perheeseen ja kaikki tämä yhdessä tuotti meille miehen nimeltä Daavid, ja myöhemmin miehen nimeltä Joosef, joka nai nuoren naisen nimeltä Maria, joka toi meille Herran Jeesuksen Kristuksen, Israelin Messiaan. Ihmeellinen Armo!

Siunauksin,
John Fenn

Higher Ways part 4

11 August 2012

Korkeammat tiet  - osa 4
(suom. ll; es:llä oikeudet)
  
Hei kaikki,

Viimeiset kolme viikkoa olen jakanut tuokiokuvia kahdelta elämäni viikolta, kertonut tekemistäni virheistä sekä hyvistä ja pahoista päätöksistä koskien etsimistä, löytämistä ja Isän korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa vaeltamista.

Oikea sydän
Tekstimme on ollut Jesaja 55: 6-13, joka rohkaisee meitä hylkäämään pahat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo, mikä tuottaa tämän tuloksen: ”Hän armahtaa häntä ja... hänellä on paljon anteeksiantamusta.” – nöyryydessä hylkäämme tiemme ja tulemme ylös Hänen korkeammille teilleen ja korkeampiin ajatuksiinsa. Mennäksesi ylemmäs sinun täytyy ensin mennä alemmas.

Parkkipaikka
Tänään Chris ja minä menimme Walmartiin Barbin autolla. Meillä USA:ssa on vammaisia autoilijoita tai matkustajia varten sininen kortti, joka roikkuu peruutuspeilissä, ja olin jättänyt meidän kortin kuormuriini, joka oli korjaamolla. Suoraselkäisyys vaati minua pysäköimään tavalliselle parkkipaikalle, koska minulla ei tuota korttia ollut.

Valitsemani paikan matkustajan puolelle ei kukaan ollut pysäköinyt, ja koska ajoin Barbin autoa, joka kerran kun menemme autoon sisälle, minun täytyi irrottaa Chrisin pyörätuolin istuin, molemmat pyörät, taitella pyörätuoli kasaan ja panna tuoli takakonttiin – mikä ei ollut tämän parkkipaikan kohdalla ongelma ja niin me menimme kauppaan. (Kuormurilla liikkuessamme minä vain sijoitan pyörätuolin taakse ja sidon sen kiinni ilman, että sitä täytyisi ensin taitella kasaan.)

Palautimme Barbin pyytämät tavarat ja kuljeskelimme kaupan käytävillä, koska Chris rakastaa kaikkea tarjolla olevaa valikoimaa, mutta tähtäsimme leluosastolle, sillä kuten Chris sanoi: ”Saat ostaa minulle uuden auton, jos haluat”. Teinkin niin, sillä hän rakastaa Salama McQueeniä animaatioelokuvasta ”Autot”, joten hän sai pikkuauton kokoelmansa lisäykseksi.

Rullatessamme takaisin autolle näimme, että lähelle vierellemme matkustajan puolelle oli pysäköitynä kuormuri. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kiitti tosi paljon, kamu, eipä ollut kivasti tehty”, kun pohdiskelin, olisiko turvallista jättää Chris pysäköintialueelle samalla kun peruuttaisin puolittain ulos ruudusta, jotta meillä olisi tilaa vai voisinko jotenkin sulloa hänet sisään.

Tuo oli sekunnin murto-osan ajatus – aivan yhtä nopeasti vastasin ajatukseen: ”Hän ei tiennyt, että tarvitsimme tilaa Chrisiä ja pyörätuolia varten, joten hän ei tehnyt syntiä sinua vastaan, hänen tilinsä on puhdas, pidä sydämesi oikealla tolalla.”  

Tuo ensimmäinen ajatus oli ylpeyttä

Tuo toinen oli Isän korkeampi ajatus. Tunnistin välittömästi automaattireaktioni rumuuden ja vastasin siihen korkeammalla ajatuksella, vanhurskaalla ajatuksella – tuon kuormurin ajaja ei tiennyt, että me tarvitsimme tilaa pyörätuolia varten, joten hän oli moitteeton, joten minun tuli pitää sydämeni oikealla tolalla.

Isä ei puhunut tuota minulle, minä vastasin ensimmäiseen ajatukseeni tarkoituksellisesti ja välittömästi korkeammalla ajatuksella, mutta suoraan sanoen se johtui vain siitä, että sydämeni oli riittävän nöyrä ollakseen jatkamatta sinnikkäästi alempia ajatuksiani.

Jos olisin ollut pahalla tuulella tai vihainen jostakin, ehkä olisin sallinut tuon alhaisen ajatuksen jäädä ja hellinyt sitä jonkin aikaa: ”Tosi hieno juttu Isä, etkö voinut järjestää niin, että kaikki olisivat jättäneet väliin tuon paikan? Miksei minulla koskaan ole helpompaa, eikö ole riittävän vaikeaa joka paikkaan mennessä kasata ja purkaa pyörätuoli? Oliko tuo kaveri langanlaiha niin, että hän saattoi pysäköidä niin lähelle minun autoani? Kuinka luulet minun saavan Chrisin autoon?”

Jonain toisena päivänä ja huonolla tuulella mikä tahansa tai kaikki yllä mainituista ajatuksista olisi voinut olla minun. Mutta en ”ottanut” tuota ensimmäistä ajatusta vatvoakseni sitä. En tehnyt siitä omaa ajatustani, en ominut sitä. Sen sijaan koska minä vain kuljin Isän kanssa ja hiljaa rukoilin Hengessä ja palvoin Häntä hiljaisesti koko päivän, minä vain löin lyttyyn tuon ajatuksen heti kun se nousi ja korvasin sen korkeammalla ajatuksella. 

(Piti ahtautua aika tiukkaan, mutta onnistuin saamaan Chrisin autoon)

Kukaan ei tykkää minusta, kaikki vihaavat minua, varmaan menen syömään matoja...
Äidilläni oli tapana kiusoitellen sanoa noin meille aina kun joku meistä lapsista alkoi velloa itsesäälissä. Vielä tänäänkään en ole varma, mikä hänen pointtinsa oli, mutta se sai meidät lopettamaan itsemme säälimisen. Uskon hänen pointtinsa olleen, että voisimme velloa itsesäälissä niin paljon kuin haluaisimme, mutta hän ei aikonut kiinnittää asiaan huomiota, joten ihan vain hankkiutukaa eroon siitä ja jatkakaa päiväänne ja tehkää, mitä teidän on määrä tehdä.

Habakuk oli juuri tuollaisessa itsesäälissä vellomisen tilassa ja se näkyy selvästi Habakukin kirjan ensimmäisestä luvusta. Hän näki näyn jostakin, joka oli vastoin kaikkea sitä, mitä hän luuli tietävänsä Herrasta, ja hän oli yhtä vihainen kuin hämmentynytkin! Hän oli vihainen elämälle ja Jumalalle eikä tiennyt ulospääsytietä!

Hänen ensimmäisessä luvussa jakeissa 5-11 näkemänsä näky oli siitä, että Jumala käytti hyvin jumalattomia babylonialaisia yhtä jumalattomia assyrialaisia vastaan ja käytti babylonialaisia kurittamaan omaa Juudan kansaansa. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka vanhurskas Jumala voisi käyttää jumalatonta kansaa kurittamaan omaa kansaansa – riippumatta siitä, vaelsivatko he Hänen kanssaan tuohon aikaan vai eivät.

Tämä hänen teologiansa täydellinen uudelleen järjestäminen sai aikaan sen, että hänen ylpeytensä itsestään ja ylpeytensä israelilaisena nousivat ylös sekä haastoi hänen juurtuneet ja mitä hellityimmät uskomuksensa Jumalasta.

Hän konfrontoi Herran jakeissa 12 - 13: ” Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? ... Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa?”

Eikö meillä kaikilla ole ollut noita ajatuksia, kun näyttää siltä, ettei Jumalaa voi löytää mistään, kun meihin kohdistuu painetta joka puolelta eikä kukaan tule avuksemme? Kuinka sinä, vanhurskas Jumala, voit antaa tämän tapahtua minulle!?

Tuo ’varmaan menen syömään matoja’ -osa
Luku kaksi alkaa niin selvällä kuvalla, että voimme kuvitella profeetan ristivän käsivartensa ja nousemalla ylös kaupungin muureille hiljaiseen kohtaan ja kertovan Herralle jotain tällaista: ”Minä aion vain istua täällä, kunnes sinä joko vastaat minulle tai minä kuolen.”

Englanninkielinen käännös ei tee kuvalle oikeutta, mutta vertaamalla useita käännöksiä ymmärrämme hänen alhaisten ajatuksiensa ja teidensä itsepäisyyden: ”Minä vain seison täällä vartiopaikallani ja asettaudun aivan tähän muurin viereen ja katson mitä Hän sanoo minulle ja kuinka Hän vastaa minun valitukseeni!” (2:1) 

Muista, että tämä on Herran näky ja nämä ovat hänen näkemänsä tapahtumat – luvun 1 jae yksi toteaa tämän. Habakuk ilmeisesti todellakin nousi kaupungin muurille ja odotti nähdäkseen, mitä Herra sanoisi hänen valituksestaan, mutta hän ei saanut etsimiään vastauksia:

”Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea". Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”

Nuhtelu
Seuraavilla sanoillaan Herra (vasta sitten) käsittelee Habakukin ylpeyttä ja itsepäisyyttä: ”Katso, ylpeydessä nostettu sielu ei ole itsessään suoraselkäinen eikä vanhurskas; vanhurskaan täytyy elää uskostaan.” (suomennos tässä)


Habakuk ei ymmärtänyt kuinka sellainen Jumala, joka ei voinut katsella vääryyttä, saattoi käyttää pahoja babylonialaisia kurittamaan omaa kansaansa, eikä Herra tarjonnut yhtäkään vastausta häivyttääkseen hämmennyksen tai edes lohduttanut hänen hämmentynyttä mieltään ja vereslihalla olevia tunteitaan.

Ainoa, mitä Hän kertoi Habakukille oli, että tämä oli ylpeyden ja itsepäisyyden tilassa, ja että tämän sielu ei ollut oikealla tolalla, sillä hänen tuli elää uskostaan. Tämä lause: Vanhurskaan tulee elää uskosta(an) toistuu sanasta sanaan kohdissa Room. 1:17, Gal. 3:11 ja todettu monisanaisemmin Jaakobin kirjeen luvuissa 1-4, joten me tiedämme opetuksen olevan yhtä perustellun meille kuin se oli Habakukille.

Opetus meille kaikille
Meillä kaikilla on kysymyksiä Herralle, jotkut niistä ovat pakottavampia kuin toiset, ja kuitenkin Hän antaa vastauksia harvoin. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen tähden Hänen vastauksensa Habakukille on Hänen vastauksensa meille – sinun täytyy elää uskosta nöyryydessä huolimatta siitä, ettei sinulla ole kaikkia vastauksia. Tämä uskonvaellus ON Jumalan korkeampi tie ja ajatus hämmennystä aiheuttavissa asioissa.
 

Alhaiset tiet ovat aina itsesäälissä vellomisen teitä – säälit itseäsi, tunnet olevasi aivan yksin, hämmentynyt, vihainen Jumalalle ja ihmisille. Vihainen kaverille, joka vei parkkipaikkasi tai oikeusjärjestykselle tai vakuutusyhtiölle tai hallitukselle tai naapurillesi tai seurakunnallesi tai puolisollesi... kirjoita sinä itsellesi sopiva sana kolmen pisteen kohdalle.

Korkeammat tiet ovat tietoinen päätös olla kuuliainen ja vaeltaa uskossa. Huomaa, että Herra käski ensin Habakukia olla kuuliainen – vain kirjoita näky, sillä se on sitä varten, että toiset lukevat sen ja hyötyvät siitä – ja mitä sinuun tulee, Habakuk, sinun täytyy elää uskostasi. Elämäsi ei ole vain itseäsi varten, sillä elämäsi on näky, joka on kirjoitettu niiden sydämiin, jotka sinua tarkkailevat – joten et ehkä ymmärrä kaikkea, mutta ole vain kuuliainen ja vaella korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.

Lepo
Habakuk todella vapautui ensimmäisen luvun alhaisemmilta teiltään ja alhaisemmista ajatuksistaan päättäen lujasi vaeltaa uskossa, vaikkei ymmärtäisikään sitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen viimeiset sanansa ovat nämä:

”Vaikkei viikunapuu kuki, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; jos kaiken työn jälkeen oliivit jäävät tulematta, eivätkä pellot suo syötävää, ja jos lauma on hävinnyt pois karja-aidan turvasta, eikä karjaa vajoissa; kuitenkin minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra Jumala on minun voimani ja hän tekee minun jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja antaa minun kulkea hänen korkeilla paikoillaan.” (3: 17-19, suomennos tässä)

Meidät on kasvattanut sellainen seurakuntajärjestelmä, joka rinnastaa tunteen voiteluun, mutta aito Herran läsnäolo löytyy ”väliaikoina”, noina aikoina, jolloin ajatuksesi ovat vaakalaudalla alhaisten ja korkeiden ajatusten välissä – siinä Hänet voidaan kohdata, siinä Hän katselee ja tarkkailee.

Jos me valitsemme Hänen korkeammat tiensä ja ajatuksensa, Hän on siinä täysin läsnä olevana... jos emme, Hän antaa meidän istua muurilla ”känkkäränkkänä”, vihaisena maailmalle ja valmiina osoittamaan sen matoja syömällä kunnes teemme parannuksen alhaisista teistämme ja ajatuksistamme ja palaamme Herran luo, ja Hän sitten armahtaa ja Hänellä on runsaasti anteeksiantamusta...

Ensi viikolla korkeammat tiet ja ajatukset Apostolien teoissa...

John Fenn

Higher Ways part 3

Korkeammat tiet  - osa 3
(suom. ll; es:llä oikeudet)
  
Hei kaikki,

Olen kertonut elämästäni koskien Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten valitsemista. Tänään kolme lisätapausta menneeltä viikolta. Paljastamalla sydämeni ja elämäni osoitan tämän olevan elämäntavan, Isän kanssa vaeltamisen ja jatkuvan tarkistamisen sen osalta, onko ajatusteni ja teitteni sekä Hänen ajatustensa ja teittensä välillä jotain eroa.


Matka Kaliforniaan
Viime viikolla kerroin, kuinka Chrisin elämä pelastui ollessamme Kanadassa, ja ryhmäkoti on parhaillaan tekemässä aitausta, jonka avulla häntä ja muita asukkaita estetään vaeltelemasta tiehensä. Heti kun olimme palanneet tuolta matkalta, minulla oli vähän väljempää ajan suhteen, jolloin saatoin ajaa kuormurimme (Vanha Kunnon kuormuri) Victorvilleen, Kaliforniaan hakeakseni sieltä käyttöömme annetun asuntovaunun. Se painaa kolme tonnia (6 000 paunaa/2720 kiloa), mikä on Vanhan Kunnon kuormurimme vetokyvyn äärirajoilla.

Kuten viime viikolla kerroin, rukoilen kielillä kevyesti ajatellen mielessäni matkaa – ajan reitin mielessäni ja olen herkkä mille tahansa todistukselle hengessäni koskien jotakin pieleen menevää asiaa, minkä merkkinä on ’raskas tunne’ tai huomioni vie ja se pysyy jossakin tietyssä kohdassa... jos niin käy, pysähdyn ja viivyn siinä etsimässä lisää tietoa. Hengen ja Isän tiet ovat sellaiset, että tavallisesti jos pysyttelet kauemmin jossakin ilmestyksessä, Hän kertoo enemmän yksityiskohtia siihen pisteeseen asti, johon saakka Hän haluaa sinun tietävän asiasta, mutta ei sen ylitse.

Kävin mielessäni läpi koko matkan – 1.400 mailia (2250 km) itä-länsisuunnassa Yhdysvallat halkaisevaa valtatietä I-40 Tulsasta Flagsaffiin, Arizonaan, sen jälkeen Mojaven autiomaan poikki Victorvillen alueelle Los Angelesin yläpuolella olevalle aavikkoalueelle.  Hengessäni ei tuntenut mitään ongelmia menomatkalla, mutta kotimatkan suhteen oli melko kevyt ’raskas tunne’ – rukoillessani ja ajaessani mielessäni tuota reittiä tiesin, että minulle tulisi suuren luokan ongelma asuntovaunuun liittyen aivan Kaliforniasta lähdettyäni ja sitten uudelleen kaksi tuntia ennen Tulsaan saapumistani tunsin, että jokin pienempi ongelma kohtaisi kuormuria. Myös Barb tunsi, että jokin menisi pieleen asuntovaunun suhteen, joten olin varautunut. Meillä oli Isän ajatukset.

Kysyin Isältä ’kuinka suuren luokan’ tiedustellen, riittäisikö, että silti tulisin kotiin perjantaina, jos lähtisin Kaliforniasta keskiviikkona? Välittömästi perjantaita ajatellessani oli tyhjää, mutta kun ajattelin lauantaita, minulla oli välittömästi rauha – niinpä ymmärsin Hänen ajatuksensa olevan lauantaina saapumisen. Yäk, neljän päivän matka takaisin, joten olin vähän hermostunut. Välittömästi kuvittelin, että kuormurin vaihdelaatikko hajoaisi tai moottori simahtaisi tai että minun täytyisi myydä joko kuormuri tai asuntovaunu Kaliforniassa tai Arizonassa ja lentää kotiin tai soittaa joillekuille monista ystävistämme Arizonassa saadakseni apua – kaikenlaisia kuvitelmia, koska kaikki se, mitä Hän kertoi, oli epämääräistä informaatiota.

(Hanki DVD:ni ’Kuinka Herra opetti minut kuulemaan Isän äänen’ tai cd/mp3 ’Kuinka olla Hengen johdattama’ saadaksesi lisää tietoa niistä tavoista, joilla Isä puhuu tai paljastaa meille asioita)



Tärkeää! Panin pois kaikki nuo villit ajatukset ja harjoitutin mieleni pysymään keskittyneenä siihen, mitä minulle oli näytetty – suuren luokan ongelma matkan alkuaikoina, pieni ongelma kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa sekä neljän eikä kolmen päivän paluumatka.

Paluumatka
Lähdin Victorvillen alueelta keskiviikkoiltapäivänä matkaten mukavaa 55-58 mailin tuntivauhtia (88 km/h) kolmen tunnin ajan Needlesin kaupunkiin Kaliforniassa, joka on aivan Arizonan ja Kalifornian välisellä rajalla Mojaven autiomaassa. Seuraavana aamuna ajoin tunnin matkan Kingmaniin, Arizonaan ja sen läpi sekä 52 mailia eteenpäin, melkein tarkalleen kaksi tuntia päivän urakasta, kun yhtäkkiä asuntovaunun vasen etupyörä hajosi.

En ollut keskellä ei-mitään, mutta olin sen laitamilla. Oli 132 mailia Flagstaffiin, 52 takaisin Kingmaniin, kello oli 9.30 aamulla. Asuntovaunussa on neljä rengasta kahdessa akselissa, toinen rengas toisen edessä kummallakin puolella. Vasen eturengas räjähti sellaisella voimalla, että vanne osui melkein heti tiehen kipinöiden ja oli menossa rikki.

Ajoin sivuun, nostin tunkilla pyöränakselin ylös ja hain vararenkaan – se oli väärää kokoa, siinä oli kuusi reikää viiden sijasta. Yhtäkkiä minulta puuttui kaksi rengasta. Joten tämä oli se suuremman luokan juttu, joka meni pieleen asuntovaunun osalta.

Isän tiet ja ajatukset tästä asiasta...
Heti kun vanne oli irrotettu, saatoin liikkua hitaasti pitkin moottoritien piennarta liittymään nro 103, joka oli mailin päässä ja tuon liittymän lopussa oli merkki ’päällyste päättyy’. Pysäköin sivuun aivan tien viereen (tie oli siinä kohtaa enemminkin polku). Kerroinhan, että olin melkein ’ei-mitään –kaupungin keskustassa.

Seuraamani sääntö on, että ensin teen sen, mitä tiedän tehdä luonnollisessa. Se tarkoitti tässä sitä, että minun täytyi irrottaa asuntovaunu vedosta, luottaa Isään, että se olisi ok, ja ajaa 52 mailia takaisin Kingmaniin, missä luotin Isällä olevan rengasliikkeen, jossa olisi kaksi vannetta ja pyörää korvaamaan räjähtäneen renkaan ja vääränkokoisen vararenkaan.

Tein saman asian kuin aina teen siltä varalta, että Isä olisi halunnut minun ajavan sen sijaan 132 mailia – ajoin mielessäni 132 mailia Flagstaffiin, eikä siinä ollut mitään järkeä ja enkä tuntenut mitään hengessäni. Mielessäni ajoin toista tietä Kingmaniin, enkä tuntenut myöskään mitään, mutta tiesin kokemuksesta sen tarkoittavan, että tulee tehdä se mikä vaikuttaa oikealta luonnollisessa – niinpä menin takaisin Kingmaniin. Kävin joissakin liikkeissä ja löysin yhden, jossa sanottiin, että he voivat auttaa.

Kahden tunnin sisällä heillä oli kaksi uutta rengasta kahdessa uudessa vanteessa ja olin matkalla panemaan ne paikoilleen asuntovaunuun. Isän ohjatessa askeleitani olin mennyt rengasliikkeeseen, jonka kulmassa oli ”In-n-Out” –hampurilaisravintola.

En ollut syönyt yhteen mennessä vielä tällä matkalla, ja perheemme perinteisiin kuuluu syödä In-n-Out –ravintolassa Kaliforniassa. Perinteen aloitti Kaliforniasta kotoisin oleva miniämme. Kyse ei ole siitä, että me jotenkin kumartaisimme kuuluisaa ’In-n-Out’ –merkkiä, mutta siellä syöminen on perinne – oli lounasaika, enkä ollut syönyt vielä mitään tuona päivänä, joten minusta vaikutti hyvältä ajatukselta minulle ja Hänelle, että söisin siellä lounasta. (Jopa sinne poikkeamisen lounasta syömään suhteen tutkiskelin rukoillessani nähdäkseni, kokisinko ’mene suoraan asuntovaunulle’ -kehotuksen vai en. Minulla ei ollut mitään tunnetta siitä, että pitäisi kiireestä ajaa tunti takaisin sinne, minne olin jättänyt asuntovaunun tien poskeen, joten söin lounaan).

Miksi räjähdys tapahtui
Heti kun uusi rengas oli asuntovaunussa kiinni ja vararengas kiinnitetty ylös taakse jatkoin matkaani, mutta ajaessani ajattelin kolmea jäljellä olevaa rengasta. Asuntovaunu oli kököttänyt yhdessä paikassa 3½ vuotta korkealla Kalifornian autiomaassa ennen kuin aloitin matkan.  Se sai minut ajattelemaan kuivalahoa ja UV-säteilyn haittoja, jotka aiheuttivat renkaan hajoamisen ja saivat minut pohtimaan jäljellä olevia renkaita.

Ajaessani rukoilin Hengessä kevyesti samalla kun mieleni kävi läpi eri vaihtoehtoja nähdäkseni, jos jokin ajattelemistani vaihtoehdoista todistaisi asiasta – etsien yhtäkkistä rauhaa tai tietoa hengessäni koskien jotakin noista ideoista, mikä viittaa siihen, että se oli Isän ajatus tuosta asiasta.     

Luulin voivani pysähtyä ja panna vararenkaan eteen oikealle puolelle ajatellen, että vasen eturengas räjähti, koska asuntovaunun etuosaan osuvat tiestä irtokivet ym. ensin, se iskeytyy ensin jokaiseen kohoumaan, ja se kannattelee enemmän asuntovaunun painoa kuin sen takana oleva rengas. Mutta sitten ajattelin noita kolmea vanhaa rengasta, sitä että on yksi mahdollisuus kolmesta, että valitsisin väärin ja sitten yksi rengas tyhjenisi ja siitä koituisi kaksi kertaa niin paljon työtä, jos arvaisin väärin.

Sitten kun en kokenut mitään rauhaa tai opastusta liittyen mihinkään, mitä rukoilin ja ajattelin, kysyin lopulta: ”Isä, auttaisi jos tietäisin, miksi tuo vasen eturengas räjähti. Jos tietäisin sen, voisi tehdä viisaan päätöksen koskien sitä, mitä mahdollisesti tulee tehdä vararenkaan ja noiden kolmen muun vanhan renkaan suhteen vai vain jatkaa samaa rataa.”

Välittömästi Hän sanoi: ”Kun tulit pois liittymästä eilen illalla ja melkein ajoit leirintäalueelle menevän tienhaaran ohi, jarrutit voimakkaasti ja käännyit yhtäkkiä oikealle, jolloin suurin osa asuntovaunun painosta ja kääntymisen voimasta osui tuon vasemman etupyörän päälle. Kääntyminen vaurioitti sitä sisältä, sen tähden se hajosi matkattuasi tänään kaksi tuntia.”

Hänen puhuessaan näin jälleen tuon kääntymisen. Edellisenä iltana aurinko oli laskemassa ja seurasin navigaattorin opastusta leirintäalueelle, ja kun olin ajanut pois liittymästä, ajoin melkein ohi leirintäalueelle vievän tien haarasta, jarrutin lujaa ja käännyin vaistomaisesti muistaen vasta sekunnin murto-osaa myöhemmin, että takanani oli kolme tonnia painava asuntovaunu. Hetken ajan pelkäsin, että kiepsahtaisin ympäri – käännös oli niin jyrkkä – niin ei käynyt, mutta kuulin kyllä asuntovaunun jarrujen lukkiutuvan jarruttaessani ja kääntyessäni samanaikaisesti. Ilmeisesti olin vaurioittanut vanhaa etupyörää näin tehdessäni.


Jos olisin ollut uskonnollinen
Uskonnollinen vakiovastaus renkaan räjähtämiseen olisi sanoa paholaiselle, että hän on sidottu ja ajettu ulos tai jotakin muuta paholaiseen liittyvää. Mutta totuus on, että olin aiheuttanut tämän itselleni huolimattomalla jarrutuksella ja tiukalla kääntymisellä sen sijaan, että olisin vain ajanut ohi ja tullut takaisin toista kautta muistaen, että minulla oli takanani kolmen tonnin painoinen asuntovaunu. Kyse ei ollut paholaisesta, olin aiheuttanut tämän itse itselleni. Tämä oli se, mitä Isä ajatteli – opetus on, että jos haluat kulkea Hänen korkeammilla teillään ja korkeammissa ajatuksissaan jonkun asian suhteen, älä vain syytä paholaista tai jotakuta toista automaattisena reaktionasi – katso ensin peiliin ja ole sitten halukas olemaan rehellinen.


Tuuli ja ohjaus
Kun olin taas tien päällä, huomasin, että kun iso puoliperävaunuyhdistelmä ohitti minut, tulin imaistuksi kohti ohittavaa rekkaa ja sitten puhalletuksi sivusuuntaan rekan mennessä ohi. Tein mitä aina teen – rukoilin kielillä samalla kun pohdin asiaa, siirtelemällä ajatuksiani henkeeni etsien todistusta tai rauhaa jonkin tietyn ajatuksen kohdalla. Kuormurissani oli kuormitustasolla kiinnityskoukku, jossa oli kaksi ketjua, joilla asuntovaunu ja kuormuri oli vedetty tiukasti yhteen – ilman sitä kuormuri olisi näyttänyt kulkevan etupyörät ilmassa takana olevan painon vuoksi. 

Tämän myötä kuormuri ja asuntovaunu olivat samalla tasolla. Mutta pohdiskelin, tuliko systeemiä jotenkin muuttaa, koska jos liian paljon painoa oli vain takarenkailla, eturenkaat olisivat kevyitä, mikä tekisi ohjaamisen hyvin kevyeksi ja pulmalliseksi – ehkä tuosta syystä minua vedettiin kohti ja työnnettiin pois suurten perävaunuyhdistelmien suunnasta niiden mennessä ohi. En saanut mitään rukoillessani ja ajatellessani, mitä tehdä etsiessäni Isän ajatuksia asian suhteen.

Poikkesin tien sivussa olevalle lepopaikalle käydäkseni vessassa, ja seisoessani pisuaarilla eräs mies tuli virtsaamaan viereiselle pisuaarille. Niinpä aloin keskustella hänen kanssaan kommentoiden pitkää ja kuumaa päivää. Hän oli samaa mieltä kertoen jokaisen päivän olevan hänelle pitkän, ja minä vastasin kysymällä, ajoiko hän jotain edessä olleista rekkayhdistelmistä, mihin hän vastasi myöntävästi. Sen jälkeen kerroin hänelle siitä, että tulin vedetyksi kohti ja työnnetyksi pois noiden rekkojen suunnasta silloin, kun ne ohittivat, ja hän kertoi sen olevan normaalia ja tämän jopa tapahtuvan niille. ”Kun vaimoni ajaa, kerron hänelle aina, että ohittaessamme hän pitäisi varansa tyhjiön sekä heti sitä seuraavan, meitä poistyöntävän ilma-aallon suhteen.”

Minulla oli Isäni ajatukset, vaikkei tämä mies sitä tietänyt – kokemani oli normaalia, joten minun ei tarvinnut hienosäätää kiinnityskoukkua. Kun me palasimme kuorma-autojemme luo, pyysin tätä: ”Isä, kiitän sinua tältä mieheltä tulleesta viisaudesta. En tiedä, tunteeko hän sinut vai ei, mutta oli kummin päin tahansa, haluaisin hänen apunsa tulevan hyvitetyksi hänen tililleen viimeisenä päivänä, koska käytit häntä antaaksesi minulle ajatuksesi tämän asian suhteen.”


Toinen tapaus
Loppupäivänä ja seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään erityistä, ja aamuseitsemältä lauantaina olin parin tunnin ajomatkan päässä kotoa aivan Oklahoma Cityn itäpuolella, mutten ihan vielä Shawneessa I-40 – tiellä ja pohdiskelin sitä ’pienempää’ juttua, jonka olin kokenut tulevan noin kahden tunnin matkan päästä kotoa. Juuri silloin kojelaudassa syttyi valo ’tarkista moottori’ ja pikainen silmäys mittareihin osoitti, että sähköjärjestelmässä oli jotain vikaa. Sen sijaan, että mittarin viisari näyttäisi 14, se oli lähempänä lukua 10 tai 12.

Se merkitsi, että joko laturi ei syöttänyt sähköä takaisin akkuun tai akku ei enää ylläpitänyt latausta. Kun rukoilin kielillä ja ajattelin näitä kahta vaihtoehtoa, en tuntenut mitään laturiin liittyen, mutta ajatellessani akkua muistin yhtäkkiä, että oli saanut kehotuksen vaihtaa tämä neljä vuotta vanha akku ennen matkaa, mutta jätin huomiotta kehotuksen – yllykkeen, sitkeän ehdotuksen – vaihtaa se. Mutta järkeilin asiaa tuolloin sanoen, että kyse oli hyvästä vahvasta akusta. Mutta luulen, että varhain aamulla kun ajovalot ja kaikki asuntovaunun valot olivat päällä, se oli ollut akulle liikaa, eikä se enää kyennyt ylläpitämään latausta. Päätellen viisarin liikkeistä arvioin minulla olevan puoli tuntia aikaa ennen kuin moottori lakkaisi toimimasta.

Sanoin: ”Ok Isä, kaikki on minulle jo lahjoitettu (2. Piet. 1:3-4), joten paljasta huolenpitosi – tarvitsen uuden akun ja vara-osaliikkeen, joka on avoinna klo 7.15, mutta koska useimmat niistä ovat kaupunkien keskustoissa, jossa pysäköinti on rajoitettua, pitäisin parempana Walmart-tavarataloa, joiden yhteydessä on paljon parkkitilaa, ja Walmartin pitää olla aivan valtatien vieressä, koska en aja tätä rakkinetta kaupungin katujen halki.” Sitten kirjoitin sanan ”Walmart” navigaattoriin, kuvaruutuun ponnahti yksi paikka Shawneen kauppakeskuksessa 12 mailin päässä – ajoin suoraan sinne, ostin uuden akun ja olin matkalla kotiin... huh!

Olen kertonut kahdesta viikosta elämässäni näin yksityiskohtaisesti näissä kahdessa viimeisimmässä ”Ajatuksessa” jotta huomaisit sen mekanismin, jolla Barb ja minä elämme, ja se on elämäntapa, ei kaava – se on alistusta yhteyttä Isän kanssa. Käyn läpi saman rutiinin, kun Barb ajaa kahden tunnin matkan Tulsaan – Teen mitä tulee tehdä luonnollisessa tankkaamalla häntä varten auton tankin täyteen, tarkistan öljyn, rengaspaineet ja pesen tuulilasin – sitten rukoilen ja käyn läpi mielessäni hänen matkansa nähdäkseni, onko hengessäni jostain jotakin tuntemusta. Useimmiten ei ole mitään.

Teen saman asian, kun Chris on kotona luonamme muutaman päivän, tai mietiskelen palvelutyöhöni liittyvää matkaa – tai jos käyn hoitamassa jonkin 15 minuuttia vievän asian – kyse on elämäntavasta, ja tuona aikana ajattelen sataa eri asiaa minä hetkenä hyvänsä, aina rukoillen Hengessä samalla, kun ajattelen perusteellisesti asioita. Juuri nyt olemme huomanneet, että Barbin auton tuulilasissa on särö todennäköisesti johtuen lasin vanhuudesta ja ilman kuumuudesta, joten rukoilen 250 dollarin sekä ajan suhteen, ajan käydä Tulsassa se vaihtamassa... kun saan rauhan ja tunteen, että rahat ja aika tulevat yhteen, korjautamme sen. Kyse on elämäntavasta...mainitsinko siitä aiemmin?  Älä ole uskonnollinen, ihan vain kulje Isän kanssa...



Muista siis: tee se, mitä tiedät tehdä luonnollisessa. Sitten kun rukoilet kielillä, käy ajatuksissasi läpi päiväsi siirrellen huomiota henkeesi ajatellessasi. Tee näin, jotta voisit huomata, onko sellaista todistusta, joka saattaa viitata siihen, että Isällä on toinen ajatus jostakin asiasta, niin että Hän voisi paljastaa korkeamman tiensä sinulle... ensi viikolla katsomme tätä toisesta näkökulmasta... siunauksin,


John Fenn