Blog Archives

Mikä päivä on sapatti? Osa 2/2 Lepoon pääseminen

7/26/2025

What day is the Sabbath? 2 of 2 Entering into rest,
Mikä päivä on sapatti? Osa 2/2 Lepoon pääseminen

Hei kaikki,

Tajuttuamme, että Kristus on meissä ja Kristus ON sapatti, meillä on suuri vapaus. Toisilla ei kuitenkaan ole tuota tietoa. Heistä tuntuu, että heidän täytyy omien tunne-elämän tarpeidensa vuoksi 'tehdä jotakin' Jumalan suuntaan. Se on tietysti hyväksyttävää, kuten Paavali selittää.

Rakkaudessa vaeltaminen ymmärtäen samalla ihmisten käytänteitä UT:n realiteettien kautta
Room. 14:ssä Paavali osoitti sanansa niille, jotka valitsivat syödä tai olla syömättä lihaa, palvoa yhtenä päivänä tai kaikkina päivinä sekä juoda viiniä tai olla juomatta viiniä.

Room. 14: 1–2: "Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia... (jae 5) Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..."

Room. 14:n loppu käsittelee rakkaudessa vaeltamista, sen tajuamista, että jokainen tekee sen minkä tekee Herralle ja Hän hyväksyy heidät. Meidänkin pitäisi, kuten hän kirjoitti. Aivan alussa jakeessa yksi hän kehottaa puhumaan asiasta, mutta ei riitelemisen pisteeseen asti. Paavali toistaa itseään Kol. 2: 14–23:ssa, missä hän kirjoittaa Jeesuksen ristintyön täydellisyydestä todeten jakeissa 16–17:

" Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."

(Viittaus uuteen kuuhun koskee tempausta, tullen pasuunansoiton juhlasta, joka on ainoa juhla, joka alkaa uuden kuun vaiheessa, jolloin kuu on piilossa. Juutalaisuudessa kuu edustaa uskovia, jotka tehtiin hallitsemaan yötä, saamaan valonsa auringolta ja tulemaan piilotetuiksi Messiaaseen natzalin aikana, tai sen tapahtuman, jota seurakunta kutsuu tempaukseksi).

Mitä Isä opetti minulle henkilökohtaisesta sapatista
Ottaessamme yhden päivän viikossa lepäämiseen, se merkitsee työntekomme taukoamista, kuten Jumala otti tauon omasta työnteostaan, me kunnioitamme Häntä. Jokainen lepopäivä on pelastuksemme esikuva, sillä Jeesus osti meidän rauhamme Isän kanssa, osti lepomme meidän ja Isän välillä.

Joitakin vuosia sitten työskentelin taukoamatta. Yritin irrottaa (vapaa-) päivän, mutta löysin itseni aina vastaamassa sähköposteihin tai viesteihin tai tekstiviesteihin tai muihin sellaisiin. En voinut täysin ottaa kokonaista päivää vapaaksi. 2. Moos. 20:8–11:ssa, jossa sapattilaki ensiksi todetaan, sanotaan, että ei tule tehdä 'vähäpätöistä' työtä. Heprean teksti on kirjaimellisesti 'älä saavuta mitään' tuona päivänä. Barb ja Isä olivat kasvamassa määrin itsepintaisia sen suhteen, että oppisin ottamaan vapaapäivän, mutta on luontoni vastaista olla vain laiskuri päivän ajan.

Olimme Alankomaissa vuosittaista konferenssiamme varten ja huimaus iski minuun rankasti. Minulla oli ollut vakava kohtaus aiemmalla matkalla Liettuaan, joten huimaus ei ollut minulle uusi asia. Se tapahtui minulla aina, kun olin hyvin väsynyt, sen jälkeen, kun olin työskennellyt useita päiviä lepäämättä.

Mikä muutti minut
Tämä nimenomainen matka Alankomaihin muutti kaiken minulle. En nuku lentokoneessa, ja lennot Yhdysvalloista Eurooppaan lähtevät illalla ja saapuvat seuraavana aamuna, joten menettää kokonaiset yöunet. Saatoin tuntea ne muutokset kehossani, jotka kertoivat minun olevan huimauksen partaalla, mutta konferenssi oli edessämme. Perjantai-illan palvonnan aikana taistelin pysyäkseni pystyssä.

Niin kuin usein tapahtuu konferensseissamme ja retriiteissämme, Herra tuli erään palvontasessiomme aikana avaten silmäni samoin kuin monien muiden silmät ilmestymiselleen. Oli kuin Elisan kohdalla 2. Kun. 6: 15–17:ssa, kun Elisa pyysi Herraa avaamaan palvelijansa silmät, jotta hän saattoi nähdä sen, mitä Elisa näki. Jälkikäteen monet puhuivat siitä, kuinka he näkivät tai kokivat Hänet, tunsivat Hänen rauhansa, kun Hän laski kätensä heidän päälleen ja eräs mies puhui kyynelten läpi siitä, kuinka Hän tuli halaamaan häntä, mikä sulatti pois vuosien henkilökohtaiset epävarmuudet ja pelot.

Näin Hänet ja Hän katsahti minuun hymyillen, muttei sanonut mitään; Hän vain alkoi kävellä ihmisten joukossa. Tuo oli perjantai-iltana. Lauantaiaamuna olin niin huimauksesta sairas, että kykenin tuskin seisomaan, menin takaisin sänkyyn pahoinvoinnin aaltojen kuivattamana ja minun täytyi antaa Barbin ja Brianin huolehtia iltapäivän ohjelmasta.

Maatessani siinä puhuin Isälle sanoen: "Herra oli paikalla eilen illalla, miksei Hän parantanut minua? Hän olisi voinut, Hän oli siellä, monet näkivät Hänet ja vastaanottivat parantumisia tai rauhaa tai mitä he tarvitsivat, miksei Hän parantanut minua?" Isä vastasi:

"Kärsit tottelemattomuutesi seurauksista. Olen käsitellyt sinua jonkin aikaa ja yrittänyt saada sinua ottamaan kokonaisen vapaapäivän, mutta olet jättänyt minut huomiotta. Jopa vaimosi on pitkään käskenyt sinua ottamaan vapaapäivän, etkä ole totellut edes häntä. Opi tämä poikani: kehosi menee maailman tietä ja sinun täytyy oppia sopeutumaan."

Pyysin anteeksi (tein parannuksen) juuri siinä paikassa ja vietin muutamat seuraavat tunnit sängyssä nesteyttäen itseäni, ottaen nokosia ja luvaten, että muuttuisin. Iltaan mennessä voin hieman paremmin, sunnuntaina paremmin ja melkein normaalisti maanantaina. Isä ei parantanut minua välittömästi sallien minun kokea täysin oman tottelemattomuuteni ja elää todeksi vasta löytyneen kuuliaisuuteni. Lukuun ottamatta harvoja olosuhteiden pakottamia tilanteita olen irrottanut yhden kokonaisen päivän vapaaksi, levännyt, pysynyt poissa puhelimeltani ja tietokoneeltani kerran viikossa. Joskus kaksi päivää, kun on ollut tarvis. Minulla ei ole ollut Alankomaissa tapahtuneen kaltaista episodia siitä lähtien.

Milloin on sinun sapatin leposi?
Aiemmin mainitsin Hepr. 4:11:n, joka kehottaa 'ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon', esittäen lausuman, että uskosi suhteen ei ole ongelmaa, kyse on työskentelystä tuon sapatin lepoon pääsemiseksi. Kristus on meissä, joten meillä on tapana ajatella, että kun elämän ongelmat tulevat tiellemme täynnä pelkoa ja hämmennystä, taistelisimme helposti niitä vastaan Hänen rauhallaan. Mutta se ei ole niin helppoa. Siksi ''ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.'

Minulle kokonaisen päivän lepääminen ON eräänlaista työtä, uutta käytöstä, joka minun täytyi oppia. Aihe siirtyi Raamatun tietystä kohdasta eläväksi todellisuudeksi, opetin itseäni, kuinka hidastaa tahtia, kuinka irrottautua, kuinka antaa Kristuksen sapatin levon minussa virrata ulospäin yhdeksi viikonpäiväksi.

Sinun täytyy ehkä suunnitella lepopäiväsi niin, että teet toisille tiettäväksi, ettet ole tavoitettavissa. Tehdä työpaikallasi tiettäväksi, että et voi ottaa tuota ylimääräistä työvuoroa tuona päivänä ja ennen kaikkea vastustaa halua katsoa puhelinta, tietokonetta, tablettia. Jeesuksen siteerataan kolme kertaa sanoneen, että Hän on sapatin Herra, mikä tarkoittaa, että kun sinulla on Jeesus, sinulla on sisälläsi kaikki sapatit. Lepo ON siellä Kristuksen persoonassa sinussa, joten hankkiudu Hänen luokseen ja katso, kuinka te kaksi voitte suunnitella lepoajan. Jokainen sapatin lepo on, kuten aiemmin sanoin, esikuva siitä levosta, jonka Jeesus osti ristillä Jumalan ja ihmisen välille. Hän on levossa meidän kanssamme, me olemme levossa Hänen kanssaan. Aaa… anna tuon rauhan virrata hengestäsi sieluusi, ulos kehoosi ja fyysiseen maailmaan… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mikä päivä on sapatti? Osa 1/2

7/19/2025

0 Comments

What day is the Sabbath? 1 of 2
Mikä päivä on sapatti? Osa 1/2

Hei kaikki,

Joillekuille kristityille sapatti on hyvin tärkeä päivä. Mutta mikä päivä on SE sapatti, jota noudatamme? Se on kompakysymys.

Messiaaniset kristityt kokoontuvat yleensä perjantai-iltaisin tai lauantaisin uskoen noudattavansa Jumalan Sanaa.

Monet uskovat, että on Jumalaa miellyttävämpää kokoontua perjantai-iltaisin tai lauantaina, koska he uskovat, että niin Hän on käskenyt. Tuo kuulostaa jumaliselta, mutta jos tutkit niitä monia Raamatun kohtia, joita sapatista on, ei sanota mitään kokoontumisesta joko perjantai-iltana tai lauantaina (sapatti). Itse asiassa Jumala vaati heidän käymistään temppelissä vain kolme kertaa vuodessa*. 2. Moos. 20: 8-§§, joka on sapattilaki, sanoo pelkästään, että älä tee työtä. *5. Moos. 16:16, 2. Moos. 23:17

Ensimmäinen maininta perjantai-iltaisin tai lauantaina kokoontumisesta on Israelin Babylonian pakkosiirtolaisuuden ajalta (500-luvulla eKr.), mutta hävisi, kun heidät päästettiin vapaiksi takaisin Israeliin Nehemian ja Esran aikoina. Kokoontumisesta perjantai-iltaisin tai lauantaisin ei tullut käytäntöä ennen kuin vasta noin 150 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Se sai korotetun merkityksensä fariseusten alaisuudessa, joilla, kuten muistat, oli useita kiistoja Jeesuksen kanssa sapatista. (Mk. 7:9-13/Matt. 15: 1-6 esimerkiksi).

Mutta hyvää tarkoittavat kristityt kuten 'messiaaniset' tai "heprealaiset juuret", "seitsemännen päivän adventistit", "seitsemännen päivän Jumalan seurakunta" sekä "seitsemännen päivän baptistikirkko" myös kokoontuvat lauantaina. Mutta he eivät usko Uuden testamentin realiteettien mukaisesti.

Sapatti on Persoona.

Jumala kutsuu 2. Moos. 31:16:ssa sapattia 'ikuiseksi liitoksi'. Syy siihen, että Jumalan lepo on ikuista, on, koska sapatti on Persoona. Jeesus Kristus ON sapatti. Kristus on sinussa, sen tähden olet ikuisessa sapatin levossa uskonnollisista teoistasi. Se on valmis! Se on täytetty! Sinulla on rauha Jumalan kanssa ja Hänellä sinun kanssasi Jeesuksen Kristuksen ikuisen sapatin tähden.

1.Moos. 2: 1–3:ssa sanotaan: " Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt."

Seitsemännen päivän sapatti on esikuva ja kuva Jeesuksen Kristuksen persoonasta ja Hänen ristintyöstään. Silloin Jumala lopetti. 2. Kor. 5: 18–19:ssä Paavali kirjoittaa: " Mutta kaikki (uusi) on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ... Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä…pyydämme… antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (Jumala ei ole sinulle vihainen; Hän teki rauhan kanssasi Jeesuksen kautta – hyväksy Hänen rauhantarjouksensa!")

Kun Jeesus sanoi "Se on täytetty", Hän lepäsi. Isä Jumala lepäsi. He lopettivat, se oli valmis, pelastus oli voitettu. Sapatti itse luomisen alusta profetoi Jeesuksesta. Luuletko Herran olleen väsynyt tai uupunut kuuden luomisen päivän jälkeen? Tietenkään ei, Hän on Henki, Hän ei voi fyysisesti uupua työstä. Hän lopetti. Se oli valmis. Sama on "Se on täytetyn" suhteen ristillä. Se oli valmis, pimeys nostettu ristiltä, maailman synnistä oli maksettu. Jumala lopetti. Jeesus lopetti. Pelastus oli voitettu.

Jokainen sapatti jokaisessa Raamatussa olevassa juhlassa olin esikuva siitä levosta, jonka Jeesuksen ristintyö sai aikaan. Nämä sapatit osoittivat tulevaan määrättyyn aikaan, aikaan, jolloin Jumala tulisi kirjaimellisesti täyttämään määrätyn ajan lopullisella sapatilla. Nämä juhlat ovat 'moed'*, jumalallisia harjoituksia aidolle. (2. Moos. 23: 15; 34:18, määrätyt ajat*)

Heprealaiskirje 4: Sapatti on Jeesus Kristus

Hepr. 4:n kahdeksassa ensimmäisessä jakeessa kirjoittaja kirjoittaa Israelista Mooseksen ja Joosuan alaisuudessa sanoen, että heille julistettiin evankeliumi kuten meille, mutta monet eivät uskoneet Herraan. Hän vertaa niitä, jotka olivat uskovia uskosta osattomiin, jotka kuolivat autiomaassa, tämän päivän ihmisiin, jotka joko uskovat tai eivät usko. Hän kirjoitti jakeessa 3: "… me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon..." Hän viittaa siihen tosiasiaan, että jos olisit elänyt tuolloin muinoin, olisit ollut kuin Joosua ja Kaaleb ja muut, jotka uskoivat Herraan, et niin kuin uskosta osattomat.
Hän jatkaa puhuen siitä levosta, jonka Israel vastaanotti vaellettuaan 40 vuotta autiomaassa, kun he tulivat luvattuun maahan jakeessa 8: " Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä (sapatin) päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon (uskonnollisista) teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa."

Jakeet 9–11: " Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä."

Hän jatkaa jakeessa 12, että sapatti on persoona: " Sillä Jumalan sana (muista, että tuohon aikaan ei ollut mitään UT:tä, hän puhuu persoonasta, joka on Jumalan Sana) on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus…"

Tässä me näemme, että Jeesus Kristus ON sapatti. Ensi viikolla näemme sapatin sapatissa, ja sen, mitä Paavali kirjoitti niistä, jotka valitsevat kunnioittaa yhtä päivää toisia enemmän. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 4/4

7/12/2025

0 Comments

Things the Father, Lord, or angels have said to me, 4 of 4
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 4/4

Hei kaikki,

Olin hakenut Chrisin ryhmäkodista hänen tavanomaiselle perjantaista lauantaihin kestävälle kotivierailulle. Lauantaiaamuna ajoimme pitkin teitä hoitamassa niitä asioita, joita olin säästänyt viikon aikana tehdäkseni ne hänen kanssaan. Chris on henkisesti noin 4-vuotias, joten kun tämä tapahtui vuonna 2024, hän oli paria kuukautta vaille 45-vuotias.

Ajaessani ajattelin sitä, kuinka olemme kuunnelleet 41 vuotta lastenlauluja - 41 vuotta nelivuotiaana oloa. Olin väsynyt kuuntelemaan samoja lauluja, joita olemme vuosia kuunnelleet ”Chris”-soittolistoistani. Chrisille ne ovat tuttuja, mukavia ja kotoisia. Hän ei koskaan väsy niihin. Lisäksi Chris on hyvin puhelias. Hän ei ole koskaan tavannut vierasta tai koiraa, josta hän ei olisi heti pitänyt. Hän jatkuvasti selostaa ympäröivästä liikenteestä. Kaikki tämä tapahtuu nelivuotiaan tasolla.

Puhuin Isälle hiljaa sisäisesti kun ajoin:
”Isä, kaipaan aikuissuhdetta Chrisin kanssa. Kaipaan keskustella hänen kanssaan aikuisen tasolla.” Yhtäkkiä ilmaan ilmestyi televisioruudun kaltainen suorakulmio. Se oli oikealla puolellani. Näin ajaessani samanaikaisesti kaksi asiaa: luonnollisen maailman ja tämän ruudun. Tämä on mitä Elisa ja hänen palvelijansa kokivat 2. Kun. 6:15-17, kun molemmat miehet näkivät samanaikaisesti heitä vastaan kokoontuneen fyysisen armeijan JA heitä suojelevan enkeliarmeijan. Näin tapahtuu minulle useimmiten, kuin kaksi ulottuvuutta samanaikaisesti nähtynä.

Olin taivaassa seisomassa Chrisin vasemmalla puolella. Koska seisoin ja hän istui jonkin päällä, mikä näytti kiveltä, saatoin vain katsoa alas hänen päänlaelleen ja olkapäilleen. Huomasin hänen kokonsa - jos hän olisi terve, hän olisi minun kokoinen, noin kaksi metriä - mutta hänen synnytyksen aikaisen aivovaurion ja vuosien myötä tulleen lihassurkastumisen vuoksi hän on pienempi. Huomasin hänen päänsä olevan normaalin kokoinen. Hänellä oli edelleen tummat hiukset, jotka hän peri äidiltään (vaimoltani Barbilta). Hän oli iso mies.

Ihmisiä istui maassa hänen edessään kuuntelemassa tarkkaavaisesti. Joidenkin kasvot olivat epäselviä. Tiesin Hengen kautta – tiesin sisimmässäni – että he olivat olleet jossain vaiheessa Chrisin hoitajia maan päällä.
”Isä, mitä minä näen?”
”Näet Chrisin taivaassa.”
”Mitä hän tekee?”
”Hän kertoo ihmisille, millaista oli olla vangittuna vajavaiseen kehoon, hänen ajatuksiaan, kokemuksiaan. Hän kertoo myös siitä, kuinka vaikka hänen vammansa riisti häneltä kyvyn kommunikoida täysin, hän tiesi asioita, havaitsi asioita, sitä mitä ihmiset sanoivat ja mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän tulee jatkamaan elämänsä jakamista muille, jotta he tulisivat siunatuiksi.”

Sitten ”ruutu” katosi ja olin takaisin luonnollisessa maailmassa. Katsoin Chrisiä, joka istui vieressäni etupenkillä, ja ajattelin kuinka hyvä mies hän on, ja kuinka siunattuja olemme hänen vanhempinaan.

Olen nähnyt poikani tulevaisuuden taivaassa.
Ymmärrän, että lukemattomat ihmiset haluaisivat nähdä ”erityis-” lapsensa tai lapsenlapsensa tulevan elämän taivaassa kuten minä näin. Kaikki, mitä voin tarjota, on varma toivo siitä että on taivas ja että meidän henkemme ja sielumme ovat ikuisia, yhdistyneitä ja yhtä, kuten Isä ja Hänen (Pyhä) Henkensä ovat yhtä.

Ihmisen henki ja sielu ovat ikuisia. Syvällä rakkaissamme, noiden hauraitten, vajavaiden ja vaurioituneiden ihmiskehojen sisällä, on todellinen henkilö. Ikuinen henkilö. Eräänä päivänä me ja he tulemme saamaan kehot, jotka on tehty tuhoutumattomasta, ikuisesta ja taivaallisesta materiaalista, kuten ylösnousseen Herramme keho. Mutta toistaiseksi teemme työtä elämän kamppailujen läpi, tällä sisäisellä varmuudella ja tiedolla hengessämme, että elämämme täällä on vain haihtuva savu. Uudistumme päivä päivältä, kun emme katso näkyvää, joka on väliaikaista, vaan näkymätöntä, joka on ikuista. (2. Kor. 4:16-18)

Kuuro Will.
Oli sunnuntain jumalanpalvelus. Virkatehtävieni vuoksi tulin sisään sen jälkeen, kun palvelus oli alkanut. Minut ohjattiin istumaan ylemmällä rivillä seurakunnassa. Megaseurakunta kokoontui koripalloareenassa, jonka kenttä oli väliaikaisesti peitetty matolla. Istumapaikat olivat levittäytyneet ovaalin-muotoisen kentän yhdelle puolelle, saarnatuoli ja ylistysryhmä sijaitsivat alhaalla lattiatasolla.

Muutaman rivin verran lattiatasosta ylempänä, ja reilusti alapuolellani, istui kuuro mies nimeltä Will. Joitakin viikkoja aikaisemmin pastori oli pyytänyt minua, että yrittäisin kommunikoida Willin kanssa. Luulen, että hän ajatteli, koska minulla on vammainen poika, pystyisin jotenkin kommunikoimaan tämän kuuron miehen kanssa.

Pastori halusi minun kertovan Willille, että hänen ei tarvitse tulla eteen jokaisella alttarikutsulla. Jokaisessa jumalanpalveluksessa oli alttarikutsu, ja jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousta varten. Jos kutsu oli naisille, jotka halusivat rukousta tullakseen raskaaksi – Will oli siellä. Jos kutsu oli naisten terveysongelmille – Will oli siellä. Jos kutsu oli riippuvuuksien kanssa kamppaileville – Will oli siellä. Hän oli kuuro, ja hän vain rakasti Herraa ja halusi olla siellä missä tapahtui. Tämä tarkoitti, että jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousjonoon.

Epäonnistuin täysin pastorin pyynnön toteuttamisessa.
Willin valtava hymy ja häikäisevän valkoiset hampaat korostuivat hänen tummaa ihoa vasten, ja ne toivat esiin hänen suuret viattomat silmät, jotka heijastivat puhdasta rakkautta ja paloa Herraa kohtaan. Tietääkseni hänellä ei ollut älyllistä kehitysvammaa, hän ei vain voinut kuulla tai puhua.

Palvonnan aikana huomasin, että Will istui muutaman rivin päässä areenan lattiatasosta. Hänen kätensä olivat kohotettuna ylös, pää kallistettuna taakse, vain rakastamassa ja ylistämässä Isää. Kun mietin miten ylistys tapahtuu keski-ikäinellä ihmisellä joka ei kuule eikä puhu, silmäni avautuivat Isän valtakuntaan.

Aivan areenan kattotasolta tuli valonsäde suoraan Williin, ja tämä ympäröi hänet päästä hartioihin. Kuulin Isän puhuvan hänelle, ja samalla näin Isän Sanat lauseina valuvan säteen huipulta alas Willin henkeen ja sieluun. Aivan kuin Jumalan valo olisi ollut putki tai johde, jonka kautta Isän Sana virtasi häneen. Lauseet ja Isän ääni näyttivät imeytyivän häneen, ja mietin, mitä hän tunsi.

Will kääntyili lantiollaan vasemmalle ja oikealle, kädet ylhäällä, pää taakse kallistettuna, puhtaassa ilossa.
Mietin, kuuliko hän Isän vai aistiko hän vain Hänen rakkautensa häntä kohtaan. ”Poikani, sinulla on valtaistuin ja auktoriteetti minun valtakunnassani. Olen valmistanut suuria asioita sinulle ja sinä tulet vaeltamaan niissä, sillä olet ollut uskollinen rakkaudessasi minua kohtaan.”
Kun todistin tätä, möläytin mielessäni: ”Isä, miksi hän?”
Yhtä nopeasti Isä vastasi: ”Hänen minua kohtaan olevan rakkauden yksinkertaisuuden vuoksi. Hänen rakkautensa minua kohtaan on vapaa taka-ajatuksista, eikä hän pyydä mitään itselleen. Hänen rakkautensa puhtaus minua kohtaan ei ole niiden asioiden mutkistama jotka vievät toisten huomion. Hänen rakkautensa yksinkertaisuuden ja puhtauden vuoksi siunaan häntä tällä tavalla. Tulevina aikakausina hän jakaa viisautta, joka virtaa tästä yksinkertaisuudesta ja rakkauden puhtaudesta.”

Kysyin: ”Olet antanut hänelle valtaistuimen ja vallan?”
Taas Hän vastasi: ”Hänelle on annettu auktoriteetti, koska hän on tehnyt enemmän sillä vähällä, mitä hänelle on annettu tässä elämässä, kuin lähes kaikki täällä [jumalanpalveluksessa], joita pitäisit ”kokonaisena”. Sen tähden he tulevat istumaan hänen jalkojensa juureen oppiakseen häneltä, ja hän tulee olemaan heidän opettajansa.”

Kysyin: ”Miksi Et vain paranna häntä?”
Isä vastasi hyvin nopeasti ja asiallisella äänensävyllä: ”Nautin hänen ylistyksestään.”
”Mutta Isä,” perustelin, ”Hän menettää niin paljon siitä elämästä, mitä hänellä voisi olla, jos hänet parannettaisiin – perheen, työt, autot ja niin edelleen.”
Hän vastasi: ”Varmistan, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Hän löytää täyttymyksensä rakkaudessaan ja yhteydessään minuun.”
”Mutta miten ihmeellinen todistus ja esimerkki rakkaudesta hän voisi olla kaikille, jos parantaisit hänet, ja hän voisi kertoa meille tässä elämässä puhtaasta ja yksinkertaisesta Sinun rakastamisesta.”

Hän jatkoi opettamistaan: ”Heillä [seurakunnalla] on kirjoitukset, joka kertoo heille, mitä puhdas uskonto ja rakkaus on, silti tätä miestä ei edes huomioida tai noteerata. Siksi olen asettanut hänet heidän keskellensä esimerkiksi ja todistukseksi heille, jotta he hänen kauttaan tuntisivat nöyryyden ja yksinkertaisen rakkauden minua kohtaan.”

”Opi viisautta, poikani: Useimmat näkevät vain kuuron, mutta minä näen miehen, joka rakastaa minua yksinkertaisuudessa ja puhtaudessa, siksi hän tulee olemaan heidän opettajansa. Katso ihmisiä kuten minä näen heidät, sillä ihminen katsoo ulkomuotoa, mutta minä näen sydämen ja punnitsen kaikki asiat tasapuolisesti. Tunne ihmiset heidän sydämensä mukaan.”

Kaikki nämä asiat ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on kokonaiskuva elämästä. Nämä ovat auttaneet minua olemaan keskittymättä asioihin, jotka kokonaiskuvassa ovat hyvin vähäpätöisiä. Oppikysymyksien suhteen olen palanut totuudelle ja kutsun erheellistä erheelliseksi kun sellaista näen. Saan kuitenkin myös sähköposteja ihmisiltä, jotka kysyvät, kuinka voin vierailla tämän ja tuon henkilön luona, koska he eivät usko samoin. Muistan, että tulen tuntemaan tämän henkilön ikuisuudessa. Vaikuttaako 200, 500 tai 10 000 vuoden kuluttua elämäämme se, mitä me nyt uskomme eri tavalla? Se tekee minusta kärsivällisen ihmisten kanssa nähdessäni heidän puutteensa (ja omanikin), ja antaa minulle armoa sallia Herran työskennellä heidän sisällään tehdäkseen Hänen tahtonsa – jos he sallivat.

Elä pitäen aina ”kokonaiskuva” sydämessäsi kun olet toisten kanssa tekemisissä. Miika 6:8:n sanat ovat totta: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”

Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF

0 Comments

Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 3/4

7/5/2025

0 Comments

Things the Father, Lord, or angels have said to me, 3 of 4
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 3/4

Hei kaikki,

Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?
Kun menin naimisiin Barbin kanssa, hänen vanhempansa siunasivat meitä aika ajoin rahalahjoilla ja myöhemmin antamalla meille auton. He eivät vielä tuolloin tunteneet Herraa. Eräänä noista kerroista, kun enkelini oli tuonut minulle viestin, kysyin häneltä: "Miksi Isä käyttää pelastumattomia siunatakseen pelastuneita?"

Hänen vastauksensa oli yksinkertainen ja suora. Hänen kasvoiltaan näkyi ilme "Miten et tätä vielä tiedä?", kun hän vastasi: "Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen!" Barbin vanhemmat uskoivat Herraan ennen kuolemaansa, ja olemme ymmärtäneet, että kaikki ne hyvät asiat, joita he tekivät meille ja muille, menivät heidän edellään ja laskettiin heidän hyväkseen – sellainen on Isän hyvyys, että Hän tekee näin usein.

Ajatus siitä ettei tulla kuninkaan, ITSE Kuninkaan, eteen tyhjin käsin, ei ole uusi. Jopa nykyajan kulttuureissa toisten luona vierailtaessa tuodaan usein lahja isännälle tai emännälle. Room. 12:1:ssä meitä kehotetaan: "...antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne". Vanhan testamentin aikoina vapaaehtoisia uhrilahjoja pidettiin lahjoina Jumalalle. Jeesus viittasi tähän Matt. 5:23-24:ssä sanoessaan, että jos et ole sopinut toisen kanssa, "jätä lahjasi alttarille ja mene tekemään sovinto...". (suomennos tässä)
Jopa tänä päivänä valtionpäämiehet antavat toisilleen lahjoja, tai yksi hallitus antaa lahjan toiselle.

“Etteivät he tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.” Meidän ei pidä vain lisätä Jeesusta kiireiseen elämäämme ja aikatauluumme, vaan meidän tulee antaa itsemme lahjana Hänelle kiitoksena Hänen Suuresta Uhristaan meidän pelastukseksemme. Elämämme koettelemukset ja vaikeudet, kun ylitämme ne ja tulemme enemmän Kristuksen kaltaisiksi, muuttuvat jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi, jotta emme tulisi tyhjin käsin Kuninkaan eteen.

Elämämme ja kasvumme Kristuksessa kirjataan taivaassa
Daavid kirjoitti Psalmissa 56:8, että hänen kyyneleensä säilytetään Jumalan leilissä ja ovat kirjoitetut Hänen kirjaansa. Malakian 3:16 mainitsee "muistokirjan", ja juutalaisuudessa on ymmärrys, että jokaisen ihmisen elämä on kirjoitettu tällaiseen kirjaan. Lisäksi on elävien kirja, johon on kirjoitettu uskovaisten nimet.

Pietari sanoo 1. Pietarin kirjeen 2:5:ssä, että olemme eläviä kiviä, ja Ilmestyskirjan 21:14 mukaan taivaallisen kaupungin perustuskiviin on kirjoitettu apostolien nimet. Herra muuttaa elämämme Hänessä jollain tavalla taivaalliseksi materiaaliksi. 1. Korinttilaiskirjeen 3:11-12:ssa Paavali sanoo, että ainoa perustus on Jeesus Kristus, mutta meistä jokainen rakentaa elämämme tuolle perustukselle joko kullasta, hopeasta ja kalliista kivistä tai puusta, heinistä ja oljista.

Sitten hän kehottaa lihallisia ja kateellisia korinttolaisia lopettamaan hajaantumisen pieniin riitaisiin ryhmiin. Hän kutsuu kateutta, riitaa ja hajaantumista puuksi, heiniksi ja oljiksi, jotka poltetaan pois heidän seistessään Herran edessä – mutta he tulevat silti pelastumaan, kuten hän sanoo jakeessa 15.

Meidän tulisi pyrkiä ylittämään ja kasvamaan pois pikkumaisista riidoista, hajaannuksista ja muista lihan teoista, sillä kun tämän teemme, meidän voittomme muuttaa nämä lihan teot rakkaudeksi, iloksi, rauhaksi ja asioiksi, jotka ovat taivaassa – kullaksi, hopeaksi ja kalliiksi kiviksi. Älkäämme tulko tyhjin käsin Kuninkaan eteen.

Miksi enkelit kuuntelevat meitä?
Monta kertaa, kun olen palvellut kokoussalissa tai konferenssissa, näen yhden enkelin jokaista paikalla olevaa henkilöä kohti. Tämä tapahtuu säännöllisesti kotiseurakunnassa, jopa kuuden, kymmenen tai kahdenkymmenen ihmisen keskuudessa. Ensimmäisellä kerralla, kun tämä tapahtui, palvelin seurakunnassa, jossa oli noin 60 ihmistä, ja siellä oli noin 60 enkeliä seisomassa käytävillä, takana ja täyttämässä jokaisen paikan, jossa pystyi seisomaan – samalla kun seurakunta istui penkeissä.

Kysyin enkeliltäni, miksi he tekevät näin, ja hän vastasi: "Me opimme! Me opimme teidän näkökulmastanne!" Tämä muistutti minua yhdestä niistä ensimmäisistä kerroista, kun Herra "esitteli minut" enkelilleni, ja kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuu, että minä tulen johtamaan häntä tulevassa maailmassa (1. Korinttilaiskirje 6:2-3). Hänen kasvoiltaan näkyi välitön kauhu siitä, että saatoin kysyä tällaista: "Se on oikein! Se on sopivaa!" (sitten pehmentyen) "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Pelastajana."

Enkeli estää onnettomuuden
Sinä päivänä olin toimittanut hautajaiset ja ajoin kotiin. Tie oli kaksikaistainen maantie Missourin Ozark-vuoristossa. Tie mutkitteli ylös ja alas ja ympäriinsä, ja päädyin ajamaan ison matkailuauton taakse, joka vaivoin kapusi jyrkkää mäkeä ylös.
Käännyin toiselle kaistalle katsomaan, oliko vastaantulevia autoja, sitten takaisin, ja sitten taas käännyin. Kun näin tien olevan vapaan, painoin kaasua, mutta yhtäkkiä enkelini syöksyi vasemmalta molemmat kädet ojennettuina ja kämmenet minua kohti: "SEIS! ÄLÄ OHITA JUURI NYT!" Palasin heti hitaan matkailuauton taakse.
Halusin kuitenkin tietää miksi, joten käännyin tarpeeksi nähdäkseni matkailuauton ohitse. Näin miehen autossa kääntymässä ajotielle, ja hän katsoi vain vasemmalle tarkistaakseen liikenteen siitä suunnasta, minne hän oli kääntymässä – hän ei koskaan katsonut oikealle nähdäkseen, ohittiko joku hitaampaa liikennettä. Se joku olisin ollut minä, ja olisimme törmänneet nokkakolarissa.
Olin NIIN helpottunut ja sanoin: "Kiitos Isä tuosta suojeluksesta", ja aloin miettiä kun matelimme eteenpäin, kuinka monta onnettomuutta tapahtuu, joista emme koskaan tiedä maan päällä mitään, koska ihmiset eivät ole totelleet Herran tai heidän enkelinsä kehoitusta olla tekemättä sitä tai tätä. Ja mietin, kuinka monta elämää Hän on pelastanut, koska ihmiset, vaikka eivät ehkä nähneet enkeliään, tunsivat sen raskauden olla tekemättä jotain, tai aistivat sisällään, että tähän suuntaan meneminen ei tunnu oikealta, tai he eivät saaneet rauhaa tuosta tai tästä matkasta?

Huumorintaju
Enkelit pitävät meitä huvittavina, vaikka heidän uskollisuutensa on Isälle, ja he pyyhkäisisivät meidät pois hetkessä, jos Hän niin käskisi. Heillä ei ole tunnesidettä meihin, tai paremminkin sanottuna, heidän tunnesiteensä on Isän tahdon alaisuudessa. Vaihdoin lentokonetta Dallasissa, Teksasissa, ja kun lentokone rullasi hitaasti porttia kohti, näin yhtäkkiä enkelini lentokoneen käytävässä. "Varo päätäsi poistuessasi", hän sanoi.

Ajattelin, että olipa outoa, mutta kun olet Hengessä, kaikki tuntuu niin normaalilta. Ajattelin "okei" ja suuntasin nopeasti huomioni koneeseen, joka pysähtyi, nousin ja otin matkalaukkuni ylälokerosta ja seisoin jonossa odottamassa ovien avautumista.

Matkallani lentokoneen etuosaan lentoemäntä ja lentäjä seisoivat ovella kiittämässä matkustajia siitä, että he lensivät heidän kanssaan, kun matkustajat kääntyivät vasemmalle poistuakseen koneesta. Kun he sanoivat minulle “Kiitos”, käänsin pääni ja sanoin heille: “Kiitos, ja mukavaa iltaa.” Käännyin vasemmalle poistuakseni koneesta – ja löin heti pääni lentokoneen ovenkarmiin niin, että kaaduin selälleni lattialle.

Niskalihakseni olivat kramppimaisesti jännittyneet, ja kun polvistuin maahan yrittäessäni kerätä itseni, läimäytin oikealla kädelläni niskaani ja sanoin ääneen: “Jeesuksen nimessä parane!” Sitten kampesin itseni jaloilleni. Lentäjä ja lentoemäntä vaativat, että pysyn alhaalla ja annan heidän soittaa ensiapua, mutta kerroin heille olevani kunnossa ja sanoin: “Kiitos kuitenkin”, ja kävelin matkustajasillalle.

Siinä leveässä kohdassa, jossa matkustajasilta kääntyy oikealle yhdystyäkseen terminaalirakennukseen, oli enkelini, joka nauroi kippurassa ja pudisteli päätään nauraessaan vahingolleni. Hän sanoi naurun lomasta: "Sanoin sinulle, että varo päätäsi!"

On ollut useita kertoja, kun Barb ja minä olemme kuulleet tai aistineet tai jotenkin tienneet, että Herra ja/tai enkelimme nauravat meille, koska teimme tai sanoimme jotain, mikä heidän mielestään oli hassua. Olen varma, että monet lukijat ovat kokeneet samoin, mutta eivät ehkä ole kuulleet kenenkään muun kertovan tällaisesta ennen kuin nyt, ja ovat siksi ajatelleet, että ehkä se oli vain heidän mielikuvitustaan, kun he ajattelivat Herran tai enkelin nauraneen heille tai heidän kanssaan.

Lisää ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF

0 Comments

Mikä päivä on sapatti? Osa 2/2 Lepoon pääseminen

Mikä päivä on sapatti? Osa 1/2

Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 4/4

Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 3/4

John Fenn

Arkisto