Blog Archives

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3

6/27/2026

The Mosaic law wasn't made for the righteous, 3/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3

Hei kaikki,

Pohdi näitä jakeita päättäessämme tämän opetussarjan:

"Synnin voima on laki." 1. Kor. 15: 56b
"Laki saa aikaan vihaa." Room. 4: 15a

Jos elät uskonnollisen lakihenkisyyden alaisuudessa, tunnet nämä totuudet

Koska laki jatkuvasti osoittaa synnin, se antaa voiman tehdä noita syntejä ja se tekee sinut vihaiseksi. Tai vihan alkuvaiheen – turhautumisen, jo sei mitään muuta, riippuen siitä, missä määrin olet hyväksynyt lakihenkisyyden. Vihainen, koska ei ikinä voi olla riittävän hyvä lain antajalle. Vihainen itselleen, koska luulee, että itsessä on jotakin vikaa, kun ei vastaa odotettuja standardeja.

Siinä välissä, kun lakihenkisyys vahvistaa syntiä samalla kun tekee ihmisestä vihaisen, hän möhlii elämässään ja sitten suuttuu Jumalalle. Itse asiassa elämme Uuden testamentin aikoja ja jos Isä ja Jeesus esitetään Vanhan testamentin vanhentuneen lakihenkisyyden esitystavan välityksellä, ihminen saattaa kävellä pois tuosta esitystavasta samalla kun hän kaipaa sydämessään saada tuntea Isänsä ja Herran.

Eräs vanhan ajan Raamatun opettaja huomautti, että niissä hänen vierailemistaan seurakunnista, joissa saarnattiin eniten esiaviollisesta seksistä, oli eniten raskaana olevia teinityttöjä. Eniten alkoholin pahuudesta julistavilla oli eniten ihmisiä, jotka kamppailivat alkoholismin kanssa. Uskonnollisen lakijärjestelmän alaisuudessa eläminen antaa voiman synnille. Se tekee ihmisistä vihaisia. Mitä tiukempi, sitä enemmän vihaa. Jos lapsi varttuu hyvin ankaran isän alaisuudessa, joka näkee vain väärän, lapsi alkaa tehdä väärin ja isän ja pojan väliin tulee vihaa. Myöhempinä vuosina lapsi saattaa sanoa yrittäneensä saada vanhempansa huomiota tai hyväksyntää. Mutta juuri tuo lakihenkinen näkökulma vanhemmuuteen antoi itse asiassa voiman hänen synnilleen.

Olemme käsitelleet sitä tosiasiaa, että lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä varten ja että laki oli ohjaaja, joka johdatti meidät Kristuksen luo. Ohjaaja Paavalin yhteydessä oli mestarikäsityöläinen, niin kuin nykyään voisi olla mestarillinen puuseppä, mekaanikko, sähkömies, putkimies. Harjoittelija tulee oman ammattinsa mestarin opastuksen alaisuuteen. Hänen pointtinsa Gal. 3:ssa oli se, että kun olemme valmistuneet opiskelijana, oppipoikana olemisesta, emme enää tarvitse ohjaajaa – Mooseksen lakia.

Paavalin aikoina heti kun poika on valmistunut ohjaajan (kasvattajan) alaisuudesta, hän saa perheyrityksen täydet etuoikeudet. Silloin hänet tunnustetaan täysimääräiseksi pojaksi, isänsä liikekumppaniksi. Tuo oli sitä, mitä Paavali sanoi Gal. 3: 25–29:ssä: "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä (perhettä) Kristuksessa Jeesuksessa."

Alleviivattu fraasi yllä on sanaleikki, joka häviää käännöksissä englanniksi ja useimmissa käännöksissä. Kaste on tietysti täysi upottaminen veteen. Fraasi 'olette Kristuksen päälle pukeneet' on kirjaimellisesti; olette nyt upotettuja Kristukseen. Kreikaksi se kuuluu näin: "te, jotka olette upotetut (upotettuja veteen) Kristuksessa, olette nyt upotetut Kristukseen". Sen tähden hän sanoo, että tästä eteenpäin ei ole mitään rotua, sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa, jolla olisi merkitystä, sillä meidät kaikki on upotettu Kristukseen ja olemme sen tähden yhtä Hänessä.

Kun olemme nyt valmistuneet ja saaneet täyden asemamme Isän perheessä, mitä tuo armo voi tehdä hyväksemme?

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Titus 2: 11–13

Armo opettaa (kasvattaa) meitä. Armo ei ole vain ansiotonta suosiota ja sitten jatkat eteenpäin elämässäsi. Ei, armo voimaannuttaa meidät elämään Kristuksessa. Heti kun olemme armossa, me kaikki aloitamme erilaisen 'koulun', sillä sana 'opetuslapsi' tarkoittaa 'oppijaa.' Laki pelkästään näytti meille, että olemme syntisiä opettaen meille, että Kristus oli tulossa, joka vapauttaisi meidät. Nyt Kristuksessa, aivan kuten poika, joka on valmistunut harjoittelusta ja on nyt täysi kumppani perheyrityksessä, me varjostamme (so. seuraamme läheisesti) Isää ja Poikaa heidän työssään. TUOTA on opetuslapseus.

Jumala antoi 613 lakia Moosekselle, mutta useimmat olivat melko epämääräisiä. Kysyin kerran Isältä, miksi Hän teki Mooseksen lain niin epämääräiseksi ja Hän sanoi: "Jotta heidän täytyisi vaeltaa kanssani tietääkseen, kuinka soveltaa teitäni elämäänsä." Fariseukset tekivät 800 lakia lisää yrittäen selvittää tarkan yksityiskohtaisesti mitä Jumala haluaisi jokaisessa tilanteessa elämässä. Se on lakihenkisyyttä. Armo opettaa meitä, kuinka soveltaa Isän teitä lain Hengessä, ei kirjaimessa. Paavali sanoi 'kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.' 2. Kor. 3:6. Kuinka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Kuinka olla himoitsematta lähimmäisensä autoa? Se, kuinka soveltaa tuota elämään, on sitä, mistä UT:n armoa koskevassa ilmestyksessä on kysymys. Kykenee vaeltamaan Itsensä Jumalan kanssa, jotta Hän voi ohjata elämäämme syvemmälle Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.

"…on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta…" Hepr. 13: 9

Sydämemme ei saa vahvistusta lakihenkisestä elämisestä. Sydämemme saa vahvistusta Kristuksessa armon kera, ja tuo armo opettaa meitä elämään vanhurskaasti.

"Älkää kääntäkö Jumalan armoa synnin tekemisen lisenssiksi." Juud. jae 4 (Käytän modernia sanaa lisenssi, jonka juuri on kreikan irstautta tarkoittavasta sanassa Kirjaimellisesti: "Älkää kääntäkö Jumalan armoa irstaudeksi", joka määritellään moraalisesti pidäkkeettömäksi elämäksi, erityisesti seksuaalisesti.) Kun hän kirjoitti, ettei pidä kääntää Jumalan armoa luvaksi tehdä syntiä, se tarkoittaa myös sitä, että meillä on vastuu armon taloudenhoitajina.
Sitä voi verrata vanhempaan, joka antaa teinilleen päiväksi auton avaimet. Armon myötä tulee odotus käyttää tuota autoa laillisesti, oikein, tietoisena, että auto ei ole nuoren oma. Armo kantaa aina mukanaan vastuun olla tilivelvollinen. Aina. Armo on ansiotonta suosiota ja voimaannuttamista, mutta se on myös vastuuta sille, joka tuon armon antaa.

Tämä asettaa meille vastuun elää sisältä käsin ulospäin sen sijaan, että tottelisimme ulkonaisia säännöstöjä.

Hepr. 10: 15–17 paljastaa tämän: " Tämä on se liitto, jonka minä… teen heidän kanssaan… Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä."

Hänen täytyi tehdä meidät upouusiksi, Hänen Henkensä uudesti luoduiksi tehdäkseen sen. Vanha testamentti osoitti, että Hän ei voinut antaa käskyjä ja sitten odottaa syntisten tottelevan. Tuon pulmatilanteen korjaamiseksi Hän ristin ja ylösnousemuksen mahdollistamana loi kokonaan uudelleen ihmisten henget Oman Henkensä kautta, niin että näiden silkka luonto oli tehdä jumalisia asioita. Joten nyt meidän silkassa luonnossamme ovat Jumalan lait. Ei lain kirjain, vaan lain Henki – tarkoitus.

Henkeeni kirjoitettu laki käskee rakastamaan iäkästä naapuriani niin kuin itseäni. Mutta kuinka tehdä niin? Yhtäkkiä tunnen kehotusta auttaa häntä kokoamaan vähän polttopuita talven varalta, kun hän hitaasi ja työläästi liikkuu oveaan lähemmäksi. TUO lain soveltaminen on sitä, mitä Isä on tehnyt. Hän on kirjoittanut lakinsa, tiensä, Itsensä meidän sydämillemme, jotta Hän voi kehottaa meitä soveltamaan käskyä suhteessa naapuriin ja hänen polttopuihinsa, ja ehkä jonakin toisena päivänä tekemään jotakin mukavaa työtoverin hyväksi, ja jollain toisella kerralla antaa ansaittua suurempi juomaraha tarjoilijalle. Heti kun tajuamme olevamme vapautettuja ulkonaisesta lakihenkisyydestä, voimme elää sisältä käsin ulospäin ja kysyä innokkaasti Isältä ja Herralta, kuinka he haluavat heidän teitään sovellettavan elämässämme.

Miten jännittävä onkaan meidän elämämme Kristuksessa, ja siinä on niin paljon vapautta – ja vastuuta, joka liittyy tuohon vapauteen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3

6/20/2026

0 Comments

The Mosaic law wasn't made for the righteous, 2/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3

Hei kaikki,

Viime viikolla kerroin Raamatun kohdasta, jonka mukaan
'lakia ei ole pantu vanhurskaalle'. Tuon jakeen loppuosa on: 'vaan jumalattomille syntisille, laittomille ja tottelemattomille...' (suomennos tässä)

Kerroin lain tarkoituksen olevan Room. 3:19:n sen, että Jumala antoi lain osoittaakseen ihmiskunnalle, että olemme syntisiä. Paavali selitti, ettei hän olisi tuntenut himoitsemista, jollei laki sanoisi 'älä himoitse'. Paavalin pointti Room. 7:ssä on, että laki on hyvä, koska se määrittelee synnin meille – mikä tarkoittaa, ettei sitä tehty vanhurskaille, vaan syntisille osoittamaan heille, mitä synti on. Hän kirjoitti galatalaisille sanoen, että jos Jumala olisi voinut antaa lain, joka antaisi ikuisen elämän, sitten vanhurskaus olisi tullut lain kautta.

Jatkamme siitä

Jaak. 2: 10:ssä hän sanoi " Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." Jos juutalainen rikkoi yhtä 613 laista, hänen täytyi yhä mennä uhraamaan riippumatta siitä, kuinka pieni rikkomus oli. Syyllisyys on syyllisyyttä, olipa sitten kyse polttopuun keräämisestä sapattina tai murhasta. Jos rikot yhtä, olet rikkonut niitä kaikkia.

Jokainen, joka on elänyt jonkin tyyppisen 'lain' tai lakihenkisyyden alaisuudessa, pystyy samastumaan tuohon lausumaan. Olipa sinulla sitten hyvin tiukka vanhempi, joka odotti sinulta täydellisiä suorituksia tai seurakunta, jossa sinun odotettiin 'suorittavan', mutta sait osaksesi syyllisyyden ja tuomion, tunnet lakihenkisyyden. Lakihenkisyydelle on tyypillistä se, ettei se koskaan näe sitä hyvää, mitä teet, se näkee vain sen, minkä teit väärin. Viime viikolla kerroin siitä, kuinka isäni nykäisi minut unesta illalla klo 11 (23.00) saadakseen minut tyhjentämään roska-astian, mutta hän ei nähnyt sitä, että olin tehnyt läksyni, siivonnut huoneeni, ruokkinut koiran ja auttanut veljeäni korjaamaan yhden lelun. Hän näki vain sen, että olin rikkonut tuota yhtä 'lakia', joten olin syyllinen kaikkien rikkomiseen. En ollut täydellinen poika.

Pastori saattaa jättää huomiotta antamisesi, vapaaehtoisena toimimisesi, sen, että olet hyvä ihminen, joka yrittää elää pyhää elämää parhaan kykynsä mukaan, ja nähdä vain sen, että et ollut paikalla keskiviikkoillan kokouksessa ja tuomitsee sinut osallistumattomuudesta. Tuo on lain alla elämistä. Jos rikot yhtä sääntöä, olet syyllinen kaikkeen. Mitään hyvää ei tunnusteta, huomio kohdistuu siihen, mitä teitä väärin tuon lain mukaan – vanhempiesi lain, seurakuntasi lain.

Laki on hyvä vain näyttämään meille sen, että olemme tehneet syntiä. Gal. 3: 11–12:ssa Paavali sanoo lain vain tuomitsevan ihmisen, sen tähden 'laki ei perustaudu uskoon'. Tämän vuoksi et voi olla vahva uskossa, omata Jumalan rauhaa ja tuntea olevasi Häntä lähellä samalla kun elätä lakihenkistä kristillistä elämää. Lakihenkisen ulkonaisen rakenteen mukaan eläminen ei ole uskoa. Usko virtaa sisällä olevasta hengestä.

Paavali jatkaa kirjoittaen Gal. 3:ssa, että laki oli silloin toiminut opettajana, tutorina, vieden meidät mukanaan ja osoittaen, ettemme voi koskaan olla täydellisiä, osoittaen meidät Kristuksessa löydettävään täydellisyyteen. Kun opiskelija tekee kokeen, tavoite on 100 %. Mutta jossakin vaiheessa lastentarhan ja ylioppilaaksipääsyn välissä teininä tai nuorena parikymppisinä, se mitä saavutetaan, on vähemmän kuin 100 %. Tapahtuuko asia testaamalla, osallistumalla, käytöksellä, jossain muodossa tai jollain tavalla tapahtuu epäonnistuminen, kun ollaan opetettavana. Tuota kutsutaan UT:ssä 'lain kiroukseksi'. Teet syntiä, olet syyllinen etkä pääse siitä eroon. Olet ansassa. On kirous elää tuolla tavoin, ettei ole koskaan täydellinen, hyvää ei koskaan nähdä tai tunnusteta, ohjaaja on 'käyttänyt punakynää' koepaperiisi.

Gal. 3: 13: Koska kukaan ei ole täydellinen ja Jeesus oli ensimmäinen ihminen, joka eli täydellisesti, Hän on arvollinen ja kykenevä poistamaan lain noudattamatta jättämisen rangaistuksen - kirouksen ollessa rangaistus tottelemattomuudesta. Joten jos sinulla on Kristus, sinulla on parannuskeino. Lakia ei tehty vanhurskaita varten.

Jakeissa 24–26 Paavali kirjoittaa lain olevan sen tähden ohjaajan (kasvattajan), mutta sen jälkeen, kun usko Kristukseen on tullut, emme ole enää kasvattajan alaisia, koska meistä on tehty Jumalan omia lapsia. Modernilla tavalla asian ilmaisten voisimme sanoa lapsen olevan koulussa oppimassa isänsä ammatin, mutta kun hän valmistuu koulusta, hänet toivotetaan tervetulleeksi perheyritykseen ja hän jättää taakseen tämän koulutuksen, mutta käyttää niitä oppeja, jotka hän oppi ollessaan kasvattajan auktoriteetin alaisena. Laki näytti meille, kuinka tarvitsemme Jeesusta, mutta heti kun meillä on Jeesus, emme tarvitse lakia näyttämään meille tietä – meillä on Hänet!

Kristityt, jotka palaavat takaisin lain alle

Ap. t. 15:ssä apostolien ja johtajien tavatessa Jerusalemissa pohtimaan Paavalin väitteitä siitä, että Jumala oli vuodattamassa Henkeään pakanoille, vaikka he eivät noudattaneet Mooseksen lakia, he pohtivat, tulisiko heidän vaatia näitä tulemaan 'messiaanisiksi uskoviksi' – noudattamaan Mooseksen lakia. Pietari vastusti tätä voimakkaasti todeten jakeessa 10: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?" Hän muistutti heitä myös siitä, että Jumala Itse vuodatti Henkensä Korneliuksen roomalaisen perhekunnan ylle Ap. t. 10:ssä. Miksi he taistelisivat Jumalaa vastaan?

Miksi koetella Jumalaa panemalla heidän niskaansa ikeen, jota emme me eivätkä isämme kyenneet kantamaan? Oletko lakihenkisyyden alaisuudessa elävä kristitty? Et kykene sitä kantamaan ja koettelet Jumalan kärsivällisyyttä, sillä Hän antoi Poikansa parannuskeinoksi ulkonaiseen lakiin, mikä muutti meidän todellisen luontomme niin, että haluamme vaeltaa Jumalan kanssa kuuliaisina. Kuuliaisuus siirtyy sisältä käsin ulospäin elämiseen ulkopuolelta sisäänpäin tapahtuvan tottelemisen sijaan.

Gal. 3: 1:ssä Paavali kutsuu niitä Galatiassa, jotka aloitettuaan Hengessä uskon kautta Kristukseen kääntyivät takaisin Mooseksen lakiin 'älyttömiksi' ja sanoi, että heidät oli 'lumottu' (manipuloitu) niiden toimesta, jotka veivät heidät takaisin Mooseksen lain alaisuuteen. Paavali kysyy jakeessa viisi: Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?

Paavalin suuri ilmestys, jonka Jumala vahvisti tekemällä hämmästyttäviä ihmeitä hänen palvelutyössään, josta puhuttiin Ap. t. 15:ssä, oli se, että Kristus täytti lain. Ap. t. 15:n väittely on kuitenkin herätetty henkiin ja siitä on väitelty siitä lähtien: Missä määrin, jos lainkaan, tulisi kristityn elää lain mukaan? Kuinka kristitty tasapainottaa lain ja armon? Lyhyt vastaus on, että laki ei ole enää ohjaajamme, armo on.

Kuinka sitten teet niin ja vaellat tuossa vapaudessa, tasapainottaen lain ja armon, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 1/3

6/13/2026

0 Comments

The Mosaic law wasn't made for the righteous, 1/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 1/3

Hei kaikki,

Ollessani kampuspastori Coloradon yliopistossa Boulderissa, olin tekemisissä paikallisen Church of Christ -seurakunnan kanssa, joka opetti, että ellet ole vesikastettu heidän seurakunnassaan, et pääse taivaaseen. Ainoa kompromissi oli se, että saattaisi olla ok, jos sinut oli kastettu jossakin toisista samaan tunnustuskuntaan kuuluvista Church of Christ -seurakunnista, mutta varmuuden vuoksi, minulle sanottiin, muutettuasi Boulderiin sinut täytyisi kastaa uudelleen.

Karismaatikoilla on omat uskonnolliset sääntönsä. He ovat erityisen hyviä pelossa ja kaavoissa. Pelkoa käytetään, kun he sanovat sellaisia asioita kuten: 'Jos sinulta jää väliin huomisen kokous, avaat oven paholaiselle.' Itse asiassa voit täydentää tuon virkkeen loppuosan: Jos sinulta jää väliin huomisen kokous 'et saa rukousvastauksia', 'et parane', 'et saa laskujasi maksettua' jne.

Kaavoihin kuuluvat julistaminen ja määrääminen, tai se, että laitat TV-pastorin voitelun sisältävän rukousliinan tyynysi alle seitsemän päivän ajaksi ja sitten kahdeksantena päivänä postitat sen takaisin parhaan uhrilahjasi kanssa, ja rukouksiisi vastataan, tai jopa taivaan tuomioistuimet tai vereen vetoaminen (sen sijaan, että vain astuu rohkeasti valtaistuimen eteen ja/tai tottelee Jeesusta ja karkottaa riivaajia) – on kaikenlaisia ihmisten tarjoamia kaavoja, jota mahdollistavat sen, että ihmiset panevat uskonsa siihen, mitä tekevät Herran sijasta.

Jeesus ja fariseukset

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että Mooseksen laissa on 613 lakia. Fariseukset (hepreaa: erottautuneet) muodostivat juutalaisen lahkon noin 150 vuotta ennen jeesusta osana juutalaisuuden elpymistä kreikkalaisten alaisuudessa. Jeesuksen aikaan tultaessa he olivat lisänneet noin 800 omaa lakiaan määritelläkseen, kuinka Mooseksen lakia toteuttaa. Jeesuksella ei ollut koskaan yhtäkään ongelmaa Mooseksen lain kanssa, ainoastaan fariseusten lain.

Joh. 5: 9–10:ssä mies, joka oli ollut rampa 38 vuotta, parantui ja hänen käskettiin ottamaan vuoteensa ja kävelemään. Jae sanoo erityisesti, että oli sapatti, ja oli laitonta tehdä vuoteen kantamisen työtä sapattina. Tuo laki ei ollut Mooseksen laki, vaan fariseusten laki. Mooseksen laki 2. Moos. 20: 8–11:ssa sanoo pelkästään, että ei tule tehdä työtä. Juuri fariseukset väittelivät siitä, mikä oli työtä ja päättivät, että sellaiset asiat kuten makuualustan kantaminen sapattina oli lainvastaista.

He syyllistyivät omien lakiensa korottamiseen Mooseksen lain yläpuolelle, ja se oli asia, jota Jeesus vastusti ja vielä nykyäänkin vastustaa sellaisia ihmistekoisia lakeja. Jeesus lausui edelleen Mk. 7: 9 & 13:ssä, että he korottivat lakinsa Mooseksen lain yläpuolelle, jotta he saattoivat pitää oman lakinsa ja jättää hänen lakinsa huomiotta, ja niin tehden tekivät Jumalan Sanasta vaikutuksettoman. Pohdi tuota: ihmistekoiset säännöt tekevät Jumalan sanasta vaikutuksettoman. Jos noudatat ihmiskaavoja, teet tyhjäksi Sanan (Jeesuksen) elämässäsi – sillä Hän ja Henki ovat yksimieliset. Jos teet jotakin, joka ei ole Hänestä, Henki ei ole kanssasi siinä.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle..." 1. Tim. 1: 9

Paavali toteaa, ettei Mooseksen lakia tehty vanhurskaita varten. Miksi se annettiin?

Room. 3: 19 kertoo meille, että laki annettiin siksi: "... että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä." Paavali jatkaa kertomalla, että synti oli maailmassa Aadamista Moosekseen asti, mutta Jumala ei ollut määritellyt ihmiselle, mitä synti on ja mitä on vanhurskaus. Pari lukua myöhemmin hän kirjoittaa näin Room. 5: 12–14:ssa:

" Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam..."

Paavali jatkaa selittäen, että laki tarjoaa tiedon synnistä. Hänen pointtinsa Timoteukselle oli, että kun sinut on pelastettu tuosta synnistä, laki ei ole enää sinua varten. Olet nyt uusi luomus Kristuksessa, tiedät, mistä sinut on pelastettu.

Paavalin pointti Room. 7:7:ssä on, että laki määritteli synnin: "... Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse"..."

Perhe hallitsee, seurakunta hallitsee

Olin suunnilleen yhdeksän tai 10, kun minua kiskaistiin käsivarresta ja syvästä unesta pois sängystäni seisomaan raivostuneen isäni eteen: Minä käskin sinun tyhjentää roska-astia ennen kuin tulin kotiin etkä tehnyt sitä! Marssi nyt keittiöön roska-astian luo nuori mies ja tyhjennä se!

Isäni oli antanut minulle sellaisia kotiaskareita tehtäväksi lähtiessään aamulla töihin ja minun mennessäni kouluun, joiden hän odotti olevan tehtyjä siihen mennessä, kun hän tuli kotiin. Paavalin esimerkkiä käyttääkseni en olisi tiennyt, että roska-astian tyhjentäminen on minun tehtäväni, ellei isäni olisi käskenyt minun tyhjentää sitä. Jos olisin nähnyt roska-astian olevan täysi ja ottanut henkilökohtaisen vastuun asiasta ja hyvästä sydämestäni olisin tyhjentänyt sen, en olisi koskaan tuntenut lakia tai isän 'roskalain' vihaa, lol.

Kun hän käski minun leikata nurmikko pihalla enkä tehnyt sitä tuolla toisella kerralla, vastaanotin myös hänen (vanhurskaan) vihansa. JOS olisin leikannut nurmikon siksi, että näin sen olevan todella liian pitkän ja minun täytyisi ajaa se, en olisi koskaan tuntenut 'nurmikon leikkaamisen lakia'. En olisi koskaan ollut hänen vihansa vastaanottavana osapuolena. Hänen minua kohtaan ilmaisemansa viha siitä, etten tyhjentänyt roska-astiaa, oli myös vanhurskasta vihaa – ja vihaa, jota minun ei olisi koskaan tarvinnut tuntea ja enkä olisi tuntenutkaan, jos vain olisin ottanut huolehtiakseni roska-astian tyhjentämisestä.

Herran näkökulmasta synti oli maailmassa, mutta Hän ei ollut vielä määritellyt ihmiskunnalle, mitä synti oli. Paavali sanoi myöhemmin Ap. t. 14: 15–17:ssa:
"… julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. 16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; 17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

Ap. t. 17: 30: "...Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt..." Kuningas Jaakon käännös sanoo Jumalan 'tietoisesti jättäneen huomiotta' heidän tietämättömyytensä – mutta nyt käskee kaikkia tekemään parannuksen.

Lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä, vaan laitonta, tietämätöntä, niitä varten, jotka eivät Häntä tunne.

Palatakseni takaisin kasvatukseeni. Minulla oli hauskaa isäni kanssa. Painimme, telttailimme, hän opetti minulle tähdistä, opetti kuinka kätellä kuin mies lujalla otteella, kuinka kiillottaa kengät, katsoa jokaista silmiin ja niin paljon enemmän. Olin hänen suosiossaan 99 % ajasta. Tunsin vain hänen aidon olemuksensa. Hänen vihansa minun väärin toimimistani kohtaan ei ollut hänen luonteensa mukaista, mutta se oli vanhurskasta vihaa. Paavali sanoi, että lain oppiminen opetti hänelle, mitä oli oikea ja väärä olivat. Laki, jonka oli määrä osoittaa, mitä elämä on, näytti hänelle myös hänen synnillisen luontonsa. Kun rikoin isän 'roskalakia' tai 'nurmikkolakia' (lol) opin, mitä synti (hänelle) oli – opin, että olin ollut oikeassa 99 % ajasta ja minulla oli vain perusymmärrys 'synnistä' isän mukaan.

Ennen kuin opimme tuntemaan Herran, monet meistä olivat tietämättömiä. Voi, tiesimme, ettei sisarustamme pitänyt lyödä ja tiesimme olevan väärin valehdella. Ja tiesimme sisäisesti etsivämme niitä suuria vastauksia kuten sitä, miksi olen täällä, mikä on tarkoituksena ja myös, mikä minussa on vikana, kun teen jatkuvasti väärin? Tulimme tietoisiksi oikeasta ja väärästä. Niiden meistä kohdalla, jotka kävimme seurakunnassa, opimme 10 käskyä, mikä vahvisti lisää tietoisuuttamme synnistä.

Paavali kirjoitti tämän Gal. 3: 21: Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. 22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

Jos olisi voitu antaa laki, joka olisi voinut antaa elämän, Jumala olisi antanut tuon lain. Ihmeellistä. Se tarkoittaa, ettet tule löytämään vanhurskautta laista, sillä mikään laki ei tee vanhurskaaksi. Ajattele kaikkia niitä rituaaleja, kaikkia kaavoja, kaikkia ihmistekoisia sääntöjä, jotka olet joko tehnyt itsellesi tai joita olet noudattanut jonkun toisen vaatimuksesta saadaksesi Jumalan suosion tai saadaksesi Hänet tekemään jotakin hyväksesi. TAI olet tehnyt jotakin tehdäksesi itsesi enemmän 'arvolliseksi' tai 'vanhurskaaksi' Hänen edessään.

JOS olisi voinut olla laki – jotakin mitä voisimme tehdä – joka toisi meidät oikeaan asemaan Jumalan edessä, sitten Hän olisi antanut tuon lain. Sen sijaan Hän viisaudessaan paljasti ja määritteli synnin Mooseksen lain välityksellä (10 käskyn ollessa tiivistelmä niistä 613:sta), niin että kaikki voitaisiin havaita syyllisiksi, niin että kaikki, jotka vastaanottaisivat parannuskeinon, voitaisiin tehdä vanhurskaiksi: Uskon Jeesukseen Kristukseen.

Ja jatkamme siitä ensi viikolla nähdäksemme, mitä sellaista laki itseasiassa tekee meille, mikä on hyvää, ja kuinka sydämemme vahvistuvat Kristuksessa Jeesuksessa. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Menneen unohtaminen ja eteenpäin liikkuminen? Osa 3/3

6/6/2026

0 Comments

Forgetting the past and moving forward? 3/3
Menneen unohtaminen ja eteenpäin liikkuminen? Osa 3/3

Hei kaikki,

Olin ja pysyn edelleen oman itseni pahimpana vihollisena. Ennen moitin itseäni siitä, mutta nyt olen siitä kiitollinen. Ymmärrän Paavalia, joka viittasi menneisyyden synteihinsä Room. 7:ssä, 1. Kor. 15:ssä, Gal. 1:ssä, Fil. 3:ssa sekä 1. Tim. 1:ssä samalla kun hän myös kirjoitti siitä suuresta laupeudesta, jota Herra hänelle osoitti. Luulen meidän voivan samaistua.

Se, että olen itse pahin viholliseni tarkoittaa, että tutkin itseäni, ajatuksiani, tekojani koko ajan. En etsi syntiä, mutta kylläkin 'skannaan' henkeni puhuessani tai kirjoittaessani, jos olisin tehnyt jotakin vääryyttä tai jonkin hairahduksen. Sen takia, jos minulla ei ole ollut tilaisuutta korjata välejäni jonkun kanssa, se vaivaa minua vielä tänäänkin.

Lähes 30 vuotta sitten olimme syömässä ystävien kanssa eräässä ravintolassa ja nähdessäni ystäväni tilaavan miekkakalaa huomautin siitä, kuinka miekkakalat ovat uhanalaisia ja ruokateollisuus etsi vaihtoehtoja. Tunsin NIIN suurta murhetta sisäisesti, sillä olin esittänyt tuon huomautuksen pieneltä osaltaan siksi, että saisin hänet tietoiseksi siitä, että hän söi uhanalaista lajia, ja se sai hänen olonsa tuntumaan epämukavalta. Ei ollut minun asiani tehdä niin ja vielä tänäänkin, jos näkisin hänet, pyytäisin anteeksi tuota niin kauan aikaa sitten esittämääni kommenttia. (En tiedä, onko hän kuollut vai elossa tällä hetkellä, joten ehkä minun täytyy pyytää anteeksi taivaassa). Olen itse pahin viholliseni ja olen varma, että hän antoi minulle anteeksi, sillä tiedän hänen kasvojensa ilmeestä, että sanomani loukkasi häntä, mutta hän oli liian hyvätahtoinen vastatakseen.

Mutta olen käyttänyt tuota syntiä kehittääkseni suurempaa herkkyyttä sille, kuinka sanani ja motiivini saattaisivat korottaa minua samalla kun ne lannistavat toisia. Olen käyttänyt sitä vahtiakseni ylpeyttä ja loukkaavaa sarkasmia, ennen kuin se tulee suustani ulos. Synti ja anteeksiantamisen armo ovat yhdessä tuon tapahtuman muistossa.

Saatamme ihmetellä, miksi Herra valitsi meidät.
Roomalainen nimeltä Vegetius, joka kuoli vuonna 383, tutki sitä, miksi ensimmäisen vuosisadan roomalainen armeija oli voittamaton. Hänen omaan aikaansa tultaessa 300 vuotta myöhemmin armeija oli täynnä aristokraatteja, hallituksen virkamiesten poikia, joilla ei ollut ollut kunnon työtä koko elämänsä aikana. He varttuivat ylellisyydessä ja tultaessa 300 jKr. puoliväliin armeija oli heikentynyt ja sen tuloksena Rooman valtakunta oli kuihtumassa.

Hän havaitsi, että ensimmäisellä vuosisadalla Rooman armeija koostui miehistä, joilla oli rankka elämä. Tarkoituksellisesti etsittiin miehiä, jotka työskentelivät pelloilla ja ammattialoilla, jotka olivat varttuneet tehden työtä kaikenlaisessa säässä, rähinöitsijöitä, tappelijoita, yhteiskunnan karkeinta kerrosta. Tarvittiin miehiä, jotka voivat kestää hyytävää kylmyyttä ja kesän kuumuutta, ja jotka olivat tottuneita pitkiin ja ankariin päiviin. Tarvittiin miehiä, jotka kykenivät työskentelemään ollessaan nälkäisiä ja janoisia. Heistä tuli parhaita sotilaita ja se oli suora syy siihen, että roomalainen armeija oli maailman paras.

Paavali kehotti Timoteusta 'kärsimään vaivaa niin kuin… sotamies' 2. Tim. 2: 3–6:ssa, ja harjoittelemaan kuin urheilija ja työskentelemään kuin maanviljelijä.

Herra valitsi sinut tarkoituksellisesti, koska tunnet synnin. Sana 'vaiva' jakeessa 3 on kreikan sana 'sunkakopatheo'. Sana 'sun' tai 'syn' tarkoittaa jonkin kanssa, ja kakopatheo tarkoittaa 'kärsiä vahinkoa'. Paavali kehottaa Timoteusta 'kärsimään vahinkoa kanssani' sotilaana Kristuksessa. Onko sinulla joku läheinen ystävä, joka voi samastua joko menneisyyden tai tähän hetken vaikeuksiisi kuten Paavali ja Timoteus? Seuraavaksi Paavali sanoo: "Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut."

Kreikan sana 'toimille' (elatuksen/tämän elämän) on sana 'pragmateia'. Saamme siitä englannin sanan 'pragmatic' (pragmaattinen, käytännöllinen) siitä. Se tarkoittaa 'elämän jokapäiväiset toimet', toisin sanoen kukaan sotilas ei huolehdi sellaisesta elämästä, jota siviili voisi elää. Sotilaan elämä on erilaista, se keskittyy elämiseen sotilaana. Vegetius myös havaitsi ensimmäisen vuosisadan roomalaisten sotajoukkojen leiriytyvän kaupungin ulkopuolelle, eikä sotilaiden sallittu mennä kaupunkiin muuten kuin toimeksiantoa suorittamaan. Jos näet jonkun kristityn elävän maailman tavoin, hän on menettänyt (ymmärryksen) tai hän ei ole koskaan tiennyt, että on erilainen, hän ei ole siviili Herran silmissä. Timoteus olisi ymmärtänyt nuo sanojen antamat kuvat, itse asiassa Paavali sanoi jakeessa 7: Herra on antava sinulle ymmärrystä siihen mitä sanon.

Syy siihen, miksi Herra valitsi sinut, on että sinulla on ollut rankka elämä.

Menneisyytemme muistaminen ilman että muistaa myös Hänen laupeutensa ja armonsa meitä kohtaan, on kidutusta. Ne täytyy pitää yhdessä siinä tarkoituksessa, että keskittyy käsillä olevaan tehtävään. Olemme kuin sotilaita, urheilijoita ja maanviljelijöitä Herralle. Emme enää ole vain siviilejä, jotka puuhaamme omia asioitamme siten kuten haluamme. Meidän kohdallamme, joilla on Kristus meissä, me olemme tietoiset siitä, että pidämme Häntä mukanamme, minne sitten menemmekin: töihin, leikkeihin, huvituksiin, vapaa-aikaan, lomalle, perheen yhteiseen aikaan. Kristus on meissä ja meidän täytyy kantaa tuota tietoisuutta. Se auttaa meitä keskittymään. Meille Uuden testamentin todellisuudessa ei ole sellaista asiaa kuin maallinen. Kaikki se mitä olemme, kaikki se mitä meillä on, kaikki se, mitä teemme, on pyhää. Kristus on meissä, kaikki se mikä meillä on, on Häneltä.

Paavali kehotti Timoteusta kestämään vaikeuksia hänen kanssaan niin kuin sotilas, ei sotkeutumaan elämän siviiliasioihin, olemaan keskittynyt Jumalaan ja Hänen kansaansa, että hän voisi miellyttää Häntä, joka kutsui hänet olemaan sotilas. Ensimmäisellä vuosisadalla sotilailla oli sponsoreita, värvääjiä, voisimme nykyään sanoa. Heidän vastuullaan oli löytää ja värvätä parhaat mahdolliset sotilaat Roomalle ihmisistä rosoisimpien joukosta. Paavali kertoo Timoteukselle, että Herra on hänen värvääjänsä ja sponsorinsa. Sama koskee meitäkin. Jeesus värväsi meidät ruumiiseensa, koska meillä on ollut rankka elämä; me tunnemme synnin. Me tunnemme vaikeudet. Me tunnemme loukkaantumisen. Jeesus etsi meidät. Tarkoituksellisesti. Hänellä on suunnitelma. Hänellä on tarkoitus. Hänellä on tulevaisuus.

Paavali kehotti Timoteusta myös harjoittelemaan kuin urheilija.
Timoteus ymmärsi välittömästi myös tämän kehotuksen. Ensimmäisen vuosisadan urheilija tuli kadulta kuntosalille. Hän otti pois kaikki vaatteensa, kuten meiltä on riisuttu meidän oma vanhurskautemme. Sen jälkeen valmentaja hieroi oliiviöljyä täysin alastomana olevan urheilijan ihoon, sitten lähetti tämän saunaan kuivaan löylyyn antaakseen öljyn imeytyä ja niin tämän lihakset saattoivat rentoutua. Sitten hän palasi hierontapöydälle saadakseen lisää öljyä, sen jälkeen takaisin saunaan.

Ennen harjoitusta tai urheilutapahtumaa valmentaja sitten levitti vahamaista oliiviöljyä urheilijan iholle. Tämä paksu, laardin kaltainen geeli peitti urheilijan kiireestä kantapäähän tarkoituksessa, että hänestä tulisi vastustajalleen liukas. Jos et tähän mennessä ole nähnyt: Herra on tuo valmentaja, öljy on Pyhä Henki ja paksu öljy on se voitelu, joka tulee päällemme, kun olemme vaikeassa tilanteessa – se on tilapäinen voitelu, Jumalan läsnäolo, viedäkseen meidät taistelun läpi.

Kilpailun jälkeen urheilija palasi salille ja valmentaja kuori kaiken öljyn hänestä pois, jotta se voitiin puhdistaan ja kierrättää seuraavaa taistelua varten. Sitten taas mentiin saunaan viimeisen kuorinnan ja normaalin oliiviöljyn levittämisen jälkeen. Jakeessa 7 sanotaan, että urheilijan (kilpailijan) täytyy 'kilpailla sääntöjen mukaisesti'. Pietari kirjoitti* suunnilleen tähän samaan aikaan, että meidän täytyy ensin lisätä uskoomme moraalista erinomaisuutta, tietoa, itsehillintää, johdonmukaisuutta tuossa itsehillinnässä, jumalisuutta, joka on kattava piirre elämässä Kristuksessa, veljellistä rakkautta ja ehdotonta rakkautta. Nuo ovat niitä 'sääntöjä', luonnekysymyksiä. Herrassa ei ole mitään petkuttamista, meidän täytyy olla suoraselkäisiä, moraalisia, eettisiä. Olemme kuin tuo urheilija, riisuttuja omasta vaatetuksestamme, puettuja Hengessä Pyhällä Hengellä ja Jumalan läsnäololla – mädännäisyys vaarantaisi meidän verhoamisemme. *2. Piet. 1: 5-8 (suomennos tässä)

Eräs lähetystyöntekijäystäväni Kairossa kertoi minulle tuntemastaan nuoresta naisesta. Tuo nuori nainen Kairossa, Egyptissä tuli kristityksi ja hänen isänsä sai sen selville. Tämä hakkasi hänet, riisti kaikki naisen vaatteet hänen yltään ja heitti hänet ulos ovesta. Hän juoksi ystäviensä luo katuja pitkin monta korttelia täysin alastomana. Kun hän juoksi ovesta sisään, häntä nolotti niin oma alastomuutensa, mutta hänen ystävänsä ja kadulla olleet ihmiset kaikki todistivat, että itse asiassa hän oli ollut verhoutuneena kevyeen, valkoiseen, hulmuavaan vaatteeseen eikä ollut lainkaan alaston. Uutisten levitessä saatiin kuulla, ettei yksikään ihminen, joka oli nähnyt hänen juoksevan katua pitkin, nähnyt hänen alastomuuttaan; he kaikki olivat nähneet hänet verhottuna tuohon kevyeen valkoiseen vaatteeseen. Tuo vaate hävisi, kun naisen ystävä antoi hänelle joitakin omia vaatteitaan ja nainen puki ne päälleen yksityisesti. Meidät on verhottu valoon. Meidät on verhottu Hengen öljyllä.

Kyllä, Herra on meidän värvääjämme ja valmentajamme. Unohdamme sen, mitä olimme, mutta oppimiemme läksyjen tähden me pidämme noita muistoja tärkeinä ja kestämme vaikeita aikoja, mutta nyt meillä on Jumalan läsnäolo meissä, yllämme ja kaikkialla ympärillämme.

Viimeinen Paavalin Sanoma asia oli kehotus tehdä työtä kuin maanviljelijä JA syötä istuttamasi vihannekset. Toisin sanoen teemme niin kuin sanomme. Se on ankaraa työtä, Paavali tunnusti.

Nämä asiat ovat prosesseja, jotka auttavat meitä sekä unohtamaan että muistamaan menneisyytemme. Onnistumme ja epäonnistumme. Opimme menneisyydestämme ja jokaiseen menneisyyden muistoon täytyy liittyä muisto Hänen rakkaudestaan, armostaan ja anteeksiantamuksestaan. Usko tuo armo ja rakkaus, jonka Paavali kirjoitti Ef. 3:20:ssä voivan tehdä 'monin verroin enemmän kuin ymmärrämme' (mielessämme).

Riennä kohti päämäärää, johon sinut on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa...se on prosessi, eikä kukaan meistä ole täydellinen eikä kukaan ole saavuttanut sitä. Mutta riennämme eteenpäin...
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Het verleden achter ons laten en vooruitkijken, deel 3 van 3

6/6/2026

0 Comments

Forgetting the past and moving forward, 3 of 3
Het verleden achter ons laten en vooruitkijken, deel 3 van 3

Hallo allemaal,

Ik was en blijf mijn eigen ergste vijand. Vroeger nam ik mezelf dat kwalijk, maar nu ben ik er dankbaar voor. Ik begrijp Paulus, die in Romeinen 7, 1 Korintiërs 15, Galaten 1, Filippenzen 3 en 1 Timoteüs 1 verwees naar zijn zonden uit het verleden, terwijl hij ook schreef over de grote genade die de Heer hem betoonde. Ik denk dat we ons daarin kunnen herkennen.

Mijn eigen ergste vijand zijn betekent dat ik mezelf, mijn gedachten en mijn daden voortdurend in de gaten houd. Ik ga niet op zoek naar zonde, maar ik ‘scan’ wel mijn geest terwijl ik spreek of schrijf, op zoek naar eventuele grieven of misstappen die ik begaan heb. Daardoor zit het me tot op de dag van vandaag dwars als ik geen gelegenheid heb gehad om het met iemand goed te maken.

Bijna 30 jaar geleden waren we met vrienden aan het eten in een restaurant, en toen ik zag dat een vriendin zwaardvis bestelde, merkte ik op dat zwaardvis met uitsterven bedreigd is en dat de voedingsindustrie op zoek is naar alternatieven. Ik voelde me van binnen ZO gegriefd, want ik had die opmerking deels gemaakt om haar erop te wijzen dat ze een bedreigde diersoort at, en dat maakte haar ongemakkelijk. Dat was niet aan mij om te doen, en als ik haar vandaag de dag zou zien, zou ik mijn excuses aanbieden voor die opmerking van zo lang geleden. (Ik weet op dit moment niet of ze nog leeft of al overleden is, dus misschien moet ik mijn excuses in de hemel aanbieden.) Ik ben mijn eigen ergste vijand, en ik weet zeker dat ze me vergeven heeft, want ik zag aan haar gezicht dat ze gekwetst was door wat ik zei, maar te hoffelijk was om te reageren.

Maar ik heb die zonde gebruikt om meer gevoeligheid te ontwikkelen voor hoe mijn woorden en motieven mij kunnen verheffen terwijl ze anderen kleineren. Ik heb het gebruikt om te letten op hoogmoed en kwetsend sarcasme voordat het uit mijn mond komt. De zonde en de genade van vergeving zijn met elkaar verweven in mijn herinnering aan die gebeurtenis.

We vragen ons misschien af waarom de Heer ons heeft gekozen.
Een Romein genaamd Vegetius, die stierf in het jaar 383, onderzocht waarom het Romeinse leger van de eerste eeuw onoverwinnelijk was. Tegen zijn tijd, 300 jaar later, bestond het leger uit aristocraten, de zonen van regeringsfunctionarissen die hun hele leven nog geen serieuze baan hadden gehad. Ze waren opgegroeid in luxe en tegen het midden van de 4e eeuw was het leger verzwakt en daardoor was het Rijk aan het vervalen.

Hij ontdekte dat het Romeinse leger in de eerste eeuw bestond uit mannen die een zwaar leven hadden geleid. Ze zochten bewust mannen die op het land en in de industrie werkten, die waren opgegroeid met werken in alle weersomstandigheden, vechtersbazen, strijders, het ruigste deel van de samenleving. Ze hadden mannen nodig die de vrieskou en de zomerse hitte konden verdragen, die gewend waren aan lange en zware dagen. Ze hadden mannen nodig die konden werken terwijl ze honger en dorst hadden. Zij vormden de beste soldaten en dat was de directe reden waarom het Romeinse leger het beste ter wereld was.

Paulus schreef aan Timoteüs om ‘als soldaat ontberingen te verdragen’, in 2 Timoteüs 2:3-6, en om te trainen als een atleet en te werken als een boer.
De Heer heeft je bewust gekozen omdat je de zonde kent. Het woord ‘ontbering’ in vers 3 is het Griekse woord ‘sunkakopatheo’. Het woord ‘sun’ of ‘syn’ betekent ‘met’, en ‘kakopatheo’ betekent ‘leed ondergaan’. Paulus zegt tegen Timoteüs dat hij ‘samen met mij leed moet ondergaan’ als soldaat in Christus. Heb jij een goede vriend die zich kan inleven in jouw beproevingen, zowel uit het verleden als het heden, zoals Paulus en Timoteüs? Vervolgens zegt Paulus: “Geen soldaat raakt verstrikt in de zaken van dit leven, opdat hij degene kan behagen die hem heeft uitgenodigd om soldaat te zijn.”

Het Griekse woord voor ‘zaken’ (van dit leven) is het woord ‘pragmateia’. Daar komt het Engelse woord ‘pragmatic’ van af. Het betekent ‘de dagelijkse gang van zaken in het leven’, met andere woorden: geen enkele soldaat houdt zich bezig met het leven dat een burger zou kunnen leiden. Het leven van een soldaat is anders, het is gericht op het leven als soldaat. Vegetius ontdekte ook dat Romeinse legers in de eerste eeuw buiten een stad kampeerden en dat de soldaten de stad niet mochten betreden, behalve voor een opdracht. Als je een christen ziet die leeft zoals de wereld, dan is hij of zij vergeten, of heeft nooit geweten, dat hij of zij anders is; in de ogen van de Heer is hij of zij geen burger. Timoteüs zou de beeldspraak hebben begrepen; Paulus zei in vers 7 zelfs: De Heer zal je inzicht geven in wat ik zeg.

De reden dat de Heer jou heeft gekozen, is omdat je een zwaar leven hebt gehad.
Herinneringen aan ons verleden zonder ook Zijn genade en barmhartigheid jegens ons te gedenken, zijn een kwelling. Ze moeten samen worden gehouden om ons te kunnen concentreren op de taak die voor ons ligt. Wij zijn als soldaten, atleten en boeren voor de Heer. We zijn niet langer slechts burgers die hun gang gaan zoals we dat zelf willen. Voor ons die Christus in ons hebben, zijn we ons ervan bewust dat we Hem overal mee naartoe nemen; naar ons werk, onze vrijetijdsbesteding, onze vrije tijd, onze vakantie, onze tijd met het gezin. Christus is in ons en we moeten ons daarvan bewust zijn. Het helpt ons om ons te concentreren. Voor ons, in de realiteit van het Nieuwe Testament, bestaat er niet zoiets als seculier. Alles wat we zijn, alles wat we hebben, alles wat we doen, is heilig. Christus is in ons, alles wat we hebben is van Hem.

Paulus zei tegen Timoteüs dat hij als soldaat samen met hem ontberingen moest doorstaan, zich niet moest laten verstrikken in de wereldse zaken van het leven, maar zich moest richten op God en Zijn volk, opdat hij Hem zou behagen die hem had uitgenodigd om soldaat te zijn. In de eerste eeuw hadden soldaten sponsors, recruiters zouden we vandaag de dag zeggen. Zij waren verantwoordelijk voor het vinden en rekruteren van de best mogelijke soldaten voor Rome uit de ruigste mensen. Paulus vertelt Timoteüs dat de Heer zijn recruiter en sponsor is. Dat geldt ook voor ons. Jezus heeft ons in Zijn lichaam opgenomen omdat we een zwaar leven hebben gehad; we kennen de zonde. We kennen ontberingen. We kennen pijn. Jezus heeft ons opgezocht. Met opzet. Met een plan. Met een doel. Met een toekomst.

Paulus zei ook tegen Timoteüs dat hij moest trainen als een atleet.
Timoteüs zal deze aansporing onmiddellijk hebben begrepen. Een atleet uit de eerste eeuw kwam van de straat de sportschool binnen. Ze trokken al hun kleren uit, net zoals wij van onze eigen gerechtigheid zijn ontdaan. De trainer masseerde vervolgens olijfolie in de huid van de volledig naakte atleet en stuurde hem dan naar de sauna, een droge hitte, om de olie te laten intrekken en zo de spieren te ontspannen. Daarna gingen ze terug naar de massagetafel voor meer olie, en vervolgens weer naar de sauna.

Voor de training of een sportevenement smeerde de trainer vervolgens gehydrogeneerde olijfolie op de huid van de atleet. Deze dikke, reuzelachtige gel bedekte de atleet van top tot teen om hem glad te maken voor zijn tegenstander. Als je het nu nog niet ziet: de Heer is de trainer, de olie is de Heilige Geest, en de dikke olie is de zalving die over ons komt wanneer we in een moeilijke situatie verkeren – het is een tijdelijke zalving, de aanwezigheid van God, om ons door de strijd heen te helpen.

Na de wedstrijd ging de atleet terug naar de sportschool en schraapte de trainer alle reuzelachtige olie van hem af om te worden gereinigd en gerecycled voor de volgende strijd. Daarna ging hij terug naar de sauna na een laatste inwrijving en bedekking met gewone olijfolie. In vers 7 staat dat de atleet zich aan de regels moet houden.
Petrus zou rond dezelfde tijd schrijven* dat we aan ons geloof eerst morele uitmuntendheid moeten toevoegen, kennis, zelfbeheersing, consistentie in die zelfbeheersing, godsvrucht, wat een algehele levenskwaliteit in Christus is, broederlijke liefde en onvoorwaardelijke liefde. Dat zijn de ‘regels’, de karakterkwesties. Er is geen bedrog in de Heer, we moeten oprecht, moreel en ethisch zijn. Wij zijn als de atleet, ontdaan van onze eigen kleding, bekleed in de Geest met de Heilige Geest en Gods aanwezigheid – corruptie zou onze bedekking in gevaar brengen. *II Petrus 1:5-8

Een zendingsvriendin in Caïro vertelde me over een jonge vrouw die ze kende. Die jonge vrouw in Caïro, Egypte, werd christen en haar vader kwam daar achter. Hij sloeg haar, ontdeed haar van al haar kleding en gooide haar de deur uit. Ze rende naakt door de straten, vele stratenblokken lang, volledig naakt, naar haar vrienden. Toen ze door de deur kwam, schaamde ze zich zo voor haar naaktheid, maar haar vrienden en de mensen op straat getuigden allemaal dat ze in feite gekleed was in een licht, wit, wapperend gewaad en dat ze helemaal niet naakt was. Naarmate het nieuws zich verspreidde, bleek dat geen enkele persoon die haar door de straat had zien rennen, haar naaktheid had gezien; ze zagen haar allemaal gekleed in dat lichte, witte gewaad. Dat gewaad verdween toen haar vriendin haar wat van haar eigen kleren gaf en ze zich daar in alle rust omkleedde. We zijn gekleed in licht. We zijn gekleed met de olie van de Geest.

Ja, de Heer is onze Rekruteerder en onze Trainer. We vergeten wat we waren, maar de lessen die we hebben geleerd koesteren we, en we doorstaan moeilijke tijden, maar nu met de aanwezigheid van God in ons, op ons en overal om ons heen.

Het laatste wat Paulus zei, was dat je moet werken als een boer EN de groenten moet eten die je plant. Met andere woorden: doe wat je predikt. Het is hard werken, erkende Paulus.

Dit zijn processen die ons helpen ons verleden zowel te vergeten als te herinneren. We zullen slagen en we zullen falen. We leren van ons verleden, en elke herinnering aan het verleden moet worden verbonden met een herinnering aan Zijn liefde, genade en vergeving. Geloof dat de genade en liefde waarover Paulus schreef in Efeziërs 3:20, ‘onbegrijpelijk’ is (voor ons verstand).

Streef naar het doel van de hoge roeping in Christus... het is een proces en niemand van ons is volmaakt, noch hebben we het bereikt. Maar we gaan door...
Volgende week een nieuw onderwerp, tot dan, zegen,

John Fenn/AK
cwowi.org en stuur me een e-mail op [email protected]

0 Comments

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3

Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 1/3

Menneen unohtaminen ja eteenpäin liikkuminen? Osa 3/3

Het verleden achter ons laten en vooruitkijken, deel 3 van 3

John Fenn

Arkisto