Blog Archives

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 2/4

6/25/2022

Are we in the Tribulation? 2 of 4
Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 2/4

Hei kaikki,

Viime viikolla kerroin Danielin 70 vuosiviikosta. Enkeli Gabriel kertoi Danielille, että määräyksestä rakentaa kaupunki uudelleen siihen, kun Messias tulee, olisi 69 kaikkiaan 70:stä profeetallisesta viikosta tai 483 vuotta. Danielille kerrottiin, että Messias tapettaisiin, mutta
'mutta ei Hänen itsensä puolesta." Se jättää yhden viikon tai seitsemän vuotta jäljelle. Gabriel kertoi Danielille 9:26-27:ssa, että 70. viikkoa leimaa tämä tapahtuma:

"Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan (synnin ihmisen) väki… tällä tavoin... Ja hän tekee liiton (sopimuksen) raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi. ja puoleksi vuosiviikoksi (3½ vuotta) hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

Niinpä jää 70. viikko, jota leimaa Israelin kanssa tehtävä seitsenvuotinen rauhansopimus.

Tämän ymmärryksen vahvisti Jeesus Matt. 24:15-16:ssa, kun Hän sanoi:

"Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon- silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille..."

Tuosta 70. viikosta ja miksi emme ole ahdistuksen ajassa vielä

Apostoli Johannes temmataan ylös taivaaseen Ilm. 4:2:ssa ja viedään Isän valtaistuimen luo, mitä kuvataan luvussa neljä. Valtaistuimella on juuri Isä, se on selvää. Valtaistuimen ympärillä on sateenkaari ja sen edessä on kirkas kansi. Valtaistuimen ympärillä on kerubeja ja kuten näemme luvussa 5:1, Isä pitää kirjakääröä oikeassa kädessään.

Luku viisi alkaa sillä, että apostoli itkee, koska ei ole ketään, jota Isä pitäisi arvollisena avaamaan kirjan ja murtamaan sinetit. Sitten hän näkee Karitsan, joka on kuin teurastettu, Juudan heimon leijonan, joka on nyt elävä. Jae 7 kertoo meille Hänen olevan arvollinen ja Hän astuu esiin ja "otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä..." Joten meillä on Isä luvussa neljä antamassa kirjan Jeesukselle luvussa 5.

Hauska fakta: Danielille näytettiin sama kohtaus. Dan. 7: 9-14:ssa hän näkee 'Vanhaikäisen' (Isän) istumassa valtaistuimellaan, ja Hänen luokseen tulee Ihmisen Poika taivaan pilvissä vastaanottamaan valtakunnan, joka ei häviä.

Seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän maljaa

Yleisin saamani sähköposti aiheesta liittyy sinetteihin, ja tavallisesti siinä sanotaan jotakin sellaista kuin: 'Olemme kolmannen sinetin ajassa'. Vastattuani jo ydinkysymykseen, että emme ole vielä tuossa lopun seitsemän vuoden ajassa, mille antaa leiman Euroopan (ja ehkä muiden Välimeren alueen maiden) johtajan/johtajien tekemä seitsenvuotinen rauhansopimus Israelin kanssa, katsotaan nyt sinettejä.

Ilmestyskirja on mielenkiintoinen kirja, joka on koottu tavalla, joka antaa meille kolme näkökulmaa: mitä tapahtuu maan päällä, mitä tapahtuu taivaassa sekä informaatiota. Seitsemän sinettiä, pasuunaa ja maljaa liittyvät yhteen numerojärjestyksessä – ensimmäinen sinetti, ensimmäinen pasuuna ja ensimmäinen malja liittyvät toisiinsa. Toinen sinetti, toinen pasuuna ja toinen malja liittyvät kaikki toisiinsa jne.

Kuudes niistä jokaisesta on Jeesuksen paluu, seitsemäs jokaisesta on maailmanajan loppu/Hänen valtakuntansa perustaminen

Kuudes sinetti avataan Ilm. 6: 12-17:ssa ja on Jeesuksen paluu, mikä tunnetaan 'karitsan vihana', tai 'vihan päivänä', myös 'Herran päivänä' juutalaisessa ymmärryksessä (VT). Huomaa, että sanotaan, että aurinko menee mustaksi ja myös kuu, ja taivaan tähdet putoavat maahan Hänen palatessaan. Juutalaisuudessa (VT) tavallisin termi on 'Herran päivä'.

Tämä on juuri sitä, mitä Jeesus sanoi paluustaan Matt. 24: 29-31:ssä: "Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta..."

Se, kuinka Jeesus kuvasi paluunsa tässä Matt. 24:ssä, on mittapuu, jota vasten arvioimme muita viittauksia siihen, että aurinko ja kuu pimenevät. Esimerkiksi Apt. 2:17-21:ssa Pietari lainaa Joelia, joka näki saman asian ja selitti, että Jumalan Henki vuodatettaisiin miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen ylle, kunnes aurinko pimenisi ja kuu pimenisi punaiseksi, kun tulee 'Herran päivä, se suuri ja peljättävä'. (Kielet eivät sen tähden lakanneet olemasta olemassa eivätkä lakkaa ennen kuin palaa Hän, joka on kaiken täyteys)

Joten kuudes sinetti kuvaa 'Herran päivää' kuten se toteaa.

Kun kuudenteen pasuunaan puhalletaan Ilm. 9: 14-21:ssa ja kuudes malja vuodatetaan 16:12:ssa, apostoli näkee 'idän kuninkaiden' 200 miljoonan vahvuisen armeijan ylittävän kuivuneen Eufrat-virran matkalla hyökkäämään Israeliin.

Kun tämä yhdistetään meidän aikamme Hes. 38-39:n sotaan, se tarkoittaa, että kun tuo sota tapahtuu ja Venäjä, Iran, Turkki ja liittolaiset kukistetaan, ainoa uhka Israelille tulee olemaan Kiina ja 'idän kuninkaat'. Sen tähden noin seitsemän vuotta Hesekielin sodan jälkeen idän kuninkaat matkaavat kokematta vaaraa Venäjän eteläisen osan poikki matkalla pohjoiseen Israeliin.

Seitsemäs niistä jokaisesta on sen jälkeen, kun Jeesus palaa, kuten nähdään seitsemännessä sinetissä Ilm. 8:1:ssa, mikä sanoo taivaassa olleen hiljaisuus noin 30 minuutin ajan. Seitsemäs pasuuna Ilm. 10:7:ssa 'Jumalan salaisuus käy täytäntöön ', ja 11: 15:ssa myös "niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti". '" Kun seitsemäs malja vuodatetaan 16:17:ssä Isä Jumala huutaa: "Se on tapahtunut!"

Joten nyt kun olemme selvittäneet, että jokainen noista kuudesta on Hänen paluunsa, ja jokainen noista seitsemästä on loppu, katsotaan tarkemmin sinettejä, pasuunoita ja maljoja 1-5.

Ja sen teemme ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin!

John Fenn/LL

0 Comments

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 1/4

6/18/2022

0 Comments

Are we in the Tribulation? 1 of 4
Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 1/4

Hei kaikki,

Minulta kysytään tätä kysymystä aika lailla, tai joku kertoo minulle lähettämässään sähköpostissa, että olemme kolmannen sinetin ajassa… väärin.

Juutalaiselle uskolle...

Kristittyjen 'ahdistuksen ajaksi' kutsuma seitsemän vuoden aika tunnetaan 'Jaakobin vaivan aikana' ja monilla muilla nimillä juutalaisuudessa. Kun Jeesus puhui siitä Matt. 24.ssä, käsitys seitsemän vuoden vaikeuksien ajasta maan päällä oli hyvin vakiintunut Danielin kirjan 9: 24-27:stä lähtien, missä hän puhui 70 vuosiviikosta (490 vuodesta), jotka oli Israelille määrätty. Tähän seitsemän vuoden aikaan on noin 300 enimmäkseen Vanhan testamentin viittausta.

Daniel oli viety vangiksi Babyloniaan ja Jerusalem oli tuhottu. Jeremia oli profetoinut, että Israel tulisi olemaan Babyloniassa 70 vuoden ajan, ja Daniel luki sen (Dan. 9:2) ja rukoili ja teki parannusta kansansa puolesta. Enkeli Gabriel tuli Danielin luo (9:21) ja kertoi hänelle 490:sta vuodesta 70 kertaa seitsemän vuotta oli Israelille määrätty. Gabriel sanoi noiden 490 vuoden laskeminen alkaisi siitä, kun lähti käsky rakentaa Jerusalem uudelleen, mikä prosessi veisi 49 vuotta, tai seitsemän profeetallista vuotta, saada valmiiksi.

Noin itse asiassa tapahtui, ja määräys annettiin 457 eKr. ja jälleenrakennus kesti 408 eKr. saakka. Näitä asioita käsitellään Esran ja Nehemian kirjoissa erityisesti. Seitsemän noista 70 vuodesta otettiin sen tähden rakentamiseen, ja Gabriel sanoi hänelle, että sen jälkeen olisi vielä 62 vuosiviikkoa lisää tai 434 vuotta siihen, kunnes Messias tulisi, mutta Hänet tapettaisiin, mutta 'ei Hänen itsensä puolesta' (9: 26, suomennos tässä).

Kun otetaan huomioon erot meidän ja juutalaisen kalenterin välillä, tuo vie meidät noin vuoteen 28 jKr. jolloin Jeesus aloitti palvelutyönsä. Tuo kulutti 69 vuosiviikkoa 70:stä.

Sen tähden jokainen kyseli, oliko Johannes Kastaja tai Jeesus Messias – tiedettiin, että oltiin ajankohdassa, jolloin Messias ilmestyisi. Odotettiin Messiasta.

Tässä heidän ongelmansa

Kun Gabriel kertoi Danielille, että 70 vuosiviikon tai 490 vuoden päästä siitä, kun annettiin määräys jälleen rakentaa Jerusalem, hän sanoi, että tuon 70. vuosiviikon lopussa Messias toisi iankaikkisen vanhurskauden. Se olisi syntien ja vääryyden loppua, ja profetia sinetöitäisiin tuohon aikaan - 'täydellinen' oli tullut.

Niinpä Jeesuksen ajan ihmiset odottivat Messiasta, joka kukistasi roomalaiset käyttäen yliluonnollista voimaa. Tuo oli todennäköisesti se mitä Juudas ajatteli Jeesuksen pettäessään yrittäessään pakottaa Häntä käyttämään voimaansa kukistamaan roomalaiset.

Jopa ennen kuin Hän astui taivaaseen Apt. 1: 6-7 kysyttiin Jeesukselta: " Tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" - (Aiotko potkaista roomalaiset nyt ulos? Kun kerran nyt olet ylös noussut, aiotko ottaa hallintaasi maapallon?) Jeesus sanoi heille, että ei ole heidän asiansa tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (engl. pidättänyt Itsellään)

Mysteeri, joka pidettiin ihmiskunnalta salassa vuosikausia ja sukupolvia

Se jättää Israelin tilanteeseen, jossa 69 kaikkiaan 70 vuosiviikosta on täyttynyt, ja hämmennykseen: Mitä tapahtui? Missä on tuo 70. viikko? Paavali kertoo meille Ef. 3: 1-10:ssa, osaksi:

"Kuinka ilmestyksen kautta Hän teki tiettäväksi minulle mysteerin, joka pidettiin salassa ihmisen pojilta, mutta on nyt paljastettu Hänen apostoliensa ja profeettojensa toimesta, että pakanat olisivat kanssaperillisiä, ja samasta ruumiista, osalliset Messiaasta..."

Tuo olisi se mysteeri, jonka Isä piti salassa – Hän aikoi antaa ei vain Israelille, vaan koko maailmalle, kaikille pakanakansoille, tilaisuuden kokea Hänen pelastuksensa Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali sanoi, ettei sitä paljastettu ihmiskunnalle ennen helluntaita – se oli salaisuus siihen saakka.

Kol.1: 26-27: "sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä (pakanoissa), kirkkauden toivo."

Room. 16: 25-26: "...Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta... mutta joka nyt on julkisaatettu ja…tiettäväksi tehty KAIKILLE kansoille..."

Esimerkiksi...

Sen tähden Danielille kerrottiin, että olisi 70 vuosiviikkoa ja sitten Messias perustaisi valtakuntansa – mutta hänelle ei voitu kertoa, että olisi karkeasti ottaen 2000 vuoden ajanjakso (kaksi profeetallista päivää), jotta pakanat voisivat vastaanottaa pelastuksen. Jeesuksen odotettiin potkaisevan roomalaiset ulos eikä tajuttu, että Messiaan hylkääminen heidän taholtaan antoi Isälle tilaisuuden avata pelastuksensa lopuille kansoille.

Lk. 4: 18-20:ssa Jeesus on Nasaretissa ja Hänelle annetaan Jesaja 61 ja Hän lukee jakeen 1 ja osan jakeesta 2: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (opetettavissa oleville); hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, (2) saarnaamaan Herran otollista vuotta" ... ja Jeesus päätti lukemisensa tuohon ja istuutui.

Jeesus lopetti keskellä virkettä. Koko jae kaksi sanoo näin: "julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää." Jeesus lopetti 'Herran otollisen vuoden' jälkeen. Miksi?

Koska Hän ei voinut kertoa kenellekään, että Herran otollisen vuoden ja meidän Jumalamme kostonpäivän (Hänen toinen tulemisensa) välissä oli 2000 vuoden väli. Kun Hän istuutui luettuaan vain osan tekstikohdasta, Hän sanoi, että tuo osa oli täyttynyt tuohon aikaan.

Sen tähden lukiessaan Vanhan testamentin profetioita lukijan täytyy olla varovainen ja ymmärtää, että he tiesivät vain osin, ja tiesivät vain vähän tulevasta pakanoiden ajasta. Siihen on vain mitä epämääräisempiä viittauksia kuten Hoos. 6:2:ssa: "Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän (2000 vuoden) kuluttua, kolmantena päivänä (tuhat vuotta) hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä."

Joten olemmeko ahdistuksen ajassa juuri nyt? Toisin sanoen olemmeko me tuolla 70:llä vuosiviikolla? Emme. Ja ensi viikolla alan selittää, miksi… kiitos, että luit tämän loppuun asti, vaikka tämä oli pitempi kuin tavallisesti kirjoitussarjojen ensimmäiset osat… siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Oman uskon purkaminen; Kuinka rukoilla, osa 3/3

6/11/2022

0 Comments

The Deconstruction of one's faith; How to pray, 3 of 3
Oman uskon purkaminen; Kuinka rukoilla, osa 3/3

Hei kaikki,

Viime viikolla katsoimme rikasta nuorukaista ja hänen sisäistä painiskeluaan vanhempiensa uskon, kulttuurin ja henkilökohtaisten arvojen kanssa. Tänään tuhlaajapoika, joka myös 'purki oman uskonsa', ja kuinka rukoilla niiden puolesta, jotka tekevät saman.

Jeesus sisällyttää Lk. 15: 11-32:en kertomuksen tuhlaajapojasta osana suurempaa opetusta, joka löytyy tämän luvun kymmenestä ensimmäisestä jakeesta koskien 100 lammasta ja yksi eksyy ja joutuu laumasta erilleen, sekä naisesta, jolla on 10 kolikkoa ja kadottaa yhden ja etsii koko talonsa löytääkseen tuon yhden. Joten tuo asettaa asiayhteyden – tuhlaajapoika on kadonnut kolikko, eksynyt lammas.

Onneton poika

On mies, jolla on kaksi poikaa, ja nuorempi pyytää perintöään, jotta hän voi lähteä pois ja aloittaa itsenäisen elämänsä. Muinaisessa Israelissa vanhempi poika sai perinnöstä kaksinkertaisen osuuden. (5. Moos. 21: 15-17)

Se tosiasia, että nuorempi veli haluaa rahansa nyt, jotta voi lähteä aloittamaan itsenäisen elämänsä, kertoo meille, että hän ei halua vanhempaa veljeään pomokseen. Hänen varttuessaan hänen vanhempaa veljeään valmennettiin ottamaan vastuulleen perheen yritys ja omaisuus tietäen, että saisi puolet siitä mitä veljensä saisi heidän isänsä kuollessa. Hän halusi irti. Nyt. Ja isä antoi sen hänelle, ehkä ymmärtäen hänen tarpeensa osoittaa onnistuvansa, mutta varmasti surullisena siitä, että hänen poikansa jätti yrityksen.

Kuinka monet nuoret ihmiset (mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän määrittelen nuoriksi ihmiseksi alle 40-vuotiaat, lol) arvioivat uudelleen kasvatustaan ja päättävät, etteivät voi jatkaa siten, kuinka heidät kasvatettiin. He haluavat irti, ja sen tämä nuori mies teki. Kuinka monet nuoret ihmiset ovat havainneet järjestäytyneen uskonnon tukahduttavaksi, rajoittavaksi ja todellisuudesta irralliseksi? Kuinka monet sanovat tämän nuoren miehen tavoin 'En kestä tätä enää' ja lähtevät?

Tulokset paljastavat, että hän tarvitsi tuota perherakennetta

Lk 15: 13-16:ssa meille kerrotaan, että hän meni toiseen maahan, ja siellä tuhlasi rahansa 'hillittömään elämään'. Tässä kohdassa hän saa nimen 'tuhlaajapoika'. Sana 'tuhlaaja' on latinaa tarkoittaen 'epätaloudellista', mutta enemmän kuin tuota se tarkoittaa elämistä haaskaavalla tavalla. Se viittaa tuhlailevaan elämäntyyliin, jossa eletään yli varojen.

Jakeissa 14-16 meille kerrotaan, että maassa oli nälänhätä ja hänen täytyi löytää työpaikka. Hän sai alhaisimman saatavilla olevan työpaikan, sikojen ruokkijan, sikojen ollessa epäpuhtaita hyvälle juutalaiselle pojalle kuten hän oli. Hän oli alhaisista alhaisin. Meille kerrotaan Kuningas Jaakon käännöksen 17. jakeessa, että nälkänsä ja puutteensa alhaisimmalla kohdalla 'hän meni itseensä'.

Kreikankielinen teksti kuuluu näin: "Kuitenkin, mentyään itseensä, hän sanoi..." Lopultakin hän kävi rehellisen keskustelun itsensä kanssa tilanteestaan. Jae 17 sanoo, että tuossa sisäisessä kamppailussa puhuessaan itselleen hän muisti, että alhaisimmilla palvelijoilla hänen isänsä talossa oli paljon ruokaa, kun taas sitä vastoin hänellä ei ollut yhtään. Hän näki nälkää. Siat söivät, mutta ei hän. Ei huolenpitoa, ei aitoja ystäviä. Aivan yksin. Hänen täytyi saavuttaa tuo alhainen kohta, jotta hän saattoi 'mennä itseensä'. Että hän voi rehellisesti arvioida elämäänsä, uskoaan ja perhesuhteita.

Hän tarvitsi sitä

Viimein hän kävi itsensä kanssa keskustelun, joka hänellä olisi pitänyt olla aiemmin ennen kuin hän koskaan edes ajatteli lähteä kotoaan. Jos hänellä olisi ollut uskoa Herraan niissä rajoissa, joissa hänen veljensä on hänen pomonsa ja kaksi kertaa rikkaampi perintönsä puolesta kuin hän, Herra olisi kehittänyt hänessä luonnetta ja siunannut häntä tulevissa suunnitelmissa. Mutta hän ei ajatellut sitä mitä hänellä oli ja elämänsä vakauden arvoa. Hän ei arvostanut perhettään, uskoaan eikä kasvatuksensa arvoja. Kaikki tuo tuli hänelle takaisin nyt kun hän näki, että jopa sioilla oli jotakin syötävää siinä missä hänellä ei ollut mitään.

Ajatellen yhä itsekseen hän kehittää suunnitelman. Tämä on tärkeää. Hän päätti palata isänsä luo, nöyrtyä ja vain pyytää työpaikkaa jossakin tiluksilla. Omaa uskoaan purkavat tulevat jossain kohdassa rakentamaan uudelleen uskoaan, aivan kuten tämä nuori mies. He ajattelevat perusteellisesti suunnitelmaa palatakseen.

Sitä, mikä aiemmin oli vihastumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kohta aiemmin – että hänen perheensä usko tarkoitti, että hänen veljensä saisi kaksi kertaa niin paljon kuin hän ja että tämä olisi hänen pomonsa, sitä prosessoitiin hänen sydämessään. Hän täytyi käydä läpi suuria hankaluuksia ja vaikeuksia ennen kuin hänellä oli rauha tilanteen suhteen, mutta hän todella prosessoi asian. Hänen täytyi tehdä se itse, poissa uskonsa, isänsä, veljensä ja sen luota, kuinka hän näki tulevaisuutensa heidän kanssaan elämässään.

Tiedämme, kuinka se päättyi

Hän palasi, hänen isänsä näki hänet kaukaa, kun hän oli lähestymässä ja juoksi hänen luokseen, isä piti hänelle isot juhlat ja vanhempi poika loukkaantui. Mutta meidän pointtimme on se, että nuori mies palasi.

Meidän täytyy sallia niiden, joita rakastamme ja jotka parhaillaan purkavat omaa uskoaan, jatkaa prosessoimistaan. He eivät ole yksin. Heissä oleva Siemen on katoamaton. Jumala on Henki ja juuri heidän henkensä näkymättömässä maailmassa Hän painiskelee heidän kanssaan. Tämä voi viedä vuosia.

Gal. 4: 19 sanoo, että Paavalin 'jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä'. Paavali rukoilee heidän puolesta kuin olisi synnyttämässä, mutta kysymys on siitä, että 'Kristus saa muodon (heissä)'.

Paavalin rukoukset efesolaisten puolesta 3: 15-20:ssa ja 1: 17-20:ssa olivat heidän sisäisen olemuksensa puolesta, jonne kukaan muu kuin Isä ei voi nähdä. Että Isä Henkensä kautta tekisi heidät vahvoiksi ja antaisi heille ilmestyksen Kristuksen käsittämättömästä rakkaudesta, ja että Hän antaisi heille Viisauden ja Ilmestyksen Hengen Hänessä, niin että he voivat tuntea Hänen heille osoittamansa kutsun syvyyden Kristuksessa. Se on voimallista. Tuolla tavoin meidän täytyy rukoilla 'purkajien' puolesta.

Juuri nyt he saattava olla hajottamassa uskoaan, kasvatustaan ja jopa hyökkäävät varhaisen elämänsä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Mutta Isä on yhä siellä käsitellen heitä armolla ja laupeudella, näyttäen heille asioita, auttaen heitä pääsemään irti kokemastaan virheestä ja kivusta ja rakentaen uudelleen heidän uskoaan lankku kerrallaan kohti tulevaisuuden paluuta ja sovitusta. Ja tuona päivänä, kuten esimerkissämme yllä, iloitaan suuresti.

Hän on uskollinen. Rukoile yllä olevien rukousten mukaisesti ja siten kuin saat kehotusta rakkaidesi puolesta, ja katsele Isän työskentelyä…

Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Oman uskon purkaminen; tuhlaajapojat, rikkaat nuorukaiset, osa 2/3

6/4/2022

0 Comments

The Deconstruction of one's faith; Prodigals, Rich Rulers #2 of 3
Oman uskon purkaminen; tuhlaajapojat, rikkaat nuorukaiset, osa 2/3

Hei kaikki,

Olen kertonut prosessista, jota yleisesti kutsutaan (Yhdysvalloissa) ‘oman uskonsa purkamiseksi’, mitä käytetään kuvaamaan aikuisia parikymppisistä nuoriin nelikymppisiin, jotka varttuivat seurakunnasta ja nyt hylkäävät seurakunnan ja monien kohdalla Herran.

Rikas nuorukainen

Rikas nuorukainen löytyy Matt. 19: 16-22:ssa tutkimassa uskoaan ja suhdettaan vanhempiinsa.

Hän tuli Jeesuksen luo kysyen: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Ja Jeesus vastasi: "Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala. ” (suomennos tässä) Heti alussa Jeesus pyrkii ratkaisemaan asian. Kuka sinä ajattelet minun olevan? Olenko Herra, valehtelija vai hullu? Kutsumalla minua hyväksi, sillä ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala, kutsutko minua Jumalaksi? Nuorukainen oli hiljaa. Niinpä Jeesus lähestyi kysymystä toisesta näkökulmasta.

Tässä yhdessä sananvaihdossa löydämme oman uskonsa purkavien pulman: He hylkäävät sen minkä kanssa varttuivat, mutta eivät vielä tiedä, mitä tehdä. Syvällä sydämessään he vain tietävät haluavansa yhä ikuisen elämän, vaikka he eivät myönnä sitä avoimesti, syvällä sydämessään he pelkäävät kuolemista ja haluavat määränpäänsä olevan turvattu.

Vihaisena ja loukkaantuneena he saattavat hyökätä vanhempiaan, seurakuntaansa vastaan tai avoimesti todeta, että hylkäävät ‘uskontonsa’, mutta heidän sydämessään on pelkoa, hämmennystä ja taas tietäen enemmän, mitä eivät halua kuin mitä haluavat.

Kokeiltuaan ‘uskonnon’ rajoitteita, he astuvat toimintahäiriön maailmaan. Joskus tuo toimintahäiriö on ilmiselvää ja näkyy rikkoutuneissa ihmissuhteissa ja epävakaudesta elämässä. Joskus toimintahäiriö on piilossa kaiken sen kullan ja kimalluksen takana, jota maailma tarjoaa, mikä jättää heidät sisältä tyhjiksi – he tietävät tämän, mutta eivät ole rauhassa, eivätkä he vielä ole siinä kohdassa, jossa he voivat nöyrtyä ja palata lapsuusajan uskoonsa.

Pohdi tuota nuorukaista

Tämä nuorukainen oli rikas, ja meille kerrotaan myöhemmin keskustelussa, hänellä oli paljon omaisuutta. Ei vain rahaa, vaan myös omaisuutta. Kuitenkin huolimatta siitä mitä hänellä oli, hän tiesi, ettei hänellä ollut iankaikkista elämää. Hän kertoi Jeesukselle tehneensä kaiken mitä häneltä vaadittiin hänen uskonnossaan ja epäilemättä hänen vanhempiensa uskonnossa – kuitenkin hän tiesi, ettei hänellä ollut iankaikkista elämää.

Hän etsi jotakin mitä tehdä. “Mitä minun pitää tehdä?”, hän kysyi. Hän oli pitänyt kaikki käskyt lapsuudesta lähtien, mutta oli tyhjä. Hän tiesi, ettei tuolla uskonnolla ollut iankaikkista elämää, se ei täyttänyt hänen sydäntään tarkoituksella.

Uskonsa jättänyt aikuinen painiskelee Jeesuksen väitteiden kanssa. Monet kerrat hän ei hylkää Häntä, vaan sen sijaan sen seurakuntapaketin, jonka kautta Jeesus esitettiin. Jos hän vain voisi tuntea Herran ilman sitä auditorioseurakunnan paketoitua show’ta ja sen kulttuuria. Tuolla nuorukaisella oli uskonnon muoto, mutta hän oli fiksu. Hän tiesi sen olevan ulkonaiseen suuntautunutta, suoritukseen perustuvaa, ja se jätti hänet tyhjäksi, vaikka hän piti kaikki käskyt lapsuudesta lähtien. Hän oli purkamassa uskoaan. Hän yritti päästä siitä selville. Mitä minun pitää tehdä?

Juuri tuon kanssa he painiskelevat; Jeesuksen väitteiden

Vanhempien rooli heidän lastensa elämässä pitää sisällään sen tosiasian, että jokainen ‘ensimmäinen’ heidän lapsensa kokemuksista elämässä (tiettyyn ikään asti) tulee hänen vanhempiensa kautta. Liesi on kuuma – tuo ensimmäinen kerta, jolloin opittiin tuo tosiasia, tuli hänen vanhempiensa kautta. Syö vihanneksesi, ne ovat sinulle hyväksi – tuo ‘ensimmäinen’ tuli hänen vanhempiensa kautta. Harjaa hampaasi pitääksesi ne terveisinä – tuo ‘ensimmäinen’ tuli vanhempien kautta.

Kun lapsi vanhenee, vanhempi haluaa lapsensa (tai hänen pitäisi haluta lapsensa) saavan kuulla aiheesta seksi häneltä, ei lapsen koulusta, ei hänen ystäviltään, ei pornosivustolta. Vanhempi haluaa lapsensa oppivan rahasta ja budjetoinnista ja ahkerasta työnteosta ja säästämisestä häneltä, ei jätä tuota maailman mainostajien ja ystävien opetettavaksi. Vanhemmat haluavat lastensa ymmärtävän elämänkysymysten asianmukaisen asiayhteyden – lähtien kunnollisesta syömisestä seksiin ja rahaan ja ihmissuhteisiin. Vanhemmat asettavat kaiken asianmukaiseen asiayhteyteen ja ymmärrykseen. Jumala mukaan luettuna.

Vanhempi esittelee lapselleen ‘tämä on Jumala’ ja ‘haluan opettaa sinulle Jeesuksesta, joka rakastaa meitä ja kuoli meidän puolestamme’ – ja se on hyväksyttävää, kunnes tuo lapsi tulee ikään, jossa toisilla ihmisillä on muita ajatuksia Jumalasta. Jopa jos tuolla lapsella olisi aitoja kokemuksia Herrasta, Hänen ‘henkilökohtaisesti omaksi’ ottaminen ei tapahdu automaattisesti.

Monet meistä tuntevat ystäviä tai sukulaisia, jotka ehkä lapsena tai teininä kokivat Herran

Mutta he eivät vaella Hänen kanssaan nyt. Joskus me ihmettelemme, kuinka sama kokemus muutti meidät niin, mutta heitä ei. Se johtuu siitä, että ihmisellä voi olla kokemus Jumalasta, mutta hän jättää asian vain siksi – hetkeksi ajassa. Pelkästään se, että on kokemus Pyhästä Hengestä ei merkitse sitä, että ihminen antaa sydämensä ja elämänsä Jumalalle.
Ja se on rikkaan nuorukaisen ahdinko. Hän oli pitänyt kaikki käskyt. Hän oli ‘hyvä poika’ kaikkien hyvän juutalaisen pojan mittareiden mukaan ensimmäisellä vuosisadalla. Hän oli luultavasti teini tässä, myöhäisessä teini-iässä ehkä, kuitenkin hän yhä etsi. Tässä hän tulee kasvotusten lihassa olevan Jumalan kanssa ja sitten kävelee pois.

Jumala vai maailma?

“Myy omaisuutesi ja seuraa Minua” merkitsi hänelle sitä, että hän panee sydämensä uhrialttarille kaiken varallisuutensa ja siihen liittyvän ylpeyden, ja kääntää sille selkänsä. Monet miehet varttuvat ajatelleen, että kristityksi tuleminen tekee heistä heikkoja. He ajattelevat, että usko on naisia varten, koska he eivät ole koskaan sovittaneet yhteen uskovana miehenä olemista sen kanssa, että kykenee tekemään ahkerasti työtä ja mennä elämässä eteenpäin itsensä ja perheensä hyväksi. Monet miehet ilmaisevat uskoaan tekemällä ahkerasti työtä ja hankkimalla elanto perheelleen, hyvä niin, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että on uskova mies.

Tämä rikas nuorukainen oli myös hämmentynyt. Oliko Jeesus Jumala? Hän ei ollut vastannut Hänen kysymykseensä. Hän on hyvä, mutta menisikö nuorukainen niin pitkälle, että sanoisi Jeesuksen olevan Jumala? Ja jos Hän on Jumala, haluan Jumalan, mutta en niin suuressa määrin, että Hän muuttaa elämäni. Hän heikentäisi minua miehenä, ihmisenä, joka haluaa olla menestynyt elämässä. Pidän maailmasta. Kuinka voin olla uskova ihminen ja yhä olla menestynyt? Nuorukainen ei osannut sovittaa yhteen noita kysymyksiä.

Jae 22 sanoo, että nuorukainen “meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.“

Sana ‘murheellinen’ ei välitä oikein tämän miehen tunteita. Se tulee kreikan juurisanasta ‘lupe’, joka tarkoittaa ‘olla syvässä tunne-elämän kivussa, ahdistuksessa ja murheessa’. Sitä käytetään kuvaamaan synnytyskipuja.

Sitä käytetään jälleen 2. Moos. 7:9:ssä kuvaamaan jotakuta, joka katuu siinä määrin, että on tuskissaan syntinsä tähden. Sitä käytetään Ef. 4:30:ssa, kun Paavali käskee meitä olemaan murehduttamatta Pyhää Henkeä – älkäämme aiheuttako Hänelle syvää tunteen ahdistusta toimillamme. Sitä käytetään Joh. 17:30:sta Pietarista, joka oli murheellinen, syvästi tunteidensa puolesta loukkaantunut siitä, että Herra oli kysynyt häneltä kolmesti, rakastiko Pietari Häntä.

Rikas nuorukainen oli järkyttynyt Jeesuksen kysymyksestä ja siitä mitä hänen täytyisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän – hän rakasti maailmaa ja statustaan ja omaisuuttaan. Ajatus siitä, että palaisi uskonsa ytimeen, jättäisi uskonnollisen hyväksynnän show’n ja ulkonaiset seikat aidon (uskon) hyväksi, aiheutti hänelle syvää tunne-elämän tuskaa – kuten synnytys hänen sielussaan.

Tämä kipu kuvaa sitä, mitä monet uskossa varttuneet käyvät läpi, he ovat kokeneet maailmaa ja tietävät syvässä sydämessään, että ‘äiti ja isä ovat oikeassa’, mutta ovat liian ylpeitä ja liian paljon maailmaan rakastuneita nöyrtyäkseen ja palatakseen uskoonsa. He eivät ole onnellisia ihmisiä. He naamioivat kipunsa, he naamioivat sen painiskelun, joka on menossa heidän sydämessään. He saattavat olla vihaisia ja heidät täytyy jättää rauhaan painiskelemaan itsekseen – he tarvitsevat aikaa prosessoida, ja he tulevat jossain vaiheessa tulevaisuudessa palaamaan kysymään kysymyksiä tai tekemään sovintoa.

Mutta toivoa on…

Samaan aikaan kun Herra ei nykyään ehkä vaadi jokaista, jolla on omaisuutta, myymään kaikkea, Hän kyllä vaatii meitä ‘myymään kaiken’ Hänelle sydämessämme. Kysymykseksi tulee: “Lisäämmekö me Jeesuksen kiireiseen elämäämme, vai annammeko kiireisen elämämme Jeesukselle?” Joskus se alkaa niin, että lisätään Hänet omaan elämään, ja ajan myötä tuo elämä annetaan Hänelle.

Seurakunnan perimätieto kertoo, että tämä rikas nuorukainen oli mies, jonka tunnemme Barnabaksena, Paavalin kumppanina palvelutyössä. Apt. 4:34-37:ssä sanotaan, että Joosef, joka oli niin hyvä mies ja ihmissuhteissa ‘sillanrakentaja’, että apostolit kutsuivat häntä nimellä ‘Barnabas’. Barnabas tarkoittaa ‘se, joka kutsuu ihmisiä yhteen suurempaan läheisyyteen ja lohdutukseen’. Näemme Apostolien teoissa, että hän myi kaiken omaisuutensa ja antoi rahat apostolien jaettavaksi, että toisten tarpeet tulivat tyydytettyä. Arameaksi hänen nimensä tarkoittaa ‘profeetan poika’.

Hän oli ensimmäinen, joka lähestyi entistä Saul Tarsolaista päästäkseen selville, oliko tämän uusi usko aitoa Apt. 9:ssä, ja sitten tutustutti hänet (Paavalin) apostoleihin. He lähettivät hänet Antiokiaan Apt. 11:ssä edustajanaan tarkastamaan siellä olevat uudet kreikkalaiset uskovat.

Emme voi todistaa, että Barnabas oli Matteus 19:ssä oleva nuorukainen millään Raamatun kohdalla, mutta silti, näemme hänen kaltaistensa nuorten miesten ‘myyvän kaiken’ Herran tähden. Miehet kuten Matteus itse, joka oli teini tai esiteini tavatessaan Jeesuksen. Apostoli Johanneksen arvioidaan olleen noin 17, kun hänestä tuli yksi Jeesuksen opetuslapsista.

Herra työskentelee ajan kuluessa syvällä ihmisten sydämissä… ja ensi viikolla katsomme toista, joka painiskeli perheensä uskon kanssa, ja jolla oli se hetki, jolloin Raamattu sanoi, että hän ‘meni itseensä’. Olkoon niin kaikkien meidän kurittomien lastemme kohdalla!

Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL

0 Comments

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 2/4

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 1/4

Oman uskon purkaminen; Kuinka rukoilla, osa 3/3

Oman uskon purkaminen; tuhlaajapojat, rikkaat nuorukaiset, osa 2/3

John Fenn

Arkisto